{"id":1145,"date":"2016-08-03T07:00:40","date_gmt":"2016-08-03T04:00:40","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1145"},"modified":"2016-10-10T16:47:31","modified_gmt":"2016-10-10T13:47:31","slug":"7-7-massateatteri-1920-luvun-neuvostoliitossa-ja-1930-luvun-hitlerin-saksassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/7-7-massateatteri-1920-luvun-neuvostoliitossa-ja-1930-luvun-hitlerin-saksassa\/","title":{"rendered":"
7.7<\/div> Massateatteri 1920-luvun Neuvostoliitossa ja 1930-luvun Hitlerin Saksassa"},"content":{"rendered":"

1900-luvun taide, jonka p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on ollut ylist\u00e4\u00e4 valtaapit\u00e4v\u00e4\u00e4 diktaattoria, ideologiaa ja autoritaarista yhteiskuntaa on nyky\u00e4\u00e4n ensi sijassa historiallisesti, ei taiteellisesti, huomionarvoista. Autoritaariset ja totalitaariset hallinnot ovat kuitenkin erottamaton osa 1900-lukua, \u201d\u00e4\u00e4rimm\u00e4isyyksien aikaa\u201d (Eric Hobsbawm). Sen vuoksi ajanjaksoa Ven\u00e4j\u00e4n 1917 vallankumouksesta aina Saksan 1930-luvulle on aiheellista k\u00e4sitell\u00e4 my\u00f6s teatterihistorian n\u00e4k\u00f6kulmasta. T\u00e4m\u00e4n jakson p\u00e4\u00e4paino on Ven\u00e4j\u00e4n bol\u0161evikkipuolueen ja Saksan kansallissosialistien massateatterissa. Ne pyrkiv\u00e4t legitimoimaan ja propagoimaan hallinnon maailmankatsomusta laajalle kansanjoukolle. Vaikka molemmissa maissa massaspektaakkelit pyrittiin samastamaan uuden ajanjakson syntyyn, niiden estetiikka ei syntynyt tyhj\u00e4st\u00e4, vaikka t\u00e4llainen vaikutelma haluttiin antaa. Molempien hallintojen massateatterin juuret olivat 1900-luvun alun ep\u00e4yhten\u00e4isiss\u00e4 teatterireformiliikkeiss\u00e4. Teatterireformi haastoi porvarillisen teatterin ja realismin vallitsevana tyylilajina sek\u00e4 etsi vaihtoehtoja suljetulle teatterirakennukselle, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ja katsomon erotukselle sek\u00e4 nelj\u00e4nnen sein\u00e4n illuusiolle.<\/p>\n

Neuvostososialismia ja kansallissosialismia yhdisti eskatologinen uskomus uuden ihmisen syntym\u00e4\u00e4n. Ne kokivat oman hallintonsa valtaannousun historiallisena katkoksena, joka veisi apokalyptisten tapahtumien kautta kohti maanp\u00e4\u00e4llist\u00e4 utopiaa: kansallissosialistista \u201drotupuhdasta\u201d tuhatvuotista valtakuntaa tai kommunistien ty\u00f6l\u00e4isten paratiisia. Vaikka 1920- ja 1930-luvun Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 sek\u00e4 1930-luvun Hitlerin Saksassa tehtiin erilaisia teatterillisia kokeiluja, kuvaa juuri massateatteri parhaiten poliittisten liikkeiden luonnetta. Massateatteri heijastaa unelmaa avoimesta teatterimuodosta, jossa kansa voisi yhdisty\u00e4 tapahtumien my\u00f6t\u00e4vaikuttajaksi. Samalla ero esiintyjien ja katsojien v\u00e4lill\u00e4 katoaisi.<\/p>\n

Vaikka molempien liikkeiden massateatteri oli maailmankuvaltaan propagandistista ja yksioikoista, oli 1920-luvun Neuvostoteatteri kuitenkin taiteellisesti aivan eri luokkaa kuin kansallissosialistien. Vuoden 1917 j\u00e4lkeen bol\u0161evikit onnistuivat houkuttelemaan maansa parhaimpia avantgardetaiteilijoita puoleensa. Sen sijaan kansallissosialistien teatterieliitti koostui usein 1920-luvun Weimarin tasavallassa syrj\u00e4\u00e4n joutuneista konservatiiveista, jotka eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4asiassa olleet taiteellisesti kovinkaan lahjakkaita. Pyrkyryydell\u00e4 ja opportunismilla p\u00e4\u00e4si Hitlerin Saksan teatterikent\u00e4ll\u00e4 pitk\u00e4lle, mink\u00e4 my\u00f6s Klaus Mannin romaani Mefisto <\/em>(1936) on taitavasti tallentanut.<\/p>\n

Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4, 1917\u20141920<\/h2>\n

Vuoden 1917 Lokakuun vallankumous oli yhteiskunnallisena katkoksena poikkeuksellisen radikaali. Niin kuin kulttuurintutkija Boris Groys on todennut teoksessaan Gesamtkunstwerk Stalin <\/em>vuodelta 1986 (eng. The Total Art of Stalinism<\/em>), Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ei ollut l\u00e4nsimaista traditiota kansalaisyhteiskunnasta ja sen instituutioista. Sen vuoksi mik\u00e4\u00e4n vakiintunut taho ei pystynyt hidastamaan sy\u00f6ksymist\u00e4 kohti tuntematonta. Bol\u0161evikit ryhtyiv\u00e4t p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isesti t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n valtatyhji\u00f6t\u00e4 ja toteuttamaan ohjelmaansa noustuaan valtaan.<\/p>\n

Lokakuun 1917 vallankumouksen j\u00e4lkeen er\u00e4s huomionarvoinen piirre oli innokkuus, jolla monet merkitt\u00e4v\u00e4t taiteilijat tukivat bol\u0161evistista hallintoa. Yksi t\u00e4rke\u00e4 syy oli se, ett\u00e4 puolue tuki taiteilijoiden projekteja avok\u00e4tisesti huolimatta n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4st\u00e4, sis\u00e4llissodasta ja talousvaikeuksista. Pelkk\u00e4 hy\u00f6tymisn\u00e4k\u00f6kohta ei kuitenkaan selit\u00e4 sit\u00e4, miksi niin moni taiteilija hakusi osallistui taiteellaan uuden yhteiskunnan suunnitteluun. My\u00f6s he kokivat vallankumouksen jyrkk\u00e4n\u00e4 katkoksena menneisyyteen, jossa luova kaaos ja vanhojen rakenteiden sortuminen mahdollistivat kommunistisen utopian rakentamisen.<\/p>\n

Syit\u00e4 t\u00e4llaiselle kehitykselle, joka mahdollisti esimerkiksi Meyerholdin \u201dteatterin lokakuun\u201d on haettava kuitenkin kauempaa. Niin kuin muualla Euroopassa, my\u00f6s Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 1800-luvun lopulla symbolismi syntyi vastareaktiona realismille, mist\u00e4 Meyerholdin irtautuminen opettajastaan Stanislavskista on osuva esimerkki. Symbolismi kuitenkin politisoitui vuoden 1905 vallankumouksen verisen tukahduttamisen seurauksena. T\u00e4ll\u00f6in se sai mystisi\u00e4 ja eskatologisia s\u00e4vyj\u00e4 vanhan maailman tuhosta ja uuden syntym\u00e4st\u00e4. Useat aikalaiset kokivat tsaarin hallinnon \u00e4killinen romahtaminen helmikuun 1917 vallankumouksessa ja sit\u00e4 seuranneen lokakuun 1917 vallankumouksen apokalyptisin\u00e4 tapahtumina. Moni alkujaan symbolistinen taiteilija siirtyi tukemaan bol\u0161evikkeja. Heist\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4t olivat Meyerhold, runoilija Alexander Blok sek\u00e4 dramaatikko ja bol\u0161evikkipoliitikko Anatoli Lunat\u0161arski, jonka Lenin nimesi vuonna 1919 kulttuurin ja koulutuksen kansankomissaariksi. T\u00e4llaista taustaa vasten ei ole yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 varhainen bol\u0161evikkitaide korosti my\u00f6s vallankumouksen mystisi\u00e4, irrationaalisia ja emotionaalisia piirteit\u00e4. Esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 mainittakoon Majakovskin Koominen mysteerin\u00e4ytelm\u00e4<\/em> (Mysterija Buff<\/em>), ensimm\u00e4inen merkitt\u00e4v\u00e4 neuvostodraama.<\/p>\n

Mystisyys leimasi my\u00f6s varhaisia bol\u0161evikkien spektaakkeleja, jotka t\u00e4yttiv\u00e4t tyhj\u00e4n tilan vallankumouksen j\u00e4lkeen. Vuosina 1917\u20131920 uusi taide levitt\u00e4ytyi spontaanisti kaduille. Vallankumouksen j\u00e4lkeiset katuparaatit ja mielenosoitukset, perinteiset ven\u00e4l\u00e4iset juhlintamuodot, olivat ensimm\u00e4isi\u00e4 merkkej\u00e4 uudenlaisesta kulttuurista. Teatterin rakenne muuttui. Uusi yleis\u00f6 ei halunnut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n katsoa, vaan my\u00f6s osallistua esityksiin.<\/p>\n\n\t\t