{"id":1093,"date":"2016-08-01T10:11:17","date_gmt":"2016-08-01T07:11:17","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1093"},"modified":"2016-10-10T17:04:27","modified_gmt":"2016-10-10T14:04:27","slug":"9-4-yhdysvaltojen-ja-iso-britannian-teatterikartat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/9-4-yhdysvaltojen-ja-iso-britannian-teatterikartat\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">9.4<\/div> Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian teatterikartat"},"content":{"rendered":"\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-1093 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"500\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0915.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-1527\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0915.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0915-200x143.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-1527'>\n\t\t\t\tMing Cho Leen lavastus Shakespearen Macbethiin 1995 Washingtonin Shakespeare-teatterissa. Ohjaus John Dowlingin. [STAGE-Design. Tony Davis. Stagecraft. Rotovision Book. Swi. 2001]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Yhdysvalloissa vanha jako vaihtoehto- ja mainstream-teattereihin ei 1990-luvulle tultaessa kaikilta osin en\u00e4\u00e4 p\u00e4tenyt. Molemmissa teatterityypeiss\u00e4 voidaan tehd\u00e4 joko yht\u00e4 lailla innovatiivista ja tietynlaista estetiikkaa kokeilevia tai paikalleen luutuneita esityksi\u00e4. My\u00f6skin yleis\u00f6 alkoi liikkua vapaammin molemman vaihtoehdon v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n<p>Anglo-amerikkalaista teatterimaisemaa leimaa koulutuksen yhten\u00e4istyminen. N\u00e4yttelij\u00e4nkoulutus nojaa enimm\u00e4kseen kolmivuotisiin tutkintoihin, joissa perusrealismin taitojen lis\u00e4ksi kuuluu Shakespeare-ty\u00f6skentely\u00e4, murteiden hallintaa ja niin sanottua tyylittelev\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6t\u00e4. Koulutuksellista kuvaa t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t kuitenkin yliopistolliset teatteriosastot, joissa kaikki ammattialasta riippumatta kohtaavat melko lailla samat teoreetikot; ainakin teatterik\u00e4sitysten avartajina opintoihin kuuluvat Stanislavski, Meyerhold, Artaud, Brecht, Grotowski ja Brook.<\/p>\n<p><strong>Robert Wilson <\/strong>(s. 1941) on teatterintekij\u00e4, tai pikemmin monipuolinen taiteellinen vision\u00e4\u00e4ri, joka tulee j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n teatterihistoriaan.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-1093 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"484\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0916.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-1529\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0916.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0916-200x138.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-1529'>\n\t\t\t\tRobert Wilsonin esityksest\u00e4 POE-try (Thalia-theater, Hampuri 2000). Kohtauksen tekstin\u00e4 Edgar Allan Poen runo Hop Frog. [www.robertwilson.com\/poetry]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"484\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0917.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-1669\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0917.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0917-200x138.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-1669'>\n\t\t\t\tRobert Wilsonin esityksest\u00e4 POE-try (Thalia-theater, Hampuri 2000). Kohtauksen tekstin\u00e4 Edgar Allan Poen runo Hop Frog. [www.robertwilson.com\/poetry]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Texasista kotoisin oleva Wilson saapui New Yorkiin opiskelemaan kuvataidetta ja arkkitehtuuria vuonna 1963. H\u00e4n perusti oman ryhm\u00e4ns\u00e4 School of Byrds 1968 (my\u00f6h. Byrd Hoffman Foundation), jolle h\u00e4n ohjasi vuonna 1969 ensimm\u00e4isen ty\u00f6ns\u00e4 <em>King of Spain<\/em>. Sit\u00e4 seurasivat <em>Deafman Glance<\/em> (1970), <em>The Life and Times of Joseph Stalin<\/em> (1973) ja <em>A Letter for Queen Victoria<\/em> (1974). Wilsonin ohjaukset her\u00e4ttiv\u00e4t huomiota, ja vuonna 1976 h\u00e4n oli valmis ohjaamaan Philip Glassin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4n oopperan <em>Einstein on the Beach<\/em>. T\u00e4st\u00e4 teoksesta tuli Wilsonin kansainv\u00e4linen l\u00e4pimurto.<\/p>\n<p>Wilsonin t\u00f6ille on yksityiskohtia my\u00f6ten ominaista t\u00e4ysin omalaatuinen tyyli. H\u00e4nen tiet\u00e4\u00e4n olisi eritt\u00e4in vaivalloista seurata leimautumatta j\u00e4ljittelij\u00e4ksi. Wilson vastaa t\u00e4ydellisesti Edward Gordon Craigin (<a href=\"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/7-1-skenografian-ja-tila-ajattelun-uudistuminen\/\">7.1 Skenografian ja tila-ajattelun uudistuminen<\/a>) ajatusta \u201dn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n taiteilijasta\u201d, jonka v\u00e4line on itse n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, ei pelkk\u00e4 kirjallisuuden esitt\u00e4minen. Wilson on toki kulttuuristen tekstien, filosofian, runouden ja viime vuosina my\u00f6s n\u00e4ytelm\u00e4klassikoiden ohjaaja esityksiss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Wilsonin ty\u00f6 on ollut pitk\u00e4j\u00e4nteist\u00e4 ja pysynyt vuosikymmenien ajan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n laadukkaana ja tuoreena. On kuitenkin aiheellista kysy\u00e4, ett\u00e4 kuuluuko h\u00e4n oikeastaan en\u00e4\u00e4 Yhdysvaltojen otsikon alle. H\u00e4nen taustansa ja nuoruudenty\u00f6ns\u00e4 liittyiv\u00e4t selv\u00e4sti New Yorkiin ja sen uuteen kuvallisuuteen sek\u00e4 postmoderniin asenteeseen. H\u00e4nen taiteensa on ennen muuta ajan, tilan, kuvan, muutoksen, assosiaation ja yll\u00e4tyksen taidetta. Sen ominaispiirteit\u00e4 ovat historiallis-kulttuuriset viittaukset, kuvallinen n\u00e4k\u00f6isyys ja koostaminen. Wilson on joutunut t\u00f6ittens\u00e4 osalta my\u00f6s valtaviin rahoitusvaikeuksiin ja velkoihin eri suuntiin, erityisesti 1984:n <em>CIVILwarS<\/em>-esityksen j\u00e4lkeen. Kunnianhimoinen produktio Los Angelesin olympialaisten yhteydess\u00e4 pyrki 12-tuntisen performanssin esitt\u00e4miseen useammalla eri mantereella simultaanisesti. Esitys toteutui vain osittain, sill\u00e4 budjetti ei riitt\u00e4nyt.<\/p>\n<p>Wilsonin on ty\u00f6skennellyt Euroopassa, erityisesti Saksassa, jonka teatteritaloissa on ollut valmiutta kokeilla uusia produktioita ja Wilsonia tyydytt\u00e4v\u00e4 teknologia. Wilsonin ohjauksen saaminen repertuaariin on ollut samanlainen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys kuin Jeff Koonsin teos nykytaiteen museoille, niin kuin er\u00e4s saksalainen kriitikko sarkastisesti kommentoi Wilsonin &#8221;markkina-arvoa&#8221;.<\/p>\n<p>Wilsonin tavaramerkkej\u00e4 ovat sinisen tai muulla syv\u00e4ll\u00e4 perusv\u00e4rill\u00e4 valaistun taustan ja abstrahoidut tai \u00e4\u00e4riviivoiltaan selkein\u00e4 piirtyv\u00e4t kuvat. H\u00e4nen esityksens\u00e4 ovat monella tavalla irtonaisia, mit\u00e4 voidaan perustella my\u00f6s tietoisina valintoina. Ne vaikuttavat olevan kulttuurisesti riippumattomia, irti teosten esitystraditioista, ja samalla tulkinnallisesti kiehtovia. H\u00e4n montteeraa kuvia kiinnostavalla tavalla, mutta vaikuttaa olevan suorastaan \u201danalfabeetti\u201d (lukutaidoton) draaman tilanteiden suhteen. T\u00e4t\u00e4 voi toki pit\u00e4\u00e4 tietoisena strategiana, ja Wilsonin ohjauksissa juuri loogisten ohjauskonseptien sek\u00e4 poliittisen sanoman h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 puuttuminen juuri tekiv\u00e4t ja tekev\u00e4t yh\u00e4 h\u00e4nen ohjauksistaan provosoivia. Aika ajoin Wilsonin ohjaukset juuri k\u00e4rsiv\u00e4t emotionaalisesta et\u00e4isyydest\u00e4, sill\u00e4 vain kuvina toimivat henkil\u00f6t eiv\u00e4t ole aina mielenkiintoisia.<\/p>\n<p>H\u00e4nen ensimm\u00e4iset ohjauksensa Euroopassa olivat <em>I Was Sitting on My Patio This Guy Appeared I Thought I Was Hallucinating <\/em>L\u00e4nsi-Berliinin musikaaliteatterissa Theater des Westens (1978) sek\u00e4 Schaub\u00fchnell\u00e4 <em>Death, Destruction &amp; Detroit<\/em> (1979j; jatko <em>DDD II <\/em>1987). Yksi modernin teatterin merkitt\u00e4vimmist\u00e4 ohjauksista ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n oli hyvin omaleimainen kohtaaminen saksalaisen avantgarden kanssa: Wilson ohjasi Heiner M\u00fcllerin <em>Hamletmaschinen <\/em>New Yorkissa ja Hampurissa 1986.<\/p>\n<p>Saksassa h\u00e4n ohjasi my\u00f6s musikaalisia teoksia, kuten <em>The Black Rider<\/em> (1990), jonka ensi-ilta oli Hampurin Thalia-teatterissa. Romantiikasta periytyv\u00e4n aiheen mukaan paholainen antaa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6lle noiduttuja kuulia, joiden avulla h\u00e4n voi voittaa ampumakilpailun ja saada rakkaansa omaksi. Aihe on rinnakkainen saksalaisen Carl Maria von Weberin <em>Freisch\u00fctz<\/em>-oopperan (1821) kanssa. Sen assosiaatiot liittyiv\u00e4t \u201dhuumeiden\/piristeiden\u201d k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Esityksen musiikki oli Tom Waitsin. Wilson k\u00e4ytti Waitsin musiikkia my\u00f6hemmin K\u00f6\u00f6penhaminaan tehdyss\u00e4 versiossaan B\u00fcchnerin <em>Woyzeckista.<\/em> T\u00e4m\u00e4n esityksen musiikin ja laulutekstien toimivuus on jakanut mielipiteit\u00e4.<\/p>\n<p>Wilson on my\u00f6s oopperaohjaaja, jonka ty\u00f6tapa ja tyyli sopivat hyvin nimenomaan barokkioopperoihin. Niiden pitk\u00e4t ja hitaat aariat ja eleet, puvun vaihtuminen tai poikki n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kulkeminen osuvat hyvin yksiin Wilsonin hidastettuun estetiikkaan. Lis\u00e4ksi Wilson on tarttunut my\u00f6s perusohjelmistoon, kuten <em>Taikahuiluun<\/em>, <em>Madame Butterflyhin<\/em> ja ohjannut monia Wagnerin teoksia: <em>Parsifalin<\/em>, <em>Lohengrinin<\/em> ja <em>Nibelungin Sormus<\/em> -tetralogian. Nekin ovat tietysti hitaaseen rytmiin ja staattisiin asetelmiin sopivia teoksia.<\/p>\n<p>New Yorkin l\u00e4hell\u00e4 valmistui vuonna 2006 Watermill Center, jossa Wilson pit\u00e4\u00e4 workshopeja kes\u00e4isin. Eri taiteenalojen nuoret tekij\u00e4t ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t sinne. Siell\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n yll\u00e4 amerikkalaisen modernismin kokeellisuuden parhaita perinteit\u00e4. Wilson asettaa aina esineet ja asiat uuteen valoon. H\u00e4n on designeri, huonekalujen ja installaatioiden suunnittelija. H\u00e4n on tehnyt n\u00e4yttelyit\u00e4 my\u00f6s museoihin.<\/p>\n<p><strong>Peter Sellars<\/strong> (s. 1957) on kansainv\u00e4lisesti edelleen aktiivinen ohjaaja, jonka juuret ovat Yhdysvaltojen eliittiyliopistossa. Harvardista valmistunut Sellars sai t\u00f6it\u00e4 ensin Bostonista 1981, ja 26-vuotiaana radikaalina paikan Washingtonissa 1984\u20131986. Mieleen tulee nuoren Meyerholdin saama kiinittys Pietarin keisarillisiin teattereihin (<a href=\"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/7-4-venalainen-teatteri-vallankumouksen-jalkeen\/\">7.4 Ven\u00e4l\u00e4inen teatteri vallankumouksen j\u00e4lkeen<\/a>).<\/p>\n<p>Washingtonissa Sellarsin poliittisesti Amerikkaa kritisoivat tulkinnat her\u00e4ttiv\u00e4t ankaraa vastarintaa. H\u00e4nen oli tapana sijoittaa oopperaohjaukset realistisesti nyky-ymp\u00e4rist\u00f6ihin. Sellars on n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kieless\u00e4\u00e4n tietoisen \u201dsuora ja naiivi\u201d, mutta my\u00f6s hyvin oivaltava ja teknisesti suvereeni. Kun h\u00e4n haluaa sijoittaa jonkin teoksen nykyaikaan, h\u00e4n ei naamioi sit\u00e4 vaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaiken \u2013 naiiviuden uhalla. Sofokleen <em>Ajax<\/em> esitettiin amerikkalaisissa sotilasunivormuissa. Vastaavia uusia sijoittamisia Sellars on tehnyt my\u00f6hemminkin teoksissaan: Muun muassa <em>Cos\u00ec fan tutte <\/em>sijoitettiin upseerikorkeakoulun ravintolaan, <em>Figaron h\u00e4\u00e4t<\/em> newyorkilaiseen tornitaloon ja <em>Don Giovannin<\/em> mustien ja espanjalaisten Harlemiin.<\/p>\n<p>Sellars on kysytty ooppera- ja teatteriohjaaja, joka tekee kalliita produktioita festivaaleille. H\u00e4nen naiivi pasifistinen sanomansa sopii hyvin my\u00f6s rikkaille, kuten h\u00e4n itse er\u00e4\u00e4ss\u00e4 haastattelussa sanoi. Salzburgissa ja Glynebournessa h\u00e4n on ohjannut Olivier Messiaenia (<em>St. Fran\u00e7ois d\u2019Assise<\/em>), Paul Hindemithi\u00e4 (<em>Mathis der Maler<\/em>), Georgy Ligeti\u00e4 (<em>Le Grand Macabre<\/em>), John Adamsia (<em>Nixon in China<\/em>, ja <em>The Death of Klinghoffer<\/em>).<\/p>\n<p>Oopperassa Sellars on tehnyt merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 Kaija Saariahon ja Esa-Pekka Salosen kanssa, muun muassa Saariahon <em>Kaukainen rakkaus<\/em> -oopperan useisiin kaupunkeihin. Toinen Saariaho-ohjaus <em>Adriana Mater <\/em>kantaesitettiin Pariisissa 2006. Molemmat ohjaukset on n\u00e4hty Suomen Kansallisoopperassa.<\/p>\n<p>Sellars ty\u00f6skentelee my\u00f6s toisella rintamalla ja tekee yhteis\u00f6teatteria Los Angelesissa. Korostaessaan eri v\u00e4est\u00f6ryhmien v\u00e4list\u00e4 vuoropuhelua h\u00e4n katsoo olevansa poliittisesti yht\u00e4 aikaa radikaali ja rakentava.<\/p>\n<p><strong>Toni Kushner <\/strong>ja<strong> <em>The Angels in America 1 &amp; 2<\/em><\/strong>.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoista ja dramaturgeista on erityisesti syyt\u00e4 mainita Toni Kushner, jonka asemapaikka on New York. H\u00e4nen varhaisempaan tuotantoonsa kuuluu Suomessakin esitetty versio Corneillen n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 <em>L\u2019Illusion Comique<\/em> nimell\u00e4 <em>The Illusion <\/em>(1990). Kushnerin onnistuneesta draamasta on tehty my\u00f6s TV-elokuva <em>Enkelit Amerikassa.<\/em><\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4 kiteytt\u00e4\u00e4 monia t\u00e4rkeit\u00e4 teemoja Yhdysvalloissa. Sen l\u00e4ht\u00f6kohtana on HIV-tartuntojen levi\u00e4minen New Yorkin homoyhteis\u00f6ss\u00e4 1980-luvun alussa. Tauti toimi kuin Artaud\u2019n esseess\u00e4\u00e4n kuvaama rutto tai jokin muu katalysaattori. Se j\u00e4rkytti huolettoman ja vapaamielisen taiteilija- ja homoyhteis\u00f6n. Itse tautiin liittyy tietenkin kysymys suojaamattomasta sukupuoliyhdynn\u00e4st\u00e4 sek\u00e4 overien tartuttamisesta, syyllisyydest\u00e4, vastuusta, yst\u00e4vyydest\u00e4 ja sairastuneen hylk\u00e4\u00e4misest\u00e4, l\u00e4\u00e4kehoidosta ja sen hinnasta. Sen lis\u00e4ksi n\u00e4ytelm\u00e4 analysoi homoyhteis\u00f6n ulottuvuuksia sek\u00e4 kaappi- tai pikemminkin kabinettihomouden roolista Yhdysvaltojen politiikassa.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 on rajoitettu m\u00e4\u00e4r\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, muun muassa elokuvassa Al Pacinon loistavasti tulkitsema Roy Cohn. Kaikki n\u00e4ytelm\u00e4n henkil\u00f6t kohtaavat itsens\u00e4 kannalta kiinnostavia kuvitelmahahmoja; er\u00e4\u00e4nlaisia sivupersoonia ja omia \u201dideaalifiguureja\u201d. Lopulta osoittautuu, ett\u00e4 my\u00f6s ankarimman julkisuuspinnan yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4 ja homoseksuaalisten vainojen p\u00e4\u00e4ideologi on saanut tartunnan: \u201dkaappihomot\u201d ja homojen yhteis\u00f6 ulottuu valtakunnan eliittiin. N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 \u201dkuvitelmien\u201d kirjo, joka on toteutettu maagisen realismin tyylill\u00e4, kattaa enkelin, p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n esi-isi\u00e4, juutalaisyhteis\u00f6n rabbeja sek\u00e4 mormoniyhteis\u00f6n esi\u00e4idin rouva Rosenbergin.<\/p>\n<p><em>Angels in America<\/em> koostuu lyhyist\u00e4 episodeista, kuvitelmien ja realististen l\u00e4ht\u00f6tilanteiden kavalkadista. Se on ilman muuta spektakulaarinen, sill\u00e4 se perustuu puoleensavet\u00e4ville hahmoille, historiallisille ja \u201dlent\u00e4ville\u201d henkil\u00f6ille. Lis\u00e4ksi n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 amerikkalaisten erilaiset etniset, rodulliset ja kulttuuriset identiteetit t\u00f6rm\u00e4\u00e4v\u00e4t. N\u00e4ytelm\u00e4n loppu antaa viitteit\u00e4 uudenlaisen yhteis\u00f6llisyyden l\u00f6ytymisest\u00e4. Aiemmat identiteetit ovat purkautuneet ja kaikki ovat muuttuneet, jolloin uusi keskin\u00e4inen yhteys voi olla nyt mahdollista.<\/p>\n<p>Mediakent\u00e4n murros ja tiedonv\u00e4lityksen nopeutuminen on muuttanut my\u00f6s teatteria. Teatterin vahvuus t\u00e4llaisen murroksen edess\u00e4 on tapa, jolla se voi porautua tapahtumiin pintaa syvemm\u00e4lt\u00e4. Teatterin tekij\u00e4t ovat reagoineet muutokseen my\u00f6s nopeasti ja ottaneet k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 erilaisia dokumentaation tapoja, haastatteluja ja videokuvia. T\u00e4llaisia olivat muutamasa viikossa tehdyt esitykset, jotka reagoivat vahvasti. Anna Deavere Smith (s. 1950) valmisti vuoden 1992 rotumellakoiden j\u00e4lkeen suosituksi nousseen esityksens\u00e4 <em>Twilight: Los Angeles<\/em> (1992). Se perustui haastattelukertomuksiin. Tapahtumat alkoivat, kun poliisit pahoinpiteliv\u00e4t tummaihoista Rodney Kingi\u00e4 1991, mik\u00e4 tallentui videokameralle. Oikeusistuin kuitenkin vapautti poliisit syyt\u00f6ksist\u00e4. My\u00f6s muita tapahtumia, kuten Tiananmenin veril\u00f6yly\u00e4 Kiinassa 1989 ja Persianlahden sotaa (1990\u20131991), Irakin ensimm\u00e4ist\u00e4 sotaa, on k\u00e4sitelty teatterissa.<\/p>\n<p>Mois\u00e9s Kaufmanin (s. 1963) ja Tectonic Theater Projectin kollektiivisesti kirjoittama n\u00e4ytelm\u00e4 <em>The Laramie Project<\/em> (2000) taas kertoi amerikkalaisen opiskelijan murhasta. Lokakuussa 1998 Laramien pikkukaupungissa Keskil\u00e4nness\u00e4 kaksi nuorta miest\u00e4 pahoinpiteli pojan t\u00e4m\u00e4n homoseksuaalisuuden vuoksi. Sen j\u00e4lkeen he j\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4net kuolemaan aitaan sidottuna. N\u00e4ytelm\u00e4 perustui paikallisten haastatteluihin.<\/p>\n<p>Monissa maissa, joissa omaa valtiota kohtaan vallitsee ep\u00e4luulo, poliittinen aktivismi hakee ilmaisukanavaansa ja muotoaan julkisten katuaktioiden tai muunlaisten poliittisesti ajateltujen, k\u00e4sitteellisesti kiinnostavien &#8221;esitysten&#8221; kautta. Teatterilla voi olla t\u00e4rke\u00e4 rooli paljastaa ja karnevalisoida j\u00e4rjestysvallan n\u00e4ytt\u00e4ytymisen tapoja ja onttoa retoriikkaa, esimerkiksi poliittisessa diskurssissa ja televisiojulkisuudessa.<\/p>\n<p>Kulttuuristen rajojen kannalta kiinnostavia esityksi\u00e4 on tehnyt meksikolaistaustainen <strong>Guillermo Gomez-Pe\u00f1a<\/strong> (s. 1955). Varhaisissa esityksiss\u00e4\u00e4n h\u00e4n on rakentanut kiinnostavia kulttuurisia hahmoja, kuten meksikolaisen Mister Misterion, salapoliisin, jolla oli outoja yst\u00e4vi\u00e4, uupuneen ballerinan, kabareelaulajana ty\u00f6skentelev\u00e4n atsteekkiprinsessan, painijan, shamaanin ja lopulta androgyynin maori-soturi-oopperalaulajan. N\u00e4m\u00e4 ovat erilaisia trickster-perinteen hahmoja (myyttinen hahmo, jonka kautta on kyseenalaistettu yhteis\u00f6n normeja).<\/p>\n<p>Vuosina 1994\u20131996 Gomez-Pe\u00f1a toteutti teoksen <em>Temple of Confessions<\/em>, jossa yleis\u00f6 sai tunnustaa kulttuurienv\u00e4liset pelkonsa ja halunsa. Sadat kuvasivat intiimisti rodullisia ja kulttuurisia pelkojaan. Marvin Carlsonin suomennettu teos <em>Esitys ja performanssi<\/em> (2006) kuvaa erilaisia esitystaiteen strategioita laajan <em>performance<\/em>-yleisk\u00e4sitteen alla. Esitystaiteesta tai <em>performancesta<\/em> on tullut laajan intellektuaalisen ja poliittisen aktivismin osa-alue, joka el\u00e4\u00e4 tiiviiss\u00e4 yhteydess\u00e4 akateemisiin diskursseihin. Samalla se on ottanut et\u00e4isyytt\u00e4 teatterin perinteisiin lajeihin ja ilmi\u00f6ihin. Yhteis\u00f6llisyyden se ratkaisee rakentamalla omat kansainv\u00e4liset verkostonsa: festivaalit ja yhteisty\u00f6projektinsa.<\/p>\n<h2>Globaalit musikaalit<\/h2>\n<p>Viihdeteatterin ammattimainen harjoitus, sen laajuus ja osaaminen ovat olleet esill\u00e4 jo edellisess\u00e4 luvussa (<a href=\"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/7-8-yhdysvaltojen-teatteri-maailmansotien-valilla\/\">7.8 Yhdysvaltojen teatteri maailmansotien v\u00e4lill\u00e4<\/a>). Teknisen kehityksen harppaukset ovat n\u00e4kyneet musikaali- ja viihdetuotannossa jo 1980-luvulta alkaen. Keskuksina toimivat edelleen New York ja Lontoo. Langattomat mikrofonit ja digitaaliset \u00e4\u00e4nentoistekniikat lis\u00e4siv\u00e4t nopeasti toiminnallisia ja esteettisi\u00e4 mahdollisuuksia: laulaja-n\u00e4yttelij\u00e4n liikuttelussa, eri dramaturgisten tasojen k\u00e4sittelyss\u00e4 ja erityisefektien aikaansaamisessa. Vastaavasti valaistustekniikka oli harpannut eteenp\u00e4in jo 1970-luvun lopulla. Itsekseen k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t, liikkuvat ja v\u00e4ri\u00e4 vaihtavat heitt\u00e4j\u00e4t, halogeenit ja laserit lis\u00e4siv\u00e4t mahdollisuuksia. My\u00f6s tietokonep\u00f6yt\u00e4 mahdollisti valaistustilanteiden nopeat vaihtelut. 2000-luvun, varsinkin sen ensimm\u00e4isen vuosikymmenen, ilmi\u00f6 ovat olleet suuret screenit tai n\u00e4yt\u00f6t, jotka voivat v\u00e4litt\u00e4\u00e4 digitaalista kuvaa. Ne ovat antaneet suuria mahdollisuuksia visuaaliselle kekseli\u00e4isyydelle ja projisointimaailman monipuolistamiselle.<\/p>\n<p>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen \u201dsivuhaaroina\u201d voi pit\u00e4\u00e4 kaupallisia spektaakkeleita, teknis-kuvallisen ilotulituksen t\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 rock-konsertteja tai kaupallista huippu-urheilua. K\u00e4rjess\u00e4 kulkevat Olympialaisten avajaisjuhlat ja Eurovision laulukilpailujen kaltaiset show-tekniset irrottelut. Parhaimmissa spektaakkeleissa my\u00f6s taiteellinen (ja esimerkiksi kulttuurihistoriallinen ajattelu) ansaitsevat arvostuksen. Kun spektaakkeli on j\u00e4lleen kerran &#8221;karannut&#8221; omille teilleen, n\u00e4kyy, kuinka osa teatterista on reagoinut t\u00e4h\u00e4n. Osa teatterista kulkee kohti k\u00f6yh\u00e4\u00e4 teatteria ja \u201dekologisesti kest\u00e4v\u00e4\u00e4\u201d ajattelua, kun taas toiset ovat valinneet eri olemassa olevista resursseista itselleen sopivat keinot, eiv\u00e4tk\u00e4 he torju kategorisesti uusia teknisi\u00e4 innovaatioita.<\/p>\n<p>Tuottaja <strong>Cameron Mackintosh <\/strong>(s. 1946) ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4<strong> Andrew Lloyd Webber<\/strong> (s. 1948) valtasivat musikaalien maailmanmarkkinat 1980-luvun alussa. T\u00e4m\u00e4 alkoi Lloyd Webberin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 <em>Cats<\/em>-musikaalilla (1981), joka pohjautui T.S. Eliotin kissarunoihin. Hyv\u00e4ss\u00e4 musikaalituotteessa \u201dyksi hittimelodia riitt\u00e4\u00e4\u201d; <em>Cats<\/em>-musikaalissa se on <em>Memory<\/em>. Lloyd Webberin varhaisempia teoksia ovat 1960-luvun lopulta alkaen syntyneet <em>Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat <\/em>(1968), <em>Jesus Christ Superstar <\/em>(1972) ja <em>Evita <\/em>(1976). Nyky\u00e4\u00e4n Lloyd Webberin oma tuotantoyhti\u00f6 on <strong>The Really Useful Group.<\/strong><\/p>\n<p>Oopperan kellarikatakombeissa tapahtuva <em>Phantom of the Opera<\/em> (1984) on tavanomainen kateutta ja taiteellista menestyst\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4 melodraama, mutta siin\u00e4 on my\u00f6s kiinnostava poliittinen sivuteksti. Musikaali perustuu romaaniin Pariisin Garnier-oopperasta, joka valmistui 1876. Garnier-ooppera sijaitsee paikalla mihin Pariisin teloitetut kommunardit haudattiin vuonna 1871 sen j\u00e4lkeen, kun Pariisin lyhytaikainen kommuuni, sosialistinen kaupunginhallinto, oli kukistetti. Oopperan kellariholveissa saattoi siis yh\u00e4 edelleen olla \u201dvanhojen vallankumouksellisten\u201d sieluja. T\u00e4t\u00e4 piirrett\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ole otettu mukaan teoksen tuotekuvaan.<\/p>\n<p>Sama tuotantoyhti\u00f6 teki my\u00f6s musikaalin<em> Les Mis\u00e9rables<\/em> (1985). Se oli alun perin muutaman vuoden takainen ranskalainen musiikkiteatteriteos, jossa n\u00e4kyi ja kuului kaikuja 1960-luvun lopun kokemuksista. Teos pohjautuu Victor Hugon <em>Kurjat<\/em>-romaaniin (1862), joka painottaa kollektiivisuutta. Musikaalissa asetelmaa muokattiin kuitenkin Lontoota ja kaupallista tuotteistusta varten enemm\u00e4n yksil\u00f6llisen konnan ja sankarin v\u00e4liseksi konfliktiksi. Produktio aloitti Royal Shakespeare Companyssa, ja sen ohjasi Trevor Nunn. Sielt\u00e4 se siirtyi West Endiin, jossa se nousi kahden vuosikymmenen kestohitiksi.<\/p>\n<p>Teos on itse asiassa musikaalien parhaimmistoa, eik\u00e4 v\u00e4hiten siksi, ett\u00e4 sen aihe on aidosti yhteiskunnallinen. Klassikossa on nostalgisuutta suhteessa \u201dvallankumousvuosiin\u201d ja musikaaleja kuluttaviin suuriin ik\u00e4luokkiin. Menestyst\u00e4 voidaan my\u00f6s selitt\u00e4\u00e4 v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 <em>Les Mis\u00e9rables<\/em> osoittaa, kuinka t\u00e4rke\u00e4\u00e4 teatterissa on kuvata yhteis\u00f6llisi\u00e4 prosesseja, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yksil\u00f6tarinoita tai haalia my\u00f6t\u00e4tuntoa kuvaamalla showbisneksen raadollisuutta. Gavroche-katupojan kuolema on musikaalin vaikuttavimpia kohtia. Musikaalin nimi ei ole Suomessa <em>Kurjat<\/em> eik\u00e4 Lontoossa <em>The Miserables<\/em> vaan aina <em>Les Mis\u00e9rables<\/em> ranskankielisess\u00e4 muodossaan.<\/p>\n<p>Claude-Michel Sch\u00f6nbergin ja Alain Boublilin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4<em> Miss Saigon<\/em> (1989) on muunnelma <em>Madama Butterfly<\/em> -oopperan asetelmasta amerikkalaisen sotilaan ja aasialaisen naisen kohtaamisesta, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa sijoitettuna Vietnamin sodan loppuvaiheeseen. Samalla musikaali idealisoi ja terapioi amerikkalaisen ja englantilaisen sukupolven sotakokemusta 1970-luvun alusta. Musikaali on silti varsin perinteinen, ja se kuvaa my\u00f6s kolonisaation traumatologiaa \u201dsopivan itsekriittisest\u00e4\u201d amerikkalaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n<p>Merkitt\u00e4v\u00e4 toimija musikaalien alueella on ollut vuodesta 1994 l\u00e4htien <strong>Walt Disney Productions<\/strong>. Animaatiofilmit nousivat 1980-luvulla aallonpohjastaan j\u00e4lleen valtavaan suosioon esimerkiksi digitaalisen kuvank\u00e4sittelyn, animaatio- ja \u00e4\u00e4nitekniikan, uusien \u00e4\u00e4niraitojen ja uusintakopioiden takia. Yhti\u00f6 on aina osannut br\u00e4nd\u00e4t\u00e4 tuotteensa eri v\u00e4lineiss\u00e4, sarjakuvista animaatiofilmeiksi ja toisin p\u00e4in. Animaatiomusikaaleistaan se my\u00f6s k\u00e4ytti samat juonet, tilanteet, hahmot ja laulut, jotka se muokkasi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6musikaaleiksi. Niiden vaatima erilainen virtuositeetti on toiminut valtavana houkuttimena, joka on taannut suosion ja rahavirrat. T\u00e4ll\u00e4 lailla tuotemerkkiajattelu ja loppuun asti hiottu taituruus tekev\u00e4t niist\u00e4 kuluttajille \u201dtuotteita\u201d, joista tiesi varmuudella mit\u00e4 sai. Kuuluisimpia Disney-musikaaleja ovat olleet <em>The Beauty and the Beast <\/em>(1994), <em>The<\/em> <em>Lion King<\/em> (1998) ja <em>Mary Poppins<\/em> (2004)<em>, <\/em>joka on n\u00e4hty my\u00f6s Helsingiss\u00e4. Kuten kaikissa musikaaleissa, niiss\u00e4 myyd\u00e4\u00e4n ulkomaille kokonainen formaatti. T\u00e4llainen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen tuotteistuminen on vahva aikamme ilmi\u00f6.<\/p>\n<p>Musikaalien tuotantobudjetit ovat my\u00f6s eritt\u00e4in suuret, mink\u00e4 vuoksi teosten on oltava taattuja kassamagneetteja. Jos esitys ei myy tarpeeksi hyvin, tulee halvemmaksi peruuttaa produktio viikon tai kahden j\u00e4lkeen palkka- ja vuokrakulujen suuruuden takia. Vuoden 2000 laskelman mukaan tuotannon olisi yleens\u00e4 py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4 noin vuoden ajan ennen kuin sen tuotantokulut tulevat katetuiksi. Sen vuoksi musikaaliteoksista tuotetaan monia rinnakkaisversioita, jotka toimivat tavallaan samalla logiikalla kuin elokuvien eri teattereihin l\u00e4hetett\u00e4v\u00e4t esityskopiot.<\/p>\n<h2>Englanti<\/h2>\n<p>Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan teatteriel\u00e4m\u00e4\u00e4 leimaa vahva polarisaatio. Kaupallisen teatterin hurja tekninen ja kustannustasoinen kasvu j\u00e4tt\u00e4\u00e4 v\u00e4limaastoonsa muutamat valtion yh\u00e4 voimakkaammin tukemat teatterit. Ne ovat niin sanottuja kansallisia instituutioita, kuten Lontoon National Theatre ja Royal Shakespeare Company, joilla on sivistyksellinen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 mannereurooppalaisen tradition mukaisesti. Suurien teatteritalojen ja niiden rahoituskriisit lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t sit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isemmin mit\u00e4 suuremmiksi kulut kasvavat. Kumpikaan Lontoon teattereista eiv\u00e4t ole voineet v\u00e4ltty\u00e4 t\u00e4llaiselta kehitykselt\u00e4, mink\u00e4 vuoksi Royal Shakespeare Company lopetti suuren n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n pysyv\u00e4t esitykset Lontoossa 1990-luvun alussa ja alkoi kiert\u00e4\u00e4 my\u00f6s maata paljon pienemmill\u00e4 ryhmill\u00e4. 2000-luvun kuluessa ryhm\u00e4n tilanne on kuitenkin kohentunut.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-1093 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"500\" height=\"700\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0918.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1530\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0918.jpg 500w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0918-143x200.jpg 143w\" sizes=\"(max-width: 500px) 100vw, 500px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1530'>\n\t\t\t\tForced Entertainment -ryhm\u00e4n esitys Hidden J (1994). [Etchells Tim. Certain Fragments. Routledge 1999]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Teatteriakselin toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n sijoittuvat paikallishakuisuus, pienyhteis\u00f6isyys, pienet budjetit sek\u00e4 intellektuellien marginaalit. Jotkut niist\u00e4 voivat nousta oman taiteellisen erityislaatunsa takia ilmi\u00f6iksi, jotka onnistuvat sinnittelem\u00e4\u00e4n my\u00f6s taloudellisesti. Esimerkiksi vuonna 1984 Thatcherin Englantiin syntynyt <strong>The Forced Entertainment <\/strong>-ryhm\u00e4 onnistui viisaalla, tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 ja sivistyneell\u00e4 otteellaan lunastamaan paikkansa kulttuurisena puheenvuorona.<\/p>\n<p>The Forced Entertainment -teatteriryhm\u00e4 syntyi Tim Etchellin ymp\u00e4rille Exeterin yliopiston teatteritaiteen osastolla. Ryhm\u00e4n ty\u00f6tapa, <em>devising <\/em>eli ryhm\u00e4- ja prosessikeskeinen teatteri, on yksi sen toiminnan avaimista. Aluksi valitaan teema, jonka pohjalta improvisoidaan kauan. Improvisaatioiden pohjalta keskustellaan, tehd\u00e4\u00e4n valintoja ja kehitell\u00e4\u00e4n ideoita. Esitys rakentuu loppuun asti osin kaoottisena. Se saa lopullisen muotonsa vasta ensi-illassa, jos silloinkaan. Ryhm\u00e4 on alusta asti m\u00e4\u00e4ritellyt itsens\u00e4 normaalin teatterin ulkopuolisena toimijana.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 50%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-1093 gallery-columns-2 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"339\" height=\"700\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0919.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-1531\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0919.jpg 339w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0919-97x200.jpg 97w\" sizes=\"(max-width: 339px) 100vw, 339px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-1531'>\n\t\t\t\tForced Entertainment -ryhm\u00e4n esitys Showtime (1996) ylh.&#038; alh. Keskell\u00e4 kuva esityksest\u00e4 Marina  Lee (1991). [Etchells Tim. Certain Fragments. Routledge 1999]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl>\n\t\t\t<br style='clear: both' \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>The Forced Entertainment on kuvannut ja kommentoinut uusliberalistisen Britannian identiteetti\u00e4 ja kaupunkikulttuuria. Britanniaa on leimannut el\u00e4minen monenlaisen v\u00e4kivallan keskell\u00e4. Se on vaihdellut aiemmasta Irlannin uskonnollis-poliittiseen kysymykseen liittyv\u00e4st\u00e4 terrorismista tuoreempaan \u00e4\u00e4ri-islamilaiseen terroriin ja radikalisoitumisvaaraan. Yhteiskunnallinen v\u00e4kivalta on koettu osin my\u00f6s rakenteellisena.<\/p>\n<p>Ryhm\u00e4 on kaikki vuodet k\u00e4sitellyt ajankohtaisesta julkisuusmaailmasta tai viihteen, politiikan ja talouden piirist\u00e4 otettuja aiheita. Todellisia henkil\u00f6hahmoja on kehitelty ja niille on keksitty erityist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 pommeilla vy\u00f6tt\u00e4neen miehen monologilla siit\u00e4, millaisen hauskan teatteriesityksen tulisi olla. Esitys laajenee siit\u00e4 n\u00e4k\u00f6alattomien nuorten aikuisten el\u00e4m\u00e4nkuvaksi. Ryhm\u00e4n kiertueet ovat suuntautuneet erityisesti Saksaan, jossa on paljon kysynt\u00e4\u00e4 erilaisille ryhmille teattereissa ja festivaaleilla.<\/p>\n<p><em>Club of No Regrets<\/em> (1993) on er\u00e4\u00e4nlainen paheneva aistivaikutelma television panttivankitilanteen kaltaisen v\u00e4l\u00e4hdyksen pohjalta. Mies, pyssy ja teipill\u00e4 kahlehdittu nainen ovat leikkim\u00f6kin kokoisessa talossa. Tilanne rakentuu esitys esityksess\u00e4 -konvention varaan, ja panttivankitilannetta manipuloidaan ulkopuolelta eri tavoin. Esitys tuntuu kysyv\u00e4n onko panttivankidraamalla narratiivi, kuka sen kertoo, mihin sit\u00e4 tarvitaan ja mink\u00e4 narratiivin osaksi fragmentti on sijoitettu. <em>Dream\u2019s Winter<\/em> (1994) sijoitettiin erityiseen paikkaan; se on niin sanottu<em> site specific<\/em> teos. <em>Red Room <\/em>(1994) oli puolestaan installaatio, joka tehtiin yhdess\u00e4 valokuvaaja Hugo Glendinningin kanssa.<\/p>\n<h2>In-Yer-Face -dramatiikka<\/h2>\n<p>In-Yer-Face -dramatiikka tarkoittaa 1990-luvun englantilaista \u201duutta naturalismia\u201d, jossa seksuaalisuutta, valtaa ja v\u00e4kivaltaa kuvataan hyvin suorasti, \u201dp\u00e4in naamaa\u201d. Varsin aggressiivinen dramatiikka pyrkii shokeeraamaan tarkoitukselliseti ja ravistelemaan. In-Yer-Face -dramatiikk kokoaa ja tuottaa ajan henke\u00e4 ja kielt\u00e4ytyy poliittisesti korrektista kielest\u00e4: siin\u00e4 rasistit ja raiskaajat saavat \u00e4\u00e4nens\u00e4. Se poikkeaa vanhasta poliittisesta teatterista, sill\u00e4 v\u00e4kivaltaisia tapahtumia ei selitet\u00e4 tai psykologisoida, vaan ne pit\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 ja kokea ilman et\u00e4isyyden ottoa.<\/p>\n<p><strong>Sarah Kane <\/strong>(1971\u20131999) oli brittil\u00e4inen nuoren sukupolven dramaatikko, joka opiskeli teatteria Bristolisssa ja Birminghamissa. H\u00e4n ohjasi ja kirjoitti n\u00e4ytelmi\u00e4, jotka her\u00e4ttiv\u00e4t huomiota rajulla v\u00e4kivallallaan ja hurjuudellaan. H\u00e4nen viimeinen n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 k\u00e4sitteli itsemurhaa psykiatrisessa sairaalassa. Se esitettiin Kanen kuoleman j\u00e4lkeen, kun h\u00e4n itse oli hirtt\u00e4ytynyt sairaalahoidossa.<\/p>\n<p>Kane ohjasi ja kirjoitti tekstej\u00e4 opiskeluaikanaan. H\u00e4nen ensimm\u00e4inen n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 <em>Blasted<\/em> sijoittui Bosnian sotaan. Se ei kuitenkaan k\u00e4sitellyt sotaa vaan sukupuolista v\u00e4kivaltaa vanhemman miehen, ostetun naisen ja sotilaan v\u00e4lill\u00e4. Opiskelijaproduktio vietiin Royal Court -teatteriin, mutta se sai j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n v\u00e4kivaltansa vuoksi ristiriitaisen vastaanoton 1995. Muita Kanen n\u00e4ytelmi\u00e4, jotka kantaesitettiin Royal Court Theatressa olivat <em>Phaedra\u2019s Love<\/em> (1996), 11-minuutin TV-k\u00e4sikirjoitus <em>Skin<\/em> (1997), <em>Cleansed <\/em>(1998) sek\u00e4 <em>4.48 Psychosis <\/em>(postuumisti 2000).<\/p>\n<p><strong>Martin Crimp<\/strong> (s. 1956) liitet\u00e4\u00e4n usein in-yer-face -kirjailijoihin. H\u00e4n on oikeastaan v\u00e4h\u00e4n vanhempi eik\u00e4 hyv\u00e4ksy ainakaan itse ryhmittely\u00e4. Crimpin dialogi on kiristynytt\u00e4, j\u00e4nnittynytt\u00e4 ja emotionaalisesti irti henkil\u00f6ist\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 on hyvin tyly k\u00e4sitys ihmissuhteista, eiv\u00e4tk\u00e4 henkil\u00f6t juuri koe iloa ja surua. Crimpin kiinnostus heijastuu enemm\u00e4n muotoon ja kieleen kuin narratiivisiin juoniin. Crimp oli Royal Court Theatren residenssikirjailija, miss\u00e4 useimmat h\u00e4nen n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 kantaesitettiin. Aikaisemmin h\u00e4n ehti kirjoittaa televisiolle kiinnostavaa tuotantoa, muun muassa <em>No One Sees the Video<\/em> (1990).<\/p>\n<p>Crimp on vaikuttanut sek\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ett\u00e4 kirjailijana 1990-luvulla. <em>Attempts on Her Life<\/em> (Royal Court Theatre, 1997) oli innovatiivinen: n\u00e4ytelm\u00e4n repliikkej\u00e4 tai puhutuksi tarkoitettuja rivej\u00e4 (<em>lines<\/em>) ei ole osoitettu kellek\u00e4\u00e4n tietylle henkil\u00f6lle. Kirjailija ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ota kantaa siihen, kuinka monta esitt\u00e4j\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4 tarvitsee. Erillisi\u00e4 kohtauksia n\u00e4ytt\u00e4isi olevan noin 17, ja kaikki henkil\u00f6t antavat kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaisia kuvauksia poissaolevasta naisp\u00e4\u00e4henkil\u00f6st\u00e4. H\u00e4net kuvataan vaihdellen terroristina, surevien vanhempien tytt\u00e4ren\u00e4, taiteilijana tai uutena autona. Teos haastaa ihmisi\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n uudelleen, mik\u00e4 on n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4: esitt\u00e4misen, tilanteen sek\u00e4 henkil\u00f6n kategoriat liikkuvat, ja itse p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n identiteetti hahmottuu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ulkopuolisten kertoman perusteella. Muita Crimpin Royal Court Theatressa kantaesitettyj\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4 ovat <em>The Treatment<\/em> (1993), <em>The Country<\/em> (2000), <em>Face to the Wall<\/em> (2002), <em>Fewer Emergencies<\/em> (2005) sek\u00e4 <em>Cruel and Tender<\/em> Young Vic -teatterissa (2004). Se on sovitus Sofokleen <em>Traakiin naisista. Julmaa ja hell\u00e4\u00e4<\/em> on esitetty my\u00f6s Suomen Kansallisteatterissa. H\u00e4nen tuorein n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 <i>In the Republic of Happiness <\/i>(2012) on esitetty my\u00f6s Kansallisteatterissa 2015.<\/p>\n<p><strong>Mark Ravenhill <\/strong>(s. 1966) on kirjoittanut seksuaalisuuteen liittyvist\u00e4 sensaatioista, vallank\u00e4yt\u00f6st\u00e4, v\u00e4kivallasta ja syrj\u00e4ytyvien ihmisten suhteista huumeisiin, rikoksiin ja seksin myyntiin: esimerkiksi <em>Shopping and Fucking<\/em> (Royal Court Theatre, 1996), <em>Faust is Dead<\/em> (1997), <em>Handbag<\/em> (1998), <em>Some Explicit Polaroids<\/em> (1999), <em>Mother Clap\u2019s Molly House<\/em> (National Theatre, 2001). H\u00e4n on tuottelias kirjailija. Uudempia n\u00e4ytelmi\u00e4 ovat <em>The Cut<\/em> (Donmar Warehouse, Lontoo, 2006), <em>Traverse<\/em> (2005), <em>Pool No Water <\/em>(Plymouth, 2006), <em>The Experiment <\/em>ja <em>Over there<\/em> kumpikin vuodelta 2009 sek\u00e4 uusimpana <em>Candide<\/em> (2013).<\/p>\n<p>H\u00e4nen n\u00e4ytelmi\u00e4\u00e4n on n\u00e4hty my\u00f6s Suomessa ainakin Helsingin Kaupunginteatterissa ja KOM-teatterissa. Ravenhill on kirjoittanut my\u00f6s pari n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 teini-ik\u00e4isille: <em>Totally over You<\/em>, (2003) ja <em>Citizenship <\/em>(2005), jotka molemmat on esitetty Englannin Kansallisteaterissa.<\/p>\n<p>Teatterikriitikko Aleks Sierz, joka tuntee laajimmin 1990-luvulta alkaneen in-year-face -sukupolven, pohti aiemmin in-year-face -teatterille omistetuilla verkkosivuilla (www.inyerfacetheatre.com) koko teatterisukupolven taustaa. H\u00e4n sanoo jollain lailla hyv\u00e4ksyv\u00e4ns\u00e4 sen, ett\u00e4 kirjoittajat ovat er\u00e4\u00e4nlaisia \u201dThatcherin lapsia\u201d. Eli jos yhteiskuntaan halusi jotenkin vaikuttaa, ei ollut mit\u00e4\u00e4n muuta keinoa, kuin tehd\u00e4 se itse. Sen saattoi tehd\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 \u201dk\u00e4yd\u00e4 helvetiss\u00e4 ja raportoida\u201d ilman ideologisia ennakkoehtoja (so. vasemmistolaista moraalia).<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4n sukupolven \u201dideologiattomuus\u201d on ollut esimerkiksi klassiselle (militantille) feminismille hankalaa. Er\u00e4\u00e4st\u00e4 uudemmasta arvovaltaisesta naisdramaatikkojen antologiasta puuttuu esimerkiksi Sarah Kane ja monia muita t\u00e4m\u00e4n \u201duusnaturalistisen\u201d dramatiikan ilmi\u00f6t\u00e4. Toisaalta n\u00e4ytelmiss\u00e4 on mukana kokeiluja, jotka ovat my\u00f6s symbolistiseen tai \u201dritualistiseen\u201d tyyliin rakennettu vahvasti kielen pohjalle.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Yhdysvalloissa vanha jako vaihtoehto- ja mainstream-teattereihin ei 1990-luvulle tultaessa kaikilta osin en\u00e4\u00e4 p\u00e4tenyt. Molemmissa teatterityypeiss\u00e4 voidaan tehd\u00e4 joko yht\u00e4 lailla innovatiivista ja tietynlaista estetiikkaa kokeilevia tai paikalleen luutuneita esityksi\u00e4. My\u00f6skin yleis\u00f6 alkoi liikkua vapaammin molemman vaihtoehdon v\u00e4lill\u00e4. Anglo-amerikkalaista teatterimaisemaa leimaa koulutuksen yhten\u00e4istyminen. N\u00e4yttelij\u00e4nkoulutus nojaa enimm\u00e4kseen kolmivuotisiin tutkintoihin, joissa perusrealismin taitojen lis\u00e4ksi kuuluu Shakespeare-ty\u00f6skentely\u00e4, murteiden hallintaa [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1093"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1093"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1093\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2320,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1093\/revisions\/2320"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1093"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1093"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1093"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}