{"id":1188,"date":"2016-08-03T07:40:25","date_gmt":"2016-08-03T04:40:25","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1188"},"modified":"2026-05-15T14:39:15","modified_gmt":"2026-05-15T11:39:15","slug":"5-8-j-w-von-goethe-ja-friedrich-schiller","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/5-8-j-w-von-goethe-ja-friedrich-schiller\/","title":{"rendered":"5.8<\/span> Johann Wolfgang von Goethe ja Friedrich Schiller"},"content":{"rendered":"\n

Molemmat Saksan kirjallisuuden suurista klassikoista olivat my\u00f6s aktiivisia teatterimiehi\u00e4. Johann Wolfgang von Goethe<\/strong> (1749\u20131832) oli aikansa suurin monilahjakkuus, jonka teatterity\u00f6 jatkui kauan ja kantoi monenlaista hedelm\u00e4\u00e4. Sen sijaan Schiller nousi omaper\u00e4isen\u00e4 ja v\u00e4kev\u00e4n\u00e4 dramaatikkona Goethen ohi. Vaikka he tekiv\u00e4t yhteisty\u00f6t\u00e4, kulkivat heid\u00e4n tiens\u00e4 lopulta erilleen. Schilleri\u00e4 on nimitetty Saksan Shakespeareksi, kun taas Goethe oli puolestaan yl\u00e4luokkaisempi universaalinero.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Goethe ty\u00f6huoneessaan, Johann Joseph Schmellerin maalaus, 1834. [Wikimedia Commons]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Goethen maine runoilijana ja proosan kirjoittajana vakiintui varhain. Nuoruuden n\u00e4ytelmist\u00e4 G\u00f6tz von Berlichingen<\/em> oli suurisuuntainen kuvaus 1500-luvun saksalaisesta palkkasoturista ja p\u00e4\u00e4llik\u00f6st\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 on 54 kohtausta ja lukuisia sivujuonia.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1775 Goethe kutsuttiin Weimarin ruhtinaskuntaan nuoren herttuan ministeriksi ja pian h\u00e4n nousi p\u00e4\u00e4ministeriksi. H\u00e4n jatkoi kirjallista tuotantoaan ja kirjoitti muun muassa n\u00e4ytelmi\u00e4. Ifigeneia Tauriissa<\/em> n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytteli itse Oresteksen roolin, joka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sisarensa Iphigeneian Tauriin saarelta. Vuonna 1786 Goethe l\u00e4hti \u00e4killisesti Italiaan: h\u00e4n kirjoitti matkasta loisteliaan ja el\u00e4v\u00e4n matkap\u00e4iv\u00e4kirjan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Nuori Goethe n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n Ifigeneia Tauriissa. Georg Melchior von Krausin maalaus. [Carl-Gustav Pettersson & Theres Smids: Teaterhistoria. 1995]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

N\u00e4ytelm\u00e4 Egmont<\/em> tapahtuu Alankomaiden vapaussodan aikana 1630-luvulla. Siin\u00e4 on kirjoitusajankohdalle tyypillist\u00e4 vapaudenpaatosta. Goethe oli tuolloin tutustunut jo Schilleriin, joka oli l\u00e4hestynyt samaa aihepiiri\u00e4 toisesta suunnasta n\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4\u00e4n Don Carlos<\/em>. My\u00f6hemmin Goethe k\u00e4\u00e4ntyi kuitenkin asenteiltaan konservatiivisemmaksi, joten h\u00e4nen vapaudenpaatoksensa rajoittui nuoruudent\u00f6ihin.<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4nnesvuosisadan sis\u00e4ll\u00e4 vuosina 1791\u20131817 Goethe johti kaiken muun aktiviteettinsa ohella Weimarin hoviteatteria. Ohjelmistoon h\u00e4n otti ranskalaista tragediaa, Shakespearea ja Calder\u00f3nia. H\u00e4n loi k\u00e4sitteen Weltdramatik<\/em> (maailmandramatiikka, vrt. maailmankirjallisuus) tarkoittamaan kaikkea pysyv\u00e4sti hyv\u00e4\u00e4 ja arvokasta. Se on draamaa, joka kest\u00e4\u00e4 aikakausien ja muodin yli ja jolla tulee olla pysyv\u00e4 paikkansa ohjelmistossa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Weimarin teatteritalo [Rudolf K. Goldschmidt-Jentner, Goethe. Eine Bildbiographie. M\u00fcnchen 1958]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Goethe toimi my\u00f6s ohjaajana<\/strong>. H\u00e4n pyrki harmoniseen ja tasapainoiseen kokonaisuuteen ja h\u00e4n arvosti antiikin ja uusklassismin ihanteita. Kauneus oli totuutta t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4. Hoviteatterin n\u00e4yttelij\u00e4kunta ei ollut erityisen hyv\u00e4, sill\u00e4 parhaat n\u00e4yttelij\u00e4t ty\u00f6skenteliv\u00e4t muualla, Berliiniss\u00e4 ja Wieniss\u00e4. Kouluttaakseen Weimarin n\u00e4yttelij\u00e4kuntaa Goethe kirjoitti kuuluisat ohjeensa n\u00e4yttelij\u00f6ille<\/strong> (Regeln f\u00fcr die Schauspieler<\/em>). Niiss\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 on hallittu ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelty n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6k\u00e4ytt\u00e4ytyminen. Ohjeisiin kuului my\u00f6s vaatimus huolitellusta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6puheesta, ohjeita henil\u00f6iden asemoimisesta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 sek\u00e4 istumista, seisomista ja liikeratoja koskevia ohjeita. Lis\u00e4ksi Goethe kehotti historialliseen autenttisuuteen lavastuksessa.<\/p>\n\n\n\n

Goethe riitautui kuitenkin herttuansa uuden rakastajattaren kanssa ja erosi teatterinjohtajan virasta. Runoilijan ja ruhtinaan suhdetta h\u00e4n oli k\u00e4sitellyt renessanssiajan runoilijasta kertovassa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n Torquato Tasso<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Goethen draamallinen suurteos oli tietenkin Faust<\/em><\/strong>, jota h\u00e4n ei edes kuvitellut esitett\u00e4v\u00e4ksi aikalaisn\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle sen teknisten vaatimusten vuoksi. \u00c4lyk\u00e4s huumori ja Mefistoteleen roolin vet\u00e4vyys tekev\u00e4t Faustista<\/em> erinomaisen teoksen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kohtaus Goethen Faustista. [Goethe Museum, Frankfurt. Cesare Molinari: Theatre through the Ages. 1975]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vanha tiedemies Faust tekee sopimuksen paholaisen, Mefistoteleen, kanssa saadakseen nuoruutensa takaisin. Sen ainoana ehtona on kuolemanj\u00e4lkeinen kadotus. Faust muuttuu nuoreksi, viettelee viattoman Margaretan (Gretchen), joka saa lapsen. Faust surmaa Margaretan veljen, mutta Margareta itse tuomitaankin lapsensa surmasta. N\u00e4ytelm\u00e4n jatko-osa Faust II <\/em>on filosofisempi ja suurisuuntaisempi. Siin\u00e4 Faust matkustaa aikojen halki, kohtaa useita naisia kuten antiikin Helenan, ja h\u00e4net valitaan keisariksi. N\u00e4ytelm\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy suureen mystiseen loppukuoroon, jossa ylistet\u00e4\u00e4n Neitsyt Mariaa taivaan kuningattarena ja ikuisena \u00e4itin\u00e4: ”Vain varjo h\u00e4ilyv\u00e4, on elo mainen.” Alla Goethen n\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Goethen n\u00e4ytelmi\u00e4<\/summary>\n
Wolfgang von Goethe (1749\u20131832)<\/td><\/tr>
1773<\/td>G\u00f6tz von Berlichingen<\/em><\/td><\/tr>
1774<\/td>Clavigo<\/em><\/td><\/tr>
painettu 1787<\/td>Iphigenie auf Tauris<\/em> (Ifigeneia Tauriissa<\/em>)<\/td><\/tr>
painettu 1788<\/td>Egmont<\/em><\/td><\/tr>
painettu 1790<\/td>Torquato Tasso<\/em><\/td><\/tr>
painettu 1808<\/td>Faust I <\/em><\/td><\/tr>
julkaistu posthuumisti 1832<\/td>Faust II<\/em><\/td><\/tr><\/tbody><\/table><\/figure>\n<\/details>\n\n\n\n

Schiller<\/h2>\n\n\n\n

Friedrich Schiller<\/strong> (1759\u20131805) oli taustaltaan keskiluokkaa toisin kuin aristokraattinen Goethe. Sotilasv\u00e4lsk\u00e4rin poikana Schiller pantiin sotilaskouluun. H\u00e4n kuitenkin siirtyi sotilasakatemiasta opiskelemaan humanistisia ja juridisia aineita. Lopulta h\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi l\u00e4\u00e4ketieteelliseen tiedekuntaan vuonna 1776. Jo tuolloin h\u00e4n kirjoitti draamaluonnoksia, joita ei kuitenkaan julkaistu. Yhden h\u00e4n tuhosi jopa omak\u00e4tisesti. Schiller v\u00e4itteli tohtoriksi vuonna 1779. Seuraavana vuona h\u00e4n asettui rykmentinl\u00e4\u00e4k\u00e4riksi Stuttgartiin.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Friedrich Schiller [Wikimedia Commons]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vuosina 1780\u20131781 kirjoitettu Rosvot<\/em> ilmestyi anonyymin\u00e4 omakustanteena. Sen lehdille oli merkattu jopa v\u00e4\u00e4r\u00e4 painopaikka. Kantaesitys oli Mannheimin Nationaltheaterissa 13.1.1782. Schiller itse matkusti luvatta Stuttgartista Mannheimiin, ja joutui 14 p\u00e4iv\u00e4ksi arestiin toisen matkansa j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

Rosvot<\/em><\/summary>\n

Vanhan kreivi von Moorin vanhempi poika Karl haluaa opiskelijatovereidensa kanssa tehd\u00e4 jotakin hyv\u00e4\u00e4 k\u00f6yhille. He ryhmittyv\u00e4t rosvojoukoksi ja asettuvat yhteiskunnan ja sen lain ulkopuolelle. Karlin veli Franz n\u00e4kee tilaisuutensa tulleen ja uskottelee is\u00e4lleen t\u00e4m\u00e4n kuolleen. Franz haluaa omakseen Karlin morsiamen ja juonii my\u00f6s is\u00e4ns\u00e4 perinn\u00f6n itselleen. Karl huomaa, kuinka oman k\u00e4den oikeus johtaa vain tuhoon ja h\u00e4vitykseen: h\u00e4n antautuu monien vaiheiden j\u00e4lkeen vangiksi.<\/p>\n<\/details>\n\n\n\n

N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 vastakkain ovat vapauden aatteesta inspiroitunut vallankumouksellisuus sek\u00e4 kylm\u00e4 rationalismi. Esitys aiheutti suunnattoman innostuksen ja kiihtymyksen.<\/p>\n\n\n\n

Schiller muutti Mannheimiin, jossa h\u00e4nest\u00e4 tuli teatterin residenssikirjailija (vakituinen kirjailija) syksyll\u00e4 1782. Kavaluutta ja rakkautta<\/em> -n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 yl\u00e4luokan kieroilevat j\u00e4senet asettavat nuoren parin ep\u00e4s\u00e4\u00e4tyiselle avioliitolle esteit\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4 k\u00e4\u00e4nnettiin oitis ranskaksi, jossa se menestyi nimell\u00e4 In tyrannos! (Tyranneja vastaan!) <\/em>My\u00f6s n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Don Carlos<\/em> on vapaudenpaatosta ja universaalia veljeyden ylistyst\u00e4. Kuningas Filip II:n hahmo on kiinnostava ja koskettava, koska siin\u00e4 on osuvasti kuvattu hallitsijan julkisen roolin ja k\u00e4rsiv\u00e4n yksityishenkil\u00f6n v\u00e4list\u00e4 ristiriitaa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Mannheimin teatteri [Bernhard Zeller, Schiller. Eine Bildbiographie. M\u00fcnchen 1958]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Schillerin kuuluisa runo Ilolle <\/em>(An die Freude<\/em>) syntyi my\u00f6s 1780-luvulla. Siit\u00e4 Beethoven otti kaiken irti yhdeks\u00e4nnen sinfoniansa kuorofinaalissa. Ranskan tasavalta kutsui vuonna 1791 Schillerin kunniakansalaisekseen.<\/p>\n\n\n\n

Schiller alkoi tutkia historiaa ja kirjoitti vuonna 1788 Alankomaiden historian. Vuonna 1789 h\u00e4net nimitettiin Jenaan palkattomaksi historianprofessoriksi. Schiller avioitui ja alkoi kirjoittaa (1790\u20131792) kolmikymmenvuotisen sodan historiaa. H\u00e4n julkaisi useita historiallisia tutkimuksia sek\u00e4 teatteriaiheisia lehti\u00e4: Thalia<\/em> 1787\u20131791 ja Neue Thalia<\/em> 1792\u20131795. Lis\u00e4ksi h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi muun muassa Euripideen n\u00e4ytelmi\u00e4 ja Vergiliusta.<\/p>\n\n\n\n

Schiller asettui Immanuel Kantin ajatuksia vastaan, joka oli korostanut taiteen autonomista eli itseisarvollista merkityst\u00e4. Schiller sen sijaan painotti taiteen ihmist\u00e4 jalostavaa, kouluttavaa ja parantavaa vaikutusta. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli Schillerille moraalisen ajattelun paikka ja teatterilla oli kasvatusteht\u00e4v\u00e4. H\u00e4nen draamojensa henkil\u00f6iden ihanteina olivat tavallisesti vahva tahto ja jalo mieli: he toimivat tyranniaa ja pikkusieluisuutta vastaan. Schillerin draamat heijastavat vaatimusta alempien s\u00e4\u00e4tyjen vapaudesta sek\u00e4 idealistista sanomaa ihmisten veljeydest\u00e4. (kuva)<\/p>\n\n\n\n

Schillerin yst\u00e4vyys Goethen kanssa alkoi vuonna 1794, jolloin h\u00e4n kirjoitti t\u00e4rkeimm\u00e4t esteettiset kirjoituksensa, Naiivista ja sentimentaalisesta runoudesta<\/em> sek\u00e4 Ihmisen esteettisest\u00e4 kasvatuksesta<\/em>, jotka molemmat on suomennettu. Schiller muutti Goethen kutsusta Weimariin vuonna 1799, mutta sairasteli siell\u00e4 paljon. H\u00e4n alkoi pitk\u00e4n tauon j\u00e4lkeen ty\u00f6st\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4ksi 30-vuotisen sodan historiaa. Goethe esitti Weimarissa Schillerin kolmen tragedian sarjan Wallenstein<\/strong><\/em> samannimisest\u00e4 sotap\u00e4\u00e4llik\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Schillerin Maria Stuart<\/em><\/strong> on ennen kaikkea kahden vahvan kuningattaren draama. Orleansin neitsyt <\/strong><\/em>on romanttinen juhlan\u00e4ytelm\u00e4, jonka aiheena oli vapaussankari Jeanne d\u2019Arc. Schiller aateloitiin (von Schiller) vuonna 1802.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kavaluutta ja rakkautta. Daniel Chodowickin kuparipiirros [Bernhard Zeller, Schiller. Eine Bildbiographie. M\u00fcnchen 1958]<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vuonna 1804 Schiller muutti Berliiniin teatterinjohtaja Ifflandin houkuttelemana. Sveitsin 1200-luvun vapaustaistelusta kertovassa Wilhelm Telliss\u00e4<\/em><\/strong> Schiller palasi nuoruutensa teemaan, kansan vapauteen. Vaikka n\u00e4ytelm\u00e4n nimi on sama kuin sen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n, kertoo teos ennen kaikkea kansan p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyydest\u00e4 ja noususta ulkopuolista miehitt\u00e4j\u00e4\u00e4 vastaan.<\/p>\n\n\n\n

Demetrius<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4 j\u00e4i katkelmaksi. Sen aiheena oli sama Vale-Dimitri, Puolasta Moskovaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4 vallantavoittelija, joka esiintyi my\u00f6hemmin Aleksander Pushkinin n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Boris Godunov<\/em>. Kyseess\u00e4 oli mielenkiintoinen shakespearelainen teema, kamppailu Ven\u00e4j\u00e4n kruunusta. Alla Schillerin n\u00e4ytelm\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Friedrich Schillerin (1759\u20131805) n\u00e4ytelm\u00e4t<\/summary>\n

Die R\u00e4uber (Rosvot)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Die Verschw\u00f6rung von Fiesco zu Genua (Fiescon salaliitto Genovassa)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kabale und Liebe (Kavaluutta ja rakkautta)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Don Carlos<\/em><\/p>\n\n\n\n

Wallenstein-trilogia (Wallensteinin leiri, Piccolominit, Wallensteinin kuolema)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Maria Stuart<\/em><\/p>\n\n\n\n

Die Jungfrau von Orleans (Orleansin neitsyt)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Die Braut von Messina (Messinan morsian)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Wilhelm Tell<\/em><\/p>\n\n\n\n

Demetrius [-fragmentti]<\/em><\/p>\n<\/details>\n\n\n\n

Muita teatterimiehi\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Saksalaisia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4, teatterinjohtajia ja kirjailijoita, jotka ovat j\u00e4\u00e4neet teatterihistoriaan, alkaa olla jo varsin paljon. Yksi heist\u00e4 oli n\u00e4yttelij\u00e4 ja teatterinjohtaja August Wilhelm Iffland <\/strong>(1759\u20131814). H\u00e4n n\u00e4ytteli ensimm\u00e4isen\u00e4 Franz Mooria Mannheimin teatterissa 1782. My\u00f6hemmin h\u00e4n oli mukana yhteens\u00e4 kolmessa Schillerin kantaesityksess\u00e4. H\u00e4n my\u00f6s n\u00e4ytteli monissa omista 65:sta n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4\u00e4n (muun muassa Kunnianhimon rikokset<\/em>, 1784 sek\u00e4 Mets\u00e4st\u00e4j\u00e4t<\/em>, 1785). Vuosina 1796\u20131814 Iffland ty\u00f6skenteli Berliiniss\u00e4, jolloin Deutsches Theater nousi yhdeksi parhaaksi saksalaiseksi teatteriksi. H\u00e4n houkutteli Schillerin Weimarista Berliiniin ja koulutti nuoria n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4. Iffeland julkaisi omael\u00e4m\u00e4kerran Meine theatralische Laufbahn <\/em>(Teatterillinen urani) vuonna 1798.<\/p>\n\n\n\n

August von Kotzebue <\/strong>(1761\u20131819) oli toimelias baltiansaksalainen aristokraatti Virosta. H\u00e4n oli harrastajateatterin johtaja, jonka el\u00e4m\u00e4nvaiheet olivat moninaiset. H\u00e4n toimi Tallinnassa virkamiehen\u00e4 ja teatterinjohtajana ja Pietarissa saksalaisen teatterin johtajana. Kotzebue murhattiin Saksassa vuonna 1819, sill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 pidettiin taantumuksellisen tsaari Nikolai I:n vakoojana. H\u00e4nen toimintansa oli kuitenkin t\u00e4ysin julkista diplomatiaa. Von Kotzebue kirjoitti yli 200 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, ja niihin lukeutui lukuisia eri lajityyppej\u00e4. Vaikka n\u00e4ytelm\u00e4t oli hieman kevyesti kirjoitettu, niiss\u00e4 on vankka draamantaju ja nokkelaa dialogia. H\u00e4n oli taituri, joka lainasi sumeilematta muilta ideoita ja jolta my\u00f6s lainattiin.<\/p>\n\n\n\n

Kotzebue oli 1800-luvun alkupuolen esitetyin kirjailija koko Euroopassa.<\/strong> H\u00e4n k\u00e4ytti aiheita Sturm und Drangista, mutta muokkasi ne v\u00e4hemm\u00e4n shokeeraavaan muotoon. H\u00e4nen sympatiansa olivat enimm\u00e4kseen aateliston puolella ja muiden, jotka halusivat s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 vanhan j\u00e4rjestyksen ja k\u00e4rsiv\u00e4t myllerryksist\u00e4. H\u00e4n aloitti my\u00f6s pikkukaupunkia kuvaavien komedioiden lajityypin.<\/p>\n\n\n\n

August von Kotzebuen (1761\u20131819) komedioita<\/summary>\n

Die deutschen Kleinst\u00e4dter<\/em>; Kr\u00e4hwinkel (Saksalaiset pikkukaupunkilaiset; Kukonkulma)<\/em><\/p>\n\n\n\n

Carolus Magnus<\/em> (Kaarle Suuri)<\/p>\n\n\n\n

Die Spanier in Peru<\/em><\/p>\n\n\n\n

Des Esels Schatten oder der Gallatag in Kr\u00e4hwinkel<\/em> (Aasin varjo eli hullu p\u00e4iv\u00e4 Kukonkulmalla)<\/p>\n\n\n\n

Die beiden Klingsberg<\/em> (Kaksi Klingsbergi\u00e4)<\/p>\n\n\n\n

Menschenha\u00df und Reue<\/em> (Ihmisvihaa ja katumusta)<\/p>\n<\/details>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Molemmat Saksan kirjallisuuden suurista klassikoista olivat my\u00f6s aktiivisia teatterimiehi\u00e4. Johann Wolfgang von Goethe (1749\u20131832) oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"class_list":["post-1188","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-luku-5"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1188","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1188"}],"version-history":[{"count":17,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1188\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3211,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1188\/revisions\/3211"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1188"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1188"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1188"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}