{"id":1121,"date":"2016-08-01T10:38:38","date_gmt":"2016-08-01T07:38:38","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1121"},"modified":"2016-10-21T13:37:04","modified_gmt":"2016-10-21T10:37:04","slug":"8-2-teatterielaman-elpyminen-toisen-maailmansodan-jalkeen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/8-2-teatterielaman-elpyminen-toisen-maailmansodan-jalkeen\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">8.2<\/div> Teatteriel\u00e4m\u00e4n elpyminen toisen maailmansodan j\u00e4lkeen"},"content":{"rendered":"<p>Kuten ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen 1920-luvulla, my\u00f6s 1940-luvun lopun ilmi\u00f6iss\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 se, mill\u00e4 puolella rintamaa eri maissa oli seisottu ja mitk\u00e4 olivat sotakokemuksen aiheuttamat taloudelliset ja ideologiset reaktiot. Yhteist\u00e4 h\u00e4vinneiden ja voittajien maiden ihmisille oli se, ett\u00e4 sodan p\u00e4\u00e4ttyminen laukaisi valtavan el\u00e4m\u00e4nilon ja el\u00e4m\u00e4nhalun aallon. Kulttuurin ja viihteen n\u00e4lk\u00e4 oli suuri. Ihmiset janosivat kauneutta, vaikka h\u00e4vinneiss\u00e4 maissa oli uskomaton pula kaikesta. <strong>Saksalaisten<\/strong> kaupunkien teatterit olivat raunioina kuten kaikki muutkin maan rakennukset. Silti raunioilla alettiin heti esitt\u00e4\u00e4 operettia, jota ilman oli kauan oltu, tai sinfoniakonsertteja. Teatteritalojen rakentaminen uudelleen oli Saksassa prioriteettilistalla korkealla.<\/p>\n<p>Kaikkein nopeimmin sodan j\u00e4lkeen lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t n\u00e4ytelm\u00e4t, joiden aihe oli identiteettien menetys tai joissa vertauskuvallisesti kuvattiin l\u00e4hihistorian tapahtumia. Yleis\u00f6j\u00e4 puhuttelivat kuitenkin perhekomediat, joissa \u201dpropagoitiin\u201d onnellista tulevaisuutta: lis\u00e4\u00e4 lapsia ja sopeutumista vaikeissa oloissa, mutta tulevaisuuteen uskoen.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-1121 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon portrait'>\n\t\t\t\t<img width=\"573\" height=\"800\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/TdZ.146.Kansi-kopio.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-768\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/TdZ.146.Kansi-kopio.jpg 573w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/TdZ.146.Kansi-kopio-143x200.jpg 143w\" sizes=\"(max-width: 573px) 100vw, 573px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-768'>\n\t\t\t\tKuuluisan Theater der Zeit -aikakauslehden ensimm\u00e4ist\u00e4 kantta 1946 koristi ajan hengen mukaisesti poliittisesti neutraali ja kokoava hahmo Max Reinhardt [Theater der Zeit. 1\/1946]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><strong>Amerikkalainen dramatiikka<\/strong> eli vire\u00e4\u00e4 vaihetta, ja se stimuloi laadukkuudellaan kaikkia Euroopan teattereita. Yhdysvallat eli muutenkin t\u00e4htihetki\u00e4. Olihan se voittoisasti nujertanut liittolaistensa kanssa kaiken pahuuden symbolin, Hitlerin Saksan. Sen messiaaninen maailmanpoliisin teht\u00e4v\u00e4 oli tuolloin viel\u00e4 tahraton. Eurooppa j\u00e4lleenrakennettiin amerikkalaisen Marshall-avun turvin. Amerikkalainen kulttuuri tunkeutui lopullisesti osaksi L\u00e4nsi-Euroopan tajuntaa. Yhdysvaltojen &#8221;miehitys&#8221; L\u00e4nsi-Euroopassa koettiin positiivisena. Sen lis\u00e4ksi se tarjosi turvatakuut Neuvostoliittoa vastaan, joka oli toinen voimansa tunnossa pullisteleva maailmansodan voittajavaltio.<\/p>\n<p>Varsinkin Ranskassa ja Italiassa ihanne demokraattisesta taiteesta, jonka suuret kansanjoukot kokisivat omakseen, tuli t\u00e4rke\u00e4ksi. Italian neorealistista elokuvaa on pidetty ilmentym\u00e4n\u00e4 siit\u00e4, miten pes\u00e4ero fasistiseen menneisyyteen koettiin t\u00e4rke\u00e4ksi. Sen aiheet saatiin kadulta ja ihmisten arjesta;\u201dverismi\u201d, eli totuudellisuus oli keskeist\u00e4. Teatterissa pyrkimykset taiteen demokratisoimiseksi n\u00e4kyiv\u00e4t parhaiten Milanossa, jonne <strong>Giorgio Strehler<\/strong> ja <strong>Paolo Grassi<\/strong> perustivat <strong>Piccolo Teatron<\/strong>. Teatteri suuntautui selv\u00e4sti uutta yleis\u00f6\u00e4 kohti. Se pyrki madaltamaan teatterissa k\u00e4ynnin kynnyst\u00e4 ja esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n klassikoita tavalla, joka l\u00e4hensi niit\u00e4 suuriin yleis\u00f6njoukkoihin ja sai heid\u00e4t kokemaan klassikot omikseen.<\/p>\n<p>Ajatus<strong> Teatterista julkisena palvelulaitoksena (Th\u00e9\u00e2tre \u2013 service publique)<\/strong> oli per\u00e4isin <strong>Jean Vilarilta <\/strong>Pariisissa. H\u00e4n otti johtaakseen Chaillot-palatsissa sijaitsevan suuren teatterin, joka tunnetaan kirjaimilla T.N.P. (Th\u00e9\u00e2tre National Populaire \u2013 \u201dKansallinen kansanteattsuueri\u201d). Teatterissa tehtiin klassikoita, joissa pyrittiin erityiseen raikkauteen ja selkeyteen. Vilarin johtamat ulkoilmafestivaalit Avignonissa pyrkiv\u00e4t samaan suuntaan. Toinen keskeinen ranskalainen ohjaaja, joka oli samoilla linjoilla, oli teollisuuskaupunki Lyonissa toiminut <strong>Roger Planchon<\/strong>.<\/p>\n<p>Englannin eritt\u00e4in konservatiivinen ja kaupallinen teatterimaailma sai ravistelijansa vasta 10 vuotta sodan j\u00e4lkeen. Silloin yhteiskunnan voimakas demokratisoitumisaalto olikin yll\u00e4tt\u00e4en ohi ja konservatiivit palanneet j\u00e4lleen valtaan. Vuosi <strong>1956<\/strong> on \u201dk\u00e4\u00e4nnekohta\u201d Englannissa. Se oli vuosi, josta eteenp\u00e4in nykyaikainen ja vakava yhteiskunnallinen tematiikka nousi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ja korvasi loputtoman tuntuiset yl\u00e4luokan olohuoneissa tapahtuvat seurustelun\u00e4ytelm\u00e4t. J\u00e4nnitteit\u00e4 kiristi se, ett\u00e4 virallisen aatelisvirkamiehen toteuttama teatterisensuuri jatkui aina vuoteen 1968. Sit\u00e4 ennen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 ei saanut kiroilla, puhua seksist\u00e4, homoseksuaaleista tai mist\u00e4\u00e4n muustakaan, joka olisi loukannut \u201dhyv\u00e4\u00e4 makua ja s\u00e4\u00e4dyllisyytt\u00e4\u201d.<\/p>\n<p>Filosofisesti t\u00e4rkeint\u00e4 on kuitenkin <strong>eksistentialistien ja <\/strong>niin sanottujen<strong> absurdikkojen<\/strong> esiintulo Ranskassa. Siihen palataan erikseen (<u>ks. t\u00e4m\u00e4n opintokson luku iii.<\/u>).<\/p>\n<h2>Yhdysvallat toisen maailmansodan j\u00e4lkeen<\/h2>\n<p>Tuotantoj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 johtuvat piirteet leimasivat amerikkalaista teatteria. New Yorkin keskeisell\u00e4 paikalla sijaitsevia suuria teattereita saattoi vuokrata vain huomattavan varakas tuottaja, joka oli vakuuttunut siit\u00e4, ett\u00e4 jonkin teoksen esitt\u00e4minen oli taloudellisesta kannattavaa. Teatteri oli ja on yh\u00e4 elinkeinonhaara, jossa sijoitetun p\u00e4\u00e4oman on tuotettava voittoa. Yhdysvalloissa eri ryhm\u00e4teatterit olivat 1930-luvulla yritt\u00e4neet uhmata t\u00e4t\u00e4 toimintatapaa vaihtelevalla menestyksell\u00e4.<\/p>\n<p>Brechtin <strong><em>Galilein<\/em> <\/strong>esityksen kannattavuus perustui siihen, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4osa oli varattu riitt\u00e4v\u00e4n nimekk\u00e4\u00e4lle t\u00e4hdelle, Charles Laughtonille. Muuten Brechtin n\u00e4ytelmi\u00e4 ei olisi voitu esitt\u00e4\u00e4. Elokuvateollisuus imi valtaisat m\u00e4\u00e4r\u00e4t k\u00e4sikirjoittajia, ohjaajia sek\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Kuuluisimmat heist\u00e4 ty\u00f6skenteliv\u00e4t molemmilla alueilla.<\/p>\n<p>K\u00e4sikirjoituksen tyypillinen tie n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle oli se, ett\u00e4 kirjailija tarjosi sit\u00e4 aluksi tuottajalle tai nimekk\u00e4\u00e4lle ohjaajalle, joka mahdollisesti halusi siihen muutoksia. H\u00e4n saattoi my\u00f6s tuottaa sen jonnekin pienemm\u00e4lle paikalle ja tehd\u00e4 siit\u00e4 pilottiproduktio, jossa n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 tai musikaalia ik\u00e4\u00e4n kuin ajettiin sis\u00e4\u00e4n tai testattiin. Sen j\u00e4lkeen n\u00e4ytelm\u00e4 tuotiin Broadwaylle, jossa siihen jo kiinnitettiin valovoimaisia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4 ja jossa sen oitis oli tuotettava rahat takaisin. Kun n\u00e4ytelm\u00e4 oli py\u00f6rinyt tarpeeksi monta vuotta, se l\u00e4hti uudelleen kakkos- tai kolmosmiehityksell\u00e4 maakuntakierrokselle. Lis\u00e4ksi produktio filmattiin ykk\u00f6smiehityksell\u00e4. Sen j\u00e4lkeen se kiersi elokuvana p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen lopulta TV-levitykseen. Ohjaaja <strong>Elia Kazan<\/strong> on ehk\u00e4 tunnetuin esimerkki edell\u00e4 kuvastusta. H\u00e4n aloitti jo 1930-luvulla The Group Theaterin piiriss\u00e4 (katso\u00a0<a href=\"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/7-8-yhdysvaltojen-teatteri-maailmansotien-valilla\/\">7.8 Yhdysvaltojen teatteri maailmansotien v\u00e4lill\u00e4<\/a>), mutta toimi 1940- ja 1950-luvut uusien n\u00e4ytelmien halutuimpana ohjaajana, joka nosti esille <strong>Marlon Brandon<\/strong> ja muita t\u00e4hti\u00e4.<\/p>\n<p><strong>Television rooli n\u00e4yttelij\u00f6iden julkisuuskuvaa muokkaavana areenana lis\u00e4\u00e4ntyi kaupallisesti toimivissa teatterikulttuureissa (New York, Lontoo). T\u00e4hteys n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 edellytti t\u00e4hteytt\u00e4 my\u00f6s sit\u00e4 suuremman yleis\u00f6n tietoisuudessa, esimerkiksi elokuvassa ja televisiossa. Elokuvan puolella Manner-Euroopassa oli 1950-luvun ja 1960-luvun autenttisuusihanteiden mukaan k\u00e4ytetty harrastajia aidompina filmattavina kuin n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Mutta 1970-luvulla eturivin teatterin\u00e4yttelij\u00e4t kykeniv\u00e4t my\u00f6s pienimuotoisen filmillisesti toimivaan ilmaisuun. Neuvostoliiton filmituotanto oli voimissaan ja psykologisesti tarkan ilmaisun taitava n\u00e4yttelij\u00e4perinne p\u00e4\u00e4si viett\u00e4m\u00e4\u00e4n juhlaa hienoissa klassikkofilmatisoinneissa.<\/strong><\/p>\n<p>Taustavoimista t\u00e4rke\u00e4 oli <strong>Lee Strasbergin <\/strong>johtama <em>The Actor\u2019s Studio<\/em>, n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n koulu. Siell\u00e4 sovellettiin voimakkaaseen el\u00e4ytymiseen, \u201dluonnollisuuteen\u201d, \u201doikeann\u00e4k\u00f6isyyteen\u201d ja sentimentaalisuuteenkin painottuvaa metodin\u00e4yttelemist\u00e4. Strasberg piti kauan kiinni er\u00e4\u00e4nlaisesta Stanislavski-monopolista Yhdysvalloissa. Sen vuoksi h\u00e4nen vaikutuksensa on hyvin merkitt\u00e4v\u00e4, mutta j\u00e4lkik\u00e4teen arvioituna ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n my\u00f6nteinen.<\/p>\n<p>Toinen t\u00e4rke\u00e4 opettaja oli vanha <strong>Mihail T\u0161ehov<\/strong> (katso\u00a0<a href=\"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/7-4-venalainen-teatteri-vallankumouksen-jalkeen\/\">7.4 Ven\u00e4l\u00e4inen teatteri vallankumouksen j\u00e4lkeen<\/a>), joka piti Los Angelesissa omaa kouluaan. Vaikka h\u00e4nen omaper\u00e4isi\u00e4 ajatuksiaan tunnetaan Suomessa v\u00e4hemm\u00e4n, h\u00e4n oli er\u00e4s kiintoisimmista Stanislavskin oppilaista.<\/p>\n<p>Visuaalisuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4rke\u00e4 oli Elia Kazanin lavastaja <strong>Jo Mielzinger<\/strong>, joka vakiinnutti \u201dtyylittelev\u00e4n realismin\u201d (kuvassa luonnos). Jo sotienv\u00e4liselt\u00e4 ajalta oli ollut selvi\u00e4 merkkej\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 tietyn milj\u00f6\u00f6n kaikkia yksityiskohtia ei tarvinnut huomioida lavastuksessa. Sen sijaan esimerkiksi pienemm\u00e4ll\u00e4 vinjetill\u00e4 voitiin kuvata paikallisuutta. Teatteriin liittyi selv\u00e4sti \u201dteatteritietoinen\u201d, eli esitt\u00e4misest\u00e4 tietoinen taso. N\u00e4ytelmiss\u00e4 k\u00e4ytettiin usein my\u00f6s kertojaa tai muuta ratkaisua, jossa tapahtumat ik\u00e4\u00e4n kuin kerrottiin tai n\u00e4ytettiin takautumana.<\/p>\n<p>T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on havaittavissa tietysti monien 1900-luvun teatterikokeilijoiden ideoita: Pirandellon &#8221;teatteri teatterissa&#8221; -leikki, ekspressionismin yksil\u00f6n\u00e4k\u00f6kulma, tai Brechtin ajatuksia, tosin ilman marxismia. Amerikkalaisen tradition kannalta avainhenkil\u00f6 oli ollut O\u2019Neillin lis\u00e4ksi my\u00f6s <strong>Thornton Wilder<\/strong> (1897\u20131975). H\u00e4n k\u00e4ytti jo vuonna 1938 n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n <strong><em>Our Town, Meid\u00e4n kaupunkimme <\/em><\/strong>yleis\u00f6\u00e4 suoraan puhuttelevaa kertojapersoonaa, joka samalla n\u00e4ytteli rooliaan kaupungin <em>drugstoren<\/em> pit\u00e4j\u00e4n\u00e4; henkil\u00f6n\u00e4, joka \u201dtuntee kaikkien salaisuudet\u201d. Tarina esitettiin viitteellisill\u00e4 lavastuksilla tyhj\u00e4ll\u00e4 lavalla, ja siin\u00e4 mukana oli esimerkiksi my\u00f6s aiemmin kuollut henkil\u00f6hahmo. T\u00e4llainen teatterillisuus oli sopiva keinovara my\u00f6s nuorille <strong>Arthur Millerille ja Tennessee Williamsille<\/strong>.<\/p>\n<h2>Kaksi kirjailijaa<\/h2>\n<p><strong>Tennessee Williams<\/strong> (1911\u20131983) sai odottaa ensimm\u00e4ist\u00e4 menestyst\u00e4\u00e4n yli 30-vuotiaaksi saakka. L\u00e4pimurto oli vuonna 1945 Broadwayll\u00e4 esitetty n\u00e4ytelm\u00e4 <strong><em>Lasinen el\u00e4intarha<\/em><\/strong>, jossa Tom (kirjailijan alter ego) muistelee kotinsa olosuhteiden s\u00e4\u00e4litt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja samalla hysteerist\u00e4 idyllisyytt\u00e4. Hysteerinen \u00e4iti, joka el\u00e4ttelee muistoja hienommasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, yritt\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 rammalle tytt\u00e4relleen Lauralle sulhasta vanhanaikaisten tapojen mukaan. Tilanne on eritt\u00e4in n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4 ja Laura k\u00e4pertyy entist\u00e4 enemm\u00e4n lasisten el\u00e4infiguuriensa mielikuvitusmaailmaan.<\/p>\n<p>Kirjailija p\u00e4\u00e4si teoksessaan l\u00e4hell\u00e4 omia kipeit\u00e4 muistojaan, mik\u00e4 selv\u00e4sti her\u00e4tti vastakaikua. Amerikkalaisen todellisuuden maisema teatterissa oli selv\u00e4sti valmis uuteen n\u00e4k\u00f6kulmaan. Pari vuotta my\u00f6hemmin <strong><em>Streetcar Named Desire (Viettelyksen vaunu)<\/em><\/strong> oli viel\u00e4kin suurempi menestys voimakkaan eroottisen latauksensa vuoksi. Siin\u00e4 hysteerinen ja j\u00e4lleen harhakuvitelmissa el\u00e4v\u00e4 Blanche viettelee sisarensa ty\u00f6l\u00e4ismiehen. Marlon Brando sai elokuvassa (1951) vastan\u00e4yttelij\u00e4kseen Vivian Leighin, vaikka ohjaus oli edelleen Kazanin. T\u00f6ker\u00f6 suomenkielinen nimi olisi syyt\u00e4 editoida vaikka muotoon \u201dP\u00e4\u00e4tepys\u00e4kkin\u00e4 Halu\u201d, elleiv\u00e4t saksankielinen \u201dP\u00e4\u00e4teasema Kaipuu&#8221; (<em>Ehdstation Sehnsucht<\/em>) tai ruotsalaisten <em>Linje Lusta<\/em> (Intohimon Linja) tarjoa parempia ratkaisuideoita. Alkuper\u00e4inen &#8217;Desire&#8217; tarkoittaa my\u00f6s kaupunginosaa.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-1121 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"499\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img424-kopio.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-2145\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img424-kopio.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img424-kopio-200x91.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img424-kopio-800x363.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-2145'>\n\t\t\t\tTennessee Williamsin Viettelysten vaunu Elia Kazanin ohjaamana 1947 [Oscar G. Brockett. History of the Theatre. 2003]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Williams oli tuottelias kirjailija, josta tuli oitis \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen suosittu. <strong>H\u00e4n nosti esille amerikkalaiselle yleis\u00f6lle seksuaalisuuden ja sairaudet.<\/strong> H\u00e4nen n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n ihmiset k\u00e4rsiv\u00e4t padotuista tunteistaan ja heid\u00e4n v\u00e4liset suhteensa olivat t\u00e4ynn\u00e4 kihelm\u00f6iv\u00e4\u00e4 aistillisuutta; etel\u00e4n hellett\u00e4 ja hike\u00e4 kaulastaan avoimien paitojen alla.<\/p>\n<p>Williamsin toistuvana teemana on erilaisuus: poikkeava yksil\u00f6, joka uhmaa yhteis\u00f6n ahdasmielisyytt\u00e4 tai muita paineita. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on usein muukalainen tai ulkopuolinen, jonka kautta padottu seksuaalisuus alkaa purkautua. Usein kyse on nuoresta miehest\u00e4, johon vanhempi nainen kohdistaa tunteensa. T\u00e4llaisesta teemasta Williams kirjoitti hyvi\u00e4 naisrooleja ja eritt\u00e4in \u201dn\u00e4yttelij\u00e4yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4\u201d n\u00e4ytelmi\u00e4. Vuosin 1940\u20131950 -lukujen teatterissa ei voinut puhua suoraan homoeroottisuudesta. Silti se suorastaan tihkuu monissa n\u00e4ytelmiss\u00e4.<\/p>\n<p>Williams on sik\u00e4li \u201daito\u201d dramaatikko, ett\u00e4 h\u00e4n ei ottanut henkil\u00f6ihins\u00e4 moraalista kantaa. H\u00e4nelle ei ole sankareita tai konnia. Pikemminkin h\u00e4n tekee oikeutta hyljeksityille. Williams kirjoitti latautuneita tilanteita, mutta toisaalta h\u00e4n j\u00e4tti paljon vihjausten varaan ja ep\u00e4selv\u00e4ksi, niin kuin 1950-luvulla pitikin tehd\u00e4.<\/p>\n<p>Vuoteen 1960 menness\u00e4 Williams oli toistanut itse\u00e4\u00e4n varsin paljon eiv\u00e4tk\u00e4 h\u00e4nen uudet teoksensa en\u00e4\u00e4 purreet. Vanhenevalle n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijalle ilmeni my\u00f6s hermostollisia ongelmia. H\u00e4n aloitti alkoholin ja l\u00e4\u00e4kkeiden rajun k\u00e4yt\u00f6n.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1944 <em>The Glass Menagerie (Lasinen el\u00e4intarha)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1947 <em>A Streetcar Named Desire (Viettelyksen vaunu)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1948 <em>Summer and Smoke (Kivinen enkeli)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1951 <em>The Rose Tattoo (Tatuoitu ruusu)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1953 <em>Camino Real<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1955 <em>Cat on a Hot Tin Roof (Kissa kuumalla katolla)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1957 <em>Orpheus Descending (K\u00e4\u00e4rmeennahkatakki)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1958 <em>Suddenly Last Summer (\u00c4kki\u00e4 viime kes\u00e4n\u00e4)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1959 <em>Sweet Bird of Youth (Nuoruuden suloinen lintu)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1960 <em>Period of Adjustment (Sopeutumisen aika)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1961 <em>Night of the Iguana (Liskojen y\u00f6)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1962 <em>The Milk Train Doesn\u2019t Stop Here Anymore<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1966 <em>Slapstick Tragedy<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1976 <em>This is [an Entertainment]<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1979 <em>A Lovely Sunday for Creve Coeur ym.<\/em><\/p>\n<p>Williamsin hahmolle vastakkainen on monessa mieless\u00e4 <strong>Arthur Miller<\/strong> (1916\u20132005 ). Siin\u00e4 miss\u00e4 Williams j\u00e4tti n\u00e4ytelmiss\u00e4\u00e4n asioita ep\u00e4selviksi, Miller halusi olla mahdollisimman selv\u00e4 eksplisiitti, joka antaa tarkoitusperiens\u00e4 ja moraalinsa n\u00e4ky\u00e4. Molemmilla oli takanaan yliopistollista dramaatikkokoulutusta, mink\u00e4 vuoksi he hallitsivat n\u00e4ytelm\u00e4nkirjoittamisen tekniikan varsin hyvin. Miller otti selv\u00e4sti l\u00e4heisen esikuvansa Ibsenin kaltaisen roolin. H\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s omakohtaisia kokemuksia 1930-luvun alun lamasta ja sen vaikutuksista ihmisiin.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-3 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-3 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-3' class='gallery galleryid-1121 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"677\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-10.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-3-817\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-10.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-10-200x123.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-10-800x492.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-3-817'>\n\t\t\t\tMillerin N\u00e4k\u00f6ala sillalta, Lontoo, 1956 [Dennis Welland, Miller. A Study of His Plays. London 1978]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Millerin l\u00e4pimurto, <strong><em>Kauppamatkustajan kuolema<\/em><\/strong>, on monien h\u00e4nen n\u00e4ytelmiens\u00e4 tavoin <em>flashback<\/em>. Teoksessa ei ole kertojahahmoa, vaan takautumat syntyv\u00e4t Willy Lomanin mielen ajatuksista, jolloin katsoja saa tiet\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n kuin n\u00e4ytelm\u00e4n henkil\u00f6t. Samalla katsoja tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 henkil\u00f6t peittelev\u00e4t toisiltaan. <em>Kauppamatkustajan kuoleman <\/em>teemana on j\u00e4lleen kuvitelmiensa varassa el\u00e4vien ihmisten tragiikka. Ep\u00e4realistiset unelmat ja valheellisilta pohjilta tehdyt el\u00e4m\u00e4nratkaisut ja ty\u00f6uran katkeaminen johtavat tilanteeseen, jossa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 haluaa lopettaa itsens\u00e4.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-4 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-4 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-4' class='gallery galleryid-1121 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"770\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-8.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-815\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-8.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-8-200x140.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-8-800x560.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-815'>\n\t\t\t\tMillerin Kauppamatkustajan kuolema Broadwaylla 1949. Willy Lomania n\u00e4yttelev\u00e4 Lee J. Cobb istumassa [Dennis Welland, Miller. A Study of His Plays. London 1978]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"645\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-9.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-4-816\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-9.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-9-200x117.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/image-9-800x469.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-4-816'>\n\t\t\t\tJo Mielzingerin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva Kauppamatkustajan kuolemaan, Lontoo, 1949 [Dennis Welland, Miller. A Study of His Plays. London 1978]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Millerin n\u00e4ytelm\u00e4n<em> Noitavaino<\/em> inspiraation l\u00e4hde oli senaattori Joseph McCarthyn johtamat kommunistivainot Yhdysvalloissa 1950-luvun alussa<em>. <\/em>Miller naamioi ajankohtaisen aiheen historiallisiin pukuihin. N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 kerrotaan 1600-luvun uudisasukkaiden el\u00e4m\u00e4\u00e4n vaikuttaneesta joukkohysteriasta.<\/p>\n<p>N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n <strong><em>J\u00e4lkeen syntiinlankeemuksen<\/em><\/strong> Miller k\u00e4sittelee lyhyeksi j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 avioliittoaan Marilyn Monroen kanssa. H\u00e4n kertoo aiheesta lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s muistelmissaan <em>Ajan uurteita, er\u00e4s el\u00e4m\u00e4<\/em> (1989). N\u00e4ytelm\u00e4 <strong><em>Hinta, <\/em><\/strong>jossa kaksi veljest\u00e4 kohtaa kotitalossaan, on kiinnostava tilinteko menneisyyden, amerikkalaisten el\u00e4m\u00e4narvojen ja kuoleman v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1947 <em>All my Sons (Kaikki minun poikiani)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1949 <em>Death of a Salesman (Kauppamatkustajan kuolema)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1950 <em>Kansanvihollinen (= Ibsen-sovitus)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1953 <em>The Crucible (Noitavaino \/ Tulikoe)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1955 <em>A Memory of Two Mondays (Kaksi maanantaita)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1955 <em>A View from the Bridge (N\u00e4k\u00f6ala sillalta)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1961 <em>The Misfits (Sopeutumattomat) (=elokuvak\u00e4sikirjoitus)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1964 <em>After the Fall (J\u00e4lkeen syntiinlankeemuksen)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1964 <em>Incident at Vichy (V\u00e4likohtaus Vichyss\u00e4)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1968 <em>The Price (Hinta)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1973 <em>The Creation of the World and Other Business<\/em><\/p>\n<h2>Musikaalin kulta-aika<\/h2>\n<p>1940\u20131950 -luvuilla Broadwayn <em>musical comedy<\/em> eli loistokauttaan. Useat s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t tuottivat s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti uusia teoksia. Heit\u00e4 olivat muun muassa <strong>Richard Rodgers <\/strong>ja <strong>Oscar Hammerstein<\/strong> (eli ty\u00f6pari Rodgers &amp; Hammerstein), <strong>Irving Berlin<\/strong>, <strong>Alan Jay Lerner &amp; Frederic Loewe<\/strong>, <strong>Jerry Bock <\/strong>ja <strong>Leonard Bernstein<\/strong>.<\/p>\n<p>Vuoden 1960 j\u00e4lkeen Broadway painottui pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kaupalliseen tuotantoon. Vaikka joitakin kiinteit\u00e4 teattereita rakennettiin, niill\u00e4 oli taloudellisia vaikeuksia. Broadway-musikaali alkoi jo omalla klassikkovuosikymmenell\u00e4\u00e4n 1950\u20131960-luvuilla k\u00e4sitell\u00e4 sille my\u00f6hemmin keskeist\u00e4 aihepiiri\u00e4, show-bisnest\u00e4. Aihepiiri oli osittain tuttua jo klassisessa wienil\u00e4isoperetissa, vaikka ne painottuivat usein s\u00e4\u00e4tyeron ylitt\u00e4miseen. Jo <em>Mustalaisruhtinattaren<\/em> (1916) p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 oli kabaree-t\u00e4hti, joka p\u00e4\u00e4si aatelisen kanssa naimisiin. H\u00e4nen ammattinsa tarjosi syyn mahtavaan avausaariaan estradinumerona. <em>Lepakon<\/em> (1874) subretti, kamarineito halusi esiintyj\u00e4ksi teatteriin.<\/p>\n<p>My\u00f6s Pohjois-Amerikan oman klassikon <em>Showboat, Teatterilaiva<\/em> (1927) aihepiirin\u00e4 oli esiintyj\u00e4t. <em>Annie mestariampujassa<\/em> (1947) elettiin villin l\u00e4nnen kiert\u00e4v\u00e4n shown maailmassa. <em>Kiss me Kate<\/em>, <em>Sound of Music<\/em>, <em>Cabaret<\/em>, <em>Hello Dolly<\/em>, <em>Guys and Dolls <\/em>jatkoivat my\u00f6s esiintyv\u00e4n p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n tematiikkaa. Stephen Sondheimin 1970-luvulla syntyneet intellektuellimmat teokset problematisoivat usein my\u00f6s itse n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taidetta.<\/p>\n<p>Jo 1930-luvun alussa valmistuivat n\u00e4ytelm\u00e4 ja elokuva <em>42nd Street<\/em> showbisneksest\u00e4. Se napattiin takaisin musikaaliksi vuonna 1980. Teoksessa kuvataan moralisoiden showmaailmaa muun muassa ilke\u00e4ksi, paheelliseksi, kateelliseksi ja kilpailevaksi. Viihdebisneksen omia mytologioita uudistetaan toistuvasti. N\u00e4in teki muun muassa pitk\u00e4\u00e4n py\u00f6rinyt musikaali <em>Chorus Line<\/em> 1975, jossa samastutaan rivitanssijan (tavallisen ihmisen) kohtaloon ja koetaan my\u00f6t\u00e4tuntoa. Alla tunnetuimpia musikaaleja.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1945 <em>Oklahoma<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1946 <em>Annie Get Your Gun (Annie Mestariampuja)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1948 <em>Kiss Me, Kate (Suutele minua, Kati)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1949 <em>South Pacific<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1950 <em>Guys and Dolls (Enkeleit\u00e4 Broadwayll\u00e4)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1951 <em>The King and I (Kuningas ja min\u00e4)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1953 <em>The Boy-Friend<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1956 <em>My Fair Lady<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1957 <em>West Side Story<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1959 <em>The Sound of Music<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1960 <em>Fantastics<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1960 <em>Camelot<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1964 <em>Hello Dolly<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1964 <em>Fiddler on the Roof (Viulunsoittaja katolla)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1966 <em>Cabaret<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1966 <em>I do, I do (Tahdon, tahdon)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1968 <em>Hair<\/em><\/p>\n<h2>Off-Broadway<\/h2>\n<p>Tuotantokustannukset Broadwaylla kasvoivat kaiken aikaa. 1940-luvun lopulta alkoi niin sanottu <em>off-Broadway movement<\/em>. Sen tuloksena New Yorkiin syntyi pieni\u00e4 teattereita, joille ennen maailmansotaa perustetut pikkuteatterit antavat vertailukohdan.<em> Off-Broadway<\/em> -teattereissa yritettiin esitt\u00e4\u00e4 muuta kuin kaupallista ohjelmistoa. Teatterit olivat vahvimmillaan 1950-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Ne toivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6illeen Brechti\u00e4, Ionescoa ja Geneti\u00e4. T\u00e4llaisia teattereita olivat alkuun pieni <strong>Living Theatre<\/strong>, johon palaamme my\u00f6hemmin viel\u00e4 erikseen. T\u00e4rke\u00e4 kunnianhimoinen taiteellinen teatteri oli my\u00f6s <strong>Circle in the Square<\/strong>. Sen perustivat ohjaajat Jos\u00e9 Quintero ja Theodore Mann vuonna 1951. Kolmas merkitt\u00e4v\u00e4 teatteri oli <strong>Phoenix Theatre<\/strong>, joka aloitti toimintansa vuonna 1953.<\/p>\n<p>1940-luvulta alkaen pysyvi\u00e4 teattereita ja teatterijuhlia perustettiin muihin kaupunkeihin. Niist\u00e4 mainittakoon New Yorkin Central Parkin teatteri ja Kanadan Ontarion Stratford-nimisen kaupungin Shakespeare-festivaalit, joiden johtajana vuodesta 1953 alkaen oli <strong>Tyrone Guthrie<\/strong>. Visaisin ongelma Yhdysvalloissa liittyi yritykseen saada pystyyn <strong>pysyvi\u00e4 repertuaariteattereita<\/strong>. Ne n\u00e4htiin ainoana mahdollisuutena takaamaan taiteellinen kehitys. Monen ep\u00e4onnistuneen yrityksen j\u00e4lkeen Guthrie onnistui perustamaan sellaiseen Minneapolikseen vuonna 1963.<\/p>\n<p>New Yorkin kulttuurikeskukseen, Lincoln Centeriin, yritettiin 1960-luvulla saada toimimaan vakituinen ensemble Elia Kazanin johdolla. Se ei kuitenkaan k\u00e4ynnistynyt kovinkaan hyvin. Lincoln Centerin teatterirakennuksen suunnittelijat olivat Jo Mielzinger ja Eero Saarinen.<\/p>\n<p>1960-luvulla teatterin taiteellisesti kunnianhimoinen k\u00e4rki alkoi siirty\u00e4 yh\u00e4 pienempiin, <em>off-off-Broadway <\/em>-ryhmiin. Niiden keskeinen piirre olivat erilaiset kokeilut, jotka pyrkiv\u00e4t luomaan ep\u00e4sovinnaisia ja rohkeita vaihtoehtoja perinteiselle teatterille. 1960-luvulla my\u00f6s yliopistojen draamaryhm\u00e4t vilkastuivat. Osasta niist\u00e4 tuli uudistusmielisten ryhmien k\u00e4rke\u00e4.<\/p>\n<h2>Englanti maailmansodan j\u00e4lkeen<\/h2>\n<p>West End, Lontoon kaupallisen teatterin keskusalue, pysyi taattujen komediankirjoittajien, kuten <strong>W. Somerset Maughanin<\/strong> (1874\u20131965),<strong> No\u00ebl Cowardin <\/strong>(1899\u20131973) ja <strong>Terence Rattiganin <\/strong>(1911\u20131979) avulla hyvin pystyss\u00e4.<\/p>\n<p>Loputtoman oloisen yl\u00e4luokkaisen salonkinokkeluuden rinnakkaisilmi\u00f6ksi nousi niin sanottu runollinen n\u00e4ytelm\u00e4, jota edustivat <strong>Christopher Fry <\/strong>(1907\u20132005) ja <strong>Thomas Stearns Eliot <\/strong>(1888\u20131965). N\u00e4ytelm\u00e4t olivat hienosyisi\u00e4, toisinaan jopa silos\u00e4keell\u00e4 (blank verse) kirjoitettuja. Niiden hahmottaminen ja ymm\u00e4rt\u00e4minen edellyttiv\u00e4t laajaa sivistyst\u00e4 ja kulttuuritaustaa. Eliotin tunnetuin n\u00e4ytelm\u00e4 oli <strong><em>Murder in the Catherdral <\/em><\/strong>(1935). Vuosina 1939\u20131958 h\u00e4n kirjoitti keskustelun\u00e4ytelmi\u00e4, joiden taustalla oli antiikin n\u00e4ytelm\u00e4n tietty asetelma.<\/p>\n<p>Vuoden 1955 j\u00e4lkeen ilmi\u00f6, joka aluksi oli vaikuttanut runollisen draaman renessanssilta, kuitenkin katosi nopeasti. Ennen kaikkea sen haastoi liike, joka on saanut latautuneen yleisnimen: <strong><em>the angry young men<\/em><\/strong>, nuoret vihaiset miehet. <strong>John Osbornen<\/strong> (1929\u20131994) n\u00e4ytelm\u00e4 <strong><em>Look back in Anger (Nuori viha)<\/em> <\/strong>kantaesitettiin Royal Court -teatterissa vuonna 1956. N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 nuori aviomies purkaa kompleksejaan ja tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n raskaana olevaan vaimoonsa. Taustalla ovat luokkaristiriidat: ty\u00f6l\u00e4istaustaisen miehen ristiriita suhteessa keski- ja yl\u00e4luokkaisiin arvoihin ja tapoihin sek\u00e4 niiden omaksumiseen. Royal Court -teatteri oli Osbornen n\u00e4ytelm\u00e4n aikoihin alkanut profiloitua ohjelmallisesti uuden dramatiikan edist\u00e4j\u00e4n\u00e4. Samalla siit\u00e4 tuli \u201dvihaisten nuorten miesten tyyssija\u201d.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-5 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-5 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-5' class='gallery galleryid-1121 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"838\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/AFIMG_0018.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-5-771\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/AFIMG_0018.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/AFIMG_0018-200x152.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2015\/09\/AFIMG_0018-800x609.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-5-771'>\n\t\t\t\tOsbornen Nuori viha Tony Richardsonin ohjaamana Lontoossa 1956 [John Russell Brown, The Oxford Illustrated History of Theatre. Oxford 1997]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>John Osborne tuo eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 August Strindbergin mieleen \u2013 my\u00f6s h\u00e4nen teoksissaan naisia s\u00e4tit\u00e4\u00e4n ja syytet\u00e4\u00e4n rumasti. Osbornen lis\u00e4ksi my\u00f6s muiden kirjailijoiden aiheena oli <strong>Englannin sosiaalinen todellisuus.<\/strong> N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kielenk\u00e4ytt\u00f6 muuttui hetkess\u00e4, ja ihmisten puhe alkoi kuulostaa samalta kuin \u201dluonnossa\u201d. Murteet ja ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n puhekieli otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja n\u00e4yttelemiselt\u00e4 alettiin v\u00e4hitellen vaatia suurempaa tarkkuutta sosiaalisen todellisuuden kuvajana. Olohuoneesta siirryttiin keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1956 <em>Look Back in Anger (Nuori viha)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1957 <em>The Entertainer<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1961 <em>Luther<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1968 <em>A Patriot for Me<\/em><\/p>\n<p>T\u00e4rkeimpi\u00e4 kysymyksi\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enluokkaistaustaisen nuoren polven identiteetin kannalta oli suhde keskiluokkaan ja sen arvoihin: tulisiko koulutuksen, yhteiskunnallisen kunnianhimonsa tai muun pyrkimyksen takia kielt\u00e4\u00e4 oma taustansa vai my\u00f6nt\u00e4\u00e4 se ja rakentaa sen pohjalta arvonsa. <strong>Arnold Wesker <\/strong>(s. 1932) oli t\u00e4llaisten dilemmojen keskeinen kuvaaja ja h\u00e4nen varhaisteoksiinsa lukeutuva trilogia pohti aihetta.<\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1958 <em>Chicken Soup With Barley (Suurustettua kanakeittoa)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1959 <em>Roots (Juuret)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1960 <em>I\u2019m Talking about Jerusalem (Jerusalemista puhun)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1958 <em>The Kitchen (Keitti\u00f6)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1962 <em>Chips With Everything<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1966 <em>The Four Seasons (Nelj\u00e4 vuodenaikaa)<\/em><\/p>\n<p>Englantilaisen yhteiskunnan k\u00e4tketty\u00e4 ja kielletty\u00e4 v\u00e4kivaltaisuutta k\u00e4sitteli muun muassa <strong>John Arden <\/strong>(1930\u20132012) n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n <strong><em>Sergeant Musgrave\u2019s Dance<\/em><\/strong> (1959). N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 on mukana my\u00f6s tarkoituksellisen h\u00e4m\u00e4ri\u00e4 ja selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 motiiveja. Kaikkea ei motivoida rationaalisesti, ja katsojalle j\u00e4tet\u00e4\u00e4n paljon selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 arvoituksia. Englannin n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuuden \u201dabsurdikoista\u201d t\u00e4rkein oli <strong>Harold Pinter<\/strong>. H\u00e4n teki l\u00e4pimurtonsa samoihin aikoihin, eli 1960-luvun tienoolla. Pinteriin ja my\u00f6hempiin dramaatikkoihin palataan tarkemmin t\u00e4m\u00e4n opintojakson seuraavassa luvussa.<\/p>\n<h2>Joan Littlewood<\/h2>\n<p>Kansanteatteriajatuksen huomattavin edustaja Englannissa oli ryhm\u00e4 nimelt\u00e4 <strong>Theatre Workshop<\/strong>. Sen oli perustanut <strong>Joan Littlewood <\/strong>(1914\u20132002), joka oli aloittanut jo 1930-luvulla yhdess\u00e4 <strong>Ewan Mac-Collin<\/strong> kanssa Manchesteriss\u00e4 <em>Theatre of Action<\/em> -nimisess\u00e4 kiert\u00e4v\u00e4ss\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4. Vuonna 1945 perustettiin <em>Theatre Workshop<\/em>, jonka p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 oli esitt\u00e4\u00e4 <strong>ajankohtaista teatteria ty\u00f6l\u00e4isyleis\u00f6lle.<\/strong> Vuoteen 1953 asti se kiersi Pohjois-Englannissa, jolloin se asettui It\u00e4-Lontooseen ty\u00f6l\u00e4isalueelle. Theatre Workshop stimuloi dramaatikkoja, jotka nousivat my\u00f6hemmin esille alueelta. Littlewoodin 1950-luvun kuuluisimpia ohjauksia olivat <strong><em>Sotamies \u0160vejk, Volpone<\/em> <\/strong>ja <strong><em>Edward II<\/em><\/strong>. Teatteri kutsuttiin Pariisiin, Kansojen teatterin festivaalille Th\u00e9\u00e2tre des Nation\u2019iin vuosina 1955 ja 1956.<\/p>\n<p>Kaikista englantilaisista ohjaajista Brechtin vaikutus Littlewoodiin oli ilmeisin. H\u00e4nen kohtauksissaan oli my\u00f6s &#8221;toimintalinjat&#8221;. Silti Littlewoodin ty\u00f6tavassa oli paljon vaikutteita Stanislavskilta sek\u00e4 improvisaatiota. Kirjailijat tekiv\u00e4t ryhm\u00e4t\u00f6it\u00e4 jo 1950-luvulla. Osa esityksist\u00e4 oli cockney (=Lontoon murre) -improvisaatioita. Littlewood yhdisti monipuolisen estraditradition j\u00e4lleen osaksi englantilaista teatteria, mik\u00e4 oli harvinainen ilmi\u00f6 muuten l\u00e4peens\u00e4 keskiluokkaisessa teatterikent\u00e4ss\u00e4. Theatre Workshop yritti houkutella ty\u00f6l\u00e4isyleis\u00f6\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4 teatterista yht\u00e4 hauskaa, vulgaaria kuin tivolit tai pelikoneet. \u201dOlkoot teatterimme suureellista, vulgaaria, simppeli\u00e4 tai pateettista, kunhan ei hyv\u00e4tapaista eik\u00e4 runollista!\u201d<\/p>\n<p>Yhteisty\u00f6ss\u00e4 syntyneist\u00e4 n\u00e4ytelmist\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 olivat ty\u00f6l\u00e4is\u00e4idin suvaitsevuutta ja arvoja pohtiva <strong>Shelagh Delaneyn<\/strong> (1939\u20132011) <em>The Taste of Honey (Hunajan maku) <\/em>vuodelta 1958. Toinen oli <strong>Brendan Behan<\/strong> (1923\u20131964) <em>The Hostage (Panttivanki). N\u00e4ytelm\u00e4n<\/em> teemoja olivat Irlannin kysymys sek\u00e4 v\u00e4kivallan ja suoran toiminnan oikeutus, joita se l\u00e4hestyi huumorin, musiikin ja monisyisen kritiikin kautta.<\/p>\n<p>Vuonna 1961 Littlewood vet\u00e4ytyi el\u00e4kkeelle, mutta ohjasi viel\u00e4 vuonna 1963 suuren satiirisen revyyn <strong><em>Oh What A Happy War!<\/em><\/strong> Se k\u00e4sitteli ensimm\u00e4isen maailmansodan aikaista Englannin imperialismia yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 muun muassa kohtauksia, lauluja ja dokumenttiaineistoa. N\u00e4ytelm\u00e4 oli yksi tunnetuimmista malleista yhteiskuntapoliittiselle revyylle ja satiirille, jota alkoi synty\u00e4 kaikkialle 1960- ja 1970-luvuilla. Littlewood revyyn t\u00e4rke\u00e4 piirre oli my\u00f6s tapa, jolla se tarkasteli kriittisesti Englannin historiaa ja esitti tapahtumista uuden tulkinnan. Vuoden 1965 j\u00e4lkeen Workshop oli kuitenkin menett\u00e4nyt voimaansa ja asemansa.<\/p>\n<h2>Saksalainen teatteri ja draama 1960-luvulle asti<\/h2>\n<p>Saksassa sodan j\u00e4lkeen 1940-luvulla ei ollut viel\u00e4 varaa muuhun kuin siihen, ett\u00e4 teatterit ja oopperat saatiin uudelleen avattua. Sveitsiss\u00e4 tilanne oli erilainen. Sen teatterit, varsinkin Z\u00fcrichin teatteri, olivat sotien ajan tarjonneet foorumin saksankieliselle pakolaiskirjallisuudelle, jonka esitt\u00e4minen oli kielletty Kolmannessa valtakunnassa.<\/p>\n<p>Neuvostoliiton miehitysvy\u00f6hykkeell\u00e4 ja tulevassa DDR:ss\u00e4 Neuvostoliiton virallista kulttuuripolitiikkaa alettiin vahvistaa vuodesta 1948 alkaen. T\u00e4ll\u00f6in my\u00f6s sosialismin propagoiminen vahvistui. It\u00e4-Berliiniin syntyikin kaksi maineikasta ensemble\u00e4. Ensimm\u00e4inen niist\u00e4 oli Brechtin ja Helene Weigelin johtama <strong>Berliner Ensemble<\/strong>, josta tuli esikuva monelle demokraattisten ideoiden el\u00e4hdytt\u00e4m\u00e4lle Euroopan teatterille. Nuori ohjaajasukupolvi omaksui brechtil\u00e4iset ajatukset eeppisest\u00e4 teatterista, taiteen yhteiskunnallisesta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4, klassikkojen sovittamisesta sek\u00e4 n\u00e4yttelemisest\u00e4 \u00e4lyllisesti kontrolloituna toimintana ja n\u00e4ytt\u00e4misen\u00e4.<\/p>\n<p>Toinen It\u00e4-Berliinin varsin pian kuuluisuuteen noussut ensemble oli vuonna 1947 perustettu <strong>Komische Oper. <\/strong>Sen p\u00e4\u00e4ohjaaja oli <strong>Walter Felsenstein<\/strong> (1901\u20131979). Komische Operin keskeisen\u00e4 pyrkimyksen\u00e4 oli laajentaa oopperan k\u00e4sitett\u00e4 ja demokratisoida taidemuoto laajemmalle yleis\u00f6lle. Felsenstein uskoi, ett\u00e4 my\u00f6s usein v\u00e4heksytyt operetit ja kevyemm\u00e4t oopperat voivat nimenomaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teoksina olla yht\u00e4 vakavasti otettavaa ohjelmistoa kuin oopperaklassikot.<\/p>\n<p>Sen vuoksi ooppera korvattiin laajemmalle k\u00e4sitteell\u00e4 <em>musiikkiteatteri<\/em>: tarkkemmin, <em>realistinen musiikkiteatteri<\/em>. Felsenstein vaati <em>laulaja-n\u00e4yttelij\u00e4lt\u00e4<\/em> mahdollisimman uskottavaa teatteri-ilmaisua. Sen perustana oli mittava dramaturginen pohjaty\u00f6, ja analyyttinen harjoitusty\u00f6. Harjoitusten lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 saattoi nousta l\u00e4helle nelj\u00e4\u00e4 sataa, mik\u00e4 on ollut oopperahistoriassa ainutlaatuista. Felsenstein pyrki oopperan rationalisoimiseen. Ooppera on tietyss\u00e4 mieless\u00e4 irrationaalinen taidemuoto, koska siin\u00e4 lauletaan puheen sijaan. Sen vuoksi jokainen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llinen tilanne oli Felsensteinin filosofian mukaan j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 niin realistiseksi, ett\u00e4 esitt\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ei tunnu olevan en\u00e4\u00e4 muuta ilmaisukeinoa kuin ilmaista itse\u00e4\u00e4n laululla, ei puheella.<\/p>\n<p>Felsensteinia voi pit\u00e4\u00e4 1900-luvun t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 oopperaohjauksen uudistajana. H\u00e4nen ohjauksensa olivat korostetun ep\u00e4poliittisia. Felsensteinin tyyli my\u00f6s sopi hyvin DDR:n stanislavskilaiseen paradigmaan, joka oli seurausta Neuvostoliiton kulttuuripolitiikan vaikutuksesta, vaikka h\u00e4n ei tyylivalinnallaan pyrkinytk\u00e4\u00e4n miellytt\u00e4m\u00e4\u00e4n valtaapit\u00e4vi\u00e4. Felsensteinin ohjauksista paistoi syv\u00e4 humaanisuus ja lopulta konfliktit ratkesivat onnellisesti. My\u00f6s t\u00e4llainen optimismi sopi valtaapit\u00e4vien tavoitteisiin. Toisin oli Brechtin kohdalla, joka osasi nostaa my\u00f6s sosialismin sis\u00e4isi\u00e4 dilemmoja keskusteltavaksi.<\/p>\n<p>My\u00f6hemmin 1960- ja -70-luvulla Brechtin ajatusten pohjalta syntynyt musiikkiteatterik\u00e4sitys alkoi haastaa Felsensteinin paradigmaa. Se ei tyytynyt en\u00e4\u00e4 harmoniaan, vaan halusi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 klassikoista yhteiskunnalliset ristiriidat auki. T\u00e4llaisia olivat Felsensteinin mallioppilaat <strong>Joachim Herz<\/strong> (1924\u20132010) ja <strong>G\u00f6tz Friedrich<\/strong> (1930\u20132000), joiden ohjaukset liikkuivat Felsensteinin ja Brechtin v\u00e4lill\u00e4. Brechtin oppilas <strong>Ruth Berghaus<\/strong> (1927\u20131996) oli heit\u00e4 selvemmin antirealisti ja brechtil\u00e4inen.<\/p>\n<p>L\u00e4nsi-Saksan puolella kehittyi my\u00f6s julkisen tuen varassa el\u00e4v\u00e4 teatterij\u00e4rjestelm\u00e4. Sill\u00e4 oli traditionsa jo vanhojen ruhtinashovien ja kaupunkien omissa teattereissa. Subventiosta vastasivat ennen kaikkea kaupungit ja osavaltiot, jotka Saksan <em>talousihmeen<\/em> (<em>Wirtschaftswunder<\/em>) vuosina investoivat valtavasti uusien teatterien rakennusohjelmaan. Talousihme alkoi 1940-luvun lopulta, osoitti hiipumisen merkkej\u00e4 1960-luvun lopulla ja taittui vasta vuoden 1973 \u00f6ljykriisiss\u00e4. Rakennusohjelman tuloksena Saksassa oli 1960-luvun alussa jo varsin hyv\u00e4tasoinen kattava teatterirakennusten verkosto. Teatteritekniikan johtavana maana saksalaiset kykeniv\u00e4t varustamaan teatterinsa my\u00f6s laadukkaalla ajanmukaisella tekniikalla.<\/p>\n<p>Hyv\u00e4 tekninen varustelutaso tarjosi mahdollisuuksia lukuisille lahjakkaille skenografeille. Saksalaiseen teatteriin kehittyi my\u00f6s huolellisesti tehtyjen ja vahvojen klassikkotulkintojen perinne. L\u00e4nnen puolelle syntyi t\u00e4rkeit\u00e4 festivaaleja, kuten <strong>Berliner Theatertreffen<\/strong> toukokuussa sek\u00e4 <strong>Bayreuthin Oopperajuhlat<\/strong>. Siell\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Richard Wagnerin pojanpoika Wieland Wagner alkoi ohjata isois\u00e4ns\u00e4 teoksia Appian ja Craigin abstraktin skenografian hengess\u00e4. Valaistus sai suuren merkityksen ja Wagnerin oopperoiden tulkinnoissa painottui vihdoin musiikillinen ja sis\u00e4istyneen poeettinen, ei niink\u00e4\u00e4n realistinen puoli.<\/p>\n<p>Vuonna 1951 avatuista Bayreuthin Wagner-festivaaleista, jotka ovat siit\u00e4 asti toimineet vuosittain, tuli Saksan Liittotasavallan menestystarinan kulttuurinen symboli. Juuri ja juuri raunioista nousseen maan keskell\u00e4 k\u00e4ynnistettiin festivaali, jossa Wagnerin esitt\u00e4misen tyyli onnistuttiin uudistamaan radikaalisti kertaheitolla. P\u00e4\u00e4asiassa nuoret ja tuntemattomat saksalaiset laulajat kohosivat maailmanmaineeseen ja &#8221;uudesta Bayreuthista&#8221; tuli kansainv\u00e4lisen yleis\u00f6n ja my\u00f6s saksalaisten vasemmistointellektuellien ihailun kohde.<\/p>\n<p>Kaikkiaan Liittotasavallassa ooppera, eli ohjaajan estetiikasta ja tulkinnasta k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 debatti, tuli osaksi &#8221;nykyteatteria&#8221;. Monissa paikoissa ooppera ja teatteri toimivat rinnakkain saman katon alla, jolla oli ollut toki pitk\u00e4 traditio hoviteattereissa. N\u00e4ytelmist\u00e4 huomattavimpia oli sodasta paluun tyhjyytt\u00e4 ja menetyst\u00e4 kuvaava <strong>Wolfgang Borchertin <\/strong>(1921\u20131947) <strong><em>Draussen von der T\u00fcr <\/em><\/strong><em>(Ovien ulkopuolella<\/em>, 1947).<\/p>\n<p>Sveitsil\u00e4iset kirjailijat olivat n\u00e4hneet aitiopaikoiltaan paljon, sill\u00e4 maa oli ottanut vastaan monia merkitt\u00e4vi\u00e4 emigrantteja. <strong>Max Frisch<\/strong> (1911\u20131991) ja <strong>Friedrich D\u00fcrrenmatt<\/strong> (1921\u20131990) hy\u00f6dynsiv\u00e4t muun muassa Brechtin ajatuksia. Samalla heid\u00e4n tuotantonsa voidaan liitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s absurdikkojen ryhm\u00e4\u00e4n. Heid\u00e4n n\u00e4ytelmiens\u00e4 maailmassa on paljon selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Usein, varsinkin D\u00fcrrenmattilla, selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydet perustuvat paradoksiin, joka on ik\u00e4\u00e4n kuin ratkaisematon. Sotaan ja sit\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n kehitykseen liittyvien n\u00e4ytelmien <em>Kiinan muuri<\/em>, <em>Andorra<\/em> ja<em> Biedermann<\/em> lis\u00e4ksi h\u00e4nen teoksensa heijastavat my\u00f6s j\u00e4lleenrakennuksen Eurooppa. Keskeisi\u00e4 teemoja ovat palaamiset, identiteetti, syyllisyys ja koston oikeus (<em>Vanhan naisen vierailu<\/em>), tiedemiehen vastuu ja kylm\u00e4n sodan kauhun tasapaino (<em>Fyysikot<\/em>).<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-6 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-6 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-6' class='gallery galleryid-1121 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"927\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img415.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-6-2171\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img415.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img415-200x169.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img415-800x674.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-6-2171'>\n\t\t\t\tD\u00fcrrenmattin Fyysikot M\u00fcnchenin Kammerspieless\u00e4 1962 [Oscar G. Brockett. History of the Theatre. 2003]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<h4>Max Frisch<\/h4>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1949 <em>Der Chinesische Mauer (Kiinan muuri)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1958 <em>Biedermann und die Brandstifter (Tuhopolttajat)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1961 <em>Andorra<\/em><\/p>\n<h4>Friedrich D\u00fcrrenmatt<\/h4>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1948 <em>Romulus der Grosse (Romulus suuri)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1952 <em>Die Ehe des Herrn Mississippi (Herra M:n avioliitto)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1953 <em>Ein Engel kommt nach Babylon (Enkeli tulee B:iin)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1956 <em>Der Besuch der Alten Dame (Vanhan naisen vierailu)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1959 <em>Frank der F\u00fcnfte (Frank V)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1962 <em>Die Physiker (Fyysikot)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1966 <em>Der Meteor (Meteori)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\">1968 <em>Play Strindberg (sovitus S:n Kuolemantanssista)<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kuten ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen 1920-luvulla, my\u00f6s 1940-luvun lopun ilmi\u00f6iss\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 se, mill\u00e4 puolella rintamaa eri maissa oli seisottu ja mitk\u00e4 olivat sotakokemuksen aiheuttamat taloudelliset ja ideologiset reaktiot. Yhteist\u00e4 h\u00e4vinneiden ja voittajien maiden ihmisille oli se, ett\u00e4 sodan p\u00e4\u00e4ttyminen laukaisi valtavan el\u00e4m\u00e4nilon ja el\u00e4m\u00e4nhalun aallon. Kulttuurin ja viihteen n\u00e4lk\u00e4 oli suuri. Ihmiset janosivat kauneutta, vaikka [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[5],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1121"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1121"}],"version-history":[{"count":18,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1121\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2346,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1121\/revisions\/2346"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1121"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1121"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1121"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}