{"id":1119,"date":"2016-08-01T10:37:28","date_gmt":"2016-08-01T07:37:28","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1119"},"modified":"2021-10-27T21:52:33","modified_gmt":"2021-10-27T18:52:33","slug":"8-3-eksistentialistien-ja-absurdikkojen-maailma","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/8-3-eksistentialistien-ja-absurdikkojen-maailma\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">8.3<\/div> Eksistentialistien ja absurdikkojen maailma"},"content":{"rendered":"<h2>Ranskalaisen teatterin sodanj\u00e4lkeisest\u00e4 ajasta<\/h2>\n<p>Opintojakso 7 p\u00e4\u00e4ttyi Antonin Artaud\u2019n ajatusten esittelyyn. Vaikka ne tunnettiin pieniss\u00e4 piireiss\u00e4, teatterin valtavirta Ranskassa oli muualla. Saksalaismiehityksen vuosina (1940\u20131944) Ranskan vilkas teatteriel\u00e4m\u00e4 saattoi kyll\u00e4kin jatkua. Linjan oli oltava p\u00e4\u00e4asiassa harmitonta. Silti miehityksen aikana syntyi pari merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, <strong>Jean Anouilhin <em>Antigone<\/em><\/strong> ja <strong>Jean-Paul Sartren <em>K\u00e4rp\u00e4set<\/em><\/strong>. Molemmat jatkoivat Ranskassa yleist\u00e4 uusklassista linjaa, jossa antiikin n\u00e4ytelm\u00e4 muokattiin moderniksi. Klassikkosovitukseen saksalaiset viranomaiset eiv\u00e4t voineet puuttua. Molemmat n\u00e4ytelm\u00e4t kommentoivat suoraan miehitysajan tilanteesta ja antoivat uskoa selviytymiselle.<\/p>\n<p>Jean Anouilhin (1910\u20131987) tuotanto on eritt\u00e4in laaja ja sit\u00e4 on esitetty paljon. Jo 1930-luvulla h\u00e4n aloitti kirjoittamaan toisaalta groteskeja toisaalta elegantteja komedioita. Sotien aikana h\u00e4n kirjoitti vakavampia n\u00e4ytelmi\u00e4 tavalla, jossa ranskalainen kansallinen aines p\u00e4\u00e4si esille. 1950-luvun n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n h\u00e4nen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ns\u00e4 oli usein nuori ja periaatteellinen tytt\u00f6, jonka kautta vanhempien sukupolvien luutuneisuus p\u00e4\u00e4si n\u00e4kym\u00e4\u00e4n. Anouilh ehti kirjoittaa yhteens\u00e4 yli kolmekymment\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-1119 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"977\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img420-kopio.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-2149\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img420-kopio.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img420-kopio-200x178.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img420-kopio-800x711.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-2149'>\n\t\t\t\tAnouilh&#8217;n Antigone Pariisissa, Th\u00e9\u00e2tre de l&#8217;Atelier 1943. Ohjaus: Andr\u00e9 Barsacq [Oscar G. Brockett ja Robert R. Findlay. Century of Innovation. A History of European and American Theatre and Drama since the 1870. Englewood Cliffs, NJ 1973]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Versiossaan <em>Antigonesta<\/em> (1943) (kuva) Anouilh rakensi eritt\u00e4in johdonmukaisesti ja perustellusti my\u00f6s Kreonin n\u00e4k\u00f6kulman. Yhteisty\u00f6 Kreonin kanssaan olisi edullista, mutta Antigone ei suostu \u201dkollaborat\u00f6\u00f6riksi\u201d. N\u00e4ytelm\u00e4 on kirjoitettu avoimesti esitt\u00e4v\u00e4\u00e4n muotoon: n\u00e4yttelij\u00e4t istuvat keh\u00e4ss\u00e4, josta he vuorollaan osallistuvat toimintaan. Anouilhin <strong><em>Leivonen<\/em><\/strong> (1953) on yksi parhaita n\u00e4ytelmi\u00e4 Jeanne d\u2019Arc -teemasta. Alla valikoima Anouilhin n\u00e4ytelmist\u00e4:<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1937 <em>Le Voyageur sans bagages (Matkustaja ilman matkatavaraa)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1938 <em>Le bal des voleurs (Varkaiden tanssiaiset)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1939 <em>L\u00e9ocadia<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1943 <em>Antigone<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1945 <em>Rom\u00e9o et Jeannette<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1946 <em>M\u00e9d\u00e9e<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1947 <em>L\u2019Invitation au Ch\u00e2teau (Juhlat linnassa)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1948 <em>Ard\u00e8le ou la Marguerite (A eli Onnenkukka)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1952 <em>La Valse des Tror\u00e9adors (Toreadorien valssi)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1953 <em>L\u2019Alouette (Leivonen)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1959 <em>Beckett ou l\u2019Honneur de Dieu (B eli Jumalan kunnia)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1962 <em>L\u2019Orchestre (Orkesteri)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1970 <em>Cher Antoine (Rakas Antoine)<\/em><\/p>\n<p>Sodanj\u00e4lkeisten vuosien t\u00e4rkeimpi\u00e4 voimahahmoja Ranskassa olivat Com\u00e9die-Fran\u00e7aisesta oman teatterin perustajiksi l\u00e4hteneet <strong>Jean-Louis Barrault <\/strong>(1910\u20131994) ja t\u00e4m\u00e4n vaimo, n\u00e4yttelij\u00e4t\u00e4r <strong>Madeleine Renaud <\/strong>(1900\u20131994). He toimivat vuodesta 1946 alkaen useiden teatterien johtajina, ensin Th\u00e9\u00e2tre de Marigny\u2019ss\u00e4 ja vuoden 1959 j\u00e4lkeen <strong>Od\u00e9on-teatterissa<\/strong>, joka oli yksi kansallisteattereista. Barrault\u2019n ajatusmaailma l\u00e4hti siit\u00e4, ett\u00e4 puhe on vain j\u00e4\u00e4vuoren huippu; olennaisinta on fyysinen ilmaisu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. H\u00e4n teki useita omintakeisia tekstivalintoja ja kiintoisia tulkintoja unohdetuista n\u00e4ytelmist\u00e4. 1960-luvulla Barrault esitytti Ionescon ja Genet\u2019in n\u00e4ytelmi\u00e4, jotka olivat siihen asti olleet esill\u00e4 vain pieniss\u00e4 ja syrj\u00e4isiss\u00e4 teattereissa. Vuonna 1968 h\u00e4n asettui ylioppilasmielenosoittajien puolelle ja avasi heille johtamansa Od\u00e9on-teatterin ovet. H\u00e4n itse joutui eroamaan, mik\u00e4 vaikeutti h\u00e4nen uransa jatkoa.<\/p>\n<p><strong>Jean Vilarin <\/strong>(1912\u20131971) nimi mainittiin erityisesti \u201dkansanteatteri\u201d-ohjelman ajajana ja T.N.P.-teatterin johtajana. H\u00e4nen ensimm\u00e4inen suuri menestyksens\u00e4 oli Pierre Corneillen <strong><em>Le Cid <\/em><\/strong>(1951), joka n\u00e4htiin Pariisin lis\u00e4ksi tuoreilla Avignonin festivaaleilla. Festivaalit perustettiin Etel\u00e4-Ranskan Avignoniin siksi, ett\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 yleis\u00f6 oli etel\u00e4ss\u00e4. Ranskalaiseen teatteripolitiikkaan kuului my\u00f6s hajasijoittaminen. Pariisi-keskeisyydelle pyrittiin rakentamaan vaihtoehtoja.<\/p>\n<p>Ranskaan syntyi muutoinkin suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 festivaaleja. Er\u00e4s tunnetuimpia ja virikkeiden levi\u00e4misen kannalta t\u00e4rkeimpi\u00e4 oli <strong>Kansojen teatteri <\/strong>Pariisissa. Sinne kutsuttiin vuosittain parhaita esityksi\u00e4 eri puolilta Eurooppaa ja my\u00f6s muualta maailmasta. Teatterialan kansainv\u00e4linen yhteisty\u00f6 levisi vire\u00e4n\u00e4 1950-luvulla, ja my\u00f6s Suomi osallistui siihen aktiivisesti.<\/p>\n<h2>Sartre ja Camus<\/h2>\n<p>Eksistentialistifilosofien, Sartren ja Camus\u2019n, n\u00e4ytelm\u00e4t her\u00e4ttiv\u00e4t kiinnostusta aikalaisissa. N\u00e4ytelm\u00e4t olivat osa heid\u00e4n filosofista tuotantoaan ja niiss\u00e4 pohdittiin ihmisen eettisi\u00e4 peruskysymyksi\u00e4. Ne pukivat draaman muotoon er\u00e4\u00e4t ihmisen\u00e4 olemisen paradoksit hienosti.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4muodon uudistajina Sartrea tai Camus&#8217;ta ei kuitenkaan voida pit\u00e4\u00e4. Pikemminkin heid\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 ovat k\u00f6mpel\u00f6it\u00e4; dialogi on puheliasta ja se seuraa kirjallisia traditioita. N\u00e4ytelmien voima olikin niiden asetelmissa ja <strong>ajattelun kirkkaudessa<\/strong>. Sen vuoksi ne olivat aikansa tapauksia ja puheenvuoroja maailmankatsomukselliseen keskusteluun.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-1119 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"982\" height=\"1000\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Sartre-Paholainen-ja-hyva-jumala-Theatre-Antoine-1956.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-2492\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Sartre-Paholainen-ja-hyva-jumala-Theatre-Antoine-1956.jpg 982w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Sartre-Paholainen-ja-hyva-jumala-Theatre-Antoine-1956-786x800.jpg 786w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Sartre-Paholainen-ja-hyva-jumala-Theatre-Antoine-1956-196x200.jpg 196w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Sartre-Paholainen-ja-hyva-jumala-Theatre-Antoine-1956-768x782.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 982px) 100vw, 982px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-2492'>\n\t\t\t\tSartre, Paholainen ja hyv\u00e4 jumala, Th\u00e9\u00e2tre Antoine Pariisissa, 1956. [Carl-Gustav Pettersson &#038; Theres Smids: Teaterhistoria. 1995]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><strong>Jean-Paul Sartre<\/strong> (1905\u20131980) aloitti Orestes-aiheen versiolla <strong><em>K\u00e4rp\u00e4set<\/em><\/strong>, jonka olennainen variantti on Oresteksen julistautuminen vapaaksi omalla teollaan. Kyse on h\u00e4nen kostostaan, joka on oma valinta, ei jumalien sanelema k\u00e4sky. <strong><em>Suljetut ovet<\/em><\/strong> ja <strong><em>Paholainen ja hyv\u00e4 Jumala<\/em><\/strong> ottavat kantaa kysymyksiin uskonnosta ja kuolemanj\u00e4lkeisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. <strong><em>Likaiset k\u00e4det<\/em><\/strong> taas pohtii poliittisen periaatteellisuuden ja pragmaattisuuden paradoksia. <strong><em>Altonan vangit<\/em><\/strong> kertoo n\u00e4enn\u00e4isesti Saksan sotasyyllisyydest\u00e4, mutta itse asiassa se viittaa Algerian sotaan.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1943 <em>Les mouches (K\u00e4rp\u00e4set)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1944 <em>Huis clos (Suljetutovet)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1946 <em>Morts sans s\u00e9pulture (Vainajat vailla hautaa)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1946 <em>La putain respectueuse (Kunniallinen portto)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1948 <em>Les mains sales (Likaiset k\u00e4det)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1951 <em>Le diable et le bon Dieu (Paholainen ja Hyv\u00e4 Jumala)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1955 <em>Nekrassov<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1959 <em>Les s\u00e9qu\u00e9str\u00e9es d\u2019Altona (Altonan vangit)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 60px;\">sovituksia: Dumas\u2019n n\u00e4ytelm\u00e4 <em>Kean<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 60px;\">Euripides <em>Troian naiset<\/em><\/p>\n<p><strong>Albert Camus\u2019n <\/strong>(1913\u20131960) kirjoitus <em>Myytti Sisyfoksesta<\/em> (1943) oli kiteytys siit\u00e4, mit\u00e4 on \u201dihmisen osa\u201d. Ihminen on kuin j\u00e4ttil\u00e4inen, jonka teht\u00e4v\u00e4 on vieritt\u00e4\u00e4 alituisesti kive\u00e4 yl\u00f6s vuorta; ja aina kun h\u00e4n saa sen huipulle, se vy\u00f6ryy alas. Sen vuoksi ihmisen el\u00e4m\u00e4 on pelkk\u00e4\u00e4 Sisyfoksen ty\u00f6t\u00e4. Sotien l\u00e4pi el\u00e4neille eurooppalaisille sukupolville t\u00e4ll\u00e4 mielikuvalla oli valtava kokemusper\u00e4inen totuusarvo. Ihmisen osa oli se, ett\u00e4 h\u00e4nen pyrkimyksens\u00e4 valuivat hukkaan. On sanottu, ett\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n ihmisen tila \u201dabsurdiksi\u201d, j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4ksi. Siin\u00e4 ihmisen toiminta on toistuvaa ilman lopullista j\u00e4rjellist\u00e4 selityst\u00e4, joka antaisi el\u00e4m\u00e4lle tarkoituksen tai mielen. Omien toiveiden ja maailman v\u00e4lill\u00e4 on sovittamaton ristiriita.<\/p>\n<p>Sartre ja Camus k\u00e4viv\u00e4t debattia poliittisesta sitoutumisesta ja ulkopuolisuudesta. Sen vuoksi Camus\u2019n draamoissa, ainakin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <strong><em>Oikeamieliset<\/em><\/strong> sek\u00e4 Dostojevski-sovituksessa <strong><em>Riivaajat<\/em><\/strong> pohditaan poliittisen toiminnan etiikkaa.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1944 <em>Le malentendu (V\u00e4\u00e4rink\u00e4sitys)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1945 <em>Caligula<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1948 <em>L\u2019\u00c9tat de si\u00e8ge (Piiritys \/=Rutto)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1949 <em>Les justes (Oikeamieliset)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1959 <em>Les Poss\u00e9d\u00e9s (Riivaajat)(\/Dostojevski)<\/em><\/p>\n<h2>Absurdikot<\/h2>\n<p>Termin absurdismi varsinainen m\u00e4\u00e4rittelij\u00e4 oli englantilainen Martin Esslin. Vuonna 1961 h\u00e4n kokosi kirjassaan <em>Theatre of the Absurd <\/em>omaksi ryhm\u00e4kseen kesken\u00e4\u00e4n hyvinkin erilaisia kirjailijoita. Heid\u00e4n tuotantoaan yhdisti Esslinin mukaan se, ett\u00e4 heid\u00e4n kuvaama maailmansa <strong>ei noudata tunnistettavia arkisen logiikan ja \u201drealismin\u201d konventioita<\/strong>.<\/p>\n<p>Toisaalta Esslin n\u00e4ki jo tuolloin, ett\u00e4 se mik\u00e4 1950-luvun alussa vaikutti todella kummalliselta, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 ja intellektuaaliselta snobbailulta, oli ehtinyt v\u00e4hitellen muuttua paljon helpommin k\u00e4sitett\u00e4v\u00e4ksi. Maailman perustusten kokeminen j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4ksi ei ollut vaan &#8221;marginaalista tulleiden kirjailijoiden&#8221; etuoikeus, vaan my\u00f6s suuren yleis\u00f6n kokemus.<\/p>\n<p>Vuosisatamme t\u00e4rkeimpiin kirjailijoihin kuuluva <strong>Samuel Beckett<\/strong> (1906\u20131989) ja h\u00e4nen n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 <strong><em>Huomenna h\u00e4n tulee (En attendant Godot)<\/em><\/strong> ovat klassikoita. (kuva) N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 kuvataan kahta kulkuria, Vladimiria ja Estragonia, odottamassa tarkoituksettomasti Godot-nimist\u00e4 henkil\u00f6\u00e4. Odottamisessa eilisp\u00e4iv\u00e4 pyyhkiytyy mielest\u00e4 ja elet\u00e4\u00e4n pienen tulevaisuuden toivon varassa. V\u00e4lill\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n herran ja orjan kulkevan ohitse ja sitten he ovatkin jo vaihtaneet osia. Vladimir ja Estragon odottamassa tienristeyksess\u00e4 puun katveessa, ja kaukaa kuuluu ihmisen avunhuuto. Kaikki t\u00e4m\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n on kuin &#8221;ihmisen tila\u201d. Toisin sanoen el\u00e4m\u00e4 on odotusta riippumatta siit\u00e4, mit\u00e4 kukin odottaa. Ensityrmistyksen j\u00e4lkeen n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 esitettiin useita satoja kertoja. Jokin sen muodossa ja hahmoissa, heid\u00e4n \u201dtilassaan\u201d ja n\u00e4ytelm\u00e4n huumorissa vetosi katsojiin.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-1119 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"753\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Beckett-Huomenna-han-tulee-kantaesitys-Pariisissa-1953-ohjaaja-Roger-Blin-oik.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-2494\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Beckett-Huomenna-han-tulee-kantaesitys-Pariisissa-1953-ohjaaja-Roger-Blin-oik.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Beckett-Huomenna-han-tulee-kantaesitys-Pariisissa-1953-ohjaaja-Roger-Blin-oik-800x548.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Beckett-Huomenna-han-tulee-kantaesitys-Pariisissa-1953-ohjaaja-Roger-Blin-oik-200x137.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Beckett-Huomenna-han-tulee-kantaesitys-Pariisissa-1953-ohjaaja-Roger-Blin-oik-768x526.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-2494'>\n\t\t\t\tBeckett, Huomenna h\u00e4n tulee, kantaesitys Pariisissa 1953. Ohjaaja Roger Blin oikealla. [Carl-Gustav Pettersson &#038; Theres Smids: Teaterhistoria. 1995]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"811\" height=\"1000\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Beckett-Huomenna-han-tulee-kantaesitys-Pariisissa.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-2495\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Beckett-Huomenna-han-tulee-kantaesitys-Pariisissa.jpg 811w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Beckett-Huomenna-han-tulee-kantaesitys-Pariisissa-649x800.jpg 649w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Beckett-Huomenna-han-tulee-kantaesitys-Pariisissa-162x200.jpg 162w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Beckett-Huomenna-han-tulee-kantaesitys-Pariisissa-768x947.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 811px) 100vw, 811px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-2495'>\n\t\t\t\tBeckett, Huomenna h\u00e4n tulee, kantaesitys Pariisissa 1953. [Pic, Pariisi, Oscar G. Brockett: History of the Theatre. 1987]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Beckettin toinen varhainen teos oli <em><strong>Endgame<\/strong><\/em>, <strong><em>Leikin loppu<\/em><\/strong> tai tarkemmin &#8221;Loppupeli&#8221;, joka vastaisi paremmin alkuper\u00e4ismerkityst\u00e4. Niin kuin muussakin Beckettin tuotannossa, my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 teoksessa henkil\u00f6t ovat hyvin tiukasti sidoksissa toisiinsa. He el\u00e4v\u00e4t suljetussa maailmassa, josta he haluaisivat irtautua. He eiv\u00e4t kuitenkaan kykene el\u00e4m\u00e4\u00e4n ilman nykyist\u00e4 maailmaa ja toinen toisiaan. T\u00e4llainen aihe, joka viittaa jonkinlaiseen maailmaa kohdanneeseen katastrofiin, toistuu useissa muissakin Beckettin n\u00e4ytelmiss\u00e4. Becketill\u00e4 on eritt\u00e4in runsaas tuotanto. Se kattaa radio- ja tv-n\u00e4ytelmi\u00e4 sek\u00e4 miniatyyritekstej\u00e4, jotka ovat usein vain \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen keskitettyj\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisi\u00e4 kuvia. Beckett palkittiin kirjallisuuden Nobelilla vuonna 1969.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1947 <em>Eleutheria<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1952 <em>En attendant Godot (Huomenna h\u00e4n tulee)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1957 <em>Fin de partie (Loppupeli)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1957 <em>Acte sans paroles (Sanaton n\u00e4ytelm\u00e4)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1958 <em>La Derni\u00e8re Bande (Viimeinen \u00e4\u00e4ninauha)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1961 <em>Happy Days<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1964 <em>Play<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1967 <em>Come and go<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1967 <em>Dis Joe<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1972 <em>Not I<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1974 <em>That Time<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1975 <em>Footfalls<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1977 <em>A Piece of monologue<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1978 <em>Pas<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1980 <em>Rockaby<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1981 <em>Ohio, Impromptu<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1982 <em>Catastrophe<\/em><\/p>\n<p>Absurdin tyypilt\u00e4\u00e4n aivan toisenlainen kirjailija on romanialaissyntyinen <strong>Eug\u00e8ne Ionesco <\/strong>(1912\u20131994), jonka n\u00e4ytelm\u00e4t ovat useimmiten makaabereja komedioita. Tosin my\u00f6s niiss\u00e4 arkinen kieli on menett\u00e4nyt merkityksens\u00e4 ja ihmiset tuntuvat leikkiv\u00e4n j\u00e4rjett\u00f6mi\u00e4 kielipelej\u00e4. Joko puhutaan niin kuin kielen oppikirjassa tai k\u00e4yd\u00e4\u00e4n jotakin muuta mekaaniselta vaikuttavaa keskustelua. My\u00f6s Ionesco n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 v\u00e4itt\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 ihmisten v\u00e4linen kommunikaatio on lopulta tuomittu ep\u00e4onnistumaan (ks. kuva n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 <strong><em>Tuolit<\/em><\/strong>).<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-1119 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"957\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Ionesco-Tuolit-Pariisissa-1956-absurd-teatt-lapimurto.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-2496\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Ionesco-Tuolit-Pariisissa-1956-absurd-teatt-lapimurto.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Ionesco-Tuolit-Pariisissa-1956-absurd-teatt-lapimurto-800x696.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Ionesco-Tuolit-Pariisissa-1956-absurd-teatt-lapimurto-200x174.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/Ionesco-Tuolit-Pariisissa-1956-absurd-teatt-lapimurto-768x668.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-2496'>\n\t\t\t\tIonescon tuolit Pariisissa 1956. Absurdin teatterin l\u00e4pimurto. [Ronald Harwood: All the World\u2019s a stage. 1984]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Ionesco ottaa 1950-luvun n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n my\u00f6s kantaa individualistisen idealismin puolesta. Toistuvaksi henkil\u00f6ksi muodostuu B\u00e9renger, joka asettuu <strong><em>Sarvikuonossa<\/em><\/strong> sankarillisesti totalitarismia vastaan sek\u00e4 my\u00f6s vaatimusta ajatella samalla tavalla. Ionesco n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan ankara joukkosieluisuuden vihaaja. Alla Ionescon t\u00e4rkeimm\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4t.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1950 <em>La cantatrice chauve (Kalju laulajatar)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1951 <em>La Le\u00e7on (Oppitunti)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1952 <em>Les Chaises (Tuolit)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1955 <em>Le Nouveau locataire (Uusi vuokralainen)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1955\/58 <em>L\u2019Avenir est dans les oeufs<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1959 <em>Tueur sans gages (Tappaja ilman palkkaa)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1959 <em>Le Rhinoc\u00e9ros (Sarvikuono)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1962 <em>Le Roi se meurt (Kuningas kuolee)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1963 <em>Le pi\u00e9ton dans l\u2019air (Jalankulkija ilmassa)<\/em><\/p>\n<p>Teema \u201djoukkosieluisuudesta\u201d oli hyvin ajankohtainen, koska 1950-luvulla k\u00e4ytiin aktiivista debattia sosialistisen ja kapitalistisen maailman v\u00e4lill\u00e4. L\u00e4nnen intellektuelleja houkutteli vasemmistolainen yhteiskuntamalli. Absurdikot ja Brecht n\u00e4htiin toistensa vastapooleina. Esimerkiksi DDR:ss\u00e4 Beckettin julkaiseminen sallittiin vasta vuonna 1979 ja ensimm\u00e4inen virallinen Beckettin teoksen esitys oli vuonna 1986. Absurdikot sanoutuivat irti teatterin\/kirjailijan yhteiskunnallisesta valistusteht\u00e4v\u00e4st\u00e4, jollaiseksi he n\u00e4kiv\u00e4t ideologisesti \u201dsitoutuneen\u201d kirjailijan omistautumisen.<\/p>\n<p>Er\u00e4s kyseiseen debattiin kantaa ottanut kirjailija oli <strong>Adamov Arthur <\/strong>(1908\u20131971), joka oli syntynyt varakkaaseen armenialaisperheeseen Ven\u00e4j\u00e4lle, joka oli joutunut emigroitumaan Ranskaan. <strong>Arthurin<\/strong> l\u00e4ht\u00f6kohtana olivat h\u00e4nen omat unensa ja fantasiansa. H\u00e4n kuitenkin yhdisti ne tarkkaan yhteiskuntakuvaan ja usein my\u00f6s kafkalaiseen analyysiin. Vuonna 1957 Adamov hylk\u00e4si aiemman tuotantonsa, suuntautui brechtil\u00e4isyyteen ja aloitti yhteisty\u00f6n ohjaaja <strong>Roger Planchonin<\/strong> kanssa. H\u00e4nen n\u00e4ytelm\u00e4ns\u00e4 alkoivat yh\u00e4 enemm\u00e4n perustua eeppisen teatterin malliin; h\u00e4n ottikin jyrk\u00e4sti kantaa 1960-luvun j\u00e4lkipuolen n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1950 <em>La Parodie<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1950 <em>L\u2019invasion<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1950 <em>La Grande et la petite manoeuvre<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1953 <em>Le Professeur Taranne<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1953 <em>Tous contre tous<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1955 <em>Les Retrouvailles<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1955 <em>Le Ping-Pong<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1957 <em>Paolo Paoli<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1961 <em>Le printemps \u201971<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1963 <em>La politique des Restes<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1966 <em>Sainte Europe<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1968 <em>M le Moder\u00e9<\/em><\/p>\n<h2>Jean Genet<\/h2>\n<p><strong>Jean Genet<\/strong> (1910\u20131986) ansaitsee oman otsikkonsa, sill\u00e4 h\u00e4nen tuotantoaan on vaikea sijoittaa absurdikkojen joukkoon. Genet, joka oli kasvatuslaitoksen ja vankilan kasvatti, aloitti kirjailijanuransa melodramaattisten homoseksuaaliromaanien kirjoittajana. H\u00e4nen varhaistuotantonsa on er\u00e4\u00e4nlaista proosarunoutta, sill\u00e4 sen kieli on voimakasta ja kaunista. Samaa voi sanoa h\u00e4nen vankila-aiheisesta n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4\u00e4n <strong><em>Sireeninkukka<\/em><\/strong>.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <strong><em>Piiat <\/em><\/strong>kaksi palvelijatarta leikkii em\u00e4nn\u00e4n poissa ollessa t\u00e4m\u00e4n vaatteilla. He alistavat toinen toistaan ja suunnittelevat em\u00e4nn\u00e4n myrkytt\u00e4mist\u00e4. Genet k\u00e4sitteli n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 keskeist\u00e4 teemaansa, joka oli alistamisen ja alistumisen aiheuttama mielihyv\u00e4 ihmiselle. T\u00e4llainen mielihyv\u00e4 on verrattavissa seksuaaliseen nautintoon. Lis\u00e4ksi Genet kirjoitti miesten n\u00e4ytelt\u00e4viksi <em>Piiat<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4n kolmen naisen roolit. T\u00e4m\u00e4 toteutettiin kuitenkin vasta vuonna 1965. N\u00e4ytelm\u00e4n alussa my\u00f6s katsojaa h\u00e4m\u00e4t\u00e4\u00e4n: h\u00e4n ei tied\u00e4, ett\u00e4 em\u00e4nt\u00e4 ja piika ovatkin piikasisaruksia, joista toinen on vaihtanut roolia siihen asti, kunnes oikea em\u00e4nt\u00e4 saapuu.<\/p>\n<p>Genet\u2019n juuret ovat Pirandellon teatterissa, joka my\u00f6s liikkui illuusion ja todellisuuden v\u00e4lill\u00e4 kevyesti. Illuusioiden todellisuudella ja todellisuuden illuusioilla ei ole teatterissa eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tosi el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n lopullista eroa.<\/p>\n<p>Alistamisen teemaa l\u00e4hestyttiin erityisesti n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 <strong><em>Parveke<\/em><\/strong>. Se alkaa Madame Irman bordellissa, jossa miehet p\u00e4\u00e4sev\u00e4t harjoittamaan perversioitaan. Niiss\u00e4 valta on pelkk\u00e4\u00e4 seksuaalisuutta t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4. Miehet saavat tuomita tuomarina, ratsastaa kenraalina tai armahtaa piispana. Poliisip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 on pettynyt, kun kukaan ei ole kiinnostunut h\u00e4nen roolistaan rituaalimaisena perversiona. Kuvitteellisessa maassa, jonka keskelle bordelli sijoittuu, tapahtuu kuitenkin vallankumous. Rogerista, vallankumouksen johtajasta, tulee ensimm\u00e4inen, joka astuu bordellin poliisip\u00e4\u00e4llik\u00f6n roolia varten suunniteltuun salonkiin. Siell\u00e4 h\u00e4n kuitenkin vain kastroi itsens\u00e4.<\/p>\n<p><strong><em>Parvekkeen<\/em><\/strong> voi tulkita selv\u00e4n\u00e4k\u00f6iseksi analyysiksi vallan ja henkil\u00f6kohtaisen tarpeentyydytyksen symbioosista. Se tuo n\u00e4kyv\u00e4ksi kaiken vallan, mutta samalla my\u00f6s vallankumouksen n\u00e4yt\u00f6sluonteen. Siksi, jatkaakseni n\u00e4ytelm\u00e4n tulkintaa, todellinen vallankumous olisi se, jossa fallisesta vallasta toisen yli luovutaan, mink\u00e4 Roger n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 tekeekin. Vuonna 1956 kirjoitetun n\u00e4ytelm\u00e4n kantaesitys oli Lontoossa vuonna 1957 (ohjaus Peter Zadek) ja Pariisissa 1960 (ohjaus Peter Brook).<\/p>\n<p>Genet\u2019n my\u00f6hemm\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4t <strong><em>Neekerit<\/em><\/strong> ja <strong><em>Kaihtimet<\/em><\/strong> ovat hyvin tietoisia esitystilanteiden ehdoista. <strong><em>Neekereiss\u00e4<\/em><\/strong> korostuu mustan ja valkoisen rodun suhteet katsomossa. Mustat esitt\u00e4v\u00e4t valkoisille, jotka odottavat katsomossa erityiskohtelua. Esitystilanteen valtasuhde fyysist\u00e4\u00e4 ja konkretisoi rotujen eriarvoisuuden ja valtasuhteen. N\u00e4ytelm\u00e4 on aikalaisen voimakas kannanotto Ranskan siirtomaahistoriaan. Se kirjoitettiin aikana, jolloin Afrikan maiden itsen\u00e4istyminen oli ajankohtaista.<\/p>\n<p><strong><em>Kaihtimet<\/em><\/strong> k\u00e4sittelee Algerian vapaussotaa, joka oli jatkunut jo vuosia. N\u00e4ytelm\u00e4 paljastaa Ranskan virallisen politiikan tekopyhyyden. Teoksessa on valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 lyhyit\u00e4 kohtauksia, joissa seurataan ranskalaisia sotilaita sek\u00e4 algerialaisen kyl\u00e4n vaiheita. Kaihtimet ovat liikuteltavia lavastuselementtej\u00e4, joiden avulla peitet\u00e4\u00e4n ja paljastetaan uusia kohtauksia. Ne paljastavat uusia puolia todellisuudesta, ja my\u00f6s kuolleet henkil\u00f6t kulkevat niiden l\u00e4vitse.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-5 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-5' class='gallery galleryid-1119 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"769\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Genet-Kaihtimet-1966.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-5-778\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Genet-Kaihtimet-1966.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Genet-Kaihtimet-1966-200x140.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/Genet-Kaihtimet-1966-800x559.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-5-778'>\n\t\t\t\tGenet&#8217;n Kaihtimet, ensiesitys Pariisin Odeon-teatterissa 1966. [Pic, Pariisi, Oscar G. Brockett: History of the Theatre. 1987]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Vaikka Genet\u2019n tuotanto on suppea, se on olennaisen t\u00e4rke\u00e4 teatterin vaikutustapojen tutkimisen kannalta. Suomessa tunnetaan l\u00e4hinn\u00e4 varhaiset n\u00e4ytelm\u00e4t. Sen sijaan siirtomaa-aiheet ovat olleet varsin v\u00e4h\u00e4n esill\u00e4. <em>Kaihtimia <\/em>on Suomessa esitetty ensi kerran vasta 1990-luvulla. Voidaan my\u00f6s kysy\u00e4, miss\u00e4 mieless\u00e4 Genet on absurdi, k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, sill\u00e4 h\u00e4nen fiktionsa luonne pyrkii \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen tarkkuuteen. Sen vuoksi h\u00e4nell\u00e4 on aivan oma paikkansa 1900-luvun teatterin historiassa.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1942 <em>Notre-Dame des Fleurs<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1943 <em>Miracle de Rose<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1945\u20131947 <em>Querelle de Brest<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1945\u20131947 <em>Pompes Fun\u00e8bres<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1947 <em>Journal de Voleur<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1947 <em>Les Bonnes (Piiat)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1949 <em>Haute Surveillance (Sireeninkukka)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1956 <em>Le Balcon (Parveke)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1958\/59 <em>Les N\u00e8gres (Neekerit)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1961\/1966 <em>Les Paravents (Kaihtimet)<\/em><\/p>\n<h2>Harold Pinter<\/h2>\n<p>Martin Esslinin jaottelun mukaisesti my\u00f6s <strong>Harold Pinter<\/strong> (1930\u20132008) on yleens\u00e4 liitetty absurdikkoihin. My\u00f6s Pinter, joka aloitti kirjailijan uransa 1950-luvun lopulla, oli kotoisin It\u00e4-Lontoon ty\u00f6l\u00e4iskortteleista: h\u00e4n oli taustaltaan poliittisesti tiedostava. Pinter kouluttautui sek\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4ksi ett\u00e4 dramaatikoksi. Tuotannossaan Pinter kuitenkin omaksui toisen linjan kuin esimerkiksi Wesker. Pinter kirjoitti usein arkip\u00e4iv\u00e4iselt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4vist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista tilanteita, joissa paljon j\u00e4tettiin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja avoimeksi. Katsojalle ei lopullisesti selvinnyt, miss\u00e4 oltiin, mik\u00e4 aiheutti painajaisen, tai keit\u00e4 \u201dsalaper\u00e4iset noutajat\u201d tai \u201dpalkkamurhak\u00e4skyn antajat\u201d olivat.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-6 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-6' class='gallery galleryid-1119 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"764\" height=\"900\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img421-kopio.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-6-2169\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img421-kopio.jpg 764w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img421-kopio-170x200.jpg 170w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img421-kopio-679x800.jpg 679w\" sizes=\"(max-width: 764px) 100vw, 764px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-6-2169'>\n\t\t\t\tHarold Pinterin Kotiinpaluu Peter Hallin ohjaamana, Aldwych Theatre, 1965 [Oscar G. Brockett ja Robert R. Findlay. Century of Innovation. A History of European and American Drama Since 1870. Englewood Cliffs, NJ 1973]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Pinter n\u00e4ytt\u00e4ytyy t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 \u201dep\u00e4poliittisena\u201d dramaatikkona. H\u00e4n oli kielen ja draaman j\u00e4nnitteiden mestaria. Pinter rakensi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle arvoituksia, joiden ratkaiseminen tarjosi katsojalle kohtuullisesti mielihyv\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi Pinter on laatinut k\u00e4sikirjoituksia hienoihin elokuviin, kuten <strong><em>Ranskalaisen Luutnantin nainen <\/em><\/strong>(1981).<\/p>\n<p>1980-luvun alussa englantilaisen poliittisen teatterin aalto oli jo \u201dhuutanut itsens\u00e4 v\u00e4syksiin\u201d ja k\u00e4pertynyt itseens\u00e4. Tuolloin alkoi Pinter, joka oli noussut Englannin kulttuuriel\u00e4m\u00e4n huipulle, ottaa n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin, kuten kurdien sortoon. Pinter oli monessa mieless\u00e4 oman tiens\u00e4 kulkija ja dramaatikkona kiist\u00e4m\u00e4t\u00f6n mestari. H\u00e4nelle my\u00f6nnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto 2005.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1957 <em>The Room (Huone)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1957 <em>The Dumb Waiter (Ruokahissi)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1958 <em>The Birthday Party (Syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4juhlat)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1960 <em>The Caretaker (Talonmies)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1962 <em>The Collection<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1963 <em>The Lover<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1965 <em>The Homecoming (Kotiinpaluu)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1968 <em>Landscape<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1969 <em>Silence<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1970 <em>Old Times<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1975 <em>No Man\u2019s Land<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1978 <em>Betrayal (Petos)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1980 <em>The Hothouse<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1982 <em>A Kind of Alaska<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1983 <em>One for the Road<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1985 <em>Precisely<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1989 <em>Mountain Language (Vuorikieli)<\/em><\/p>\n<h2>Englannin n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoita<\/h2>\n<p>Kaikkia englantilaisia n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoita ei ole syyt\u00e4 luonnehtia t\u00e4ss\u00e4 rajaussyist\u00e4, mink\u00e4 vuoksi tyydymme l\u00e4hinn\u00e4 mainitsemaan heid\u00e4n nimens\u00e4. 1950\u20131960-luvuilla aloittaneita n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoita olivat muun muassa <strong>John Arden, Peter Shaffer, Robert Bolt, Peter Terson, Peter Nichols,<\/strong> <strong>Tom Stoppard,<\/strong> <strong>Joe Orton <\/strong> ja <strong>Edward Bond<\/strong>. Viimeist\u00e4\u00e4n 1970-luvulla aloittivat <strong>David Storey<\/strong>, <strong>Henry Livings, David Mercer, Charles Wood, Christopher Hampton<\/strong>, <strong>Alan Ayckbourn<\/strong>, <strong>Michael Frayn<\/strong>, <strong>Trevor Griffiths<\/strong>, <strong>Howard Brenton<\/strong>, <strong>Howard Barker<\/strong>, <strong>David Hare<\/strong>, <strong>Stephen Poliakoff<\/strong>, <strong>Brian Friel<\/strong> (irl.) ja <strong>Caryl Churchill<\/strong>.<\/p>\n<p>Heit\u00e4 kaikkia voidaan luonnehtia ammattitaidoltaan korkeatasoisiksi. The Royal Court -teatteri toimii edelleen uuden dramatiikan t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 edist\u00e4j\u00e4tahona. Moni dramaatikko onkin saanut ensimm\u00e4iset ty\u00f6ns\u00e4 siell\u00e4 esitetyksi. Useat n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijat ovat orientoituneet vasemmistolaisuuteen. Heid\u00e4n draamatekniikkansa on my\u00f6s osittain sovinnaisen realistista. He ovat kyenneet esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyvin ter\u00e4v\u00e4\u00e4 analyysia l\u00e4ntisest\u00e4 maailmasta.<\/p>\n<h2>Yhdysvaltalaisia n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoita<\/h2>\n<p>Yhdysvaltalaisista n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoista on syyt\u00e4 mainita <strong>Edward Albeen<\/strong> (s. 1928) nyt jo moderni klassikko <strong><em>Who Is Afraid of Virginia Woolf (Kuka pelk\u00e4\u00e4 Virginia Woolfia?)<\/em><\/strong> vuodelta 1962. Kukaan ei ollut Strindbergin j\u00e4lkeen kirjoittanut yht\u00e4 raadollista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 avioparin keskin\u00e4isest\u00e4 riitelyst\u00e4 ja toisensa kiduttamisesta. Kaiken lis\u00e4ksi yhteenotto tapahtuu silloin, kun nuori pari on heid\u00e4n vierainaan. Aviopari my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nuorta paria h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti pelinappuloina. Alkoholi ja ep\u00e4onnistunut ura vaikuttavat asioihin. N\u00e4ytelm\u00e4n j\u00e4tt\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4limm\u00e4inen tunne on kuitenkin \u201dvapauttava\u201d ja \u201dpuhdistava\u201d. Kuona on purettu, todellinen kipupiste on kaivettu esiin; sen kanssa el\u00e4m\u00e4\u00e4 on jatkettava.<\/p>\n<p>Sosiaalihistorian n\u00e4k\u00f6kulmasta on kiinnostavaa, ett\u00e4 aiemmin sivistyneist\u00f6\u00e4 sek\u00e4 keski- ja yl\u00e4luokkaa ei ollut kohdeltu &#8221;alentavasti&#8221; n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ryhm\u00e4t muodostivat teatterin tavanomaisen yleis\u00f6n. Albeen n\u00e4ytelm\u00e4 kuitenkin k\u00e4\u00e4nsi t\u00e4llaisen konvention p\u00e4invastaiseksi. Albeen n\u00e4ytelmi\u00e4 alla.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1958 <em>A Zoo Story (El\u00e4intarhatarina)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1959 <em>The Sandbox (Hiekkalaatikko)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1960 <em>The American Dream (Amerikkalainen unelma)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1962 <em>Who Is Afraid of Virginia Woolf? (Kuka pelk\u00e4\u00e4 V W?)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1964 <em>Tiny Alice (Pikku Alice)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1966 <em>A Delicate Balance (Tasapainoilua)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1968 <em>Quotations from Chairman Mao Tse-tung (Lainauksia puhemies Mao Tse Tungilta)<\/em><\/p>\n<p>Muista yhdysvaltalaisista kirjailijoista mainittakoon <strong>William Inge<\/strong>, eritt\u00e4in suosittu ja taitava <strong>Neil Simon<\/strong>, <strong>Arthur Kopit,<\/strong> <strong>Lanford Wilson, David Rabe,<\/strong> <strong>David Mamet,<\/strong> <strong>Michael Christopher <\/strong>ja <strong>Masha Norman <\/strong>sek\u00e4 erityisesti Sam Shepard (s. 1943), jonka n\u00e4ytelmi\u00e4 alla.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1973 <em>The Tooth of Crime<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1976 <em>Curse of the Starving Class<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1978 <em>Buried Child<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1980 <em>True West<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1982 <em>Fool for Love<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1985 <em>A Lie of the Mind etc<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Ranskalaisen teatterin sodanj\u00e4lkeisest\u00e4 ajasta Opintojakso 7 p\u00e4\u00e4ttyi Antonin Artaud\u2019n ajatusten esittelyyn. Vaikka ne tunnettiin pieniss\u00e4 piireiss\u00e4, teatterin valtavirta Ranskassa oli muualla. Saksalaismiehityksen vuosina (1940\u20131944) Ranskan vilkas teatteriel\u00e4m\u00e4 saattoi kyll\u00e4kin jatkua. Linjan oli oltava p\u00e4\u00e4asiassa harmitonta. Silti miehityksen aikana syntyi pari merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, Jean Anouilhin Antigone ja Jean-Paul Sartren K\u00e4rp\u00e4set. Molemmat jatkoivat Ranskassa yleist\u00e4 uusklassista linjaa, [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[5],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1119"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1119"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1119\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2497,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1119\/revisions\/2497"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1119"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1119"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1119"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}