Aikak\u00e4sitys oli keskiajalla erilainen kuin se, johon olemme tottuneet: ajalla oli alkunsa ja loppunsa sen suunnitelman mukaisesti, joka Jumalalla oli, kun h\u00e4n tyhjyydest\u00e4 k\u00e4sin loi koko universumin. Lopussa \u2013 mahdollisesti ei kovin kaukana tulevaisuudessa \u2013 odotti viimeinen tuomio, eik\u00e4 tulevaisuutta siten ajateltu samalla tavoin avoimena ja kauas jatkuvana kuin meid\u00e4n aikanamme. Lis\u00e4ksi Jumalalle kaikki aika on yht\u00e4 aikaa l\u00e4sn\u00e4. <\/p>(Vakkari 2015a, 82)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Kristillisen kuvaston kehittymisell\u00e4 oli tietenkin pitk\u00e4 ja monipolvinen kehityshistoriansa, mutta syd\u00e4nkeskiajalle tultaessa se alkoi jossain m\u00e4\u00e4rin vakiintua. Laajimmat kuvalliset kokonaisuudet, joissa hy\u00f6dynnettiin veistoksia, reliefej\u00e4, sein\u00e4maalauksia, my\u00f6hemmin my\u00f6s lasimaalauksia, syntyiv\u00e4t suuriin romaanisiin ja goottilaisiin kirkkoihin. Kirkkorakennuksesta tulikin katolisen opin visuaalinen ensyklopedia. Oppien havainnollistamisessa astuttiin askel pidemm\u00e4lle, kun viimeist\u00e4\u00e4n 900-luvulla kirkoissa alettiin esitt\u00e4\u00e4 ensin lyhyit\u00e4 ja my\u00f6hemmin laajempia n\u00e4ytelmi\u00e4 liturgian lis\u00e4n\u00e4. N\u00e4it\u00e4 kirkkon\u00e4ytelmi\u00e4 kutsutaan liturgisiksi draamoiksi.<\/p>\n\n\n\n Keskiajalla kirkkorakennus oli saavuttanut vakiintuneen muotonsa ja mutkistuneen symboliikkansa. Kirkko edusti taivaallista loistoa, jonka p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli mykist\u00e4\u00e4 sis\u00e4\u00e4n astuva seurakuntalainen. Varhaiskristillisell\u00e4 ajalla kristityt kokoontuivat yksityistiloihin, joissa yksinkertaisen p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 jaettiin ehtoollinen. Kun kristinuskosta tuli 300-luvulla Rooman valtionuskonto, kirkko omaksui piirteit\u00e4 Rooman keisarillisesta kulttuurista. Keskeisiksi kirkon muodoiksi vakiintuivat kaksi eri tyyppi\u00e4. Ensimm\u00e4inen, niin sanottu keskeiskupolikirkko, periytyi vanhoista kupolin kattamista mausoleumirakennuksista. Toinen, niin sanottu basilika, pitk\u00e4nomainen kirkko, jonka toisessa p\u00e4\u00e4dyss\u00e4 on alttari, kehittyi Rooman kauppa- ja oikeudenk\u00e4yntihallien pohjalta. Keskeiskupolikirkko vakiinnutti asemansa nimenomaan it\u00e4isen, ortodoksisen kristinuskon piiriss\u00e4, kun taas basilikatyypist\u00e4 tuli l\u00e4ntisen Euroopan yleisin muoto.<\/p>\n\n\n\n Basilikarakennuksella ei ollut mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4 symboliikkaa antiikin aikoina, vaan se oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sek\u00e4 aikansa rakennusteknologian sanelema selke\u00e4 hallirakennus. Sen korkean keskik\u00e4yt\u00e4v\u00e4n reunoilla seisovat pylv\u00e4\u00e4t kannattivat kattoa ja jakoivat tilan yleens\u00e4 kolmeen pitk\u00e4nomaiseen k\u00e4yt\u00e4v\u00e4tilaan (keskilaiva ja sivulaivat). Sis\u00e4\u00e4ntuloa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4, keskilaivan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, sijaitsi puolipy\u00f6re\u00e4 sein\u00e4syv\u00e4nne eli apsis<\/em> (my\u00f6s absidi<\/em>). Se vakiintui alttarin paikaksi, joskin alttarin sijainti saattoi vaihdella eri kirkkokunnilla. P\u00e4\u00e4alttarin lis\u00e4ksi saattoi suuremmissa kirkoissa olla my\u00f6s lukuisia sivualttareita. Huomattavaa on, ett\u00e4 it\u00e4isess\u00e4 kiristinuskossa, jonka perinteet kumpusivat v\u00e4litt\u00f6m\u00e4mmin my\u00f6h\u00e4isantiikin maailmasta, alttarin ja seurakunnan erotti kolmiovinen ikonostaasi, ikonein varustettu koristeellinen sein\u00e4m\u00e4. Sill\u00e4 oli selkeit\u00e4 yhtym\u00e4kohtia antiikin skene<\/em>-rakennuksen fasadiin. My\u00f6s katolisissa kirkoissa rakennuksen pyhin tila, kuori, oli erotettu maallikoista aitauksella.<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2018\/10\/4-02.jpg\")
<\/a><\/a>