{"id":1654,"date":"2016-06-06T16:24:08","date_gmt":"2016-06-06T13:24:08","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1654"},"modified":"2016-10-10T17:09:51","modified_gmt":"2016-10-10T14:09:51","slug":"10-2-teatteri-ja-sosiaalinen-media","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/10-2-teatteri-ja-sosiaalinen-media\/","title":{"rendered":"
10.2<\/div> Teatteri ja sosiaalinen media"},"content":{"rendered":"

Niin sanottu Web 2.0 syntyi 1990-luvun lopulla. Kilpailusta pudonnut digitaalisen sosiaalisen median palvelu MySpace aloitti 2002, LinkedIn 2003, Facebook 2004, Youtube 2005 ja Twitter 2006. Siin\u00e4 miss\u00e4 Interneti\u00e4 on aiemmin k\u00e4ytetty informaation hakuun, Web 2.0 mahdollisti verkostoitumisen. Digitaalisen tekniikan kehittymisen ja sen halpenemisen vuoksi periaatteessa jokaiselle k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4lle on tarjoutunut mahdollisuus k\u00e4sitell\u00e4 valokuvia, videoita ja \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja jakaa ne sosiaalisen median avulla. Massasta erottuvat harvat yksil\u00f6t voivat saavuttaa huikean suosion. Erikoislahjakkaita amat\u00f6\u00f6rej\u00e4 on p\u00e4\u00e4tynyt jopa ammattimaisten showbusiness-toimijoiden palkkalistoille.<\/p>\n

Sosiaalinen media on 2010-luvun merkitt\u00e4v\u00e4, globaali ilmi\u00f6, koska se on muuttanut paitsi kommunikointitapoja, jopa ajattelun ja olemisen muotoja. Ilmi\u00f6n uutuuden vuoksi sosiaalisen median k\u00e4sitteellist\u00e4minen sek\u00e4 sen vaikutuksen arviointi on toistaiseksi melko alussa. Viel\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n voida varmuudella sanoa, onko sosiaalinen media suosittu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n uutuuden vieh\u00e4tyksens\u00e4 vuoksi vai voiko sen suosio v\u00e4het\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti tai aiheuttaa jopa vastareaktion. Mahdollisesti alkuvaiheen huuma jakaa oman yksityisel\u00e4m\u00e4n tietoja suurelle verkostolle on v\u00e4hentym\u00e4\u00e4n p\u00e4in. Siihen viittaa esimerkiksi henkil\u00f6kohtaisemman kommunikaation mahdollistavan Whatsapp-sovelluksen suosion kasvu. My\u00f6s sosiaalisen median huonot puolet kuten anonyymi kiusaaminen, lynkkausmielialan lietsominen ja disinformaation levitt\u00e4minen, ovat alkaneet n\u00e4ky\u00e4 aiempaa selvemmin. Joka tapauksessa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 sosiaalinen media on tullut j\u00e4\u00e4d\u00e4kseen, tavalla tai toisella.<\/p>\n

Sosiaalinen media on mahdollistanut kansannousujen mobilisoinnin, ja esimerkiksi vuoden 2010 Arabikev\u00e4tt\u00e4 on luonnehdittu Twitter-vallankumoukseksi. Sosiaalinen media mahdollistaa my\u00f6s autenttisuuden ja suoruuden tunteen suurista tapahtumista. Arabikev\u00e4\u00e4n tai Ukrainan Euromaidan-liikkeen vallankumoukselliset tapahtumat ja tunnelmat v\u00e4littyiv\u00e4t tapahtumapaikalta suoraan k\u00e4ytt\u00e4jille ilman uutistoimistojen suodattavaa ja psykologisoivaa kertomusta. Samalla agitaation ja linkitettyjen \u00e4lypuhelimella kuvattujen videoiden vastaanottaja pystyi kokemaan olevansa keskell\u00e4 historiallisia tapahtumia. Informaatiotulvassa ja -kaaoksessa my\u00f6s vastakkaiset, jopa harhaanjohtavat n\u00e4kemykset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t esille.<\/p>\n

Teatterin n\u00e4k\u00f6kulmasta huomionarvoinen piirre sosiaalisessa mediassa on tapa, jolla se mahdollistaa k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n mukauttamaan persoonaansa tiettyyn idealisoituun rooliin, kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n retorisia viestint\u00e4strategioita ja jakamaan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n valikoituja, usein v\u00e4rittyneit\u00e4 ja pahimmillaan jopa valheellisia puolia. Niin kuin Patrick Lonergan on huomioinut sosiaalista mediaa ja teatteria k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 lyhyess\u00e4 kirjassaan Theatre & Social Media<\/em> (2015), sosiaalisessa mediassa identiteetin esitt\u00e4minen saattaa vaikuttaa identiteetilt\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n. Sen seurauksena, niin kuin perinteisess\u00e4 teatterissa, kuka tahansa voi esitt\u00e4\u00e4 jotakin toista hahmoa, luoda sille historian ja rakentaa tunnemuistin.<\/p>\n

Virtuaalimaailman ja identiteetin suhdetta on k\u00e4sitelty useammassa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4. Varhaisempi esimerkki draamakirjallisuudessa valheellisesta virtuaali-identiteetist\u00e4 oli kohtaus Patrick Marberin in-yer-face -n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Closer<\/em> (1997). Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kohtauksessa henkil\u00f6hahmot Dan ja Larry kohtaavat virtuaalisesti London Fuck<\/em> -nimisess\u00e4 internetin seksichat-huoneessa. Katsoja n\u00e4kee molemmat hahmot n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 tietokoneidensa \u00e4\u00e4rell\u00e4 k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 virtuaalikeskustelua, joka heijastetaan screenille. Dan ja Larry eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n n\u00e4e toisiaan fyysisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Larry esiintyy naiivisti omalla nimell\u00e4\u00e4n, kun taas Dan tekeytyy naiseksi ja esiintyy Annana. Virtuaalihahmo viettelee Larryn tapaamiseen oikeassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kun totuus valkenee Larrylle my\u00f6hemmin, h\u00e4n ei voi aluksi uskoa, ett\u00e4 mies olisi voinut vietell\u00e4 h\u00e4net esiintym\u00e4ll\u00e4 naisena. Vaikka n\u00e4ytelm\u00e4 ilmestyi ennen sosiaalisen median l\u00e4pimurtoa, kohtauksen havainnollistama virtuaali-identiteetin vetovoima ja ep\u00e4varmuus ovat Web 2.0:n performatiivisia kulmakivi\u00e4.<\/p>\n

Sosiaalista mediaa sivunneiden tuoreiden n\u00e4ytelmien suosittu tyylilaji on ollut nuorisodraama. Niiss\u00e4 tapahtumien keskell\u00e4 on usein haavoittuvainen nuori. Anupama Chandasekharin n\u00e4ytelm\u00e4n Free Outgoing<\/em> (2007) aiheena on 15-vuotiaan tamili-teinitytt\u00f6 Deepan kotiseksivideo. Se joutuu h\u00e4nen kavereidensa kynsiin, mink\u00e4 seurauksena Deepa erotetaan koulusta. Videon levitty\u00e4 julkisuuteen lynkkausmieliala eskaloituu koko perhett\u00e4 vastaan. My\u00f6s lehdist\u00f6 tuo oman osansa kampanjaan esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Deepan yleisemp\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 Intian nuorison ep\u00e4onnistumisesta. Itse Deepaa ei n\u00e4hd\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ja katsojan teht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4 rakentaa h\u00e4nest\u00e4 kuva eri kertomusten ja sensaatiomedian mielikuvien pohjalta. My\u00f6s Evan Placeyn nuorisoteattereille kirjoittaman n\u00e4ytelm\u00e4n Girls Like That<\/em> (2013) aiheena on nuori nainen, Scarlett. H\u00e4nen alastonkuvansa levi\u00e4\u00e4 verkossa. N\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 ei kuitenkaan n\u00e4hd\u00e4 itse Scarlettia, vaan se keskittyy tytt\u00f6jen motiiveihin, jotka pilkkaavat h\u00e4nt\u00e4. Lonergan on huomioinut, ett\u00e4 t\u00e4llaiset sosiaalista mediaa kommentoivat draamat tekev\u00e4t politiikkaa naisen kehon avulla, niin kuin 1800-luvun suuret itsemurhaan p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t teokset Rouva Bovary<\/em>, Anna Karenina<\/em>, Neiti Julie<\/em> tai Hedda Gabler<\/em>.<\/p>\n

Havainnollinen esimerkki tavasta, jolla sosiaalinen media mahdollistaa fiktiivisen identiteetin rakentamisen on Amalia Ulmanin kokeilu kuvienjakelupalvelu Instagramissa vuonna 2014. Nuori, uransa lupaavasti aloittanut ja vakavasti otettava argentiinalainen taideopiskelija Ulman suunnitteli tarkasti tekaistun valokuvakampanjan. H\u00e4n julisti Instagram-performanssinsa konstruoidun naiseuden kommentaariksi. Kokeilun tulokset p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t n\u00e4yttelyyn Lontoon Tate Modern -museossa.<\/p>\n\n\t\t