{"id":1658,"date":"2016-06-06T16:27:04","date_gmt":"2016-06-06T13:27:04","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/?p=1658"},"modified":"2016-10-21T16:25:00","modified_gmt":"2016-10-21T13:25:00","slug":"10-1-dokumenttiteatteri","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/euteatteri\/10-1-dokumenttiteatteri\/","title":{"rendered":"
10.1<\/div> Dokumenttiteatteri"},"content":{"rendered":"

Vaikka dokumenttiteatteri ei ole uusi teatterin muoto, sen merkitys on kasvanut 2000-luvun kuluessa ymp\u00e4ri maailmaa. Genren valtavirtaistumisen my\u00f6t\u00e4 dokumenttiteatterista on tullut tyylitietoisempaa ja sille on eriytynyt my\u00f6s omia alalajeja. Samalla ilmi\u00f6n k\u00e4sitteellist\u00e4minen julkisessa keskustelussa ja tutkimuksessa on lis\u00e4\u00e4ntynyt ja dokumenttiteatterista on kirjoitettu aiempaa j\u00e4rjestelm\u00e4llisemmin. Uuden dokumenttiteatterin yhteydess\u00e4 Yhdysvalloissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa muotoa documentary theatre<\/em> ja Isossa-Britanniassa verbatim theatre<\/em>. Janne Junttila on ehdottanut j\u00e4lkimm\u00e4isen suomennokseksi sanasanainen dokumenttiteatteri<\/em>, sill\u00e4 siin\u00e4 toistetaan suoraan dokumenttiaineistoa.<\/p>\n

Niin kuin oppimateriaalissa on aiemmin mainittu, dokumenttiteatterin synty ajoittuu 1920-luvulle, Erwin Piscatoriin ja Berliinin Volksb\u00fchneen, jolloin elokuvamontaasit ja l\u00e4hihistoria p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle oikeiden, usein karrikoitujen historiallisten henkil\u00f6iden rinnalle. Toinen maailmansotien v\u00e4lisen ajan dokumenttiteatterin muoto oli Living Newspaper<\/em>. Dokumenttiteatterin toinen aalto ajoittui 1960-luvun Saksaan. Dramaturgi Thomas Irmerin mukaan Hochhuthin Sijainen<\/em> (1963), Kipphardtin Oppenheimerin tapaus<\/em> (1964) ja Weissin Tutkimus<\/em> (1965) viitoittivat tiet\u00e4 absurdista teatterista kohti 1960-luvun poliittista teatteria.<\/p>\n

Kolmas dokumenttiteatterin vaihe alkoi 1990-luvun lopulla. Sen ominaispiirteit\u00e4 ovat historian avoimuuden painottaminen eri tulkinnoille sek\u00e4 mikroperspektiivin korostuminen. Yksil\u00f6n tai pienen yhteis\u00f6n kautta pyrit\u00e4\u00e4n konkretisoimaan monimutkaisempia sosiaalisia asiayhteyksi\u00e4. Toimittaja Janne Junttila on painottanut\u00a0teoksessaan Dokumenttiteatterin uusi aalto<\/em> (2012) globalisaation ja sen seurausten merkityst\u00e4 uudelle dokumenttiteatterille. Niit\u00e4 ovat olleet (1) kriisien ylikansallistuminen ja kansalaisten lis\u00e4\u00e4ntynyt huoli maailmasta, (2) median osittainen ep\u00e4onnistuminen selitt\u00e4\u00e4 maailman tapahtumia, ja (3) ep\u00e4luottamuksen kulttuuri poliitikkojen retoriikkaan ja kaipuu kokemukselliseen tietoon. Uuden dokumenttiteatterin piirre on \u201dthink globally, act locally\u201d. Paikallinen tarina yhdist\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 eri maissa, sill\u00e4 globalisaation ongelmat ovat ylikansallisia. Tutkija Carol Martin on jakanut uuden dokumenttiteatterin kuuteen eri typologiaan.<\/p>\n

    \n
  1. Oikeudenk\u00e4yntien uudelleen avaaminen<\/li>\n
  2. T\u00e4ydent\u00e4vien historiallisten selontekojen luominen<\/li>\n
  3. Tapahtumien rekonstruoiminen<\/li>\n
  4. El\u00e4m\u00e4kerran sekoittaminen historiaan<\/li>\n
  5. Dokumentaarin ja fiktion toimintatapojen kritisointi<\/li>\n
  6. Teatterin suullisen kulttuurin tarkempi k\u00e4sittely<\/li>\n<\/ol>\n

    Dokumenttiteatteri on riippuvainen menneest\u00e4 historiasta, tai tarkemmin siit\u00e4, mit\u00e4 kaikkea l\u00e4hdeaineistoon on tallentunut menneest\u00e4. Niin kuin historiantutkijoita, my\u00f6s dokumenttiteatterin tekij\u00f6it\u00e4 velvoittaa eettisesti Leopold von Ranken ohje kuvata menneisyytt\u00e4 \u201dniin kuin se oikeasti oli ollut\u201d. Samalla lailla kuin historiantutkimuksessa holokaustin kaltaiset tunteita her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t teemat, my\u00f6s dokumenttiteatterissa on potentiaalia polarisoida yhteiskunnallista keskustelua. Janelle Reinelt onkin todennut, ett\u00e4 alusta asti keskustelua dokumenttiteatterin luonteesta on leimannut vahva kahtiajako. Piscator ja Living Newspaper uskoivat, ett\u00e4 he olivat l\u00f6yt\u00e4neet ideologisia sokeita pisteit\u00e4, kun taas monen muun mielest\u00e4 kyse oli pelk\u00e4st\u00e4 propagandasta. Toisin kuin fiktiivisess\u00e4 draamassa, dokumenttiteatterissa todellisuus ja totuusarvo nousevat keski\u00f6\u00f6n. Kuten Junttila on huomioinut, taiteilijan etiikan lis\u00e4ksi teos siirtyy journalistin etiikan alaiseen tarkasteluun: pit\u00e4v\u00e4tk\u00f6 v\u00e4itetyt asiat paikkansa ja onko eri n\u00e4k\u00f6kulmat esitelty asianmukaisesti?<\/p>\n\n\t\t