Akustoarkeologia on tieteenala, joka pyrkii hahmottamaan milt\u00e4 menneisyys on kuulostanut. Koska \u00e4\u00e4ni on luonteeltaan katoavaa eik\u00e4 siten en\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin tarkasteltavissa, akustoarkeologian tutkijat ovat pakotettuja olemaan menetelmiss\u00e4\u00e4n luovia. Tutkimusty\u00f6st\u00e4 tekee kiinnostavaa juuri menetelmien monipuolisuus: suullisen perinteen tarkastelu, mittaustulosten tulkinta, taiteelliset kokeilut, jne. Kiinnostuin itse akustoarkeologiasta Paul Devereuxin kirjan Stone Age Soundtracks kautta, jossa esitell\u00e4\u00e4n mm. kuuluisten eurooppalaisten luolamaalausten akustiikkaa ja luolien merkityst\u00e4 muinaisissa riiteiss\u00e4. Kirja johdatti minut my\u00f6s suomalaisten kalliomaalausten \u00e4\u00e4relle, sill\u00e4 Devereux mainitsee ne yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 akustisesti kiinnostavien ymp\u00e4rist\u00f6jen ja kuvataiteen yhdistelm\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Suomesta on l\u00f6ydetty muutama pieni luolamaalaus, mutta suurin osa Suomesta l\u00f6ydetyst\u00e4 maalatusta kalliotaiteesta on kalliomaalauksia. Kuuluisia suomalaisia kalliomaalauspaikkoja ovat mm. Saraakallion maalaukset Laukaassa ja Suomussalmen nykyisess\u00e4 kansallispuistossa Hossassa sijaitseva V\u00e4rikallio. Suomesta on l\u00f6ydetty noin sata kalliomaalausta ja vanhimmat l\u00f6ydetyt maalaukset ovat noin 7000 vuotta vanhoja. Maalausten yleisimpi\u00e4 kuva-aiheita ovat ihminen, hirvi, vene, muut el\u00e4imet ja k\u00e4mmenen kuvat. Osa kuvista on h\u00e4vinnyt ajan kuluessa, sill\u00e4 niiden tekemiseen k\u00e4ytetyt maalit eiv\u00e4t ole olleet erityisen kest\u00e4vi\u00e4. Monen tunnetun kalliomaalauksen p\u00e4\u00e4lle on kehittynyt kalliota pitkin valuvaan sadeveteen liuenneen piihapon ja auringonvalon vaikutuksesta ansiosta suojakerros, jonka ansiosta ne ovat s\u00e4\u00e4styneet. Maalauksia on varmasti viel\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, sill\u00e4 tietoa kalliomaalausten sijainneista on arkistoitu aktiivisesti vasta reilun viidenkymmenen vuoden ajan. <\/p>\n\n\n\n
Luola- ja kalliomaalausten merkityst\u00e4 menneisyyden ihmisen maailmankuvassa ja niiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 uskonnollisissa riiteiss\u00e4 on tutkittu jonkin verran. Monien luolamaalausten yhteydess\u00e4 on l\u00f6ytynyt selkeit\u00e4 todisteita siit\u00e4, ett\u00e4 maalauksia tehtiin tukemaan uskonnollista toimintaa eik\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n esteettisist\u00e4 syist\u00e4. Miltei kaikki Suomesta l\u00f6ydetyt kalliomaalaukset on kaikki tehty vedest\u00e4 nouseviin kallioihin, joten konkreettisia todisteita niiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja merkityksest\u00e4 ei ole j\u00e4\u00e4nyt paikan p\u00e4\u00e4lle helposti my\u00f6hemmin l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4ksi. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokeet ja akustoarkeologiset tutkimukset osoittavat kuitenkin, ett\u00e4 moni kalliomaalaus on tehty paikkaan, joka eroaa akustiikaltaan merkitt\u00e4v\u00e4sti siit\u00e4, mink\u00e4 yleens\u00e4 koemme luonnolliseksi. <\/p>\n\n\n\n
Riitta Rainio on suomalainen \u00e4\u00e4niarkeologian tutkija, joka on kirjoittanut akustoarkeologiasta artikkeleita ja pit\u00e4\u00e4 aiheesta luentoja. Muuttuvat suomalaiset \u00e4\u00e4nimaisemat -kirjassa julkaistussa Rainion artikkelissa Nauravat kalliot h\u00e4n nostaa esiin akustoarkeologian tutkimusmenetelmien sek\u00e4 tutkijoiden laajan kirjon ja ilmaisee huolensa akustoarkeologian tutkimuksen laadusta. Rainion oma tutkimusty\u00f6 perustuu mittalaitteistolla teht\u00e4v\u00e4\u00e4n tutkimukseen, jolla pyrit\u00e4\u00e4n tukemaan kuuloaistilla tehtyj\u00e4 havaintoja. <\/p>\n\n\n\n
Rainion mittalaitteisto koostuu ymp\u00e4ris\u00e4teilev\u00e4st\u00e4 kaiuttimesta, josta soitetaan mittapaikassa her\u00e4tesignaaleja kaiun mittaamista varten, sek\u00e4 useammasta mikrofonista, jotka tallentavat eri suunnista saapuvat \u00e4\u00e4net. Kun mikrofonisignaaleja sitten tutkitaan tietokoneella, saadaan selville kaikujen tarkat suunnat, voimakkuudet ja \u00e4\u00e4nens\u00e4vyt. Laitteistollaan Rainio on tutkinut V\u00e4rikallion ja Julma-\u00d6lkyn kalliomaalausten kaikuja. Tutkimus osoitti, ett\u00e4 paras paikka kuulla kaiku on n. 30\u201350 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kalliomaalauksista. Sit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 heijastuva \u00e4\u00e4ni saapuu kuulijan korviin niin nopeasti, ett\u00e4 sit\u00e4 ei erota alkuper\u00e4isest\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4 ja kauempana taas kaikun voimakkuus vaimenee. Kokeissa ilmeni, ett\u00e4 kaiku tulee molemmissa tutkimuskohteissa selke\u00e4sti kalliomaalauksen suunnasta. Kova kallio heijastaa \u00e4\u00e4nen voimakkaasti eik\u00e4 muuta \u00e4\u00e4nen s\u00e4vy\u00e4 (taajuusvastetta.) Itse kalliomaalausten kallioiden lis\u00e4ksi pystyttiin mittaamaan useampia vaimeita kaikuja muista l\u00e4hell\u00e4 olevista kallioista. Joissain kohdissa \u00e4\u00e4ni j\u00e4i my\u00f6s kimpoilemaan kahden vastakkaisen kallion v\u00e4liin, muodostaen n\u00e4in ns. t\u00e4rykaikuja. Ainakin n\u00e4m\u00e4 tutkitut kalliomaalausten edustat ovat siis \u201d\u00e4\u00e4nentoistoltaan\u201d hyvin monimutkaisia ja rikkaita paikkoja.<\/p>\n\n\n\n
Kalliomaalauksista viiveell\u00e4 tulevat \u00e4\u00e4nen heijasteet eiv\u00e4t kuulosta varsinaisesti sellaiselta kaiulta, jota olemme nykyisin tottuneet kaiuksi kutsumaan. Meille tutumpi kaiku syntyy siit\u00e4 kun esimerkiksi kirkossa heijasteet kimpoilevat sein\u00e4st\u00e4 toiseen monta kertaa ja sekoittuvat kaikukent\u00e4ksi, joka jatkuu pitk\u00e4\u00e4n varsinaisen l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4nen lakattua. Ulkoilmassa sellaisia kaikuja ei p\u00e4\u00e4se helposti syntym\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 yleens\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n maaston muodot hajottavat ja kasvillisuus vaimentavaa siihen osuvia heijasteita, jotka eiv\u00e4t siten kimpoa eteenp\u00e4in. Esimerkiksi kerrostalojen sein\u00e4pinnat ovat hyvi\u00e4 heijastepintoja ja talojen v\u00e4liin syntyy t\u00e4rykaikuja, mutta kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6n melun takia emme niit\u00e4 yleens\u00e4 kuule. Monet kalliomaalaukset on tehty paikkoihin, joissa on maastonmuotojen ansiosta hiljaista, esimerkiksi rotkojen luokse. Kun puiden ja lintujenkin \u00e4\u00e4net ovat normaalia vaimeampia, korostuu kallioiden heijasteiden merkitys. Ihmisen vaikutuksen ansiosta monet kalliomaalauspaikat ovat valitettavasti nykyisin liian meluisia, jotta niiden akustiset erityispiirteet tulisivat esiin.<\/p>\n\n\n\n
Rainio kuvailee miten V\u00e4rikallion kalliomaalauksen edess\u00e4 puhuttaessa ihmis\u00e4\u00e4ni siirtyy kuulijan perspektiivist\u00e4 kuin ulos puhujasta itsest\u00e4\u00e4n ja tuntuu tulevan maalauksen suunnasta.On helppo kuvitella miten se on tuntunut kuin toisen maailman kanssa kommunikoinnilta. Rainio kuvaa, milt\u00e4 monesta kalliosein\u00e4m\u00e4st\u00e4 kuulijalle kantautuvat ihmis\u00e4\u00e4nen heijasteet tuntuvat: \u201dT\u00e4llainen stereoefekti on h\u00e4mment\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 se synnytt\u00e4\u00e4 kuulijoissa sekaannusta ja illuusion, jonka mukaan kallio yll\u00e4tt\u00e4en \u201dreagoisi\u201d, \u201dkommunikoisi\u201d tai puuttuisi keskusteluun.\u201d\u00a0<\/p>\n\n\n\n
Kalliomaalausten lis\u00e4ksi Suomessa on tehty tutkimusta saamelaisten seitojen akustiikasta. Koska seitojen ja kalliomaalausten sijaintien akustisissa ja muissa piirteiss\u00e4 on selkeit\u00e4 yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4, ajatellaan niiden olevan saman perinteen edustajia. Seitojen akustiikan merkityksest\u00e4 niiss\u00e4 suoritettavissa rituaaleissa ja ihmisten maailmankuvassa on s\u00e4ilynyt muistitietoa, joka saattaa valottaa my\u00f6s kalliomaalausten akustiikan roolia. Muistitiedon perusteella on saatu selville, ett\u00e4 seitojen akustiikkaa k\u00e4ytettiin hy\u00f6dyksi niiden \u00e4\u00e4rell\u00e4 laulettavissa seitarukouksissa. Lis\u00e4ksi on ajateltu, ett\u00e4 seid\u00e4t kommunikoivat ihmisille mm. nauramalla, soittamalla, puhelemalla tai joikaamalla. Nuo \u00e4\u00e4net ovat todenn\u00e4k\u00f6isesti heijasteita l\u00e4sn\u00e4olevien ihmisten toimien aiheuttamista \u00e4\u00e4nist\u00e4, jotka ovat useamman heijasteen ansiosta v\u00e4\u00e4ristyneet, saaneet lis\u00e4\u00e4 sointia ja vaikuttavat tulevan seitakivien suunnasta.<\/p>\n\n\n\n
Koska kalliomaalaukset avautuvat vesist\u00f6n suuntaan, olisi helpointa kuvitella niiden merkityksen liittyv\u00e4n my\u00f6s vesill\u00e4 suoritettaviin uskonnollisiin riitteihin, esimerkiksi kalaonnen tai menestyksekk\u00e4\u00e4n matkan pyyt\u00e4miseen. K\u00e4ytt\u00f6 on kuitenkin todenn\u00e4k\u00f6isesti ollut monipuolisempaa ja nimenomaan kahdensuuntaista kommunikaatiota, jossa ihmiset ovat keskustelleet henkien kanssa. <\/p>\n\n\n\n
Nykyihmisen maailmankuvasta tarkasteltuna kaiun mielt\u00e4minen henkien \u00e4\u00e4neksi tuntuu hieman liioitellulta. Huomaan itse h\u00e4mm\u00e4stelev\u00e4ni eri tilojen kaikuja kerta toisensa j\u00e4lkeen, mutta maailmankuvani kannalta ne eiv\u00e4t ole merkitt\u00e4vi\u00e4. Siksi on mielenkiintoista tutkia miten vakavasti ihmiset aikoinaan ovat suhtautuneet tuohon nyt arkiselta tuntuvaan ilmi\u00f6\u00f6n. Arkisuudestaan huolimatta kaikujen merkityst\u00e4 ei kannata v\u00e4h\u00e4tell\u00e4 \u2014 ilman kaikuaan kirkot ja katedraalit eiv\u00e4t olisi viel\u00e4 nykyisinkin niin vaikuttavia tiloja. Kalliomaalauksien tapauksessa kaiku, ja sen my\u00f6t\u00e4 pyh\u00e4 paikka henkien kanssa kommunikointiin, on ollut ensin ja ihmiset ovat vain merkinneet sen sijainnin. Odotan mielenkiinnolla mink\u00e4laisia tutkimuksia kalliomaalausten akustiikassa tehd\u00e4\u00e4n tulevaisuudessa. Rainion tutkimusty\u00f6 on ollut kiitett\u00e4v\u00e4sti esill\u00e4 mediassakin ja toivoisin akustoarkeologian tutkimuksen saavan jatkossakin enemm\u00e4n huomiota.<\/p>\n\n\n\n
Parkkinen, Jukka & Wetterstrand, Tuija. 2013. Suomen kalliomaalaukset<\/em>. SKS.<\/p>\n\n\n\n Jukka Parkkisen ja Tuija Wetterstrandin kirjoittama Suomen kalliomaalaukset -opaskirja kokoaa taidokkaasti yhteen t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tunnettujen suomalaisten kalliomaalausten sijainnit. Lis\u00e4ksi kirja esittelee lyhyesti kalliomaalausten kuva-aiheita ja tulkintoja.<\/p>\n\n\n\n Devereux, Paul. 2002. Stone Age Soundtracks: The Acoustic Archaeology of Ancient Sites<\/em>. Vega.<\/p>\n\n\n\n Paul Devereux ei ole varsinaisesti tutkija ja monet h\u00e4nen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 ovat hieman kaukaa haettuja. Suosittelen kuitenkin h\u00e4nen kirjaansa, sill\u00e4 se ruokkii hyvin lukijan mielikuvitusta ja \u00e4\u00e4nisuunnittelijana koin sen inspiroivaksi. Kirja esittelee muun muassa eurooppalaisten luolamaalausten akustiikkaa, muinaista musiikkia ja ihmisen kuuloaistia.<\/p>\n\n\n\n Rainio, Riitta. 2017. Nauravat kalliot<\/em>. Tampere University Press.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 artikkelini on kirjoitettu hyvin pitk\u00e4lti Rainion erinomaista artikkelia referoiden. Jos kiinnostuit kalliomaalausten tai seitojen akustiikasta, t\u00e4m\u00e4 artikkeli johdattaa oikeiden l\u00e4hteiden \u00e4\u00e4relle. Suositeltavaa my\u00f6s kuunneltavaksi Perttu H\u00e4kkisen tekem\u00e4\u00e4 radiohaastattelua \u201dPyh\u00e4n psykoakustiikkaa\u201d jossa Rainio on vieraana.<\/p>\n\n\n\n Ij\u00e4s, Mikko. 2017. Fragments of the Hunt<\/em>. Aalto University publication series.<\/p>\n\n\n\n Ij\u00e4ksen v\u00e4it\u00f6skirja tarjoaa mielenkiintoisen n\u00e4k\u00f6kulman kalliotaiteen syntyyn: mit\u00e4 jos kyse onkin muinaisten v\u00e4sytysmets\u00e4st\u00e4jien kokemuksen kuvaamisesta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Pekka Kiili\u00e4inen Akustoarkeologia on tieteenala, joka pyrkii hahmottamaan milt\u00e4 menneisyys on kuulostanut. Koska \u00e4\u00e4ni on […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/940"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=940"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/940\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3363,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/940\/revisions\/3363"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=940"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=940"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=940"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}