{"id":1115,"date":"2016-08-01T10:35:26","date_gmt":"2016-08-01T07:35:26","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1115"},"modified":"2016-10-10T16:55:30","modified_gmt":"2016-10-10T13:55:30","slug":"8-5-saksankielinen-teatteri-1960-luvulta-alkaen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/8-5-saksankielinen-teatteri-1960-luvulta-alkaen\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">8.5<\/div> Saksankielinen teatteri 1960-luvulta alkaen"},"content":{"rendered":"<p>1960-luvun sukupolvikonfliktien rajuus Saksassa liittyi menneisyyden traumaan. Moni vanhemman sukupolven henkil\u00f6, joka oli aktiivisesti tukenut kansallissosialisteja vuosina 1933\u20131945 tai hy\u00f6tynyt niist\u00e4 pystyi jatkamaan toimintaansa sodan j\u00e4lkeen uuden identiteetin turvin ilman mit\u00e4\u00e4n seurauksia. Huolimatta Marshall-avun mahdollistamasta talousihmeest\u00e4, menneisyytt\u00e4 ei ollut k\u00e4sitelty vaan se oli vaiennettu. Holokaustin organisoinnista vastanneen Adolf Eichmannin oikeudenk\u00e4ynti Israelissa vuonna 1961 sek\u00e4 Frankfurtin Auschwitz-oikeudenk\u00e4ynnit vuosina 1963\u20131965 lis\u00e4siv\u00e4t tiet\u00e4myst\u00e4 ja keskustelua vanhemman sukupolven hirmuteoista nuorison keskuudessa. L\u00e4nsi-Saksassa n\u00e4ytelmien teemana saattoi olla se takink\u00e4\u00e4nt\u00e4misen psykologinen ilmapiiri, jossa natsismista t\u00e4ysin vaiettiin, mutta joka kuitenkin huokui vahvaa autoritaarisuuden ja luokkayhteiskunnan perint\u00f6\u00e4 pitk\u00e4lle 1970-luvulle asti.<\/p>\n<h2>Dokumenttidraama<\/h2>\n<p><strong>Dokumenttidraama <\/strong>kohosi merkitt\u00e4v\u00e4ksi lajityypiksi 1960-luvun alun L\u00e4nsi-Saksassa. Tuolloin esityksi\u00e4 ohjasi Yhdysvalloista palannut vanha Erwin Piscator. Dokumenttidraaman etu oli siin\u00e4, ett\u00e4 vaikeita kysymyksi\u00e4 voitiin k\u00e4sitell\u00e4 arkistojen fakta-aineistolla mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n paisutellen. Lajityypill\u00e4 tavoiteltiin ik\u00e4\u00e4n kuin puhdasta totuutta tai haettiin historian paradokseja.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-1115 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"674\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-4.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-804\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-4.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-4-200x123.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-4-800x490.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-804'>\n\t\t\t\tHans-Ulrich Schm\u00fccken lavastusluonnos Erwin Piscatorin ohjaukseen Peter Weissin dokumenttidraamasta Tutkimus, L\u00e4nsi-Berliinin Freie Volksb\u00fchne, 1965 [Erwin Piscator, Das politische Theater (toim. Ludwig Hoffmann). Berlin 1968]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"832\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-6.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-805\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-6.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-6-200x151.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-6-800x605.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-805'>\n\t\t\t\tPiscatorin ohjaus Weissin Tutkimuksesta 1965. Pienoismallin kuvaprojektioita ei k\u00e4ytetty esityksess\u00e4 [Erwin Piscator, Das politische Theater (toim. Ludwig Hoffmann). Berlin 1968]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Jonkin verran n\u00e4ytelm\u00e4tyyppiin kuului my\u00f6s vastuun osoittamista ja syytt\u00e4mist\u00e4. Aikanaan hyvin merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 <strong>Rolf Hochhuthin<\/strong> (s. 1931) <strong><em>Sijainen<\/em><\/strong> -n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 (1963) katolinen kirkko ja paavi Pius XII osoitetaan osavastuullisiksi Hitlerin juutalaisvainoihin, sill\u00e4 paavi antoi tapahtumille hiljaisen siunauksensa. N\u00e4ytelm\u00e4 oli vuosikausia esityskiellossa katolisissa maissa. Hochhuthin muita n\u00e4ytelmi\u00e4 oli <em>Die Soldaten<\/em> (<em>Sotilaat<\/em>, 1967) sek\u00e4 <em>Die Guerillas <\/em>ja <em>Judith<\/em> vuodelta 1970. Toinen dokumenttidraamalla profiloitunut dramaatikko oli <strong>Heinar Kipphardt<\/strong> (1922\u20131987), joka kirjoitti n\u00e4ytelm\u00e4t <em>In der Sache J. Robert Oppenheimer (Oppenheimerin tapaus) <\/em>vuonna 1964,<em> M\u00e4rz. Ein K\u00fcnstlerleben (M\u00e4rz, taiteilijalel\u00e4m\u00e4) <\/em>vuonna 1980 sek\u00e4 draaman <em>Bruder Eichmann (Veli Eichmann) <\/em>vuonna 1983.<\/p>\n<h2>Peter Weiss<\/h2>\n<p>Kirjailija <strong>Peter Weiss<\/strong> (1916\u20131982) oli 1960-luvun saksankielisen draaman kenties n\u00e4kyvin hahmo. H\u00e4n syntyi juutalaisen tehtailijan perheeseen ja pakeni vuonna 1934 Saksasta. Weiss asui Englannissa, T\u0161ekkoslovakiassa ja vuodesta 1938 alkaen Ruotsissa. H\u00e4n kirjoitti runoja ja oli my\u00f6s graafikko. Weissin puoliso oli lahjakas skenografi Gunilla Palmstjerna-Weiss.<\/p>\n<p>Nuoruudent\u00f6iden j\u00e4lkeen Weissin t\u00e4rke\u00e4 <strong>l\u00e4pimurto<\/strong> oli vuonna 1963 valmistunut n\u00e4ytelm\u00e4, jolla oli pitk\u00e4 nimi: <em>Die Verfolgung und Ermordung Jean Paul Marats dargestellt durch die Schauspielgruppe des Hospizes zu Charenton unter Anleitung des Herrn de Sade<\/em> (<em>Jean Paul Marat\u2019n vaino ja murha Charentonin sairaalan potilaiden esitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 herra de Saden johdolla<\/em>). Lyhyyden vuoksi teos tunnetaan nimell\u00e4 <strong><em>Marat\/Sade<\/em><\/strong>. (katso\u00a0Brookin ohjauksesta luvussa\u00a0<a href=\"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/8-8-peter-brook\/\">8.8 Peter Brook<\/a>) Suomessa n\u00e4ytelm\u00e4 kantaesitettiin Suomen Kansallisteatterissa 1965 Ralf L\u00e5ngbackan ohjaamana. Sen j\u00e4lkeen draamaa on usein painotettu eri lailla poliittisen tarkoituksenmukaisuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4 her\u00e4tti Saksassa suurta huomiota. Id\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4nness\u00e4 tulkittiin sen kuva vallankumouksesta ja sen merkityksest\u00e4 erilailla; varsinkin individualismia korostavan aristokraatin Markiisi de Saden ja vallankumouksen johtajiin kuuluneen Marat\u2019n vastakkaisuudessa. Koko n\u00e4ytelm\u00e4 on vaikea ja pitk\u00e4 joukkokohtaus. Muodon lis\u00e4ksi n\u00e4ytelm\u00e4n teho perustuu de Saden ja Marat\u2019n esitt\u00e4jien tasavahvaan panokseen.<\/p>\n<p>Weissin n\u00e4ytelm\u00e4 on mestarillisen hieno ja monitasoinen; yksi moderneista klassikoista. Se on my\u00f6s esitt\u00e4jilleen vaikea, sill\u00e4 teos edellytt\u00e4\u00e4 Pirandellon, Brechtin, Artaud&#8217;n ja Genet&#8217;n, sek\u00e4 markkinateatterin ja katulaulajien keinovalikoimien yhdist\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n<p>Weiss jatkoi Auschwitz-aiheisella, osin dokumentaarisella n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4, mutta ennen kaikkea oratoriomaisella teoksella <strong><em>Die Ermittlung<\/em><\/strong> (<em>Tutkimus<\/em>) vuodelta 1965. Sen materiaalina oli Frankfurtissa vuosina 1963\u20131965 k\u00e4ydyt Auschwitz-oikeudenk\u00e4ynnit. Seuraavana vuonna 1966 Weissista tuli jo avoimesti hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4n poliittisen teatterin edustaja teoksellaan <strong><em>Gesang vom Lusitanischen Popanz<\/em><\/strong> (<em>Laulu Variksenpel\u00e4ttimest\u00e4\/Kauhunaamiosta<\/em>). Se kertoi Portugalin siirtomaiden kansojen taistelusta is\u00e4nti\u00e4\u00e4n vastaan. Vuoden 1968 <strong><em>Viet Nam Diskurs<\/em><\/strong> onkin jo suurisuuntainen Vietnamin sodan ja Yhdysvaltojen vastainen n\u00e4ytelm\u00e4. Teoksessa puolustettiin FNL:n, Vietnamin vapautusrintaman taistelua, ja esityksen lopussa sille ker\u00e4ttiin rahaa. Teoksen esitykset aiheuttivat kaikkialla L\u00e4nsi-Saksassa valtavia mielenosoituksia ja provokaatioita.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-1115 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"792\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-2.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-807\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-2.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-2-200x144.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-2-800x576.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-807'>\n\t\t\t\tPeter Weissin Viet Nam Diskurs Frankfurtissa 1968 [Denis Bablet, The Revolution of Stage Design in the 20th Century. Paris 1977]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Weiss heitti l\u00f6yly\u00e4 sukupolvikonfliktille, joka oli kuumentunut Liittotasavallassa. H\u00e4n kirjoitti n\u00e4ytelm\u00e4n Leo Trotskista, <strong><em>Trotski im Exil<\/em> <\/strong>(1970), mutta jo seuraavana vuonna n\u00e4ytelm\u00e4n <strong><em>H\u00f6lderlin<\/em><\/strong><em>. <\/em>Sen aiheena oli saksalaisen varhaisromantiikan erist\u00e4ytynyt runoilija Friedrich H\u00f6lderlin. Vuonna 1975 Weiss teki sovituksen Kafkan <strong><em>Oikeusjutusta<\/em><\/strong> sek\u00e4 my\u00f6hemmin n\u00e4ytelm\u00e4n <strong><em>Uusi oikeusjuttu<\/em><\/strong>, jossa h\u00e4n kuvasi 1980-luvun alkua L\u00e4nsi-Euroopassa.<\/p>\n<h2>Muita dramaatikkoja<\/h2>\n<p>DDR:l\u00e4isist\u00e4 kirjailijoista t\u00e4rkeimm\u00e4t ovat <strong>Peter Hacks <\/strong>(1928\u20132003) sek\u00e4 <strong>Heiner M\u00fcller <\/strong>(1929\u20131995). He molemmat olivat Brechtin Berliner Ensemblessa dramaturgeja. M\u00fcllerist\u00e4 kehittyi 1980-luvulle tultaessa todellinen kulttikirjailija. H\u00e4nen tuotantoaan on saatavissa suomeksi hienona antologiana <em>Germania Kuolema Berliiniss\u00e4: n\u00e4ytelmi\u00e4 ja muita tekstej\u00e4 <\/em>(1992). M\u00fcller oli ter\u00e4v\u00e4 DDR:n kriitikko ja l\u00e4nness\u00e4 palvottu intellektuelli, joka kiusallaankin halusi j\u00e4\u00e4d\u00e4 DDR:\u00e4\u00e4n asumaan.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1973 <em>Zement (Sementti)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1961\/76 <em>Die Bauern (Talonpoikaisnaiset)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1966 <em>Philoktet<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1977\/79 <em>Hamletmaschine (Hamletinkone)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1979\/80 <em>Auftrag (Teht\u00e4v\u00e4)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1980\/82 <em>Quartett (Kvartetto) (sovitus Vaarallisia suhteita\/ Laclos)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1983 <em>Verkommenes Ufer&#8230;(Tuhottu ranta&#8230;)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1956\/71\/89 <em>Germania Tod in Berlin (Germania kuolema Berliiniss\u00e4)<\/em><\/p>\n<p>Saksankielisen kielialueen muita kuin DDR:l\u00e4isi\u00e4 dramaatikkonimi\u00e4 olivat muun muassa <strong>Wolfgang Hildesheimer, Karl Wittlinger, G\u00fcnther Grass,<\/strong> <strong>Tankred Dorst,<\/strong> <strong>Martin Walser,<\/strong> <strong>Wolfgang Bauer, Thomas Brasch, Helmut Beierl,<\/strong> <strong>Karl Otto M\u00fchl,<\/strong> <strong>Gerlind Reinshagen <\/strong>ja <strong>Thomas Bernhard.<\/strong><\/p>\n<p><strong>Peter Handke <\/strong>(s. 1942) tuli tunnetuksi n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4\u00e4n <strong><em>Publikumbeschimpfung<\/em><\/strong> (<em>Yleis\u00f6nhaukkujaiset<\/em>) vuonna 1966. Koko teos koostui siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t alkoivat kaikin tavoin solvata paikalle ilmestynytt\u00e4 yleis\u00f6\u00e4. Kyseess\u00e4 oli j\u00e4lleen yksi teatterin rajoja koetellut kokeilu.<\/p>\n<p><strong>Rainer Werner Fassbinder<\/strong> (1945\u20131982) oli ennen kaikkea tunnettu elokuvaohjaaja, joka teki vuodesta 1968 alkaen teki Action-theaterissa M\u00fcncheniss\u00e4 sek\u00e4 monissa muissa teattereissa lukuisia n\u00e4ytelm\u00e4sovituksia ja ohjauksia. H\u00e4nen ty\u00f6tahtinsa oli valtava. Fassbinderin n\u00e4ytelm\u00e4tuotanto ei ole kokenut varsinaista renessanssia viel\u00e4, vaikka kaikkien n\u00e4ytelmien kohdalla siihen ei liene aihettakaan.<\/p>\n<p><strong>Franz Xaver Kroetz <\/strong>(s. 1946) on eritt\u00e4in merkitt\u00e4v\u00e4 sosiaalisia kysymyksi\u00e4 pohtinut dramaatikko.<\/p>\n<p><strong>Botho Strauss <\/strong>(s. 1944) on er\u00e4s kaikkien aikojen t\u00e4htidramaturgeja sek\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija, joka pitk\u00e4\u00e4n toimi ohjaaja Peter Steinin dramaturgina <em>Schaub\u00fchne<\/em>-teatterissa. H\u00e4n teki 1970-luvulla merkitt\u00e4v\u00e4t sovitukset esimerkiksi Goethest\u00e4, Kleistista ja Gorkista. Alla Straussin n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1974 <em>Kes\u00e4vieraita (sov Gorkista)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1976 <em>Trilogie des Wiedersehens (J\u00e4lleenn\u00e4kemisten trilogia)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1978 <em>Gross und klein (Suuri ja pieni)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1982 <em>Kalldewey Farce<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1984 <em>Der Park (Puisto) <\/em><em>Zeit und Raum (Hetki ja huone)<\/em><\/p>\n<h2>Peter Stein ja Klaus Michael Gr\u00fcber<\/h2>\n<p><strong>Peter Stein<\/strong> (s. 1937) ansaitsee oman jaksonsa. H\u00e4n oli Saksan t\u00e4rkeit\u00e4 ja esikuvallisimpia ohjaajia erityisesti 1970-luvulla, jolloin h\u00e4n johti Euroopan kulttiteatteria Schaub\u00fchne am Halleschen Uferia. <strong>Hansg\u00fcnther Heymen <\/strong>kanssa h\u00e4n ohjasi Bremeniss\u00e4 vuonna 1969 kiistaa her\u00e4tt\u00e4neen tulkinnan Goethen <strong><em>Torquato Tasso<\/em><\/strong> -n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4, jossa nimiosaa n\u00e4ytteli tuleva t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4 <strong>Bruno Ganz <\/strong>(s. 1941). Tulkinta oli kritiikki Goethen omaa tilannetta kohtaan. Se k\u00e4sitteli Goethen suhdetta ruhtinaisiin sek\u00e4 kysymyst\u00e4 taiteilijan vapaudesta ja riippuvuudesta.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-1115 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"760\" height=\"900\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img434.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-2228\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img434.jpg 760w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img434-169x200.jpg 169w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img434-676x800.jpg 676w\" sizes=\"(max-width: 760px) 100vw, 760px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-2228'>\n\t\t\t\tPeter Steinin ohjaus Goethen taiteilijadraamasta Torquato Tasso Bremeniss\u00e4 1969. &#8221;Emotionaalinen klovni&#8221; Tasso (Bruno Ganz) aristokraattien edess\u00e4 [Michael Patterson. Peter Stein: Germany&#8217;s Leading Theatre Director. Cambridge 1981]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Ohjaus on n\u00e4hty l\u00e4ht\u00f6laukauksena saksalaisen 1968-sukupolven uusille klassikkotulkinnoille. Tyylin vastustajat ovat teatterissa ja oopperassa k\u00e4ytt\u00e4neet t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti halventavaa termi\u00e4 <em>Regietheater<\/em> (ohjaajan teatteri). He kokevat, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teoksen identiteetti on muuttumaton ja uudenlainen n\u00e4k\u00f6kulma on seurausta l\u00e4hinn\u00e4 ohjaajan erikoisuudentavoittelusta ja huomionkipeydest\u00e4.<\/p>\n<p>Poliittisesti kiihke\u00e4n nuoruusvaiheen j\u00e4lkeen Stein hakeutui esteettisten kysymyksien pariin. Steinin ohjaustavasta tuli ainakin L\u00e4nsi-Saksassa er\u00e4\u00e4nlainen malli klassikkojen tulkitsemiselle. Siihen kuului perusteellinen historiallinen selvitys- ja tutkimusty\u00f6, jossa selvitettiin n\u00e4ytelm\u00e4n yhteiskunnalliset olot tarkasti. Sen j\u00e4lkeen tehtiin vertailuja esityksen nykyhetken tilanteeseen, ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 annettiin kommentaari siit\u00e4: toisin sanoen, miten n\u00e4ytelm\u00e4 halutaan n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja miten me kommentoimme sen tulkintatraditiota.<\/p>\n<p>Esitys oli siten paitsi k\u00e4sikirjoituksen toteutus, my\u00f6s sen ideologisten rajoitteiden kritiikki: esitys sis\u00e4lsi viittauksen tekstin pit\u00e4vyyteen nykyajassa. Teatterista tuli er\u00e4\u00e4nlainen tutkimuslaitos, jossa tehtiin projekteja, tutkimusmatkoja klassikoihin. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 oli etenkin 1970-luvulla marxilainen dialektiikka, mutta my\u00f6s kulttuuriperinn\u00f6n haltuunotto: uusi sukupolvi otti klassikot \u201dhaltuunsa\u201d omina tulkintoinaan ja m\u00e4\u00e4rittiv\u00e4t niille paikan. Stein ja moni muu niin sanotun <em>Regietheaterin<\/em> ensimm\u00e4isen aallon ohjaajista jatkoi t\u00e4ll\u00e4 lailla Brechtin traditiota l\u00e4hesty\u00e4 klassikoita ennakkoluulottomasti ja kysy\u00e4 silt\u00e4 nykyhetken n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4rkeit\u00e4 kysymyksi\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Schaub\u00fchne am Halleschen Ufer<\/strong> (perustettu 1971) noudatti suurta demokratiaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa. Vuodesta 1981 se siirtyi Berliinin Kurf\u00fcrstendamm-kadulle uudella nimell\u00e4 Schaub\u00fchne am Lehniner Platz, ja se yh\u00e4 edelleen on yksi Saksan t\u00e4rkeimmist\u00e4 teattereista. Schaub\u00fchnen loistavaan n\u00e4yttelij\u00e4kuntaan kuuluivat muun muassa <strong>Bruno Ganz, Otto Sander, Edith Clever <\/strong>ja <strong>Jutta Lampe<\/strong>. Tunnetuimmat esitykset olivat <strong><em>Prinz Friedrich von Homburg, Peer Gynt, Kes\u00e4vieraita, Trilogie des Wiedersehens, Gross und Klein, Kalldewey Farce, Kuten haluatte, Kolme sisarta<\/em><\/strong> ja<strong><em> Antikenprojekt.<\/em><\/strong><\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-1115 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"803\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img437.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-2230\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img437.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img437-200x146.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img437-800x584.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-2230'>\n\t\t\t\tPeter Steinin ohjaus Gorkin Kes\u00e4vieraista, Schaub\u00fchne am Halleschen Ufer, 1974 [Michael Patterson. Peter Stein: Germany&#8217;s Leading Theatre Director. Cambridge 1981]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"731\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img441.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-2239\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img441.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img441-200x133.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img441-800x532.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-2239'>\n\t\t\t\tPeter Steinin ohjaus Gorkin Kes\u00e4vieraista, Schaub\u00fchne am Halleschen Ufer, 1974 [Schaub\u00fchne am Halleschen Ufer am Leinener Platz. Frankfurt. M\/Berlin 1987]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Saksan 1970-luvun kuuluisin teatteri Schaub\u00fchne am Halleschen Ufer (joka muutti suurempaan rakennukseen ja vaihtoi Hallen rannalta Lehniner Platzille) \u2013 toimi esikuvana vapaasta vasemmistolaisesta kollektiivista. Sit\u00e4 tosin johti yl\u00e4luokkataustainen Peter Stein, jonka parhaat n\u00e4yttelij\u00e4t Bruno Ganz, Edith Clever, Jutta Lampe, Otto Sander ja Michael K\u00f6nig nousivat sukupolvensa t\u00e4hdiksi. Talon dramaturgi <strong>Botho Strauss<\/strong> sovitukset ja n\u00e4ytelm\u00e4 avasivat uusia v\u00e4yli\u00e4 dramaturgiselle ajattelulle (kautta Euroopan) sek\u00e4 ikkunat vieraantuneeseen nykysaksalaiseen todellisuuteen.<\/p>\n<p><strong>Steinin<\/strong> ohjaukset olivat vahvasti sidoksissa realistiseen kerrontatapaan ja historiallisen tarkkuuden vaatimukseen. Vapaana ohjaajana Stein teki teatterille esimerkiksi yhteens\u00e4 10-tuntisen Aiskhyloksen <em>Oresteia<\/em>-trilogian 1980. H\u00e4n on my\u00f6s <em>Oresteian<\/em> j\u00e4lkeen profiloitunut yht\u00e4 mittaviin esityksiin. H\u00e4nen &#8221;millennium-produktionsa&#8221; Goethen <em>Faustin<\/em> ensimm\u00e4isest\u00e4 ja toisesta osasta esitettiin Hannoverin <em>Expo 2000<\/em> -maailmann\u00e4yttelyss\u00e4 ilman ett\u00e4 yht\u00e4\u00e4n yli 12000 s\u00e4keest\u00e4 oli poistettu. <em>Faust I<\/em> kesti kahdeksan tuntia ja toinen osa 14 tuntia. Produktion budjetti oli 15 miljoonaa Euroa, ja Stein perusti oman firman sit\u00e4 varten. Vuonna 2007 Stein ohjasi Schillerin <em>Wallenstein<\/em>-trilogian Berliinin Neuk\u00f6llnin kaupunginosan vanhaan olutpanimoon. Nimiosaa n\u00e4ytteli 1980-luvun yksi kuuluisimmista saksalaisista n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 Karl-Maria Brandauer (s. 1943), ja esitys kesti kymmenen tuntia. 2000-luvun innovatiivisessa teatterikaupunki Berliiniss\u00e4 Steinin historistinen tyyli vaikutti kuitenkin jo selv\u00e4sti vanhentuneelta.<\/p>\n<p>Steinin rinnalle Schaub\u00fchne kiinnitti jo 1970-luvun alussa toisen ohjaajan <strong>Klaus-Michael Gr\u00fcberin <\/strong>(1941\u20132008), jonka ty\u00f6t muodostivat t\u00e4rke\u00e4n vastapainon tai j\u00e4nnitteen Steinin l\u00e4hestymistapoihin. Gr\u00fcber oli opiskellut Milanon Piccolo Teatrossa ja saanut ty\u00f6pareikseen italialaisia skenografeja, jotka 1970-luvun alussa suosivat vahvasti kuvallisia lavastuksia. Ne olivat kuin maisemia, jotka saattoivat perustua yhden taulun tai merkitt\u00e4v\u00e4n kuvan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kokonaisuutena, tai vaihtoehtoisesti postmoderniin arkkitehtonisiin fragmentteihin. Varhaisiin ohjauksiin kuuluivat muun muassa Pariisin Salpetri\u00e8re-klinikan rakennuksiin tehty <em>Faust<\/em> (1975).<\/p>\n<p>Gr\u00fcberin haaste Steinin ohjauksille oli luopuminen liiallisesta rationaalisuudesta. H\u00e4n ei pyrkinyt selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n teoksia puhkia, mik\u00e4 saattoi olla marxilaisen l\u00e4hestymistavan yksi ongelmista. Gr\u00fcberin ensimm\u00e4inen ohjaus Schaub\u00fchnell\u00e4 oli <em>Wienerwaldin tarinoita<\/em> (1972). Tapahtuma-aika viittasi maailmansotien v\u00e4lisen ajan It\u00e4valtaan, ja ohjauksessa oli viettelij\u00e4 ja vietelty tytt\u00f6 -melodraamakonvention aineksia.<\/p>\n<p>Gr\u00fcberin varsinainen uuden estetiikan alkukohta oli tulkinta Euripideen <em>Bakkhanteista<\/em> (Schaub\u00fchne, 1974). N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva oli suuri valkoinen ja steriili sali, jota kohtausten v\u00e4liss\u00e4 toistuvasti puhdistettiin siivouskonventioilla. Se oli metafora Saksan Liittotasavallasta, jossa ei esiintynyt mit\u00e4\u00e4n menneisyyteen viittaavaa. Itse Dionysos oli kuin \u00e4itins\u00e4 korkokenk\u00e4\u00e4n tarrautuva narsistinen ja toimintakyvyt\u00f6n potilas.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-5 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-5' class='gallery galleryid-1115 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"746\" height=\"900\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img438.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-5-2235\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img438.jpg 746w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img438-166x200.jpg 166w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img438-663x800.jpg 663w\" sizes=\"(max-width: 746px) 100vw, 746px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-5-2235'>\n\t\t\t\tKlaus Michael Gr\u00fcberin ohjaus Euripideen Bakkanteista, Schaub\u00fchne am Halleschen Ufer, 1974 [Schaub\u00fchne am Halleschen Ufer am Leinener Platz. Frankfurt. M\/Berlin 1987]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><em>Bakkhanteissa <\/em>naiskuoro kaivoi sis\u00e4\u00e4ntulolaulussaan lattialankkujen alta ja sein\u00e4aukoista esiin luonnon elementit; maata, savea, vett\u00e4, tulta, ryp\u00e4leit\u00e4, viljaa, ja kaksi \u201del\u00e4v\u00e4lt\u00e4 haudattua\u201d henkil\u00f6\u00e4. My\u00f6hemmin ne taas siivottiin kuningas Pentheuksen valtakunnasta piiloon. Tulkinnassa Pentheuksen piti tunnistaa paitsi homoeroottinen piirre itsess\u00e4\u00e4n. Lopussa verinen \u00e4iti kantaa itse surmaamansa \u201dpojan p\u00e4\u00e4t\u00e4\u201d. N\u00e4ytelm\u00e4n lopusta oli j\u00e4tetty pois Dionysoksen loppupuhe. Sen sijaan esitys p\u00e4\u00e4ttyi Pentheuksen \u00e4idin ja isois\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n kohtaukseen yksinkertaisen kattolampun pahvivarjostimen alla. Heill\u00e4 oli 1940-luvun p\u00e4\u00e4llystakit p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja he korjasivat v\u00e4hi\u00e4 vaatteitaan. 1970-luvun Saksassa kuvat assosioivat, mutta eiv\u00e4t kuitenkaan yksioikoisesti, sodanj\u00e4lkeiseen tilanteeseen, menneisyyden hautaamiseen ja poissiivoamiseen. Teatterin assosiatiivisuus sai vapaasti vaikuttaa. Viitteit\u00e4 tarjoutui, mutta l\u00e4pirationalisoitua selitystapaa ei tyrkytetty. Esitys oli sensaatiomaisen kiinnostava ja ohjauksellisesti yh\u00e4 edelleen videoltakin n\u00e4htyn\u00e4 kest\u00e4v\u00e4. Sit\u00e4 luonnehdittiin my\u00f6s surrealistiseksi kollaasiksi.<\/p>\n<p>Gr\u00fcber karttoi julkisuutta, eik\u00e4 kyennyt vastaamaan luokkatietoisten n\u00e4yttelij\u00f6iden vaatimukseen \u201dn\u00e4ytell\u00e4 solidaarisuutta\u201d, sill\u00e4 h\u00e4n ei tiennyt miten sit\u00e4 n\u00e4ytell\u00e4\u00e4n. Vuonna 1975 h\u00e4n ohjasi Schaub\u00fchnelle esityksen <em>Empedokles H\u00f6lderlin lesen<\/em>, jossa H\u00f6lderlinin draamafragmentti Vesuviukseen hukuttautuneesta antiikin filosofista esitettiin j\u00e4\u00e4vuoren kaltaisessa lavastuksessa.<\/p>\n<p>Vuonna 1977 Gr\u00fcber valloitti Berliinin vanhan olympiastadionin esityksell\u00e4\u00e4n <em>Winterreise im Olmpiastadion<\/em>,<em> Talvinen matka<\/em>. Tekstikollaasi sis\u00e4lsi romantiikan saksalaisen runouden lis\u00e4ksi my\u00f6s muita tekstej\u00e4. Suurelle urheilukent\u00e4lle oli rakennettu Berliinin vanhan, sodassa tuhoutuneen vanhan rautatieaseman portaali ja julkisivu, suuri Troijan puuhevosen kaltainen rakennelma, teltta vaeltajan y\u00f6pymispaikaksi sek\u00e4 berliinil\u00e4inen nakkikioski. Tulostaululle kirjoitettiin tekstikatkelmia, runoja ja aforismeja.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-6 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-6' class='gallery galleryid-1115 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"735\" height=\"900\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img440.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-6-2237\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img440.jpg 735w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img440-163x200.jpg 163w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img440-653x800.jpg 653w\" sizes=\"(max-width: 735px) 100vw, 735px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-6-2237'>\n\t\t\t\tWinterreise im Olympiastadion, 1977 [Schaub\u00fchne am Halleschen Ufer am Leinener Platz. Frankfurt. M\/Berlin 1987]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Muistamisen tematiikkaan liittyi my\u00f6s Gr\u00fcberin vuonna 1979 ohjaama n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Rudi<\/em>, joka pohjautui Bernard von Brentanon novelliin. Se kertoi 1900-luvun alussa vallankumousta kohti kasvavasta ty\u00f6l\u00e4ispojasta. Esityspaikaksi oli valittu Hotel Esplanaden tyhj\u00e4 rakennus, jonka ikkunoista n\u00e4kyi Berliinin muuri ja DDR:n Berliinin siluetti. T\u00e4ll\u00e4 tavalla esityspaikasta, jossa my\u00f6s vaellettiin ja kuunneltiin teksti\u00e4 kaiuttimista, muodostui kommentaari itse vallankumouksen historialliselle tavoittelulle. Gr\u00fcber asetti vallankumouksen idealisoinnin ja realiteetin ilman kompromissia vastakkain.<\/p>\n<p>Gr\u00fcberin esityksist\u00e4 tuli osin esteettisesti vaikeaselkoisia, ja itsetutkiskelusta erityisen monikerroksista. Monet vasemmistolaiset hermostuivat viittausten ep\u00e4selvyydest\u00e4, samoin vanhemman sukupolven esteetikot, sill\u00e4 he eiv\u00e4t osanneet lukea viittausten kielt\u00e4, kuten teatterintutkija Joachim Fiebach on arvioinut. Gr\u00fcber viitoitti tiet\u00e4 1980-luvun n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6estetiikkaan.<\/p>\n<h2>Muita saksalaisia ohjaajia<\/h2>\n<p>Saksankielisell\u00e4 kielialueella er\u00e4s parhaita Brechtin oppilaista oli ohjaaja <strong>Benno Besson <\/strong>(1922\u20132006), joka 1960-luvulla oli Deutsches Theaterin ohjaaja ja sen j\u00e4lkeen Volksb\u00fchnen johtaja. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n emigroitui Sveitsiin vuonna 1978.<\/p>\n<p>Muita mainitsemisen arvoisia ohjaajia ovat <strong>Peter Palitzsch,<\/strong> <strong>Peter Zadek<\/strong>, <strong>Luc Bondy<\/strong>, <strong>Manfred Karge<\/strong>, <strong>Thomas Langhoff <\/strong>ja etenkin oopperohjaajana arvostettu, mutta vuosikymmenest\u00e4 toiseen aina yht\u00e4 kiistelty <strong>Hans Neuenfels <\/strong>(s. 1941). N\u00e4ist\u00e4 ohjaajista Luc Bondy toimi 1970\u20131980 -luvuilla Schaub\u00fchnell\u00e4. He antoivat monin tavoin uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 Peter Steinin hieman kaavamaiseksi muuttuneeseen teatteriin. Schaub\u00fchnen lis\u00e4ksi <strong>Pina Bausch ja Wuppertalin tanssiteatteri<\/strong> olivat 1980-luvun merkitt\u00e4vin tanssinuudistaja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>1960-luvun sukupolvikonfliktien rajuus Saksassa liittyi menneisyyden traumaan. Moni vanhemman sukupolven henkil\u00f6, joka oli aktiivisesti tukenut kansallissosialisteja vuosina 1933\u20131945 tai hy\u00f6tynyt niist\u00e4 pystyi jatkamaan toimintaansa sodan j\u00e4lkeen uuden identiteetin turvin ilman mit\u00e4\u00e4n seurauksia. Huolimatta Marshall-avun mahdollistamasta talousihmeest\u00e4, menneisyytt\u00e4 ei ollut k\u00e4sitelty vaan se oli vaiennettu. Holokaustin organisoinnista vastanneen Adolf Eichmannin oikeudenk\u00e4ynti Israelissa vuonna 1961 sek\u00e4 Frankfurtin [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[5],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1115"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1115"}],"version-history":[{"count":16,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1115\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2312,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1115\/revisions\/2312"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1115"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1115"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1115"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}