{"id":1111,"date":"2016-08-01T10:30:30","date_gmt":"2016-08-01T07:30:30","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1111"},"modified":"2016-10-21T13:41:01","modified_gmt":"2016-10-21T10:41:01","slug":"8-7-tsekkoslovakia-puola-ja-jerzy-grotowski","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/8-7-tsekkoslovakia-puola-ja-jerzy-grotowski\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">8.7<\/div> T\u0161ekkoslovakia, Puola ja Jerzy Grotowski"},"content":{"rendered":"<p>Sosialistisissa maissa teatterin yhteis\u00f6llinen teht\u00e4v\u00e4 noudatti tavallaan kahta vastakkaista traditiota. Marxilaisessa hengess\u00e4 teatterin teht\u00e4v\u00e4 oli vahvistaa yhteiskuntaa ja rakentaa sen \u201dsosialistista tietoisuutta\u201d. Valtiojohtoisessa j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 teatteri oli voimakkaan institutionaalisesti kontrolloitu. Itse asiassa teatteri joutui k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tasapainottelemaan viihteen, klassikoiden ja nykydraaman kolmiossa ja \u201dpit\u00e4m\u00e4\u00e4n mielialoja tyytyv\u00e4isin\u00e4\u201d. Sosialistisissa maissa kehittyi kaksijakoinen tilanne: perinteiset taidelaitokset ja kansalliset klassikot saivat virallisen aseman ja etuoikeudet, luonnollisesti sopivalla lailla tulkittuina ja puolueen kontrollissa. Sosialististen maiden oopperatalot ja kansallisteatterit voivat hyvin, varsinkin mik\u00e4li ne klassikkotulkintojen ohessa esittiv\u00e4t my\u00f6s riitt\u00e4v\u00e4sti ven\u00e4l\u00e4ist\u00e4 ohjelmistoa. Kokeellisen teatterin traditio eli melko huonosti 1950-luvun.<\/p>\n<p>Toiset, valtioon ja valtaan kriittisesti suhtautuvat (my\u00f6s juuriltaan radikaalit) taiteilijat taas eliv\u00e4t 1960-luvun puolella er\u00e4\u00e4nlaista euforian hetke\u00e4 T\u0161ekeiss\u00e4 ja Puolassa, mutta joutuivat ajoittain varsin ahtaalle suhteessaan yhteiskuntaan. T\u00e4st\u00e4 huolimatta my\u00f6s sosialistisissa maissa saatettiin suhtautua ristiriitaisesti niihin ideologisesti kyseenalaisiin taiteilijoihin, joita selv\u00e4sti arvostettiin l\u00e4nness\u00e4. Heid\u00e4n propaganda-arvonsa ymm\u00e4rrettiin.<\/p>\n<p>It\u00e4-Euroopan maissa mukaan lukien Baltian maat oli olemassa oma 1960-lukulaisten sukupolvensa, joka vilpitt\u00f6m\u00e4sti uskoi &#8221;kolmanteen tiehen&#8221; kapitalismin ja reaalisosialismin lis\u00e4ksi; siihen, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 sosialismissa voisi my\u00f6s muuttua paremmaksi ja vapautua puolue-eliitin ja keskushallinnon kontrollista. T\u0161ekkoslovakia yritti muuttaa j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4ns\u00e4 huomattavasti vapaammaksi ja avasi nuorisolle yhteydet l\u00e4nteen. T\u00e4m\u00e4 aiheutti sen, ett\u00e4 Moskovan mitta t\u00e4yttyi, ja elokuussa 1968 Neuvostoliiton johdolla sosialististen maiden asevoimat miehittiv\u00e4t maan tekaistuun avunpyynt\u00f6\u00f6n vedoten. Seurauksena oli j\u00e4rjestelm\u00e4n &#8221;normalisoiminen&#8221;, eli s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen palauttaminen. Lukuisat j\u00e4rjestelm\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmasta hankalat teatteritaiteilijat joutuivat ottamaan vastaan pienten maaseututeatterien johtajuuksia ja teht\u00e4vi\u00e4, joissa heill\u00e4 ei ollut mahdollisuutta n\u00e4kyvyyteen. T\u00e4llainen henkisen p\u00e4\u00e4oman \u201dhaaskaus\u201d on j\u00e4lkeenp\u00e4in ajatellen h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4. Ne, jotka s\u00e4\u00e4styiv\u00e4t alkoholismilta, saattoivat tietyin ehdoin kirjoittaa rauhassa ja tehd\u00e4 tutkimusta, mutta ilman aikalaishuomiota. Kuuluisin avoimesti oppositioon asettunut teatteritaiteilija oli V\u00e1clav Havel, joka sittemmin kohosi T\u0161ekkoslovakian ensimm\u00e4iseksi ei-kommunistiseksi presidentiksi.<\/p>\n<p>It\u00e4isen Keski-Euroopan teatterin merkitys kasvoi 1950- ja 1960-luvuilla. Se johtui niiden poliittisesta tilanteesta toisaalta sek\u00e4 jo 1920-luvulle juontavasta kokeellisen teatterin traditiosta toisaalta.<b> <\/b>Virallinen ohjelmiston ja n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuuden sensuuri, joka vallitsi kaikissa kylm\u00e4n sodan Neuvostoliiton satelliittimaissa, ei kyennyt kontrolloimaan visuaalisten ja ohjauksellisten keinojen monimielist\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. P\u00e4\u00e4llep\u00e4in sovinnaisesta ohjelmistosta tehtiin loistavaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n taidetta.<\/p>\n<p><strong>It\u00e4isen Keski-Euroopan teatterissa korostui \u201dkaksoiskommunikaatio\u201d. <\/strong>Kaksoiskommunikaatio viittaa kaikkeen siihen, mit\u00e4 sanottiin rivien v\u00e4list\u00e4 ja mit\u00e4 esityksen katsoja ei voinut olla ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 piilomerkityksen\u00e4. T\u00e4llainen j\u00e4nnite ruokki teattereiden hyv\u00e4\u00e4 yleis\u00f6suhdetta; erityisesti intellektuellien ja keskiluokan piiriss\u00e4, mutta my\u00f6s laajemmin. Teatterin hirve\u00e4 paradoksi on siin\u00e4, ett\u00e4 karun sensuurin oloissa teatterin \u201domin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llinen kieli\u201d kukoistaa parhaiten. T\u00e4lt\u00e4 ainakin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 1900-luvun monien totalitaaristen tai autoritaaristen valtioiden valossa. Havaintoa ei tietenk\u00e4\u00e4n pid\u00e4 tulkita sensuurin kaipuuksi.<\/p>\n<p>Neuvostoliitossa tilanne vaihteli sen mukaan, miten vapaaehtoisesti eri kansalliset kulttuurit olivat sopeutuneet ven\u00e4l\u00e4isen kulttuurin hegemoniaan. Baltian maiden tilanne oli siin\u00e4 mieless\u00e4 verrattavissa It\u00e4-Eurooppaan, sill\u00e4 siell\u00e4 yritettiin kommunikoida omalla kielell\u00e4 se mik\u00e4 voitiin.<\/p>\n<p>Ven\u00e4j\u00e4nkielisess\u00e4 teatterissa 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla uuden sukupolven nousu lis\u00e4si uudistumispaineita vuonna 1953 kuolleen Stalinin keskitettyyn ja hierarkkiseen kulttuurihallintoon. Tuolloin elettiin suhteellisen vitaalia vaihetta, jossa haluttiin uskoa kriittisen teatterin mahdollisuuteen. (ks. <a href=\"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/8-9-italia-ja-neuvostoliitto\/\">8.9 Italia ja Neuvostoliitto<\/a>)<\/p>\n<h2>T\u0161ekkoslovakia<\/h2>\n<p>Toisilleen l\u00e4heiset kielet ja murteet yhdistiv\u00e4t T\u0161ekkoslovakian valtiota, joka koottiin vuonna 1918 tasavallaksi. Sill\u00e4 oli osittain yhteinen, It\u00e4vallan keisarikunnan dominoima historia. T\u0161ekkoslovakialla oli takanaan protestantismin ja katolisuuden, &#8221;olut- ja viinimaan&#8221;, saksalaisen dominoinnin sek\u00e4 unkarilaisherruuden ajat. Monien historiallisten vaiheiden aikana maatalousvaltainen Slovakia ja sen p\u00e4\u00e4kaupunki Bratislava (saks. Pressburg) olivat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 irtautuneet teollistuneesta B\u00f6\u00f6min (p\u00e4\u00e4kaupunki Praha, saks. Prag) ja M\u00e4\u00e4rin (p\u00e4\u00e4kaupunki Brno, saks. Br\u00fcnn) hallitsemasta l\u00e4ntisest\u00e4 osasta.<\/p>\n<p>Teatterin suhteen T\u0161ekkoslovakia nousi 1920-luvulla Euroopan avantgarden johtomaiden joukkoon. Sit\u00e4 leimasivat varsinkin valaistuksen ja skenografian surrealistiset kokeilut. T\u0161ekkoslovakian pitk\u00e4aikainen kansallinen haave toteutui, kun se siirtyi modernin kehityksen etujoukkoon. Sen lis\u00e4ksi maa oli etujoukossa my\u00f6s kabareen, komedian ja satiirin kohdalla, joihin liittyi estradin\u00e4ytteleminen ja leikkimielinen sopimus yleis\u00f6n kanssa. T\u0161ekkien teatterik\u00e4sitys oli keve\u00e4mp\u00e4\u00e4 kuin puolalaisten romanttisine klassikoineen, vainajineen ja uhrautumisineen.<\/p>\n<p>Lavastustaide oli T\u0161ekkoslovakiassa eritt\u00e4in vahva teatterin osa-alue. 1930-luvulta l\u00e4htien Prahassa oli tehty multimediat\u00f6it\u00e4 ja vuonna 1957 Skenografian Instituutti aloitti toimintansa siell\u00e4. Sosialismin vuosina (1948\u20131989) skenografian kehittyminen ja teatteritekniset keksinn\u00f6t esiteltiin sosialistisen maan \u201dsaavutuksina\u201d ja valtteina. T\u00e4m\u00e4 takasi Josef Svobodalle ja muille lavastajille valtion tuen. Tosin teknisen v\u00e4lineist\u00f6n kanssa tuli taloudellisia ongelmia, kun yhteydet l\u00e4nteen 1970-luvulla vaikeutuivat. Prahassa j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n joka nelj\u00e4s vuosi Skenografian maailmann\u00e4yttely, <strong>Prahan Quadriennale<\/strong>.<\/p>\n<p>Eurooppalaisen lavastustaiteen suurmies 1950-luvulta 1970-luvulle asti oli<strong> Josef Svoboda <\/strong>(1920\u20132002). H\u00e4n oli eritt\u00e4in monipuolisten keinojen kokeilija. Svoboda kokeili realismin muuntamista pitk\u00e4lle tyylittelev\u00e4\u00e4n suuntaan ja h\u00e4n piti tilan hahmottamista kaiken l\u00e4ht\u00f6kohtana. Svoboda k\u00e4ytti materiaalia yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla sek\u00e4 loi ovelia illuusioita.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-1111 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"681\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-3.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-803\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-3.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-3-200x124.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-3-800x495.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-803'>\n\t\t\t\tJosef Svobodan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva Claude Debussyn oopperaan Pelleas ja Melisande Lontoon Covent Gardenissa 1969 [Denis Bablet, The Revolution of Stage Design in the 20th Century. Paris 1977]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Svoboda toi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle paitsi teknisi\u00e4 laitteita, kuten liikkuvia tasoja ja korokkeita, my\u00f6s erilailla heijastavia pintoja, kuten verkkoja, muoveja ja peilej\u00e4. Peilej\u00e4 k\u00e4ytettiin yll\u00e4tt\u00e4vien projisointien ja valaistusefektien pintoina.<\/p>\n<p>Svoboda kehitteli yhteisty\u00f6ss\u00e4 <strong>Alfred Radokin<\/strong> kanssa Polyekran-j\u00e4rjestelm\u00e4n eli usean valkokankaan kokonaisuuden. Siit\u00e4 astetta pidemm\u00e4lle kehitetty <strong>Laterna Magica<\/strong> (Taikalyhty) esiteltiin vuonna 1958 Brysselin maailmann\u00e4yttelyss\u00e4. Laterna Magica yhdist\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t ja elokuvan samassa esityksess\u00e4. Se luo ik\u00e4\u00e4n kuin rajattoman sadunomaiset mahdollisuudet.<\/p>\n<p>Prahassa teatteri oli vuosina 1962\u20131968 kokeileva ja yhteiskunnallisesti rohkea varaventtiili, jonka avulla pystyttiin purkamaan paineita. Teatterin esitt\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4kritiikki n\u00e4htiin my\u00f6s puoluepiireiss\u00e4 reformistisessa hengess\u00e4. Toisin sanoen haluttiin uskoa uudistuksiin, joiden tarpeesta 15 vuotta jatkunut sosialistinen kokeilu oli jo vakuuttanut kaikki. Kev\u00e4\u00e4n 1968 vapaamielisiss\u00e4 uudistuksissa kommunistinen puolue tinki yksinvallastaan ja nuoriso sai matkustaa l\u00e4nteen. Muutokset olivat liikaa Moskovalle. Ideologisen avunpyynn\u00f6n varjolla se l\u00e4hetti naapurimaiden ja omat armeijansa miehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n maata. Kokemus oli traumaattinen my\u00f6s Varsovan liiton maiden sotilaille: ajella panssarivaunua kaupungissa, jossa koko kansa osoitti kaduilla mielt\u00e4. Opiskelija Jan Palach teki polttoitsemurhan protestiksi vanhan kaupungin torilla: tieto Prahan tapahtumista levisi el\u00e4v\u00e4ksi salaisuudeksi koko it\u00e4isess\u00e4 Euroopassa. Agnieszka Holland on k\u00e4sitellyt aihepiiri\u00e4 ansiokkaasti kolmiosaisessa elokuvasarjassa <em>Palava pensas<\/em> (2013).<\/p>\n<p>Elokuun 1968 normalisointi (ven. normalizatsija; normalnyj = s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukainen) iski teatterin henkitoreisiin. Kuuluisat kirjailijat ja ohjaajat l\u00e4htiv\u00e4t maasta, osa joutui sis\u00e4iseen maanpakoon, kun heid\u00e4t m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin jonkin maaseututeatterin johtoon pois n\u00e4kyvilt\u00e4. Jotkut kirjailijat ja ohjaajat, kuten <strong>Ottomar Krejca, Jaroslav Vostry<\/strong>, <strong>Ladislav Smocek <\/strong>ja<strong> Jan<\/strong> <strong>Grossman<\/strong>, jatkoivat kuitenkin ty\u00f6skentely\u00e4 vaikeista olosuhteista huolimatta.<\/p>\n<p>Teatteri oli t\u00e4rke\u00e4 indikaattori ilmapiirist\u00e4, erityisesti kun eturivin drmaatikko V\u00e1clav Havel nousi koko ihmisoikeusliikkeen johtoon ja aikanaan 1989 ensimm\u00e4iseksi demokraattiseksi presidentiksi.<\/p>\n<p>1960-luvulla kehittyi absurdi tyyli, joka reaalisosialismissa el\u00e4ville ei ollut lainkaan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, vaan \u201dsilkkaa realismia\u201d. 1970-luku oli puolestaan stagnaation kausi teatterissa. Maan intellektuaalinen el\u00e4m\u00e4 kuitenkin aktivoitui, kun intellektuellien julistus \u201dCharta 77\u201d (Peruskirja 77) julkaistiin, mik\u00e4 ei j\u00e4\u00e4nyt huomiotta my\u00f6s muissa It\u00e4-Euroopan sosialistimaissa. Julistus pohjautui Euroopan Turvallisuus ja yhteisty\u00f6konferenssin (ETYK) Helsingin p\u00e4\u00e4t\u00f6sasiakirjaan (1975), joka sis\u00e4lsi l\u00e4nnen vaatimuksen ihmisoikeuksien ja sananvapauden kunnioittamisesta. \u201dCharta 77\u201d kysyi, miss\u00e4 viipyi valtion allekirjoittaman sopimuksen t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npano.<\/p>\n<p>Dramaatikko <strong>V\u00e1clav Havel<\/strong> (1936\u20132011), jolle ominaista oli absurdi tyyli, oli &#8221;Charta 77&#8221; liikkeen keskeisi\u00e4 hahmoja. Havel tuomittiin peruskirjan julkaisemisen j\u00e4lkeen vankilaan viideksi vuodeksi 1979. H\u00e4n kirjoitti s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti fanatismia ja suvaitsemattomuutta vastaan. Havel valittiin presidentiksi vuoden 1989 \u201dsamettivallankumouksessa\u201d. Havelin draamatuotanto kattaa 2000-luvulle asti yli 20 draamaa, joista mainittakoon seuraavat varhaisemmat teokset.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1963 <em>Puutarhajuhla<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1965 <em>Tiedotus<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1968 <em>Professori sokkeloissa<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1974 <em>Salaliittolaiset<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1984 <em>Largo desolato<\/em><\/p>\n<p>Euroopan kuuluisia, pienikokoisia ja riemastuttavan elinvoimaisia teattereita tuolta ajalta olivat <strong>Teater za Branou<\/strong>, [Portin takana], <strong>Cinoherni Klub<\/strong>, [N\u00e4yttelij\u00e4klubi] ja <strong>Divadlo na Zabradli<\/strong>, [Balustradi teatteri].<\/p>\n<h2>Puola<\/h2>\n<p>Puolan teatteria on leimannut maan verinen ja monimutkainen historia. Petoksia on tehty oman maan sis\u00e4ll\u00e4, Puola on jaettu useaan otteeseen mielivaltaisesti Euroopan voimakkaiden maiden kesken ja maan rajoja on siirrelty mielin m\u00e4\u00e4rin. Monia kansallisia ja poliittisia kiistoja ei ole selvitetty. Lopulta ollaan ajauduttu aina ep\u00e4toivoisiin taisteluihin, joissa lukuisat \u201culjaat taistelijat\u201d ovat kuolleet veriss\u00e4 p\u00e4in. Kaikki t\u00e4m\u00e4 on heijastunut puolalaisen teatterin kuvastoihin.<\/p>\n<p>Puolassa syntyi merkitt\u00e4v\u00e4 romantiikan ajan draamakirjallisuus 1800-luvun alussa, jolloin se kuului valtiollisesti Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n, Preussiin ja It\u00e4valtaan. Romanttisessa draamakirjallisuudessa luotiin kansakunnan k\u00e4site sek\u00e4 is\u00e4nmaallisen uhrautumisen messiaaninen eetos ja kuvasto. Kolme t\u00e4rkeint\u00e4 romanttista runoilijaa, jotka tunnetaan nimell\u00e4 &#8221;kolme bardia&#8221;, olivat Adam Mickiewicz, Zygmunt Krasi\u0144ski ja Juliusz S\u0142owacki, joista j\u00e4lkimm\u00e4inen profiloitui kaikkein voimakkaimmin dramaatikoksi (etenkin <em>Kordian<\/em>, 1833). Aikakauden n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuus on Puolan teatterin kivijalkaa, ja sen esitt\u00e4misen kautta on aina voitu k\u00e4yd\u00e4 poliittista keskustelua, my\u00f6s kommunismin vuosikymmenin\u00e4. Janina Ludawska on ruotsintanut sarjan artikkeleita teoksessa <em>Om det polska romantiska dramat och dess sceniska traditioner <\/em>(1980), jossa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n juuri n\u00e4it\u00e4 draamoja ja niiden tulkintahistoriaa.<\/p>\n<p>Puolassa p\u00e4\u00e4si kehittym\u00e4\u00e4n vahva avantgarde-taiteen historia jo sotien v\u00e4liss\u00e4, ei kaikkein v\u00e4hiten <strong>Stanis\u0142aw Witkiewiczin<\/strong> vaikutuksesta. Avantgardesta tuli kansallisen ylpeyden aihe, jota vaalittiin, sill\u00e4 se erosi ven\u00e4l\u00e4isest\u00e4, virallisesta sosialistisesta estetiikasta. Kokeellisen teatterin synnylle oli stalinismin hellitetty\u00e4 1950-luvulla valmista maaper\u00e4\u00e4. Se oli puolalaista, kuvallista, k\u00e4sitteellist\u00e4, absurdia ja surrealistista.<\/p>\n<p>Puolalaisella teatterilla on ollut my\u00f6s oma \u201dabsurdi\u201d, runollinen, tyylittelev\u00e4 perinteens\u00e4. Vaikka sit\u00e4 tunnetaan Suomessa suhteellisen v\u00e4h\u00e4n, on siit\u00e4 syyt\u00e4 olla tietoinen.<\/p>\n<p><strong>Stanislaw Ignacy Witkiewicz <\/strong>(1885\u20131939) oli puolalainen \u201dsurrealisti\u201d, joka oli omintakeinen kokeilija. <strong>Witold Gombrowiczin <\/strong>(1904\u20131969), Pariisiin emigroituneen kirjailijan, hienot teokset <strong><em>Yvonne<\/em>, <em>Burgundin prinsessa<\/em><\/strong> (1938), <strong><em>Vihki\u00e4iset<\/em><\/strong> (1945 \/-50\/-64) ja <strong><em>Operetti<\/em><\/strong> (1966) on kuitenkin esitetty Suomessa.<\/p>\n<p>Nuorempaa sukupolvea edustivat <strong>Tadeusz R\u00f3sewicz <\/strong>(1921\u20132014) ja <strong>Slawomir Mrozek <\/strong>(1930\u20132013). He kehitteliv\u00e4t oman h\u00e4ijyn humoristisen ja sarkastisen tyylins\u00e4. Vaikka n\u00e4ytelm\u00e4t olisivat n\u00e4enn\u00e4isesti harmittomia fantasioita, on niiden yhteiskuntasatiirisuus ilmeist\u00e4. Mrozekin <strong><em>Tango<\/em><\/strong> (1965) oli aikanaan koko Euroopan suosituimpia nykyn\u00e4ytelmi\u00e4. Perheen kolmen sukupolven avulla se esitt\u00e4\u00e4 monimielisen tulkinnan Puolan tai Euroopan l\u00e4hihistoriasta sek\u00e4 liberaaleista ja autoritaarisista asenteista. Vuonna 1968 Mrozek protestoi T\u0161ekkoslovakian miehityst\u00e4 vastaan, jolloin h\u00e4nen n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 kiellettiin joksikin aikaa.<\/p>\n<p>Puolan t\u00e4rkeimpi\u00e4 ohjaajia ovat olleet <strong>Adam Hanuszkiewicz, Kazimierz Dejmek, Andrzej Wajda, Henry Tomaszewski, Konrad Swinarski<\/strong> ja<strong> Erwin Axer<\/strong>. Erityismaininnan ansaitsee<strong> Josef Szajna <\/strong>(1922\u20132008), jolla on ollut varsin omintakeinen visuaalinen kielens\u00e4. H\u00e4nen ohjaustensa erityspiirteit\u00e4 olivat sek\u00e4 absurdit ratkaisut ett\u00e4 puolalaisen ja katolisen mytologian hy\u00f6dynt\u00e4minen.<\/p>\n<p><strong>Tadeusz Kantor<\/strong> (1915\u20131990) on ollut Szajnan ohella toinen ehdottoman merkitt\u00e4v\u00e4 avantgardisti, joka oli laaja-alainen. H\u00e4n oli sek\u00e4 ohjaaja ja lavastaja ett\u00e4 kuvataiteilija. Teemu Paavolainen on kirjoittanut h\u00e4nen monista produktioistaan suomeksi. Kantor oli tehnyt teatteriaan jo 1950-luvulta alkaen ohjaamalla muun muassa Witckiewitzin n\u00e4ytelmi\u00e4. H\u00e4n loi esityksi\u00e4 omasta kokemusmaailmastaan, joissa n\u00e4yttelij\u00e4t, mallinuket, rituaaliset elementit sek\u00e4 sotien ja keskitysleirien kauhut yhdistyiv\u00e4t hyvin persoonalliseksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kieleksi.<\/p>\n<p><strong><em>Kuollut luokka<\/em><\/strong> valmistui vuonna 1975 ja <strong><em>Wielopole, Wielopole<\/em><\/strong> vuonna 1980. Molemmissa ohjaaja itse oli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4kyvill\u00e4 \u201dohjaamassa\u201d esityst\u00e4, joka muodostui mielikuvien sarjasta, ja liittyi 1970-luvun Puolassa lis\u00e4\u00e4ntyneeseen muistamisen tematiikkaan. Kantorin suggestiivinen kuvallisuus molemmissa teoksissa liittyy hulluihin, mielivaltaisiin ja karmaiseviin muistoihin lapsuuden koululuokan ihmisist\u00e4 sek\u00e4 kotikaupungin vaiheisiin 1900-luvun alkupuolelta l\u00e4htien.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-1111 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"825\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-11.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-806\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-11.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-11-200x150.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-11-800x600.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-806'>\n\t\t\t\tTadeusz Kantorin performanssi Krakovassa 1968 [Denis Bablet, The Revolution of Stage Design in the 20th Century. Paris 1977]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h2>Jerzy Grotowski<\/h2>\n<p>Puola oli sodan j\u00e4lkeen niin perusteellisesti raunioina. Suurista kaupungeist\u00e4 Varsovasta oli tuhottu 85 %, Wroclawista (saks. Breslau) 70%, Pozna\u0144ista (saks. Posen) yli puolet sek\u00e4 Gdanskin vanhakaupunki l\u00e4hes kokonaan. Ainoastaan Krakova oli s\u00e4ilynyt melko vahingoittumattomana. T\u00e4llaisessa tilanteessa teatterirakennuksiin tai lavastamiseen ei ollut mahdollista satsata. Siksi n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6 ja n\u00e4yttelij\u00e4koulutus on ollut Puolassa t\u00e4rke\u00e4t\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Jerzy Grotowski<\/strong> (1933\u20131999) harjoitti n\u00e4yttelij\u00e4nopintoja ensin Krakovassa ja sitten Moskovassa, jossa h\u00e4n tutustui perusteellisesti Stanislavskin ty\u00f6h\u00f6n. Vuonna 1959 Grotowski perusti pieneen Opolen kaupunkiin teatterin nimelt\u00e4 \u201d<strong>13 rivin teatteri<\/strong>\u201d. Siell\u00e4 h\u00e4n alkoi niukoissa olosuhteissa toteuttaa hyvin nuorten n\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa esityksi\u00e4, joiden yhteinen nimitt\u00e4j\u00e4 oli <strong>ehdoton totuuden etsiminen. <\/strong><\/p>\n<p>Teatterista oli Grotowskin mukaan eliminoitava kaikki muu paitsi n\u00e4yttelij\u00e4 ja yleis\u00f6, mink\u00e4 vuoksi vain heihin on keskitytt\u00e4v\u00e4. Grotowskin ty\u00f6h\u00f6n on my\u00f6hemmin liitetty k\u00e4site <strong>k\u00f6yh\u00e4 teatteri.<\/strong> Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 kun teatteria tehd\u00e4\u00e4n k\u00f6yhiss\u00e4 tai muuten vaan askeettisisssa oloissa, j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 vain n\u00e4yttelij\u00e4 ja katsoja. Muiden elementtien varaan kuin heid\u00e4n ei esityst\u00e4 voi rakentaa. Siksi Grotowskin esityksiss\u00e4 ei k\u00e4ytetty naamioita eik\u00e4 juuri maskeerausta. Esiintyj\u00e4t soittivat musiikin itse. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ei ollut lavastuksia; ainoastaan vain v\u00e4h\u00e4n tavaroita. Kaikkein olennaisinta oli n\u00e4yttelij\u00e4n intensiteetti.<\/p>\n<p>K\u00f6yh\u00e4 teatteri merkitsi ennen muuta kaiken kliseen ja kuonan puhdistamista n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6st\u00e4. Se pyrki luopumaan teeskentelyst\u00e4 ja ulkoisesta tehosta. Yleis\u00f6n edess\u00e4 pit\u00e4isi pysty\u00e4 olemaan \u201dt\u00e4ysin paljaana\u201d. Grotowskin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 termi on <strong>via negativa \u2013 poistamisen tie<\/strong>. Se tarkoittaa esteiden poistamista vapaasti virtaavan ilmaisun tielt\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-1111 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"654\" height=\"800\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img458.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-784\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img458.jpg 654w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/img458-164x200.jpg 164w\" sizes=\"(max-width: 654px) 100vw, 654px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-784'>\n\t\t\t\tGrotovskin Murtumaton prinssi, Wroclaw 1965 [Tadeusz Burzynski &#038; Zbigniew Osinski, Grotowski\u2019s Laboratory. Warsaw 1979]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Itse n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6lle oli useita l\u00e4ht\u00f6kohtia, kuten monet <strong>Artaud\u2019n <\/strong>ajatukset sek\u00e4 Stanislavskin perusteet. My\u00f6s Grotowski itse loi merkitt\u00e4vi\u00e4 koulutusmenetelmi\u00e4 ja harjoitteita, jotka t\u00e4ht\u00e4siv\u00e4t fysiikan ja \u00e4\u00e4nen t\u00e4ydelliseen hallintaan. N\u00e4yttelij\u00e4 pyrki t\u00e4ydelliseen psyykkiseen muuntautumiseen; el\u00e4ytyminen tuli vied\u00e4 syv\u00e4tasolle.<\/p>\n<p>Samalla Neuvostoliiton satelliittivaltioissa teatterin merkitys alkoi muistuttaa kirkon roolia kansalaisyhteiskunnan kokoontumispaikkana. My\u00f6s teatteri oli paikka, jossa kaikin tavoin tuli pyrki\u00e4 totuuteen. Se oli kohtaamispaikka, jossa valheiden valtion ihmiset saattoivat kohdata ja &#8221;puhua&#8221; totta.<\/p>\n<p>Grotowskin ja Artaud\u2019n ajatusten my\u00f6hemm\u00e4t jatkajat ja soveltajat, joita ei ole puuttunut 1960-luvulta l\u00e4htien, ovat korostaneet transsia ja heitt\u00e4ytymist\u00e4 sek\u00e4 antautumista alitajunnan tuottamalle ilmaisulle. Grotowski kuitenkin korosti sit\u00e4, ett\u00e4 vaikka n\u00e4yttelij\u00e4n transsia l\u00e4henev\u00e4 t\u00e4ydellinen antautuminen on tarpeen, t\u00e4ytyy sen olla samalla t\u00e4ysin kontrolloitua ja hallinnassa. Seikka, josta Grotowski puhui Artaud&#8217;sta poiketen on se, ett\u00e4 transsista oli osattava tulla pois. Kontrollin avulla v\u00e4ltett\u00e4isiin kliseinen ilmaisu, johon pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n alitajunnan varassa toimiva n\u00e4yttelij\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ajautuisi. Ainoastaan n\u00e4yttelij\u00e4, joka hallitsisi fyysisen koneistonsa, kykenisi jalostamaan alitajunnan elementit taideteokseksi.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-1111 gallery-columns-1 gallery-size-medium'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"550\" height=\"800\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-4-550x800.jpg\" class=\"attachment-medium size-medium\" alt=\"\" loading=\"lazy\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-4-550x800.jpg 550w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-4-137x200.jpg 137w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-4.jpg 687w\" sizes=\"(max-width: 550px) 100vw, 550px\" \/>\n\t\t\t<\/dt><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"554\" height=\"800\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-1-554x800.jpg\" class=\"attachment-medium size-medium\" alt=\"\" loading=\"lazy\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-1-554x800.jpg 554w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-1-138x200.jpg 138w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-1.jpg 692w\" sizes=\"(max-width: 554px) 100vw, 554px\" \/>\n\t\t\t<\/dt><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"546\" height=\"800\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-2-546x800.jpg\" class=\"attachment-medium size-medium\" alt=\"\" loading=\"lazy\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-2-546x800.jpg 546w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-2-137x200.jpg 137w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-2.jpg 683w\" sizes=\"(max-width: 546px) 100vw, 546px\" \/>\n\t\t\t<\/dt><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"547\" height=\"800\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-3-547x800.jpg\" class=\"attachment-medium size-medium\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-789\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-3-547x800.jpg 547w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-3-137x200.jpg 137w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowskin-harjoite-3.jpg 684w\" sizes=\"(max-width: 547px) 100vw, 547px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-789'>\n\t\t\t\tRyszard Cieslak Grotowskin ohjauksessa [Eugenio Barba &#038; Niccolo Savarese: A Dictionary of Theatre Anthropology. 1991]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Koska n\u00e4yttelij\u00e4 p\u00e4\u00e4see uskalluksessaan pitemm\u00e4lle kuin katsoja, h\u00e4n ik\u00e4\u00e4n kuin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 edustaa rituaalimaisesti katsojaa. Siksi teatteri oli Grotowskille kuin rituaali, johon katsojat p\u00e4\u00e4stettiin osallistujina ja \u201dihmeen todistajina\u201d.<\/p>\n<p>Virallisella Puolalla, eli kommunistisella Puolan kansantasavallalla, oli ongelmia sen kanssa, ett\u00e4 Grotowskin provinssiteatteri haluttiin kansainv\u00e4lisille festivaaleille. Vuonna 1965 ryhm\u00e4 siirtyi Wroclawin kaupunkiin, jonne perustettiin <strong>Teatr Laboratory<\/strong> \u2013 N\u00e4yttelemisen tutkimuslaitos. Sen esityksiss\u00e4 muunneltiin suuren huoneen muodostamaa tilaa. Katsojat voitiin sijoittaa eri tavalla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6toiminnan vaatimaan psyykkiseen et\u00e4isyyteen. Tekstein\u00e4 oli k\u00e4sikirjoituksia, jotka mahdollistivat uskonnollis-rituaalisen kokemisen. P\u00e4\u00e4rooleja n\u00e4ytteli usein <strong>Ryszard Cieslak<\/strong>.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-5 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-5' class='gallery galleryid-1111 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"791\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img426.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-5-2157\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img426.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img426-200x144.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img426-800x575.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-5-2157'>\n\t\t\t\tFaustus  [Denis Bablet. The Revolution of Stage Design in the 20th Century. Paris 1977]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><strong><em>Akropolis<\/em><\/strong> (keskitysleiriaihe), <strong><em>Dr Faustus<\/em><\/strong> (kuva); <strong><em>Murtumaton prinssi<\/em><\/strong> (Calder\u00f3n-Slowacki, kuva ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4), <strong><em>Hamlet<\/em><\/strong> ja <strong><em>Apocalypsis cum figuris<\/em><\/strong> (Raamatun tarinoita nykyhetkess\u00e4) olivat ryhm\u00e4n keskeisi\u00e4 esityksi\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-6 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-6' class='gallery galleryid-1111 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"480\" height=\"1000\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowski-Teatterilaboratorion-juliste-uskonnollinen-kuvasto-arkkityypit.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-6-783\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowski-Teatterilaboratorion-juliste-uskonnollinen-kuvasto-arkkityypit.jpg 480w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowski-Teatterilaboratorion-juliste-uskonnollinen-kuvasto-arkkityypit-96x200.jpg 96w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Grotowski-Teatterilaboratorion-juliste-uskonnollinen-kuvasto-arkkityypit-384x800.jpg 384w\" sizes=\"(max-width: 480px) 100vw, 480px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-6-783'>\n\t\t\t\tGrotowski, Apocalypsis cum figuris, 1968. Teatterilaboratorion juliste [Tadeuz Burzynski &#038; Zbiniev Osinski: Grotowski\u2019s Laboratory. 1979]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Vuonna 1968 toimitettiin kirja <em>Towards a Poor Theatre, <\/em>jonka yksi toimittajista oli <strong>Eugenio Barba <\/strong>(s. 1936). Barbasta ja h\u00e4nen Tanskaan perustamastaan <strong>Odin-teatretista <\/strong>tuli Grotowskin ajatusten t\u00e4rke\u00e4 jatkaja. Samalla se ilmeisesti my\u00f6s hieman suodatti ja \u201desti\u201d Grotowskin ydinajatusten levi\u00e4mist\u00e4. <strong>Odin-teatret<\/strong> on toiminut yli 20 vuotta vaihtelevalla ryhm\u00e4ll\u00e4 Holstebrossa. Sen yhteydess\u00e4 on sittemmin toiminut my\u00f6s ISTA (International School of Theatre Anthropology).<\/p>\n<p>Grotowski itse muutti ty\u00f6tapojaan noin vuonna 1970, jolloin h\u00e4nen maineensa oli suurin. H\u00e4n alkoi 1974 tutkia erityisesti alkuper\u00e4isi\u00e4 rituaaleja, kuten japanilaisia, intialaisia, haitilaisia, meksikolaisia ja afrikkalaisia. L\u00e4ntiset teatteri-intellektuellit hakeutuivat kohti <strong>alkul\u00e4hteiden teatteria <\/strong>(theatre of sources). Vuoden 1975 kes\u00e4ll\u00e4 Wroclawissa toimi tutkimusyliopisto. Puolalaisessa mets\u00e4ss\u00e4 tehtiin \u201dmatka\u201d alkurituaaleihin, peruskokemuksiin ja elementteihin, joita olivat tuli, ilma, maa, sy\u00f6minen, tanssi, n\u00e4ytteleminen ja uinti. Se oli matka teatterin rituaalisen kokemuksen alkuper\u00e4\u00e4n. Kiinnostus antropologiseen n\u00e4k\u00f6kulmaan levisi. Toisaalta kuitenkin n\u00e4htiin, ett\u00e4 paluu \u201dluontoon\u201d oli pohjimmiltaan huviretki urbaanissa Euroopassa.<\/p>\n<p>Puolan sotatilan julistamisen j\u00e4lkeen vuonna 1982 Grotowski emigroitui. Sotatila oli kommunistisen hallituksen operaatio murskata vapaa <em>Solidaarisuus<\/em>-ammattiliitto. Grotowski toimi Yhdysvalloissa vuoteen 1985 asti, mist\u00e4 siirtyi Italiaan, jossa h\u00e4n jatkoi laboratorioty\u00f6skentely\u00e4\u00e4n n\u00e4yttelij\u00f6iden opettajana kuolemaansa asti vuonna 1999.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1993 julkaistiin suomennosvalikoima Jerzy Grotowskin p\u00e4\u00e4osin 1960-luvun tekstej\u00e4, nimell\u00e4 <em>H\u00e4n ei ollut kokonainen<\/em> (1993). Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s parhaat selvitykset Grotowskin ajatuksista ja h\u00e4nen perint\u00f6ns\u00e4 vaalinnasta. Teoksen laajennettu uusintapainos ilmestyi vuonna 2006 nimell\u00e4 <em>Kohti k\u00f6yh\u00e4\u00e4 teatteria<\/em>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Sosialistisissa maissa teatterin yhteis\u00f6llinen teht\u00e4v\u00e4 noudatti tavallaan kahta vastakkaista traditiota. Marxilaisessa hengess\u00e4 teatterin teht\u00e4v\u00e4 oli vahvistaa yhteiskuntaa ja rakentaa sen \u201dsosialistista tietoisuutta\u201d. Valtiojohtoisessa j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 teatteri oli voimakkaan institutionaalisesti kontrolloitu. Itse asiassa teatteri joutui k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tasapainottelemaan viihteen, klassikoiden ja nykydraaman kolmiossa ja \u201dpit\u00e4m\u00e4\u00e4n mielialoja tyytyv\u00e4isin\u00e4\u201d. Sosialistisissa maissa kehittyi kaksijakoinen tilanne: perinteiset taidelaitokset ja kansalliset klassikot saivat [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[5],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1111"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1111"}],"version-history":[{"count":19,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1111\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2348,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1111\/revisions\/2348"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1111"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1111"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1111"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}