{"id":1107,"date":"2016-08-01T10:27:57","date_gmt":"2016-08-01T07:27:57","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1107"},"modified":"2021-10-27T21:56:06","modified_gmt":"2021-10-27T18:56:06","slug":"8-9-italia-ja-neuvostoliitto","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/8-9-italia-ja-neuvostoliitto\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">8.9<\/div> Italia ja Neuvostoliitto"},"content":{"rendered":"<h2>Giorgio Strehler<\/h2>\n<p>Italiassa teatterit eiv\u00e4t saaneet julkista tukea ennen sotia ja senkin j\u00e4lkeen hyvin niukasti. Milanossa vuonna 1947 perustettu <em>Piccolo Teatro<\/em> oli ensimm\u00e4inen kiinte\u00e4 teatteri, eli <em>teatro stabile<\/em>. Sit\u00e4 seurasivat Genova (1952) ja Torino (1955). <em>Piccolo Teatron <\/em>perustajina olivat <strong>Giorgio Strehler <\/strong>(1921\u20131997) ja <strong>Paolo Grassi<\/strong> (1919\u20132005). Piccolo Teatron ensemble koostui vain 20\u201330 n\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4, mutta sen yhteydess\u00e4 toimi my\u00f6s koulu. Teatterilla oli hyv\u00e4t lavastajat <strong>Luciano Damiani<\/strong> (1923\u20132007) ja <strong>Ezio Frigerio<\/strong> (s. 1930).<\/p>\n<p>Strehler nousi 1950-luvulla yhdeksi Euroopan t\u00e4htiohjaajista. H\u00e4n ohjasi paljon Pirandelloa; sen j\u00e4lkeen Gorkia ja T\u0161ehovia. Vuonna 1947 Strehler ohjasi Goldonin <em>Kahden herran palvelijan<\/em>. Esitys elvytti commedia dell\u2019arte -tekniikan huimaavan taidokkaasti ja sit\u00e4 esitettiin vuosikymmeni\u00e4. Virtuoosimaisena Truffaldinona esiintyi <strong>Marcello Moretti<\/strong>.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-1107 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"824\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-kopio1-1.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-820\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-kopio1-1.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-kopio1-1-200x150.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-kopio1-1-800x599.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-820'>\n\t\t\t\tStrehlerin ohjaus Brechtin Galilein el\u00e4m\u00e4st\u00e4, Milanon Piccolo Teatro, 1963 [Denis Bablet, The Revolution of Stage Design in the 20th Century. Paris 1977]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Vuonna 1968 syntyi kiista <em>Piccolo Teatron<\/em> hallinnosta. Sen seurauksena Strehler erosi ja alkoi tehd\u00e4 poliittista teatteria <em>Gruppo teatro e azionen<\/em> kanssa. He esittiv\u00e4t muun muassa Weissin <strong><em>Kauhunaamion<\/em><\/strong>. Vuonna 1972 Paolo Grassi siirtyi La Scalaan ja Strehler palasi Piccolo Teatroon. Strehler teki useita vierailuohjauksia ymp\u00e4ri Eurooppaa, kuten <strong><em>Kuningas<\/em> <em>Lear, Kolmen pennin ooppera, Kirsikkapuisto, Kauniin kes\u00e4n trilogia, Il Campiello, Myrsky, El nost Milan<\/em><\/strong> ja <strong><em>Rajuilma<\/em><\/strong>. Vuonna 1983 Strehler nimitettiin Pariisin <em>Th\u00e9\u00e2tre de l\u2019Europen<\/em> johtajaksi. H\u00e4n ohjasi sinne ja kutsui erikielisi\u00e4 vierailuja.<\/p>\n<h2>Dario Fo<\/h2>\n<p><strong>Dario Fo<\/strong> (s. 1926) ja<strong> Franca Rame<\/strong> tunnetaan Suomessa hyvin, sill\u00e4 maassa on yksi pisimpi\u00e4 Fo-traditioita. Fo ja Rame olivat monipuolisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n taitureita, joilla oli oma teatteriryhm\u00e4 <em>Nuova Scena<\/em> jo 1950-luvulta alkaen. Fo on laaja-alainen lavastaja, taidemaalari, n\u00e4yttelij\u00e4, ohjaaja, n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija sek\u00e4 kansanmusiikin ja -perinteen tutkija. Ramen suvun j\u00e4senill\u00e4 puolestaan on ollut pitk\u00e4t traditiot, jotka juontavat aina 1700-luvulle asti, esiinty\u00e4 kiert\u00e4vien teatteriseurueiden j\u00e4senin\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-1107 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"616\" height=\"1000\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Dario-Fo.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-821\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Dario-Fo.jpg 616w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Dario-Fo-123x200.jpg 123w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Dario-Fo-493x800.jpg 493w\" sizes=\"(max-width: 616px) 100vw, 616px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-821'>\n\t\t\t\tDario Fo [Carl-Gustav Pettersson &#038; Theres Smids: Teaterhistoria. 1995]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"690\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Dario-Fon-kehonkielta.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-2501\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Dario-Fon-kehonkielta.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Dario-Fon-kehonkielta-800x502.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Dario-Fon-kehonkielta-200x125.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Dario-Fon-kehonkielta-768x482.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-2501'>\n\t\t\t\tDario Fon kehonkielt\u00e4 [Demostraatiosta, Voleterra ISTA, Eugenio Barba &#038; Niccolo Savarese: A Dictionary of Theatre Anthropology. 1991]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>1950-luvun lopulta alkaen Fo on kirjoittanut suuren joukon \u201dporvarillisia komedioita\u201d. Niiss\u00e4 esiintyy ankaraa ajankohtaista yhteiskuntasatiiria. Siit\u00e4 huolimatta n\u00e4ytelm\u00e4t menestyiv\u00e4t porvarillisissa teattereissa, sill\u00e4 niiden komiikka oli taitavaa ja loputtoman kekseli\u00e4st\u00e4. T\u00e4llaisia teoksia olivat <em>Arkkienkelit eiv\u00e4t ved\u00e4 h\u00f6pl\u00e4st\u00e4, Alaston mies ja mies frakissa, Maalareilla ei ole muistoja, Jalkavaras on lemmen suosikki, Kaikki vorot eiv\u00e4t tule<\/em><em> varkaisiin<\/em> ja<em> Seitsem\u00e4s k\u00e4sky: varasta v\u00e4hemm\u00e4n.<\/em><\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-1107 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"687\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Dario-Fo-ja-Franca-Rame-Me-ei-makseta.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-823\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Dario-Fo-ja-Franca-Rame-Me-ei-makseta.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Dario-Fo-ja-Franca-Rame-Me-ei-makseta-200x125.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Dario-Fo-ja-Franca-Rame-Me-ei-makseta-800x500.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-823'>\n\t\t\t\tDario Fo ja Franca Rame, Me ei makseta! Me ei makseta!, 1974. [Carl-Gustav Pettersson &#038; Theres Smids: Teaterhistoria. 1995]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Vuonna 1962 Fon ja Ramen vet\u00e4m\u00e4t TV-ohjelmat kiellettiin, aill\u00e4 ne olivat poliittisesti liian rajuja. Sen seurauksena he radikalisoituivat ja alkoivat vastustaa enemm\u00e4n hallitusta, kirkkoa ja mafiaa. Vuonna 1969 k\u00e4ynnistyiv\u00e4t <strong><em>Mistero buffo<\/em> <\/strong>-sarjan esitykset. Ne olivat monologeja, jotka pohjautuivat keskiaikaisiin ilveilij\u00e4n\u00e4ytelmiin. Vuonna 1970 teatterin nimeksi tuli <em>La Comune<\/em>: vuonna 1974 sit\u00e4 varten vallattiin rakennus Milanon keskustasta. Koska ryhm\u00e4 oli avoimen kommunistimy\u00f6nteinen, se oli alituisesti viranomaisten silm\u00e4tikkuna sek\u00e4 uusfasististen ryhmien sabotaasin kohteena.<\/p>\n<p>1970-luvun tuotannosta mainittakoon <em>Er\u00e4\u00e4n anarkistin tapaturmainen kuolema, Ei makseta, ei makseta, \u00c4idin ruoho on parasta<\/em> sek\u00e4 monologisarja<em> Donna (Tutta casa letto e chiesa). <\/em>1980-luvulta alkaen ovat syntyneet muun muassa <em>Kaappaus, kaappaus (Clacson, Trombette e Pernacchi), Melkein sattumalta nainen, Elisabeth ja Avoin liitto.<\/em><\/p>\n<p>Aira Buffan kirjoittama kirja <em>Piru perik\u00f6\u00f6n ilveilij\u00e4n<\/em> (1989) on k\u00e4\u00e4nnetty suomeksi. Siin\u00e4 Fon teatteriuran vaiheita kuvataan kattavasti. Vuonna 1997 Fo:lle my\u00f6nnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto.<\/p>\n<h2>Neuvostoliitto<\/h2>\n<p>Neuvostoliiton sis\u00e4ll\u00e4 vallitsi vahva realismin perinne. T\u0161ehov-produktiot vuosikymmenien takaa olivat rakastetuinta ohjelmistoa kulttuurisesti varsin sivistyneelle yleis\u00f6lle siin\u00e4 miss\u00e4 muutkin omat klassikot, oopperat ja baletit. Ne olivat toimineet suurelle yleis\u00f6lle henkireik\u00e4n\u00e4 l\u00e4vitse 1930-luvun n\u00e4l\u00e4nh\u00e4tien, pakkokollektivisoinnin, karkotusten ja n\u00e4yt\u00f6soikeudenk\u00e4yntien. Sotavuodet nostivat \u201dkansan k\u00e4rsimykset\u201d inhimillisen kestokyvyn rajoille.<\/p>\n<p>Teatterin perusrakenne Neuvostoliitossa oli konservatiivinen. Sill\u00e4 ei ollut vastaavaa oppositioluonnetta kuin it\u00e4isess\u00e4 Keski-Euroopassa, jossa teatteri oli suunnattu \u201dmiehitt\u00e4j\u00e4\u00e4\u201d vastaan. Neuvostoliitossa n\u00e4yttelij\u00e4koulutuksen perinne ja j\u00e4rjestelm\u00e4llisyys ovat kuitenkin olleet omassa traditiossaan maailman parhaita. My\u00f6s 1920-luvun kokeilijoiden perint\u00f6\u00e4 vaalittiin ja siirrettiin eteenp\u00e4in.<\/p>\n<p>Vuosina 1946\u20131953 puolue vaati sosialistista realismia kaikkein tiukimmin, ja &#8221;formalismiin&#8221; syyllistyneit\u00e4 taiteilijoita vainottiin. Stalinin kuolemaa vuonna 1953 seurasi vuosien 1956\u20131964 Hru\u0161t\u0161ovin liberaalimpi aika, joka tunnetaan nimell\u00e4 \u201dsuojas\u00e4\u00e4\u201d. Sit\u00e4 siivittiv\u00e4t talouden my\u00f6nteinen kehitys, rakentamisbuumi, hy\u00f6dykkeiden saatavuus ja taide-el\u00e4m\u00e4n vapautuminen. My\u00f6s 1960-luku oli kulttuurisesti melko vapaa. Tiukka kurinpalautus tapahtui vasta vuonna 1968, kun T\u0161ekkoslovakia miehitettiin. Samalla kaikki vapaamielisyys lakkasi my\u00f6s Neuvostoliitossa. \u201dIdeologinen ty\u00f6\u201d tiukentui 1970-luvulla Bre\u017enevin aikana. Kiristynyt ilmapiiri kuitenkin vahvisti intellektuellien maltillista oppositiota.<\/p>\n<p>Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 suojas\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ttyminen 1960-luvulla n\u00e4kyi siin\u00e4, ett\u00e4 teattereilta tilattiin \u201dsosialistisen j\u00e4rjestelm\u00e4n kehitt\u00e4mist\u00e4\u201d palvelevia n\u00e4ytelmi\u00e4. Teatterintekij\u00e4t toki hautoivat muutakin. Bre\u017enevil\u00e4isen stagnaation aikana kirjoitettiin Neuvostoliitossa my\u00f6s runsaasti niin sanottua maaseutun\u00e4ytelmist\u00f6\u00e4. Sen kautta voitiin peilata el\u00e4m\u00e4ntapojen ja arvojen muutoksia, esimerkiksi vanhuksien uskonnollisuudesta ja arvoista saatiin vastavoimaa nykyajalle.<\/p>\n<p>1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa muun muassa Majakovskin n\u00e4ytelmi\u00e4 alettiin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uudelleen. Silloin esitettiin my\u00f6s Brechtin teoksia, Ionescon <em>Sarvikuono<\/em>, ja sen j\u00e4lkeen Milleri\u00e4, Osbornea ja Williamsia. Meyerholdin ja Tairovin kirjoituksia alettiin julkaista, ja vuonna 1962 Vahtangovin muistop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 <em>Turandot<\/em> esitettiin uudelleen reproduktiona. My\u00f6s Meyerholdin asteittainen rehabilitointi alkoi. Vuonna 1974 juhlittiin h\u00e4nen satavuotisp\u00e4iv\u00e4\u00e4ns\u00e4, jolloin kuitenkin p\u00e4\u00e4paino oli h\u00e4nen kommunistisuudessaan. Kaiken kaikkiaan 1920-luvun kokeiluja alettiin rehabilitoida valikoidusti (katso\u00a0<a href=\"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/7-4-venalainen-teatteri-vallankumouksen-jalkeen\/\">7.4 Ven\u00e4l\u00e4inen teatteri vallankumouksen j\u00e4lkeen<\/a>)<\/p>\n<p>Leningradin t\u00e4rkein teatteri oli Pu\u0161kin-teatteri (entinen Aleksandrinski-teatteri). My\u00f6s Gorki-teatteri eli loistoaikaansa <strong>Georgi Tovstonogovin <\/strong>(1915\u20131989) aikana 1950\u20131970 -luvuilla. Vuonna 1957 perustettiin teatteri Sovremennik (Aikalainen). Sen johtajana oli ensin <strong>Oleg Jefremov<\/strong> ja sen j\u00e4lkeen <strong>Oleg Tabakov<\/strong>. Sovremennik-teatterista tuli 1950-luvulla aikuistuneen sukupolven teatteri, joka haki pienemp\u00e4\u00e4, v\u00e4hemm\u00e4n pateettista ja ulkokohtaista ilmaisua. Teatteri toi esiin uuden kirjoittajasukupolven sek\u00e4 rohkeni tarttua arkiel\u00e4m\u00e4n tuntoihin, vieraantumiseen ja juurettomuuteen.<\/p>\n<p>Vuodesta 1970 alkaen <strong>Jefremov<\/strong> n\u00e4ytteli Moskovan Taiteellisessa Teatterissa sek\u00e4 toimi siell\u00e4 johtavassa asemassa. Moskovan Taiteellinen Akateeminen Teatteri (<em>MHAT<\/em>), niin kuin Stanislavskin teatteri oli nimetty uudelleen vuonna 1932, oli yh\u00e4 malliteatteri maan muille teattereille.<\/p>\n<h2>Juri Ljubimov<\/h2>\n<p>My\u00f6s seuraavan sukupolven teatteri syntyi tietyn opettajan ymp\u00e4rille ryhmittyneen oppilasjoukon kautta. <strong>Juri Ljubimov <\/strong>(1917\u20132014) perusti oman vuosikurssinsa kanssa Moskovan Draama- ja Komediateatterin, eli Taganka-teatterin vuonna 1964 Taganka-torin varrelle. Ljubimov oli johdonmukaisesti neuvostoj\u00e4rjestelm\u00e4n uhmakas kriitikko, joka kuitenkin, ja osin juuri siit\u00e4 syyst\u00e4, nautti loppumatonta yleis\u00f6nsuosiota sek\u00e4 my\u00f6hemmin my\u00f6s kansainv\u00e4list\u00e4 huomiota.<\/p>\n<p>Taganka-teatterin merkitys kasvoi realismista poikkeavan esitystyylins\u00e4 ja tietty\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntuntoa v\u00e4litt\u00e4v\u00e4ksi uhmakkaaksi vaihtoehtoteatteriksi, jota yleis\u00f6 uskollisesti kannatti. Sen estetiikkaa leimasi inspiraatio 1920-luvun Meyerholdista, jonka nime\u00e4 ei 25 vuoteen ollut saanut julkisesti lausua Neuvostoliitossa.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-1107 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"715\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-5.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-812\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-5.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-5-200x130.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-5-800x520.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-812'>\n\t\t\t\tTaganka-teatterin ulkon\u00e4kym\u00e4 [Alexander Gershkovich. The Theater of Yuri Lyubimov. New York 1989]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Alun perin teatterikoulutaustainen ryhm\u00e4 esitti ensin Brechtin <em>Set\u0161uanin hyv\u00e4n ihmisen<\/em>, my\u00f6hemmin Gorkin <em>\u00c4idin<\/em> ja John Reedin <em>10 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 jotka j\u00e4risyttiv\u00e4t maailmaa<\/em>. Esitys pohjautui Reedin p\u00e4iv\u00e4kirjoihin, joihin h\u00e4n tallensi paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kokemansa vuoden 1917 vallankumouksen. Esityksess\u00e4 Ljubimov k\u00e4ytti selv\u00e4sti Meyerholdin tyyliin viittaavia elementtej\u00e4, kuten valtavan dynaamista liikett\u00e4, projektioita, liikkuvia lavastuselementtej\u00e4 sek\u00e4 voimakkaan ekspressiivisi\u00e4 valoja. Kyseisen esityksen lis\u00e4ksi my\u00f6s monet muut Ljubimovin ohjaamat teokset Tagankassa (katso alla oleva lista) olivat ohjelmistopoliittisesti valtion ideologian mukaisia. T\u00e4llainen strategia mahdollisti toisaalta itse ohjausten ja tulkintojen &#8221;toimintavapauden&#8221;. Tagankan esitysten intellektualismi puhutteli my\u00f6s L\u00e4nsi-Euroopan \u00e4lykk\u00f6j\u00e4, mink\u00e4 vuoksi teatteri sopi hyvin kulttuurivientiin.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-5 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-5' class='gallery galleryid-1107 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"814\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-7.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-5-813\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-7.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-7-200x148.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-7-800x592.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-5-813'>\n\t\t\t\tLjubimovin ohjaus John Reedin teoksesta Kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jotka j\u00e4risyttiv\u00e4t maailmaa, Tatanga-teatteri, 1965 [Alexander Gershkovich, The Theater of Yuri Lyubimov. New York 1989]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Ljubimovin kuuluisimmat esitykset kuitenkin olivat <em>Hamlet <\/em>sek\u00e4 Bulgakovin romaaniin (suom. Saatana saapuu Moskovaan) pohjautuva<em> Mestari ja<\/em> <em>Margareta<\/em>.<em> Hamletin<\/em> lavastuksena oli villakankaasta tehty sein\u00e4, joka k\u00e4\u00e4ntyi kaiken aikaa; sen takana saattoi aina olla joku salakuuntelemassa. T\u00e4llaisessa kytt\u00e4\u00e4misen, karkoituksen ja is\u00e4nmurhan maailmassa prinssin pahanolon tunne oli katkeraa. <em>Mestari ja Margaretassa<\/em> huijarit johtivat kaupunkia silm\u00e4nk\u00e4\u00e4nt\u00f6tempuin. My\u00f6s kysymys yliluonnollisista ilmi\u00f6ist\u00e4, kuten ihmisten katoamisista, ja sairaalaan suljetusta kirjailijasta olivat rohkeita teemoja. Bulgakovin 1930-luvulla syntyneen romaanin ensimm\u00e4isen, osin sensuroidun version julkaisu alkoi ilmesty\u00e4 vasta vuonna 1966 moskovalaisessa kirjallisuuslehdess\u00e4.<\/p>\n<p>Taganka raivasi tiet\u00e4 Stalinin ajan v\u00e4\u00e4ryyksien muistamiselle sitke\u00e4sti l\u00e4pi 1980-luvun alun, kun Bre\u017enev oli jo viimeisill\u00e4\u00e4n. Juri Trifonovin <em>Talo Rantakadulla<\/em> oli n\u00e4ytelm\u00e4 talosta, jonka ovilla vuoron per\u00e4\u00e4n koputtaa salainen poliisi. Mutta onko kuva pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n 1930-luvulta vai voiko siin\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s esitysankohtansa piirteit\u00e4? <em>Kolmen sisaren<\/em> kaipuu Moskovaan puolestaan oli lohdutonta, ja esityksen lopussa Taganka-torille aukeava n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n takasein\u00e4 teki kaipuusta konkreettisen: \u201dMoskova on t\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d.<\/p>\n<p>Vuoden 1982<strong><em> Boris Godunov<\/em><\/strong> -esitys ei kuitenkaan l\u00e4p\u00e4issyt ideologista tarkastusta. Ljubimovin annettiin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 tarvittu Neuvostoliitossa. Aleksander Pu\u0161kinin draama k\u00e4sittelee tsaarin mahdollista rikosta. Esitys oli luettavissa kritiikiksi politbyroon sis\u00e4piirin vallan k\u00e4hmint\u00e4\u00e4 kohtaan. Seuraavaksi puoluejohtajaksi (eli tsaariksi) huudettiin aika joku uusi henkil\u00f6 pienest\u00e4 piirist\u00e4. Vuonna 1983 l\u00e4nness\u00e4 Ljubimov tuomitsi Neuvostoliiton kulttuuripolitiikan, mink\u00e4 vuoksi h\u00e4nelt\u00e4 ev\u00e4ttiin paluu kotimaahansa. Ljubimov j\u00e4i ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n l\u00e4nteen, jossa h\u00e4nelle toki riitti ohjattavaa, vaikka h\u00e4n ei pohjimmiltaan viihtynyt l\u00e4nness\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-6 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-6' class='gallery galleryid-1107 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"500\" height=\"700\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0906.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-6-1515\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0906.jpg 500w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/0906-143x200.jpg 143w\" sizes=\"(max-width: 500px) 100vw, 500px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-6-1515'>\n\t\t\t\tJuri Ljubimovin Hamlet-ohjauksesta tuli yksi Tagankan kulttiesityksi\u00e4. Vladimir Vysotski Hamletina \u00e4itins\u00e4 ja is\u00e4puolensa jaloissa. Se tavoitti pys\u00e4htyneisyyden ajan tunnot kapinallaan varautunutta ja vakoilevaa hovia vastaan [Juri Ljubimov, Pyh\u00e4 tuli: Teatterimiehen muistelmia. Juva 1987]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Sen j\u00e4lkeen kun Ljubimov oli ajautunut ep\u00e4suosioon Taganka-teatterin johtajaksi nimettiin Anatoli Efros, joka Malaja Bronnaja -teatterin menestynyt ohjaaja. Johtavat n\u00e4yttelij\u00e4t, jotka olivat Ljubimoville uskollisia, aloittivat protestin, eik\u00e4 uutta ohjelmistoa tehty. Efros kuoli vuonna 1987, kun teatteri alkoi olla sis\u00e4isesti jakautunut.<\/p>\n<h4>Taganka-teatterin ohjelmistoa vuosina 1964\u20141990 esitysperiodeineen<\/h4>\n<ul>\n<li><em>Setsuanin hyv\u00e4 ihminen<\/em> (Brecht) 1964\u2013<\/li>\n<li><em>Aikamme sankari<\/em> (Lermontov) 1964\u20131966<\/li>\n<li><em>\u201dMaailmanvastaiset\u201d<\/em> runoilta 1965\u20131979<\/li>\n<li><em>10 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, jotka j\u00e4risyttiv\u00e4t maailmaa<\/em> (Reed) 1965\u20131990<\/li>\n<li><em>El\u00e4vi\u00e4 ja kuolleita<\/em> (runoja ym.) 1965\u20131984<\/li>\n<li><em>Galilein el\u00e4m\u00e4<\/em> (Brecht) 1966\u20131977<\/li>\n<li><em>Tutkimus<\/em> (Weiss) 1967<\/li>\n<li><em>Kuunnelkaa!<\/em> (Majakovski) 1967\u20131984; 1987\u20131989<\/li>\n<li><em>Pugat\u0161ev<\/em> (Jesenin) 1967\u20131979; 1980\u20131984<\/li>\n<li><em>Tartuffe<\/em> (Moli\u00e8re) 1968<\/li>\n<li><em>\u00c4iti<\/em> (Gorki) 1969\u20131984; 1987\u20131990<\/li>\n<li><em>Ruuhkahuippu<\/em> (Stavinski) 1969\u20131985<\/li>\n<li><em>Suojelkaa kasvojanne<\/em> 1970 (7.2.\u201310.2.)<\/li>\n<li><em>Mit\u00e4 tehd\u00e4?<\/em> (Tshernyishevski) 1970\u20131973; 1975\u20131982<\/li>\n<li><em>Ja ilta oli rauhaisa\u2026<\/em> (Vasiljev) 1971\u20131990<\/li>\n<li><em>Hamlet<\/em> (Shakespeare) 1971\u20131980<\/li>\n<li><em>Vapauden patsaan ihon alla<\/em> (runoja) 1972\u20131974<\/li>\n<li><em>Usko, toveri<\/em> (Pu\u0161kin) 1973\u20131984<\/li>\n<li><em>Gaala<\/em> (Ostrovski) 1973\u20131975<\/li>\n<li><em>Puuhevoset<\/em> (Abramov) 1974\u20131992<\/li>\n<li><em>Kiinnitt\u00e4k\u00e4\u00e4 vy\u00f6nne<\/em> (Baklanov ja Ljubimov) 1975\u20131977<\/li>\n<li><em>Kirsikkapuisto<\/em> (T\u0161ehov; ohj. A. Efros) 1975\u2013<\/li>\n<li><em>Vaihto<\/em> (Trifonov) 1976 (20.4.)<\/li>\n<li><em>Ty\u00f6 on ty\u00f6t\u00e4<\/em> (mm. Okudzava) 1976\u20131984; 1989\u20131991<\/li>\n<li><em>Mestari ja Margareta<\/em> (Bulgakov) 1977\u20131984; 1987\u2013<\/li>\n<li><em>Risteys<\/em> (Bykov) 1977\u20131979<\/li>\n<li><em>Tarkastuskertomus (Revisio-juttu)<\/em> (Gogol) 1978\u20131983<\/li>\n<li><em>Rikos ja rangaistus<\/em> (Dostojevski) 1979\u20131984; 1989\u2013<\/li>\n<li><em>Turandot eli puhtaaksipesij\u00f6iden kongressi<\/em> (Brecht) 1979\u20131981<\/li>\n<li><em>Talo rantakadulla<\/em> (Trifonov) 1980\u20131984; 1986\u2013<\/li>\n<li><em>Kolme sisarta<\/em> (T\u0161ehov) 1981\u2013<\/li>\n<li><em>Vladimir Vysotski<\/em> (muisto-ohjelma) 1981; 1988<\/li>\n<li><em>Boris Godunov<\/em> (Pu\u0161kin) 10.12.1982; 1988\u2013<\/li>\n<li><em>Pohjalla<\/em> (Gorki) 1984<\/li>\n<li><em>El\u00e4v\u00e4<\/em> (Mozhajev) (1968, 1975) 1989<\/li>\n<li><em>Juhlat ruton aikaan<\/em> (Pu\u0161kin) 1989<\/li>\n<li><em>Itsemurhaaja<\/em> (Erdman) 1990<\/li>\n<\/ul>\n<p><strong>Anatoli Efros <\/strong>aloitti ohjaajana <em>Komsomol<\/em>-teatterissa. H\u00e4nt\u00e4 seurasi johtajana Malaja Bronnaja, joka hoiti Ljubimovin j\u00e4lkeen Tagankaa. Muita t\u00e4rkeit\u00e4 ohjaajia olivat muun muassa <strong>Anatoli Vasiljev<\/strong> (Moskova) ja <strong>Lev Dodin<\/strong> (Pietarin <em>Malyi<\/em>-teatteri). N\u00e4yttelij\u00e4 ja laulaja <strong>Vladimir Vysotski <\/strong>oli l\u00e4pi 1970-luvun ven\u00e4l\u00e4isten sielun tulkki lauluillaan ja Hamlet-tulkinnallaan. H\u00e4nen sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n oli kipua ja totuutta, jonka h\u00e4n tulkitsi raivolla ulos.<\/p>\n<p>Moskovassa oli lukuisia pieni\u00e4 nurkkateattereita, kuten underground-verkosto, \u201dstudioita\u201d ja opiskelijoiden ryhmi\u00e4. Perestroikan ja neuvostoj\u00e4rjestelm\u00e4n purkautumista 1990-luvun alussa seurasi sekaannus ja ep\u00e4tietoisuus teatterin teht\u00e4v\u00e4st\u00e4. Kapitalistisen j\u00e4rjestelm\u00e4n piirteet, kuten siirtyminen omaan tulonhankintaan ja kaupallistamiseen, h\u00e4mmensiv\u00e4t kommunismin j\u00e4lkeist\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n teatterikentt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Giorgio Strehler Italiassa teatterit eiv\u00e4t saaneet julkista tukea ennen sotia ja senkin j\u00e4lkeen hyvin niukasti. Milanossa vuonna 1947 perustettu Piccolo Teatro oli ensimm\u00e4inen kiinte\u00e4 teatteri, eli teatro stabile. Sit\u00e4 seurasivat Genova (1952) ja Torino (1955). Piccolo Teatron perustajina olivat Giorgio Strehler (1921\u20131997) ja Paolo Grassi (1919\u20132005). Piccolo Teatron ensemble koostui vain 20\u201330 n\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4, mutta sen [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[5],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1107"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1107"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1107\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2503,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1107\/revisions\/2503"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1107"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1107"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1107"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}