{"id":1177,"date":"2016-08-03T07:27:38","date_gmt":"2016-08-03T04:27:38","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1177"},"modified":"2021-10-27T21:17:35","modified_gmt":"2021-10-27T18:17:35","slug":"6-3-huvinaytelma-viihdelajit-ja-tahtinayttelijat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/6-3-huvinaytelma-viihdelajit-ja-tahtinayttelijat\/","title":{"rendered":"
6.3<\/div> Huvin\u00e4ytelm\u00e4, viihdelajit ja t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4t"},"content":{"rendered":"

Teatteriteollisuuden varsinainen menestystuote melodraaman ohella oli komedia ja my\u00f6hemmin yh\u00e4 taiturimaisempi farssi. Vaikka 1800-luvun eri vuosikymmenill\u00e4 oli oma luonteensa, k\u00e4sittelemme aihetta ryhmitt\u00e4in, jotta p\u00e4\u00e4linja pysyisi. Koska nimist\u00e4 ja tapauksista ei ole puutetta, keskitymme tarkemmin modernin teatterin edell\u00e4k\u00e4vij\u00f6ihin. Rajaus ei poista sit\u00e4 tosiasiaa, ett\u00e4 Euroopan teatterikartta oli laaja ja kirjava. Koska 1900-luvun teatterin juuret ovat edellisess\u00e4 vuosisadassa, on t\u00e4llaisia viihdelajeja syyt\u00e4 korostaa. Viihdelajien klassikot on my\u00f6s hy\u00f6dyllist\u00e4 nimet\u00e4.<\/p>\n

Pi\u00e8ce bien faite \/ Well made play (hyvin tehty n\u00e4ytelm\u00e4)<\/h2>\n

Pi\u00e8ce bien faite<\/em> tarkoittaa Pariisin keski- ja yl\u00e4luokan suosimaa suurten kaupallisten bulevarditeatterien komediaa. Se on t\u00e4ynn\u00e4 nokkeluuksia ja yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 juonia kuten rahanmets\u00e4styst\u00e4, lemmenseikkailuja, uskottomuutta, petoksia sek\u00e4 rakastajia ja rakastajattaria. Niiden kirjoittajat olivat ammattitaitoisia ja he tiesiv\u00e4t miten n\u00e4ytelm\u00e4 rakennetaan. Mukana oli my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ymp\u00e4rist\u00f6t, hovit ja kuvitellut historialliset hahmot. Stereotyyppiset hahmot konstruoitiin n\u00e4ytelm\u00e4n kaavan mukaisesti melodraaman tavoin.<\/p>\n

N\u00e4yttelij\u00e4tkin luokiteltiin tuolloin tiettyihin roolityyppeihin (emploi<\/em> eli \u201dpesti\u201d tai \u201droolifakki\u201d), kuten arvokas is\u00e4, nuori tai kyps\u00e4 sankari, neito (ing\u00e9nue<\/em>), jalo keski-ik\u00e4inen tai vaarallisen kohtalokas nainen. Kirjailijat kirjoittivat vakiotyyppien mukaisia rooleja ja tilanteita, joissa kaikki n\u00e4yttelij\u00e4tyypit saivat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 parhaimmat kykyns\u00e4.<\/p>\n

Mik\u00e4li n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 ei esitetty sata kertaa Pariisissa vuonna 1880, se ei ollut menestys. Kolmesataa esityskertaa oli tavallinen esitysm\u00e4\u00e4r\u00e4. Toisaalta kassoja hallitsi vain noin 25 menestyskirjailijaa. Pariisissa kehittyi varhain my\u00f6s ammattitaputtajien <\/strong>eli claqueurien<\/strong> ammattikunta. Jos kirjailija halusi varmistaa menestyksens\u00e4, h\u00e4n maksoi tyypille, joka yl\u00e4parvella huolehti siit\u00e4, ett\u00e4 tarpeeksi \u00e4\u00e4nek\u00e4s joukko taputti k\u00e4si\u00e4\u00e4n tai vihelsi kilpailijalle. K\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 oli alkanut jo vallankumouksen j\u00e4lkeen. Toinen teatterikentt\u00e4\u00e4n vaikuttanut ammattikunta alkoivat olla sanomalehtikriitikot<\/strong>. Heid\u00e4n mahtiasemansa kasvoi lehdist\u00f6n volyymin laajentuessa.<\/p>\n

V\u00e4hitellen n\u00e4ytelmien juonet kehittyiv\u00e4t taiturillisen monimutkaisiksi ja tilanteet hauskoiksi, mutta yhdentekeviksi. Henkil\u00f6t olivat toiminnassaan mekaanisia, eiv\u00e4t yksil\u00f6it\u00e4, vaan vakiohahmoja. Keskeinen huomio saattoi olla n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 lavastuksessa ja spektaakkelimaisissa kohtauksissa. My\u00f6hemmin farssia, s\u00e4nkykamarifarssia, esitettiin melko suppeilla lavastuksilla.<\/p>\n

Kehitys historiasta makuualkoviin p\u00e4\u00e4tyy bulevardifarssina<\/strong>. Sill\u00e4 oli Pariisin lis\u00e4ksi sisarus- tai veljeslajeja muissa suurkaupunkien teattereissa. T\u00e4rkein kysymys liittyi aviolliseen uskollisuuteen: aviorikoksen mahdollisuudella leikiteltiin.<\/p>\n

Hyvin tehdyn n\u00e4ytelm\u00e4n kuuluisin edustaja oli suorastaan maanisen tuottelias Eug\u00e8ne Scribe <\/strong>(1791\u20131861). H\u00e4nen k\u00e4denj\u00e4lkens\u00e4 n\u00e4kyy nelj\u00e4ss\u00e4sadassa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4. Osassa h\u00e4n oli yhteiskirjoittaja, ja ne syntyiv\u00e4t muiden n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijoiden tai h\u00e4nen ”n\u00e4ytelm\u00e4pajansa” kis\u00e4llien kanssa. H\u00e4nen tuotantonsa sis\u00e4lsi tragedioita, komedioita, vaudevilleja sek\u00e4 ooppera- ja operettilibrettoja. Scribelle on ominaista \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen huolellisuus sek\u00e4 tarkasti laskelmoidut yll\u00e4tysmomentit, vaikka tilanteet muuten olisivat banaaleja. Kieli on k\u00f6yh\u00e4\u00e4 ja p\u00e4\u00e4henkil\u00f6it\u00e4 lukuun ottamatta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n hahmot tyhji\u00e4. Scriben n\u00e4ytelm\u00e4t olivat omana aikanaan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen suosittuja. Ne olivat my\u00f6s pitk\u00e4aikaisia esikuvia draaman tekniikasta; jopa Ibsenille, vaikka vaikutusta ei ole ollut tapana korostaa.<\/p>\n

Scriben n\u00e4ytelmist\u00e4 Lasi vett\u00e4<\/em> oli aikansa suursuosikkeja, samoin Adrienne Lecouvreur<\/em>. Siin\u00e4 h\u00e4n kertoi varhain kuolleen n\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4ren kohtalon romanttisesti ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4sti (katso. 5.5 N\u00e4yttelemisen peruskysymyksi\u00e4<\/a>). Muita n\u00e4ytelmi\u00e4 oli Un Verre d\u2019eau <\/em>(1820; Lasi vett\u00e4) sek\u00e4 Le Mariage d\u2019argent <\/i>(1827; Avioliitto rahasta).<\/p>\n

Eug\u00e8ne Labiche<\/strong> (1815\u20131888) ehti kirjoittaa 1830\u20131877 v\u00e4lill\u00e4 noin 150 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. Aikalaiset suosivat niit\u00e4 vastareaktiona aikalaisille ns. \u201dprobleemin\u00e4ytelmille\u201d, joissa k\u00e4siteltiin ajankohtaisia yhteiskunnallisia kysymyksi\u00e4. H\u00e4nen teoksiaan olivat Un Chapeau de paille d\u2019Italie <\/em>(1851: Italialainen olkihattu) sek\u00e4 La Cagnotte <\/em>(1864: S\u00e4\u00e4st\u00f6possu).<\/p>\n

Scriben t\u00e4rkein seuraaja ja vuosina 1860\u20131900 maailman eniten esitetyin kirjailija<\/strong> oli Victorien Sardou (1831\u20131908)<\/strong>. H\u00e4nen juonensa eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 olleet yht\u00e4 kiemuraisia ja h\u00e4nen henkil\u00f6hahmonsa olivat astetta yksil\u00f6llisempi\u00e4. Silti useiden k\u00e4\u00e4nteiden kautta ratkeavat ongelmatilanteet olivat edelleen porvariston tai aateliston el\u00e4m\u00e4npiirist\u00e4. Vaikka esimerkiksi henkil\u00f6ill\u00e4 oli rahahuolia, ne ratkesivat yll\u00e4tt\u00e4vien sattumusten kautta. Sardou kirjoitti my\u00f6s loistavia diivarooleja, joissa muun muassa Sarah Bernhard <\/strong>p\u00e4\u00e4si loistamaan. T\u00e4hti p\u00e4\u00e4si samassa roolissa olemaan sek\u00e4 viettelev\u00e4 ett\u00e4 viaton, kova ja pehme\u00e4, dominova k\u00e4skij\u00e4, mutta alistetuksi joutuva nainen. Nuorena kriitikkona George Bernhard Shaw kuvasi n\u00e4ytelmi\u00e4 sanalla \u201dsardoodledoo\u201d.<\/p>\n

1861 Les Pattes de Mouche (K\u00e4rp\u00e4sen tassut)<\/em><\/p>\n

1865 Benoiton\u2019in perhe<\/em><\/p>\n

1880 Divor\u00e7ons! (Erotaan pois)<\/em><\/p>\n

1882 F\u00e9dora<\/em><\/p>\n

1884 Theodora (kertoo Bysantin tanssijatar-keisarinnasta)<\/em><\/p>\n

1887 La Tosca (Puccinin oopperana tunnettu)<\/em><\/p>\n

1893 Madame Sans-G\u00eane (Rouva Suorasuu, Napoleonin ent. pyykk\u00e4ri)<\/em><\/p>\n

Georges Feydeau<\/strong> (1862\u20131921) kehittyi s\u00e4nkykamari- ja kalsonkifarssin<\/strong> mestariksi. Teatterit turvautuvat edelleen h\u00e4nen tuotantoonsa, jos hauskuttavaa ohjelmistoa tarvitaan. Feydeaun n\u00e4ytelm\u00e4t ovat useimmiten villej\u00e4 ja absurdin taitavia. Huoneissa on ainakin seitsem\u00e4n ovea ja jokaisen taakse on piilotettu eri rakastajatar tai poikayst\u00e4v\u00e4. Jokaiselle heist\u00e4 on sy\u00f6tetty eri tarina siit\u00e4, kuka mik\u00e4kin henkil\u00f6 on ja miksi henkil\u00f6 l\u00f6ytyi rouvan tai herran budoaarista. N\u00e4yttelij\u00e4n on oltava tosi nopea ja hyvin tarkka ollakseen riitt\u00e4v\u00e4n uskottava, jotta komiikka toimisi. T\u00e4m\u00e4 on niit\u00e4 teatterin lajeja, jotka harvemmin toimivat elokuvassa, koska se perustuu hetkeen, rytmiin ja yll\u00e4tykseen<\/p>\n

1892 Monsieur Chasse (Herra mets\u00e4st\u00e4\u00e4)<\/em><\/p>\n

1896 Le Dindon (Kalkkunakukko)<\/em><\/p>\n

1907 Une puce dans l\u2019Oreille (Kirppu korvassa)<\/em><\/p>\n

1908 Feu la m\u00e8re de Madame (Rouvan \u00c4itivainaa)<\/em><\/p>\n

1910 On purge b\u00e9b\u00e9 (Meid\u00e4n poikaparkamme)<\/em><\/p>\n

Operetti<\/h2>\n

Operetti on kevyt musiikkin\u00e4ytelm\u00e4 ja oopperan sukulaislaji. Nimitys operetti vakiintui 1850-luvulta alkaen. Musiikin tarttuvat melodiat syntyiv\u00e4t aikakauden vet\u00e4vist\u00e4 tanssis\u00e4velmist\u00e4, kuten valsseista, polkista, galopeista tai marsseista. Libretot ty\u00f6stettiin komedioista. Opereteissa oli n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 ja usein my\u00f6s eksoottisia ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4. Tanssi ja eroottinen s\u00e4pin\u00e4 h\u00f6ystiv\u00e4t juonenkuljetusta; kyse oli er\u00e4\u00e4nlaisesta l\u00e4pis\u00e4velletyst\u00e4 eroottisesta farssista.<\/p>\n

Operettien p\u00e4\u00e4kaupungeiksi muodostuivat aluksi Pariisi, sitten Wien, ja ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen Berliini. Englannin kielisen operetin jalansijat olivat Lontoossa ja New Yorkissa. T\u00e4rkeimm\u00e4t nimet ja teokset alla.<\/p>\n

Jacques Offenbach 1819\u20141880<\/h4>\n

1858 Orph\u00e9e aux Enfers (Orfeus manalassa)<\/em><\/p>\n

1864 La Belle H\u00e9l\u00e8ne (Kaunis Helena)<\/em><\/p>\n

1866 La Vie Parisienne (Pariisilaisel\u00e4m\u00e4\u00e4)<\/em><\/p>\n

Sir William Gilbert 1836\u20141911 &
\nSir Arthur Sullivan 1842\u20141900<\/h4>\n

1878 H M S Pinafore<\/em><\/p>\n

1879 The Pirates of Penzance<\/em><\/p>\n

1885 The Mikado<\/em><\/p>\n

Franz von Supp\u00e9 1820\u20141895<\/h4>\n

1872 Fatiniza<\/em><\/p>\n

1878 Der Teufel auf Erden <\/em>(Paholainen maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4)<\/p>\n

Johann Strauss II 1825\u20141899<\/h4>\n

1874 Die Fledermaus (Lepakko)<\/em><\/p>\n

1883 Eine Nacht in Venedig (Y\u00f6 Venetsiassa)<\/em><\/p>\n

1885 Zigeunerbaron (Mustalaisparoni)<\/em><\/p>\n

Franz Leh\u00e1r 1870\u20141940<\/h4>\n

1905 Die lustige Witwe (Iloinen leski)<\/em><\/p>\n

Emmerich K\u00e1lm\u00e1n 1882\u20141953<\/h4>\n

1915 Die Csz\u00e1rdasf\u00fcrstin (Mustalaisruhtinatar)<\/em><\/p>\n

1924 Gr\u00e4fin Mariza (Kreivit\u00e4r Mariza)<\/em><\/p>\n

1926 Die Zirkusprinzessin (Sirkusprinsessa)<\/em><\/p>\n

Paul Abraham<\/h4>\n

1930 Viktoria und ihr Husar (Viktoria ja h\u00e4nen husaarinsa)<\/em><\/p>\n

Operettia viel\u00e4 kansanomaisempaa musiikkiviihdett\u00e4 edusti Englannissa 1800-luvun alkupuolella burletta<\/strong>. Yhdysvalloissa kehittyi jokilaivojen viihdeteatteri, jossa my\u00f6s tanssinumeroita ja puhekomiikkaa oli sis\u00e4llytetty n\u00e4ytelm\u00e4katkelmien v\u00e4liin.<\/p>\n

Englannissa tyypilliseksi esityspaikaksi kehkeytyi Music hall<\/em>. Sen l\u00e4ht\u00f6kohtana olivat kapakoiden musiikkihuoneet, jotka kehittyiv\u00e4t 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 omiksi tiloikseen. Niiss\u00e4 anniskelu jatkui koko esityksen ajan. Music hall<\/em> -perinne jatkui ensimm\u00e4iseen maailmansotaan asti, jolloin se menetti yleis\u00f6ns\u00e4 elokuvalle. Music hallin ohjelmisto koostui vierailevista t\u00e4hdist\u00e4, lauluista, hupailuista ja sketseist\u00e4. Charles Chaplin<\/strong> siirsi perinnett\u00e4 lavoilta elokuviinsa.<\/p>\n

Amerikkalainen vaudeville eli burlesque<\/strong> muuttui 1870-luvulta l\u00e4htien aiempaa rohkeamman seksuaaliseksi, kun esityksiin alkoi ilmaantua v\u00e4h\u00e4pukeisia naisia. Vuonna 1929 esityksiss\u00e4 oli jo stripteasea. Pariisissa rohkea varieteeta oli esitetty jo 1850-luvulta alkaen. Kuuluisin alan teatteri on tietenkin Folies Berg\u00e8re<\/em>.<\/p>\n

Jumalankaltainen n\u00e4yttelij\u00e4<\/h2>\n

Viihdelajien j\u00e4lkeen saattaa tuntua oudolta siirty\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4ntaiteeseen. Viimeksi puhuimme n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 Diderot\u2019n n\u00e4yttelij\u00e4n paradoksi -dilemman yhteydess\u00e4. Joseph Talmaa on luonnehdittu ensimm\u00e4iseksi romanttiseksi n\u00e4yttelij\u00e4ksi. H\u00e4nen t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 tunnusmerkkin\u00e4\u00e4n oli j\u00e4lleen voimakas paatos ja tunnevoimaisuus. (katso\u00a05.5 N\u00e4yttelemisen peruskysymyksi\u00e4<\/a>)<\/p>\n

Sturm und Drangin<\/em> ja romantiikan n\u00e4yttelij\u00e4 oli ik\u00e4\u00e4n kuin viestintuoja tuonpuoleisesta. H\u00e4n oli jumalien l\u00e4hett\u00e4m\u00e4, jumalallisen kipin\u00e4n sytytt\u00e4m\u00e4 henkil\u00f6, joka tulkitessaan yli-ihmism\u00e4isi\u00e4 rooleja saattoi siirty\u00e4 jopa hulluuden rajoille. H\u00e4n oli pid\u00e4kkeet\u00f6n ja tavallisten kuolevaisten yl\u00e4puolella. N\u00e4yttelij\u00e4n suurin vaara oli j\u00e4\u00e4d\u00e4 roolihahmonsa vangiksi niin vahvasti, ett\u00e4 todellisuus ja rooli meinasivat sekoittua. Sen vuoksi romanttinen n\u00e4yttelij\u00e4 oli tunnettu rankoista huveistaan tai h\u00e4n l\u00f6ysi tiens\u00e4 suojelevan rouvashenkil\u00f6n luokse. Muotokuvissa Kuningas Learin, Otellon tai Hamletin intohimojen riivaama romantiikan n\u00e4yttelij\u00e4 on usein kuvattu tukka liehuvana tai rintaansa repien.<\/p>\n

Vakaasti el\u00e4v\u00e4 myytti n\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen\u00e4 boheemina tai kauhukakarana (enfant terrible) on romantiikasta asti el\u00e4nyt sitke\u00e4sti. Myytti\u00e4 ovat yll\u00e4pit\u00e4neet n\u00e4yttelij\u00e4t itse sek\u00e4 tavanomaisuuden turtumista vastustanut porvarisyleis\u00f6, joka projisoi tuntemuksiaan n\u00e4yttelij\u00e4neroon.<\/p>\n

1800-luvun romanttisen n\u00e4yttelij\u00e4neron taustalla voi n\u00e4hd\u00e4 Platonin er\u00e4\u00e4ss\u00e4 dialogissaan ironiseen s\u00e4vyyn esitt\u00e4m\u00e4n ajatuksen, ett\u00e4 runonlaulaja (rapsodi) on esiintyess\u00e4\u00e4n t\u00e4ynn\u00e4 jumalaista innoitusta. Toisaalta 1700-luvulta alkaen, kun Euroopan kansojen perim\u00e4tiedon tutkiminen lis\u00e4\u00e4ntyi, l\u00f6ydetiin pakana-aikojen bardit, runonlaulajat tai shamaanilaulajat. Ajatus jumaluuden siirtymisest\u00e4 esitt\u00e4j\u00e4\u00e4n ei ole niink\u00e4\u00e4n outo. N\u00e4yttelij\u00e4 oli kuin luonnonlapsi sek\u00e4 kansan luomisvoiman aito ilment\u00e4j\u00e4.<\/p>\n

Jatkaaksemme vakavasti. Monet 1800-luvun alun kuuluisimmista n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4, jotka olivat tunnettuja voimakkaista purkauksistaan, saattoivat olla my\u00f6s teknisesti hyvin taitavia. Edell\u00e4 esitetty kuvaus demonien riivaamasta n\u00e4yttelij\u00e4st\u00e4 sopii kenties paremmin kuvaamaan teknisesti v\u00e4hemm\u00e4n taitavia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Joka tapauksessa romanttinen n\u00e4yttelij\u00e4myytti<\/strong> el\u00e4\u00e4 sitke\u00e4sti ja voi hyvin.<\/p>\n

Keskusteluun n\u00e4yttelijyydest\u00e4 my\u00f6s Diderot\u2019n N\u00e4yttelij\u00e4n<\/em> paradoksi<\/em> julkaistiin vuonna 1840 (katso\u00a05.5 N\u00e4yttelemisen peruskysymyksi\u00e4<\/a>). Ja kuten t\u00e4m\u00e4n opintojakson johdannossa on kerrottu, my\u00f6s n\u00e4ytelmist\u00f6n aihepiiri muuttui realistisemmaksi. Se merkitsi, ett\u00e4 my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00e4n oli n\u00e4ytelt\u00e4v\u00e4 tarkemmin ja pienieleisemmin muistuttaakseen oikeaa el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Romantiikan naisn\u00e4yttelij\u00f6ilt\u00e4<\/strong> odotettiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 viattomuutta, siveytt\u00e4 ja kunniallisuutta: \u00e4itien rooleissa puolestaan vakautta ja lempeytt\u00e4, sek\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 huumorin tuomaa kevennyst\u00e4. Ylh\u00e4is\u00f6n naisten esitt\u00e4jill\u00e4 tuli olla hyv\u00e4 kyky yleviin tunteisiin ja k\u00e4rsimyksen kokemiseen. Oma lukunsa olivat kuitenkin dramaattiset t\u00e4htin\u00e4yttelij\u00e4tt\u00e4ret. Heid\u00e4n keinovalikoimassaan tuli olla julmuutta, intohimoa ja vihjailevaa eroottista viettelevyytt\u00e4.<\/p>\n\n\t\t