 {"id":4706,"date":"2021-11-23T13:24:38","date_gmt":"2021-11-23T11:24:38","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=4706"},"modified":"2025-10-27T12:53:51","modified_gmt":"2025-10-27T10:53:51","slug":"esipuhe","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/esipuhe\/","title":{"rendered":"Esipuhe"},"content":{"rendered":"\n<p>Oppikirjaksi suunnattu teoskokonaisuustemme kattaa kolme itsen\u00e4ist\u00e4, osin toisiinsa l\u00f6yh\u00e4sti liittyv\u00e4\u00e4 osiota esitt\u00e4vien taiteiden ja sen historian viitekehyksess\u00e4. Niit\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 kysymys esityspaikasta suhteessa teatterilliseen esitykseen eri aikakausina ja eri konteksteissa.<\/p>\n\n\n\n<h2>Rakenne<\/h2>\n\n\n\n<p><strong>Jukka O. Miettinen<\/strong> esittelee p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n eurooppalaisen teatterirakennuksen ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kronologisen kehityksen antiikista 1800-luvulle, keskeiset aasialaiset n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tyypit sek\u00e4 esihistoriallisia esityspaikkoja koskevia nykyk\u00e4sityksi\u00e4. Antiikin Kreikassa ja Roomassa ulkoilmaan kehittyneet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ratkaisut vaikuttivat l\u00e4nsimaisen teatterin muotoihin ratkaisevasti. Kristinuskon my\u00f6t\u00e4 antiikin perinne katkesi keskiajalla. Syntyi uudenlaisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tyyppej\u00e4, ensin kirkkotilaan, my\u00f6hemmin sen eteen ja edelleen toreille ja kaduille. Renessanssi k\u00e4\u00e4nsi katseensa takaisin antiikin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6hin, jotka nyt kuitenkin katettiin. Teatteri siirtyi pitk\u00e4lti sis\u00e4tiloihin. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 alettiin soveltaa vastakeksitty\u00e4 keskeisperspektiivi\u00e4, joka mahdollisti syvyysilluusiot. 1600- ja 1700-luvuilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koneisto kehittyi ratkaisevasti, mik\u00e4 mahdollisti muun muassa nopeat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6vaihdokset. 1800-luvun teollisen vallankumouksen my\u00f6t\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden mittasuhteet kasvoivat, samalla kun uudenlaiset energia- ja valol\u00e4hteet sek\u00e4 optiset innovaatiot monipuolistivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ilmaisumahdollisuuksia.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Jukka von Boehm<\/strong> erittelee erityist\u00e4 historiallista jatkumoa Ranskan vallankumouksesta 1789 Toisen maailmansodan loppuun. Sen painopisteen\u00e4 on 1700-luvun aikana valistusajattelun osana syntynyt keskustelu juhlien luonteesta ja sen vaikutus teatterin erilaisiin uudistajiin. Samalla my\u00f6s teatterin ja juhlien suhdetta m\u00e4\u00e4riteltiin uudelleen. 1700-luvulla her\u00e4si ajatus, ett\u00e4 juhlat eiv\u00e4t ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n luonnollinen osa yhteis\u00f6n inhimillist\u00e4 toimintaa ja kulttuuria, vaan ne voidaan my\u00f6s tietoisesti luoda ja niill\u00e4 voi olla erityinen m\u00e4\u00e4ritelty p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Modernin juhlat voivat lis\u00e4t\u00e4 yhteen kuuluvuuden tunnetta, vahvistaa identiteetti\u00e4 tai iskostaa uusia normeja ja arvoja laajalle v\u00e4kijoukolle. Ranskan vallankumouksen j\u00e4lkeiset poliittiset juhlat pyrkiv\u00e4t luomaan uusia kommunikaation muotoja vallankumouksellisille tasavaltalaisille ihanteille. Eri luvuissa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n, kuinka erilaiset teatterinuudistajat 1800- ja 1900-luvulla ovat pyrkineet uudistamaan teatteria hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 porvarillistuneen teatterin rutiineja ja institutionalisoitumista vastaan tuomalla ne l\u00e4hemm\u00e4ksi juhlia, yhteist\u00e4 kollektiivista rituaalia erityiselle esityspaikalle, joka pyrkii vahvistamaan yhteenkuuluvuutta esiintyjien ja katsojien v\u00e4lille.<\/p>\n\n\n\n<p><strong>Laura Gr\u00f6ndahl<\/strong> k\u00e4sittelee nykyteatteriin vaikuttaneita avantgardistisia taidesuuntauksia 1800-luvun lopulta 2010-luvulle. Ensimm\u00e4inen johdantoluku pyrkii antamaan yleisk\u00e4sityksen modernin teatterin avantgardesta yhteiskunnallisessa ja historiallisessa kontekstissa. Sit\u00e4 seuraa kahdeksan temaattisesti j\u00e4sennetty\u00e4 lukua, joista nelj\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 keskittyy toista maailmansotaa edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n aikaan: n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilan merkitykseen n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuudessa ja ohjaajavetoisen teatterin kokonaisuudessa, teatteriarkkitehtuurin uudistuksiin, modernin lavastusajattelun muotoutumiseen sek\u00e4 avantgardististen kuvataiteilijoiden kiinnostukseen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 kohtaan. Viimeiset nelj\u00e4 lukua l\u00e4hestyv\u00e4t nykyaikaa n\u00e4yttelij\u00e4l\u00e4ht\u00f6isen tyhj\u00e4n tilan estetiikan, poliittisen teatterin, visuaaliseen ilmaisuun perustuvien esitysten sek\u00e4 uusien mediateknologioiden laajentamien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6k\u00e4sitysten kautta. Tavoitteena on tehd\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi eri suuntauksille ja ajanjaksoille tyypillisi\u00e4 toimintatapoja ja ajattelumalleja sek\u00e4 osoittaa niiden erottamaton yhteys oman aikansa laajempiin kulttuurisiin ilmi\u00f6ihin. Koska teatteria voi kuitenkin k\u00e4sitell\u00e4 vain yksitt\u00e4isten tekij\u00f6iden ja t\u00f6iden kautta, on syyt\u00e4 muistaa, etteiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 esitellyt tapaukset edusta l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n taidealan koko kirjoa.<\/p>\n\n\n\n<h2>Moni\u00e4\u00e4niset tulokulmat<\/h2>\n\n\n\n<p>Koska jokainen aikakausi, periodisaatio tai pyrkimys temaattiseen j\u00e4sennykseen edellytt\u00e4\u00e4 omia erityiskysymyksi\u00e4, tulokulmamme ja l\u00e4ht\u00f6kohtamme poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi esihistoriallisten esitt\u00e4misk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen tutkiminen nostattaa esille erilaisia kysymyksi\u00e4 kuin 1800-luvun lopun valokuvan tarkka naturalistinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. V\u00e4kin\u00e4isen harmonisoinnin tai samaan muottiin ahtamisen sijaan koemme, ett\u00e4 moni\u00e4\u00e4nisyys tekee parhaiten oikeutta aihepiirillemme ja sen l\u00e4ht\u00f6kohtaiselle monimuotoisuudelle.<\/p>\n\n\n\n<p>K\u00e4sill\u00e4 oleva teoskokonaisuus pyrkii avaamaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja sen koneiston muutoksiin vaikuttaneita syit\u00e4, joita ovat olleet muun muassa tekniset innovaatiot, sosiaaliset konventiot ja katsomistavan muutokset. Niiden kehitykseen ja muutoksiin puolestaan ovat vaikuttaneet tekniikan kehitys, uskonnolliset, kosmologiset ja filosofiset j\u00e4rjestelm\u00e4t sek\u00e4 kirjallisuuden, arkkitehtuurin ja kuvataiteen virtaukset. Niihin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 on reagoinut erityisen herk\u00e4sti juuri korostuneen monitaiteellisen luonteensa vuoksi.<\/p>\n\n\n\n<h2>Teatteri viestint\u00e4v\u00e4lineen\u00e4<\/h2>\n\n\n\n<p>Lis\u00e4ksi olemme my\u00f6s suunnanneet huomiota teatterin kommunikatiivisiin ulottuvuuksiin ja kysymykseen teatterista erityisen\u00e4 mediumina. Teatterintutkija Hanna Suutela on \u00e4skett\u00e4in avannut teatterin merkityst\u00e4 mediumina seuraavasti.<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote\"><p>Teatteri on kiistatta vanha ja historiallisesti merkitt\u00e4v\u00e4 medium, mutta teatterin viestinn\u00e4llinen ulottuvuus n\u00e4ytt\u00e4isi havainnollistuvan nykyajassa paremmin silloin kun teatteria tutkitaan suhteessa muuhun medioituneeseen kulttuuriin, sek\u00e4 siihen, miten siit\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n mediassa puhutaan. Kulttuurintutkimuksen perustajahahmon Stuart Hallin kysymys \u201dWhat has this got to do with everything else?\u201d voitaisiin teatterin kohdalla k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 missioksi kysy\u00e4, \u201dmit\u00e4 tekemist\u00e4 teatterilla on kaiken muun kanssa siin\u00e4 medioituneessa todellisuudessa, joka sit\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i?\u201d Teatteritaiteen intermedioitumisen aste kertoo, ett\u00e4 se osaa kysy\u00e4 t\u00e4t\u00e4 itsekin.<\/p><cite>(Suutela 2014, 88.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n<p>N\u00e4m\u00e4 ovat t\u00e4rkeit\u00e4 huomioita. Vaikka Suutela viittaakin ensi sijassa nykyteatteriin, on kysymyst\u00e4 mielek\u00e4st\u00e4 l\u00e4hesty\u00e4 my\u00f6s historiallisesti. Mit\u00e4 ja miten teatteri v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ja kommunikoi eri aikoina? Miten erilaiset viestinn\u00e4n muodot liittyv\u00e4t laajempiin yhteiskunnallisiin, teknis-taloudellisiin ja kulttuurisiin kehityksiin? Yht\u00e4 aiheellinen kysymys on se, ett\u00e4 ket\u00e4 teatteri on pyrkinyt puhuttelemaan, sill\u00e4 esityspaikan problematisointi edellytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s katsojuuden ja yleis\u00f6suhteen huomioimista. Esitystila asettaa aina katsojan hyvin konkreettisesti tietynlaiseen suhteeseen esityksen kanssa, mik\u00e4 tuo n\u00e4kyviin ne tavat, joilla yleis\u00f6j\u00e4 puhutellaan.<\/p>\n\n\n\n<p>Ent\u00e4 mit\u00e4 voimme hy\u00f6ty\u00e4 siit\u00e4, jos miell\u00e4mme teatterin ensi sijassa viestint\u00e4v\u00e4lineeksi pelk\u00e4n \u201dtaiteen\u201d sijaan? Mediumina teatteria on hy\u00f6dynnetty ihmisten kasvattamiseen, yhteis\u00f6jen rakentamiseen, uusien normien iskostamiseen ja identiteetin luomiseen. Teatteri on ollut osa yhteiskunnassa k\u00e4yty\u00e4 julkista keskustelua. Sen avulla on voitu esimerkiksi k\u00e4sitell\u00e4 ajankohtaisia kysymyksi\u00e4, vahvistaa tai horjuttaa vallitsevia arvoja ja asenteita sek\u00e4 ohjata huomiota poliittisiin ongelmiin tai niist\u00e4 pois.<\/p>\n\n\n\n<h2>Rajauksista<\/h2>\n\n\n\n<p>Kyseisen oppimateriaalin p\u00e4\u00e4huomio on teatteritapahtumassa, esitt\u00e4misess\u00e4 ja esitysten tekemisess\u00e4, ei dramaturgiassa ja n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuudessa. Emme ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pyrkineet ensyklopedian kaltaiseen kattavuuteen tai kronologisuuteen. Olemme halunneet tietoisesti v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 positivistista l\u00e4hestymistapaa, joka perustuu tosiasia-aineistojen kokoamiseen. Jokainen kirjoittaja on ty\u00f6st\u00e4nyt omaa osiotaan omista tutkimuksellisista l\u00e4ht\u00f6kohdistaan nostaen esiin kiinnostavaksi kokemiaan kysymyksi\u00e4. Valitettavasti jotkut arvokkaat teemat ovat t\u00e4ll\u00f6in j\u00e4\u00e4neet kiinnostusten v\u00e4liin ja puuttuvat kokonaisuudesta. Er\u00e4s k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt aihepiiri, jonka t\u00e4rkeyden tiedostamme, on ven\u00e4l\u00e4inen avantgarde. Laura Gr\u00f6ndahl on k\u00e4sitellyt osin samoja, leimallisen kansainv\u00e4lisi\u00e4 teemoja historiallisen avantgarden yhteydess\u00e4, ja Jukka von Boehm sivuaa aihepiiri\u00e4 massaesitysten kohdalla. Toinen oppimateriaalin ulkopuolelle j\u00e4\u00e4v\u00e4 kysymys liittyy populaareihin esitysmuotoihin, joita tekstiss\u00e4 sivutaan vain ep\u00e4suorasti. Valtava aihepiiri vaatisi kokonaan oman tutkimuksensa.<\/p>\n\n\n\n<h2>N\u00e4k\u00f6kulmista<\/h2>\n\n\n\n<p>Teoskokonaisuutemme on syntynyt kolmen tekij\u00e4n eri ty\u00f6jaksoissa vuosien 2017\u20132021 v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ajanjakson aikana olemme huomanneet, ett\u00e4 keskustelu taide- ja teatterihistorian luonteesta on selv\u00e4ss\u00e4 muutoksessa. Esiin on nostettu kysymyksi\u00e4 siit\u00e4, keiden tarina on toisinnettu ja keiden on pysynyt marginaalissa tai tuntemattomana. Eurooppa- ja l\u00e4nsimaakeskeisyydest\u00e4, naisten sek\u00e4 eri etnisten identiteettien tai v\u00e4hemmist\u00f6jen vajaasta edustavuudesta tai tiettyjen tiedollisten valtakonstruktioiden koetusta ylivallasta on k\u00e4yty kriittist\u00e4 keskustelua.<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4m\u00e4n murroksen tarpeellisuudesta huolimatta on muistettava, ett\u00e4 uudenlaisten kirjoittamis- ja kertomistapojen luominen on hidasta ja aikaa viev\u00e4\u00e4. Vaikka jokainen sukupolvi kirjoittaa historian tunnetusti uudelleen, kokonaan uudenlainen j\u00e4sennys taide- ja teatterihistorioista ja taidekaanoneista edellytt\u00e4isi kattavaa perustutkimusta eri n\u00e4k\u00f6kulmista. T\u00e4llaiset avaukset ja uudet narratiivit j\u00e4sent\u00e4isiv\u00e4t kokonaan uudenlaista teatteri- ja taidehistorian paradigmaa. Tuntemattoman toteuttaminen ja l\u00e4pikotainen teatterihistorian revisio edellytt\u00e4isi aivan erilaista mittakaavaa kuin yksitt\u00e4inen oppikirjaprojekti, joka suurimmaksi osaksi perustuu aiempaan kirjallisuuteen.<\/p>\n\n\n\n<p>Olemme p\u00e4\u00e4asiassa ammentaneet jo julkaistuista tieteellisist\u00e4 teoksista, mink\u00e4 vuoksi v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin toistamme melko perinteisi\u00e4 ja vakiintuneita k\u00e4sityksi\u00e4 taide- ja teatterihistoriasta ja kaanonista. Olemme kuitenkin pyrkineet my\u00f6s avaamaan kriittisi\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia, joiden toivomme rohkaisevan laajempaan keskusteluun. Poikkeusyksil\u00f6iden merkityst\u00e4 korostavien taiteilijael\u00e4m\u00e4kertojen sijasta olemme keskittyneet heid\u00e4n edustamiinsa ty\u00f6tapoihin ja n\u00e4kemyksiin, joilla on ollut laajempaa merkityst\u00e4 ja vaikutusvaltaa teatterikent\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Kokonaisuus on kirjoitettu ensi sijassa suomenkieliseksi oppimateriaaliksi taidekorkeakouluja varten. Avoimena verkkomateriaalina toteutettu projekti pyrkii palvelemaan laajemmin kaikkia aihepiirist\u00e4 kiinnostuneita henkil\u00f6it\u00e4 ja olemaan helposti saavutettavissa.<\/p>\n\n\n\n<h2>Kiitokset<\/h2>\n\n\n\n<p>Kiit\u00e4mme Koneen S\u00e4\u00e4ti\u00f6t\u00e4 apurahasta, Sakari Viikaa upeista valokuvista sek\u00e4 Sari Koskista ja Outi Mansikkam\u00e4ke\u00e4 hienosta taitosta. Kiitos my\u00f6s \u00e4\u00e4nisuunnittelija Pekka Kiili\u00e4iselle kahdesta esityspaikkojen akustisia ominaisuuksia k\u00e4sittelev\u00e4st\u00e4 esseest\u00e4. Marja Silde\u00e4, Juho Gr\u00f6ndahlia ja Kati H\u00e4m\u00e4l\u00e4ist\u00e4 kiit\u00e4mme arvokkaista kommenteista ja ehdotuksista. Jukka von Boehmin jakson tarkasta ja paneutuneesta kielentarkastuksesta on vastannut El\u00e4v\u00e4 kieli k\u00e4\u00e4nn\u00f6stoimiston kautta Laura Haavisto. Haluaisimme lausua t\u00e4st\u00e4 parhaimmat kiitoksemme. Samoin kiit\u00e4mme Teatterikorkeakoulun julkaisutoimikuntaa, joka on mahdollistanut taloudellisesti kyseisen kielentarkastuksen. Lopuksi haluaisimme kiitt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 Michaela Br\u00e4nni\u00e4 ja Jenni Mikkosta julkaisuprosessiin liittyv\u00e4st\u00e4 avusta sek\u00e4 lukuisia arkistoja ja teattereita kuvamateriaalin luovuttamisesta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Oppikirjaksi suunnattu teoskokonaisuustemme kattaa kolme itsen\u00e4ist\u00e4, osin toisiinsa l\u00f6yh\u00e4sti liittyv\u00e4\u00e4 osiota esitt\u00e4vien taiteiden ja sen [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4706"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4706"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4706\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5317,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4706\/revisions\/5317"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4706"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4706"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4706"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}