{"id":1099,"date":"2016-08-01T10:18:27","date_gmt":"2016-08-01T07:18:27","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1099"},"modified":"2016-10-11T16:34:37","modified_gmt":"2016-10-11T13:34:37","slug":"9-1-suuntaviivoja-1980-luvulta-1990-luvulle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/9-1-suuntaviivoja-1980-luvulta-1990-luvulle\/","title":{"rendered":"
9.1<\/div> Suuntaviivoja 1980-luvulta 1990-luvulle"},"content":{"rendered":"

Jos l\u00e4hihistoriasta t\u00e4ytyy mainita joku selv\u00e4 k\u00e4\u00e4nnekohta, vaikuttaisi vuodet 1989\u20131991 yksiselitteiselt\u00e4 ja sopivalta taitekohdalta. Silloin Neuvostoimperiumi hajosi, Saksat yhdistyiv\u00e4t ja kylm\u00e4 sota p\u00e4\u00e4ttyi.<\/p>\n

Kaikki rajakohdat ovat ongelmallisia: Saksojen yhdistyminen tai kylm\u00e4n sodan loppu ei olisi ollut mahdollista ilman Mihail Gorbat\u0161ovia ja perestroikan alkamista vuonna 1985. Ne eiv\u00e4t olisi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olleet mahdollisia ilman Yhdysvaltojen taktiikkaa kiihdytt\u00e4\u00e4 asevarustelua tavalla, johon Neuvostoliitto ei voinut vastata, tai Afganistanin sotaa tai Leonid Bre\u017enevin aikaista pys\u00e4htyneisyyden ukkokulttuuria. Gorbat\u0161ovin valintaan liittyi my\u00f6s itsess\u00e4\u00e4n tietty\u00e4 historian sattumanvaraisuutta, kun Neuvostoliiton vastavalitut vanhoilliset johtajat Juri Andropov ja Konstantin T\u0161ernenko kuolivat per\u00e4kk\u00e4isin\u00e4 vuosina 1984 ja 1985. Saksan yhdistyminen puolestaan ei olisi onnistunut ilman liittokansleri Willy Brandtin aloittamaa kiistelty\u00e4 id\u00e4npolitiikkaa, joka salakavalasti teki It\u00e4-Saksasta yh\u00e4 riippuvaisemman L\u00e4nsi-Saksasta ja kasvatti sen valtionvelkaa.<\/p>\n

1980-luvulla n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 vasemmistoaalto l\u00e4nnen institutionaalisissa teattereissa oli jossain m\u00e4\u00e4rin ohitse. N\u00e4yttelemisen vire ja kerronnalliset keinot etsiv\u00e4t kysyv\u00e4mpi\u00e4 ja aiempaa kyynisempi\u00e4 tulkintoja klassikoista. Vuoden 1968 j\u00e4lkeinen noste ja energia alkoivat hiipua, kun melko yksioikoisten totuuksien ja poliittisten ”is\u00e4kapinoiden” tilalle tuli skeptisyys. Oliko vasemmistolla l\u00e4nsimaissa edess\u00e4\u00e4n sittenk\u00e4\u00e4n suurta tulevaisuutta ja oliko j\u00e4hmettyneen autoritaarisesta Neuvostoliitosta todella opiksi tai vaihtoehdoksi? Syv\u00e4lle iskostuneesta vasemmistolaisesta eetoksesta kaikki eiv\u00e4t luonnollisesti halunneet luopua.<\/p>\n

1980-luvulta alkaen marxilaisen edistysuskon n\u00e4k\u00f6kulmasta kovaksi, illuusiottomaksi tai jopa fasistiseksi tulkittu estetiikka her\u00e4tti kritiikki\u00e4. Esimerkiksi saksalaisen Einar Schleefin kuorokoreografioita ja ohjausten aggressiivisuutta syytettiin jopa fasistisiksi. Samalla lailla my\u00f6s Suomessa Ralf L\u00e5ngbackan kritiikki Jouko Turkkaa kohtaan on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 yhten\u00e4isen vasemmistolaisen l\u00e4ht\u00f6kohdan hajoamisena. My\u00f6s Robert Wilsonin ohjausten leimallinen tyylittelevyys koettiin 1980-luvulla Saksassa usein \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4ksi. Sen sijaan ett\u00e4 Wilson olisi keskittynyt 1970-luvun teatterin tavoin poliittiseen luentaan h\u00e4nen teatterinsa koostuu leimallisen monitulkintaisista kuvista.<\/p>\n

L\u00e4nnen vasemmistosukupolven kannalta suuri shokki oli se oikeiston suuri kannatus, joka nosti Ronald Reaganin Yhdysvaltojen presidentiksi kahdeksaksi vuodeksi 1981\u20131989. Englannissa Margaret Thatcher nousi p\u00e4\u00e4ministeriksi 1979 ja pani 1980-luvun alussa kovalla k\u00e4dell\u00e4 vauhtia uusliberalistiselle talouspolitiikalle. My\u00f6s Helmut Kohlin valtakausi L\u00e4nsi-Saksassa vahvisti markkinatalouden roolia L\u00e4nness\u00e4. Ammattiliitot ja sosiaalidemokraattiset puolueet olivat rakentaneet L\u00e4nness\u00e4 yh\u00e4 parempia ty\u00f6ehtoja ja sosiaaliturvaa, jonka kustannukset yhteiskunnille alkoivat olla suuria. Vierasty\u00f6voima ja maahanmuuttajav\u00e4est\u00f6t tekiv\u00e4t monikulttuurisuudesta todellisuutta l\u00e4hes kaikkialla muualla paitsi Suomessa. L\u00e4ntiset taloudet olivat jo pitk\u00e4\u00e4n py\u00f6rineet sill\u00e4, ett\u00e4 halpaa ty\u00f6voimaa oli riitt\u00e4v\u00e4sti saatavilla.<\/p>\n

Teatterissa Britannian oikeistolaistuminen kiristi kulttuuribudjettia, ja monet vasemmistolaiset ryhm\u00e4t joutuivat lopettamaan toimintansa. Tekij\u00e4t suuntautuivat 1980-luvulla yhteis\u00f6teatterillisempaan toimintaan. \u201dVihaisten estradin\u00e4ytelmien\u201d tilalle tuli performanssimaisia tapahtumallisia esityksi\u00e4, paikallisia juhlia ja ironisia karnevalistisia virityksi\u00e4. My\u00f6s maahanmuuttajayhteis\u00f6jen kanssa alettiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 yhteisi\u00e4 juhlia sek\u00e4 v\u00e4est\u00f6ryhmien keskin\u00e4ist\u00e4 tutustumista ja yhteisymm\u00e4rryst\u00e4 lis\u00e4\u00e4vi\u00e4 esityksi\u00e4.<\/p>\n

Saksan suurten laitosteatterien ohjelmistojen selvi\u00e4 suunnanmuutoksia on vaikea havaita, mutta ohjaajien omat temaattiset valinnat ja esteettiset keinot alkoivat muuttua. Tai pikemminkin uudenlaiset keinot ja teemat alkoivat her\u00e4tt\u00e4\u00e4 suurempaa kiinnostusta. Ranskassa vasemmistolaisen hallituksen vallassa pysyminen takasi kulttuurille huomattavasti paremmat resurssit eik\u00e4 vastaavaa katkeroituneen turhautunutta ilmapiiri\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt syntym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Puolassa syntyi aito, riippumaton ammattiyhdistys Solidaarisuus (Solidarno\u015b\u0107), josta \u00e4kki\u00e4 tuli uhka It\u00e4-Euroopan sosialistimaiden johtajille. Neuvostoliitto edellytti kenraali Wojciech Jaruzelskin hallitusta varmistamaan kommunismin s\u00e4ilymisen, mink\u00e4 vuoksi se julisti sotilaallisen poikkeustilan vuonna 1981. It\u00e4isen Keski-Euroopan 1980-luvun teatteria leimasi jo erityisesti uusi muistamisen ja kulttuurisen itsereflektion aika. Aika oli kyps\u00e4 v\u00e4kivallan, terrorin ja valheiden muistamiselle.<\/p>\n

Mihail Gorbat\u0161ovin valinta Neuvostoliiton p\u00e4\u00e4sihteeriksi vuonna 1985 mahdollisti sen, ett\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4n \u201dvirheist\u00e4\u201d oli lupa puhua. Se antoi mandaatin muistamiselle sek\u00e4 kriittiselle keskustelulle sosialistisen j\u00e4rjestelm\u00e4n virallisesta historiasta. Ven\u00e4l\u00e4isess\u00e4 ohjelmistossa oli k\u00e4ynnistynyt maan kokemushistorian k\u00e4sittely jo hieman ennen kommunistisen puolueen uudistuskampanjaa, joka alkoi vuonna 1986. Esimerkiksi sellaisessa maassa kuin Virossa muistaminen oli merkinnyt kielen ja virolaisen identiteetin muistamista ja sen uutta konstruointia.<\/p>\n

Muistaminen <\/strong>on ehdottomasti yksi keskeisimmist\u00e4 1980-luvun teemoista sek\u00e4 id\u00e4n ett\u00e4 l\u00e4nnen teattereissa. Id\u00e4ss\u00e4 se antoi voimaa ja siihen saattoi kuulua voimakas uskonnollinen elementti, metafyysisen etsint\u00e4. Mutta L\u00e4nsi-Saksassa muistaminen merkitsi sit\u00e4, ett\u00e4 oli mahdollisuus tai pakko puhua saksalaisuudesta ja k\u00e4sitell\u00e4 synkk\u00e4\u00e4 l\u00e4hihistoriaa. My\u00f6nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 oma historia ja identiteetit oli mahdollista vapautua v\u00e4hitellen jatkuvasta syyllisyydest\u00e4. Itse asiassa my\u00f6s DDR:ss\u00e4 oli alkanut synty\u00e4 teatteria, joka koski sek\u00e4 koettua historiaa ett\u00e4 tarvetta uudella lailla rakennettuun yhteis\u00f6llisyyteen. N\u00e4iden suuntausten rinnalla eli kriittinen asennoituminen, jossa sek\u00e4 kapitalismin ett\u00e4 sosialismin v\u00e4kivaltaisuus ja terrori on kaikinpuolista. Kuuluisimpana \u00e4\u00e4nen\u00e4 oli dramaatikko Heiner M\u00fcller. H\u00e4nen varhaisempien, esityskiellossa olleiden teostensa vapautuminen DDR:n n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ille 1980-luvulla liittyy my\u00f6s muistamisen teemaan. Ne mahdollistivat \u201dty\u00f6l\u00e4isten ja talonpoikien valtion\u201d varhaisvaiheiden kohtaamisen tavalla, joka poikkesi maan virallisesta historiakuvasta.<\/p>\n

L\u00e4ntisill\u00e4 voittajavalloilla ei kenties ole ollut yht\u00e4 vahvaa muistamisen tarvetta. Kuitenkin Ruotsissa sosiaalidemokraattien tukemat paikalliset arbetarspel<\/em> merkitsiv\u00e4t luokkataistelun historian muistelemista. Englannissa rakennettiin paikallisia historia- ja museoesityksi\u00e4. Niiss\u00e4 on luokkayhteiskunnan historiasta mukana vahva muistamisen elementti: emme saa unohtaa niit\u00e4 vaikeuksia, jotka menneet sukupolvet ovat el\u00e4neet l\u00e4pi. Esitykset jatkoivat \u201dkatsojayst\u00e4v\u00e4llisen estetiikan\u201d perinnett\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 ovat valaisevia teemoja yhteiskunnan eri alueilla johtaviin asemiin p\u00e4\u00e4sseiden suurten ik\u00e4luokkien el\u00e4m\u00e4nkaarihistoriaan. Valtavista pettymyksist\u00e4 voitiin selvit\u00e4 vain nostalgian avulla, eli etsi\u00e4 juuria ja tutkailla omaa muistin varantoa. Juuri n\u00e4it\u00e4 sukupolvia koskivat esimerkiksi elintason huomattava nousu, tapojen muutos, kotipaikan vaihdos ja akateemisen koulutuksen lis\u00e4\u00e4ntyminen.<\/p>\n

Nuoren polven teatterissa my\u00f6s kiinnostus uuden ilmaisukielen kehitt\u00e4miseen lis\u00e4\u00e4ntyi. T\u00e4rkeiksi ominaispiirteiksi nousivat muun muassa perinteisten optimististen kertomusten kyseenalaistaminen, joka saattoi tapahtua kommentoimalla ja ironisoimalla uusliberalistisen politiikan iskulauseita. The Forced Entertainment aloitti rakentaen estetiikkansa fragmenttien varaan ja vaihdellen n\u00e4k\u00f6kulmia kauneuden ja kauhistuttavan v\u00e4lill\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n maailmanmaineessa olevan ryhm\u00e4n tunnusmerkki oli alkuun n\u00e4enn\u00e4isesti passiivinen alistuminen ja resignaatio. Absurdi v\u00e4kivalta ja j\u00e4nnite medioiden toistamiin v\u00e4\u00e4ristymiin sopivat my\u00f6s siihen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 olemiseen tapaan, jonka pinnan alla kyti vahva hiljainen vastarinta Thatcherin Englantia kohtaan.<\/p>\n

Elokuvat ja videot alkoivat yh\u00e4 enemm\u00e4n vied\u00e4 tilaa teatterinmuotojen katsojilta. Tietyt \u201dkorkeataiteen\u201d muodot toki pitiv\u00e4t pintansa ja esimerkiksi monista entisist\u00e4 radikaaleista tuli kysyttyj\u00e4 suurten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6iden ohjaajia, jotka tekiv\u00e4t visuaalisesti rohkeita kokeiluja.<\/p>\n

Teatteri 1990-luvulla<\/h2>\n

Euforia ja vapautuneisuus levisiv\u00e4t syksyll\u00e4 1989. Berliinin muuri murtui ja sen j\u00e4lkeen Unkarin, Bulgarian, Romanian ja lopulta kes\u00e4ll\u00e4 1990 Neuvostoliiton kommunistinen puolue ilmoittivat luopuvansa yksinvallan periaatteesta. Vuonna 1990 Saksat yhdistyiv\u00e4t ja Mihail Gorbat\u0161oville my\u00f6nnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Vuotta my\u00f6hemmin 1991 Neuvostoliitto lakkasi olemasta.<\/p>\n

L\u00e4nnen intellektuelleille sosialismin todellisuuden ja taloudellisten katastrofien tunnustaminen oli kipe\u00e4 paikka ja teatterin piiriss\u00e4 oli etsitt\u00e4v\u00e4 yhteiskunnalliselle vastarinnalle uusi maalitaulu. L\u00e4nness\u00e4 oli ollut turvallista puhua sananvapauden puolesta ja nyt id\u00e4ss\u00e4kin. Mist\u00e4 l\u00f6ytyisi uusi moraalisen hy\u00f6kk\u00e4yksen kohde? Globaali markkinatalous ja sen ongelmat tarjoutuivat siihen helposti.<\/p>\n

Ison-Britannian ja Ranskan ei ollut aivan helppo niell\u00e4 sit\u00e4 tosiasiaa, ett\u00e4 yhdistynyt Saksa oli nousemassa Euroopan taloudelliseksi ja kulttuurilliseksi veturiksi. Toisen maailmansodan traumoja oli k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4 uudella tavalla. Esimerkiksi l\u00e4nsiliittoutuneiden Saksan historiallisesti merkitt\u00e4vien kaupunkien massiiviset pommittamiset eiv\u00e4t olleet moraalisesti en\u00e4\u00e4 niin mutkattomia, sotastrategisesti v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 toimenpiteit\u00e4 kuin aiemmin. Varsinkin, kun esimerkiksi Dresdenin ilmapommituksessa oli tuhoutunut paitsi merkitt\u00e4v\u00e4 kulttuurikaupunki my\u00f6s yli 20 000 siviili\u00e4. My\u00f6s Saksassa lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t \u00e4\u00e4nenpainot, ett\u00e4 maalla oli oikeus omaan historiaansa, sill\u00e4 he olivat suorittaneet katumusharjoituksensa niin diktatuurin kuin juutalaisvainojen suhteen. Tosin DDR:ss\u00e4 vastaavaa julkista historiakeskustelua ei ollut k\u00e4yty. Valtion syntymyytin mukaan kaikki \u201dfasistiset\u201d ja \u201dtaantumukselliset\u201d voimat olivat paenneet L\u00e4nteen voitokkaan Puna-armeijan tielt\u00e4. Sen vuoksi \u201dedistyksellinen\u201d DDR olisi pystynyt aloittamaan puhtaalta p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 ilman tarvetta menneisyyden kohtaamiselle.<\/p>\n

Vaikka Jugoslavia ei ollut Neuvostoliiton kaltainen imperiumi, oli kyseess\u00e4 kuitenkin vastaavalla lailla kulttuurisesti ja etnisesti kirjava maa. Jugoslavian hajoaminen oli 1990-luvun yll\u00e4tt\u00e4vin ja j\u00e4rkytt\u00e4vin tapahtumasarja Euroopassa, jonka ennalta ehk\u00e4isemisess\u00e4 tai hoidossa L\u00e4nsi-Euroopan maat selv\u00e4sti ep\u00e4onnistuivat. Sosialistinen liittovaltio oli k\u00e4tkenyt sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 etnis-uskonnollis-nationalistiset j\u00e4nnitteet, jotka purkautuivat sis\u00e4llissodissa ja etnisiss\u00e4 joukkomurhissa.<\/p>\n

Jugoslavian tapahtumasarjan kautta voitiin It\u00e4-Euroopan teattereissa tematisoida my\u00f6s kiihke\u00e4n nationalismin oikeutusta, joka k\u00f6yhyyden kanssa kamppailevissa maissa l\u00f6ysi helposti kaikupohjaa. L\u00e4ntisiss\u00e4 teattereissa yritettiin jonkin verran k\u00e4sitell\u00e4 aihetta, mutta lopulta osoittautui, ett\u00e4 sellaisia n\u00e4ytelmi\u00e4 tai aiheita ei ollut, jotka olisivat toimineet kaikkialla. Teatterin globaalisuus on aina ollut ongelmallinen utopia. Teatterin ominaispiirre on paikallisuudessa. Kun t\u00e4m\u00e4 tunnustetaan ja hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n, on teatterin mahdollista koskettaa erilaisessa paikassa toisenlaista yleis\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Sanoutuminen irti teatterin poliittisuudesta oli aluksi vahvaa 1980-luvulla, mutta 1990-luvulta alkaen n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 on ollut laaja kirjo poliittisen teatterin ilmenemismuotoja. Nuorempien sukupolvien l\u00e4hestymistapa saattoi olla tietoisen ammattimainen. Ohjaajat ovat olleet valmiit ottamaan ty\u00f6paikkansa jonkin suuren laitosteatterin \u201dnuorena lupauksena\u201d. T\u00e4m\u00e4 yleens\u00e4 merkitsi erinomaisia ty\u00f6tilaisuuksia sek\u00e4 mahdollisuutta ty\u00f6skennell\u00e4 suurella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4kunnan kanssa. N\u00e4in on tapahtunut erityisesti Manner-Euroopassa, jossa suurten laitosteatterien subventoitu verkosto on edelleen voimakas. Sen laajamittaiseen purkamiseen ajoittaisista talousvaikeuksista huolimatta ei ole tarvetta eik\u00e4 halua, mik\u00e4 ei ole sulkenut pois pyrkimyst\u00e4 verkostoitua ja tehd\u00e4 yhteistuotantoja.<\/p>\n

Avantgardeksi on vaikea luokitella mit\u00e4\u00e4n sellaista, jota ei olisi jo kokeiltu ja jolla ei olisi parhaassa tapauksessa jo l\u00e4hes vuosisadan traditiota takanaan. T\u00e4m\u00e4 koskee lukuisia \u201drajojen ylitt\u00e4misen\u201d keinoja, jotka ovat olleet modernille ajattelulle keskeisi\u00e4. Postmoderni suuntaus, joka jo 1980-luvulta alkaen alkoi vallita teatterissa, my\u00f6nsi menneisyyden ja sen, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tyhj\u00e4st\u00e4 luotavaa uutta ei voi olla olemassa. Sen seurauksena juuri aiempien ideoiden kierr\u00e4tt\u00e4minen, siteeraaminen ja p\u00e4\u00e4lle kirjoittaminen tehtiin n\u00e4kyviksi strategioiksi. Teatterin skenografiassa kuvallisuuden korostuminen ja ohjaajanteatterin postmoderni aalto jatkuivat koko 1990-luvun.<\/p>\n

My\u00f6s \u201dradikaalin teatterin\u201d ja kaupallisuuden suhteesta alkoi ilmet\u00e4 uudelleen arvioinnin merkkej\u00e4, sill\u00e4 ty\u00f6tilaisuuksien saaminen edellytti n\u00e4kyvyytt\u00e4 ainakin paikallisella teatterikent\u00e4ll\u00e4. Polarisoituminen ei tietenk\u00e4\u00e4n ole kadonnut. Valtavirrassa toimivan teatterin kentt\u00e4 on useimmissa maissa kaukana omaehtoisesti toimivista ryhmist\u00e4, avantgardesta ja kokeellisesta teatterista. Tosin niidenkin piiriss\u00e4 on syntynyt omat hierarkiansa ja \u201dt\u00e4htiryhm\u00e4ns\u00e4\u201d, joita kutsumatta ei voi el\u00e4\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n kunnioittava festivaali.<\/p>\n

It\u00e4-Euroopan maat 1990-luvulla<\/h2>\n

Ven\u00e4j\u00e4n ja It\u00e4-Euroopan sosialististen maiden siirtym\u00e4t kommunismista kapitalismiin olivat huomattavan jyrkki\u00e4. Ihmisill\u00e4 oli utopistisia odotuksia tulevaisuudesta; enemm\u00e4n toiveikkuutta kuin taitoa. Osa osasi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tilannetta hyv\u00e4ksi ja hy\u00f6ty\u00e4 vanhan j\u00e4rjestelm\u00e4n romahtamisesta, varsinkin, jos heill\u00e4 oli virka-asema tai tuntemusta neuvostoajan pime\u00e4st\u00e4 bisneksest\u00e4. He olivat omaisuuden uusjaon eturiviss\u00e4. Tunnollinen ja ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 kansalainen puolestaan koki toistuvasti olevansa h\u00e4vi\u00e4j\u00e4, jonka omistusten ja ty\u00f6n arvo romahti. T\u00e4m\u00e4 lis\u00e4si uuden kerroksen katkeruutta ja skepsist\u00e4 aiempien p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n

Entisiss\u00e4 sosialistimaissa mentiin my\u00f6s poliittisesti \u00e4\u00e4rilaitaan. Kaikki mik\u00e4 viittasi sosialismiin, vaikka vain sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion ihanteisiin, hyl\u00e4ttiin ensi alkuun. Ensimm\u00e4iset vapailla vaaleilla valitut hallitukset olivat usein oikeistolaisia. My\u00f6s vapaaksi p\u00e4\u00e4ssytt\u00e4 nationalismia saatettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kyseenalaisesti hyv\u00e4ksi. Voimakkaan katolisessa Puolassa vuonna 1990 presidentiksi valitun Solidaarisuus-liikkeen johtaja Lech Wa\u0142\u0119san vaalikampanjaa on syytetty juutalaisvastaisuudesta. Rajujen uudistusten j\u00e4lkeen monin paikoin nimens\u00e4 muuttaneet vanhat kommunistit palasivat ajoittaisesti valtaan. Politiikkaa leimasivat 1990-luvun ajan rajut poliittiset heilahdukset, populismi ja uusi korruptio. Niinp\u00e4 kansalaisten luottamus poliitikkoihin ei ole p\u00e4\u00e4ssyt vakiintumaan yht\u00e4 vahvaksi kuin L\u00e4nness\u00e4. My\u00f6s l\u00e4hihistoriaa k\u00e4siteltiin valikoiden tai niukasti, eik\u00e4 esimerkiksi Baltian maissa ole ollut halua selvitt\u00e4\u00e4 paikallisen v\u00e4est\u00f6n huomattavaa merkityst\u00e4 osallisena natsien suorittamassa juutalaisten joukkosmurhissa.<\/p>\n

Teattereiden kannalta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyydet johtuivat siit\u00e4, ett\u00e4 \u00e4kki\u00e4 it\u00e4eurooppalaiset julkisesti subventoidut teatterit olivat yll\u00e4tt\u00e4en v\u00e4hiss\u00e4 rahoissa. Lis\u00e4ksi kiinteist\u00f6jen ep\u00e4selv\u00e4t omistussuhteet vaikeuttivat teatterien toimintaa. Kiinteist\u00f6jen palautusta s\u00e4\u00e4teli uusi lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6. Entisille omistajille pelk\u00e4t palautuksen periaatteet saattoivat olla t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4 kuin kiinteist\u00f6n k\u00e4yp\u00e4 arvo teatterina. Teatterit joutuivat hankkimaan lis\u00e4ansioita elokuva- ja tv-ty\u00f6ll\u00e4 tai vaikkapa vuokraamalla teatteria y\u00f6kerhoksi n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen j\u00e4lkeen, niin kuin Prahassa tapahtui. Toisaalta nimekk\u00e4ill\u00e4 ohjaajilla ja muilla teatteriammattilaisilla oli nyt mahdollista vapaasti rakentaa kansainv\u00e4list\u00e4 uraa L\u00e4nness\u00e4.<\/p>\n

Sen j\u00e4lkeen kun kaupallinen teatteriaalto oli pyyhkinyt ylitse, voitiin alkaa v\u00e4hitellen hakea tasapainoa teatterien subventoinnin suhteen. Hyv\u00e4\u00e4 teatteri-infrastruktuuria ei kannattanutkaan tuhota.<\/p>\n

1989\/91 Neuvosto-imperiumin hajoaminen;<\/h5>\n
Euforia kylm\u00e4n sodan loppumisesta<\/h5>\n
It\u00e4-Euroopan maan liittyv\u00e4t nopeasti Natoon ja valmistuvat EU-j\u00e4senyyteen<\/h5>\n
Persianlahden sota \/Irak\u2013Kuwait\/ oli ensimm\u00e4inen \u201dvirtuaalisota\u201d<\/h5>\n
Kaukoid\u00e4n talous alkoi kasvaa kohisten<\/h5>\n
Ekologia ja ilmastoasia agendalla<\/h5>\n
Kiina avautuu kapitalismille viel\u00e4 yksipuoluej\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4<\/h5>\n
Jugoslavian nationalistinen kiihotus ja hajoamissodat<\/h5>\n
Ven\u00e4j\u00e4n ymp\u00e4rysvaltiot \u2013 taistelut linjasta, poliittinen ep\u00e4vakaus<\/h5>\n
Israelin ~ Palestiinan rauhan kivinen tie \u2013 miksi?<\/h5>\n
Islamilainen fundamentalismi ja arabiyhteiskuntien stagnaation oireet<\/h5>\n
\u201dpatriarkaattien itsepuolustus\u201d <\/em><\/strong><\/h5>\n
\u201dverkottuva maailmankyl\u00e4\u201d<\/em><\/strong><\/h5>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jos l\u00e4hihistoriasta t\u00e4ytyy mainita joku selv\u00e4 k\u00e4\u00e4nnekohta, vaikuttaisi vuodet 1989\u20131991 yksiselitteiselt\u00e4 ja sopivalta taitekohdalta. Silloin Neuvostoimperiumi hajosi, Saksat yhdistyiv\u00e4t ja kylm\u00e4 sota p\u00e4\u00e4ttyi. Kaikki rajakohdat ovat ongelmallisia: Saksojen yhdistyminen tai kylm\u00e4n sodan loppu ei olisi ollut mahdollista ilman Mihail Gorbat\u0161ovia ja perestroikan alkamista vuonna 1985. Ne eiv\u00e4t olisi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olleet mahdollisia ilman Yhdysvaltojen taktiikkaa kiihdytt\u00e4\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1099"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1099"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1099\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2332,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1099\/revisions\/2332"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1099"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1099"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1099"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}