{"id":1282,"date":"2016-08-03T12:30:24","date_gmt":"2016-08-03T09:30:24","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1282"},"modified":"2023-11-09T13:15:42","modified_gmt":"2023-11-09T10:15:42","slug":"1-1-miksi-teatterihistoria-voisi-olla-tarpeellista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/1-1-miksi-teatterihistoria-voisi-olla-tarpeellista\/","title":{"rendered":"
1.1<\/div> Teatterihistorian tarpeellisuudesta"},"content":{"rendered":"
Aluksi selvittelemme nelj\u00e4\u00e4 eri kysymyskokonaisuutta.<\/h5>\n
    \n
  1. Mit\u00e4 historia on? Mit\u00e4 ja miten siit\u00e4 voidaan tiet\u00e4\u00e4? Mit\u00e4 joudutaan huomioimaan erityisesti teatterihistorian osalta?<\/li>\n
  2. Mit\u00e4 kaikkea \u201dteatterilla\u201d voidaan tarkoittaa? Mit\u00e4 esitt\u00e4vi\u00e4 toimintoja teatterin piiriin voidaan lukea?<\/li>\n
  3. Mill\u00e4 tavalla esitt\u00e4v\u00e4t taiteet ja erityisesti teatteri ovat sidoksissa aikansa yhteiskuntaan ja valtiomuotoon sek\u00e4 niit\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4viin uskomuksiin, uskontoon ja ajattelutapoihin \u2013 toisin sanoen ideologioihin sanan laajassa merkityksess\u00e4?<\/li>\n
  4. Lopuksi esittelen er\u00e4it\u00e4 yleisimpi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4 siit\u00e4, miten teatterihistoriaa on tutkittu ja mill\u00e4 eri tavoin siit\u00e4 voi kirjoittaa tai kertoa. Esittelen my\u00f6s ajatuksia siit\u00e4, miksi historian opiskelu on paitsi hy\u00f6dyllist\u00e4 my\u00f6s hauskaa ja loputtoman stimuloivaa eli innostavaa, ja jopa tarpeellista. N\u00e4kemykset ovat tarttuneet takkiini matkan varrelta, joten saatan intoutua joihinkin palopuheisiin. Ehk\u00e4 tunnistat niiden joukosta my\u00f6s omia motiivejasi?<\/li>\n<\/ol>\n

    Mit\u00e4 historia on?<\/h2>\n

    Historia tarkoittaa useissa kieliss\u00e4 samaa kuin \u201dkertomus\u201d, eli tarina. Sen vuoksi historiaa on k\u00e4ytetty my\u00f6s halventavassa mieless\u00e4: \u201dne ovat niit\u00e4 tarinoita, juttuja \u2013 valheita!\u201d.<\/p>\n

    Antiikinaikaisten historioitsijoiden kirjoituksissa esiintyi my\u00f6s kuulopuheisiin perustuvia, vet\u00e4vi\u00e4 tarinoita kaukaisista maista ja ajoista. My\u00f6hemmin ymm\u00e4rrett\u00e4vist\u00e4 syist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4ksi nousi suurmiesten tekojen ja toimintojen yl\u00f6skirjaaminen. Tarkkaa eroa my\u00f6sk\u00e4\u00e4n \u201dtarunomaisten\u201d ja \u201dhistoriallisten\u201d henkil\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4 ei esiintynyt. Sit\u00e4 ei pidetty tarpeellisena, sill\u00e4 molemmissa tapauksissa henkil\u00f6t eliv\u00e4t vain aikalaisten mielikuvissa, ja antiikin teatteri vahvisti vallitsevia mielikuvia merkitt\u00e4v\u00e4sti. El\u00e4m\u00e4kertojen lis\u00e4ksi alettiin laatia my\u00f6s kronikoita. My\u00f6s ne olivat laajoja kertomuksia menneist\u00e4 ja my\u00f6s nykyisist\u00e4 tapahtumista, jotka perustuivat saatavissa oleviin tietoihin.<\/h6>\n

    Historiantutkimus, jossa kirjoittaja pyrki olemaan luotettava kertoja<\/strong> ja my\u00f6hemmin tieteellinen historiantutkija<\/strong> eriytyi 1700-luvulla ja nousi tieteellisen\u00e4 menetelm\u00e4n\u00e4 kukoistukseen 1800-luvulla. Siit\u00e4 l\u00e4htien j\u00e4rjestelm\u00e4llinen menettely ja l\u00e4hdekriittinen tutkimusote<\/strong> ovat hallinneet k\u00e4sityst\u00e4 historiantutkimuksesta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 vanhoissa teksteiss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 ei ole vain se, mit\u00e4 niiss\u00e4 sanotaan, vaan se, miss\u00e4 olosuhteissa ja mit\u00e4 varten tietty teksti on syntynyt.<\/p>\n

    Kunnianhimoisena tavoitteena oli saada selville se, kuinka asiat \u201doikeastaan ovat tapahtuneet\u201d, niin kuin kuuluisa saksalainen historioitsija Leopold von Ranke muotoili 1820-luvulla. Kuten huomaat, kunnianhimoisena p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on totuuden <\/strong>selvitt\u00e4minen ”puhtaiden tosiasioiden” perusteella. T\u00e4llainen ajattelutapa tunnetaan positivistisen tieteenfilosofian nimell\u00e4.<\/p>\n

    Mutta kuten omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4mme tied\u00e4mme, on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen haastavaa sanoa totuutta meist\u00e4 itsest\u00e4mme tai ajastamme t\u00e4ss\u00e4 ja nyt. Ei ole kuitenkaan yht\u00e4 totuutta, vaan ainoastaan useampia n\u00e4k\u00f6kulmia.<\/em> Esimerkiksi kylm\u00e4n sodan p\u00e4\u00e4ttymisen yhteydess\u00e4 1980- ja 1990 -lukujen vaihteessa tiettyjen asiakirjojen paljastuminen tai niiden olemassaolon my\u00f6nt\u00e4minen It\u00e4-Euroopan sosialistisissa maissa saattoi vaikuttaa kokonaisten kansakuntien kohtaloihin, historiankirjoituksesta puhumattakaan. Taannoinen riita Urho Kekkosen suljetun arkiston avoimuudesta riippumattomille tutkijoille kertoo samasta asiasta.<\/p>\n

    Tutkija, joka on samalla historian kertoja eli kirjoittaja on aina riippuvainen niist\u00e4 l\u00e4hteist\u00e4, joita h\u00e4nell\u00e4 on k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n sek\u00e4 siit\u00e4, kuinka ne suhtautuvat toisiinsa. Toisaalta kaikkea tutkimusta, my\u00f6s kriittist\u00e4 historiantutkimusta, ohjaa tutkijan esiymm\u00e4rrys <\/strong>kohteestaan.<\/p>\n

    Vaikka kertojan s\u00e4vy olisi asiallisen kuivaa ja luettelomaista, tietyt perusoletukset ohjaavat my\u00f6s jokaista leimallisesti objektiiviselta vaikuttavaa kertojaa. Se ett\u00e4 voit olla historian lukijana tai kuulijana t\u00e4ysin samaa tai t\u00e4ysin eri mielt\u00e4 osoittanee v\u00e4itteen todeksi. Ei voi olla olemassa vain yht\u00e4 kaikkivoipaa kertomusta teatterin historiasta, ”THE history of theatre”, vaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n yksi vaihtoehto useiden joukossa, ”A history of the theatre”<\/strong> \u2013 \u201der\u00e4s teatterin historia\u201d. Sen vuoksi, mit\u00e4 useammasta l\u00e4hteest\u00e4 opiskelet samoja asioita, sit\u00e4 selvemmin huomaat, mist\u00e4 asioista tietyn aikakauden kirjoittajat ovat samaa mielt\u00e4, mist\u00e4 taas eiv\u00e4t.<\/h6>\n
    \u201dMennyt on vieras maa\u201d. (Past is a foreign country.) Ollessamme ulkomailla tutustumme siihen, mihin meid\u00e4n halutaan tutustuvan tai mihin itse haluamme tutustua; samalla se, mill\u00e4 asenteella katsomme ymp\u00e4rillemme vaikuttaa, sek\u00e4 my\u00f6s asiat, joilta haluamme sulkea silm\u00e4mme vaikuttaa kokonaishavaintoomme. T\u00e4llaiset seikat m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s sit\u00e4, mit\u00e4 menneisyydest\u00e4 haluamme n\u00e4hd\u00e4 ja mille taas ummistamme silm\u00e4mme.<\/h6>\n
    Teatterin historioitsija on usein hyvin riippuvainen j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neist\u00e4 aineistoista, n\u00e4ytelm\u00e4teksteist\u00e4, esityskuvailuista, kuvista, asiakirjoista ja esineist\u00e4. Yhdistelem\u00e4ll\u00e4 tietoja t\u00e4llaisista aineistoista, ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 siin\u00e4 harkiten mielikuvitusta, on p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 kuvata ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ohitse kiit\u00e4neit\u00e4 esityksi\u00e4. Ne ovat luonteeltaan ennen muuta tapahtumia, joiden keski\u00f6ss\u00e4 on el\u00e4vien ihmisten toisia ihmisi\u00e4 varten luoma ja esitt\u00e4m\u00e4 taideteos.<\/h6>\n

    Mit\u00e4 teatteri on?<\/h2>\n

    Yksi toimivimmista m\u00e4\u00e4ritelmist\u00e4 teatterille on vuodelta 1964. Tutkija Eric Bentley ehdotti, ett\u00e4 teatteria on se, kun \u201dA esitt\u00e4\u00e4 olevansa B, kun C katsoo\u201d<\/strong>. Kyse on kolmesta ihmisest\u00e4, joista kaksi (A ja C) on \u201doikeita\u201d ja kolmas on toisen tai molempien kuvittelema hahmo, \u201droolihenkil\u00f6 B\u201d.<\/p>\n

    Teatterin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 ei t\u00e4yty, jos A esitt\u00e4\u00e4 B:t\u00e4 ilman, ett\u00e4 kukaan katsoo. (Se on vasta valmistautumista esitykseen, tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n \u201dpoikkeavaa k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4\u201d.) Silloinkin, kun A on ammattimainen esiintyj\u00e4, joka harjoittelee roolia B, h\u00e4nelle voi olla hy\u00f6dyllist\u00e4 kuvitella itselleen katsoja C. Mit\u00e4\u00e4n muutakaan t\u00e4st\u00e4 minimikaavasta ei voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pois.<\/p>\n

    Asia monimutkaistuu, kun ajatellaan sit\u00e4, mill\u00e4 eri tavoin A, B ja C ovat toimineet kesken\u00e4\u00e4n eri aikakausina. Se mit\u00e4 roolihenkil\u00f6lle on syyt\u00e4 tapahtua ja mit\u00e4 taas ei koskee B:t\u00e4. Draamakirjallisuutta on aina ohjeistettu ja analysoitu paljon. Miten kiinnostavasti A:n pit\u00e4\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 B:t\u00e4, jotta C jaksaa katsoa? Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 A:n osata tanssia, laulaa, puhua tai elehti\u00e4? Ja jos pit\u00e4\u00e4, niin miten hyvin ja mill\u00e4 tyylill\u00e4? Vai onko tiettyn\u00e4 aikana pit\u00e4nyt juuri v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kaikkea \u201dylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 krumeluuria\u201d esitt\u00e4misess\u00e4? Toisinaan esityksiss\u00e4 taas roolihenkil\u00f6 B:n k\u00e4sitteest\u00e4 on kokonaan luovuttu. Silloin esityksiss\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4nkin esitt\u00e4j\u00e4 A suorittamassa aivan kuin omana itsen\u00e4\u00e4n annettuja teht\u00e4vi\u00e4: katsoja C ei n\u00e4ek\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 B:t\u00e4, vaan sovelluksen A:sta, A1.<\/sup><\/p>\n

    Kun hallitsija kruunataan ja h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4ytyy kansalle, h\u00e4n \u201don\u201d hallitsija. Silti n\u00e4ytt\u00e4ytyminen on tarkkaan harkittua. Kun tietyt henkil\u00f6t muodostavat kulkueen, he ilmaisevat kannattavansa tiettyj\u00e4 arvoja ja maailmankuvaa, jonka sis\u00e4ll\u00e4 he ilmaisevat tahtonsa. Kun akrobaatti keinuu narulla, h\u00e4n yleens\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 vain itse\u00e4\u00e4n tai taiteilijapersoonaansa, jolla on erityinen taito, ja josta kaikki voivat vakuuttua.<\/p>\n

    Kun taikuri tekee tempun, h\u00e4n luo illuusion <\/strong>henkil\u00f6st\u00e4, joka katoaa tai sahataan poikki. Taiturin taito on luoda illuusio, kuvitelma tai mielikuva jostakin. Silti katsoessamme poikkisahaamista tied\u00e4mme, ett\u00e4 olemme harhakuvan vallassa. My\u00f6s teatterissa olemme tietoisia siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4kem\u00e4mme ei ole totta, kun katsomme fiktiivist\u00e4 henkil\u00f6\u00e4 ja h\u00e4nen toimintaansa<\/strong>. Vaikka roolin B takana on n\u00e4yttelij\u00e4 A, kuvittelemme ja my\u00f6t\u00e4el\u00e4mme fiktiivisen tarinan. B:n tarinassa A ja C kohtaavat. Katsomme ja nautimme siis esiintyj\u00e4n esittelem\u00e4st\u00e4 maailmasta. Mutta olennaista on kaksoiskatsominen, <\/strong>sill\u00e4 katsojina n\u00e4emme yhtaikaa sek\u00e4 roolihenkil\u00f6n ett\u00e4 sit\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4n; katsoja C n\u00e4kee sek\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4 A:n ett\u00e4 roolihenkil\u00f6 B:n.<\/p>\n

    Mit\u00e4 henkil\u00f6hahmolle sitten tapahtuu? Tarinan henkil\u00f6 on harvoin yksin, sill\u00e4 draaman ydinpiirteisiin kuuluu aina jokin kamppailu! Mutta kamppailu ket\u00e4 tai mit\u00e4 vastaan? Jumalainen kamppailu maailman luomisesta vai ensimm\u00e4isen ihmisen kamppailu jumalhahmoja vastaan? Onko ihminen kyl\u00e4n myyttinen perustaja, joka lepytt\u00e4\u00e4 kyl\u00e4\u00e4 tulvilta suojelevan joenjumalan? Vai ovatko ihmisen vastustajia demonit, ja ylitsep\u00e4\u00e4sem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n oloiset kiusanhenget? Maailman tarinoissa, kansansaduissa ja myyteiss\u00e4 toistuu se, ett\u00e4 mit\u00e4 vaikeampi vastustaja on, sit\u00e4 arvokkaammiksi sankarin teot osoittautuvat. V\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s niin sanotun todellisen historian henkil\u00f6st\u00e4kin annetaan tietoisen sankarillinen tulkinta.<\/p>\n

    Draaman ominaismuoto on konflikti, kilpailu tai vastakkaisuus, mink\u00e4 vuoksi draamaan tarvitaan kaksi henkil\u00f6\u00e4, <\/strong>tai monologiesityksiin esimerkiksi uskottava ristiriitoja heijasteleva hahmo. Kahden tahdon t\u00f6rm\u00e4\u00e4minen vastakkain on koko draaman juju. Niin kuin urheilussa, my\u00f6s draamassa ihmisten tahdot mittelev\u00e4t ja siin\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n vaikuttamaan toisen toimintaan. Se mill\u00e4 keinoin toimin, mink\u00e4 taktiikan valitsen, mit\u00e4 sanon nyt ja mit\u00e4 j\u00e4t\u00e4n sanomatta ovat draaman lis\u00e4ksi my\u00f6s ihmisel\u00e4m\u00e4n keskeisi\u00e4 kysymyksi\u00e4.<\/p>\n

    Teatteri ja yhteiskunta<\/h2>\n

    Hallitsevassa asemassa olevat ihmiset, kuten yksinvaltainen ruhtinas, kuningas tai tsaari, p\u00e4\u00e4ministeri tai vastaavat \u201djohtavan luokan edustajat\u201d ovat usein avok\u00e4tisesti suosineet esitt\u00e4vi\u00e4 taiteita. Heill\u00e4 on ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n paljon eri keinoja, joilla he hienovaraisesti tai karkeammin ovat voineet puuttua siihen, mit\u00e4 esitt\u00e4j\u00e4t saavat sanoa tai tehd\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n

    Ammattilaiset ovat tiettyin\u00e4 aikoina el\u00e4tt\u00e4neet itsens\u00e4 n\u00e4yttelem\u00e4ll\u00e4 vuoroin kuninkaalle ja vuoroin rahvaalle, joko hienomman kaupunginosan tai k\u00f6yh\u00e4list\u00f6n torilla. Joskus viranomaiset ovat valvoneet vahvoja normeja eli s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 siit\u00e4, millaisia n\u00e4ytelmi\u00e4 oli soveliasta esitt\u00e4\u00e4 ja mill\u00e4 tavalla.<\/p>\n

    Teatteri on siis toisaalta toiminut yhteiskunnallisen vallan valvonnassa. Toisaalta se on kuitenkin usein vaikuttanut niihin muutoksiin, joita yhteiskunnallisessa tilanteessa on tapahtunut. <\/strong>N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 on sanottu \u00e4\u00e4neen se, mist\u00e4 muut ovat vaienneet. Kun suuret ihmisjoukot ovat kokoontuneet teatterin katsomoon yhteiskunnallisten ristiriitojen vallitessa, pienetkin impulssit n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 voivat kiihdytt\u00e4\u00e4 mieli\u00e4.<\/p>\n

    Tulemme havaitsemaan, ett\u00e4 esitt\u00e4j\u00e4ll\u00e4 on suuri voima ja valta hallita omaa esityshetke\u00e4\u00e4n.<\/strong> Esitt\u00e4j\u00e4t ovat eri aikoina k\u00e4ytt\u00e4neet t\u00e4llaista valtaa eri tavalla.<\/p>\n

    Yhteiskunnallisesti usein yl\u00f6s- tai eteenp\u00e4in pyrkiv\u00e4 luokka on voinut kanavoida teatterin kautta pyrkimyksi\u00e4\u00e4n. N\u00e4in tapahtui 1700-luvulla eri maissa, kun porvaristo (sana vastaa nykymerkityksess\u00e4 keskiluokkaa) alkoi taistella oikeuksistaan aateliston rinnalla. Ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n itseymm\u00e4rrykselle teatteri nousi t\u00e4rke\u00e4ksi 1800-luvun lopulla. Molemmissa tapauksissa teatteri on kannatellut moraalia ja arvoja, joita nouseva yhteiskuntaluokka on pit\u00e4nyt menestymisens\u00e4 edellytyksin\u00e4.<\/p>\n

    Taiteilijat ovat halunneet varsinkin ”Euroopan hullun vuoden” 1968 j\u00e4lkeen korostaa teatteria kapinallisena ja vallankumouksellisena taidemuotona. Teatterilla on kuitenkin vaarana menett\u00e4\u00e4 katsojansa, jos sen edustama ajattelutapa ei vastaa sit\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4n yhteis\u00f6n sisimpi\u00e4 tuntoja. Siksi teatterin yhteiskunnallisesti radikaaleja hetki\u00e4 on syyt\u00e4 tarkastella suhteessa vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen.<\/p>\n

    Uhmakkuus on ilmennyt sek\u00e4 ilmaisukeinoissa ett\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6iss\u00e4, ja se on mahdollistanut taiteellisen uudistumisen. Innovaatiot, jotka uuden sukupolven yleis\u00f6 hyv\u00e4ksyy muuttuvat kuitenkin pian konventioiksi, eli esitt\u00e4misen tapaj\u00e4rjestelm\u00e4ksi. S\u00e4\u00e4st\u00e4n tarkemmat esimerkit my\u00f6hemm\u00e4ksi, sill\u00e4 eurooppalaisen teatterin historia on t\u00e4ynn\u00e4 niit\u00e4.<\/p>\n

    Sama p\u00e4tee uskonnollisiin kysymyksiin. Teatterin juuret ovat uskonnossa, mutta my\u00f6s uskonnot on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 \u201dyhteis\u00f6llisin\u00e4 ratkaisumalleina metafyysisiin, olemassaolon perusteita koskeviin, kysymyksiin\u201d. Euroopan osalta t\u00e4h\u00e4n liittyv\u00e4t vain antiikin uskonnot sek\u00e4 kristinusko, jonka suhde teatteriin on hyvin vaihteleva.<\/p>\n

    Kaiken kaikkiaan omassa ajassaan el\u00e4v\u00e4 teatteri voidaan aina n\u00e4hd\u00e4 yhteis\u00f6n itse\u00e4\u00e4n varten yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4n\u00e4 sosiaalisena rituaalina<\/strong>. Muiden rituaalisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jens\u00e4 tavoin se vahvistaa toistolla uskomuksiaan ja vallitsevaa maailmankuvaa. Teatterin avulla ik\u00e4\u00e4n kuin suostutellaan yhteis\u00f6n j\u00e4seni\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n vallitseva rakenne ja edist\u00e4m\u00e4\u00e4n yhteis\u00f6n menestyst\u00e4 sen sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

    Esitt\u00e4v\u00e4 toiminta, teatteriesitys sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 aina paitsi maailman mallin my\u00f6s mallin maailmaa varten. <\/strong>Maailman asiat esitet\u00e4\u00e4n tietyll\u00e4 lailla, samoin se, mill\u00e4 lailla tietty toiminta voi johtaa eri lopputuloksiin. Siksi teatterissa \u2013 ja my\u00f6s elokuvassa, joka on eriytynyt teatterista \u2013 katsoja useimmiten tuntee tarinaa ennakolta jossain m\u00e4\u00e4rin. Taito piilee siin\u00e4, kuinka katsojan huomio vangitaan tarinoiden n\u00e4enn\u00e4isell\u00e4 uutuudella. Mik\u00e4li katsoja ei tunne tarinaa ennest\u00e4\u00e4n, h\u00e4n pystyy ainakin ennakoimaan miten tapahtumat voivat edet\u00e4. H\u00e4n pystyy ennakoimaan p\u00e4\u00e4ttyyk\u00f6 esitys h\u00e4ihin vai hautajaisiin. Muita loppujahan ei ole, niin kuin kirjailija Italo Calvino v\u00e4itt\u00e4\u00e4. Vai onko sittenkin?<\/p>\n

    Teatterihistorian kirjoittaminen<\/h2>\n

    Vaikka k\u00e4sityst\u00e4 \u201dpositivistisen\u201d eli perinteisen teatterihistorian kaikkivoipaisuudesta on haastettu, sen ydin, eli ajatus l\u00e4hdekriittisest\u00e4 tutkimuksesta ei ole menett\u00e4nyt merkityst\u00e4\u00e4n. Nykyisin tutkimuksessa painotetaan sit\u00e4, ett\u00e4 tutkijan tulisi muotoilla kysymyksens\u00e4 ja ilmaista esiymm\u00e4rryksens\u00e4 kohteesta<\/strong>. Tutkijan tulisi my\u00f6s pyrki\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n erilaisia l\u00e4hteit\u00e4 ottamalla tarkemmin huomioon niiden ominaispiirteet.<\/p>\n

    Aiheiden, painopisteiden ja \u201dkertomuksen juonen\u201d eli historian ns. Suuren Kertomuksen muodostama piilotarina sen sijaan on vaihdellut ja muuttanut muotoaan. Niin kuin Euroopan taiteen perushistoriassa yleisemmin, my\u00f6s teatterihistoriassa on perinteisesti keskitytty saavutuksiin, uudistajiin ja suuriin nimiin. Suomalaisessa historiankirjoituksessa kansallisen eli suomenkielisen teatteritaiteen synty, sen kehittyminen yh\u00e4 suurempiin kukoistuskausiin on yksi osuva esimerkki piilotarinasta jota on kerrottu ja toistettu, mutta joka nyttemmin on my\u00f6s haastettu.<\/p>\n

    Aiemmin m\u00e4\u00e4rittelin teatterin yhteis\u00f6ss\u00e4 yll\u00e4pidett\u00e4v\u00e4ksi rituaaliksi. Sen vuoksi huomiota t\u00e4ytyy kiinnitt\u00e4\u00e4 uudistajien, suurten nimien ja saavutuksien lis\u00e4ksi my\u00f6s esitt\u00e4vien k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen niin sanottuun arjen tasoon. Toisin sanoen siihen, millaista teatterin valtavirta oli eri aikoina. Seh\u00e4n kuitenkin koski suurinta osaa ihmisist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n opintomateriaalin yleisluontoisuuden vuoksi ei voi kuitenkaan v\u00e4ltty\u00e4 uudistajanimien <\/strong>luettelemiselta, ja arjen tasoon on mahdollista paneutua siin\u00e4 vain melko rajallisesti.<\/p>\n

    Yksityiskohtaisen teatterihistorian tutkimuksen ohella tarvitaan yleisesityksi\u00e4<\/strong> juuri perusopiskelijoiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

    Vuonna 1921 suomennettiin tanskalaisen n\u00e4yttelij\u00e4n, Karl Mantziuksen kirjoittama N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen historia (I + II)<\/em>, joka p\u00e4\u00e4ttyy 1800-luvun alkupuolelle. Se on t\u00e4ynn\u00e4 mielenkiintoisia yksityiskohtaisia kuvauksia painottuen erityisesti kertomuksiin vanhoista n\u00e4yttelij\u00f6ist\u00e4. Muuten yleisesityksi\u00e4 Euroopan (ja Yhdysvaltojen) teatterihistoriasta on suomeksi vain lyhyesti. Niist\u00e4 mainittakoon Ritva Heikkil\u00e4n artikkeli teoksessa Tiedon portaat<\/em>, sek\u00e4 artikkelit muutamissa opintojulkaisuissa ja tietosanakirjoissa. Puute poistui vuonna 1995, kun suomennos englantilainen Glynne Wickhamin teoksesta A History of the Theatre<\/em> (Teatterihistoria<\/em>, suom. Kalevi Nyyt\u00e4j\u00e4) valmistui. Wickhamin lis\u00e4ksi t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 viitataan amerikkalaisen Oscar G Brockettin History of the Theatre, <\/em>josta ilmestyy s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti uusia korjattuja painoksia.<\/p>\n

    Saksan ja ranskan kielill\u00e4 vastaavia teoksia on my\u00f6s saatavilla. Kenties mittavin teatterihistoria, Heinz Kindermannin kymmenosainen Theatergeschichte Europas<\/em> (1957\u20131974), on saksalainen. Sit\u00e4 kompaktimpi ja helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4 on Peter Simhandelin Theatergeschichte in einem Band <\/em>(1996). Kolmas saksalainen mainitsemisen arvoinen teatterihistoria on Margret Dietrichin Die Weltgeschichte des Theaters<\/em> (1968).<\/p>\n

    Ruotsalaiset yleisteokset ovat my\u00f6s melko suppeita, mutta norjaksi on ilmestynyt Jon Nygaardin Teatrets historie i Europa (I+II+III)<\/em>. Jyrk\u00e4st\u00e4 s\u00e4vyst\u00e4\u00e4n huolimatta kokonaisuus on k\u00e4ytt\u00f6kelpoinen ja runsaasti kuvitettu.<\/p>\n

    Esitt\u00e4v\u00e4 taide on aina hetkeen piirretty. Sen vuoksi siit\u00e4 joudutaan aina puhumaan erilaisten niin sanotujen v\u00e4lillisten l\u00e4hteiden kautta. Esityskuvien saatavuus varsinkin teatterin varhaisivaiheilta on heikkoa. Kuva ei aina ole luotettava l\u00e4hde itse esityksest\u00e4. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n valokuva ei varmuudella kerro, onko n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 kuva sama kuin se, joka on toteutunut n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Elokuva- ja videotaltioinnit eiv\u00e4t kuitenkaan ole aivan ongelmattomia dokumentteja, mutta siit\u00e4 huolimatta ne ovat merkitt\u00e4v\u00e4sti laajentaneet mahdollisuutta analysoida ja kuvata mennytt\u00e4.<\/p>\n

    Kaiken kaikkiaan teatterin menneisyyden tutkijat joutuvat kohtaamaan omat erityiset ja monimutkaiset l\u00e4hdekritiikin ja -analyysin ongelmat. Tietomme eurooppalaisen teatterin joistakin kaikkein kiintoisimmistakin ilmi\u00f6ist\u00e4 voivat olla puutteellisten l\u00e4hteiden varassa.<\/p>\n

    Nyky\u00e4\u00e4n s\u00e4hk\u00f6isist\u00e4 l\u00e4hteist\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paljon tietoa teatterihistoriasta. Esimerkiksi isojen kielialueiden, kuten englannin, ranskan ja saksan Wikipedia-sivut ovat yleens\u00e4 melko luotettavia. Niiden k\u00e4ytt\u00f6 on suositeltavampaa kuin lyhyempien ja joskus my\u00f6s ep\u00e4tarkempien suomenkielisten Wikipedia-sivujen. Toisaalta my\u00f6s erikielisi\u00e4 Wikipedia-sivuja voi hallita jokaisen kieli- ja kulttuurialueen omat, usein kansallisesti latautuneet, painotukset ja k\u00e4sitykset.<\/p>\n

    My\u00f6s teattereiden omilta kotisivuilta voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 mielenkiintoista aineistoa: ne ovat omassa subjektiivisuudessaan ”totta”.<\/p>\n

    Internet-n\u00e4kyvyys ja kontaktien saatavuus ovat t\u00e4rkeit\u00e4 my\u00f6s uusille, pienille ja usein kriittisille ryhmille. Verkon kautta teattereille on avautunut uusi kontaktitapa yleis\u00f6\u00f6n. Verkkosivut kertovat teatteriryhmien esityksist\u00e4 ja kiertueista sek\u00e4 tarjoavat yleis\u00f6lle mahdollisuuden palautteen antamiseen. Merkitt\u00e4ville ryhmille yleis\u00f6t ovat jo l\u00e4hes globaaleja. Niin sanottu Web 2.0 on luonut yh\u00e4 uudenlaisia mahdollisuuksia teattereille ja ryhmille mainostaa itse\u00e4\u00e4n potentiaaliselle yleis\u00f6lle. Sosiaalisen median eri sovellukset, kuten Youtube-kanavat, videologit, Facebook ja Instagram ovat mahdollistaneet teatteri-instituutioiden, vapaiden ryhmien tai yksitt\u00e4isten taiteilijoiden suoran vuorovaikutuksen yleis\u00f6ns\u00e4 kanssa.<\/h5>\n

    Miksi teatterin historiaa tarvitaan?<\/h2>\n

    Pyrin vastaamaan kysymykseen erittelem\u00e4ll\u00e4 teatterihistorian merkityksen kuuteen osaan.<\/h5>\n
      \n
    1. Tradition eli taiteen perinteen tuntemus voi edist\u00e4\u00e4 taidetta ratkaisevasti. Tulemme saamaan siit\u00e4 monta esimerkki\u00e4. Teatteri l\u00e4nsimaissa, eurooppalaisessa muodossaan on uusintanut itse\u00e4\u00e4n historiansa kautta. Keinona on usein ollut palaaminen teatterin yksinkertaisiin alkumuotoihin. Innoitusta ja oikeutusta niin draaman kuin n\u00e4yttelemisen kohdalla on haettu usein vanhasta.<\/li>\n
    2. Eurooppalaisessa teatterissa on joitain muotoja, kuten ooppera ja klassinen baletti, joissa alati varioidaan tiettyn\u00e4 historiallisena aikana syntynytt\u00e4 muotoa. Sen vuoksi niiden parissa ty\u00f6skentely edellytt\u00e4\u00e4 traditioon perehtymist\u00e4. Aasiassa teatterin muodot perustuvat nimenomaan ankariin teknisiin ja sis\u00e4\u00e4ll\u00f6llisiin konventioihin (s\u00e4\u00e4nt\u00f6, j\u00e4rjestelm\u00e4, tapa).Vanhat esitysmuodot ovat saaneet kiinnostuneita harrastajia, joille kaavamaisuus ja s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen pysyvyys ovat virkist\u00e4vi\u00e4 haasteita.<\/li>\n
    3. Teatterissa teokset ovat toistensa kaltaisia, sill\u00e4 tietty n\u00e4ytelmist\u00f6, tietyt perusasetelmat ja teatterilajien traditiot<\/strong> ovat kulkeneet aikakausien halki. Teokset viittaavat toisiinsa, teatterissa esiintyy vakituisia aiheita, perustilanteita, -juonia ja vakituisia henkil\u00f6hahmoja, jotka ovat tyypillisi\u00e4 tietyille lajeille (genre). Tiettyin\u00e4 aikakausina t\u00e4llaiset j\u00e4rjestelm\u00e4t voivat olla hyvinkin eriytyneit\u00e4. Omalta ajaltamme tunnistamme varmasti l\u00e4nnenfilmien, perhesarjojen tai agenttitarinoiden vakioasetelmat ja tyypit. Siin\u00e4 miss\u00e4 elokuvan harrastajat voivat olla hyvin genre-tietoisia, teatterissa puolestaan suositaan nyky\u00e4\u00e4n usein lajityyppien tietoista sekoittamista tai hyppimisi\u00e4 lajityypist\u00e4 toiseen.<\/li>\n
    4. Teatterihistoria on liitetty kansallisen kulttuurin ja kansallisten saavutusten historian keskeiseksi osaksi. Useimmiten voimakkain teatteritaiteen kehitys on yhdistynyt kansallisen nousun ja kansallisvaltion vakiintumisen aikaan. N\u00e4in on tapahtunut Perikleen Ateenassa, Elisabetin ajan Englannissa, Aurinkokuninkaan Ranskassa, valistusajan Saksassa ja 1800-luvun lopun Suomessa.<\/li>\n
    5. Muuttuvat historiantulkinnat ovat vaikuttaneet teatterin ja sen ty\u00f6ntekij\u00f6iden itseymm\u00e4rrykseen omasta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n ja samastumisen kohteistaan. Esimerkiksi toisen maailmansodan j\u00e4lkeen voimakas samastuminen ty\u00f6v\u00e4en teatteritoimintaan tai avantgardeen edesauttoi sis\u00e4ll\u00f6n ja muodon kokeilujen syntyyn ja kannanottoihin.<\/li>\n
    6. Palaaminen teatterin perusasioihin on yh\u00e4 uudelleen osoittautunut taiteellisen innovaation pohjaksi. Syyn\u00e4 t\u00e4llaiseen kehityksen spiraalimaisuuteen tai heilurimaisuuteen on ollut teatterin ilmaisun ominaisluonto. Esimerkiksi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ihmisen fyysisill\u00e4 voimavaroilla on rajoituksensa, kun taas mielikuvituksen voimalla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 on todella helppo kuvata lent\u00e4mist\u00e4.<\/li>\n<\/ol>\n

      Teatterissa vallitsee jatkuvan uusiutumisen laki ja paradoksi. Kuten er\u00e4s 1900-luvun merkitt\u00e4vist\u00e4 teatteripersoonista Peter Brook on maininnut: \u201dteatterissa totuus on aina vaelluksella\u201d. Toisin sanoen se mik\u00e4 nyt n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 todelta j\u00e4hmettyy jo huomenna, ellei uutta nyt-hetke\u00e4<\/strong> synny. Teatterin yhteydess\u00e4 kaikkein olennaisinta ovat aikaa ja paikkaa tarkoittavat sanat t\u00e4ss\u00e4 ja nyt<\/strong> (latinaksi \u2019hic et nunc\u2019). Mik\u00e4\u00e4n tieto tai perinne ei auta, jos esitys ei el\u00e4. Se ett\u00e4 menneisyydess\u00e4, \u2019siell\u00e4 ja silloin\u2019 vallitsi sen hetken<\/strong> \u2019t\u00e4ss\u00e4 ja nyt\u2019 on teatterihistorian alati kipunoiva ydin.<\/p>\n

      Kun edess\u00e4mme on meit\u00e4 syv\u00e4lt\u00e4 koskettava esitt\u00e4j\u00e4, tied\u00e4mme ett\u00e4 h\u00e4nen lukemattomat edelt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 ovat olleet samojen haasteiden edess\u00e4. Siksi historian tunteminen on t\u00e4rkein voimavaramme siirtyess\u00e4mme kohti tulevaisuutta. Historia antaa tiedon ja uskon ihmisen toimintaan vastaisuudessakin. Se osoittaa, ett\u00e4 yht\u00e4 lailla kuin ihmiskunnan historia my\u00f6sk\u00e4\u00e4n taide ei \u00e4kisti lopu johonkin. Se muuntelee alati samoja perusasioita ja on el\u00e4v\u00e4 joka hetkess\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

      Aluksi selvittelemme nelj\u00e4\u00e4 eri kysymyskokonaisuutta. Mit\u00e4 historia on? Mit\u00e4 ja miten siit\u00e4 voidaan tiet\u00e4\u00e4? Mit\u00e4 joudutaan huomioimaan erityisesti teatterihistorian osalta? Mit\u00e4 kaikkea \u201dteatterilla\u201d voidaan tarkoittaa? Mit\u00e4 esitt\u00e4vi\u00e4 toimintoja teatterin piiriin voidaan lukea? Mill\u00e4 tavalla esitt\u00e4v\u00e4t taiteet ja erityisesti teatteri ovat sidoksissa aikansa yhteiskuntaan ja valtiomuotoon sek\u00e4 niit\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4viin uskomuksiin, uskontoon ja ajattelutapoihin \u2013 toisin sanoen […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[12],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1282"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1282"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1282\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2036,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1282\/revisions\/2036"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1282"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1282"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1282"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}