{"id":1265,"date":"2016-08-03T12:14:34","date_gmt":"2016-08-03T09:14:34","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1265"},"modified":"2023-11-09T13:15:42","modified_gmt":"2023-11-09T10:15:42","slug":"2-1-antiikin-rooma-ja-sen-teatterimuodot-500-ekr-300-jkr","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/2-1-antiikin-rooma-ja-sen-teatterimuodot-500-ekr-300-jkr\/","title":{"rendered":"
2.1<\/div> Antiikin Rooma ja sen teatterimuodot 500 eKr.\u2014300 jKr."},"content":{"rendered":"

Italian niemimaan muinaisista kulttuuripiireist\u00e4 yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 oli koko Keski-Italian alueelle levittynyt etruskien kulttuuri<\/strong>. Etruskit olivat alistaneet Rooman ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s Latiumin<\/strong> maakunnan kansat. Etel\u00e4-Italiaan ja Sisiliaan oli kehittynyt voimakkaita kreikkalaisia siirtokuntia, joissa kreikkalainen kulttuuri<\/strong> puolestaan oli vallannut alaa sik\u00e4l\u00e4isilt\u00e4 alkuper\u00e4iskansoilta.<\/p>\n

Foinikialaisten perustama Karthago sijaitsi Sisiliaa vastap\u00e4\u00e4t\u00e4 Afrikan puolella. Karthago lukeutuu osaksi Rooman tarunomaista syntyhistoriaa. Ennen kaikkea kaupunki kohosi merkitt\u00e4v\u00e4ksi kauppa- ja meripoliittiseksi kilpailijaksi, jota vastaan Rooma k\u00e4vi niin sanotut puunilaissodat. Niist\u00e4 saavutetut voitot sinet\u00f6iv\u00e4t Rooman herruuden aluksi Italian alueella ja my\u00f6hemmin V\u00e4limerell\u00e4. Laajentuvasta Roomasta tuli erityisesti kreikkalaisen ja etruskien kulttuurin sulatusuuni<\/strong>. Silti perinteiden vaalijat vetosivat sen omaan vanhakantaiseen, agraaritaustaiseen kulttuuriin, sill\u00e4 Rooman alue oli muodostunut sit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 maanviljelysalueesta.<\/p>\n

753 eKr.<\/strong> on Rooman synnyn tarunomainen alkupiste, jolloin Romulus ja Remus perustivat kaupungin. Luonnollisesti kaupungin syntyvaiheet viev\u00e4t kuitenkin paljon ajassa taaksep\u00e4in.<\/p>\n

N. 500 eKr.<\/strong> roomalaiset karkottivat viimeisen etruskikuninkaansa, ja hallitusmuodoksi vakiintui tasavalta, res publica. <\/em>Sit\u00e4 johti kaksi konsulia<\/strong>, jotka valittiin joka toinen vuosi. V\u00e4hitellen j\u00e4rjestelm\u00e4, jossa tasavallan virat valittiin vaaleilla, vakiintui.<\/p>\n

Vanha omistava yl\u00e4luokka oli nimelt\u00e4\u00e4n patriisien<\/em> luokka; patriisien mailla asuva ja maita viljelev\u00e4 talonpoikaisluokka oli nimelt\u00e4\u00e4n klientit<\/em>; Rooman alaluokan puolestaan muodostivat plebeijit<\/em>, ja he onnistuivat hankkimaan oikeuksia kapinoimalla yl\u00e4luokkaa vastaan. Roomassa kehittyi jo varhain t\u00e4sm\u00e4llisesti toimiva lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6. Lait kirjoitettiin vaskitauluille ja asetettiin julkisesti n\u00e4kyviin. T\u00e4rke\u00e4ksi vallank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4ksi tuli my\u00f6s alemman luokan edustama kansantribuuni<\/strong>. H\u00e4n saattoi ev\u00e4t\u00e4 uuden lain kielto- eli veto<\/em>-oikeudellaan. Useissa yhteyksiss\u00e4 vaadittiin maaomaisuuden tasaista jakoa. Valloitettujen maiden (provincia) lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 legioonalaiset pyrittiin palkitsemaan antamalla palkaksi uutta maata.<\/p>\n

Teatterihistorian n\u00e4k\u00f6kulmasta imperiumiksi levittyv\u00e4n Rooman vuosituhat on haastava. Tietoja on sattumanvaraisesti; n\u00e4ytelmi\u00e4 ja kirjailijoita tunnetaan melko v\u00e4h\u00e4n. Toisaalta tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 varsinkin imperiumin my\u00f6hempin\u00e4 aikoina esitettiin ja katsottiin monimuotoista viihdett\u00e4: komediaa, laulun\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, taidokkaan aistikasta tanssi- ja elen\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 sek\u00e4 eroottista spektaakkelia. Sen sijaan tragedioita l\u00e4hinn\u00e4 luettiin, kun taas tuhatp\u00e4iset yleis\u00f6t katsoivat verta ja kidutuksia suurissa sirkusn\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iss\u00e4. Aikakautta voisi luonnehtia teatterin aikakaudeksi ilman merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 draamaa<\/strong>. Sen sijaan se oli esitt\u00e4mistaitojen ja n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen vuosituhat.<\/p>\n

Vanhimmat esitysperinteet ja lajit<\/h2>\n

Niin kuin kaikkialla muuallakin, vanha, arkaainen sadonkorjuujuhlien perinne vallitsi my\u00f6s Italian niemimaalla. Etruskit liittiv\u00e4t juhliin n\u00e4ytelm\u00e4esityksi\u00e4 jumalien lepytt\u00e4miseksi. Niist\u00e4 k\u00e4ytettiin yhteisnimityst\u00e4 ludiones<\/strong>. Ne levisiv\u00e4t Roomaan ylijumala Jupiterin (kr. Zeus) kunniaksi vietett\u00e4viin juhliin viimeist\u00e4\u00e4n vuonna 360 eKr. Juhlat kuuluivat roomalaisten vanhimpiin vuotuisiin juhliin (ludi romani)<\/strong>. Vaikka samaan aikaan Ateenan teatterin kukoistuskausi oli ohitse, kreikkalainen teatteri eli voimakkaana Etel\u00e4-Italiassa ja muualla kreikankielisen V\u00e4limeren alueella.<\/p>\n

T\u00e4rkeimm\u00e4t juhlat (ludi<\/strong> eli leikit) vakiintuivat n. 200-luvulla eKr. Silloin ohjelmiin alettiin liitt\u00e4\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4esityksi\u00e4, joissa esiintyi naamioituja hahmoja, ilveily\u00e4, pilkkarunoja ja lauluja. Roomalainen juhlakalenteri oli monipuolinen: ludi plebeii <\/strong>-juhlaa vietettiin marraskuussa; ludi florales<\/strong> eli kev\u00e4\u00e4n juhlaa vietettiin Floran, kasvillisuuden suojelijan kunniaksi huhtikuussa. My\u00f6s Suuren \u00c4idin (maa\u00e4iti, kr. Demeter) juhlien ludi megalenses <\/strong>vietto vakiintui kev\u00e4\u00e4seen. Hein\u00e4kuussa vietetttiin ludi apollinares <\/strong>-juhlia Apollon kunniaksi (kr. Apollon, room. Apollo).<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen kreikkalaisen draaman esitys Roomassa<\/strong> tunnetaan vuodelta 264 eKr. <\/strong>Ominaista roomalaisille oli kreikkalaisen perinteen jatkaminen kaikissa taiteissa. He kopioivat patsaita, k\u00e4\u00e4nsiv\u00e4t kirjoja ja j\u00e4ljitteliv\u00e4t arkkitehtuuria. Roomalaisajan kulttuuri jatkoi hellenistist\u00e4 kulttuuria ja levitti sen V\u00e4limeren lis\u00e4ksi ymp\u00e4ri Eurooppaa.<\/p>\n

Noin vuoteen 240 eKr.<\/strong> menness\u00e4 Livius Andronicus<\/strong> oli kirjoittanut ensimm\u00e4isen roomalaisen komedian ja tragedian. Gnaeus Naevius<\/strong> (n. 270\u2013201 eKr.) oli toinen varhainen dramaatikko, joka yhdisti tragedioihinsa roomalaisia aiheita. Moraalinen juoni korosti perinteisi\u00e4 hyveit\u00e4, ja p\u00e4\u00e4osissa esiintyi roomalaisia virkamiehi\u00e4, ylempis\u00e4\u00e4tyisi\u00e4 sek\u00e4 muita kuuluisia henkil\u00f6it\u00e4. N\u00e4ytelm\u00e4lajista k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n nime\u00e4 Fabula<\/em> tai Comedia praetexta.<\/em> Fabula viittaa tarinaan ja praetexta ylh\u00e4isen henkil\u00f6n viitan kirjailtuun reunukseen. N\u00e4ytelmiss\u00e4 is\u00e4nt\u00e4 esitet\u00e4\u00e4n viisaampana kuin orja.<\/p>\n

Kreikkalaisyhteydet komediassa<\/h2>\n

Puunilaissodissa, joista ensimm\u00e4inen k\u00e4ytiin vuosina 264\u2013231<\/strong> eKr., Rooma valloitti paitsi koko Italian niemimaan my\u00f6s kreikkalaisalueet, joista se oli riidellyt Karthagon kanssa. Hannibal uhkasi Roomaa Italian puolella. Vasta kolmas puunilaissota 150\u2013146 eKr.<\/strong> johti Karthagon tuhoamiseen ja varmisti Rooman herruuden levitt\u00e4ytymisen. Yhteydet kreikkalaiseen kulttuuriin aukenivat.<\/p>\n

Maaseudun liikav\u00e4est\u00f6 muutti kasvavaan kaupunkiin, mik\u00e4 my\u00f6t\u00e4vaikutti kaupungin proletariaatin syntyyn. Heihin lukeutuivat valloitusretkien aikana is\u00e4nnille myydyt orjat. Roomaan alkoi virrata valtavasti p\u00e4\u00e4omaa. Kun kaupungista oli noin vuoteen 100 eKr.<\/strong> menness\u00e4 tullut V\u00e4limeren piirin suurvalta, seurasi sis\u00e4llissotien vuosisata. Sen aikana esiintyi monia ryhmittymi\u00e4 ja valtiomiehi\u00e4, jotka roomalaisten historiankirjoittajien ansioista p\u00e4\u00e4siv\u00e4t uudella ajalla usein draaojen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iksi, jotka analysoivat poliittisia mekanismeja. Jo Shakespeare kirjoitti roomalaisn\u00e4ytelmi\u00e4.<\/p>\n

    \n
  • 133\u2013121 eKr. Gracchus-veljekset johtavat k\u00f6yhien puoluetta.<\/li>\n
  • 88\u201382 eKr. Kansanpuolueen (Marius) ja aatelispuolueen (Sulla) v\u00e4linen sota.<\/li>\n
  • N. 54 eKr. Caesar taistelee Pompeiusta vastaan.<\/li>\n
  • N. 30 eKr. Octavianus taistelee Antoniusta vastaan<\/li>\n<\/ul>\n

    Tasavalta hajoaa ja Octavianuksesta tulee ensimm\u00e4inen keisari, Imperator Augustus vuonna 27 eKr.<\/p>\n

    Suurvallaksi muotoutuessaan 100-luvulla eKr. ja my\u00f6s tasavallan aikana (ennen keisari Augustusta) monimuotoisista kansanhuveista ja spektaakkeleista muodostui merkitt\u00e4v\u00e4 osa julkista toimintaa ja kasvavien v\u00e4est\u00f6m\u00e4\u00e4rien huvitusta<\/strong>. Areenoilla n\u00e4htiin muun muassa gladiaattoritaisteluita, kilpa-ajoja ja julkisiin virkoihin pyrkivi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4. Kaikki pyrkiv\u00e4t saamaan kansansuosiota ja vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen lahjoittamalla n\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. T\u00e4lt\u00e4 ajalta ovat per\u00e4isin my\u00f6s kuuluisimmat komedian kirjoittajat.<\/p>\n

    Draamakirjailijat Plautus ja Terentius<\/h3>\n

    Kreikkalaista komediaa j\u00e4ljittelev\u00e4 n\u00e4ytelm\u00e4laji sai nimekseen fabula<\/em> tai comedia<\/em> palliata. <\/em>Nimi juontaa juurensa kreikkalaistyyppisest\u00e4 lyhytt\u00e4 vaatetta tarkoittavasta sanasta. Roomalaisaiheisista n\u00e4ytelmist\u00e4 poiketen orja esitet\u00e4\u00e4n niiss\u00e4 aina is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 viisaampana. T\u00e4rkein esikuva oli Menandros, ja lajin kuuluisimmat edustajat olivat Plautus <\/strong>ja Terentius<\/strong>. Plautus (250 EKr. \u2013 + 184 eKr?) oli aikanaan suositumpi ja kuuluisampi, kun taas Terentiusta on ihailtu etenkin renessanssiaikana ja sen j\u00e4lkeen. Alla Plautuksen t\u00e4rkeimpi\u00e4 n\u00e4ytelmi\u00e4:<\/p>\n

    Menaechmi (Kaksoset)<\/em><\/p>\n

    Amphitruo <\/em><\/p>\n

    Aulularia (Kultaruukku) <\/em><\/p>\n

    Mostellaria (Kummitustarina) <\/em><\/p>\n

    Miles gloriosus (Loistava soturi) <\/em><\/p>\n

    Vaikka Plautuksen nimiin on merkitty noin 130 n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4, niist\u00e4 ehk\u00e4 vain 20 on alkuper\u00e4isi\u00e4. Teatterit mainostivat omia n\u00e4ytelmi\u00e4\u00e4n h\u00e4nen nimiss\u00e4\u00e4n saadakseen yleis\u00f6\u00e4. Kaksoset-<\/em>n\u00e4ytelm\u00e4 oli my\u00f6hemmin Shakespearen Erehdysten komedian <\/em>esikuva. Amphitruo<\/em> n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Jupiter ottaa sotap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Amphitryonin muodon ja viettelee t\u00e4m\u00e4n hurskaan vaimon, joka synnytt\u00e4\u00e4 Herakleen (roomaksi Hercules). My\u00f6s my\u00f6hemm\u00e4t komediankirjoittajat ovat suosineet aihetta. Aulularia<\/em>, eli Kultaruukku<\/em> oli Moli\u00e8ren Saituri<\/em>-n\u00e4ytelm\u00e4n pohjana. Loistavaa soturia<\/em> puolestaan voi pit\u00e4\u00e4 eurooppalaisen komedian rehvastelevien soturihahmojen alkumuotona.<\/p>\n

    Plautuksen juonet ovat yksinkertaisia ja niiss\u00e4 koomiset tilanteet seuraavat toisiaan vauhdikkaasti. Henkil\u00f6iden luonteet ovat selkeit\u00e4, ja n\u00e4ytelmiss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyy my\u00f6s roomalaisten arki. Plautus jatkoi Menandroksen uuden komedian my\u00f6t\u00e4 kehittynytt\u00e4 henkil\u00f6valikoimaa. H\u00e4n k\u00e4ytti puhekielt\u00e4 ja murteita, keksi uudissanoja ja muovasi vapaasti kielt\u00e4. Sen lis\u00e4ksi teoksiin oli lis\u00e4tty orjien ja palvelijoiden osuuksia; \u201dparasiitti\u201d eli siivell\u00e4 el\u00e4j\u00e4 oli t\u00e4rke\u00e4 koominen hahmo.<\/p>\n

    Plautuksen n\u00e4ytelm\u00e4t sis\u00e4siv\u00e4t prologin, joka useimmiten oli puhe yleis\u00f6lle. Prologi pyrki vangitsemaan yleis\u00f6n huomion sek\u00e4 selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sille l\u00e4ht\u00f6tilannetta. Dialogi koostuu proosasta, mutta mukana on my\u00f6s juonen katkaisevia lauluja (canticum<\/strong>). Sen vuoksi ne olivat aikansa laulun\u00e4ytelmi\u00e4. Plautus ei k\u00e4ytt\u00e4nyt kuoroa.<\/p>\n

    Terentius <\/strong>(190 Ekr. \u2013 + 159 eKr.), jolle Menandros oli my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4 esikuva, oli \u201dhienostuneempi\u201d n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija kuin Plautus. Terentiuksen n\u00e4ytelm\u00e4t olivat kielellisesti selke\u00e4mpi\u00e4 ja h\u00e4n kiinnitti paljon huomiota rakenteen ja juonen sommitteluun. My\u00f6s ”realistina” Terentius oli uskottavampi ja huolellisempi kuin Plautus. Terentius yhdisteli vapaasti useampia l\u00e4hteit\u00e4. H\u00e4n ei lis\u00e4nnyt roomalaista paikallisv\u00e4ri\u00e4 n\u00e4ytelmiins\u00e4, vaan s\u00e4ilytti kreikkalaisen tunnelman. Terentius ei kuitenkaan ollut aikanaan suosittu. Vasta renessanssin my\u00f6t\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tuli arvostetumpi kuin Plautuksesta. Ainakin seuraavat kuusi n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 tunnetaan varmuudella.<\/p>\n

    Andria <\/em><\/p>\n

    Hecyra <\/em><\/p>\n

    Heauton Timorumenos <\/em><\/p>\n

    Eunuchus<\/em><\/p>\n

    Phormio <\/em><\/p>\n

    Adelphi<\/em><\/p>\n

    N\u00e4yttelij\u00e4t ja esitykset<\/h2>\n

    Plautus oli oman seurueensa johtaja, dominus gregis<\/strong>, eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sek\u00e4 kirjailija, n\u00e4yttelij\u00e4, ohjaaja ett\u00e4 manageri. H\u00e4n vastasi neuvotteluista esityksen tilaajan<\/strong> kanssa. N\u00e4yttelij\u00e4t (histriones<\/strong>) olivat h\u00e4nen omistamiaan orjia. Kuuluisuuteen nouseva n\u00e4yttelij\u00e4 voitiin kuitenkin vapauttaa, kuten muutkin lahjakkaat ja merkitt\u00e4v\u00e4t orjat. T\u00e4llainen my\u00f6hemmin rikastunut ja arvostettu n\u00e4yttelij\u00e4 ja puhetaidon opettaja oli Roscius<\/strong> (+ 62 eKr). H\u00e4n oli kuuluisan kirjailijan ja retoorikon Cicero yst\u00e4v\u00e4, joka piti Rosciusta oivallisena esikuvana puhujille.<\/p>\n\n\t\t