{"id":1652,"date":"2016-06-06T16:21:13","date_gmt":"2016-06-06T13:21:13","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1652"},"modified":"2016-10-21T16:26:34","modified_gmt":"2016-10-21T13:26:34","slug":"10-3-nouseva-oikeistopopulismi-ja-teatteri","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/10-3-nouseva-oikeistopopulismi-ja-teatteri\/","title":{"rendered":"
10.3<\/div> Nouseva oikeistopopulismi ja teatteri"},"content":{"rendered":"

It\u00e4vallan Vapauspuolue FP\u00d6 nousi vuoden 1999 parlamenttivaaleissa 26,9 prosentilla maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi sosiaalidemokraattisen SF\u00d6:n j\u00e4lkeen. FP\u00d6 jakoi toisen tilan yhdess\u00e4 konservatiivisen \u00d6VP:n kanssa ja puolueiden\u00a0oli tarkoitus muodostaa hallitus yhdess\u00e4. Tulos otettiin vastaan ymp\u00e4ri Eurooppaa shokkina. Useat EU-maat suunnittelivat kahden v\u00e4lisi\u00e4 diplomaattisia sanktioita sill\u00e4 perusteella, ett\u00e4 FP\u00d6:n nousu hallituspuolueeksi legitimoisi \u00e4\u00e4rioikeiston Euroopassa. Sanktioista kuitenkin luovuttiin syyskuussa 2000, kun tilanne rauhoittui FP\u00d6:n koetun uhan suhteen. My\u00f6s oikeusvaltion avoimen vaalituloksen kyseenalaistaminen ei olisi ollut mutkatonta.<\/p>\n

J\u00f6rg Haiderin johtaman Vapauspuolueen nousu oli ennakkotapaus poliittisesta suuntauksesta, joka voimistui seuraavan viidentoista vuoden aikana. Silloin uudenlaisten oikeistopopulististen puolueiden kannatus kasvoi esimerkiksi Hollannissa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Suomessa ja muissa Pohjois-Euroopan maissa sek\u00e4 Unkarissa. Haiderin hahmo yhdisti taitavasti dynaamista urheiluhullua, \u201dtavallisen kansan\u201d yst\u00e4v\u00e4\u00e4 sek\u00e4 kotiseutupatriotismia kansallispukuineen. Samalla h\u00e4n tietoisen karkealla ja ep\u00e4konventionaalisella k\u00e4yt\u00f6ksell\u00e4\u00e4n hy\u00f6kk\u00e4si verbaalisesti v\u00e4hemmist\u00f6j\u00e4 ja muita poliitikkoja vastaan julkisuudessa.<\/p>\n

2000-luvun eurooppalainen oikeistopopulismi eroaa perinteisest\u00e4 \u00e4\u00e4rioikeistosta, eik\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4 niink\u00e4\u00e4n selit\u00e4 vanhojen fasististen perinteiden tai j\u00e4rjest\u00f6jen henkiinher\u00e4\u00e4minen kuin globalisaation aiheuttama nopea rakenteellinen ja kulttuurinen muutos. Oikeistopopulismissa korostuvat \u201dkansallisen edun\u201d avoin puolustaminen, markkinoiden ja ty\u00f6paikkojen protektionismi sek\u00e4 vastahakoisuus tarttua ylikansallisiin ongelmiin kuten ilmastonmuutos tai pakolaiskriisi. Poissulkeva retoriikka heijastuu yhteiskunnan eri kerroksiin, ja kulttuuripolitiikassa taiteen teht\u00e4v\u00e4ksi ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n kansallisen erityisluonteen ja suuruuden osoittaminen. Oikeistopopulistiset puolueet ovat vedonneet ymp\u00e4ri Eurooppaa ihmisiin, jotka vastustavat globalisaatiota, sen tuomaa ep\u00e4varmuutta sek\u00e4 perinteisten yhteis\u00f6jen ja elinkeinoalojen h\u00e4vi\u00e4mist\u00e4. Usein, mutta ei suinkaan aina, osa mielt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 my\u00f6s globalisaatioprosessin h\u00e4vi\u00e4jiin.<\/p>\n

Vaikka oikeistopopulistiset puolueet eroavat toisistaan maakohtaisesti, niit\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 EU- ja maahanmuuttovastaisuus sek\u00e4 retoriikka \u201dvanhoja puolueita\u201d ja poliittisia eliittej\u00e4 vastaan. Ne v\u00e4itt\u00e4v\u00e4t puhuvansa kansan \u00e4\u00e4nell\u00e4, ne pit\u00e4v\u00e4t islamia viholliskuvanaan ja vannovat kristillisen eurooppalaisen tradition nimeen. Silti puolueilla voi olla huomattavia eroja suhtautumisessa esimerkiksi seksuaaliv\u00e4hemmist\u00f6ihin tai juutalaisiin. Varsinkin It\u00e4-Euroopan ja it\u00e4isen Keski-Euroopan maissa, kuten Puolassa tai Unkarissa juutalaisvastainen tai seksuaalisv\u00e4hemmist\u00f6j\u00e4 syrjiv\u00e4 retoriikka on yleisemp\u00e4\u00e4 kuin L\u00e4nsi-Euroopassa.<\/p>\n

Uuden oikeistopopulismin kulttuuripoliittinen retoriikka muistuttaa kansallissosialistien demagogiaa vasemmistolaisia taiteilijoita vastaan 1920- ja 1930-luvuilla. Kansallissosialistien yksi tunnetuimmista leimaavista m\u00e4\u00e4ritelmist\u00e4 \u201djuutalais-bolsevistinen\u201d on korvattu uusilla retorisesti kiihkeill\u00e4, mutta sis\u00e4ll\u00f6llisesti yht\u00e4 lailla absurdeilla leimoilla. Ne voivat tarkoittaa mit\u00e4 vain, mutta ovat todellisuudessa pelkki\u00e4 sanahylsyj\u00e4. Er\u00e4s t\u00e4llainen ilmaus on kulttuurimarxismi<\/em>. Samalla \u201dmonikulttuurisuudesta\u201d ja \u201dislamisaatiosta\u201d puhutaan tavalla, jossa annetaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 tietyn eliitin l\u00e4hes salaliittomaisesti kannattavan \u201drajoittamatonta maahanmuuttoa\u201d. Liberaalit ideaalit sek\u00e4 ekologisen kest\u00e4vyyden ja eettisyyden perusteella valitut el\u00e4m\u00e4ntavat leimataan pelk\u00e4n eliitin etuoikeudeksi ja \u201dkansan enemmist\u00f6n tahdon\u201d vastaisiksi.<\/p>\n

Kulttuuripolitiikassa oikeistopopulistit ovat vannoneet kansallisen tradition sek\u00e4 populaarin kansankulttuurin nimeen. T\u00e4m\u00e4 jakso keskittyy kuitenkin ilmi\u00f6n uuteen, 2010-luvulla k\u00e4ynnistyneeseen kehitysvaiheeseen it\u00e4isess\u00e4 Keski-Euroopassa ja It\u00e4-Euroopassa. Siin\u00e4 kovista puheista ollaan siirrytty tekoihin kriittisi\u00e4 taiteilijoita vastaan Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, Unkarissa ja Puolassa. Syit\u00e4 siihen, mink\u00e4 vuoksi juuri it\u00e4isen Euroopan maissa polarisaatio on ollut voimakkainta voinee hakea neuvostoimperiumin alla eletyist\u00e4 vuosikymmenist\u00e4, imperiumin nopeasta luhistumisesta sek\u00e4 liian nopeasta ja ylioptimistisesti suunnitellusta transitiosta markkinataloudeksi. My\u00f6s neuvostoimperiumin virallinen kulttuuripolitiikka oli konservatiivista ja se pyrki my\u00f6t\u00e4ilem\u00e4\u00e4n yleis\u00f6n makua ja yhteiskunnallista harmoniaa.<\/p>\n

Globalisaatiovastaisuuden lis\u00e4ksi oikeistopopulismi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kulttuuripolitiikassa retoriikkaa, jossa \u201dvasemmistoa\u201d syytet\u00e4\u00e4n rappiosta ja uuden kulttuuripolitiikan teht\u00e4v\u00e4ksi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n kansallisen kulttuurin uudelleenelvytt\u00e4minen kukoistukseen. Esimerkiksi Unkarissa retoriikka on ollut l\u00e4hell\u00e4 1920 ja -30-luvun fasismia, varsinkin kun kohteina on ollut monet maan kuuluisat juutalaiset taiteilijat. Jo Haider nosti pahimmaksi viholliskuvakseen vasemmistolainen kulttuurieliitin. H\u00e4n haukkui heit\u00e4 \u201dkulttuurianarkisteiksi\u201d, \u201dkulttuurimafiosoiksi\u201d ja \u201dsosiaalisiipeilij\u00f6iksi\u201d, jotka suoltavat valtion subventioiden turvin \u201dpunaista hallitusideologiaa\u201d. Kuitenkin 2010-luvulla Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, Unkarissa ja Puolassa on siirrytty demagogisista sanoista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimenpiteisiin taiteilijoita kohtaan. Maiden hallintoja yhdist\u00e4\u00e4 my\u00f6s riippumattoman mediakent\u00e4n saattaminen valtiolliseen kontrolliin ja hallinnon \u00e4\u00e4nitorveksi. Sen vuoksi ei ole yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 maissa taide- ja teatterikent\u00e4ll\u00e4 toimenpiteet kriittisi\u00e4 tai \u201ddekadentteja\u201d taiteilijoita vastaan ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet.<\/p>\n

Ven\u00e4j\u00e4<\/h2>\n

Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ei voi tarkastella suoran verrannollisesti EU-maiden oikeistopopulististen liikkeiden kanssa, sill\u00e4 maan autoritaarisella suuntauksella on oma historiansa. Samalla monet oikeistopopulistiset puolueet ovat hakeneet vaikutteita Vladimir Putinin autoritaarisesta j\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 vastakohtana Euroopan Unionille. Ven\u00e4j\u00e4 my\u00f6s tukee n\u00e4it\u00e4 liikkeit\u00e4 informaatiollaan, ja todistetusti se on tukenut ainakin Ranskan Kansallista rintamaa. Yhdist\u00e4vi\u00e4 piirteit\u00e4 ovat olleet \u201dterveet\u201d arvot, kristillisen henkisyyden korostaminen, patriarkaalinen j\u00e4rjestelm\u00e4, v\u00e4hemmist\u00f6jen oikeuksien kaventaminen tai suora sorto sek\u00e4 pyrkimykset palauttaa \u201dkansallinen suuruus\u201d.<\/p>\n

Vladimir Putinin kolmas, vuonna 2012 k\u00e4ynnistynyt presidenttikausi, on pakottanut l\u00e4nsimaat arvioimaan Ven\u00e4j\u00e4n-politiikkaansa perusteellisesti uudelleen. L\u00e4nsimaat uskoivat kylm\u00e4n sodan p\u00e4\u00e4ttymisen optimismissaan, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4 muuttuisi liberaalin l\u00e4nsimaisen markkinatalousmaan kaltaiseksi ajan my\u00f6t\u00e4. Putinin kolmannen kauden aikana ortodoksinen kirkko ja hengellisyys ovat politisoituneet. Seksuaaliv\u00e4hemmist\u00f6jen, median ja kansalaisj\u00e4rjest\u00f6jen toimintaa on rajoitettu uusilla laeilla. Krimin valtaus ja sekaantuminen sotatoimiin It\u00e4-Ukrainassa johtivat EU:n Ven\u00e4j\u00e4n vastaisiin talouspakotteisiin, johon Ven\u00e4j\u00e4 reagoi vastapakotteilla.<\/p>\n

Selityst\u00e4 Putinin korkeana pysyneeseen suosioon on haettava 1990-luvun taloudellisen shokkiterapian ja \u00e4killist\u00e4 yksityist\u00e4 seuranneen brutaalin mafiatalouden ajoista. P\u00e4\u00e4asiassa korkean \u00f6ljynhinnan vuoksi Putin on onnistunut parantamaan ja vakiinnuttamaan 2000-luvulla Ven\u00e4j\u00e4n keskiluokan materiaalista hyvinvointia. Sen vuoksi Putinin propagoima mielikuva itsest\u00e4\u00e4n vakauden takaajana ei ole aivan vailla todellisuuspohjaa. Samalla on my\u00f6s syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 Putin on itse j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti luonut j\u00e4rjestelm\u00e4n, joka k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 ei mahdollista todellisen opposition synty\u00e4.<\/p>\n

Ven\u00e4l\u00e4inen taloustieteilij\u00e4 ja vuoden 1992 valtionvarainministeri Jegor Gaidar on tutkielmassaan vuodelta 2006 Imperiumin tuho<\/em> (suom.) analysoinut tarkkan\u00e4k\u00f6isesti Ven\u00e4j\u00e4n kehityskulkua, jonka merkkej\u00e4 oli n\u00e4kyvill\u00e4 jo vuosituhannen alkupuoliskolla. Gaidar vertasi Neuvostoliiton hajoamista muiden imperiumien sortumiseen, Saksaan ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen sek\u00e4 Ison-Britannian ja Hollannin tilanteeseen toisen maailmansodan j\u00e4lkeen. Ne kaikki joutuivat kohtaamaan oman merkityksens\u00e4 supistumisen ja uuden kansallisen identiteetin rakentamisen haasteet. Gaidarin mukaan Ven\u00e4j\u00e4n imperiumin j\u00e4lkeinen trauma on p\u00e4\u00e4ssyt purkautumaan vasta 2000-luvulla. Toisin kuin 1990-luvulla, jolloin ihmiset joutuivat k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n energiansa selvi\u00e4miseen ep\u00e4vakaassa yhteiskunnassa, vasta 2000-luvulla lis\u00e4\u00e4ntynyt vakaus ja kasvanut hyvinvointi on mahdollistanut Neuvostoliiton romahtamisen reflektoinnin. Gaidar arvioi, ett\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 kyvytt\u00f6myys hyv\u00e4ksy\u00e4 maan uutta, heikentynytt\u00e4 roolia lis\u00e4isi \u00e4\u00e4riliikkeit\u00e4, nostaisi \u00e4\u00e4rinationalismia ja loisi geopoliittista revanssihenke\u00e4 etnisesti kirjavia raja-alueita kohtaan, jotka irtaantuivat Neuvostoimperiumista. Samalla h\u00e4n varoitti ilmapiirist\u00e4, jossa Ven\u00e4j\u00e4 syytt\u00e4isi ongelmistaan sis\u00e4ist\u00e4 vihollista (\u201dliberaaleja\u201d) ja ulkoista vihollista eli l\u00e4ntt\u00e4 omasta voimattomuuden tunteestaan. Juuri t\u00e4llaisia mielialoja Putin on laskelmoivasti k\u00e4ytt\u00e4nyt hyv\u00e4kseen.<\/p>\n

Kun Vladimir Putin ilmoitti hakevansa kolmannen kerran Ven\u00e4j\u00e4n presidentiksi joulukuussa 2011, kymmenet tuhannet ihmiset marssivat kaduille osoittamaan mielt\u00e4. Mielenilmaus yhdisti v\u00e4liaikaisesti liberaalit ja \u00e4\u00e4rinationalistit. Protestiliikkeen yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 yksitt\u00e4isist\u00e4 tapahtumista oli punk-yhtye Pussy Riotin poliittinen performanssi Moskovan Kristus Vapahtajan katedraalissa 21.2.2012. Edellisen\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 perustettu ryhm\u00e4 oli omistautunut \u201dguerilla-performansseille\u201d julkisilla paikoilla. Ne videoitiin ja ladattiin internetiin. Ryhm\u00e4 muistuttaa Ukrainassa 2008 perustettua Femen-j\u00e4rjest\u00f6\u00e4, jonka naisaktiivit ovat j\u00e4rjest\u00e4neet yl\u00e4osattomissa poliittisia protesteja kolmea patriarkaalisuuden muotoa vastaan: naisten seksuaalinen hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00f6, diktatuuri sek\u00e4 uskonto.<\/p>\n

Pussy Riotin tempaus oli suunnattu Putinia sek\u00e4 ortodoksisen kirkon johtajaa Kirill I:st\u00e4 vastaan, joiden v\u00e4lit ovat l\u00e4mpim\u00e4t. Nelj\u00e4 ryhm\u00e4n j\u00e4sent\u00e4 sy\u00f6ksyi kirkon alttarille kasvot peitettyin\u00e4 eri v\u00e4risill\u00e4 villakyp\u00e4rill\u00e4. Varsinainen, l\u00e4hinn\u00e4 kaoottinen aktio p\u00e4iv\u00e4saikaan l\u00e4hes tyhj\u00e4ss\u00e4 kirkossa kesti vain noin minuutin ennen kuin heid\u00e4t onnistuttiin h\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4\u00e4n alttarilta. Internetiin ladattuun videoteokseen lis\u00e4ttiin muuta materiaalia. Varsinainen \u201drukous\u201d koostui sanoista \u201dJumalan\u00e4iti, Pyh\u00e4 Neitsyt, h\u00e4\u00e4d\u00e4 Putin, h\u00e4\u00e4d\u00e4 Putin, h\u00e4\u00e4d\u00e4 Putin!\u201d Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 symbolit puhuttelevat suoremmin kuin l\u00e4nness\u00e4, ja uskonnollista symboliikkaa vastaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4minen on ollut kauan yksi protestin muoto. Pussy Riotin performanssi pyrki osoittamaan kirkon ja autorit\u00e4\u00e4risen johdon uuden liiton ep\u00e4pyhyyden. Samalla sen tarkoitus oli erottaa todellinen uskonto hallinnon sponsoroimasta kirkkoinstituutiosta, niin kuin taidekuraattori Juri Samodurov on huomioinut.<\/p>\n\n\t\t