{"id":1202,"date":"2016-08-03T07:48:17","date_gmt":"2016-08-03T04:48:17","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1202"},"modified":"2016-10-21T12:52:19","modified_gmt":"2016-10-21T09:52:19","slug":"5-1-englannin-teatterista-1660","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/5-1-englannin-teatterista-1660\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">5.1<\/div> Englannin teatterista 1660\u2014"},"content":{"rendered":"<p>Englannin teatterista puhuttiin edellisen kerran Shakespearen ja h\u00e4nen seuraajiensa yhteydess\u00e4. P\u00e4\u00e4paino oli teattereiden sulkemisessa ja elinvoimaisen tradition katkeamisessa. Vuosina 1642\u20131660, sis\u00e4llissodan ja Oliver Cromwellin johtaman puritaanisen tasavallan aikana, iso osa ammattikunnasta el\u00e4tti itse\u00e4\u00e4n maaseutukiertueilla tai esiintym\u00e4ll\u00e4 yksityistilaisuuksissa ja majatalojen pihoilla. Tavallisesti esitettiin pienimuotoisempia, tunnetuista teoksista tehtyj\u00e4 tiivistelmi\u00e4 tai hupailuja.<\/p>\n<p>Runsaasti seurueita l\u00e4hti my\u00f6s Manner-Eurooppaan. Italialaisten n\u00e4yttelij\u00e4seurueiden ohella englantilaisten seurueiden ammattitaitoa pidettiin parhaana. Niiden vanha ohjelmisto sis\u00e4lsi viel\u00e4 Shakespearea ja muita h\u00e4nen vauhdikkaita aikalaisiaan. Toiminnallinen renessanssitragedia avautui helposti my\u00f6s ulkomailla. Niit\u00e4 usein lyhennettiin ja muokattiin esityksi\u00e4 varten. T\u00e4ll\u00e4 lailla Shakespeare tuli tutuksi Keski-Euroopassa. Sen seurauksena h\u00e4n p\u00e4\u00e4si vaikuttamaan orastavaan saksalaiseen n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuuteen jo varhain.<\/p>\n<p>Vuonna 1660 kuningasvalta palautettiin Englantiin, josta seurasi <strong>restauraatio<\/strong>. Kuningas Kaarle I:n poika Kaarle II (1660\u20131685) palasi maanpaosta Ranskasta. Ahdasmielisen ja suvaitsemattoman tasavallan loppupuolella oli alkanut esiinty\u00e4 tyytym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 Cromwellin itsevaltaisiin otteisiin. Kuninkaan paluuta oli monin tavoin alettu valmistella, ja my\u00f6s teattereita oli pikkuhiljaa kunnostettu.<\/p>\n<p>Kun kuningas palasi ja asettui Lontooseen, vilkas hoviel\u00e4m\u00e4 elpyi. Se keskittyi Ranskan mallin mukaan toteuttamaan itsevaltaisen kuninkaan toiveita. My\u00f6s teatterista tuli osa kuninkaan huvituksia. Vastapainona tasavallan askeettisuudelle hovissa alettiin viett\u00e4\u00e4 komeaa ja hillit\u00f6nt\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Teatterin yleis\u00f6pohja alkoi koostua hoviv\u00e4en lis\u00e4ksi my\u00f6s ylemm\u00e4st\u00e4 porvaristosta.<\/p>\n<p>Teatterien perustaminen edellytti aluksi kuninkaallista lupaa. Niit\u00e4 my\u00f6nnettiin aluksi kaksi Sir William Davenantille, joka v\u00e4itti ilmeisesti totuuden mukaisesti olevansa Shakespearen poika, ja Thomas Killingrewille. He joko vuokrasivat teatterit edelleen tai siirsiv\u00e4t ne perinn\u00f6ksi j\u00e4lkel\u00e4isilleen. He my\u00f6s kilpailivat kesken\u00e4\u00e4n ja muiden seurueiden kanssa. Lupa- ja lisenssimenettely mahdollisti teattereiden uudelleen vuokraamisen. Siit\u00e4 tuli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 liiketoimintaa. 1600-luvun lopulta alkaen teatterit toimivat kaupallisesti ja ne olivat p\u00e4\u00e4asiassa yl\u00e4luokan ja porvariston kannatuksen varassa. On v\u00e4itetty, ett\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 lailla teatteri Englannissa katkaisi yhteydet kansanteatterin juuriin. On kuitenkin syyt\u00e4 huomioida, ett\u00e4 kansan luokkarakenne oli jo muuttunut.<\/p>\n<p>My\u00f6s naisn\u00e4yttelij\u00e4t esiintyiv\u00e4t restauraation teatterissa. Heid\u00e4n sosiaalinen asemansa oli vain hieman parempi kuin katutytt\u00f6jen tai hedelm\u00e4- ja kukkakauppiaiden. Tunnetuin naisn\u00e4yttelij\u00e4 oli Nell Gwynn, josta tuli kuninkaan julkinen rakastajatar. Naisn\u00e4yttelij\u00f6iden ammattitaito ja arvostus kuitenkin paranivat pian, mink\u00e4 vuoksi esimerkiksi Drury Lanella n\u00e4ytellyt Anne Oldfield haudattiin 1730 Westminster Abbeyiin.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-1 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-1 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-1' class='gallery galleryid-1202 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1192\" height=\"1004\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img461.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-1-2337\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img461.jpg 1192w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img461-200x168.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img461-800x674.jpg 800w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img461-768x647.jpg 768w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img461-1100x927.jpg 1100w\" sizes=\"(max-width: 1192px) 100vw, 1192px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-1-2337'>\n\t\t\t\tDrury Lane -teatteri ennen sen tuhoutumista tulipalossa 1809 [Oscar G. Brockett. History of the Theatre. Boston 1987]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p>Ohjelmisto koostui yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 vanhasta englantilaisesta n\u00e4ytelmist\u00f6st\u00e4, jota kuitenkin muokattiin vastaamaan uutta ranskalaista makua. Ranskalaisten esikuvien mukaan kirjoitettiin mahtipontisia tragedioita, jotka sijoittuivat joko antiikin Roomaan tai kaukaisiin maihin. Merenkulkukansana englantilaiset tunsivat paljon eri tarinoita. Sen vuoksi seikkailunt\u00e4yteisi\u00e4 tragedioita alettiin sijoittaa yh\u00e4 kauemmas eksoottisiin ymp\u00e4rist\u00f6ihin. Kyseisen <strong>heroic tragedyn<\/strong> lajityyppi pyrki j\u00e4ljittelem\u00e4\u00e4n ranskalaista runomittaa ja kolmen ykseyden s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4. Sen t\u00e4rkein edustaja, <strong>John Dryden <\/strong>(1631\u20131700) mainittakoon oman aikansa tunnetuimpana dramaatikkona, jonka teokset eiv\u00e4t kuitenkaan en\u00e4\u00e4 vedonneet j\u00e4lkipolviin.<\/p>\n\n\t\t<style type=\"text\/css\">\n\t\t\t#gallery-2 {\n\t\t\t\tmargin: auto;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-item {\n\t\t\t\tfloat: left;\n\t\t\t\tmargin-top: 10px;\n\t\t\t\ttext-align: center;\n\t\t\t\twidth: 100%;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 img {\n\t\t\t\tborder: 2px solid #cfcfcf;\n\t\t\t}\n\t\t\t#gallery-2 .gallery-caption {\n\t\t\t\tmargin-left: 0;\n\t\t\t}\n\t\t\t\/* see gallery_shortcode() in wp-includes\/media.php *\/\n\t\t<\/style>\n\t\t<div id='gallery-2' class='gallery galleryid-1202 gallery-columns-1 gallery-size-full'><dl class='gallery-item'>\n\t\t\t<dt class='gallery-icon landscape'>\n\t\t\t\t<img width=\"1100\" height=\"737\" src=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img431.jpg\" class=\"attachment-full size-full\" alt=\"\" loading=\"lazy\" aria-describedby=\"gallery-2-2225\" srcset=\"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img431.jpg 1100w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img431-200x134.jpg 200w, https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-content\/uploads\/2016\/08\/img431-800x536.jpg 800w\" sizes=\"(max-width: 1100px) 100vw, 1100px\" \/>\n\t\t\t<\/dt>\n\t\t\t\t<dd class='wp-caption-text gallery-caption' id='gallery-2-2225'>\n\t\t\t\tRestauraation ajan n\u00e4yttelemist\u00e4 Englannissa n. 1700, Martha Sutherlandin kuvitus [George R. Kernodle. The Theatre in History. Fayetteville 1989]\n\t\t\t\t<\/dd><\/dl><br style=\"clear: both\" \/>\n\t\t<\/div>\n\n<p><strong>Restauraatioajan komedia (restauration comedy) <\/strong>eli <strong>tapakomedia<\/strong> (<strong>comedy of manners<\/strong>) oli aikakauden omin lajityyppi. Se noudattaa tavallisia juonirakenteita, vaikka esimerkiksi kosimisaikeet ja raha-asiat sotkeutuvat n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 aina vain pahemmin. Tapakomedian henkil\u00f6t huijaavat toisiaan, ja usein my\u00f6s katsojia, hy\u00f6ty\u00e4kseen tai salatakseen jotakin. Aihepiirin\u00e4 oli nyky-Lontoo tai l\u00e4hiseudun kartanot herkullisine hahmoineen. Tapakomedia usein pilkkasi tai satirisoi aikalaistapoja sek\u00e4 kaupunki- ja maa-aatelin suhdetta, joista j\u00e4lkimm\u00e4iset kuvattiin hyv\u00e4uskoisen naurettaviksi.<\/p>\n<p>P\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden t\u00e4rkeimm\u00e4t ominaisuudet olivat itsekuri, \u00e4lykkyys ja ter\u00e4v\u00e4 havainnointikyky, joiden avulla he pystyiv\u00e4t ajamaan omia etujaan. Lajityypin vaatiman karakterisoinnin vuoksi aikalaisn\u00e4yttelij\u00e4t kehittyiv\u00e4t komedian esitt\u00e4misess\u00e4. N\u00e4yttelij\u00e4t usein tervehtiv\u00e4t astuessaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle my\u00f6s tuttaviaan tai rikkaita keikareita katsomossa.<\/p>\n<p>Teatterisali noudatti italialaista esikuvaa. Siin\u00e4 oli n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aukko sivukulisseineen. Erityispiirteen\u00e4 oli pitk\u00e4lle saliin loivasti laskeutuva etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, jonka laidoilla kiinte\u00e4rakenteiset ovet, etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n ovet, olivat. Niiden kautta n\u00e4ytelmiin kuuluvat tehokkaat sis\u00e4\u00e4ntulot tapahtuivat. Ovet my\u00f6s l\u00e4im\u00e4htiv\u00e4t oikeasti kiinni toisin kuin huojuvat kulissiovet. Etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 oli t\u00e4rke\u00e4 esiintymispaikka. Taustalavastus oli usein kaavamainen vakiolavastus.<\/p>\n<p>Takasein\u00e4n umpinaisen taustakankaan sijasta taustakuvaa voitiin siirt\u00e4\u00e4 sivuilta sulkijoiden (<em>shutter<\/em>) avulla. 1700-luvun alkupuolella aatelismiehet alkoivat j\u00e4lleen istuskella etun\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Sivuaitioiden rakentaminen rajasi heid\u00e4t pois toiminta-alueelta. (kuva)<\/p>\n<h5>Komedian kirjoittajista tunnetuimpia olivat<\/h5>\n<h4>William Wycherley 1640\u20141715<\/h4>\n<p style=\"padding-left: 30px;\"><em>The Country Wife<\/em><\/p>\n<h4>William Congreve 1670\u20141729<\/h4>\n<p style=\"padding-left: 30px;\"><em>The Way of the World<\/em><\/p>\n<h4>George Farquhar 1678\u20141707<\/h4>\n<p style=\"padding-left: 30px;\"><em>The Recruiting Officer (Brecht: Pauken und Trompetten)<\/em><\/p>\n<p style=\"padding-left: 30px;\"><em>The Beaux\u2019 Stratagem<\/em><\/p>\n<p>My\u00f6s joukko rohkeita naiskirjalijoita (female wits) kuului restauraatio-ajan teatteriin, esimerkiksi <strong>Aphra Behn (1640\u20131689). <\/strong>Samaan aikaan my\u00f6s englantilainen ooppera kukoisti. Libretot saattoivat jo perustua Shakespearen n\u00e4ytelmien sovituksiin. T\u00e4rkeimm\u00e4t s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t olivat <strong>Henry Purcell <\/strong>sek\u00e4 syntym\u00e4maastaan Saksasta Lontooseen siirtynyt <strong>G. F. H\u00e4ndel<\/strong>, joka toi italialaistyyppisen oopperan Englantiin.<\/p>\n<p>Englannin poliittiset ja uskonnolliset vehkeilyt monimutkaistuivat, kun Kaarle II:n poika, Jaakko (James) II (1685\u20131688) yritti palauttaa katolisuuden Englantiin. Yh\u00e4 vaikutusvaltaisempi porvaristo ja aateliston enemmist\u00f6 vastusti sit\u00e4. Sen j\u00e4lkeen kun kuninkaalle oli syntynyt poikalapsi, parlamentti kutsui yll\u00e4tt\u00e4en kuninkaaksi protestanttisen Oranian prinssi Wilhelmin Hollannista vuonna 1688. Veret\u00f6n vallankumous tunnetaan nimell\u00e4 Mainio vallankumous (Glorious Revolution). Hallitusvalta siirtyi kuninkaalta parlamentille, jonka enemmist\u00f6n luottamuksen kabinetin\/ hallituksen oli lunastettava. Englanti oli ensimm\u00e4inen Euroopan valtio, jossa parlamentarismi korvasi yksinvaltiuden. Sen vuoksi valistuneet henkil\u00f6t ihailivat Englantia, jonka poliittisesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 oli tullut Euroopan modernein.<\/p>\n<p>Teatterin kohdalla porvariston nouseminen vallankahvaan muutti selv\u00e4sti ilmapiiri\u00e4. Vuonna 1698 pastori Jeremy Collier kirjoitti kirjasen, jossa h\u00e4n moitti englantilaisia teattereita ja n\u00e4ytelmi\u00e4 moraalittomiksi. H\u00e4n perusteli uusklassisella opilla v\u00e4itett\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 draaman tulee opettaa ja viihdytt\u00e4\u00e4. Restauraatioajan yleisen moraalikadon j\u00e4lkeen haluttiin nostaa hyveellisyys ja tunteikas vakavamielisyys ihanteiksi.<\/p>\n<p>Englannista alkoi kehitys, joka oli ominaista koko Euroopalle my\u00f6hemmin: porvaristo nousi aristokratian rinnalle kulttuuria yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4n\u00e4 luokkana. Porvariston nousu edellytti porvarillisen el\u00e4m\u00e4ntavan ja hyveiden esittely\u00e4 ja vahvistamista. Siihen teatteri oli mit\u00e4 parhain kanava. Porvariston hyveiksi miellettiin sellaiset piirteet kuin ahkeruus, hurskaus, moraali ja kunnia, kunniallisen ammatin harjoittaminen sek\u00e4 s\u00e4\u00e4dyllisten avioliitojen solmiminen. T\u00e4llaista henke\u00e4 uusi n\u00e4ytelmist\u00f6, <strong>sentimental comedy <\/strong>pyrki v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Huolimatta esimerkiksi uskottomuuden kaltaisesta erheest\u00e4, lopussa hyveen tuli aina voittaa ja asioiden ratketa. Tunnetuin lajityypin edustaja oli <strong>Sir Richard Steele<\/strong> (1672\u20131729), joka kirjoitti n\u00e4ytelm\u00e4n <em>The Conscious Lovers. <\/em><\/p>\n<p>Porvarillisen n\u00e4ytelm\u00e4n vakavampi vastine tunnetaan nimell\u00e4 <strong>domestic tragedy<\/strong>. Siin\u00e4 kaidalta polulta hairahtunutta henkil\u00f6\u00e4 rangaistaan auttamattomasti. T\u00e4llaisia n\u00e4ytelmi\u00e4 kirjoitti esimerkiksi <strong>George Lillo<\/strong> (1693\u20131739), joka kirjoitti n\u00e4ytelm\u00e4t <em>The London Merchant (or the history of George Barnwell)<\/em> ja <em>The Fatal Curiosity<\/em>. Suosittu <em>Lontoon kauppias <\/em>vaikutti Manner-Euroopan perhedraaman kehittymiseen. Teoksessa hyveellinen suutarinkis\u00e4lli rakastuu intohimoisesti kunniattomaan ja pahaan naiseen, mink\u00e4 vuoksi h\u00e4n suistuu rikolliseksi ja maankiert\u00e4j\u00e4ksi. Lopulta mies murhaa set\u00e4ns\u00e4 rahojen vuoksi, mink\u00e4 seurauksena pari tuomitaan hirtett\u00e4v\u00e4ksi. Joulun aikoihin kaikki kis\u00e4llit pakotettiin katsomaan kyseist\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 varoitukseksi. Lillon toinen n\u00e4ytelm\u00e4 ja murhatarina, <em>Kohtalokas uteliaisuus<\/em>, vaikutti saksalaisen <strong>kohtalodraaman <\/strong>(<em>Schicksalsdrama<\/em>) kehitykseen 1700-luvun j\u00e4lkipuolella.<\/p>\n<p>Uudet draamamuodot synnyttiv\u00e4t vastareaktioita ja rinnakkaismuotoja Lontoossa. <strong>Yhteiskuntasatiiri <\/strong>oli osa vilkasta poliittista el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja debattia. Teatteri mahdollisti poliittisen vaikuttamisen hyvin. Samalla lailla kuin yh\u00e4 laajemmat sanomalehtilevikit, my\u00f6s porvaristolle avautunut teatteri mahdollisti julkiseen keskusteluun osallistumisen.<\/p>\n<p>Kuningassuku vaihtui vuonna 1714, jolloin Hannoverista syntyisin oleva George (Yrj\u00f6) I:st\u00e4 tuli hallitsija. P\u00e4\u00e4ministeri Sir Robert Walpole johti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 koko maata viel\u00e4 t\u00e4m\u00e4n pojan Yrj\u00f6 II:n aikana (1727\u20131760). Lontooseen oli yritetty vuodesta 1705 alkaen avata lis\u00e4\u00e4 teattereita, joista tunnetuin oli Haymarket.<\/p>\n<p><strong>John Gayn<\/strong> (1685\u20131732) <em>The Beggar\u2019s Opera (Kerj\u00e4l\u00e4isooppera) <\/em>oli aikansa menestysteoksia. <em>Kerj\u00e4l\u00e4isooppera<\/em> parodioi italialaista oopperaa, joka oli tehnyt l\u00e4pimurron H\u00e4ndelin saapumisen vuonna 1719 ja musiikkiakatemian perustamisen my\u00f6t\u00e4. Teos poikkesi italialaisesta oopperasta kansanomaiseen suuntaan, sill\u00e4 siin\u00e4 oli mukana puhuttuja jaksoja ja musiikki perustui tuttuihin melodioihin. Teos kuvaa paitsi maantierosvo Macheathin seikkailua ja rakkaustarinaa, se kommentoi aikansa poliittista tilannetta. Kaksisataa vuotta my\u00f6hemmin Bertolt Brecht muokkasi teoksen pohjalta <em>Kolmen pennin oopperansa.<\/em><\/p>\n<p>Henry Fielding (1707\u20131754) oli toinen huomattava satiirikko, jonka n\u00e4ytelmi\u00e4 olivat <em>Tom Thumb the Great (or the Tragedy of Tragedies)<\/em> ja <em>The Historical Register for the Year 1736. <\/em><em>Tom Thumb <\/em>(<em>Tomi Peukaloinen<\/em>) oli t\u00e4ysin r\u00e4\u00e4vit\u00f6n, burleski satiiri drydenil\u00e4isest\u00e4 herooisesta tragediasta, jossa k\u00e4\u00e4pi\u00f6m\u00e4inen sankari taistelee voitokkaasti saadakseen j\u00e4ttikokoisen prinsessa Huncamuncan omakseen.<\/p>\n<p>P\u00e4\u00e4ministeri Walpolelle poliittinen vuosikatsaus oli liikaa. H\u00e4n kiristi teatterisensuuria ja pyrki sulkemaan ilman lupaa avatut teatterit. Sen seurauksena my\u00f6s Haymarketin teatteri suljettiin. Walpole ajoi l\u00e4pi <em>Licensing Act<\/em> -lain, jonka mukaan teattereiden t\u00e4ytyi toimia luvanvaraisesti. <strong>Teatterisensuuri kiristyi. <\/strong>Kaikki uudet n\u00e4ytelm\u00e4t oli alistettava Lord Chamberlainin virallisille lukijoille. Koska arkoja yhteiskunnallisia aiheita ei saanut k\u00e4sitell\u00e4, teatterin viihteellisyys lis\u00e4\u00e4ntyi. Englantilaisesta draamasta h\u00e4visi ajankohtaisen poliittinen ulottuvuus yli 150 vuodeksi. Lord Chamberlainin virka poistettiin vasta vuonna 1968.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Englannin teatterista puhuttiin edellisen kerran Shakespearen ja h\u00e4nen seuraajiensa yhteydess\u00e4. P\u00e4\u00e4paino oli teattereiden sulkemisessa ja elinvoimaisen tradition katkeamisessa. Vuosina 1642\u20131660, sis\u00e4llissodan ja Oliver Cromwellin johtaman puritaanisen tasavallan aikana, iso osa ammattikunnasta el\u00e4tti itse\u00e4\u00e4n maaseutukiertueilla tai esiintym\u00e4ll\u00e4 yksityistilaisuuksissa ja majatalojen pihoilla. Tavallisesti esitettiin pienimuotoisempia, tunnetuista teoksista tehtyj\u00e4 tiivistelmi\u00e4 tai hupailuja. Runsaasti seurueita l\u00e4hti my\u00f6s Manner-Eurooppaan. Italialaisten [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[8],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1202"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1202"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1202\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2338,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1202\/revisions\/2338"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1202"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1202"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1202"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}