{"id":1097,"date":"2016-08-01T10:15:09","date_gmt":"2016-08-01T07:15:09","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1097"},"modified":"2016-10-10T17:02:41","modified_gmt":"2016-10-10T14:02:41","slug":"9-2-gorbatsovin-ajan-jalkeinen-teatteri-venajalla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/9-2-gorbatsovin-ajan-jalkeinen-teatteri-venajalla\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">9.2<\/div> Gorbat\u0161ovin ajan j\u00e4lkeinen teatteri Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4"},"content":{"rendered":"<h5>Neuvostoliiton teatterioloja on raikkaalla tavalla k\u00e4sitellyt dramaturgi ja tutkija Anatoly Smeliansky (englantilainen translitterointi) kirjassaan <em>The<\/em> <em>Russian Theatre after Stalin<\/em> (1999), joka muodostaa paljolti seuraavan k\u00e4sittelyn rungon. Smeljanski kuvaa teatteria er\u00e4iden keskeisten ohjaajien ja taiteellisesti johtavien talojen kannalta.<\/h5>\n<p>Bre\u017enevin vuoden 1964 valtaannousun j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa leimasi pys\u00e4htyneisyys, johon Juri Ljubimov reagoi kiihkeill\u00e4 esityksill\u00e4 ja ideologisesti kielletyill\u00e4 aiheilla. N\u00e4yttelij\u00e4-laulaja <strong>Vladimir Vysotkista<\/strong> kehittyi monen sukupolven tuntojen tulkki. Totuutta joka solullaan ja \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n julistanut Vysotki oli piikki lihassa keskell\u00e4 valheiden ja rakenteellisen v\u00e4kivallan yhteiskuntaa. H\u00e4nen C-kasettiensa maanalainen levitys oli vastarinnan er\u00e4s muoto.<\/p>\n<p>Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 teatterit kohosivat kirkkojen asemaan. Ne olivat totuuden temppeleit\u00e4, joissa vastaanottaja odotti vapautuvansa yhteiskunnan teeskentelyn ja valehtelun ilmapiirist\u00e4. Sen lis\u00e4ksi teatterit voi n\u00e4hd\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisina perhepiirein\u00e4, joissa tietyn ohjaajan ymp\u00e4rille saattoi rakentua koti n\u00e4yttelij\u00e4-ensemblelle. Ty\u00f6paikkaj\u00e4rjestelyjen ja patriarkaalisen ik\u00e4hierarkian vuoksi nuorella ohjaajalla ei ollut mahdollisuutta antaa n\u00e4ytt\u00f6j\u00e4 kahdessa t\u00e4rkeimm\u00e4ss\u00e4 kaupungissa, Moskovassa ja Pietarissa. Jos ohjaaja kuitenkin oli antanut n\u00e4yt\u00f6t provinssissa eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 koettu poliittisesti liian hankalaksi, oma teatteri tai muu vakituinen ty\u00f6paikka j\u00e4rjestyi ennen pitk\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Neuvostoliiton teatterit esittiv\u00e4t runsaasti omaa klassista ohjelmistoaan, jota yleis\u00f6 on aina rakastanut. Draama- ja oopperakirjallisuuden klassikot samoin kuin tsaarin ajan baletti mahdollistivat nostalgisen kauneusel\u00e4myksen, jossa ajatukset saattoivat usein lev\u00e4t\u00e4 keisariajan Ven\u00e4j\u00e4n loistossa. N\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n taso s\u00e4ilyi erinomaisena, mik\u00e4li teatterit eiv\u00e4t olleet enn\u00e4tt\u00e4neet rutinoitua. Virallisesti <strong>Maxim Gorkia<\/strong>, jota Stalin oli k\u00e4ytt\u00e4nyt hyv\u00e4ksi ajaessaan sosialistista realismia 1930-luvulla, pidettiin Neuvostoliiton keskeisimp\u00e4n\u00e4 kirjailijana. Yleis\u00f6n ja n\u00e4yttelij\u00f6iden suosikki oli kuitenkin <strong>Anton T\u0161ehov<\/strong>. H\u00e4nen lis\u00e4ksi Suomessa tuntemattomampi <strong>Aleksander Ostrovski<\/strong> ja toinen klassikko <strong>Nikolai Gogol <\/strong>muodostivat t\u00e4rke\u00e4n osan klassikkorepertuaarista.<\/p>\n<p>Neuvostoajan kirjailijoista tuottelias <strong>Aleksei Arbuzov<\/strong> (1908\u20131986) nautti pitk\u00e4aikaista suosiota. H\u00e4nen l\u00e4mpim\u00e4t ja el\u00e4m\u00e4n uskoa luovat komediansa k\u00e4sitteliv\u00e4t usein yhteiskunnallisesti ja ihmissuhteiden kannalta arkoja kysymyksi\u00e4. Ne olivat kuitenkin aina tarpeeksi verhottuja, mink\u00e4 vuoksi sensuuri ei voinut puuttua niihin.<\/p>\n<p>1960-luvun optimismin hiipuessa 1970-luvun n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuudessa alkoi esiinty\u00e4 juurettomuuden ja n\u00e4k\u00f6alattomuuden teemoja, varsinkin <strong>Aleksander Vampilovin<\/strong> (1937\u20131972) tuotannossa. H\u00e4nt\u00e4 ei ole aiheetta verrattu taidoiltaan T\u0161ehoviin. N\u00e4ytelm\u00e4t <em>Sorsajahti, Viime kes\u00e4n\u00e4 Tshulimskissa <\/em>ja<em> Vanhempi veli<\/em> tavoittivat maaseudun ihmisist\u00e4 ja heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4nvalheistaan kuvan, joka oli vallanpit\u00e4jien kannalta v\u00e4hemm\u00e4n mairitteleva. My\u00f6s <strong>Valentin Rasputin<\/strong> (1937\u20132015) sijoitti draamansa maaseudulle. Esimerkiksi painottamalla vanhuksien arvoja ja lujaa uskonnollisuutta h\u00e4n toi esiin \u201dtoisenlaisen maailman\u201d mahdollisuuden. Se oli toivo todellisuudesta, joka oli vastakkainen metafysiikan kielt\u00e4v\u00e4lle neuvostokulttuurille.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-1097 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"500\" height=\"600\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0903.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-1519\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0903.jpg 500w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0903-167x200.jpg 167w\" sizes=\"(max-width: 500px) 100vw, 500px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-1519'>\n\t\t\t\tTaganka-teatteri valmisti j\u00e4rjestelm\u00e4n kannalta hankalia esityksi\u00e4 kaiken aikaa. Juri Trifonovin romaani Talo Rantakadulla (1980) antoi pohjan esitykselle, jossa k\u00e4siteltiin puhdistuksia puolue-eliitin asuintalon n\u00e4k\u00f6kulmasta. Simultaaninen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva ja eri aikatasot luontuivat siihen hyvin. [Le th\u00e9\u00e2tre. Bordas 1989]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Tagankan ja er\u00e4iden muiden teatterien aloitteesta esityksiss\u00e4 alettiin k\u00e4sitell\u00e4 my\u00f6s 1900-luvun historiaa. Kokemuksia k\u00e4siteltiin verhotusti sovittamalla esimerkiksi romaaneja esityksiksi. Suuntauksen varhainen ja t\u00e4rke\u00e4 esitys oli Taganka-teatterin <em>Talo Rantakadulla<\/em> (1980), joka oli sovitus <strong>Juri Trifonovin<\/strong> romaanista. Se kertoi er\u00e4\u00e4st\u00e4 puoluevirkailijoiden asuttaman talon asukkaista ja heid\u00e4n kokemuksistaan Stalinin vainojen aikana. Virallisesti ohjelmistossa haluttiin muistella erityisesti toisen maailmansodan koettelemuksia ja voittoa Saksasta, mutta maaseudun historia tarjosi n\u00e4k\u00f6kulmia my\u00f6s maan sis\u00e4isiin k\u00e4rsimyksiin. Stalinin pakkokollektivisoinnin aikana talonpojat pakotettiin kolhooseihin, jonka seurauksena olivat 1930-luvun alun valtavat n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4t.<\/p>\n<p>Oman kansan k\u00e4rsimyksi\u00e4 k\u00e4sittelevien n\u00e4ytelmien syntyminen nosti teatterin arvostusta jo ennen Gorbat\u0161ovin uudistuksia. Jokaisen katsojan suvussa ja perhehistoriassa oli ollut kiinnekohtia maaseutuun ja stalinistisiin vainoihin. Diktatuurin uhrit l\u00f6ytyiv\u00e4t luonnollisesti menneisyydest\u00e4, mik\u00e4 mahdollisti vahvan moraalis-eettisen n\u00e4k\u00f6kulman. T\u00e4ll\u00e4 lailla my\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 muistamisen teemat kohosivat t\u00e4rkeiksi. Muistaminen oli hiljaisen vastarinnan ja henkisen selvi\u00e4misen keino. J\u00e4rjestelm\u00e4n aiheuttama inhimillinen k\u00e4rsimys suhteessa laajaan idealistiseen uhrautuvuuteen, jolla se oli rakennettu, sis\u00e4lsi vahvaa tragiikkaa. T\u00e4llaisen n\u00e4k\u00f6kulman nosti esiin Lev Dodin Leningradissa (Pietarissa) sek\u00e4 Juri Ljubimov ennen karkoitustaan.<\/p>\n<p>Sin\u00e4ns\u00e4 kansan valtava k\u00e4rsimys oli ollut ven\u00e4l\u00e4isen kirjallisuuden ja draaman vanhaa aihepiiri\u00e4. My\u00f6s Suomessa esitettiin 1980-luvulla alun perin Leo Tolstoin novelliin <em>Holstomer<\/em> perustuvaa teatteriesityst\u00e4 nimell\u00e4 <em>Hevosen tarina<\/em>. Sen ty\u00f6st\u00e4minen alkoi Mark Zaharovin aloitteesta, mutta esityksen ohjasi lopulta <strong>Georgi Tovstonogov<\/strong> (1915\u20131989). H\u00e4n oli Leningradin Gorki-teatterin p\u00e4\u00e4ohjaaja ja kaupungin \u201dteatterikeisari\u201d. Valovoimainen ja h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4 Jevgeni Lebedev n\u00e4ytteli hevoslauman yht\u00e4 hevosta, Holstomeria, jonka tarinan esitys kertoo. Lebedev itse kuului ik\u00e4ryhm\u00e4\u00e4n, joka kulakki- eli maanviljelij\u00e4perheen j\u00e4lkel\u00e4isen\u00e4 oli kokenut samat rankat vuosikymmenet kuin katsojansa. Esityksess\u00e4 ihmiset rinnastuivat vertauskuvallisesti hevoslaumaan, josta Holstomer ostetaan. Aluksi h\u00e4nell\u00e4 on hyv\u00e4 is\u00e4nt\u00e4, mutta sitten huono, joka piiskaa h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n<h6><em>Hevosen tarina<\/em> oli ohjauksellisesti liikkuvan kerrontansa ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n ansiosta yht\u00e4 juhlaa. Eduard Kotsherginin lavastus oli er\u00e4\u00e4nlainen s\u00e4kkikankaalla vuorattu maakuoppa, jonka sein\u00e4m\u00e4t repeytyiv\u00e4t aste asteelta \u2013 sis\u00e4isten ja ulkoisten piiskanhaavojen my\u00f6t\u00e4. Esityksen merkitys tai sis\u00e4lt\u00f6 ei j\u00e4\u00e4nyt ven\u00e4l\u00e4isille ep\u00e4selv\u00e4ksi. L\u00e4nness\u00e4 esityst\u00e4 ylist\u00e4v\u00e4t henkil\u00f6t sit\u00e4 vastoin sijoittivat k\u00e4rsimykset jonnekin kauemmas historiaan \u2013 hevosen kurittaja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 oli tsaarin aikainen upseeri. Neuvostoliiton taiteessa pahalla oli aina tietyt kanonisoidut kohteet, kuten tsaarin ajan sortotoimenpiteet, saksalaiset fasistit tai kapitalistit.<\/h6>\n<p>Smeljanskin (1999) mukaan Stanislavskin keskeinen tunnemuistin k\u00e4site oli ollut kulttuurisesti pitk\u00e4\u00e4n kadoksissa Neuvostoteatterissa. El\u00e4minen j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 ei ollut mahdollistanut muistelua: asioita ei kannattanut tiedustella tai penkoa, vaan ne oli parempi unohtaa. Tunnemuistu kuitenkin palasi 1980-luvun ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 teatterissa ja muistamisesta tuli poliittisen vastarinnan keino.<\/p>\n<p>Gorbat\u0161ovin uudistuksista alkaen teatterin rooli muistutti lentokoneen mustaa laatikkoa, niin kuin Smeljanski on kirjoittanut. Teatteri tavallaan rekister\u00f6i ajassa tapahtuvia muutoksia tiuhaan tahtiin, eik\u00e4 t\u00e4rkeiden tapahtumien seulonta ainakaan lyhyell\u00e4 t\u00e4ht\u00e4imell\u00e4 ollut helppoa. Jollakin lailla kysymys oli vapaasta pudotuksesta, kaoottisesta dramaattisesta prosessista.<\/p>\n<p>Vapaudesta huolimatta teatterissa ei syntynyt mit\u00e4\u00e4n 1920-lukuun verrattavaa. Smeljanskin mukaan glasnost tarjottiin ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in, eiv\u00e4tk\u00e4 kansan laajat piirit olleet siihen valmiita. Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 luultiin ett\u00e4 maa muuttuu Ruotsin kaltaiseksi hyvinvointivaltioksi, mutta siit\u00e4 tulikin &#8221;Kolumbia&#8221;, k\u00f6yhyydess\u00e4 el\u00e4v\u00e4 Etel\u00e4-Amerikan maa. &#8221;Ortodoksinen&#8221; ja kristillinen Ven\u00e4j\u00e4 oli sortunut kolmessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 lokakuussa 1917. Yht\u00e4 \u00e4kisti my\u00f6s Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4 luhistui elokuussa 1991. Patsaat kaadettiin ja suuri Kristus-Vapahtajan katedraali, joka oli tuhottu vuonna 1931, rakennettiin uudelleen Moskovassa. Poliittinen tahto ei kuitenkaan riitt\u00e4nyt Leninin hautaamiseen ja h\u00e4n makaa yh\u00e4 mausoleumissaan.<\/p>\n<p>Poliittisen kuohunnan aikana el\u00e4m\u00e4 teatterillistui voimakkaasti. Ven\u00e4l\u00e4iset katsoivat oman maansa tapahtumia CNN-uutiskanavalta. Perestroikan muuttuminen \u00e4kki\u00e4 vanhan nomenklatuuran (valtaeliitti) hallitsemaksi kapitalismiksi oli valtava pettymys kaikille niille, jotka olivat pit\u00e4neet itse\u00e4\u00e4n \u201dperestroikan insin\u00f6\u00f6rein\u00e4\u201d. Kirjailija Aleksander Sol\u017eenitsyn palasi Ven\u00e4j\u00e4lle \u201dkuin Gogolin Reviisori\u201d. H\u00e4n teki merkityksill\u00e4 ladattuja tekoja, ajoi junalla Vladivostokista Moskovaan, ja otti itselleen vanhan kirjailija-saarnamiehen profeetallisen roolin. H\u00e4nen saarnoilleen ei kuitenkaan l\u00f6ytynyt mainittavaa kaikupohjaa uudella Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n<h2>Malyj-teatteri \/ Pietari<\/h2>\n<p>Ven\u00e4j\u00e4n teatterikent\u00e4n taiteellisten lippulaivojen kohtalot olivat sidoksissa useiden ohjaajien henkil\u00f6historioihin. Leningradin teatterikarttaa oli hallinnut Suuri draamateatteri, niin sanottu Gorki-teatteri, jonka kuuluisa p\u00e4\u00e4ohjaaja, teatterin patriarkka Georgi Tovstonogov oli niitt\u00e4nyt my\u00f6s ulkomailla mainetta. 1960-luvun lopulta alkaen h\u00e4n ohjasi sek\u00e4 Suomen Kansallisteatterissa ett\u00e4 Savonlinnan oopperajuhlilla. Tovstonogov kuoli vuonna 1987, samoihin aikoihin, kun Lev Dodin nousi henkil\u00f6n\u00e4 pian Pietariksi uudelleen nimett\u00e4v\u00e4n Leningradin teatterikent\u00e4n lipunkantajaksi. H\u00e4n oli johtanut useita vuosia Leningradin piirikunnan teatteria, Malyj Dramatitsheskij teatteria.<\/p>\n<p><strong>Lev Dodin <\/strong>(s 1944) oli Neuvostoliiton teatterin \u201dkuusikymment\u00e4lukulaisia\u201d. H\u00e4nen tulonsa ammattikentt\u00e4\u00e4n tapahtui sen kaikkein kuolleimpana ajanjaksona, jolloin teatterien ovet pysyiv\u00e4t suljettuina nuorille tekij\u00f6ille. Vanhat tekij\u00e4t eiv\u00e4t pystyneet tai halunneet tukea tarvittavalla tavalla nuoria teatterintekij\u00f6it\u00e4. Dodin oli kotoisin akateemisesta perheest\u00e4 ja asunut koko ik\u00e4ns\u00e4 Pietarissa. Teatterikoulusta valmistumisen j\u00e4lkeen vuonna 1966 h\u00e4n ohjasi Nuoren yleis\u00f6n teatterissa eli Tjuzissa, johon h\u00e4n kyll\u00e4styi jo 1972. Sen j\u00e4lkeen Dodin vieraili eri teattereissa. H\u00e4n ohjasi muun muassa Malyj-teatterissa 1979 Valentin Rasputinin <em>El\u00e4 ja muista<\/em> -romaanin pohjalta esityksen, joka k\u00e4sitteli tabu-aihetta: sodan aikaisia neuvostoarmeijan sotilaskarkureita. Lis\u00e4ksi h\u00e4n ohjasi Leningradin Suuressa Draamateatterissa ja Moskovan taiteellisessa teatterissa. H\u00e4nen ty\u00f6t\u00e4\u00e4n on englanniksi esitellyt tutkija Maria Shevtsova teoksessaan <em>Lev Dodin and the Maly Drama Theatre: Process to Performance<\/em>, 2004.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-1097 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"600\" height=\"440\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0904.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-1521\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0904.jpg 600w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0904-200x147.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 600px) 100vw, 600px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-1521'>\n\t\t\t\tVeljet ja sisaret oli t\u00e4rke\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isten omaa unohdettujen historiaa k\u00e4sittelev\u00e4 teos. Lev Dodin nosti Malyj-teatterinsa Pietarissa kertaheitolla 1985 yhdeksi Ven\u00e4j\u00e4n kiinnostavimmista. [Shevtsova Maria. Dodin and the Maly Drama Theatre. Routledge 2004. s 70]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Vuonna 1983 Leningradin Malyj-teatterin henkil\u00f6kunta halusi kiinnitt\u00e4\u00e4 40-vuotiaan Dodinin seuraavaksi johtajaksi, mik\u00e4 my\u00f6s onnistui. Uutena johtajana Dodin saattoi kiinnitt\u00e4\u00e4 teatteriin oman vuosikurssinsa nuoria n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, mik\u00e4 on usein ollut tapana Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4. Dodin alkoi valmistella Fjodor Abramovin romaaniin <em>Veljet ja sisaret<\/em> pohjautuvaa esityst\u00e4, jonka h\u00e4n sai harjoituttaa rauhassa kouluttamiensa n\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa. Romaani, joka kuvaa laajalti Arkangelin seudun vaiheita, saatiin valmistettua kaksi iltaa kest\u00e4v\u00e4ksi esitykseksi. Se nousi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti Neuvostoteatterin merkkitapaukseksi 1985.<\/p>\n<p><strong><em>Veljet ja sisaret<\/em><\/strong> -esityksess\u00e4 intellektuellit kaupunkilaisnuoret n\u00e4ytteliv\u00e4t kollektiivitilan el\u00e4m\u00e4\u00e4. Heid\u00e4n harjoitteluprosessinsa alkoi muistamisen aktilla. He l\u00e4htiv\u00e4t Arkangelin provinssiin ja kirjailijan kotikyl\u00e4\u00e4n, jossa he opettelivat puheen aksentteja ja murteen nyansseja. Niist\u00e4 syntyi hienoja tehoja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. Nuoret toimivat Stanislavskin n\u00e4yttelij\u00f6iden hengess\u00e4, jotka olivat Gorkin <em>Pohjalla<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 varten matkustaneet tapaamaan Moskovan Hein\u00e4torin k\u00f6yhi\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4n nimi viittasi Stalinin tapaan puhutella kuulijoitaan \u201dveljin\u00e4 ja sisarina\u201d eik\u00e4 \u201dtovereina\u201d.<\/p>\n<p>My\u00f6s visuaalisesti esitys oli eritt\u00e4in rikas. Kuvallisuutta oli k\u00e4ytetty Kantoria tai Wilsonia vastaavalla tavalla, mutta sen lis\u00e4ksi esityksess\u00e4 &#8221;oli kirjallisuus mukana\u201d. Raamatullisia symboleja ja rituaalimaisia tilanteita oli rakennettu ajan kanssa. Esimerkiksi ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeisen kylv\u00f6n aikana naiset uivat katsojia kohti valoissa. Jokaisella k\u00e4tens\u00e4 pyyhk\u00e4isyll\u00e4 he antoivat tuoretta el\u00e4m\u00e4\u00e4 maalle. Yl\u00f6snousemuskohtauksessa kaikki kuolleet ilmestyiv\u00e4t yht\u00e4kki\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n ja rynt\u00e4siv\u00e4t vanhempiensa, vaimojensa ja lastensa syliin. My\u00f6s hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 luonnosta n\u00e4htiin kuva, jossa henkiin j\u00e4\u00e4neet naiset makasivat maassa. He muodostivat yhden valtavan hahmon tai ruumiin, joka toi mieleen enrgiaa taivaasta hakevan auringonkukan. Niukan pohjoisen valon l\u00e4mmitt\u00e4min\u00e4, ilman vanhempia tai aviomiehi\u00e4, he makasivat t\u00e4ysin hiljaa sen alla; aivan kuin kev\u00e4inen maa, joka odotti eloa antavaa siement\u00e4.<\/p>\n<p><em>Veljien ja sisarien <\/em>esitys oli vapaa patriarkaalisista illuusioista, tai vakuuttamisesta. Se kertoi kansakunnan kollektiivisesta itsetuhosta. \u201dKansa oli tuhonnut fasismin, mutta sen j\u00e4lkeen se tuhosi itse\u00e4\u00e4n viel\u00e4 armottomammin\u201d, niin kuin Smeljanski (1999) kirjoittaa. Esityksess\u00e4 k\u00e4ytettiin my\u00f6s n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n ajan viljaa uhkuvaa propagandafilmi\u00e4. Sill\u00e4 luotiin er\u00e4\u00e4nlainen rinnakkaistodellisuus, joka muodosti vastakohdan kyl\u00e4n katkeraan n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4n. Esitys oli \u201denemm\u00e4n kuin teatteria\u201d.<\/p>\n<p>Ensi-ilta oli my\u00f6s historiallinen tapaus. <em>Veljet ja sisaret<\/em> oli n\u00e4ytetty ennakkoon paikallisille viranomaisille, ja ei ollut varmaa annettaisiinko sille lupa julkiseen esitykseen. Toivoa oli, sill\u00e4 joku sensuuriviranomaisista oli jopa itkenyt esityksen lopussa. Ennakko- eli komitean\u00e4yt\u00f6ksen j\u00e4lkeen j\u00e4rjestettyjen juhlien loputtua n\u00e4yttelij\u00e4t vaelsivat aamulla kotiin. Kaupungin taloihin oli ripustettu mustia kankaita. Kukaan ei tiennyt tarkoittiko se produktion hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Pian kuitenkin k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 ne oli asetettu yli 80-vuotias Konstantin Tshernenko kuoleman johdosta, joka oli tapahtunut tuolloin, eli 11.3.1985. \u201dSuuren Jaarituksen\u201d aikakausi oli ohitse, niin kuin my\u00f6s sen ajan teatteri! <em>Veljet ja sisaret<\/em> merkitsi glasnostin alku Ven\u00e4j\u00e4n teatterissa.<\/p>\n<p>Huomiota her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 oli my\u00f6s vuoden 1990 <em>Gaudeamus<\/em>-esitys. Dodinin opettamat teatteriopiskelijat loivat kriittisen kuvasarjan nuorten kokemuksista armeijassa, sen v\u00e4kivallasta ja komiikasta. Esitys oli eritt\u00e4in fyysinen ja kuvallinen. Vuoden 1991 Dostojevskin <em>Riivaajat<\/em>, joka oli luonnollisesti tilityst\u00e4 vallankumouksen eri sukupolvista, kesti 8 tuntia. Vuoden 1994 <em>Klaustrofobiaa <\/em>esitettiin my\u00f6s pitk\u00e4\u00e4n. Sen teemoina olivat ven\u00e4l\u00e4isten olosuhteiden rajujen muutosten aiheuttamat henkiset paineet ja koettelemukset.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-1097 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"700\" height=\"480\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0905.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-1522\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0905.jpg 700w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0905-200x137.jpg 200w\" sizes=\"(max-width: 700px) 100vw, 700px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-1522'>\n\t\t\t\tPietarin Pienen teatterin (Malyj Drama Teater) esityksest\u00e4 Claustrophobia, joka sai ensi-iltansa 1994 Pariisin Ven\u00e4l\u00e4isill\u00e4 viikoilla, jolloin ohjaaja Lev Dodinin t\u00e4hti l\u00e4hti nousuun L\u00e4nsi-Euroopassa. [Shevtsova Maria. Dodin and the Maly Drama Theatre. Routledge 2004. s 120]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Malyi-teatteri on joutunut rakentamaan erilaisia sponsoriverkostoja saadakseen taloutensa toimimaan. Liikemies Vadim Somov rakennutti sille studion\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n. Teatterin esitykset ovat olleet kansainv\u00e4lisesti kysyttyj\u00e4 ja se olikin usein kiertueilla, jopa puolet vuodesta. My\u00f6s Lev Dodinin ohjauksilla on ollut kysynyt\u00e4\u00e4, joten h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ehti harvemmin k\u00e4yd\u00e4 omassa teatterissaan. Dodin on ohjannut suurella menestyksell\u00e4 oopperaa L\u00e4nness\u00e4, mutta tehnyt my\u00f6s taitavia T\u0161ehov-esityksi\u00e4 Pietarin kotiteatterissaan 2000-luvulla. Sit\u00e4 mukaa kuin Dodinin maine Euroopassa kasvoi, h\u00e4nt\u00e4 alettiin vieroksua Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4. Esimerkiksi <em>Klaustrofobian <\/em>yhteydess\u00e4 muristiin, ett\u00e4 \u201dh\u00e4n rahastaa L\u00e4nness\u00e4 meid\u00e4n kurjuudellamme!\u201d<\/p>\n<h2>Taganka-teatteri ja Moskovan Taiteellinen Teatteri (MHAT)<\/h2>\n<p>Vuonna 1988 Ljubimov palasi Tagankaan kuin suuri sankari. Monia vanhoja produktioita kuten <em>Boris Godunov<\/em> l\u00e4mmitettiin tai palautettiin hyllytyksilt\u00e4 ohjelmistoon. Lis\u00e4ksi teatteri esitti viel\u00e4 Nikolai Erdmanin 1920-luvun neuvostosatiirin <em>El\u00e4k\u00f6\u00f6n itsemurhaaja<\/em>. Esityksen ter\u00e4 oli kuitenkin tylsistynyt, sill\u00e4 yhteiskunnan liberalisoitumisen my\u00f6t\u00e4 teatterilta oli katoamassa sen luontainen antagonisti. Ljubimov oli menett\u00e4nyt otteensa teatterista.<\/p>\n<p>Taganka-teatteri oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 henkisesti jakaantunut. Muodollisesti oli kiistaa omaisuudesta, vanhan pienen Tagankan viereen oli rakennettu suuri uusi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Kiistassa oli my\u00f6s ideologisia tekij\u00f6it\u00e4. Osa teatterilaisista oli Nikolai Gubenkon kannattajia, joka itse asiassa suosi kommunisteja ja toimi itse viel\u00e4p\u00e4 viimeisen\u00e4 Neuvostoliiton kulttuuriministerin\u00e4 1991. Ljubimovin ja Tagankan yhteinen taival p\u00e4\u00e4ttyi 2011 ennen Ljubimovin kuolemaa 97 vuoden i\u00e4ss\u00e4 2014. Syyn\u00e4 oli riita maksamattomista palkoista n\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa T\u0161ekin kiertueen aikana. Sen seurauksena Ljubimov maksoi palkkion n\u00e4yttelij\u00f6ille, syytti heit\u00e4 julkisesti ajattelevan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n rahaa ja marssi ulos seurueesta, jota h\u00e4n oli luotsannut l\u00e4hes viisi vuosikymment\u00e4. Taganka-teatteri on yh\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n toiminnassa.<\/p>\n<p>Moskovan taiteellinen teatteri, Moskovskij Hudozhestvennyj Teatr (MHT) oli neuvostoaikana saanut nimeens\u00e4 lis\u00e4kirjaimen A = akademitsheskij (akateeminen), mink\u00e4 vuoksi se tunnettiin MHAT\u2019ina. Se oli omistettu neuvostoaikana virallisen kulttuuripolitiikan mukaisesti Maxim Gorkille, jonka n\u00e4ytelm\u00e4t oli kantaesitetty siell\u00e4. Sen lis\u00e4nimen\u00e4 oli \u201dImenij Gorkovo\u201d, Gorkille nimetty. MHAT:n virallisena teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli pit\u00e4\u00e4 yll\u00e4 teatterin kuuluisaa perinnett\u00e4. Tverskaja-kadun vanhan rakennuksen lis\u00e4ksi Sadovaja-kadulle oli rakennettu uusi suuri n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 1970-luvulla.<\/p>\n<p>My\u00f6s MHAT ajautui kriisiin 1987, jolloin se jakaantui kahden johtajan ymp\u00e4rille. T\u00e4m\u00e4 tapahtui puolittain vahingossa kun n\u00e4yttelij\u00e4t valikoituivat eri ryhmiin. <strong>Oleg Jefreimov<\/strong> oli johtanut teatteria jo 1970-luvulta l\u00e4htien. H\u00e4n johti sit\u00e4 puolta, joka halusi nimet\u00e4 teatterin A. P. T\u0161ehov, eli \u2019Imenij T\u0161ehova\u2019. T\u00e4m\u00e4 merkitsi asettumista yhteiskunnan uusien voimien palvelukseen. Jefreimov itse n\u00e4ytteli Bulgakovin teatteria ja valtaa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <em>Hurskastelijoiden salaliitto<\/em>, joka kertoo Aurinkokuninkaan ja Moli\u00e8ren suhteista. Siin\u00e4 olivat mukana parhaat n\u00e4yttelij\u00e4t, Jefreimovin lis\u00e4ksi Innokenti Smoktunovski kuningas Ludvig XIV:na. Teatterin tuotannoissa on sen j\u00e4lkeen ollut odotetusti tulkintoja ven\u00e4l\u00e4isist\u00e4 klassikoista. Teatteri vietti 100-vuotisjuhliaan vuonna 1997, jolloin j\u00e4rjestettiin keskusteluja ven\u00e4l\u00e4isen teatterin nykytilasta. Vuonna 2004 MHAT muutti nimens\u00e4 takaisin MHT:ksi.<\/p>\n<p><strong>Tatyana Dorodina<\/strong> johti toista MHAT:n ryhmittym\u00e4\u00e4, joka pysyi \u2019Gorkille nimettyn\u00e4\u2019. Sen mukaisesti ohjelmisto ja kannattajakunta alkuun suuntautuivatkin mieluiten neuvostoajan muistoihin, My\u00f6s Stalinin kunniaa rehabilitoivia n\u00e4ytelmi\u00e4 on n\u00e4hty sen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Glasnost ja perestroika itse asiassa jakoivat kansakunnan voimakkaasti eri puolilla, mik\u00e4 on n\u00e4kynyt my\u00f6hemmin maan poliittisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n<h2>Kolme ohjaajaa<\/h2>\n<p>Instituutioiden rinnalla on mainittava kolme ohjaajaa, joiden taiteelliset profiilit ovat j\u00e4tt\u00e4neet j\u00e4lkens\u00e4 viime vuosikymmenien ven\u00e4l\u00e4iseen teatteriin.<\/p>\n<h4>Mark Anatoljevit<strong>\u0161<\/strong> Zaharov<\/h4>\n<p>Mark Zaharov (s. 1933) valmistui Moskovan teatterikorkeakoulusta (GITIS). H\u00e4n aloitti ylioppilasteatterissa ja ohjasi joitakin esityksi\u00e4, jotka kiellettiin 1960-luvulla. Ne vihjailivat liian suoraan \u201dsuojas\u00e4\u00e4n\u201d loppumiseen. Vuonna 1974 h\u00e4net nimitettiin Lenkom-teatterin, leninil\u00e4isen nuorisoliiton eli komsomolin teatterin p\u00e4\u00e4ohjaajaksi. H\u00e4n teki yhteisty\u00f6t\u00e4 muun muassa kirjailija Grigori Gorinin kanssa bre\u017enevil\u00e4isen\u00e4 aikana, jolloin my\u00f6s &#8221;sensuuriyst\u00e4v\u00e4llist\u00e4&#8221; taidetta kiellettiin sill\u00e4 perusteella, ett\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 ep\u00e4iltiin absurdeista tendensseist\u00e4. Zaharov oli my\u00f6s <em>Hevosen tarina<\/em> -esityksen dramaturgi ja sen alkuper\u00e4isen idean is\u00e4, jolla Tovstonogov niitti mainetta Leningradin Gorki-teatterille.<\/p>\n<p>Lenkom-teatterin johdossa Zaharov yleens\u00e4 teki kompromisseja: h\u00e4n ei \u2019hysterisoitunut\u2019 kuten Ljubimov tai \u2019ryyp\u00e4nnyt\u2019 kuten Jefreimov. Zaharov suoriutui elegantisti puoluejuhlien pakollisista esityksist\u00e4. H\u00e4n teki vanhoja n\u00e4ytelmi\u00e4, joita h\u00e4n my\u00f6s vaivihkaa uudisti. Er\u00e4\u00e4ksi ongelmaksi muodostui Ljudmila Petru\u0161evskajan <em>Kolme tytt\u00f6\u00e4 taivaansinisess\u00e4,<\/em> joka kiellettiin 1980-luvun alussa. T\u00e4llaisia neuvostoyhteiskunnan toivottomuutta tarkastelevia n\u00e4ytelmi\u00e4 alkoi synty\u00e4 viranomaisten harmiksi yh\u00e4 useammin. L\u00e4nnen tapaan niille annettiin nimi keitti\u00f6np\u00f6yt\u00e4-n\u00e4ytelm\u00e4t. Petru\u0161evskaja kirjoitti niit\u00e4 lis\u00e4\u00e4, ja ne p\u00e4\u00e4siv\u00e4t esiin glasnostin alkaessa.<\/p>\n<p>Zaharov toimi paljon julkisuudessa. H\u00e4n muun muassa kirjoitti artikkeleita ja vaati saada valita ohjelmistonsa ilman ennakkosensuuria. Glasnostin aikana h\u00e4n alkoi arvostella teatterij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n. H\u00e4net valittiin my\u00f6s Teatterintekij\u00f6iden liiton sihteeriksi ja viimeisen neuvostoparlamentin j\u00e4seneksi 1989. Zaharov arvosteli hallitusta, mutta s\u00e4ilytti huumorinsa.<\/p>\n<p>Vuonna 1986 valmistunut esitys <em>Omantunnon diktatuuri<\/em> oli er\u00e4\u00e4nlainen Lenin-oikeudenk\u00e4ynti 1920-luvun agit-prop-tyyliin. Siin\u00e4 tosin Lenin viel\u00e4 vapautettiin syyt\u00f6ksist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 suhteessa Zaharov noudatti jo jonkin aikaa jatkunutta ideologista dogmaa: Leninin alkuper\u00e4isist\u00e4 ajatuksista on mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oikean neuvostoel\u00e4m\u00e4n suuntaviivat, kun taas j\u00e4rjestelm\u00e4n puutteet diktatuureineen ja vainoineen olisivat muiden v\u00e4\u00e4rist\u00e4mi\u00e4. Esityksess\u00e4 Nade\u017eda Krupskajan (Leninin puoliso ja bol\u0161evikki) hahmo kehotti toimeenpanemaan Leninin ohjelma kaikilta osin. Kuitenkin jo viisi vuotta my\u00f6hemmin my\u00f6s Mark Zaharov poltti j\u00e4senkirjansa julkisesti: puoluetta eik\u00e4 edes Lenini\u00e4 voinut vapauttaa vastuusta maan k\u00e4rsimyksiin.<\/p>\n<p>Monien muiden teatterien tapaan talousvaikeuksissa painiskeleva Lenkom-teatteri avasi tilansa valuuttavaihdolle ja y\u00f6kerholle. Esimerkiksi vuonna 1997 <em>Lokin<\/em> esityksen j\u00e4lkeen turvamiehet tulivat paikalle ja uusven\u00e4l\u00e4iset j\u00e4ttiv\u00e4t pyssyns\u00e4 vaates\u00e4ilytykseen rentoutuakseen Lenkomin y\u00f6kerhossa, niin kuin Smeljanski on kuvannut tilannetta.<\/p>\n<p>Zaharov rikkoi intellektuellien pitk\u00e4aikaisen tabun ja vieraili presidentti Jeltsinin luona 1992. H\u00e4n ilmaisi kunnioittavansa Jeltsini\u00e4, mist\u00e4 seurasi julkinen kiista kriittisten kollegojen kanssa. Mark Zaharovista tuli huomatuin teatterinjohtaja, joka sai suosionosoituksia ja palkintoja.<\/p>\n<h4>Kama Ginkas ja Geta Yanovska\u00efa<\/h4>\n<p>Kama Ginkas syntyi 1941 Liettuan Kaunasissa ja onnistui selviytym\u00e4\u00e4n elossa juutalaisten ghetossa natsien miehitysajan yli. Ginkas tapasi Tovstonogovin n\u00e4yttelij\u00e4ryhm\u00e4ss\u00e4 tulevan vaimonsa Geta Janovskajan. Ginkas oli ohjannut Tovstonogoville muun muassa Eduard Kot\u0161erginin lavastaman <em>Hamletin<\/em>. Ginkasille ei tarjottu t\u00f6it\u00e4 Leningradissa, mahdollisesti kilpailutilanteiden v\u00e4ltt\u00e4misen vuoksi. Ohjaajavierailuina Ginkas teki my\u00f6s Pu\u0161kin-esityksen sek\u00e4 Dekabristien teloitusta kuvaavan esityksen. Geta Janovskaja n\u00e4ytteli siin\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaista kertojahahmoa. Janovskaja johti Nuoren yleis\u00f6n TJuZ-teatteria ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdollisti muilla t\u00f6ill\u00e4\u00e4n miehens\u00e4 produktioiden tekemisen. Ginkas taas ei osallistunut teatterin kokonaisuuden rakentamiseen, vaan sai valita omat n\u00e4yttelij\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-1097 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"440\" height=\"600\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0909.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-1523\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0909.jpg 440w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0909-147x200.jpg 147w\" sizes=\"(max-width: 440px) 100vw, 440px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-1523'>\n\t\t\t\tMarcus Groth n\u00e4ytteli Raskolnikovia Kama Ginkasin versiossa Rikoksesta ja rangaistuksesta. N\u00e4yttelemme Rikoksen -esitys oli Moskovan Tjuz-teatterissa 1990. [Smeliansky Anatoly. Russian theatre after Stalin. Cambridge Studies in Modern Theater. CUP 1999. s 172]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>My\u00f6hemmin Ginkas ohjasi Dostojevskia, kuten <em>Idiootin<\/em> (1993) ja Dostojevskin <em>Rikokseen ja rangaistukseen<\/em> perustuvan esityksen <em>N\u00e4yttelemme Rikoksen<\/em> (1991)<em>. <\/em>Paikka oli Moskovan Nuoren yleis\u00f6n TJuZ-teatteri. Siin\u00e4 Raskolnikovia n\u00e4ytteli suomenruotsalainen <strong>Markus Groth, <\/strong>jonka n\u00e4yttelemiseen Ginkas oli mieltynyt.<\/p>\n<p>Dostojevskiin Ginkas palasi my\u00f6s 1994 esityksess\u00e4 <em>K.I. Rikoksesta ja Rangaistuksesta.<\/em> Sen keskeinen henkil\u00f6hahmo oli Marmeladovin leski, Sonjan \u00e4iti Katerina Ivanovna, jonka hahmo tavallaan n\u00e4ytteli kohtauksia lapsilleen.<\/p>\n<p>Ginkas on vieraillut useita kertoja Suomessa ja ohjannut hienoja produktioita, jotka ovat vaatineet hyvin ankaraa ja intiimi\u00e4 ilmaisua. Yksi niist\u00e4 on ollut Lilla Teaternin <em>Vaktm\u00e4star Nikitins teater<\/em>, joka pohjautui Anton T\u0161ehovin mielisairaalakertomukseen <em>Sali n:o 6<\/em>. Asko Sarkola ja Markus Groth n\u00e4ytteliv\u00e4t psykiatria ja h\u00e4nen potilastaan erinomaisella tarkkuudella ja vireell\u00e4. Vuonna 1997 Ginkas ohjasi Shakespearen <em>Macbethin<\/em> Helsingin kaupunginteatterissa. Sen visuaalisuus oli rakennettu er\u00e4\u00e4nlaisen primitiivisen heimon maisemaan; autiomaassa ja maakoloissa el\u00e4vien klaanien taisteluksi.<\/p>\n<h4>Anatolij Vasiljev<\/h4>\n<p>Anatolij Vasiljev (s. 1942) opiskeli aluksi Rostovin yliopistossa, josta h\u00e4n valmistui kemiasta. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi opiskelemaan Moskovan teatterikouluun (GITIS) hieman ennen Prahan miehityst\u00e4 1968. Vasiljev sai ohjata MHAT:ssa, jossa h\u00e4n kuitenkin joutui vaikeuksiin saman tien. <em>Ly\u00f6v\u00e4n kellon soolo<\/em> -esitys ei p\u00e4\u00e4ssyt edes ensi-iltaan. Vasiljev ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n saavuttanut t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00f6iden hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4, vaan nimitti heit\u00e4 vastedes aina oman potrettinsa n\u00e4yttelij\u00f6iksi. H\u00e4n ty\u00f6skenteli Stanislavski-Draamateatterissa tehden vuonna 1978 Maksim Gorkin n\u00e4ytelm\u00e4n <em>Vassa \u017deleznova <\/em>(alkuper\u00e4isess\u00e4 versiossa) sek\u00e4 1979 nykykirjailija Viktor Slavkinin n\u00e4ytelm\u00e4n <em>Nuoren miehen aikuinen tyt\u00e4r<\/em>, jossa tarkasteltiin suojas\u00e4\u00e4n aikaa. N\u00e4m\u00e4 produktiot nostivat h\u00e4net maineeseen ohjaajana. Lukemalla uudella tavalla <em>Vassa \u017deleznovan<\/em> Vasiljev sai rakennettua \u201dpienoiskuvan siit\u00e4 mit\u00e4 vapaus oli tuottanut ihmisille, nimenomaan t\u00e4ss\u00e4 vallankumouksen kautta syntyneess\u00e4 muodossaan\u201d.<\/p>\n<p>Vasiljevin kohdalla sanottiin ven\u00e4l\u00e4isen perinteen mukaisesti, ett\u00e4 \u201duusi teatteri oli syntynyt\u201d, niin kuin oli tapahtunut vuosina 1958 ja 1964 kun Sovremennik ja Taganka oli perustettu. Vuonna 1978 Stanislavski-Dramateatterista tuli Vasiljevin ryhm\u00e4. H\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kulmansa my\u00f6t\u00e4 termi \u201dvertikaalinen teatteri\u201d otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Se viittasi esitysten uskonnollisiin ulottuvuuksiin: horisontaalisen maailman lis\u00e4ksi on my\u00f6s vertikaalinen ulottuvuus.<\/p>\n<p>Stanislavski-Draamateatterin johtaja kuitenkin vaihtui, jolloin Vasiljev l\u00e4hti kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4n p\u00e4\u00e4si ensin Tagankaan, jossa h\u00e4n sai tehd\u00e4 <em>Vassa \u017deleznovan<\/em> uudelleen. Toinen oli Viktor Slavkinin n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Hoplaa!<\/em>, jolle ominaista oli monipuolinen musiikillinen, laulullis-tanssillinen \u201desityspartituuri\u201d. 1980-luvulla Efrosin johtajakauden aikana esitys kiersi Euroopan festivaaleilla mainetta niitt\u00e4en.<\/p>\n<p>Mutta niin kuin Vassiljev sanoi, \u201dKuukausi viel\u00e4 l\u00e4nsikiertuetta niin ven\u00e4l\u00e4inen teatteri lakkaa.\u201d T\u00e4llainen ristiriita oli hyvin ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 kokemus ven\u00e4l\u00e4isille tekij\u00f6ille. Vasiljev palasi Moskovaan ja perusti Draamataiteen koulun Vorovsky-kadun kellariin. N\u00e4yttelij\u00e4t j\u00e4ttiv\u00e4t h\u00e4net ja kellarista tuli esteettinen retretti; pieni luostari, jossa oli sijaa vain uskollisille. Vasiljevist\u00e4 ei kuitenkaan tullut ensemblen rakentajaa. Samaan aikaan kun Dodin valloitti Eurooppaa, h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi uskollistensa kanssa l\u00e4hinn\u00e4 sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Vasiljev teki teatteria l\u00e4hes ilman yleis\u00f6\u00e4. Ty\u00f6pajoissa ty\u00f6stettiin Platonia, Homerosta, Thomas Mannia, Pu\u0161kinia, Moli\u00e8rea ja Dostojevskia. Kellarin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 saatiin talo k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, ja siell\u00e4 esitettiin Raamatun teksteihin pohjautuva <em>Jeremiaan valituslaulut<\/em>, joka musiikillisesti perustui ortodoksiseen kirkkolauluun. Mustien hahmojen kuoro vaelsi valkoisissa huoneissa.<\/p>\n<p>Vasiljev on ortodoksi ja mystikko, joka haluaa el\u00e4\u00e4 tiedon ja uskon rajalla. H\u00e4n nosti esiin my\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4n hopeakauden kirjallisuutta, niin sanottuja symbolisteja. Vasiljev on luonnollisesti perinteisen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tilan ja konventionaalisten ratkaisujen vihollinen.<\/p>\n<h2>Teatterikartta<\/h2>\n<p>Neuvostoliiton muututtua Ven\u00e4j\u00e4ksi vuoden 1992 alussa kaikki teatterit joutuivat opettelemaan suhtautumaan kahteen aivan uuteen asiaan. Ensiksi, miten elet\u00e4\u00e4n &#8221;ilman pusertavaa peukaloa&#8221;, ja toiseksi, miten elet\u00e4\u00e4n ilman rahakukkaroa.<\/p>\n<p>Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ja erityisesti Neuvostoliiton ristiriitaisessa kokemusmaailmassa teatteri oli saanut aseman, joka oli selv\u00e4sti \u201del\u00e4m\u00e4\u00e4 suurempi\u201d. Teatterin noste oli syntynyt teatterin tekij\u00f6iden ja yleis\u00f6n yhteisest\u00e4 halusta ja tarpeesta. Nyt teatteri kuitenkin menetti perinteist\u00e4 merkityst\u00e4\u00e4n: \u201dsuper-teatterista tuli tavallista teatteria!\u201d Taiteen ja ilmaisun vapaudesta tuli yht\u00e4kki\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, joten siihen totuttiin kuin ilmaan. Toisaalta valtionavun osuus menoista kutistui valtavasti.<\/p>\n<p>Uudella Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 syntyi aluksi satakunta teatteria. Teatteriv\u00e4ki itse on ollut ylpe\u00e4 perinteest\u00e4\u00e4n. Kun MHAT vietti 100-vuotisjuhlaa, j\u00e4rjestettiin \u201dUusi Slavjanski Bazaar -keskustelu\u201d. Se viittasi Stanislavskin ja Nemirovit\u0161-Dant\u0161enkon k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kuuluisaan keskusteluun, joka oli edelt\u00e4nyt ennen Taiteellisen teatterin perustamista. Kipein ongelma liittyi siihen, mill\u00e4 lailla ty\u00f6ss\u00e4 s\u00e4ilytett\u00e4isiin korkeimmat laatuvaatimukset ja ensemblety\u00f6n etiikkaa keskell\u00e4 &#8221;luonnonvalinnan armottomia lakeja&#8221; vapailla markkinoilla.<\/p>\n<p>Tulevaisuus edellytti sek\u00e4 vanhojen myyttien ett\u00e4 osin my\u00f6s itsepetollisten uskomusten analyysi\u00e4. My\u00f6s mahdollisuuksien antamista nuorille sek\u00e4 satsaamista heid\u00e4n tekem\u00e4\u00e4ns\u00e4 teatteriin painotettiin. Teatteri voi olla my\u00f6s muuta kuin \u201dsyv\u00e4\u00e4 ajattelua\u201d, \u201duhrautumista\u201d tai \u201dristiinnaulituksi tulemista\u201d. Teatteria voidaan tehd\u00e4 my\u00f6s, kuten Stanislavski joskus toivoikin \u201dkeve\u00e4mmin, yksinkertaisemmin ja onnellisemmin.\u201d<\/p>\n<p>Ven\u00e4j\u00e4n teatterikarttaa leimaavat 2000-luvulla jo lukuisat vapaat ryhm\u00e4t, joiden j\u00e4senet tienaavat elantoaan sivut\u00f6ill\u00e4 ja tekev\u00e4t teatteria ilman yhteiskunnan julkista tukea. Vanhat instituutiot sy\u00f6v\u00e4t tuen, eik\u00e4 halukkuutta \u201dvapaitten ryhmien\u201d tai projektien avustamiseen kulttuuripolitiikassa ole n\u00e4kynyt. Nimekk\u00e4\u00e4t ryhm\u00e4t saavat kutsuja monille festivaaleilla, mik\u00e4 keskitt\u00e4\u00e4 heille mainetta. Poliittinen tematiikka, niin Nyky-Ven\u00e4j\u00e4n k\u00e4ymien sotien kritiikki, rasismi, nationalismi, diktatuuri ja \u201darkip\u00e4iv\u00e4n vastuuttomuus\u201d olivat uusia (tai vanhoja) teemoja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Neuvostoliiton teatterioloja on raikkaalla tavalla k\u00e4sitellyt dramaturgi ja tutkija Anatoly Smeliansky (englantilainen translitterointi) kirjassaan The Russian Theatre after Stalin (1999), joka muodostaa paljolti seuraavan k\u00e4sittelyn rungon. Smeljanski kuvaa teatteria er\u00e4iden keskeisten ohjaajien ja taiteellisesti johtavien talojen kannalta. Bre\u017enevin vuoden 1964 valtaannousun j\u00e4lkeist\u00e4 aikaa leimasi pys\u00e4htyneisyys, johon Juri Ljubimov reagoi kiihkeill\u00e4 esityksill\u00e4 ja ideologisesti kielletyill\u00e4 aiheilla. [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1097"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1097"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1097\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2318,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1097\/revisions\/2318"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1097"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1097"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1097"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}