Poliittisesta hajanaisuudestaan huolimatta alue oli kulttuurisesti jossain m\u00e4\u00e4rin yhten\u00e4inen. Sen alkuper\u00e4iset asukkaat nimittiv\u00e4t itse\u00e4\u00e4n helleeneiksi. Heill\u00e4 oli yhteinen kieli, kreikka, ja he jakoivat p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n yhteisen kulttuurin ja my\u00f6s taidek\u00e4sityksen. Kaikkia, jotka j\u00e4iv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n kielialueen ulkopuolelle, kreikkalaiset kutsuivat barbaareiksi. Kreikan klassisena pidetty kausi osui 400-lukuun eaa. Sen kuvanveiston, arkkitehtuurin ja n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuuden saavutuksia on l\u00e4nsimaissa kunnioitettu klassisina ihanteina meid\u00e4n aikoihimme saakka. Hellenistisell\u00e4 kaudella kreikkalainen demokratia vaihtui yksinvaltiuteen, ja Aleksanteri Suuren (356\u2013323 eaa.) valloitusten my\u00f6t\u00e4 ulkopuoliset vaikutteet sekoittuivat voimallisesti kreikkalaiseen perinteeseen pohjustaen Rooman valtakunnan kosmopoliittista kulttuuria.<\/p>\n\n\n\n
Rooman ekspansion my\u00f6t\u00e4 Kreikka imaistiin 100-luvulla eaa. osaksi roomalaisten kasvavaa valtakuntaa. He ihailivat Kreikan kulttuurin saavutuksia, ry\u00f6stiv\u00e4t sen taideteoksia, kopioivat niit\u00e4 ja kutsuivat kreikkalaisia taiteilijoita Roomaan. Valtakunnan laajetessa kaikkien aikojen suurimmaksi imperiumiksi roomalaistettu kreikkalainen perinne levisi muualle Eurooppaan sek\u00e4 L\u00e4hi-it\u00e4\u00e4n ja Pohjois-Afrikkaan.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka kreikkalainen klassisen kultakauden (400-luku eaa.) draamakirjallisuus on l\u00e4nsimaisen teatterin historian ydinaluetta, emme tarkalleen tied\u00e4, miten n\u00e4ytelmi\u00e4 on esitetty. N\u00e4ytelm\u00e4kirjailijat itse ohjasivat esitykset, eik\u00e4 s\u00e4ilyneiss\u00e4, vuosisatoja my\u00f6hemmin kopioiduissa ja osin editoiduissa teksteiss\u00e4 ole juurikaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ohjeita. Mieleemme iskostuneet kuvat valtavista amfiteattereista saattavat olla hieman harhaanjohtavia, sill\u00e4 ne eiv\u00e4t liity niink\u00e4\u00e4n teatterin kultakauteen, vaan pikemminkin antiikin my\u00f6h\u00e4isemp\u00e4\u00e4n vaiheeseen, ns. my\u00f6h\u00e4isantiikkiin.<\/p>\n\n\n\n
Kreikan arkkitehtuurin ja kuvanveiston tavoin my\u00f6s kreikkalaisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kriittist\u00e4 tutkimusta on varjostanut 1700-luvun lopulla levinnyt, taidehistorioitsija Johann Joachim Winckelmannin lanseeraama k\u00e4sitys Kreikan taiteen \u201djalosta yksinkertaisuudesta ja hiljaisesta suuruudesta\u201d. T\u00e4m\u00e4n v\u00e4\u00e4ristyneen mielikuvan syntyminen selittyy sen hetkisten arkeologisten kaivausten niukkuudella. My\u00f6hempi tutkimus on osoittanut, ett\u00e4 kreikkalaiset temppelit olivat osin maalattuja ja veistokset kirkkaasti v\u00e4ritettyj\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Samankaltainen harha on osin p\u00e4\u00e4ssyt syntym\u00e4\u00e4n my\u00f6s antiikin teatterin kohdalla. Esimerkiksi vanhemmassa teatterialan kirjallisuudessa esiintyy usein kuva Epidauroksen teatterista: sen vuorenrinteeseen rakennetusta massiivisesta vaaleasta, viuhkamaisesta kivikatsomosta sek\u00e4 teatterin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen py\u00f6re\u00e4st\u00e4 orkhestrasta<\/em>. Rakennelman on helppo kuvitella edustavan antiikin jaloa, marmorista yksinkertaisuutta, jota tyylitellysti deklamoivat ja harkitusti elehtiv\u00e4t n\u00e4yttelij\u00e4t naamioineen el\u00e4v\u00f6ittiv\u00e4t; aivan kuin draama olisi v\u00e4littynyt katsojille pelk\u00e4n ylev\u00f6itetyn puheen kautta. Mielikuva on kuitenkin harhaanjohtava.<\/p>\n\n\n\n Todenmukaisempi kuva arkkitehtuurin ja taidehistorian laadusta alkoi hahmottua 1800-luvun kuluessa. Itse antiikin teattereihin liittyv\u00e4t arkeologiset kaivaukset aloitettiin kuitenkin vasta saman vuosisadan lopulla. Toistaiseksi kaivauksia on tehty noin 170:n kreikkalaisen vanhan teatterirakennuksen paikalla eri osissa kreikkalaista kulttuuripiiri\u00e4. Kaivaukset ovat tuoneet p\u00e4iv\u00e4nvaloon teattereiden perustojen yksityiskohtia ja monien muutost\u00f6iden j\u00e4lki\u00e4 eri aikakausilta. Niiden perusteella on kuitenkin vaikea rekonstruoida kreikkalaisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n muodonmuutoksia riitt\u00e4v\u00e4n tarkasti. Emme siis viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tied\u00e4 tarpeeksi paljon n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kehityksest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kenties koko pyrkimys hahmottaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n evoluution\u00e4\u00e4rist\u00e4, lineaarista kehityskaarta on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti v\u00e4\u00e4r\u00e4. Ongelmallisin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6elementti t\u00e4ss\u00e4 suhteessa on skene<\/em> (maja, teltta). Skene<\/em> oli orkhestran<\/em> takana sijainnut puurakennelma. Klassisen kauden n\u00e4ytelmien kaksi tai kolme n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t vaihtamassa naamioita ja pukuja sen sis\u00e4ll\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi my\u00f6s kivirakenteista skene\u00e4<\/em> k\u00e4ytettiin 400-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 eaa. alkaen usein n\u00e4yttelij\u00f6iden taustana. T\u00e4ll\u00f6in sen ovi tai ovet kehystiv\u00e4t t\u00e4rkeit\u00e4 sis\u00e4\u00e4ntuloja tai poistumisia. Yksi mahdollinen selitys skene<\/em>-rakennelmien rinnakkaisuudelle on se, ett\u00e4 eri teattereissa kokeiltiin samanaikaisesti erilaisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ratkaisuja. On jopa mahdollista, ett\u00e4 skene<\/em>, tai osia siit\u00e4, pystytettiin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4ist\u00e4 produktiota tai festivaalia varten.<\/p>\n\n\n\n Mit\u00e4 mielt\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n on nykyaikana p\u00e4hk\u00e4ill\u00e4 muinaisten kreikkalaisten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden kehityksen ja muotojen parissa? Yksi hyv\u00e4 peruste on luonnollisesti se, ett\u00e4 l\u00e4nsimaisen draamakirjallisuuden varhaisimmat klassikot esitettiin niiss\u00e4. N\u00e4in ollen antiikin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n tuntemus avaa mahdollisuuksia ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tekstej\u00e4 ja niiden esitysk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 syv\u00e4llisemmin. Sen lis\u00e4ksi klassisella kaudella kreikkalaisen teatterityypin peruselementit vakiintuivat. Niiden pohjalta kehittyiv\u00e4t hellenistisen kauden (323\u201331 eaa.) ja my\u00f6hemm\u00e4n roomalaiskauden teatteri- ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tyypit. Ne puolestaan innoittivat my\u00f6hemmin renessanssin arkkitehtej\u00e4 luomaan niist\u00e4 uusia variaatioita.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" V\u00e4limeren it\u00e4osassa alkoi 700-luvulla eaa. muotoutua kulttuuri, joka loi pitk\u00e4lti pohjan sille mit\u00e4 l\u00e4nsimaisella sivilisaatiolla […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4,20,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6"}],"version-history":[{"count":27,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5036,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6\/revisions\/5036"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/3-01-epidauros.jpg\")
<\/a><\/a>
1. Orkhestra (tai orchestra), tanner, joka oli klassisella kaudella tarkoitettu etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 kuorolle ja kuorotansseille
\n2. Parodos, portit ja kulkuv\u00e4yl\u00e4t, jotka johtivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n sivuitse orkhestralle
\n3. Skene, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n taustana palvellut rakennus, jossa n\u00e4yttelij\u00e4t pukeutuivat ja naamioituivat. Sen etusein\u00e4ss\u00e4 oli oviaukot sis\u00e4\u00e4ntuloja varten (skenen rakenne ja koko ja oviaukkojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ovat vaihdelleet, ks. edemp\u00e4n\u00e4)
\n4. Proskenion on korotettu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 skenen edess\u00e4, jossa suuri osa n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 esitettiin (Bieber 1971)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n