{"id":883,"date":"2020-10-03T15:52:29","date_gmt":"2020-10-03T12:52:29","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=883"},"modified":"2021-12-01T13:00:53","modified_gmt":"2021-12-01T11:00:53","slug":"kaakkois-aasia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/kaakkois-aasia\/","title":{"rendered":"2.2 Kaakkois-Aasia"},"content":{"rendered":"\n

Kaakkois-Aasian muodostavat nyky\u00e4\u00e4n Myanmar, Thaimaa, Laos, Kambod\u017ea, Vietnam, Malesia, Brunei, Filippiinit ja Indonesia. Alue on hyvin laaja ja luonnonoloiltaan vaihteleva, ja sinne mahtuu satoja erilaisia esitt\u00e4vien taiteiden muotoja. T\u00e4ss\u00e4 luvussa keskityt\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa kahteen alueen teatterikulttuuriin: Thaimaan perinteisiin, joiden vaikutus on heijastunut my\u00f6s Thaimaan naapurivaltioihin, Laosiin ja Kambod\u017eaan, sek\u00e4 Jaavan ja Balin perinteisiin Indonesiassa.<\/p>\n\n\n\n

Valkokangas n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Varjoteatterilla on ollut eritt\u00e4in keskeinen asema Aasiassa. Valkokankaan takana (joskus edess\u00e4kin) esitett\u00e4vi\u00e4 nukketeatterin muotoja on ollut Kiinassa, Intiassa, Kaakkois-Aasiassa ja niinkin l\u00e4nness\u00e4 kuin Turkissa. Kiinassa ja Intiassa varjoteatterin tunnettu historia ylt\u00e4\u00e4 yli kahden vuosituhannen taakse. Kiinassa varjoteatterin juuret yhdistet\u00e4\u00e4n muinaiseen \u0161amanismiin, Intiassa taas buddhalaisuuteen ja brahmalaisuuteen eli hindulaisuuden varhaismuotoon. Varjoteatterin merkitys uskonnollisen tradition s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja levitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 antaakin sille erityist\u00e4 painoarvoa.<\/p>\n\n\n\n

Jos teatterin kehityst\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 yksinkertaistaa er\u00e4\u00e4nlaiseksi kulttuuri-darwinistiseksi kehityskaareksi, niin varjoteatterin voi n\u00e4hd\u00e4 yhten\u00e4 etappina suusanallisesta tarinankerronnasta kohti teatteria. Arvostettu tutkija Victor H. Mair piirt\u00e4\u00e4kin t\u00e4llaisen kaaren kirjassaan Painting and Performance: Picture Recitation and its Indian Genesis<\/em> (1988). Yksinkertaistaen ilmi\u00f6n voisi tiivist\u00e4\u00e4 siten, ett\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtana oli tarinoiden, myyttien ja pyhien tekstien suusanallinen v\u00e4litt\u00e4minen, siis kertojantaide. V\u00e4hitellen kertojat ottivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 erilaisia esityst\u00e4 el\u00e4v\u00f6itt\u00e4vi\u00e4 apuv\u00e4lineit\u00e4 kuten maalauksia ja kuvarullia. N\u00e4in varjoteatteri edustaisi vaihetta, jossa maalauksissa kuvatut hahmot ik\u00e4\u00e4n kuin irrotettiin taustastaan ja ne muuttuivat liikuteltaviksi siluettimaisiksi nukeiksi. Ne puolestaan tarjosivat sitten esikuvia n\u00e4yttelij\u00e4\u2013tanssijoille, jotka tulivat esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n samoja roolihahmoja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Edell\u00e4 esitetyn kehityskaaren vaikutukset live-teatteriin ja sen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin ovat viel\u00e4 selv\u00e4sti tunnistettavissa Kaakkois-Aasian kahdessa laajalle levinneess\u00e4 varjoteatterin muodossa, Indonesian edelleen elinvoimaisessa wayang kulitissa<\/em> (wayang<\/em> = varjo, nukke, kulit<\/em> = nahka) ja Thaimaan nang yaissa<\/em> (\u201dsuuret nuket\u201d). Kummatkin kuuluvat kulttuuripiirins\u00e4 vanhimpiin tunnettuihin teatteriperinteisiin, ja molempia on k\u00e4ytetty vuosisatoja intialaisper\u00e4isten eeposten Ramayanan<\/em> ja Mahabharata<\/em>n levitt\u00e4miseen ja siten hallisijan vallan legitimointiin kansan keskuudessa. Molemmat ovat my\u00f6s vaikuttaneet kulttuuripiiriens\u00e4 tanssiteatterin klassisten muotojen kehitykseen.<\/p>\n\n\n\n

Indonesian \u2013 nimenomaan Jaavan ja Balin saarien \u2013 wayang kulitissa<\/em>, josta varhaisimmat kirjalliset maininnat ovat 900-luvulta, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u00e4 toimii vaakasuora valkokangas. Sen takana nukettaja\u2013kertoja eli dalang <\/em>operoi nahasta leikattuja nukkeja suuren gamelan-orkesterin s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4. Wayang<\/em>-nuket on kuvattu yl\u00e4ruumis kohtisuoraan ja kasvot profiilissa. Sama kehokuva heijastuu edelleenkin Jaavan klassisessa tanssioopperassa wayang wongissa <\/em>(wong<\/em> = ihminen). Thaimaan nang yaissa<\/em> puolestaan tanssivat nukettajat liikuttavat suuria nahkaisia nukkeja \u2013 tai pikemminkin staattisia kuvia \u2013 noin puolentoista metrin korkeuteen pingotetun suuren valkokankaan edess\u00e4 ja takana. Samalla sivustalla seisovat, orkesterin s\u00e4est\u00e4m\u00e4t kertoja ja laulajat huolehtivat tapahtumien kuvauksesta ja vuorosanoista. Nukettajien tanssilliset liikkeet ja nukkien hahmot loivat perustan Thaimaan ja Kambod\u017ean klassiselle khon<\/em>-tanssidraamalle.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Kohtaus wayang kulit<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 Jaavalla. Nukkemestari dalang<\/em> liikuttelee nahkanukkeja valkokankaan takaa, miss\u00e4 istuu my\u00f6s suuri gamelan-orkesteri laulajineen. Vaakasuora valkokangas muodostaan horisontaalisen \u201dn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n\u201d, joka symboloi universumia. Jukka O. Miettinen<\/i><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Thaimaan nang yai<\/em> -varjoteatterissa tanssivat nukettajat kannattelevat kookkaita silhuettihahmoja suuren valkokankaan edess\u00e4. Kun elokuva yleistyi Thaimaassa 1900-luvun alussa, sit\u00e4 kutsuttiin aluksi varjoteatteriin viittaavalla termill\u00e4 nang<\/em>. Marja-Leena Heikkil\u00e4-Horn<\/i><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Kaakkois-Aasian vanhimmat tunnetut varjoteatterin muodot loivat siis pohjaa paitsi my\u00f6hempien teatterimuotojen roolityypittelylle ja liiketekniikoille, my\u00f6s niiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lliselle tila-ajattelulle. Varjoteatterissa ei Kaakkois-Aasiassa k\u00e4ytetty eik\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n lavaste-elementtej\u00e4. Nuket esiintyv\u00e4t siis valkoisella taustalla, ik\u00e4\u00e4n kuin myyttisess\u00e4 tyhjyydess\u00e4. Varjoteatteri on siis luonteeltaan korostuneen kaksiulotteista. Jonkinlaista tilallista et\u00e4isyysvaikutelmaa saadaan aikaan liikuttamalla nukkeja hieman irti valkokankaasta. Tilavaikutelma on kuitenkin puhtaasti optinen, eik\u00e4 se perustu l\u00e4nsimaista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 1500-luvulta alkaen hallinneeseen geometrisella perspektiivill\u00e4 luotuun illusoriseen syvyysvaikutelmaan.<\/p>\n\n\n\n

Varjoteatterin leve\u00e4 valkokangas on puolestaan vaikuttanut siihen, ett\u00e4 muissakin teatterimuodoissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 on yleens\u00e4 suhteellisen leve\u00e4. Varjoteatterin vaikutus on tuntuvin Jaavan klassisissa tanssiteatterin muodoissa, joita on perinteisesti esitetty tyhjill\u00e4 paviljonkin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4, sek\u00e4 Thaimaan khon<\/em>-tanssidraaman varhaismuodossa, jossa tanssijat ovat puolestaan esiintyneet taustavalkokankaan edess\u00e4. (Mattani 1993, 241)<\/p>\n\n\n\n

Indonesia<\/h2>\n\n\n\n

Bali<\/h3>\n\n\n\n

Balin saari on Kaakkois-Aasian ainoa alue, jossa uskontona on edelleen hindulaisuuden vanha, sinne kotoutettu muoto. Saarella on my\u00f6s kymmeni\u00e4 animistisia esitysmuotoja, joihin useimmiten liittyy transsillisia elementtej\u00e4. Animistiset rituaalit suoritetaan usein ulkoilmassa ilman kiinteit\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4. Yleis\u00f6 tai rituaaliin osallistujat istuvat keh\u00e4- tai puolikeh\u00e4muodostelmassa, jonka keskell\u00e4 rituaali tapahtuu. Perinteisesti t\u00e4m\u00e4nkaltaisissa esityksiss\u00e4 valol\u00e4hteen\u00e4 on palvellut keh\u00e4n keskell\u00e4 oleva suuri \u00f6ljylamppu.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
1900-luvun alkupuolella luotu hybridinen esitysmuoto kecak<\/em> hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 vanhaa, nimenomaan transsirituaaleihin liittynytt\u00e4 keh\u00e4muodostelmaa, jossa transsiin siirtyv\u00e4n kuoron keskipisteen\u00e4 on suuri \u00f6ljylamppu. Jukka O. Miettinen<\/i><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Balilla tilojen pyhyysasteet ovat tarkoin m\u00e4\u00e4ritellyt. Ne s\u00e4\u00e4telev\u00e4t my\u00f6s esityspaikkoja ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4. T\u00e4llainen tilojen m\u00e4\u00e4rittely on juuriltaan vanha, ja se on sanellut arkkitehtuurin muotoutumista pitk\u00e4\u00e4n. 1970-luvulla kategoriointi ly\u00f6tiin lukkoon esitt\u00e4vien taiteiden kohdalla siten, ett\u00e4 sen eri muodot jaettiin virallisesti kolmeen kategoriaan. Kaikkien pyhimm\u00e4t, niin sanotut wali<\/em>-esitykset m\u00e4\u00e4riteltiin \u201dtemppelimuurien sis\u00e4isiksi\u201d perinteiksi. Ne tapahtuvatkin temppelien sisimmill\u00e4 pihoilla, eiv\u00e4tk\u00e4 muut kuin hindut saa niit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4. Pyh\u00e4t, mutta julkiset, niin sanotut bebali<\/em>-esitykset puolestaan tapahtuvat yleens\u00e4 temppeliportin edess\u00e4, kun taas populaarimpia bali-babahan<\/em>-esityksi\u00e4 eiv\u00e4t t\u00e4llaiset tilalliset rajoitukset koske. (2\/11)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Demonisen hahmon ilmestyminen temppelin portista yleis\u00f6n eteen bebali<\/em>-tyypin esityksess\u00e4 Balilla. Jukka O. Miettinen<\/i><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Monet Balin kuuluisimmat tanssidraaman muodot kuuluvat bebali<\/em>-kategoriaan, joten ne esitet\u00e4\u00e4n temppeliporteissa ja niiden edess\u00e4. Bebali<\/em>-esitykset ovat tyyppiesimerkki edellisess\u00e4 luvussa sivutusta niin sanotusta liminaalisesta<\/a><\/em> eli \u201dv\u00e4litilallisesta\u201d esityspaikasta, jossa hahmon ilmestyminen myyttisest\u00e4 maailmasta (temppelin sis\u00e4inen alue) yleis\u00f6n eteen on jo itsess\u00e4\u00e4n esityksellinen huippuhetki. Monet bebali<\/em>-esitykset rakentuvat niiden ymp\u00e4rille. Esimerkiksi Balin todenn\u00e4k\u00f6isesti vanhin tanssidraaman muoto, gambuh<\/em>, tarjoaa itse asiassa vain sarjan t\u00e4rkeiden roolihahmojen esitt\u00e4ytymiskohtauksia, joiden aikana he tyylitellysti resitoivat vuorosanansa.<\/p>\n\n\n\n

Pyhyysasteeltaan maallisin esityskategoria, bali-babahan<\/em> kattaa suuren joukon esitysmuotoja, joita ei sido sakraalin taiteen ankarat s\u00e4\u00e4nn\u00f6t. Niit\u00e4 voidaan esitt\u00e4\u00e4 monissa paikoissa, yleisimmen erikokoisilla paviljonkin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 kyliss\u00e4, kodeissa ja palatseissa.<\/p>\n\n\n\n

Jaava<\/h3>\n\n\n\n

1400-luvulla islamilaistuneella Jaavan saarella kehittyi oma synkretistinen kulttuurinsa, jossa vanhat animistiset ja hindulais\u2013buddhalaiset elementit sekoittuivat suufilaiseen islamiin. Jaavalla keskeisiksi klassisen teatterin, tanssin ja musiikin ymp\u00e4rist\u00f6iksi ovat vakiintuneet sulttaanien ja ylimyst\u00f6n niin sanotut kraton<\/em>-palatsikompleksit. Jaavan perinteisess\u00e4 uskomusj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 sulttaani koettiin puolijumalallisena, ja siksi palatseissa esitett\u00e4v\u00e4 hovitaidekin sai puolisakraalin aseman. My\u00f6s kraton<\/em>-palatsin arkkitehtuuri ja tila-ajattelu saivat monia symbolisia ja filosofisia merkityksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kuten Balilla, my\u00f6s Jaavalla tiloilla ja esitysmuodoilla on omat sakraaliuden asteensa. Hovikontekstissa voidaan kraton<\/em>-palatsin ulkopuolella levitt\u00e4ytyv\u00e4ll\u00e4 monumentaaliaukiolla (alun<\/em>–alun<\/em>) esitt\u00e4\u00e4 maskuliinisia hovitansseja, joilla on juuret taistelutaidoissa. Palatsikompleksin sis\u00e4ll\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n tyylilt\u00e4\u00e4n pehme\u00e4mpi\u00e4 ja symboliarvoltaan syv\u00e4llisempi\u00e4 muotoja, kuten wayang-kulit<\/em>-varjoteatteria ja usein naisten esitt\u00e4mi\u00e4 hovitansseja. Kaikkein arvostetuimmat tanssit ja wayang wong <\/em>-tanssidraamat on puolestaan yleens\u00e4 esitetty aivan kratonin<\/em> ytimess\u00e4, sen keskushallissa eli pendopossa<\/em>, jossa sulttaani on hoveineen ja kunniavieraineen seurannut esityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Jaavalla keskeisin esityspaikka ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 onkin pendopo<\/em>-halli, kaikilta tai kolmelta sivustaltaan avoin, pylv\u00e4iden kannattelema katettu paviljonki. T\u00e4llaiset rakennukset ovat akustisesti erityisen sopivia esityksi\u00e4 s\u00e4est\u00e4v\u00e4lle gamelan-musiikille, joka heijastuu tilaan paviljonkien korkeiden sis\u00e4kattojen kautta, eik\u00e4 eteenp\u00e4in kuten l\u00e4nsimaisissa konserttisaleissa ja teattereissa. Ilmi\u00f6 selitt\u00e4\u00e4 joidenkin maineikkaiden gamelan-soittimistojen nimet, kuten \u201dKultasade<\/em>\u201d tai \u201dHunajary\u00f6ppy<\/em>\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Monik\u00e4ytt\u00f6isi\u00e4 pendopo<\/em>-paviljonkeja voi olla yksityisiss\u00e4 asuinkomplekseissa tai vaikkapa yliopistokampuksilla tai ne voivat palvella turistiesitysten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6in\u00e4. Palatseissa halleja on useita ja niill\u00e4 on omat funktionsa. Joku on varattu varjoteatterille, toinen tanssiharjoituksille, ja gamelan-soittimistoilla voi olla omat pienemm\u00e4t pendoponsa<\/em>. Komeimmat paviljongit ovat kraton<\/em>-palatsien keskus-pendopot<\/em>, joista hienoja esimerkkej\u00e4 ovat Mangkunegaranin kratonin<\/em> halli Surakartassa ja Yogyakartan kratonin<\/em> keskushalli, molemmat Keski-Jaavalla.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Mangkunegaranin kraton<\/em>-palatsin pendopo<\/em>-halli Surakartassa, Keski-Jaavalla Jukka O. Miettinen<\/i><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Tanssiarjoitukset Mangkunegaranin pendopo<\/em>-hallissa Jukka O. Miettinen<\/i><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Esitys t\u00e4llaisessa palatsi-pendopossa<\/em> on ollut (ja voi olla edelleenkin) monimutkainen ja tarkan etiketin s\u00e4\u00e4telem\u00e4 tapahtuma. Esiintyjin\u00e4 ovat olleet hovitanssijat, ja mukana on ollut usein my\u00f6s sulttaanisuvun j\u00e4seni\u00e4. Esimerkiksi muutamat Yogyakartan sulttaanit ovat olleet aktiivisia taiteilijoita; he ovat kirjoittaneet wayang wong<\/em> -tanssidraamoja ja itse my\u00f6s esiintyneet niiss\u00e4. 1800-luvun mittaan esitykset kasvoivat sellaisiin mittasuhteisiin, ett\u00e4 sulttaanit joutuivat lainaamaan hollantilaisilta siirtomaaherroilta rahaa massiivisiin, jopa vuorokauden mittaisiin produktioihinsa.<\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4li sulttaani ei itse esiintynyt, h\u00e4n istui kunniapaikalla pendopon<\/em> keskipisteess\u00e4, jonka yl\u00e4puolella katto saavuttaa korotetun huippunsa. Se symboloi universumin keskusakselia korostaen n\u00e4in hallitsijan puolijumalallista statusta. H\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n istuivat hovin j\u00e4senet ja kutsuvieraat. Muut katsojat istuivat pendopon<\/em> katonlappeiden kattamissa alemmissa sivukatsomoissa. Varsinainen esitys tapahtui hallitsijan ja kunniavieraiden edess\u00e4, mutta alemmalla tasolla niin ik\u00e4\u00e4n leve\u00e4n katonlappeen alla. (Tarkempi kuvaus esityksest\u00e4 Yogyakartan kratonissa<\/em> l\u00e4hteess\u00e4 Holt 1967, 155\u2013158) (2\/14)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Tanssiharjoitukset Yogyakartan kraton<\/em>-palatsin keskus-pendopossa<\/em>, vasemmalla tanssijoiden takana on gamelan-orkesteri ja naiskuoro. Tanssijat esiintyv\u00e4t kohti hallin korotettua keskipistett\u00e4, jossa istuivat sulttaani hovinsa ja kutsuvieraiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. Jukka O. Miettinen<\/i><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Varsinaista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilaa s\u00e4\u00e4telev\u00e4t wayang kulit<\/em> -varjoteatterin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t. Suuri gamelan-orkesteri laulajineen istuu n\u00e4kyviss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n takaosassa muodostaen taustan esitykselle, jossa ei perinteisesti ole k\u00e4ytetty mink\u00e4\u00e4nlaisia lavasteita. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n (tratang<\/em>) sivustoilla on erityiset sivutasanteet, joihin tanssija\/n\u00e4yttelij\u00e4t saapuvat kyyryss\u00e4 ennen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle astumistaan. N\u00e4m\u00e4 tilat viittaavat wayang kulit<\/em> -varjoteatterin laatikoihin, joissa varjonukkeja s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n. Wayang wong<\/em> -tanssijat pit\u00e4ytyv\u00e4t esiintyess\u00e4\u00e4nkin pitk\u00e4lti varjonukkeja mukailevissa asennoissa ja eleiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Thaimaa<\/h2>\n\n\n\n

Manner-Kaakkois-Aasian keskiosissa sijaitseva Thaimaa (aiemmin Siam) on kulttuurinen solmukohta, jossa monet vaikutteet kohtaavat. P\u00e4\u00e4uskontona on theravada-buddhalaisuus, mutta sen rinnalla ja siihen sulautuneina el\u00e4\u00e4 my\u00f6s animistisia ja hindulaisia elementtej\u00e4. Kuten edell\u00e4 k\u00e4sitellyss\u00e4 Jaavan perinteess\u00e4 my\u00f6s Thaimaassa hallitsija on koettu jumalallisena, ja n\u00e4in hovitaiteella \u2013 nimenomaan muutamilla esitt\u00e4vien taiteiden muodoilla \u2013 on puolittain sakraalinen luonne. Esitysmuodoista hallitsevimpia ovatkin olleet juuri Thaimaan keskiosista muuallekin levinneet hoviperinteet.<\/p>\n\n\n\n

Vanhin kirjallisissa l\u00e4hteiss\u00e4 mainittu perinne on nang yai<\/em> -varjoteatteri. Siit\u00e4 tai sen rinnalla kehittyi tanssillinen naamioteatterin muoto khon<\/em>. Molempien aiheina on Ramakien<\/em>, thaimaalaistettu Intian Ramayana<\/em>-eepoksen versio, jolla on ollut merkitt\u00e4v\u00e4 asema kuningaskultin legitimoijana. Muita n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen muotoja ovat lakhon<\/em>-tanssidraamat, erilaiset tanssit ja 1800-luvun loppupuolella syntynyt likay<\/em>-kansanteatteri.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Buddhan kremaation yhteydess\u00e4 j\u00e4rjestetyt juhlallisuudet. Thaimaalaisen tavan mukaan historiallinen tapahtuma on kotoutettu maalauksen valmistumisen aikaan. Tanssidraama tapahtuu suuressa avoimessa paviljongissa (sala<\/em>), jonka taustana on maalattu kulissikangas oviaukkoineen. Orkesteri istuu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n vasemmalla puolella ja laulajat edess\u00e4. Oikealla on kuvattu arvovieraille pystytetyt katokset. Maassa edess\u00e4 istuu tavallista kansaa, 1800-luvun puoliv\u00e4lin sein\u00e4maalaus temppeliss\u00e4 Songkhlassa, Etel\u00e4-Thaimaassa. Jukka O. Miettinen<\/i><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Useimmille perinteisille esitysmuodoille tyypillisin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 on ollut kolmelta sivulta avoin pylv\u00e4iden kannattelema paviljonki (sala<\/em>). Kiinteit\u00e4 paviljonkeja on esimeriksi palatseissa, temppelialueilla ja yliopistoissa. Usein esitykset tapahtuvat kuitenkin tilap\u00e4isiss\u00e4 rakennelmissa, jotka pystytet\u00e4\u00e4n vaikkapa temppelijuhlien ja markkinoiden ajaksi. Niit\u00e4 voi olla juhla-alueella useita, kullekin esityslajille omansa. Monipuolisimmat esitystapahtumat on yleens\u00e4 j\u00e4rjestetty esimerkiksi kruunajaisjuhlallisuuksien aikana ja arvohenkil\u00f6iden, kuten kuninkaan kremaatiojuhlallisuuksissa. Bangkokin vanhan kuninkaallisen palatsin edess\u00e4 avautuu laaja monumentaaliaukio, Sanam Luang, jossa kymmenet erilaiset n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t ovat tarjonneet juhlallisuuksiin osallistuvalle kansalle viihdykett\u00e4, kuten varjoteatteria, nukketeatteria, tanssidraamaa ja kiinalaista oopperaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Myyttisen kuningas Ravanan kremaatiojuhlallisuudet. Maalaus antaa hyv\u00e4n kuvan Thaimaan kremaatiojuhlien perinteest\u00e4. Niiss\u00e4 on esitetty monia teatterimuotoja usein viel\u00e4p\u00e4 simultaanisesti. Vasemmalla alhaalla nang yai<\/em> -varjoteatteria, sen yl\u00e4puolella khon<\/em>-naamioteatteria, sen vieress\u00e4 tanssidraamaa ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen\u00e4 oikealla kiinalaista oopperaa. Niiden takana riviss\u00e4 pienempi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 nukketeatterin muodoille ja lauluesityksille, sein\u00e4maalaus Bangkokin Wat Phra Keo -temppeli\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4ss\u00e4 galleriassa 1800-luvulta. Jukka O. Miettinen<\/i><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tanssidraaman yleisin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tyyppi on siis ollut kolmelta sivulta avoin paviljonkin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Sen taustalla on yleens\u00e4 ollut taustakangas, johon on maalattu perinteisell\u00e4 thai-tyylill\u00e4 vaikkapa sadunomainen maisema. Maalauksen yl\u00e4puolelle on usein kirjoitettu esiintyv\u00e4n ryhm\u00e4n nimi. Sis\u00e4\u00e4ntulot ja poistumiset tapahtuvat taustaverhon reunoille tehdyist\u00e4 oviaukoista. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 on usein matala penkki, thaimaalaisen teatterin monik\u00e4ytt\u00f6inen rekvisiittaesine, joka palvelee esimerkiksi valtaistuimena tai vuoteena. Lis\u00e4ksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 saattaa olla my\u00f6s muutama maalattu, usein kaksiulotteinen kulissielementti.<\/p>\n\n\n\n

Samanlaisella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 on esitetty my\u00f6s Thaimaan khon<\/em>-naamioteatteria. Kuten edell\u00e4 jo mainittiin, sen arkaaista muotoa esitettiin varjoteatterin valkokankaan kaltaisen taustaverhon edess\u00e4, jolloin tanssijoiden asennot ja eleet viittasivat suoraan nang yai<\/em> -nahkanukkien hahmoihin. Khonin<\/em> pitk\u00e4n historian aikana siit\u00e4 kehittyi monia muotoja. Pelkistetyimmill\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ksi riitti koroke ja penkki. Pienimuotoisia esityksi\u00e4 saatettiin esitt\u00e4\u00e4 edell\u00e4 kuvaillun kaltaisilla paviljonkin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 palatsimuurien sis\u00e4ll\u00e4 (vain hallitsijalla ja h\u00e4nen sukulaisillaan oli aluksi oikeus pit\u00e4\u00e4 khon<\/em>-ryhmi\u00e4). Suurissa valtiollisissa juhlallisuuksissa taas voitiin ja voidaan edelleenkin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 satojen tanssijoiden esitt\u00e4mi\u00e4 ulkoilmaspektaakkeleita.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Suurimuotoisia khon<\/em>-esityksi\u00e4 ulkoilmassa esitettiin ja esitet\u00e4\u00e4n edelleen t\u00e4rkeiss\u00e4 valtiollisissa juhlallisuuksissa. Prinssi Rama ja h\u00e4nen velipuolensa saapuvat apina-armeijan ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 taistelutantereelle. Suuret kunniap\u00e4iv\u00e4nvarjot ja hevosiksi naamioitujen avustajien vet\u00e4m\u00e4t koristeelliset vaunut ovat harvoja khonissa<\/em> k\u00e4ytettyj\u00e4 rekvisiittaesineit\u00e4. Jukka O. Miettinen<\/i><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

1800-luvun loppupuolella Thaimaassa kehitettiin Aasian kontekstissa hyvin poikkeuksellinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tyyppi. Khon chak rok<\/em> eli \u201dkhonia<\/em> ilmassa\u201d -esityksiin rakennettiin paviljonkin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle lenn\u00e4tyslaiteet, joiden avulla hindumytologian apsarat<\/em> (enkeleit\u00e4 muistuttavat lent\u00e4v\u00e4t olennot) ja myyttinen viisip\u00e4inen Erawan-norsu saattoivat liit\u00e4\u00e4 ilmojen halki. T\u00e4m\u00e4 khonin<\/em> muoto j\u00e4i harvinaiseksi kuriositeetiksi, mutta sit\u00e4 on elvytetty 2000-luvulla.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
2000-luvun alun rekonstruktio harvinaisesta khonin<\/em> muodosta, jossa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n lenn\u00e4tyslaitteita. Jukka O. Miettinen<\/i><\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kaakkois-Aasian muodostavat nyky\u00e4\u00e4n Myanmar, Thaimaa, Laos, Kambod\u017ea, Vietnam, Malesia, Brunei, Filippiinit ja Indonesia. Alue on […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[3,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/883"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=883"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/883\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4343,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/883\/revisions\/4343"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=883"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=883"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=883"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}