{"id":1190,"date":"2016-08-03T07:41:29","date_gmt":"2016-08-03T04:41:29","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1190"},"modified":"2016-10-10T16:10:55","modified_gmt":"2016-10-10T13:10:55","slug":"5-7-saksan-teatteriolot-sturm-und-drang","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/5-7-saksan-teatteriolot-sturm-und-drang\/","title":{"rendered":"
5.7<\/div> Saksan teatteriolot: Sturm und Drang<\/em>"},"content":{"rendered":"

Saksan teatteriolot olivat olleet my\u00f6h\u00e4iskeskiajalla ja renessanssin aikana vilkkaat. Teatteritoiminta koostui kaupunkien n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 sek\u00e4 koulu- ja yliopistoj\u00e4rjestelm\u00e4n laajasta n\u00e4ytelm\u00e4harrastuksesta. 1500-luvun lopulta alkaen my\u00f6s italialaisia seurueita alkoi vierailla. 1520-luvulta uskonpuhdistuksesta seuranneet taistelut, kapinat ja sodat heikensiv\u00e4t pysyv\u00e4n teatterikulttuurin mahdollisuuksia. Erityisen katastrofaalista koko maalle oli 1618\u20131648 Kolmikymmenvuotinen sota, joka j\u00e4tti j\u00e4lkeens\u00e4 l\u00e4peens\u00e4 tuhotun ja pirstaleisen maan.<\/p>\n

Sodan vanavedess\u00e4 saapui Englannista maanpakoon l\u00e4hteneit\u00e4 seurueita esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Shakespearea ja muita sopivan toiminnallisia teoksia. T\u00e4ll\u00e4 lailla sellaiset hahmot kuin Falstaff ja kansanomainen koomikko Pickel-Herring kotiutuivat saksalaiseen teatteriin. V\u00e4hitellen my\u00f6s saksalaisia seurueita, joista my\u00f6s tiedet\u00e4\u00e4n jotakin, alkoi ilmesty\u00e4.<\/p>\n

V\u00e4hitellen sodista tointuvassa maassa, jossa sek\u00e4 protestantit ett\u00e4 katoliset vaalivat opillista puhtautta, my\u00f6s aatelisto alkoi omaksua ranskalaisia tapoja. 1670-luvulta alkaen jokainen ruhtinashovi Saksassa j\u00e4ljitteli Ranskan Versailles\u2019ta. Pariisin t\u00e4rkeimm\u00e4ksi kilpailijaksi tuli vanha keisarien kaupunki Wien. Se oli aiemman Pyh\u00e4n Saksalais-Roomalaisen Keisarikunnan p\u00e4\u00e4kaupunki.<\/p>\n

Wienist\u00e4 on lyhyt matka Venetsiaan, mik\u00e4 mahdollisti Wienin nousemisen uutena oopperakeskuksena. Oopperoissa k\u00e4ytettiin italialaisia juonia, s\u00e4vellettiin italialaisella tyylill\u00e4 ja laulettiin italiaksi. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tehoissa wienil\u00e4iset kilpailivat tietenkin Venetsian ja Pariisin kanssa.<\/p>\n

My\u00f6s katolista oppia vartioivien jesuiittojen yll\u00e4pit\u00e4mien koulujen n\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t Saksan alueella kehittyiv\u00e4t tehokkaiksi. Niiss\u00e4 katolista uskoa vahvistettiin kuvaamalla pyhimysten el\u00e4m\u00e4\u00e4 voimakkaiden n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6laitteiden avulla.<\/p>\n

Tilanne 1600-luvun loppupuolella jatkui kuitenkin hankalana. Englantilaiset n\u00e4yttelij\u00e4seurueet olivat j\u00e4tt\u00e4neet Saksan ja palanneet Englantiin. Saksalaiset kiertueet olivat vaikeuksissa ja melko suojattomia. Maa oli k\u00f6yh\u00e4, eik\u00e4 siell\u00e4 ollut suuria kaupunkeja, joissa teatteri olisi voinut saada laajemman yleis\u00f6pohjan. Pienet ruhtinaskunnat, joita maa oli t\u00e4ynn\u00e4, antoivat tilap\u00e4isen suojan, mutta aatelistokin oli k\u00f6yh\u00e4\u00e4 ja heid\u00e4n makunsa melko kehittym\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Koska teatteritiloja ei ollut, markkinat, ratsastusmaneesit ja varastorakennukset saivat toimia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6in\u00e4. Pysy\u00e4kseen elossa seurueet joutuivat pit\u00e4m\u00e4\u00e4n n. 85\u201390 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 koko ajan ohjelmistossaan. Moli\u00e8resta ja Corneillesta ja espanjalaisesta n\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4 oli k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4.<\/p>\n

1600-luvun loppupuolella tragedian kaltaista usein historiallista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 kutsuttiin nimell\u00e4 Hauptaktion<\/strong> tai Haupt- und Staatsaktion<\/strong> eli p\u00e4\u00e4- ja valtiotoiminta. Sen j\u00e4lkeen esitettiin aina Nachspiel<\/strong> eli j\u00e4lkin\u00e4yt\u00f6s, farssimainen komedia.<\/p>\n

My\u00f6s hallitsijoita ja valtiollisia tapauksia k\u00e4sittelev\u00e4t p\u00e4\u00e4n\u00e4ytelm\u00e4t olivat v\u00e4kivaltaisia ja toiminnallisia. Niiss\u00e4 vakavat ja koomiset ainekset sekoittuivat. J\u00e4lkin\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4 esiintyi aina seurueen narri, usein Pickelherring<\/strong>-hahmo, joka oli sukua italialaisen commedian zanneille: p\u00e4\u00e4h\u00e4npotkittu, joka huijaa muita ja selvi\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Hanswurst<\/strong> oli toinen 1700-luvun alussa kehittynyt vakionarri. Aluksi se oli salzburgilainen maalainen, my\u00f6hemmin viekas roisto, joka selvi\u00e4\u00e4 hankalistakin tilanteista. Joseph Anton Stranitzky 1676\u20131726 oli hahmon huomattava kehittelij\u00e4. H\u00e4n oli Wienin kansanomaisen, improvisaatiota hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4n teatterin perustaja (1708). Hanswurstin puku oli l\u00f6ys\u00e4 punainen takki. Sen rinnassa oli valtavan sininen syd\u00e4n, jossa oli kirjaimet H.W. Napit olivat keltaiset, samoin housut. Henkselit olivat punaiset, ja ter\u00e4v\u00e4 hattu vihre\u00e4. Hanswurstilla oli paksu ja lyhyt parta ja sankat kulmakarvat. Aikaa my\u00f6ten Hanswurst kultivoitui. Vaikka improvisoitu komedia v\u00e4heni, Hanswurst s\u00e4ilyi ja alkoi yleis\u00f6n sitkeist\u00e4 vaatimuksista esiinty\u00e4 eri draamallisen viihteen muodoissa. V\u00e4hitellen Hanswurst tuntui esiintyv\u00e4n jokaisessa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\t\t