{"id":1221,"date":"2016-08-03T08:03:36","date_gmt":"2016-08-03T05:03:36","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1221"},"modified":"2016-10-10T15:58:56","modified_gmt":"2016-10-10T12:58:56","slug":"4-3-mita-kaduilla-tapahtui","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/4-3-mita-kaduilla-tapahtui\/","title":{"rendered":"
4.3<\/div> Mit\u00e4 kaduilla tapahtui?"},"content":{"rendered":"

Edell\u00e4 olemme k\u00e4sitelleet ruhtinaiden ja kuninkaiden teatteria. Vaikka yksinvaltiaiden huvit kustannettiin kansan pussista, oli niill\u00e4 kuitenkin huomattavan ty\u00f6llist\u00e4v\u00e4 vaikutus. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6renkien, koristemaalareiden ja kankaan poimuttelijoiden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4t eiv\u00e4t ole olleet v\u00e4h\u00e4isi\u00e4. Jos jotakin suurisuuntaista j\u00e4rjestettiin, yrittiv\u00e4t kansalaiset kurkkia tapahtumia edes juhlasalien kattoikkunoilta tai hoviteatterien yl\u00e4parvekkeilta, jossa paasipoikien ja palvelusv\u00e4en paikat sijaitsivat.<\/p>\n

Commedia dell\u2019arte \u2014\u00a0ammattin\u00e4yttelij\u00e4n teatteri<\/h2>\n

Renessanssin Italiassa my\u00f6s n\u00e4yttelij\u00e4n ammattitaito <\/strong>kehittyi niin suvereeniksi, ett\u00e4 commedia dell\u2019artea<\/strong> (ammattikomedia, taitokomedia) ei turhaan pidet\u00e4 Euroopan teatterin sen kehityksen t\u00e4rkeimmist\u00e4 inspiraation l\u00e4hteist\u00e4. Kiert\u00e4vien seurueiden ja ammattilaistuneiden ryhmien teatterimuotona commedia dell\u2019arten kukoistuskausi oli 1500-luvun alusta 1700-luvun puoliv\u00e4liin. Se on l\u00e4ht\u00f6isin Italiasta, josta se levisi ymp\u00e4ri Eurooppaa ja rikastutti ammattimaisen teatterin kentt\u00e4\u00e4. Commedia dell\u2019arten tunnusmerkkej\u00e4 ovat n\u00e4yttelij\u00f6iden vakiohahmot ja toisiaan muistuttavat juoni- ja kohtausrungot, joiden pohjalta n\u00e4yttelij\u00e4t improvisoivat esitystilanteessa.<\/p>\n

Vanhimmat kirjalliset viittaukset commedia dell’arteen l\u00f6ytyv\u00e4t jo vuosilta 1545 ja 1568, mutta sen on t\u00e4ytynyt olla olemassa jo aiemmin. Alkuper\u00e4 on h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa, ja siit\u00e4 on muutama oletus. Commedia dell’artella on yhtym\u00e4kohtia antiikin atellaanikomediaan<\/strong>. Sen vuoksi ajatus varhaisemman komediamuodon el\u00e4misest\u00e4 joko itsen\u00e4isen\u00e4 tai mimus-komediaan sekoittuneena yli tuhat vuotta on el\u00e4nyt kauan. Ajatus ei ole kaukaa haettu, kun ottaa huomioon esitt\u00e4misen muodon, sen aiheuttaman v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n mielihyv\u00e4n sek\u00e4 kiert\u00e4vien ammattikuntien jatkuvuuden vuosisatojen halki. Ajatusta tukee my\u00f6s se, ett\u00e4 turkkilaisten vallattua Konstantinopolin 1453 suuri joukko kaupungin mimus-n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4 siirtyi Venetsiaan. Ensimm\u00e4iset tiedot commedia dell’artesta ovat per\u00e4isin vajaan sadan vuoden kuluttua t\u00e4st\u00e4. Toisin sanoen varhaisempi traditio on voinut s\u00e4ily\u00e4 joko Italiassa tai Bysantissa.<\/p>\n

Teoriaa vastaan puhuu puolestaan se, ett\u00e4 improvisointi vaatii aina t\u00e4ytt\u00e4 omistutumista. Siksi kirjallisten viittausten puute puhuu sen puolesta, ett\u00e4 perinteet eliv\u00e4t vaihtelevalla ammattitaidolla sukupolvelta toiselle.<\/p>\n

Toinen oletus tunnetaan karnevaaliteorian<\/strong> nimell\u00e4, ja sen pohjana on marxilainen tapa n\u00e4hd\u00e4 yhteiskunnan rakennetekij\u00e4t ilmi\u00f6iden aiheuttajina. Sen mukaan commedia dell’arte syntyi keskiaikaisen karnevaaliperinteen ja sielt\u00e4 juontuvien hahmojen pohjalta. 1500-luvun alun j\u00e4nnitteinen tilanne Italiassa olisi my\u00f6t\u00e4vaikuttanut ilmaisumuodon syntyyn yhteiskunnallisten paineiden purkajana.<\/p>\n

Teoriat on j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 rinnakkaisina ja toisiaan t\u00e4ydent\u00e4vin\u00e4. Kaupungeissa oli paljon joutilasta v\u00e4ke\u00e4, ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4rkkyvi\u00e4 nuoria sek\u00e4 ep\u00e4illytt\u00e4vi\u00e4 maaseuduilta ja vuoristosta muuttaneita onnen onkijoita. Commedia dell’arten tyyppihahmoa Arlecchino, mustine naamioineen ja murteineen, onkin n\u00e4hty oman aikansa kovia kokeneena siirtoty\u00f6l\u00e4isen\u00e4.<\/p>\n

Esitystapa ja sen muutokset<\/h2>\n

Aluksi commedia dell\u2019arte on ollut selv\u00e4sti kansanomaisen karkea sek\u00e4 h\u00e4peilem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n el\u00e4v\u00e4 teatterimuoto. Koska esiintyjien elanto oli riippuvaista katujen k\u00f6yh\u00e4st\u00e4 yleis\u00f6st\u00e4, heijastivat esitykset heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ntuntojaan. Ammattitaidon lis\u00e4\u00e4nnytty\u00e4 my\u00f6s hovien portit aukenivat ryhmille. Silloin esitystapa kultivoitui ja esityksiss\u00e4 k\u00e4siteltiin enemm\u00e4n rakkautta ja fantastisia aiheita. 1700-luvulle ment\u00e4ess\u00e4 commedia dell’arte oli psykologisoitunut ja kadottanut 1500-luvun alkuper\u00e4isen karheutensa.<\/p>\n

Moli\u00e8re <\/strong>oli t\u00e4rkein n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija, johon commedia dell’arte vaikutti. Sen viimeisen kukoistuskauden edustaja Carlo Goldoni<\/strong> puolestaan kirjasi muistiin lajityypin piirteet. Commedia dell’arten hahmot vaikuttivat 1800-luvun englantilaiseen ja ranskalaiseen pantomiimiin sek\u00e4 eurooppalaisiin fantasiapukuihin (sirkus, klovnit jne). 1900-luvulla esimerkiksi teatteriuudistaja Vsevolod Meyerhold oli kiinnostunut commedia dell’artesta. T\u00e4rkein pyrkimys alkuper\u00e4isten taitojen henkiin her\u00e4tt\u00e4miseen oli Giorgio Strehlerin ohjaama Goldonin n\u00e4ytelm\u00e4n Harlekiini kahden herran palvelija <\/em>vuonna 1947. My\u00f6s Dario Fo on tutkinut commedia dell’arteen liittyvi\u00e4 taitoja (katso opintojaksot 7<\/a> ja 8<\/a>).<\/p>\n\n\t\t