{"id":96,"date":"2020-10-02T12:21:00","date_gmt":"2020-10-02T09:21:00","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/?p=96"},"modified":"2021-12-01T13:04:09","modified_gmt":"2021-12-01T11:04:09","slug":"7-2-oopperan-synty-ja-leviaminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/7-2-oopperan-synty-ja-leviaminen\/","title":{"rendered":"7.2 Oopperan synty ja levi\u00e4minen"},"content":{"rendered":"\n

Kokeellisesta taiteesta massaviihteeksi<\/h2>\n\n\n\n

Puhetta ja musiikkia orgaanisesti yhdist\u00e4v\u00e4 teatterimuoto, jota 1600-luvun puoliv\u00e4lin alettiin kutsua oopperaksi (opera<\/em>, teos), syntyi my\u00f6h\u00e4isrenessanssin aikana oppineissa piireiss\u00e4, joissa pohdittiin aktiivisesti antiikin draamojen olemusta ja esitysk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Firenzen Cameratan eli oppineiden seuran j\u00e4senet p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t siihen k\u00e4sitykseen, ett\u00e4 antiikin draamoissa \u00e4\u00e4nt\u00e4 k\u00e4ytettiin tyylitellysti musiikin s\u00e4estyksell\u00e4. N\u00e4in kehiteltiin er\u00e4\u00e4nlaista puhelaulua, josta kehittyi resitatiivi, samalla kun tunteenpurkauksen kaltaisissa aarioissa p\u00e4\u00e4dyttiin yksi\u00e4\u00e4niseen lauluun. Varhaisimmat nimelt\u00e4 tunnetut oopperas\u00e4velt\u00e4j\u00e4t ovat Jacopo Peri, Giulio Caccini ja Emilio Cavalieri. He s\u00e4velsiv\u00e4t ensimm\u00e4isi\u00e4 oopperakokeilujaan vuosien 1594 ja 1598 v\u00e4lill\u00e4. Lajityypin nimi ei ollut viel\u00e4 vakiintunut; k\u00e4ytettiin monia termej\u00e4 kuten dramma per musica<\/em>, favola in musica<\/em> ja canto rappresentativo<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Varhaisimmat oopperakokeilut tehtiin suhteellisen pieniss\u00e4 puitteissa, oppineiden seuroissa tai ruhtinaspalatsien saleissa. Kokeiluista parhaiten s\u00e4ilynyt ja edelleen ahkerasti esitetty ooppera on Claudio Monteverdin (1567\u20131643) Orfeus <\/em>(L\u2019Orfeo<\/em>), joka sai ensiesityksens\u00e4 1607 jossakin Mantovan ruhtinaspalatsin sadoista huoneista. Spektaakkelilla ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tehosteilla ei ollut viel\u00e4 keskeist\u00e4 asemaa varhaisimmissa oopperoissa, sill\u00e4 ne olivat kokeellisia yksityisesityksi\u00e4, jotka oli suunnattu musiikillisesti ja kirjallisesti sivistyneille oppineille ja aristokraateille sek\u00e4 heid\u00e4n kutsuvierailleen.<\/p>\n\n\n\n

Tilanne muuttui muutamassa vuosikymmeness\u00e4, kun Venetsiassa alettiin 1630-luvulla esitt\u00e4\u00e4 oopperoita kaupallisissa teatteritaloissa. Venetsia oli silloin vajaan 70 000 asukkaan kaupunkivaltio, joka oli jo saavuttanut mainetta Euroopan suosituimpana huvittelukeskuksena. Joulun ja paastonajan v\u00e4linen karnevaaliaika veti sinne matkailijoita kaikkialta Euroopasta. Erityyppiset esitysmuodot, kuten commedia dell\u2019arte<\/em> ja naamiotanssit olivat karnevaalien vetonauloja.<\/p>\n\n\n\n

Venetsiassa oivallettiin my\u00f6s oopperan vetovoima. Kaupungin ensimm\u00e4inen oopperoiden esitt\u00e4miseen tarkoitettu teatteritalo avattiin 1637. Seuraavan 30 vuoden aikana niit\u00e4 rakennettiin lis\u00e4\u00e4. Venetsiassa esitettiinkin 1600-luvun loppuun menness\u00e4 l\u00e4hes nelj\u00e4sataa oopperaa yhteens\u00e4 seitsem\u00e4ss\u00e4toista eri oopperatalossa, jotka tosin eiv\u00e4t kaikki toimineet samanaikaisesti (Brocket\u2013Mitchell\u2013Hardberger 2010, 91). Oopperatalojen \u00e4killist\u00e4 ilmaantumista Venetsiaan voikin verrata elokuvateattereiden nopeaan yleistymiseen Euroopassa ja Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella.<\/p>\n\n\n\n

Uutta oli se, ett\u00e4 varakkaat suvut vuokrasivat rakennukset impressaarioiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Impressaariot suunnittelivat ohjelmiston sek\u00e4 vastasivat taiteilijoiden ja teknisen henkil\u00f6kunnan rekrytoinnista. Uutta oli tietenkin my\u00f6s se, ett\u00e4 nyt katsojat maksoivat lipuistaan. N\u00e4in oopperan katsojakunta laajeni, ja ulkomaalaiset karnevaalivieraat levittiv\u00e4t tietoa uuden taidemuodon ihmeist\u00e4 ymp\u00e4ri Eurooppaa. Rakennuksina venetsialaiset oopperatalot kumpusivat varhemmasta perinteest\u00e4, l\u00e4hinn\u00e4 Teatro Farnesen kaltaisista hoviteattereista, joissa U:n muotoisen katsomon edess\u00e4 aukeaa laaja orkhestra<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Teatro SS. Giovanni e Paolo, ainoa s\u00e4ilynyt Venetsian julkista oopperataloa esitt\u00e4v\u00e4 piirros: U:n muotoinen permanto ja aitioiksi jaetut parvet sek\u00e4 syv\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, joka mahdollisti nopeat lavastevaihdot ja perspektiivin\u00e4kym\u00e4n. Sir John Soane\u2019s Museum, Lontoo (Baker 2013, 17)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Lipputuloista riippuvaisissa kaupallisissa teattereissa orkhestra<\/em>-taso muutettiin kuitenkin nyt hinnaltaan halvemmiksi permanto- ja seisomapaikoiksi. Varsinainen orkhestra<\/em> supistui n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja katsomon v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4ksi orkesteriaitioksi, josta my\u00f6hemmin kehittyi orkesterisyvennys. Oopperan n\u00e4enn\u00e4isest\u00e4 demokratisoitumisesta huolimatta katsojien s\u00e4\u00e4tyerot pidettiin selvin\u00e4 katsomossa. Hoviteattereiden antiikin porrastettua katsomoa simuloineet katsomotasanteet korvattiin parvilla. Permantopaikat oli tarkoitettu kaikille kynnelle kykeneville. Ylin, yhten\u00e4inen parvi oli hieman kalliimpi ja sit\u00e4 k\u00e4yttiv\u00e4t p\u00e4\u00e4asiassa porvaristo ja upseeristo. Kalleimmat paikat sijaitsivat alemmilla parvilla. Parvia saattoi rakennuskohtaisesti olla nelj\u00e4st\u00e4 per\u00e4ti seitsem\u00e4\u00e4n ja ne oli jaoteltu aitioiksi. Aitioiden haltijat maksoivat niist\u00e4 kiinte\u00e4\u00e4 vuokraa taaten n\u00e4in talolle jatkuvan tulol\u00e4hteen.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa ooppera oli jo sulauttanut itseens\u00e4 intermezzojen spektaakkelimaisuuden tanssikohtauksineen. Se edellytti suurta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koneistoa. Venetsian teattereiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6t vuokrattiin impressaarioille yleens\u00e4 ilman sen ihmeellisemp\u00e4\u00e4 koneistoa. Sen vuoksi heid\u00e4n tuli kiinnitt\u00e4\u00e4 produktioihinsa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6insin\u00f6\u00f6ri suunnittelemaan lavastus ja sen edellytt\u00e4m\u00e4 laitteisto. Venetsian n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4mestareista historiaan on j\u00e4\u00e4nyt erityisesti Giacomo Torelli (1608\u20131678), joka tunnettiin lempinimell\u00e4 \u201dSuuri Velho\u201d. H\u00e4n kiteytti barokkin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n koneiston ja levitti tietotaitonsa Ranskaankin, kun h\u00e4net 1642 kutsuttiin Ludvig XIV:n hovilavastajaksi.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Venetsian kaupallisissa oopperataloissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koneisto kehitettiin huippuunsa. Alan mestarina pidettiin Giacomo Torellia, joka tunnettiin lempinimell\u00e4 \u201dSuuri Velho\u201d. T\u00e4ss\u00e4 h\u00e4nen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvansa oopperaan vuodelta 1642. Oikealla laivasto, taustalla merikone ja sen takana Venetsian Markuksen tori. Taivaalla henkil\u00f6hahmoa kannattele pilvikone. Theaterwissenschaftliche Sammulung der Universitet zu K\u00f6ln (Batta 2005, 333)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Giacomo Torellin lavastus Pariisiin Pierre Corneillen spektaakkeliin Androm\u00e8de<\/em> vuodelta 1649. N\u00e4ytelm\u00e4 oli kirjoitettu nimenomaan silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en Torellin Italiasta lanseeraamaa n\u00e4ytt\u00f6tekniikkaa. Siihen kuuluviat muun muassa kulissivaunu-j\u00e4rjestelm\u00e4 sivukulisseja vaihtoja varten, lenn\u00e4tyslaite sek\u00e4 aaltoilevaa vett\u00e4 simuloiva laitteisto sen keskelt\u00e4 ilmestyvine merihirvi\u00f6ineen. \u00d6sterraichishe Nationalbibliothek, Wien (Hartnoll 1998, 103)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Vaikka Torellin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koneisto- ja estetiikka kumpusivatkin renessanssin perspektiivin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ideasta, h\u00e4n kehitteli edelleen my\u00f6s Medicien hoviteatterin innovaatioita. H\u00e4nen ehk\u00e4 merkitt\u00e4vin oivalluksensa oli siirty\u00e4 viistoista sivukulisseista (engl. angle wings<\/em>) paljon joustavammin liikuteltaviin litteisiin, suoriin sivukulisseihin (engl. flat wings<\/em>). Niit\u00e4 oli k\u00e4ytetty jo aiemmin, mutta satunnaisesti, usein yhdess\u00e4 viistokulissien kanssa. Sivukulissien liikuttelemiseksi h\u00e4n viimeisteli kulissivaunu<\/a>-menetelm\u00e4n ottamalla k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n mutkikkaat vastapainoj\u00e4rjestelm\u00e4t. Ne v\u00e4hensiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6vaihdoksen edellytt\u00e4m\u00e4\u00e4 lihasvoimaa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n alla h\u00e4n yhdisti kulissitelineit\u00e4 kannattelevat vaunut k\u00f6ysill\u00e4 rumpuakseliin. Vastapainojen avustuksella ja rumpua py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sivukulisseja voitiin vaihtaa k\u00e4denk\u00e4\u00e4nteess\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 vaivalla. Torelli yhdisti rumpuakseleihin my\u00f6s k\u00f6ydet, jotka nostivat ja laskivat yl\u00e4kulisseja sek\u00e4 tarvittaessa my\u00f6s mahdollistivat mit\u00e4 mutkikkaimpien pilvimuodostelmien ja muiden lent\u00e4vien elementtien toteuttamisen. T\u00e4ll\u00e4 tavalla oli mahdollista synkronoida n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan nopea vaihdos esityksen kokonaisuuteen.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka Torellin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvissa p\u00e4\u00e4huomio olikin viel\u00e4 pitk\u00e4lti syvyysvaikutelmassa, h\u00e4n alkoi luoda suurten n\u00e4kym\u00e4lavastusten rinnalle my\u00f6s rajattuja interi\u00f6\u00f6rin\u00e4kymi\u00e4. H\u00e4n hy\u00f6dynsi my\u00f6s er\u00e4\u00e4nlaista peitetty\u00e4 perspektiivi\u00e4, jossa jokin etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n lavaste-elementti, kuten vuori, metsikk\u00f6 tai suihkul\u00e4hde k\u00e4tki osan taustan laajasta perspektiivin\u00e4kym\u00e4st\u00e4. Ratkaisullaan Torellin voi n\u00e4hd\u00e4 jo ennakoivan 1700-luvun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6estetiikkaa. Taikatempun omaiset, nopeat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6vaihdokset olivat niin keskeinen ja sensaatiomainen osa esityksen kokonaistehoa, ett\u00e4 niit\u00e4 ei kohtausten vaihdoksissa peitetty yleis\u00f6lt\u00e4 esiripulla. T\u00e4llaisia kohtauksia alettiinkin Ranskassa ja muualla Euroopassa kutsua \u201dkohtauksiksi Italian tyyliin\u201d (sc\u00e8nes \u00e0 l\u2019italienne<\/em>).<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
1600-luvun mittaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6koneet kasvoivat yh\u00e4 monimutkaisemmiksi. Vasemmalla koneisto, joka rakennettiin 1675 Venetsialaiseen oopperataloon yht\u00e4 produktioita varten. Oikealla laitteisto on toiminnassa lavastettuna. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6hahmoja on monilla eri tasoilla ja keskell\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 on paratiisia kuvaava py\u00f6riv\u00e4 pilvikone n\u00e4yttelij\u00f6ineen. Biblioth\u00e8que National, Pariisi (Wickham 1985, 107)<\/b><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Jo Venetsiassa her\u00e4si huoli siit\u00e4, ett\u00e4 ooppera muuttuisi pelk\u00e4ksi spektaakkeliksi teoksen muiden elementtien kustannuksella. Maksavaa katsojakuntaa kun houkuttelivat usein juuri uudet n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tehosteet. Tieto uusista oopperoista levisi ymp\u00e4ri Eurooppaa usein juhla- ja librettovihkosien avulla, joihin oopperan tekstin lis\u00e4ksi oli liitetty kuvakaiverruksia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvista. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 j\u00e4i taka-alalle tekstintekij\u00f6itten ja lavastaja\u2013n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6insin\u00f6\u00f6rien loistaessa huomion keski\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Italialaisen oopperan kansainv\u00e4linen voittokulku oli alkanut. L\u00e4hes kahdeksi vuosisadaksi italiasta tuli oopperan hallitseva kieli ymp\u00e4ri Eurooppaa. Venetsiassa kiteytynyt (joskin paljon pitemp\u00e4\u00e4n kehitelty) teatteriarkkitehtuuri, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tyyppi ja sen tekniikka vakiintuivat standardeiksi, joita noudatettiin suhteellisen pienin muutoksin aina 1800-luvulle saakka.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kokeellisesta taiteesta massaviihteeksi Puhetta ja musiikkia orgaanisesti yhdist\u00e4v\u00e4 teatterimuoto, jota 1600-luvun puoliv\u00e4lin alettiin kutsua oopperaksi […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[8,17],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/96"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=96"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/96\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4497,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/96\/revisions\/4497"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=96"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=96"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/esityspaikka\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=96"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}