{"id":1091,"date":"2016-08-01T08:57:31","date_gmt":"2016-08-01T05:57:31","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1091"},"modified":"2016-10-21T16:22:40","modified_gmt":"2016-10-21T13:22:40","slug":"9-5-ranskalaiset-ja-saksalaiset-nakokulmat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/9-5-ranskalaiset-ja-saksalaiset-nakokulmat\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">9.5<\/div> Ranskalaiset ja saksalaiset n\u00e4k\u00f6kulmat"},"content":{"rendered":"<h2>Ranska<\/h2>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"480\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920a.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-1533\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920a.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920a-200x137.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-1533'>\n\t\t\t\tLucia di Lammermoorin esityksest\u00e4 Bastiljin oopperassa 1994 Andrei Serbanin ohjauksena. Lavastaja William Dudley. [STAGE-Design. Tony Davis. Stagecraft. Rotovision Book. Swi. 2001. s 80\u201381]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"480\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920b.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-1534\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920b.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920b-200x137.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-1534'>\n\t\t\t\tLucia di Lammermoorin esityksest\u00e4 Bastiljin oopperassa 1994 Andrei Serbanin ohjauksena. Lavastaja William Dudley. [STAGE-Design. Tony Davis. Stagecraft. Rotovision Book. Swi. 2001. s 80\u201381]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"480\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920c.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-1535\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920c.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920c-200x137.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-1535'>\n\t\t\t\tLucia di Lammermoorin esityksest\u00e4 Bastiljin oopperassa 1994 Andrei Serbanin ohjauksena. Lavastaja William Dudley. [STAGE-Design. Tony Davis. Stagecraft. Rotovision Book. Swi. 2001. s 80\u201381]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"480\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920d.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-1536\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920d.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0920d-200x137.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-1536'>\n\t\t\t\tLucia di Lammermoorin esityksest\u00e4 Bastiljin oopperassa 1994 Andrei Serbanin ohjauksena. Lavastaja William Dudley. [STAGE-Design. Tony Davis. Stagecraft. Rotovision Book. Swi. 2001. s 80\u201381]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Ranskan teatteriel\u00e4m\u00e4 on pysynyt elinvoimaisena l\u00e4pi vuosikymmenien, eiv\u00e4tk\u00e4 Pariisi, Lyon tai Strassbourg sen paremmin kuin Avignonin festivaali ole menett\u00e4neet kiinnostavuuttaan Manner-Euroopan teatterikartalla. Leimallista ranskalaiselle teatterille on kuitenkin se, miten sitke\u00e4sti vanhat nimet viel\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t paikkojaan julkisuudessa. Uusia teatterin &#8221;megat\u00e4hti\u00e4&#8221; ei n\u00e4yt\u00e4 nousevan. Johanna Enckell on julkaissut suomeksi ja ruotsiksi innoittuneen kirjan ranskalaisten teatterintekij\u00f6iden ja dramaatikkojen ty\u00f6st\u00e4: <em>Antonin Artaud\u2019n j\u00e4ljet ranskalaisessa teatterissa <\/em>(2003).<\/p>\n<p><strong>Ariane Mnouchkine <\/strong>on nimen\u00e4 ja teatterina jo oma instituutionsa, jonka voimat ovat my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4neet ehtym\u00e4tt\u00f6milt\u00e4, ainakin 2000-luvun alkuun asti, vaikka my\u00f6s kriittisi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4 on kuulunut.<\/p>\n<p>Moli\u00e8ren <em>Tartuffe<\/em> 1995 oli sijoitettu Euroopan ulkopuolelle, ik\u00e4\u00e4n kuin vanhaan L\u00e4hi-id\u00e4n juutalaiskaupunkiin. Esityksen teemana oli tekopyhyys, ja se tapahtui ortodoksijuutalaisten tai islam-fundamentalistien piiriiss\u00e4. Mnouchkinille on annettava tunnustusta siit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s <em>Tartuffen<\/em> j\u00e4lkeen h\u00e4n on tarttunut ajankohtaisia, kansainv\u00e4lisi\u00e4 teemoja: pakolaisuutta, siirtoty\u00f6l\u00e4isyytt\u00e4, kodittomuutta ja liikekannalla olevia kansoja. Esimerkiksi <em>Le Dernier Caravan<\/em> on moniosainen n\u00e4ytelm\u00e4sarja keskiaasialaisten pakolaisten kohtaloista. Sen ei-ammattilaiset n\u00e4yttelij\u00e4t my\u00f6s kertovat samalla tavallaan \u201domia tarinoitaan\u201d. Aurinkoteatterin poliittinen ja toiminnallinen linjaus painottui aiempaa enemm\u00e4n n\u00e4yttelij\u00f6iden omakohtaiseen kokemukseen harrastajateatterin tavoin. Silti perinteinen ammatillinen ja taiteellinen kunnianhimo ei ole kadonnut dramaturgisessa ty\u00f6st\u00e4misess\u00e4, skenografiassa ja ohjauksessa.<\/p>\n<p>Toinen 1970- ja 1980-lukujen suuruus <strong>Patrice Ch\u00e9reau<\/strong> on ohjannut 1990-luvulla paljon oopperaa ja n\u00e4ytellyt my\u00f6s joissakin elokuvansa. Omaa suurelokuvaansa <em>Kuningatar Margot<\/em> (<em>La Reine Margot<\/em>) h\u00e4n valmisteli nelj\u00e4 vuotta (1990\u20131994). Samaan aikaan valmistui uusia teoksia, vuonna 1991 Botho Straussin <em>Aika ja huone <\/em>(<em>Le temps et la chambre, <\/em>saks. <em>Die Zeit und das Zimmer, <\/em>1989), sek\u00e4 Kolt\u00e8sin <em>Puuvillapeltojen yksin\u00e4isyydess\u00e4<\/em> (<em>Dans la solitude des champs de coton<\/em>) vuonna 1995. 2000-luvulla h\u00e4nen ty\u00f6htahtinsa on harventunut ja h\u00e4n on siirtynyt tekem\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n intiimi\u00e4 ja tekstil\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 teatteria itse\u00e4\u00e4n koskettavista aiheista sek\u00e4 oopperaa. H\u00e4nen viimeinen produktionsa ennen kuolemaansa 2013 oli Richard Straussin Elektra Esa-Pekka Salosen kanssa (Aix-en-Provencen festivaali, 2013).<\/p>\n<p>Ohjaajanimien ja teatterinjohtajien joukossa on mainittava er\u00e4it\u00e4 nuorempia nimi\u00e4. <strong>Jean-Louis Martinelli<\/strong> (s. 1951) on tehnyt pitk\u00e4n uran. Se l\u00e4hti liikkeelle oman ryhm\u00e4n, Le Th\u00e9\u00e2tre du R\u00e9fectoire perustamisella Lyonissa 1977 sek\u00e4 <strong>TNP<\/strong> (Th\u00e9\u00e2tre national populaire) \u2013<strong> Villeurbannen<\/strong>, Roger Planchonin kuuluisan teatterin lavalla. Useimmat esitykset vierailivat muissa teattereissa ja festivaaleilla. Martinelli teki my\u00f6s yhteistuotantoja erityisesti nimekk\u00e4iden ohjaajien ja talojen kanssa. T\u00e4ll\u00e4 lailla my\u00f6s h\u00e4n onnistui kasvattamaan mainettaan ja produktioista tuli enemm\u00e4n kuin pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n paikallisia.<\/p>\n<p>Martinellin ty\u00f6sti ohjauksissaan 1980-luvun alussa muun muassa Pier Paolo Pasolinin tekstej\u00e4 sek\u00e4 tuntemattomampia ranskalaisia tekstej\u00e4. Vuonna 1987 h\u00e4n nousi johtamaan Th\u00e9\u00e2tre du Lyon\u2019ia, josta siirtyi 1993 Th\u00e9\u00e2tre National de Strasbourgiin. Siit\u00e4 tuli yksi Ranskan mielenkiintoisimmista teattereista 1990-luvulla. Ohjaukset koostuivat Racinen ja Sofokleen kaltaisista klassikoista sek\u00e4 esimerkiksi Kolt\u00e8sin, Fassbinderin, Heiner M\u00fcllerin ja Lars Nor\u00e9nin teoksista.<\/p>\n<p>Vuonna 2002 Martinelli otti nimitt\u00e4in johtaakseen Ch\u00e9reaun j\u00e4lkeen kuuluisan <strong>Th\u00e9\u00e2tre Nanterre-Amandiersin<\/strong>. Amandiers sijaitsee keskell\u00e4 siirtolaisten asuttamia kaupunginosia, joten sen ohjelmisto ja julkisuuskuva on pyrkinyt innostamaan my\u00f6s l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n v\u00e4ke\u00e4. Siirtolaistaustaisten kirjailijoiden esitettyj\u00e4 teoksia ovat olleet muun muassa <strong>Laurent Gaud\u00e9n<\/strong> (s. 1972) n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Les Sacrifi\u00e9es<\/em> (<em>Uhratut<\/em>), joka k\u00e4sitteli Algerian monimutkaista tilannetta, esitettiin 2004. <strong>Aziz Chouaki\u2019n<\/strong> (s. 1951) n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 <em>Une Vir\u00e9e<\/em>, (Kapakkakierros, 2003) joka oli Martinellin tilaama, esitettiin useampi vuosi. Siin\u00e4 kolme nykyalgerialaista nuorta miest\u00e4 hummaavat kapakkakierroksella koko illan. Lakhdar, Mokhtar ja Rachid uneksivat toisesta tulevaisuuden maailmasta. Miehet naurattavat yleis\u00f6\u00e4\u00e4n kaikin klisein, mutta samalla hahmottuu miten sekavaa &#8221;liejua&#8221; kolmikon el\u00e4m\u00e4 on. Tapahtumapaikka voisi olla Algerian lis\u00e4ksi mik\u00e4 tahansa muu. N\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 on tehty my\u00f6s Tukholmassa.<\/p>\n<p>Toinen aiheensa kannalta kiinnostava on my\u00f6s Martinellin tilaama n\u00e4ytelm\u00e4, Jacques Jouet\u2019n <em>La R\u00e9publique de Mek-Ouyes <\/em>(2006). Sen pyrkimys on tavoittaa monikulttuurista Nyky-Eurooppaa populaarein keinoin, mik\u00e4 ilmenee teatterin esittelytekstiss\u00e4.<\/p>\n<blockquote><p>Siin\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6lt\u00e4 on ev\u00e4tty p\u00e4\u00e4sy Ranskan tasavaltaan, mutta niin se ei vain k\u00e4y. Ren\u00e9ll\u00e4 on rekka-autolupansa. H\u00e4n ottaa omistukseensa ajoneuvonsa, per\u00e4vaununsa ja kallisarvoisen lastinsa. H\u00e4n asettuu moottoritien pys\u00e4hdyspaikalle ja julistaa yksipuolisesti oman tasavaltansa itsen\u00e4iseksi: Mek-Ouyesin tasavalta, jonka ainoa kansalainen ja samalla presidentti h\u00e4n \u00e4kki\u00e4 onkin. Kun t\u00e4m\u00e4n eleen merkitys ja uuden tasavallan energiavarat huomataan, koko maailma tunnustaa sen ja l\u00e4hett\u00e4\u00e4 paikalle suurl\u00e4hettil\u00e4\u00e4ns\u00e4. Mek-Oueyesin tasavalta ei ole kuin yksi utopia lis\u00e4\u00e4? Moderni, hauska ja pist\u00e4v\u00e4 teksti.<\/p><\/blockquote>\n<p>Martinelli on viitannut omaa ty\u00f6t\u00e4\u00e4n koskevissa haastatteluissa monen ranskalaisen tapaan siihen, miten vahvasti saksalainen teatteri haastaa omaa aikaansa, ei vain tekstien tasolla, vaan my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n taiteellisella kokonaisuudella.<\/p>\n<p><strong>Christian Schiaretti<\/strong> (1955) on vuodesta 2002 alkaen ollut Lyonin TNP-Villeurbanne-teatterin johtaja. Aiemmin h\u00e4n oli johtanut vuosikymmenen ajan Reims\u2019in teatteria. \u2013 Schiarettinkin koulutus on hyvin monipuolinen. Filosofian opintojen lis\u00e4ksi h\u00e4n on k\u00e4ynyt teatterikouluja ja seurannut t\u00e4rkeiden opettajien opetusta. Reimsin <u>La Com\u00e9die<\/u> -teatterin yksi kiinnostavia yrityksi\u00e4 oli tehd\u00e4 sarja komedioita yhdess\u00e4 filosofi <strong>Alain Badioun<\/strong> kanssa. Esitysten nimet Avignonissa eri vuosina olivat: <em>Ahmed le subtil, Ahmed philosophe, Ahmed se f\u00e2che<\/em> ja <em>Les Citrouilles<\/em>. Niiss\u00e4 \u201dtutkittiin komedian mahdollisuutta meid\u00e4n aikanamme\u201d k\u00e4sittelem\u00e4ll\u00e4 ylev\u00e4\u00e4, filosofoivaa ja suuttuvaa Ahmedia. Samalla Schiaretti kuitenkin oli avoin sek\u00e4 Brechtin <em>\u00c4iti Pelottomalle<\/em> ett\u00e4 Ranskan omille klassikoille. Corneillen <em>Polyeuctesta<\/em> tehtiin esitys, joka k\u00e4sitteli my\u00f6s itse n\u00e4ytelm\u00e4n esitystilannetta 1600-luvulla. \u2013 P\u00e9guyn <em>Jeanne d\u2019Arcista<\/em> valmistettiin esitys sek\u00e4 erilaisia oopperoita, kuten <em>Pelleas ja M\u00e9lisande<\/em>, <em>Butterfly<\/em>, <em>Hans ja Gretel<\/em> sek\u00e4 <em>Ariane \u00e0 Naxos<\/em>, Richard Straussin hieno monia tyylej\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4 ooppera. H\u00e4nen suhteensa roomalaiskatoliseen traditioon tulee n\u00e4kyviin h\u00e4nen valinnoissaan mm. Calderonin <em>Suuri Maailmanteatteri<\/em>ja Claudelin <em>Marian ilmestys.<\/em> Vuodelta 2006 on kiinnostavalta kuulostava Herv\u00e9 Blutschin teos, <em>Ervart ous les dernier jours de Friedrich Nietzsche<\/em>, filosofin viimeisist\u00e4 p\u00e4ivist\u00e4.<\/p>\n<p>Schiarettin monipuolisuutta kuvaa my\u00f6s se, ett\u00e4 h\u00e4n on pit\u00e4nyt yll\u00e4 tai pyrkinyt uudistamaan klassisen komedian esitt\u00e4mist\u00e4 ja nimenomaan n\u00e4yttelij\u00f6iden taiteellisen ammattitaidon haasteena.<\/p>\n<p><strong>St\u00e9phane Braunschweig<\/strong> (s. 1964) puolestaan oli vastuussa <strong>Th\u00e9\u00e2tre National de Strasbourgista<\/strong> (TNS) 2000\u20132008. Sit\u00e4 ennen h\u00e4n oli toiminut Pariisissa Th\u00e9\u00e2tre National de Chaillot&#8217;ssa <strong>Anton<\/strong> <strong>Vitezin<\/strong> aikana. Braunschweig perusti oman seurueensa 1988 <strong>Th\u00e9\u00e2tre-Machine.<\/strong> Siell\u00e4 h\u00e4n ohjasi paljon saksalaista ohjelmistoa, kuten <em>Woyzeckin<\/em>, <em>Rummut y\u00f6ss\u00e4<\/em>, <em>Don Juan palaa sodasta<\/em> ja Thomas Mannin <em>Doktor Faustuksen<\/em>. Orl\u00e9ansissa h\u00e4n ohjasi edelleen kiintoisia klassikoita, muun muassa Kleistin <em>Amphitryonin<\/em>, Wedekindin <em>Franziskan<\/em>, <em>Peer Gyntin<\/em> ja <em>Venetsian kauppiaan<\/em>. Strasbourgissa ohjelmistossa on ollut Aiskhylosta, T\u0161ehovia, Kleistia, ja Ibseni\u00e4. Tavoitteena on ollut rakentaa kansainv\u00e4lisyytt\u00e4, pysyv\u00e4\u00e4 ensemblea ja koulutusta teatterin yhteyteen. Strasbourgin TNS toimii todellakin saksalais-ranskalaisena nykyteatterina; kaupunki sijaitsee l\u00e4hell\u00e4 Saksan rajaa ja sill\u00e4 on vahva historiallinen ja kulttuurinen sidos Saksaan.<\/p>\n<p>Mutta niin kuin Keski-Euroopassa on tavallista, taitavat ohjaajat on helppo vet\u00e4\u00e4 my\u00f6s hyvin palkatun oopperaohjauksen pariin. Braunschweigilla on ollut oopperaohjauksia Pariisissa, Berliiniss\u00e4, Venetsiassa ja useilla festivaaleilla. Ohjaajien \u201dmegan\u00e4yte\u201d, Wagnerin <em>Ring<\/em>, valmistui Aix-en-Provencen festivaalille 2006\u20132009.<\/p>\n<p>Suomen televisiossakin n\u00e4hdyist\u00e4 oopperaproduktioista on syyt\u00e4 mainita <strong>Pariisin Th\u00e9\u00e2tre du Ch\u00e2telet<\/strong>, joka on aina ollut suurten musiikkiproduktioiden foorumi. Teatterirakennuksen syntyi 1860-luvulla, jolloin se oli keisarillinen, yksityinen ja kaupungin teatteri. 2000-luvulla siell\u00e4 on n\u00e4hty useita visuaalisesti t\u00e4rkeit\u00e4 oopperaproduktioita, esimerkiksi Robert Wilsonin ohjauksia ja uutta nykyoopperaa jne. Erityismaininnan ansaitsee ranskalaisen 1700-luvun barokkioopperan uudelleenarviointi, varsinkin Rameaun ja Lullyn, taiturillisine aarioineen ja laajoine tanssikohtauksineen. Vaikka teosten juonellinen anti voi olla ohutta, ne kertovat kuitenkin esimerkiksi kiinnostuksesta Euroopan ulkopuoliseen maailmaan, j\u00e4lkiviisaasti arvioituna raivostuttavalla eurooppalaisella itsetyytyv\u00e4isyydell\u00e4.<\/p>\n<p>Rameaun baletti-oopperoiden esitt\u00e4miseksi on Chatelet\u2019ssa panostettu h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4ll\u00e4 tavalla teknologiaan, tanssi- ja musiikkiosaamiseen. <em>Les Indes galantes<\/em> kiert\u00e4\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4\u00e4n maailman eri kolkissa ja p\u00e4\u00e4tyy lopulta Pohjois-Amerikkaan. Siell\u00e4 espanjalainen ja ranskalainen kilpailevat intianip\u00e4\u00e4llik\u00f6n tytt\u00e4ren Ziman rakkaudesta. Zima kuitenkin valitsee miehen omasta kansastaan. Avoimen kolonialistis-historiallis-koominen esitys (ohj. Andrei Serban, 1999) on toteutettu ironialla, runsaalla lavastus- ja pukuaineistolla k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tietoisesti teatteritehoja.<\/p>\n<p>Ohjaukseltaan ja tanssikoreografialtaan suurenmoinen produktio oli <em>Les Paladins<\/em> (2003), jossa vaeltava ritari (paladiini) palaa kotiseudulle ja naamioituu morsiameltaan piiloon. Toteutus perustui videon ja tanssitekniikan yhdist\u00e4miselle. Valkokankaan verhojen l\u00e4vitse liikuttiin lattian ja yl\u00e4korokkeen tasolla. Suuria tanssittuja joukkokohtauksia oli runsaasti, ja efektin\u00e4 hauskinta oli, ett\u00e4 henkil\u00f6t jatkoivat tanssiaan usein ilmassa. <strong>Jos\u00e9 Montalvon<\/strong> ja <strong>Dominique Hervieun<\/strong> naivistisen iloitteleva ja lapsekas koreografia monistui, kertautui, varioi, karkasi ja eli omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Ilmi\u00f6 edustaa hybridi\u00e4 nykyaikaisen teknologian ja eritt\u00e4in tyyli- ja kulttuuritietoisen musiikkikulttuurin v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n<p>Kaiken kaikkiaan barokkioopperoiden uudet tulkinnat ovat pirist\u00e4neet oopperaa ja ohjaajantaidetta 1990-luvulta alkaen Ranskan lis\u00e4ksi my\u00f6s muilla Euroopan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4. Ilmi\u00f6 ei ole uusi, sill\u00e4 Edward Gordon Craigin kokeilut H\u00e4ndelin ja Purcelin teosten parissa 1900-luvun alussa sek\u00e4 innovatiiviset H\u00e4ndel-ohjaukset Saksan Hallessa 1920-luvulla osoittavat, ett\u00e4 barokkioopperan haaste on kulkenut modernin ohjaajantaiteen synnyn kanssa. 1990-luvulta alkaen yksi briljanteimmista oopperaohjaajista Peter Konwitschny (s. 1945) aloitti oopperaohjaajana ja nousi maineeseen It\u00e4-Saksan Hallessa tuoreilla ja innovatiivisilla H\u00e4ndel-produktioilla 1980-luvulla. Saksalaisista oopperataloista Baijerin Valtionooppera M\u00fcncheniss\u00e4 profiloitui 1990-luvulla Ch\u00e2telet-teatterin lailla riemastuttavilla ja barokkioopperatulkinnoillaan: Richard Jonesin H\u00e4ndel-ohjaukset dinosauruksineen, gorilloineen ja muine erikoisuuksineen ovat olleet hyvin suosittuja.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"543\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img336.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-1057\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img336.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img336-200x99.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img336-800x395.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-1057'>\n\t\t\t\tPeter Konwitschnyn ohjaus Mozartin Don Giovannista Berliinin Komische Operissa (ensi-ilta 2003), skenografia J\u00f6rg Kossdorf [J\u00fcrgen Schl\u00e4der. OperMachtTheaterBilder. Leipzig 2006]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"737\" height=\"1000\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img334.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-1058\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img334.jpg 737w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img334-147x200.jpg 147w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img334-590x800.jpg 590w\" sizes=\"(max-width: 737px) 100vw, 737px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-1058'>\n\t\t\t\tRichard Jonesin kulttiohjaus H\u00e4ndelin oopperasta Giulio Cesare in Egitto Baijerin valtionoopperassa, M\u00fcncheniss\u00e4 1994, skenografia Nigel Lowery [J\u00fcrgen Schl\u00e4der. OperMachtTheaterBilder. Leipzig 2006]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Teatteri- ja oopperaohjaajien kiinnostuksen barokkioopperoihin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 loputtoman oloiset aariat kertauksineen sek\u00e4 tanssikohtaukset eiv\u00e4t itsess\u00e4\u00e4n juuri kannattele draamaa eteenp\u00e4in. Sen vuoksi liikekielen el\u00e4v\u00f6itt\u00e4minen ja varioiminen sek\u00e4 oopperamuodon keinotekoisuuden hyv\u00e4ksyminen ovat vaatineet juuri ohjaajan persoonallista otetta. Barokkioopperat ovat kutsuneet juuri postmoderneihin tulkintoihin, joissa eri tyylikausien kuvastoa ja metateatterillisia konventioita voi kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4 ironisesti. My\u00f6s poliittinen kommentaari on mahdollista, niin kuin Peter Sellarsin mestarillinen ohjaus H\u00e4ndelin <em>Theodorasta<\/em> on osoittanut (Glyndenbournen festivaali, 1996). Siin\u00e4 Rooman imperiumiin sijoittuva aihe on yhdistetty tyylikk\u00e4\u00e4n ironisesti Yhdysvaltojen politiikkaan ja sotakuvastoon.<\/p>\n<h2>Saksa<\/h2>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"520\" height=\"700\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0921.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1537\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0921.jpg 520w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0921-149x200.jpg 149w\" sizes=\"(max-width: 520px) 100vw, 520px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1537'>\n\t\t\t\tG\u00fcnter Schneider-Siemssen on yksi Saksan huomattavimmista lavastajista. N\u00e4m\u00e4 kuvat h\u00e4nen Salzburgin Marionetten-theateriin 1985 tekemist\u00e4\u00e4n holografiaa k\u00e4ytt\u00e4vist\u00e4 lavastuksista Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomuksiin. [STAGE-Design. Tony Davis. Stagecraft. Rotovision Book. Swi. 2001. s 20\u201321]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Saksojen j\u00e4lleenyhdistyminen on ollut syv\u00e4lt\u00e4 k\u00e4yv\u00e4 prosessi. Nopeaa yhdistymist\u00e4 ei ennen vuotta 1989 kuitenkaan osattu juuri aavistaa. Takautuvasti on kuitenkin helppo lukea merkkej\u00e4 my\u00f6s teatterin piiriss\u00e4 tapahtuneista ilmi\u00f6ist\u00e4, jotka viittasivat suureen murrokseen.<\/p>\n<p>My\u00f6s Saksan kohdalla on korostettava<strong> muistamisen <\/strong>k\u00e4sitett\u00e4 sek\u00e4 sit\u00e4, kuinka er\u00e4ist\u00e4 teemoista oli vaiettu toisen maailmansodan j\u00e4lkeen. Unohtamista toteutettiin L\u00e4nsi-Saksassa kahdelle lailla. Toisaalta moni vanhassa sukupolvessa vaikeni kansallissosialistisesta menneisyydest\u00e4\u00e4n ja jatkoi el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 uuden identiteetin avulla. Klassiset teokset olivat kaikin tavoin normaalissa kulttuuritarjonnassa esill\u00e4, usein &#8221;yleisp\u00e4tevin\u00e4&#8221; ja &#8221;ajattomina&#8221; aina 1960-luvun lopulle asti. Toisaalla vasemmistolainen 1968-sukupolvi erityisesti kielsi perinn\u00f6st\u00e4\u00e4n kaiken kansallisen tai vanhaan Saksaan viittaavan. Marxilaisen teorian mukaan natsismin takana oli kapitalismi, ja Hitler n\u00e4htiin suurp\u00e4\u00e4oman mannekiinina. Teoria on kuitenkin osoitettu kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi kriittisess\u00e4 historiantutkimuksessa.<\/p>\n<p>Mit\u00e4 1980-luvulla Saksan teattereissa tapahtui? Voimakkaita ohjaajapersoonallisuuksia oli useita, Steinin ja Peter Palitschin lis\u00e4ksi my\u00f6s esimerkiksi Claus Peymann ja Peter Zadek. N\u00e4yttelij\u00f6iden j\u00e4nnitteinen suhde ehdottomiin, n\u00e4kemyksilleen tinkim\u00e4tt\u00f6miin auteur-ohjaajiin alkoi purkautua 1980-luvulla. \u201dAlfauroksen\u201d miellytt\u00e4minen ei voinut olla pitk\u00e4ll\u00e4 uralla ainoa tavoite. Se kavensi itsen\u00e4isyyden tarvetta ja omien mieltymysten toteuttamista. N\u00e4yttelij\u00e4t siirtyiv\u00e4t teattereista toisiin; pitk\u00e4aikaiset kollektiivit, jotka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 olivat olleet johtajansa v\u00e4lineit\u00e4, purkautuivat. \u201dEn min\u00e4 halua olla oikeassa, vaan haluan, ett\u00e4 te jokainen olette oikeassa\u201d sanoi i\u00e4k\u00e4s juutalaistaustainen kirjailija ja ohjaaja Georg Tabori kohdatessaan Schaub\u00fchnen n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 1984. N\u00e4m\u00e4 kun olivat kaikin tavoin orientoituneet siihen, ett\u00e4 ohjaaja on aina oikeassa.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0922.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-1538\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0922.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0922-200x143.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-1538'>\n\t\t\t\tOopperoiden ohjaukset Saksassa edellytt\u00e4v\u00e4t ett\u00e4 tekij\u00e4t tuntevat teokset syv\u00e4llisesti ja samalla osaavat rakentaa siihen p\u00e4\u00e4lle oman merkitys- ja assosiaatiomaailmansa. T\u00e4m\u00e4 koskee erityisesti Wagnerin teoksia. David Arnellin Tannh\u00e4user ohjauksen (M\u00fcnchen 1994) avaava bakkanaali, jossa Tannh\u00e4user itse n\u00e4kee hedonistisen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 peilin kautta. Lavastaja oli Roni Toren. [OperMachtTheaterBilder. Neue Wirklichkeiten des Regietheaters. Henschel 2006. s 176]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"470\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0923.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-1539\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0923.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0923-200x134.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-1539'>\n\t\t\t\tOdysseuksen kotiinpaluusta kertova Monteverdin ooppera Il Ritorno di Ulisse in Patria. Vasemmalla Minerva (Athene) joka suojelee lopun jousiammuntakilpaa. David Aldenin ohjaus tehtiin M\u00fcncheniss\u00e4 2001, skenografina Ian MacNeil. [OperMachtTheaterBilder. Neue Wirklichkeiten des Regietheaters. Henschel 2006. s 30]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Toisaalta Saksan teatteriel\u00e4m\u00e4n rakenne suosi vahvoja ohjaajia. Laitosteatterin toimintatahti ja tuotantokoneisto edellytti tehokasta ty\u00f6njohtoa sek\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 sensaatiota ja toisaalta turvallista ja tunnettua, muodikasta nime\u00e4 jne. Kaiken kaikkiaan 1980-luku oli vuoden 1968 sukupolven osalta \u201deksyksiss\u00e4 olon aikaa\u201d.<\/p>\n<p>Saksan historiaa k\u00e4siteltiin n\u00e4ytelmiss\u00e4. Er\u00e4s 1980-lukua kuvaava n\u00e4ytelm\u00e4, <strong>Friedrike Rothin<\/strong> n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Ritt auf die Wartburg<\/em> (1981) on mainitsemisen arvoinen. Paljon esitetty n\u00e4ytelm\u00e4 kertoo nelj\u00e4n l\u00e4nsisaksalaisen naisen retkest\u00e4 It\u00e4-Saksan Erfurtin kaupunkiin, ja sen l\u00e4hell\u00e4 olevaan Wartburgin linnaan. Linna on Th\u00fcringenin vanha hallitsijanpalatsi, ja tunnettu keskiaikaisen hovina sek\u00e4 Wagnerin <em>Tannh\u00e4user<\/em>-oopperan toisen n\u00e4yt\u00f6ksen tapahtumapaikkana. Sinne my\u00f6s Luther p\u00e4\u00e4si turvaan, kun kirkko vainosi h\u00e4nt\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4n nykyaikaiset henkil\u00f6t ik\u00e4\u00e4n kuin tutustuivat DDR:n el\u00e4m\u00e4\u00e4n: s\u00f6iv\u00e4t, k\u00e4viv\u00e4t kampaamossa ja yrittiv\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4 turistik\u00e4ynnille linnaan, joka oli tietysti juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 turisteille suljettu. N\u00e4ytelm\u00e4n viimeiset repliikit, kun seurue odottaa junaa, kertoo It\u00e4-Saksan vierailun sekavasta tunnelmasta: \u201den oikeastaan haluaisi l\u00e4hte\u00e4 kotiin\u201d; \u201den min\u00e4 t\u00e4nnek\u00e4\u00e4n tahtoisi j\u00e4\u00e4d\u00e4.\u201d N\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 v\u00e4littyy er\u00e4\u00e4nlainen odotusta huokuva v\u00e4litila ja ristiriitaisuus.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-5 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-5' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"470\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0924.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-5-1540\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0924.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0924-200x134.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-5-1540'>\n\t\t\t\tMonteverdin Ulisse-oopperan loppukohtauksessa Odysseus ja Penelope. Lattia-aallon alle on j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 poika Telemakhos. David Aldenin ohjaus M\u00fcnchenin Prinzregentstheaterissa 2001. [OperMachtTheaterBilder. Neue Wirklichkeiten des Regietheaters. Henschel 2006. s 32]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h2>Einar Schleef ja Elfriede Jelinek<\/h2>\n<p>Kaksi saksankielisell\u00e4 kielialueella 1970-luvulta alkaen vahvasti vaikuttannutta teatteripersoonaa ovat olleet Einar Schleef ja Elfriede Jelinek. Kummatkin ovat olleet tinkim\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 taiteilijoita, oman alueensa (Schleef aluksi It\u00e4- ja my\u00f6hemmin L\u00e4nsi-Saksan ja Jelinek It\u00e4vallan) mustia lampaita. Sen lis\u00e4ksi heit\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 vahvasti se, mit\u00e4 teatterintutkija Hans-Thies Lehmann on m\u00e4\u00e4ritellyt draaman j\u00e4lkeiseksi teatteriksi: yksinkertaistettuna, kyse on monimuotoisesta prosessista 1960-luvun lopulta alkaen, jossa varsinaisesta esityksest\u00e4 tulee teatterillisen toiminnan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 sen sijaan, ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4n kirjallinen teksti olisi hierarkkisesti kaikista sitovin.<\/p>\n<p>Draaman j\u00e4lkeiselle teatterille ovat tyypillisi\u00e4 eri postmodernit tekniikat sek\u00e4 useiden eri medioiden (kuten \u00e4\u00e4nimaisemat, videokuvat, tekstikollaasit) yhdist\u00e4minen sek\u00e4 usein kollaasimainen ja fragmentaarinen l\u00e4hestymistapa. K\u00e4sitteen alle voi lukea esimerkiksi Robert Wilsonin &#8221;kuvateatterin&#8221;, Heiner Goebbelsin \u00e4\u00e4nimaisemien varaan rakentuvan musiikkiteatterin, Heiner M\u00fcllerin synteettisten fragmenttien teatterin sek\u00e4 Tadeusz Kantorin laajentamaa ohjaajan k\u00e4sitett\u00e4 visuaalisen taiteen ja happeningin puolelle.<\/p>\n<p><strong>Einar Schleef<\/strong> (1944\u20132001) muistuttaakin ohjaajana Kantoria laaja-alaisuutensa puolesta. H\u00e4n kirjoitti omael\u00e4m\u00e4kirjallisia teoksia, kuten kaksiosaisen romaanin <em>Gertrud<\/em> (1980), draamoja ja radiokuunnelmia. Sen lis\u00e4ksi h\u00e4n kirjoitti kirjeit\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4kirjoja 1953\u20132001, jotka on julkaistu viidess\u00e4 osassa. Ne ovat t\u00e4rke\u00e4 kulttuurihistoriallinen dokumentti maailmansodan j\u00e4lkeisest\u00e4 Saksasta. Schleef oli my\u00f6s maalari, graafikko ja valokuvaaja.<\/p>\n<p>Schleef oli my\u00f6s omaper\u00e4inen teatterifilosofinen ajattelija, jonka tekstej\u00e4 on ilmestynyt kokoelmassa <em>Droge Faust Parsifal<\/em> (1997). Sen keskeinen teema liittyy Schleefin teatterin kenties leimallisimpaan piirteeseen, kuoroon, etenkin mieskuoroon. H\u00e4n hahmottelee teatterihistoriaa antiikin kuorokollektiivin hajoamisena sek\u00e4 draaman my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 historiaa pyrkimyksen\u00e4 muodostaa kollektiivi uudelleen saksalaisessa draamassa, kuten Schillerin <em>Rosvoissa<\/em>, Hauptmannin <em>Kankureissa<\/em> ja Wagnerin <em>Parsifalissa<\/em>. Huume viittaa tapaan, jolla mieskollektiivi pyrkii vahvistumaan sis\u00e4isesti, niin kuin rappeutuvat ritarit paljastamalla s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti Graalin maljan <em>Parsifalissa<\/em>.<\/p>\n<p>H\u00e4nen ohjaustensa keskeinen pyrkimys liittyykin kuorokollektiivin nostamiseksi esityksen keski\u00f6\u00f6n antiikin esikuvansa mukaisesti. Kuorokoreografian symmetrisyys sek\u00e4 puhekuorot aiheuttivat kritiikki\u00e4. Puhekuoro oli ollut fasististen (mutta my\u00f6s kommunististen) spektaakkelien olennainen piirre ja selv\u00e4sti tabuaihe maailmansodan j\u00e4lkeisess\u00e4 yksil\u00f6llisemm\u00e4ss\u00e4 teatterissa. Esimerkiksi Peter Zadek nimitti 1995 Schleefin ohjaustyyli\u00e4 &#8221;fasisti-paskaksi&#8221;.<\/p>\n<p>Schleef syntyi ja kasvoi Sangerhausenin kyl\u00e4ss\u00e4 DDR:ss\u00e4. H\u00e4nen l\u00e4pimurtonsa tapahtui sen j\u00e4lkeen, kun Berliner Ensemblen uudistusmielinen intendentti oli kiinnitt\u00e4nyt B. K. Tragelehnin ja Schleefin t\u00e4m\u00e4n lavastajaksi. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Schleefist\u00e4 tuli kuitenkin ohjaaja Tragelehnin rinnalle. He toteuttivat kolme produktiota, joista <em>Neiti Julie<\/em> (1975) her\u00e4tti vahvaa krittiiki\u00e4 kommunistisen puolueen ja Brechtin perikunnan keskuudessa. Sen j\u00e4lkeen kaksikkoa ei en\u00e4\u00e4 kiinnitetty Brecht-teatteriin. Schleef asettui asumaan L\u00e4nsi-Saksaan 1976, mutta ei onnistunut saamaan jalansijaa teattereissa kunnolla ennen kuin 1985, jolloin intendentti G\u00fcnther R\u00fchle kiinnitti h\u00e4net Frankfurtiin, joka oli 1980-luvun Saksan yksi innovatiivisimmista teatterikeskuksista. Frankfurtin oopperassa Ruth Berghaus ja Hans Neuenfels yhdess\u00e4 nerokkaan dramaturgin Hans Zeheleinin ja kapellimestari Michael Gielenin kanssa toivat postmodernin, monitulkintaisen kuvallisuuden Verdin ja Wagnerin kaltaisiin klassikoihin.<\/p>\n<p>Schleefin ja Tragelehnin Neiti Julie Berliner Ensemblessa. Jutta Hoffmann nimiosassa [Wolfgang Behrens, Einar Schleef. Werk und Person. Berlin 2003].<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-6 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-6' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"900\" height=\"854\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2095.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-6-793\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2095.jpg 900w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2095-200x190.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2095-800x759.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 900px) 100vw, 900px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-6-793'>\n\t\t\t\tSchleefin ja Tragelehnin Neiti Julie Berliner Ensemblessa. Jutta Hoffmann nimiosassa [Wolfgang Behrens, Einar Schleef. Werk und Person. Berlin 2003]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Frankfurtissa <em>Die M\u00fctter <\/em>yhdisti Aiskhylosta ja Euripidesta, ja esitys keskittyi kuorokollektiivin ja yksil\u00f6n suhteeseen. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja katsomon ero oli rikottu areenamaisen illuusion saamiseksi. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva oli paljas ja karu, puvustus riisuttua. Kuoron kova staccato-puhe ja k\u00e4rsimyksen ilmaisun \u00e4\u00e4nimaisema her\u00e4tti syyt\u00f6ksi\u00e4 fasistisista pyrkimyksist\u00e4. Frankfurtissa Schleef tutustui my\u00f6s Martin Wuttkeen, 1990- ja 2000-luvun yhteen merkitt\u00e4vimp\u00e4\u00e4n saksalaisn\u00e4yttelij\u00e4\u00e4n. H\u00e4n esiintyi my\u00f6s Schleefin ohjaamassa <em>Faustissa <\/em>Frankfurtissa (1990).<\/p>\n<p>Schleef oli haastava persoona ja usein h\u00e4nen produktioidensa toteutus uhkapeli\u00e4. Dramaatikko Rolf Hochhuth oli peruuttaa n\u00e4yelm\u00e4ns\u00e4 <em>Wessis in Weimar <\/em>toteutuksen oikeustoimin Berliner Ensemblessa 1993, sill\u00e4 Schleef oli lis\u00e4nnyt siihen vapaasti muita tekstej\u00e4. Saksojen j\u00e4lleenyhdistyst\u00e4 ja DDR:n polkumyynti\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4st\u00e4 teoksesta ja sen toteutuksesta tuli kuitenkin menestys. Schleefin vuodeksi 1995 kaavailema <em>Parsifal<\/em>-ohjaus N\u00fcrnbergiss\u00e4 kariutui, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei ollut esitt\u00e4\u00e4 tarpeeksi konkreettista ja toteuttamiskelpoista lavastusratkaisua m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaan menness\u00e4. Schleefin ja Wuttken v\u00e4lit kriisiytyiv\u00e4t 1996, jolloin Schleef ohjasi ja n\u00e4ytteli nimiosaa Brechtin <em>Puntilassa <\/em>Berliner Ensemblessa. Schleef ei ilmestynyt paikalle produktion esityksiin tauon j\u00e4lkeen, mink\u00e4 vuoksi h\u00e4net irtisanottiin. Pian my\u00f6s Heiner M\u00fcllerin j\u00e4lkeen vain kymmenen kuukautta Brecht-teatteria johtanut Wuttke irtisanoutui.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-7 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-7 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-7 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-7 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-7' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1000\" height=\"708\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2225.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-7-1010\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2225.jpg 1000w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2225-200x142.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2225-800x566.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1000px) 100vw, 1000px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-7-1010'>\n\t\t\t\tSchleefin Verratenes Volk (Petetty kansa) Deutsches Theater Berliiniss\u00e4 2000 [Wolfgang Behrens, Einar Schleef. Werk und Person. Berlin 2003]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1000\" height=\"649\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2226.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-7-1011\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2226.jpg 1000w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2226-200x130.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/IMG_2226-800x519.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1000px) 100vw, 1000px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-7-1011'>\n\t\t\t\tSchleefin Verratenes Volk [Wolfgang Behrens, Einar Schleef. Werk und Person. Berlin 2003]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>It\u00e4valtalainen <strong>Elfriede Jelinek<\/strong> (s. 1946) on maailmankuulu kirjailija, jolle my\u00f6nnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2004. H\u00e4n on tunnettu ennen kaikkea romaanistaan <em>Die Klavierspielerin<\/em> (suom. <em>Pianonsoittaja<\/em>) vuodelta 1983, josta merkitt\u00e4v\u00e4 it\u00e4valtalainen ohjaaja Michael Haneke teki samannimisen menestyneen elokuvaversion vuonna 2001.<\/p>\n<p>Jelinek on ollut kotimaassaan kiistelty persoona, sill\u00e4 h\u00e4n on pyrkinyt tuomaan provosoivasti esille it\u00e4valtalaisen alppi-idyllin pimeit\u00e4 puolia: patriarkaalisia rakenteita, rasismia, k\u00e4sien pesy\u00e4 Kolmannen valtakunnan rikoksista tai J\u00f6rg Haiderin maahanmuuttovastaista ja oikeistopopulistista FP\u00d6-puoluetta. My\u00f6s h\u00e4nen tyylins\u00e4 ja aihepiirins\u00e4 ovat puhututtaneet; varsinkin h\u00e4nen vastenmielinen, mutta verbaalisti puhutteleva ja tarkkan\u00e4k\u00f6inen tapansa kuvata seksuaalisuutta, perversioita ja seksiin liittyvi\u00e4 alistamis- ja itsealistamismekanismeja.<\/p>\n<p>Jelinek syntyi alppi-idyllin keskell\u00e4 pieness\u00e4 M\u00fcrzzuschlagin kaupungissa. H\u00e4n opiskeli pianonsoittoa ja muun muassa teatteritiedett\u00e4 Wieniss\u00e4. Jelinek on poliittisesti voimakkaan vasemmistolainen. Opiskelijana h\u00e4n koki t\u00e4ydellisen hermoromahduksen, josta selvit\u00e4kseen h\u00e4n aloitti kirjoittamisen. Julkisuuteen h\u00e4n nousi <em>die liebhaberinnen<\/em> -romaanilla (1975).<\/p>\n<p>Jelinekin varhaisin draama <i>Was geschah, nachdem Nora ihren Mann verlassen hatte oder St\u00fctzen der Gesellschaften <\/i>(Mit\u00e4 Noralle tapahtui j\u00e4tetty\u00e4\u00e4n miehens\u00e4 vai yhteiskuntien tukipylv\u00e4\u00e4t) vuodelta 1979 tapahtuu 1920-luvun lopulla ennen fasismin nousua. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 Nora viittaa tekstien v\u00e4lisesti Ibsenin <em>Nukkekodin<\/em> Noraan; nimen j\u00e4lkiosa Ibsenin draamaan <em>Yhteiskunnan tukipylv\u00e4\u00e4t<\/em>.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 miehens\u00e4 j\u00e4tt\u00e4nyt Nora joutuu v\u00e4hitellen luopumaan Ibsenin teoksen lopun idealismistaan menty\u00e4\u00e4n palkkat\u00f6ihin tehtaalle. Kulutus ja turvallisuus alkavat vet\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n puoleensa. H\u00e4n menee uudelleen naimisiin, muttaa muuttuu intohimon kohteesta nopeasti taloudellisten intressien v\u00e4lineeksi, joka alistetaan &#8221;sado-huoraksi&#8221;. Lopun antikliimaksissa Nora menee uudelleen naimisiin Helmerin kanssa, ja n\u00e4ytelm\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy kun Helmer kuuntelee radiosta fasistien marssimusiikkia.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4 heijastaa pessimismi\u00e4 1970-luvun naisliikkeeseen, joka Jelinekin mukaan ei n\u00e4hnyt tarpeeksi selv\u00e4sti emansipaation suhdetta taloudelliseen riippuvuuteen. Tapahtuma-aika 1920-luvulla pystyi n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteiskunnallisia konflikteja ja jakolinjoja selvemmin kuin 1970-luvulla. Jelinekin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 yhteiskunnan tukipylv\u00e4\u00e4t eiv\u00e4t ole valmiita puhumaan \u00e4\u00e4neen j\u00e4rjen ja moraalin nimiss\u00e4.<\/p>\n<p>Jelinek jatkoi fasismin nousu -teemaa seuraavassa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n <em>Clara S. musikalische Trag\u00f6die <\/em>(Clara S. musiikillinen tragedia) 1981. Se kuvaa Robert Schumannin vaimon Clara Schumannin fiktiivist\u00e4 kohtaamista italialaisen kirjailijan Gabrielle D&#8217;Annunzion kanssa 1929. Jelinekin uran ensimm\u00e4isen suuren skandaalin aiheutti n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Burgtheater<\/em> vuonna 1985, jossa h\u00e4n kuvasi Burg-teatterin teatteridynastiaa t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4 Paula Wesselyn (1907\u20132000) ymp\u00e4rill\u00e4 1940-luvulla. Esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ik\u00e4vi\u00e4 kysymyksi\u00e4 Burg-teatterin suhteesta kansallissosialisteihin Jelinek iski kipupisteeseen. Jelineki\u00e4 alkoivat seurata syyt\u00f6kset &#8221;oman pes\u00e4n likaamisesta&#8221;, mink\u00e4 vuoksi kirjallisuuden Nobel-palkinnon my\u00f6nt\u00e4minen h\u00e4nelle 2004 ei suinkaan her\u00e4tt\u00e4nyt It\u00e4vallassa riemua kaikissa.<\/p>\n<p>Jelinekin <em>Sportst\u00fcck<\/em> kantaesitettiin 1998 Wieniss\u00e4. Einar Schleef vastasi ohjauksesta. Alun vaikuttavasti toteutettu urheilukuoro rinnasti urheilun totalitaariseen kuriin ja joukkosieluisuuteen. Sotilaallisiin rivist\u00f6ihin sijoitettu kuoro urheilushortseissa toistaa samaa teksti\u00e4 aggressiivisella rytmisell\u00e4 staccatolla ja rytmisell\u00e4 koreografialla. Syttyv\u00e4 ja sammuva valkoinen valaistus paljastaa kuoron aina yh\u00e4 uudelleen pimeyden keskelt\u00e4 katsojalle. Se mahdollistaa monenlaiset assosiaatiot paitsi kansallissosialistien N\u00fcrnbergin puoluep\u00e4iviin my\u00f6s kommunistisiin massaurheilukoreografioihin. Kuoro my\u00f6s pysyy koko teoksen kantavana elementtin\u00e4. Jelinek kuvaa teoksessa urheilua sodan jatkamisena toisin keinoin. Tekstiblokkien yhteinen teema on se, kuinka ihmisist\u00e4 tulee robotteja ja massaihmisi\u00e4 huippu-urheilussa, kun he kadottavat yksil\u00f6llisyytens\u00e4.<\/p>\n<p>Vuonna 2003 kantaesityn <em>Bambiland<\/em>-teoksen aiheena on Irakin sota. Aiskhyloksen <em>Persialaisten<\/em> lailla kertoja on itse osallisena sodassa. <em>Ulrike Maria Stuart<\/em> (2006) yhdisti \u00e4\u00e4rivasemmistolaisen RAF-terroristij\u00e4rjest\u00f6n johtavat naishahmot Ulrike Meinhofin ja Gudrun Ensslinin muihin historiallisiin hahmoihin, kuten Maria Stuartin ja Elisabeth I:n tarinaan. <em>\u00dcber Tiere <\/em>(2006) aiheena on prostituutio, jossa sek\u00e4 parittajat ett\u00e4 asiakkaat puhuvat naisista samalla retoriikalla kuin el\u00e4imist\u00e4. <em>Winterreise <\/em>(2011) on noussut yhdeksi esitetyimmist\u00e4 aikansa saksankielisist\u00e4 draamoista. Teos yhdist\u00e4\u00e4 subjektiivisen min\u00e4-hahmon Schubertin <em>Winterreise<\/em>-laulusarjan etsimisen ja vaeltamisen teemoihin.<\/p>\n<h2>Berliini teatterikaupunkina j\u00e4lleenyhdistyneess\u00e4 Saksassa<\/h2>\n<p><strong>Andrea Breth<\/strong> toimi Schaub\u00fchnen taiteellisena johtajana 1992\u20131997, jolloin ohjelmisto koostui edelleen eri-ik\u00e4isist\u00e4 klassikkotulkinnoista. H\u00e4nen kautensa p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 tulivat taiteelliseen johtoon <strong>Sasha Waltz<\/strong>, <strong>Thomas Ostermeier<\/strong>, <strong>Jens Hillje<\/strong> ja <strong>Jochen Sandig <\/strong>vuonna 1999. Vuodesta 2005 alkaen taiteellinen vastuu on ollut Ostermeierilla ja Hilljell\u00e4, kun Sasha Waltz perusti oman ryhm\u00e4ns\u00e4. Teatterin ohjelmisto suunnitellaan edelleen johdon, dramaturgien ja ensemblen v\u00e4lisiss\u00e4 neuvotteluissa. Teatteri mielt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 edelleenkin laboratorioksi, joka tiet\u00e4\u00e4 maineikkaan historiansa sille tuomat odotukset saksankielisen alueen piiriss\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Thomas Ostermeierin<\/strong> (s. 1968) aikana Schaub\u00fchne on selv\u00e4sti piristynyt flegmaattisemman 1980-luvun lopun ja 1990-luvun j\u00e4lkeen. Sit\u00e4 on leimannut tietoinen satsaus tuoreeseen n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuuteen, jossa edustettuina ovat olleet sek\u00e4 englantilaiset in-yer-face -kirjoittajat, erityisesti Sarah Kane, ett\u00e4 saksalaiset nuoren polven \u201dfotorealistit\u201d, kuten Roland Schimmelpfennig ja Marius von Mayenburg. My\u00f6s pohjoismaalaisia dramaatikkoja Jan Fossea ja Lars Nor\u00e9nia on esitetty. Ostermeier on my\u00f6s tulkinnut klassikoita ennakkoluulottomasti, ja varsinkin h\u00e4nen Ibsen-tulkintansa 2000-luvulla ovat saaneet tunnustusta. H\u00e4nen moderni <em>Nukkekoti <\/em>(<em>Nora<\/em>)-ohjauksensa 2002 p\u00e4\u00e4ttyi siihen, ett\u00e4 Nora Helmer ampui miehens\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4htemisen sijaan. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n Ostermeierin aikana teatteri ei ole ollut rationaalisten vastausten antaja, vaan sen p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4 on ollut reflektoida aikalaiskokemusta ja tehd\u00e4 oman sukupolvensa n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 draamaa.<\/p>\n<p>Kirjoituksissaan Ostermeier on pohtinut teatterin aiempaa manifestoitumista ja politisoitumista ja sit\u00e4, miten teatteri voi toimia kylm\u00e4n sodan j\u00e4lkeisess\u00e4 &#8221;ep\u00e4poliittisessa&#8221; yhteiskunnassa. Nuoren sukupolven yhteydess\u00e4 <em>uuden realismin <\/em>k\u00e4site on noussut esiin. Se on velkaa valistuksen ajatukselle, jonka mukaan todellisuus voidaan k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 parhaiten kuvaamalla sit\u00e4 mahdollisimman tarkasti. T\u00e4ll\u00e4 lailla syy-yhteydet p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t n\u00e4kyviin. Ostermeier kuitenkin esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6n realismi ei sulje pois ep\u00e4konventionaalisempaa kerrontaa, kuten fragmentoitumista, erilaisia kielellisi\u00e4 tasoja ja henkil\u00f6kuvien rakentamisen keinoja. Teatterin olisi my\u00f6s otettava kantaa siihen, mit\u00e4 jatkuvasti vaikutusvaltaisemmiksi kasvavat mediadiskurssit tarjoavat. Avain tavoitteiden saavuttamiseksi ovat kehollisuus ja havaintotapojen kehitt\u00e4minen. Uudessa realismissa tulisi olla my\u00f6s yll\u00e4tyksi\u00e4; ihmisi\u00e4 ilman taustahistorioita sek\u00e4 hahmoja kuvattuina eri populaarikulttuurigenreiden kautta. Ulkoisesti tutun genreen konventioiden k\u00e4ytt\u00f6 mahdollistaa sen, ett\u00e4 vastaanottaja voi lukea tapahtumia my\u00f6s ironisesti ja vastakarvaan.<\/p>\n<p>Siin\u00e4 miss\u00e4 Schaub\u00fchne oli 1970-luvun vetovoimaisin saksalainen teatteri, my\u00f6s Berliinin <strong>Volksb\u00fchne<\/strong> (<strong>am Rosa-Luxemburg-Platz<\/strong>) kohosi 1990-luvun j\u00e4lkipuolen ja 2000-luvun ensimm\u00e4isen vuosikymmenen aikana Saksan mielenkiintoisimmaksi teatteriksi. Itse teatteri rakennettiin 1920-luvulla ja se j\u00e4i Berliinin it\u00e4puolelle. Sen johdossa oli 1960-luvulla <strong>Benno Besson <\/strong>ja l\u00e4pi vuosikymmenten siell\u00e4 p\u00e4\u00e4si esille my\u00f6s <strong>Heiner M\u00fcller,<\/strong> joka kirjoitti ja ohjasi sinne useita t\u00f6it\u00e4. Silti Volksb\u00fchnen menestystarina k\u00e4ynnistyi vasta Saksan yhdistymisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n<p>Sen radikaaliksi intendentiksi nousi vuonna 1992<strong> Frank Castorf <\/strong>(s. 1951). H\u00e4n opiskeli teatteritiedett\u00e4 It\u00e4-Berliiniss\u00e4, ja kirjoitti diplomity\u00f6ns\u00e4 Ionescosta, joka sai erinomaisen arvosanan. H\u00e4nt\u00e4 pidettiin eritt\u00e4in lahjakkaana opiskelijana. Opintojen j\u00e4lkeen h\u00e4n toimi aluksi dramaturgina ja ohjaajana DDR:n teatteriprovinsseissa, Theater Brandenburgissa (1979\u20131981) ja Theater Anklamissa (1981\u20131985), jossa h\u00e4n johti omaa seuruetta. Vasta 1989 h\u00e4n p\u00e4\u00e4si ensi kerran ohjaamaan l\u00e4nteen, jolloin h\u00e4n ty\u00f6skenteli paljon Hampurissa, M\u00fcncheniss\u00e4, Berliiniss\u00e4 ja Baselissa. <strong>Deutsches Theater Berlinin<\/strong> j\u00e4lkeen h\u00e4nest\u00e4 tuli 1992 intendentti Volksb\u00fchnelle. H\u00e4n on ohjauksillaan lukuisat kerrat voittanut vuoden teatterikriitikkopalkintoja, mutta joutunut my\u00f6s rajusti vastakkain yleis\u00f6jen kanssa. H\u00e4n provosoi ja polarisoi.<\/p>\n<p>Castorf kehitti jo DDR:n aikana omintakeisen absurdin ilmaisutyylins\u00e4, jonka valtion kulttuuripolitiikan edustajat kokivat h\u00e4iritsev\u00e4ksi. Castorfin ohjausten absurdius, niiden suhde dadaistien maailmaan, koettiin j\u00e4rjestelm\u00e4kriittiseksi. Ongelmana vain oli se, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei voinut syytt\u00e4\u00e4 mist\u00e4\u00e4n konkreettisesti, sill\u00e4 juuri jatkuvalla oman merkityksens\u00e4 kielt\u00e4misell\u00e4 ohjaukset olivat t\u00e4ysin ep\u00e4poliittisia, eiv\u00e4tk\u00e4 ne sitoutuneet mihink\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi kananmunan rikkominen ja sen asettaminen p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ei mill\u00e4\u00e4n suoralla tavalla ottanut kantaa sosialistiseen j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n puolesta tai vastaan. H\u00e4nen DDR-aikaista teatteriaan onkin verrattu rock-musiikin merkitykseen It\u00e4-Euroopan sosialistimaissa, jossa juuri aggressiivinen raivo, ei niink\u00e4\u00e4n sis\u00e4lt\u00f6, oli kanavoitu j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 vastaan.<\/p>\n<p>Yhdistymisen j\u00e4lkeen Castorfin kriittinen asenne kohdistui kapitalismiin ja h\u00e4nest\u00e4 tuli Saksojen yhdistymiseuforian sitke\u00e4 ironikko ja kriitikko. Castorf ohjasi 1990 Schillerin <em>Rosvoista<\/em> sielunmessun DDR:lle, jossa h\u00e4n raivokkaasti kapinoi kaikkea sit\u00e4 vastaan, jolla It\u00e4 ajettiin alas. Castorfin klassikkotulkinnat ja uudelleenluennat ovat olleet radikaaleja uusia sovituksia. Niiss\u00e4 &#8221;lensi aina perunasalaatti&#8221;, ja ulkoiset provokaatiot seurasivat toisiaan jatkuvasti, ik\u00e4\u00e4n kuin hysteerisiksi ajettujen tilanteiden kautta.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-8 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-8 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-8 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-8 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-8' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"733\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img311.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-8-1002\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img311.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img311-200x133.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img311-800x533.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-8-1002'>\n\t\t\t\tCastorfin ohjaus Clockwork Orange Volksb\u00fchnell\u00e4 1993 [Hans-Dieter Sch\u00fctt ja Kirsten Hehmeyer, Castorfs Volksb\u00fchne. Berlin 1999]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"728\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img312.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-8-1003\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img312.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img312-200x132.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img312-800x529.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-8-1003'>\n\t\t\t\tCastorfin ohjas Hauptmannin Die Weber -n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 Volksb\u00fchnell\u00e4 1997 [Hans-Dieter Sch\u00fctt ja Kirsten Hehmeyer, Castorfs Volksb\u00fchne. Berlin 1999]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Castorfiin on vuosikymmenien ajan liitetty lempinimi &#8221;St\u00fccke-Zertr\u00fcmmer&#8221;, eli n\u00e4ytelmien s\u00e4rkij\u00e4. H\u00e4nen dekonstruktio-otteellaan tehtyj\u00e4 esityksi\u00e4 on my\u00f6s inhottu. Castorfin ohjaukset eiv\u00e4t kuitenkaan pyri niink\u00e4\u00e4n dekonstruoimaan klassikkoa kuin luomaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kielell\u00e4 kuvia ja konteksteja, jotka usein n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t alkuper\u00e4istekstin odottamattomassa ja my\u00f6s koomisessa valossa. Castorf usein onnistuu luomaan absurdeja ja j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n infantiileja kohtauksia, jotka eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 toimisi ellei niiden tekij\u00e4 olisi pohjimmiltaan huippu\u00e4lyk\u00e4s. Esimerkiksi Castorfin erinomaisessa ohjauksessa Tennesee Williamsin <i>Viettelysten vaunusta <\/i>nimell\u00e4 <em>Endstation Amerika <\/em>(2000) Stella Kowalski valittaa miehens\u00e4 Stanleyn el\u00e4imellisest\u00e4 luonteenlaadusta. Sen j\u00e4lkeen Stanley astuu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle gorillapuvussa. Produktio vieraili Kaupunginteatterissa Helsingin juhlaviikoilla 2001.<\/p>\n<p>Castorfin kenties omintakeisimmat produktiot ovat eeppiset, usein l\u00e4hemm\u00e4s viisi tuntia kest\u00e4v\u00e4t sovitukset romaaneista, varsinkin ven\u00e4l\u00e4isist\u00e4 klassikoista: Dostojevskin <em>D\u00e4monen<\/em> (<em>Riivaajat<\/em>) 1999, <em>Erniedrigte und Beleidigte <\/em>(<em>Alistettuja ja loukattuja<\/em>) 2001, <em>Der Idiot<\/em> (<em>Idiootti<\/em>) 2002 ja <em>Schuld und S\u00fchne<\/em> (<em>Rikos ja rangaistus<\/em>) 2005. Bulgakovin <em>Der <\/em><em>Meister und Margarita <\/em>valmistui 2002. Maininnan ansaitsee my\u00f6s vaikuttava toteutus Alfred D\u00f6blinin romaanista <em>Berlin Alexanderplatz<\/em> (2001).<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-9 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-9 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-9 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-9 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-9' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"768\" height=\"1000\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img313.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-9-999\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img313.jpg 768w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img313-154x200.jpg 154w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img313-614x800.jpg 614w\" sizes=\"(max-width: 768px) 100vw, 768px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-9-999'>\n\t\t\t\tKathrin Angerer ja Martin Wuttke Volksb\u00fchnell\u00e4 Castorfin Dostojevski-sarjan aloittaneessa Riivaajissa (D\u00e4monen) 1999 [Hans-Dieter Sch\u00fctt ja Kirsten Hehmeyer, Castorfs Volksb\u00fchne. Berlin 1999]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"807\" height=\"1000\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img314.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-9-1000\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img314.jpg 807w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img314-161x200.jpg 161w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img314-646x800.jpg 646w\" sizes=\"(max-width: 807px) 100vw, 807px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-9-1000'>\n\t\t\t\tCastorfin tulkinta Dostojevskin Riivaajista (D\u00e4monen) Volksb\u00fchnell\u00e4 1999. Ensemblen 2000-luvun t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4t Kathrin Angerer ja Martin Wuttke [Hans-Dieter Sch\u00fctt ja Kirsten Hehmeyer, Castorfs Volksb\u00fchne. Sch\u00f6ne Bilder vom h\u00e4sslichen Leben. Berlin 1999]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Toteutukset ovat katsojalle raskaita ja saavat p\u00e4\u00e4n savuamaan loppua kohti. Esityksiss\u00e4 tempot saattavat vaihtua kovasta fyysisyydest\u00e4 krapulamaiseen staattisuuteen, vajota ylitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 nerokkuudesta \u00e4kisti puuduttavuuteen. Niit\u00e4 voi kritisoida aika ajoin tyhj\u00e4k\u00e4ynnist\u00e4 ja pitkitt\u00e4misest\u00e4. Toisaalta on perusteltua v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 suvantopaikat ovat viisituntisessa esityksess\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, jotta uusia dramaattisia kliimakseja pystytt\u00e4isiin rakentamaan alhaalta yl\u00f6s. Eeppinen muoto ei pysyisi kasassa ellei siin\u00e4 olisi selv\u00e4\u00e4 vaihtelua intensiteetin suhteen, mik\u00e4 koskee my\u00f6s esimerkiksi Wagnerin monituntisia musiikkidraamoja.<\/p>\n<p>Castorfin ohjauksille ominaista on parakkimainen lavastus, josta on vastannut yleens\u00e4 h\u00e4nen vakiolavastajansa Bert Neumann. Kuvallisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 hallitsevat usein valkoiset muovituolit, glitter-taustaelementit, bordellimaisen punaiset verhot, neonvalokyltit ja usein joku sloganmainen ja lattea englanninkielinen neonvaloteksti, esimerkiksi &#8221;I want to believe&#8221; tai &#8221;Romantic World&#8221;. Esteettisesti panoraamat tuovat mieleen It\u00e4-Euroopan sosialistimaat kapitalismin saapumisen j\u00e4lkeen. Naiset on puettu usein mauttomasti r\u00e4ikeisiin pukuihin ja piikkikorkokenkiin tavalla, jotka viev\u00e4t stereotypiat it\u00e4eurooppalaisista naisista aivan uuteen absurdiin sf\u00e4\u00e4riin.<\/p>\n<p>2000-luvun produktioissaan Volksb\u00fchnen suurella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 Castorf on k\u00e4ytt\u00e4nyt usein ja paljon my\u00f6s liikkuvaa simultaanista videokuvaa. Pitk\u00e4t kohtaukset voivat tapahtua huoneen sis\u00e4ll\u00e4 niin, ett\u00e4 katsoja pystyy seuraamaan niit\u00e4 ainoastaan skreenilt\u00e4. Intensiiviset zoomaukset n\u00e4yttelij\u00f6iden kasvoihin luovat intensiteetti\u00e4. Toisaalta kameramies jatkuvasti kuvaamassa vieress\u00e4 toimintaa viittaa yksityisyyden kielt\u00e4v\u00e4\u00e4n &#8221;pornoon&#8221;, mink\u00e4 vuoksi t\u00e4llaista kerrontatapaa voi pit\u00e4\u00e4 kriittisen\u00e4 kommentaarina median kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4 maailmaa kohtaan.<\/p>\n<p>Volksb\u00fchnen esitt\u00e4j\u00e4kunta on niin ik\u00e4\u00e4n hitsautunut omanlaiseksi ensembleksi, joka jakaa tietyn yhteisen maailmankatsomuksen, estetiikan ja ep\u00e4konventionaalisen tavan tehd\u00e4 teatteria. Henkisesti ja fyysisesti rankat produktiot vaativat n\u00e4yttelij\u00f6ilt\u00e4 paljon. Castorf onkin maininnut l\u00e4hett\u00e4v\u00e4ns\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t aika ajoin &#8221;lomalle&#8221; erilaisiin saksalaisiin salapoliisitelevisiosarjoihin lataamaan akkuja. Martin Wuttken lis\u00e4ksi Henry H\u00fcbchen, Kathrin Angerer ja nuoremmista Alexander Scheer ovat olleet ensemblen mieleen j\u00e4\u00e4vimm\u00e4t henkil\u00f6t.<\/p>\n<p>2000-luvun aikana kritiikki, jonka mukaan Castorf ei ole onnistunut uudistumaan tarpeeksi, kasvoi. H\u00e4n pyrki etsim\u00e4\u00e4n uusia ilmaisukeinoja vuosikymmenen j\u00e4lkipuoliskolla, mutta ei oikein onnistunut vakuuttamaan. Kuitenkin h\u00e4nen yksi riemastuttavimmista ja persoonallisimmista ohjauksistaan, <em>Meistersinger<\/em> syntyi vuonna 2006. Wagnerin viisituntinen teos on typistetty alle puoleen ja siihen on yhdistetty katkelmia Ernst Tollerin pateettisen sosialistisesta ja ekspressionistisesta <em>Masse-Mensch <\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4. Molempia teoksia yhdist\u00e4\u00e4 toisiinsa et\u00e4isesti kysymys joukkovoimasta ja kollektiivista. Musiikista vastasi noin kymmenhenkinen big band. Mestarilaulajien kilta on joukko futuristisen punkhenkisi\u00e4 huutajia, jotka r\u00e4\u00e4kiv\u00e4t Wagnerin lauluteksti\u00e4. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ajetaan autolla, puinen Troijan hevonen oksentaa Hans Sachsin p\u00e4\u00e4lle, joka visioi uuden mestarilaulun synnyst\u00e4. Lopulta Sachs pakenee paikalta matkalaukussaan &#8221;26 miljoonaa D-markkaa, vanhaa D-markkaa&#8221;, eli Volksb\u00fchnen vuotuinen budjettti (13 miljoonaa Euroa). Jonathan Meesen trash-estetiikan mukainen pahvinen ja paperinen kulissilavastus viittasi ironisesti 1920-luvun ekspressionismiin ja sen kauhuelementteihin.<\/p>\n<p>Castorfin kausi Volksb\u00fchnell\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy 2016 ja tulee varmasti j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n teatterihistoriaan. Viimeisin\u00e4 vuosina h\u00e4n palasi aikaisemmille vahvuusalueilleen klassikoiden ja vanhan estetiikkansa pariin. Ainakin osa n\u00e4ist\u00e4 produktioista, kuten Dostojevskin <em>Der Spieler<\/em> (<em>Peluri<\/em>) 2011 ja Ibsenin <em>Baumeister Solness<\/em> (<em>Rakentaja Solness<\/em>) 2014 ovat olleet h\u00e4nen parhaimpia ohjauksiaan vuosiin. <em>Der Spieler<\/em> vieraili my\u00f6s Helsingin juhlaviikolla 2013. Luonnollisesti Castorfin produktioita on esitetty s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti Wienin juhlaviikon kaltaisilla kansainv\u00e4lisill\u00e4 festivaaleilla. Vuonna 2013 h\u00e4n ohjasi Wagnerin <em>Nibelungin sormus<\/em> -tetralogian Bayreuthissa, j0ssa reaktiot olivat odotetun polarisoituneet. Castorfin tyyli on saanut lukuisia j\u00e4ljittelij\u00f6it\u00e4, joiden ep\u00e4onnistuminen osoittaa j\u00e4lleen kerran, kuinka vaikeaa pelkk\u00e4 pintataso on irrottaa sit\u00e4 kannattelevasta substanssista.<\/p>\n<p>Volksb\u00fchnen vakituisiin ohjaajiin on kuulunut my\u00f6s <strong>Christoph Marthaler <\/strong>(s. 1951). Sveitsil\u00e4inen Martthaler on omintakeisimpia teatterintekij\u00f6it\u00e4, joka on luonut oman ilmeens\u00e4 esityksiins\u00e4 1990-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 l\u00e4htien. H\u00e4nen juurensa ovat klassisessa musiikissa. H\u00e4nell\u00e4 on paitsi pitk\u00e4 teatterimuusikon kokemus Saksan teattereissa, my\u00f6s pantomiimikoulutus Jacques Lecoqin teatterikoulusta Pariisissa.<\/p>\n<p>Vuonna 1989 Marthaler \u201dohjasi\u201d ensimm\u00e4iset Lied-konsertit Baselissa. Yhteisty\u00f6henkil\u00f6t olivat lavastaja <strong>Anna Viebrock<\/strong> ja dramaturgi <strong>Stefanie Carp<\/strong>, joista tuli sittemmin h\u00e4nen erottamaton vakiotiimins\u00e4. Vuodesta 1993 Marthaler on ollut yksi pidetyimpi\u00e4 ja kysytyimpi\u00e4 teatteriohjaajia. H\u00e4n on saanut useita palkintoja ja johtanut vuodesta 2001 alkaen Z\u00fcrichin Schauspielhausia, josta h\u00e4n kuitenkin luopui 2004.<\/p>\n<p>Marthalerin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6henkil\u00f6t el\u00e4v\u00e4t er\u00e4\u00e4nlaisessa \u201dlaulavassa pakko-kollektiivissa\u201d. Siell\u00e4 on istuttava samoissa kapakanp\u00f6ydiss\u00e4, pitkiss\u00e4 oluttupien tai ulkoilmajuhlien penkeiss\u00e4, n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 oluthaarikan kanssa pakotetun iloiselta. Samalla kaikkien suunnaton kaipuu ilmenee siin\u00e4 hellyydess\u00e4 ja taidokkaassa harmoniassa, jolla kaipuuta t\u00e4ynn\u00e4 olevat menneen maailman laulut esitet\u00e4\u00e4n. Marthalerin kuoro on paljon lempe\u00e4mpi kuin Schleefill\u00e4 ja h\u00e4nen absurdisminsa pehme\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin Castorfin fyysisyys. N\u00e4yttelij\u00e4-esiintyj\u00e4t ovat freelancereita ja he vierailevat toistuvasti h\u00e4nen esityksiss\u00e4\u00e4n. Varsinaiset n\u00e4yttelij\u00e4ntaidot eiv\u00e4t ole edes kaikkien hahmojen edellytyksin\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-10 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-10 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-10 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-10 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-10' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"747\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img309.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-10-1005\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img309.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img309-200x136.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img309-800x543.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-10-1005'>\n\t\t\t\tMarthalerin ohjaus Jacques Offenbachin operetista Pariisilaisel\u00e4m\u00e4\u00e4 Volksb\u00fchnell\u00e4 1998 [Hans-Dieter Sch\u00fctt ja Kirsten Hehmeyer, Castorfs Volksb\u00fchne. Berlin 1999]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"760\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img316.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-10-1006\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img316.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img316-200x138.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img316-800x553.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-10-1006'>\n\t\t\t\tMarthalerin Pariisilaisel\u00e4m\u00e4\u00e4 [Hans-Dieter Sch\u00fctt ja Kirsten Hehmeyer, Castorfs Volksb\u00fchne. Berlin 1999]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"777\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img333.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-10-1007\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img333.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img333-200x141.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img333-800x565.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-10-1007'>\n\t\t\t\tMarthalerin Pariisilaisel\u00e4m\u00e4\u00e4 [Hans-Dieter Sch\u00fctt ja Kirsten Hehmeyer, Castorfs Volksb\u00fchne. Berlin 1999]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Marthalerin k\u00e4siala on omintakeista ja t\u00e4ysin \u201dhuvittuneen sivustakatsojan n\u00e4k\u00f6kulmasta syntyv\u00e4\u00e4\u201d. Teki h\u00e4n sitten omia teksti- ja musiikkinumerokoosteitaan tai valmiita n\u00e4ytelmi\u00e4 h\u00e4nen henkil\u00f6kollektiivinsa on periaatteessa kaiken aikaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. He toimittavat siell\u00e4 tarvittavia teht\u00e4vi\u00e4: puhuvat mikrofoniin, toistavat ja tekev\u00e4t teht\u00e4vi\u00e4\u00e4n per\u00e4kk\u00e4in kuin koulujen vanhoilla voimistelutunneilla, lausuvat, ja ennen kaikkea puhkeavat tuon tuostakin musisoimaan. He laulavat saksalaisia kansallisromanttisia kuorolauluja, uudempaa iskelm\u00e4musiikkia (1950-luvulta), vanhoja liedej\u00e4 tai operetti- ja ooppera-aarioita. Esityksill\u00e4 on taipumus veny\u00e4, mik\u00e4 toisinaan k\u00e4\u00e4ntyy itse\u00e4\u00e4n vastaan: vain kekseli\u00e4isyys ja yll\u00e4tyksellisyys yhdistyneen\u00e4 arkihavainnon tarkkuuteen pit\u00e4v\u00e4t vireytt\u00e4 yll\u00e4. Toisaalta harva taiteilija on onnistunut kuvaamaan sellaista mentaalista olotilaa kuin DDR:n pys\u00e4htyneisyytt\u00e4 yht\u00e4 onnistuneesti kuin Marthaler teoksessaan <em>Murx den Europ\u00e4er! Murx ihn! Murx ihn! Murx ihn ab!<\/em> (1993)<\/p>\n<p>Marthalerin teokset ovat k\u00e4sitelleet sodanj\u00e4lkeist\u00e4 Liittotasavallan 1950-lukua <em>Die Stunde Null, oder die Kunst des Servierens<\/em> (1995), <em>Murx<\/em> DDR:n sosialismia ja <em>Lina B\u00f6glis Reise<\/em> (1996) Sveitsin porvariskulttuurin ja itsekuri-kulttuurin omahyv\u00e4isyytt\u00e4. Marthaler on tavoittanut hienosti my\u00f6s \u00d6don von Horvathin sotienv\u00e4lisen ajan tunnelmat ohjauksissaan n\u00e4ytelmist\u00e4 <em>Kasimir und Karoline <\/em>(1996), sek\u00e4 <em>Wienerwaldin tarinoita<\/em> (2006). H\u00e4n k\u00e4sittelee ihmisi\u00e4\u00e4n yhtaikaa ironialla ja l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n<p>Vanhoista It\u00e4-Berliinin teattereista Berliner Ensemble ei ole pystynyt uudistumaan tarpeeksi taiteellisesti 2000-luvulla Claus Peymannin johtajakaudella, joka alkoi 1999. Vaikka esimerkiksi Robert Wilson on kutsuttu ohjaamaan useamman kerran ei ryhm\u00e4 ole p\u00e4\u00e4ssyt irti Brecht-museon maineestaan.<\/p>\n<p>Sen sijaan <strong>Deutsches Theater<\/strong> Berliiniss\u00e4 on tasaisen varmasti noussut yhdeksi Saksan parhaista teattereista. Toisin kuin Ostermeier tai Castorf, sit\u00e4 ei leimaa niink\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4inen johtajapersoona, vaan pikemmin ohjelmiston monipuolisuus, ammattimaisuus, tasaisuus ja loistava ensemble. 2000-luvulla J\u00fcrgen Goschin T\u0161ehov-tulkinnat, Michael Thalheimerin ohjaukset Gerhart Hauptmannin draamoista sek\u00e4 eri ohjaajien onnistuneet tulkinnat antiikin tragedioista ovat saaneet paljon tunnustusta. Antiikin draamoista mainittakoon Dimiter Gotscheffin ohjaus Aiskhyloksen <em>Persialaisista <\/em>(2007) ja Thalheimerin ohjaama Aiskhyloksen <em>Oresteia<\/em> (2007). Saksalaisten klassikoiden lis\u00e4ksi teatteri on esitt\u00e4nyt ennakkoluulottomasti my\u00f6s esimerkiksi kaksi sovitusta Aki Kaurism\u00e4en elokuvista, <em>Kauas pilvet karkaavat <\/em>(ohj. Stephan Kimming) 2004 ja <em>Mies vailla menneisyytt\u00e4<\/em> (ohj. Dimiter Gotscheff) 2010.<\/p>\n<p>Parhaissa esityksiss\u00e4 koostuu eri osa-alueiden suvereeni hallinta, mutta samalla visuaalisuus saattaa vaikuttaa aika ajoin hieman kliiniselt\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n kylm\u00e4lt\u00e4. Useat menestyneet produktiot on toteutettu yhdess\u00e4 toisen ensi luokan teatterin, Hampurin Thalian kanssa ja ne kutsutaan usein Berliinin vuosittaisen Theatertreffenin ohjelmistoon. P\u00e4\u00e4n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 toiseen kiert\u00e4v\u00e4t produktiot on harvemmin tehty tietyn paikan yleis\u00f6\u00e4 varten, mink\u00e4 vuoksi ne saattavat vaikuttaa hieman et\u00e4isilt\u00e4. Deutsches Theaterin produktiot ovat my\u00f6s muuttuneet v\u00e4hemm\u00e4n haastaviksi ja jopa viihteellisiksi.<\/p>\n<h2>Nuorempi tekij\u00e4polvi<\/h2>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-11 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-11 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-11 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-11 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-11' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"440\" height=\"700\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0925.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-11-1542\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0925.jpg 440w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0925-126x200.jpg 126w\" sizes=\"(max-width: 440px) 100vw, 440px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-11-1542'>\n\t\t\t\tFlorian Fiedlerin ohjaus Goethen kirjeromaanin pohjalta Nuoren Wertherin k\u00e4rsimykset. Schauspiel Frankfurtin esitys 2005. Fiedlerin ohjaus Aki Kaurism\u00e4en tekstist\u00e4 I hired a Contract Killer vieraili my\u00f6s Tampereen teatterikes\u00e4ss\u00e4. [kuval\u00e4hde tuntematon]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Saksalaista teatteria on leimannut voimakas yhteiskunnallisen tilanteen itsereflektio, johon se pyrkii jatkuvasti. Saksalaisten pelko ja ahdistus \u201dpoikkeavuudesta\u201d on voitu tematisoida paitsi omissa klassikoissa my\u00f6s nykyteksteiss\u00e4. T\u00e4rkeit\u00e4 teemoja ovat esimerkiksi vapauden hinta turvallisuuteen n\u00e4hden, miten klassikkoteoksen fundamentalismiin on suhtauduttava tai mik\u00e4 on uskonnollisten kysymysten merkitys l\u00e4peens\u00e4 maallistuneessa yhteiskunnassa?<\/p>\n<p>S\u00e4\u00e4st\u00f6toimet kunta- ja osavaltiotasolla ovat aiheuttaneet monille kiinte\u00e4n teatteriverkon talolle paineita uudelleenj\u00e4rjestelyihin, modernisointeihin sek\u00e4 verkostoitumaan kokeilevien ja vapaiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden kanssa. Uudelleen j\u00e4rjestelyt ja sulkemiset ovat olleet yleisi\u00e4 varsinkin DDR:n alueilla, joissa v\u00e4kiluku kuihtuu.<\/p>\n<p>Vanhat is\u00e4hahmot, kuten Zadek, Payman, Marthaler ja Castorf ovat saaneet seuraajikseen nuoria ohjaajia, kuten <strong>Armin Petras<\/strong>, <strong>Thomas Ostermeier<\/strong>, <strong>Michael Thalheimer <\/strong>ja <strong>Stephan Kimmig<\/strong>. Kirjoittavista ohjaajista tunnetuimpia on <strong>Ren\u00e9 Pollesch<\/strong>, jonka &#8221;kotin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6&#8221; on ollut Volksb\u00fchnen pienempi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, Prater. Rimini Protokoll on lis\u00e4ksi oma kuuluisa kokeellinen tekij\u00e4ryhm\u00e4. Kaikki ty\u00f6skentelev\u00e4t usein vapaan kent\u00e4n ja laitosten v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 on se, ett\u00e4 k\u00e4sitetaiteen ja devising-teatterin (ryhm\u00e4- ja prosessiteatterin) menetelmien elementeist\u00e4 on tullut \u201dsalonkikelpoisia\u201d. Dramatisointien kohteiksi ovat tulleet my\u00f6s filmit ja romaanit. Esimerkiksi berliinil\u00e4inen Maxim Gorki -teatteri satsasi voimakkaasti juuri niihin 2010-luvun molemmin puolin. Videokamerat ja monimutkaiset tekniset kokoonpanot ovat olleet t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 osana kokonaisuutta.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-12 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-12 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-12 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-12 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-12' class='gallery galleryid-1091 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"360\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0926.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-12-1543\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0926.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0926-200x103.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-12-1543'>\n\t\t\t\tArgentiinalainen koreografi Constana Macras ohjasi 2003 Berliinin Sophien s\u00e4veleen esityksen Back to the Present, joka k\u00e4ytti Marius de Mayenburgin teksti\u00e4. [Theater Heute. 2003 Jahrbuch. s 62]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Kirjailijoista <strong>Marius von Mayenburg<\/strong> (s. 1972) on kotoisin M\u00fcnchenist\u00e4 ja opiskellut germanistiikkaa ja draaman kirjoittamista. H\u00e4n on harjoitellut <strong>M\u00fcnchenin Kammerspieless\u00e4<\/strong> ja siirtynyt Ostermeierin johtamaan Deutsches Theaterin kokeelliselle n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle, Barack, ja sitten Schaub\u00fchnen omaksi talon dramaatikoksi. H\u00e4n on usein keskittynyt n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n perheyhteis\u00f6\u00f6n. Mayenburg ei kirjoita ekspressionistista sukupolvidraamaa eik\u00e4 kriittist\u00e4 kansann\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. V\u00e4kivallalla on t\u00e4rke\u00e4 osa n\u00e4ytelmiss\u00e4, mutta se on n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miss\u00e4; kaikki tuhoisat teot vain muistetaan tai kerrotaan. N\u00e4ytelm\u00e4 <em>Parasiten<\/em> (2000) kertoo liikenneonnettomuudessa rampautuneesta pojasta sek\u00e4 viidest\u00e4 ihmisest\u00e4 h\u00e4nen ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n. He kaikki ovat onnettomuuden takia sidoksissa toisiinsa, parasiittein\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4 <em>Ruma<\/em> (2007) esitettiin Helsingin Teatteri Takomossa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2008.<\/p>\n<p><strong>Roland Schimmelpfennig<\/strong> (s. 1967) ty\u00f6skenteli aluksi toimittajana ja kirjailijana Istanbulissa. H\u00e4n valmistui vasta 1990 ohjaajaksi M\u00fcncheniss\u00e4. Schimmelpfennig on ollut vuoden kirjailijana Schaub\u00fchnell\u00e4, ja my\u00f6s Hampurissa talon dramaatikko. H\u00e4nen n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n <em>Vorher\/Nachher<\/em> (<em>Etuk\u00e4teen\/j\u00e4lkik\u00e4teen<\/em>) n\u00e4hd\u00e4\u00e4n 51 lyhytt\u00e4 valokuvankaltaista v\u00e4l\u00e4hdyst\u00e4 ihmisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 samassa hotellissa. H\u00e4nelle on ominaista kuvankaltaisuus ja fragmentaarisuus sek\u00e4 surrealistiset tilanteet ja niiden yhteen liitt\u00e4minen, ei niink\u00e4\u00e4n ehe\u00e4t ja psykologisesti perustellut henkil\u00f6kuvat.<\/p>\n<p><strong>Ren\u00e9 Pollesch<\/strong> (s. 1962) on opiskellut 1980-luvulla soveltavaa teatteritiedett\u00e4 Giesseniss\u00e4 Andrzej Wirthin ja Hans-Thiess Lehmannin johdolla. Vuodesta 2001 alkaen h\u00e4n on johtanut Volksb\u00fchnen Prateria. Pollesch on eritt\u00e4in tuottelias: 2000-luvulla h\u00e4nelt\u00e4 valmistuu 3\u20135 esityst\u00e4 vuodessa. Polleschin laajaa n\u00e4ytelm\u00e4tuotantoa, jonka h\u00e4n my\u00f6s itse ohjaa, leimaa ankara ja hellitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n kapitalismi- ja globalisaatiokritiikki. T\u00e4m\u00e4 on tapahtunut aikana, jolloin esimerkiksi IT-alan ja kansainv\u00e4listen firmojen ty\u00f6ntekij\u00f6iden mahdollisuudet vaikuttaa omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ovat pienet. Pollesch kirjoittaa raivoisasti ja vaatii ett\u00e4 kaikki suurella kirjoitetut kohdat nimenomaan huudetaan esityksess\u00e4. <em>Heidi Hoh<\/em> on hahmo, joka kulkee l\u00e4pi usean n\u00e4ytelm\u00e4n. (Q-teatteri on n\u00e4ytellyt yhden Polleschin teksteist\u00e4). Olennaisinta on henkil\u00f6iden kokemus ja tuska siit\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t halua olla nukkeja omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen henkil\u00f6ns\u00e4 ovat yhtaikaa \u201daitoja ja maksettuja\u201d. Kaipuu olla muuta kuin oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 marionetti juontaa juurensa romantiikkaan eik\u00e4 teema vanhene.<\/p>\n<p><strong>Christoph Schlingensief <\/strong>(1960\u20132010) on poliittisen taiteen moniosaaja. H\u00e4n on tehnyt elokuvia, tv-sarjoja kuten provosoivan filmin <em>100 Jahre Adolf Hitler<\/em> (1989). Teatterissa h\u00e4n on ohjannut avoimia poliittisia kannanottoja kuten <em>100 Jahre CDU \u2013 Spiel ohne Grenzen,<\/em> mutta j\u00e4rjest\u00e4nyt my\u00f6s tapahtumia ja happeningeja esimerkiksi asunnottomien kanssa Hampurissa. Kuuluisa ja kiistanalainen oli h\u00e4nen <em>Hamletinsa<\/em> Z\u00fcrichiss\u00e4 2001. H\u00e4n kiinnitti siihen entisi\u00e4 uusnatseja pieniin osiin, jotta he p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t paremmin teatterin kautta yhteiskunnalliseen toimintaan taas kiinni, mik\u00e4 ilmeisesti my\u00f6s onnistui. Schlingensiefin ohjaus Wagnerin <em>Parsifalista<\/em> Bayreuthissa 2004 oli yksi 2000-luvun ensimm\u00e4isen vuosikymmenen suuria teatteriskandaaleja.<\/p>\n<p>Schlingensief on harrastanut my\u00f6s kehitysty\u00f6projekteja ja \u201dl\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4\u201d Afrikassa. H\u00e4nen traaginen kuolemansa sy\u00f6p\u00e4\u00e4n 2010 keskeytti k\u00e4yniss\u00e4 olleen Oopperakyl\u00e4n rakentamisen Burkina Fasossa. Schlingensief on erityisell\u00e4 tavalla ollut poliittinen aktivisti, ja ollut ehdolla Liittop\u00e4ivillekin. H\u00e4nen suurisuuntaiseen provokaatioon pyrkiv\u00e4t aktionsa \u2013 esitys- ja teatterikokonaisuutensa \u2013 voivat toistuvine viesteineen uuvuttaa. Vaikka my\u00f6s h\u00e4n on ty\u00f6skennellyt Volksb\u00fchnell\u00e4, eiv\u00e4t h\u00e4nen projektinsa ole ylt\u00e4neet l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n Castorfin tai Marthalerin omaper\u00e4isyytt\u00e4 ja briljanssia. Schlingensief on kuitenkin erinomainen media-esiintyj\u00e4, joka tilanteessa kuin tilanteessa onnistuu vet\u00e4m\u00e4\u00e4n huomion puoleensa ja ravistamaan ajankohtaisia teemoja yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmista.<\/p>\n<p>Jotkut haluavat \u201dteatterinsa rankkana\u201d. Saksalaiset saavat sen. Klassikot ovat jatkuvassa kierr\u00e4tyksess\u00e4 ja niiden produktiot alkavat el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kommentaarien ketjuna. Mutta saksalaiset saavat teatterinsa my\u00f6s \u00e4lyllisen\u00e4, analyyttisen\u00e4, ammattitaitoisena, valtavalla energialla ja fyysisyydell\u00e4 maustettuna sek\u00e4 tiukasti perinnetietoisena. Berliinin valveutunut teatteriyleis\u00f6 on sit\u00e4 my\u00f6s monessa sukupolvessa, niin kuin Euroopan kulttuurip\u00e4\u00e4kaupungissa kuuluukin olla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ranska Ranskan teatteriel\u00e4m\u00e4 on pysynyt elinvoimaisena l\u00e4pi vuosikymmenien, eiv\u00e4tk\u00e4 Pariisi, Lyon tai Strassbourg sen paremmin kuin Avignonin festivaali ole menett\u00e4neet kiinnostavuuttaan Manner-Euroopan teatterikartalla. Leimallista ranskalaiselle teatterille on kuitenkin se, miten sitke\u00e4sti vanhat nimet viel\u00e4 pit\u00e4v\u00e4t paikkojaan julkisuudessa. Uusia teatterin &#8221;megat\u00e4hti\u00e4&#8221; ei n\u00e4yt\u00e4 nousevan. Johanna Enckell on julkaissut suomeksi ja ruotsiksi innoittuneen kirjan ranskalaisten teatterintekij\u00f6iden ja [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1091"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1091"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1091\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2321,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1091\/revisions\/2321"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1091"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1091"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1091"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}