{"id":46,"date":"2020-10-02T12:32:21","date_gmt":"2020-10-02T09:32:21","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=46"},"modified":"2025-10-27T12:57:00","modified_gmt":"2025-10-27T10:57:00","slug":"3-3-rooma","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/3-3-rooma\/","title":{"rendered":"3.3 Rooma \u2013 Illuusioista \u201drealityyn\u201d"},"content":{"rendered":"\n

Vaikka teatterilla ei ollut roomalaisille vastaavaa rituaalista merkityst\u00e4 kuin kreikkalaisille, vuodesta 240 eaa. alkaen n\u00e4ytelmi\u00e4 esitettiin vuosittaisten yhteis\u00f6llisten rituaalijuhlien (ludi<\/em>) yhteydess\u00e4. Rooman historia jakautuu kahteen selke\u00e4\u00e4n jaksoon, tasavallan (509\u201327 eaa.) ja keisarivallan (27 eaa.\u2013476 jaa.) aikaan. Kaikilla kulttuurin osa-alueilla roomalaiset kunnioittivat ja hy\u00f6dynsiv\u00e4t kreikkalaisten saavutuksia. Roomalaisen draamakirjallisuuden synty ajoittui 200-luvun puoliv\u00e4lin eaa. Silloin kreikkalaisia draamoja alettiin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 latinaksi ja sovittaa uudelleen roomalaisiin olosuhteisiin. Kreikan draamaperinteet roomalaistettiin. Vaikka tragedioita ja komedioita esitettiin, keisarivallan aikana erityisen suosituiksi tulivat farssi ja miimi. J\u00e4lkimm\u00e4inen oli er\u00e4\u00e4nlainen monitaiteellinen varietee. Suosiota sai my\u00f6s laulun s\u00e4estyksell\u00e4 elehtien esitetty pantomiimi, jota on pidetty my\u00f6hemm\u00e4n l\u00e4nsimaisen balettiperinteen esi-is\u00e4n\u00e4. Keisarivallan aikana esityksiss\u00e4 yhdisteltiin eri muotoja; miimien ja pantomiimien lomassa saatettiin esitt\u00e4\u00e4 esimeriksi tragedian yksitt\u00e4inen n\u00e4yt\u00f6s.<\/p>\n\n\n\n

Vuoteen 149 eaa. menness\u00e4 roomalaiset olivat valloittaneet Kreikan ja my\u00f6hemmin koko hellenistisen maailman. Sen j\u00e4lkeen Rooman valtakunta liitti itseens\u00e4 viel\u00e4 laajoja alueita Pohjois-Afrikassa ja Euroopassa. Rooman p\u00e4\u00e4kaupungissa teatteria esitettiin pitk\u00e4\u00e4n tilap\u00e4isn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4. Pompeiuksen teatteri, ensimm\u00e4inen pysyv\u00e4, kivinen teatterirakennus valmistui vasta 55 eaa. Ajan tavan mukaan se rakennettiin kaupungin muurien ulkopuolelle, sill\u00e4 s\u00e4\u00e4d\u00f6kset kielsiv\u00e4t pysyvien teatterirakennusten rakentamisen kaupungin alueelle. Muualla Rooman valtakunnassa vanhemmat kreikkalaiset tai hellenistiset teatterit muokattiin uudelleen roomalaisten tarpeita varten. Orkhestran<\/em> ja katsomon ensirivien v\u00e4liin rakennettiin matala kivisein\u00e4m\u00e4. Sen my\u00f6t\u00e4 orkhesterassa<\/em> oli mahdollista esitt\u00e4\u00e4 esimerkiksi gladiaattoritaisteluja. Se voitiin t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s vedell\u00e4 vesiesityksi\u00e4 (naumachia<\/em>) varten. Lis\u00e4ksi skenen<\/em> julkisivua korotettiin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Olettamusrekonstruktio roomalaisesta tilap\u00e4isn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4. Wikimedia Commons<\/b> <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Varsinaisissa roomalaisissa teatterirakennuksissa k\u00e4ytettiin uudenlaista rakennusteknologiaa, holvausta, jonka roomalaisten keksim\u00e4 betoni mahdollisti. Holvaus mahdollisti suuret, jyrk\u00e4sti nousevat katsomot sek\u00e4 tehokkaat kulkuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4t yleis\u00f6\u00e4 varten. Rituaalisesta merkityksest\u00e4\u00e4n vapautunut orkhestra <\/em>puolitettiin ja sit\u00e4 k\u00e4ytettiin joko seisomakatsomona tai arvovieraiden katsomona. Orkhestran<\/em> puolitettu katsomo muotoutui puoliympyr\u00e4m\u00e4iseksi keh\u00e4ksi, joka l\u00e4hensi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 yleis\u00f6\u00f6n. Samalla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n leveys ja korkeus kasvoivat.<\/p>\n\n\n\n

Pompeiuksen teatterin rekonstruoidusta pienoismallista saa hyv\u00e4n k\u00e4sityksen roomalaisesta teatterista ja sen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6st\u00e4. Sen perusteella on p\u00e4\u00e4telty, ett\u00e4 teatterit kehittyiv\u00e4t edell\u00e4 mainittujen puisten tilap\u00e4isn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden pohjalta. Skene<\/em> (latinaksi scaena<\/em>) sek\u00e4 sen katsomoon n\u00e4kyv\u00e4 julkisivu, scaenae<\/em> frons<\/em>, ovat kasvaneet kolmikerroksisiksi. Julkisivu on j\u00e4sennelty kolmiulotteisilla arkkitehtonisilla elementeill\u00e4 kuten pylv\u00e4ill\u00e4, pilareilla, ulokkeilla ja syvennyksill\u00e4. Sein\u00e4ss\u00e4 on useita oviaukkoja, yleens\u00e4 viisi. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle johtaneet sivuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4t muutettiin oviksi. Noin metrin korkuinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taso, pulpitum<\/em>, on kasvanut syvyys- ja leveyssuunnassa, ja saanut p\u00e4\u00e4lleen katoksen. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n puinen lattia ja katos paransivat teatterin akustiikkaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Pompeiuksen teatterin pienoismalli (55 eaa.)
1. Entisest\u00e4\u00e4n supistunut orchestra-tanner
\n2. Pulpitum, varsinainen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6
\n3. Scanaea frons (tai frons scaenae), koristeellinen ja monikerroksinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n taustasein\u00e4, jossa monia aukkoja ja ovia sis\u00e4\u00e4ntuloja ja poistumisia varten
\n4. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n yl\u00e4puolelle ulottuva katos, joka paitsi suojasi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 my\u00f6s paransi sen akustiikkaa Museo Civilta Romana, Rooma (Leacroft 1984, 28)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Roomalainen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 Bosrassa, Syyriassa, 100-luku jaa. Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Roomalaista teatteria on perusteltua luonnehtia monitoimitilaksi. Useat esitysmuodot levitt\u00e4ytyiv\u00e4t orkhestran<\/em> alueelle. Silti varsinaisissa teatteriesityksiss\u00e4 huomion kohteena on todenn\u00e4k\u00f6isesti ollut n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koroke koristeellisen scaenae frons<\/em> -sein\u00e4n edess\u00e4. Sein\u00e4m\u00e4st\u00e4 tuli keisarivallan aikana yh\u00e4 loisteliaampi. Pylv\u00e4iss\u00e4 ja sein\u00e4upotuksissa k\u00e4ytettiin ymp\u00e4ri imperiumia tuotuja kallisarvoisia kivilajeja. Kullatut pronssiveistokset ja per\u00e4ti lasista valmistetut yksityiskohdat koristelivat kokonaisuutta. Tapahtumat n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti sijoittuivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, scaenae fronsin<\/em> eteen. N\u00e4ytelmien ja muiden esitysten, kuten miimien ja pantomiimien, taustalla oli siis edustava n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6sein\u00e4. Sen oviaukoilla oli erilaisia teht\u00e4vi\u00e4: tragediassa ne saattoivat viitata temppelin tai palatsin oviin ja komedioissa tavallisen kansan erillisiin asuntoihin.<\/p>\n\n\n\n

Kuten kreikkalaisessa ja hellenistisess\u00e4 teatterissa, my\u00f6s roomalaisessa teatterissa maalattujen kulissien kautta viitattiin tapahtumapaikkoihin. Kulissit saattoivat olla niin realistisesti toteutettuja, ett\u00e4 linnut yrittiv\u00e4t lent\u00e4\u00e4 niiden l\u00e4pi, niin kuin tarina kertoo. Siihen, miss\u00e4 kohtaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 kulissimaalaukset sijaitsivat, ei ole varmaa vastausta. Kirjallisten l\u00e4hteiden mukaan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olisi ollut liikuteltavia kulissipaneeleita (scaenae ductilis<\/em>), joilla voitiin viitata tapahtumaymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Ne ajoivat samaa asiaa kuin kreikkalaisten pinakes<\/em>-kulissit ja prismamaiset py\u00f6r\u00e4ytett\u00e4v\u00e4t periaktoi<\/em>-kulissitelineet. Roomalaiskauden arkkitehtuurin historioitsija ja teoreetikko Vitruvius (Marcus Vitruvius Pollo 80\u201370 eaa.\u201315 jaa.) on viitannut kymmenosaisessa teoksessaan De architectura<\/em> my\u00f6s kulissipaneelien akustiseen ulottuvuuteen: ne heijastivat \u00e4\u00e4net kohti katsomoa.<\/p>\n\n\n\n

Tunnetussa katkelmassa, jossa Vitruvius kuvaa antiikin (todenn\u00e4k\u00f6isesti hellenistist\u00e4) n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4, h\u00e4n luonnehtii tragedialle, komedialle ja satyyrin\u00e4ytelm\u00e4lle soveliaita kulisseja.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 (scaena) itsess\u00e4\u00e4n heijastaa seuraavaa kokonaiskaavaa. Keskell\u00e4 ovat kaksoisovet, jotka on koristeltu kuin kuninkaallisessa palatsissa. Oikealla ja vasemmalla ovat vierashuoneiden ovet. Takana ovat paikat, joita kreikkalaiset kutsuvat nimell\u00e4 periaktoi, sill\u00e4 niiss\u00e4 sijaitsevat py\u00f6riv\u00e4t kolmikulmaiset laitteet, joissa kussakin on kolme koristeltua sein\u00e4m\u00e4\u00e4. Niiss\u00e4 on kolmenlaisia n\u00e4kymi\u00e4, yht\u00e4 kutsutaan traagiseksi, toista koomiseksi ja kolmatta satyyriseksi. Aiheet poikkeavat toisistaan. Traagisiin n\u00e4kymiin on kuvattu pylv\u00e4it\u00e4, jalustoja, veistoksia ja muita kuninkaille soveliaita asioita. Koomiset n\u00e4kym\u00e4t esitt\u00e4v\u00e4t yksityisi\u00e4 asuntoja; niiss\u00e4 on parvekkeita sek\u00e4 n\u00e4kymi\u00e4, jotka esitt\u00e4v\u00e4t ikkunarivist\u00f6j\u00e4 siihen tapaan kuin niit\u00e4 tavallisissa asuintaloissa tapaa olla. Satyyriset n\u00e4kym\u00e4t on koristeltu puin, luolin, vuorin ja muin maalaismaisin aihein, jotka on kuvattu maisematyylill\u00e4. <\/p>(Nagler 1959, 25\u201326)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Niin kuin kreikkalaisen klassisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kohdalla, maalaukset ovat my\u00f6s roomalaisen teatterin t\u00e4rkein visuaalinen l\u00e4hde. Roomalaisesta teatterista on s\u00e4ilynyt visuaalista materiaalia kuitenkin aiempaa enemm\u00e4n. Varsinkin roomalaiskauden mosaiikit ja sein\u00e4maalaukset v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tietoa, erityisesti ne, jotka on kaivettu esiin Pompeijin kaupungista ja sen ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 Vesuviuksen vuoden 79 jaa. purkauksen j\u00e4lkeen. Ne ovat s\u00e4ilyneet melko hyvin ja antavat kattavan kuvan Rooman maalaustaiteen ja mosaiikkien tyyleist\u00e4 ja taiteellisesta tasosta. Teatterin tutkimuksen kannalta ongelmallista on kuitenkin se, ett\u00e4 emme tied\u00e4 ovatko niiden tekij\u00e4t roomalaisia vai Roomassa toimineita kreikkalaisia taiteilijoita. Sen vuoksi kuvissa voi olla elementtej\u00e4 hellenistisest\u00e4kin teatterista, joskin lukuisat yksityiskohdat viittaavat roomalaisiin teatterik\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin (Bieber 1971, 227). T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 kiinnostavimpia maalauksia ovat ne, jotka heijastavat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden sek\u00e4 niiden lavasteiden tyylej\u00e4 ja konventioita.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Roomalainen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, sein\u00e4maalauksen katkelma Kultasep\u00e4n talosta Pompeijista. Napolin Museo Nazionale (Molinari 1975, 66)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Kohtaus roomalaisesta sovituksesta Euripideen tragediasta Ifigeneia Tauriissa, Kultasep\u00e4n talo, Pompeiji (Bieber 1971, 221)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
Miimi-n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. (Cube, G. von: R\u00f6mische Scaenae Frons in den Pompejanischen Wabdbilder IV. Stils. Beitr\u00e4ge zur Bauwissenschaft<\/em>, 1906)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Pantomiimi-n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. (Cube, G. von: R\u00f6mische Scaenae Frons in den Pompejanischen Wabdbilder IV. Stils. Beitr\u00e4ge zur Bauwissenschaft<\/em>, 1906)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

S\u00e4ilyneiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvausten joukossa esiintyy mutkikkaita ja koristeellisia scaenae frons <\/em>-sein\u00e4mi\u00e4, jotka on koristeltu runsailla yksityiskohdilla, jopa veistoksilla. Koristelussa on mahdollisesti k\u00e4ytetty eri kivilajeja ja veistokset ovat olleet oikeita. Toisaalta pelkkien tilap\u00e4isn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6jen materiaalit ovat voineet olla halvempia. Scaenae frons<\/em> -sein\u00e4mien koristeelliset yksityiskohdat saattoivat olla my\u00f6s maalatut, sill\u00e4 illusorinen, kolmiulotteisuutta simuloiva ja silm\u00e4\u00e4 harhauttava ns. trompe l\u2019oeil<\/em> -maalaustyyli tunnettiin jo silloin Roomassa. Joka tapauksessa s\u00e4ilyneet maalaukset kuvaavat tyypillisi\u00e4 roomalaisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Useimmissa niist\u00e4 n\u00e4kyy kolme oviaukkoa, joista porrasaskelmat johtavat etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. Ne saattoivat olla liikuteltavia ja ne voitiin asemoida aina tarpeen mukaan. Oviaukkojen v\u00e4liss\u00e4 oli suuria ikkunamaisia aukkoja, jotka paljastivat vain osan niiden takana olevista hahmoista. Kaiken kaikkiaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 vaikuttaa mahdollistaneen nopeat juonenk\u00e4\u00e4nteet ja jopa kohtausten samanaikaisuuden. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6t sijoittuivat useimmiten keskimm\u00e4iseen oviaukkoon, miss\u00e4 my\u00f6s avainkohtaukset tapahtuivat. T\u00e4m\u00e4 saattaa viitata edell\u00e4 jo k\u00e4siteltyyn yleismaailmalliseen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, jossa ilmestyminen ovesta tai portista on ollut dramaattisesti tai rituaalimaisesti erityisen ladattu hetki.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6sein\u00e4n kiinteiden rakenteiden v\u00e4list\u00e4 ja takaa aukesi erilaisia tiloja, jotka maalauksissa vaikuttavat kolmiulotteisen arkkitehtonisilta. Todenn\u00e4k\u00f6isesti kysymyksess\u00e4 lienee kuitenkin maalatuin kulissein aikaansaatuja illuusioita. T\u00e4ll\u00e4 lailla tasaiseen pintaan oli mahdollista luoda syvyysvaikutelmia. Hienoin ja laajin arkkitehtuuriaiheisista sein\u00e4maalauskokonaisuuksista on l\u00f6ytynyt Pompeijin l\u00e4helt\u00e4 Villa Boscorealesta. Kokonaisuudessa on nelj\u00e4 eri n\u00e4kym\u00e4\u00e4 rinnakkain. Ensimm\u00e4isess\u00e4 ja kolmannessa n\u00e4kym\u00e4ss\u00e4 rakennuksia ja niiden osia on kuvattu eri katsomispisteist\u00e4. Toisessa ja nelj\u00e4nness\u00e4 n\u00e4kym\u00e4ss\u00e4 on puolestaan sovellettu niin sanottua empiirist\u00e4 perspektiivi\u00e4. Se luo vaikutelman kaukaisuuteen jatkuvasta n\u00e4kym\u00e4st\u00e4. Oikukkaiden kaupunkin\u00e4kymien uskotaan liittyneen komedioihin ja kaukaisuuteen jatkuvien ylevien n\u00e4kymien tragedioihin (Bieber 1971, 123\u2013124). Esimerkki valaisee tilailluusioiden keinoja ennen renessanssin keskeisperspektiivi\u00e4. Keinotekoiset tilailluusiot olivat suosittuja sein\u00e4maalausten aiheita my\u00f6s ylellisten yksityiskotien interi\u00f6\u00f6reiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Sein\u00e4maalauksia Villa Boscorealesta, 50\u201344 eaa. Wikimedia Commons<\/a><\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Edell\u00e4 kuvatun kaltaisia maiseman\u00e4kymi\u00e4 k\u00e4ytettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti oviaukkojen takana ja my\u00f6s niiden v\u00e4liss\u00e4 olevien isojen ikkunamaisten aukkojen taustoina, eli ne edustaisivat kirjallisissa l\u00e4hteiss\u00e4 mainittuja scaenae ductilis<\/em> -tyyppisi\u00e4 liu\u2019utettavia irtokulisseja. Prismamaisten periaktoi<\/em>-kulissitelineiden sijaintia ei varmuudella tiedet\u00e4. Polluxin ja Vitruviuksen tekstit viittaisivat siihen, ett\u00e4 ne olisivat sijainneet \u201dtakana\u201d, eli mahdollisesti juuri oviaukkojen takana. T\u00e4ll\u00e4 lailla periaktoi-<\/em>telineet olisivat mahdollistaneet taustan\u00e4kymien vaihtuvuuden. Samalla ne olisivat tukeneet n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 akustisesti. Toisaalta usein viitataan my\u00f6s siihen mahdollisuuteen, ett\u00e4 periaktoi-<\/em>telineet olisivat sijainneet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sivustoilla ja vastanneet kohtauksien vaihtuvien paikallisuuksien illuusioista ja tunnelmista. Molemmat ratkaisut ovat mahdollisia. Samoin se vaihtoehto, ett\u00e4 niit\u00e4 olisi k\u00e4ytetty rinnakkain.<\/p>\n\n\n\n

Muita n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tekniikoita olivat mechane<\/em>-nosturilaitteet ja lattialuukut. Edellinen mahdollisti n\u00e4yttelij\u00f6iden lenn\u00e4tt\u00e4misen ja j\u00e4lkimm\u00e4inen n\u00e4yttelij\u00f6iden ilmestymisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle alakautta. Etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 k\u00e4ytettiin tukitankojen varassa nostettavia ja laskettavia auleum<\/em>-esirippuja, joilla voitiin paljastaa ja peitt\u00e4\u00e4 kohtaus. T\u00e4m\u00e4 mahdollisti suuremman yll\u00e4tyksellisyyden roolihahmojen esittelyhetkell\u00e4. Aiemminhan yleis\u00f6 oli n\u00e4hnyt esiintyj\u00e4t jo esiintulojen aikana. Samoin my\u00f6s kokonaisia kohtauksia voitiin paljastaa katsojille t\u00e4ll\u00e4 tekniikalla. Takaesirippu eli siparium<\/em> saattoi olla per\u00e4isin alkujaan miimi-esitysten tilap\u00e4isn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden taustakankaasta. Takaesiripulla voitiin peitt\u00e4\u00e4 taustakulisseja. Riitt\u00e4v\u00e4n tarkkaa tietoa kyseisten, usein koristeltujen, esirippujen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ei kuitenkaan ole. On mahdollista, ett\u00e4 niit\u00e4 k\u00e4ytettiin monin eri tavoin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Roomalainen esirippu. Piirros P\u00e4ivi Lempinen<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

My\u00f6s valtavat purjekankaat, eli vela<\/em>-katokset, pingotettiin suojaamaan yleis\u00f6\u00e4 paahteelta tai sateelta. Ne kiinnitettiin k\u00f6ysill\u00e4 teatterirakennuksen ulkomuurin tukiin. Tekniikka on mahdollisesti perustunut laivaston purjeiden k\u00e4sittelyj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n. Katoksien koristelussa saatettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 maalauksia, jotka kuvasivat esimerkiksi esityksen rahoittanutta keisaria. Yleis\u00f6n p\u00e4\u00e4lle voitiin sumuttaa viilennykseksi vett\u00e4, joka saattoi olla hajustettua. Esitystapahtuman moniaistisuus lis\u00e4\u00e4ntyi ja roomalaisen teatterin ohjelmisto sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t kehittyiv\u00e4t aiempaa sensaatiohakuisemmiksi.<\/p>\n\n\n\n

Kaikkein kattavimmin roomalaisyleis\u00f6n realismin ja sensaatioiden n\u00e4lk\u00e4 tyydytettiin amfiteattereiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4. Niiss\u00e4 esitettiin \u201dreality\u201d-muodossa todellisia mestausn\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4, el\u00e4intaisteluita sek\u00e4 ihmisten ja el\u00e4inten v\u00e4lisi\u00e4 taisteluita. Nimi amfiteatteri viittaa kaksoisteatteriin, eli py\u00f6re\u00e4\u00e4n rakennukseen toisaalta ja ovaalin muotoiseen keskusareenaan toisaalta. Ovaalimuoto mahdollisti hyv\u00e4n n\u00e4kyvyyden katsomosta areenalle, sek\u00e4 sen, ett\u00e4 taistelutilanteet eiv\u00e4t peittyneet nurkkaan. Amfiteattereita rakennettiin luultavasti jo 100-luvulla eaa. Kaikkiaan amfiteattereita ja niiden j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 Rooman valtakunnasta on l\u00f6ydetty n. 230. Niist\u00e4 suurin ja parhaiten s\u00e4ilynyt on Colosseum, Rooman kaupungin ensimm\u00e4inen kivinen esitystila. Se otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n 80 eaa. eli 25 vuotta ennen Pompeiuksen teatteria.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Colosseum, Rooman kaupungin ja koko valtakunnan suurin esitysrakennus. Wikimedia Commons<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Colosseumin katsomoon mahtui jopa 50 000 katsojaa. Koko tila voitiin tarvittaessa peitt\u00e4\u00e4 purjekankaisella telttakatoksella. Varsinainen soikion muotoinen areena oli puinen ja se oli peitetty hiekalla. Meritaisteluita ja muita vesiesityksi\u00e4 varten lava voitiin purkkaa, mink\u00e4 j\u00e4lkeen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 alatiloineen t\u00e4ytettiin l\u00e4heisest\u00e4 akveduktista johdetulla vedell\u00e4. S\u00e4ilyneet aikalaiskuvaukset kertovat l\u00e4hes uskomattomista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kikoista: villiel\u00e4imet ilmestyiv\u00e4t areenan lavan alta mit\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4vimmist\u00e4 paikoista, kokonaisia maisemia vuorineen ja puineen kohosi areenan keskelle kadotakseen j\u00e4lleen, puut liikkuivat!<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Colosseumin areenan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n alla olevia maanalaisia pohjarakenteita. Wikimedia Commons<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kuvaukset olisi helppo kuitata pelkk\u00e4n\u00e4 liioitteluna, mutta n\u00e4in ei suinkaan ole. Tutkimukset 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa labyrinttimaisista lavan alaisista k\u00e4yt\u00e4vist\u00e4, kanavista ja tyrmist\u00e4 ovat osoittaneet, ett\u00e4 t\u00e4llaisten efektien toteuttaminen oli t\u00e4ysin mahdollista. Massiivisinta tekniikkaa vaativat raskaat pegmata<\/em>-luukkuhissit, joilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n alta voitiin nostaa esiin kokonaisia maisemia villiel\u00e4imineen. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli laaja valikoima aikakauden teknologian keksint\u00f6j\u00e4. Rakennusteknologia oli kehitt\u00e4nyt vinttureita ja nostureita, joita voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esityksiss\u00e4; laivanrakennusteknologiaa voitiin soveltaa katsomon peitt\u00e4v\u00e4\u00e4n purjekankaaseen; sotateknologia puolestaan mahdollisti katapulttilaitteet, joilla tuomittuja rikollisia voitiin ampua ilmaan silloin kun mytologisiksi kuvaelmiksi naamioidut tappokekkerit sit\u00e4 edellyttiv\u00e4t. (Aihepiiri\u00e4 k\u00e4sittelee esimerkiksi Tom Muellerin artikkeli \u201dSecrets of the Colosseum\u201d, Smithsonian Magazine, January 2011).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vaikka teatterilla ei ollut roomalaisille vastaavaa rituaalista merkityst\u00e4 kuin kreikkalaisille, vuodesta 240 eaa. alkaen n\u00e4ytelmi\u00e4 esitettiin […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=46"}],"version-history":[{"count":26,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5318,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/46\/revisions\/5318"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=46"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=46"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=46"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}