Kaikkea taiteen tekemist\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 tutkimisena varsinkin, jos siihen liittyy uusien asioiden etsimist\u00e4 ja kokeilemista. Mik\u00e4 sitten on varsinaista taiteellista tutkimusta? Kysymykseen ei ole yksiselitteist\u00e4 vastausta. Raja taiteellisen tutkimuksen ja muun taiteellisen ty\u00f6skentelyn v\u00e4lill\u00e4 on ep\u00e4selv\u00e4. Taideteosta tai esityst\u00e4 tehdess\u00e4\u00e4n tekij\u00e4 tutkii jatkuvasti oman ilmaisuv\u00e4lineens\u00e4 luonnetta ja mahdollisuuksia: mitk\u00e4 ratkaisut toimivat, mit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 toisin ja miksi, mit\u00e4 erilaisista valinnoista seuraa? Taiteilija tuntee ty\u00f6ns\u00e4 tavalla, johon kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ulkopuolisella ei ole p\u00e4\u00e4sy\u00e4, mik\u00e4 avaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia taiteellisia kysymyksi\u00e4 taiteen tekemisest\u00e4 ja muotoutuvasta teoksesta k\u00e4sin.<\/p>\n\n\n\n
Taiteilijan ty\u00f6h\u00f6n saattaa my\u00f6s kuulua hyvinkin paljon teoreettista ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 tietoa erilaisilta ei-taiteellisilta tiedonaloilta. Taidemaalari tuntee v\u00e4rioppia ja maalien kemiaa, tanssija ihmiskehon anatomiaa, teatterin tekij\u00e4 opiskelee tekeill\u00e4 olevan n\u00e4ytelm\u00e4n historiallista taustaa. Taiteen tekeminen avaa tietoon toisenlaisen n\u00e4k\u00f6kulman, kuin esimerkiksi insin\u00f6\u00f6ritiede, l\u00e4\u00e4ketiede tai yhteiskuntatieteet. Se saattaa my\u00f6s osoittaa vakiintuneiden tieteellisten ajattelutapojen katvealueita: mik\u00e4 niiden piiriss\u00e4 j\u00e4\u00e4 huomaamatta ja k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4 eik\u00e4 ehk\u00e4 ole ilmaistavissa muuten kuin aistikokemuksen ja toiminnan avulla.<\/p>\n\n\n\n
Maallikon silmiss\u00e4 taiteelliset tutkimusprojektit eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n eroa muista nykytaiteen piiriss\u00e4 esitetyist\u00e4 kokeellisista teoksista. Taiteellista tutkimusta harjoitetaan monin tavoin, ja se saa erilaisia painotuksia eri yhteyksiss\u00e4. Helpointa se on m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 taideyliopistoissa ja muissa vastaavissa instituutioissa teht\u00e4v\u00e4ksi tutkimukseksi, jota arvioidaan taiteellisen tutkijayhteis\u00f6n hyv\u00e4ksymill\u00e4 kriteereill\u00e4. (ks. Taiteellinen tutkimus suomalaisissa yliopistoissa<\/a>) Silloin oleellista ei ole teoksen tai esityksen luonne sin\u00e4ns\u00e4, vaan se miss\u00e4 kontekstissa se on tehty ja kuinka se kehystet\u00e4\u00e4n: tulkitaanko sit\u00e4 ensisijaisesti taiteena vai tutkimuksena.<\/p>\n\n\n\n Voi ajatella, ett\u00e4 taiteen tekeminen k\u00e4\u00e4ntyy kohti tutkimusta silloin, kun tekij\u00e4 pys\u00e4htyy tietoisesti ihmettelem\u00e4\u00e4n omaan tekemiseens\u00e4 sis\u00e4ltyv\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 eik\u00e4 ainoastaan keskity teoksen toteuttamiseen tavanomaista vastaanottoa varten. H\u00e4nen ensisijaisena p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4\u00e4n ei ole yleis\u00f6lle suunnattu esitys, maalaus, veistos tai kirjoitus, vaan ajattelun ja ymm\u00e4rryksen syvent\u00e4minen taidetta tekem\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n pohtii ty\u00f6t\u00e4\u00e4n systemaattisesti, dokumentoi sen vaiheita ja on tietoinen yhteyksist\u00e4\u00e4n sek\u00e4 aiempiin traditioihin ett\u00e4 oman aikansa suuntauksiin. Taiteilija-tutkija altistaa n\u00e4kemyksens\u00e4 kriittiselle keskustelulle, mik\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 tutkimuksen esittelemist\u00e4 siten, ett\u00e4 se avautuu my\u00f6s ulkopuolisille. Toki tutkimuksen sivutuotteena voi synty\u00e4 menestyv\u00e4 taideteos, mutta se ei ole keskeinen tavoite. Ep\u00e4onnistuneenakin pidetty produktio voi olla arvokas tutkimus, joka antaa arvokkaita n\u00e4k\u00f6kulmia tutkimusongelman ratkaisemiseksi ja tuottaa uutta ymm\u00e4rryst\u00e4 alalle.<\/p>\n\n\n\n Tiedemaailman kollegastaan taiteilija-tutkija eroaa siin\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n etsii uutta ymm\u00e4rryst\u00e4 taiteellisen toiminnan kautta. Tekij\u00e4, tekeminen, teos ja tutkimus nivoutuvat toisiinsa ja muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Siin\u00e4 miss\u00e4 tieteellist\u00e4 keskustelua k\u00e4yd\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa puhutun ja kirjoitetun kielen avulla, taiteilija-tutkijat voivat kommunikoida my\u00f6s taiteellaan. <\/p>\n\n\n\n Taiteellista tutkimusta on kuvattu luonteeltaan rajank\u00e4ynniksi. (mm. Borgdorff 2009). Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 taiteilija-tutkija liikkuu taiteellisten ja akateemisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen v\u00e4liss\u00e4 ja pyrkii uudistamaan molempia. Kuvataideakatemian professori Mika Elon ja Aalto ARTSin yliopistolehtorin Denise Zieglerin mukaan taiteilija-tutkijalla on ep\u00e4vakaa asema erilaatuisten ilmi\u00f6iden v\u00e4liss\u00e4, mik\u00e4 saa h\u00e4net kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomionsa taiteen tilannesidonnaiseen vastaanottoon. Tutkija tulee n\u00e4in tietoiseksi siit\u00e4, ett\u00e4 aistimellinen tuntoisuus ylitt\u00e4\u00e4 k\u00e4sitteellisen ajattelun, eik\u00e4 sit\u00e4 voi hallita. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oivaltaa, ett\u00e4 taideteoksilla on oma, tilanteisiin sidottu olemassaolonsa tekij\u00e4st\u00e4 riippumatta (Elo & Ziegler 2021, 14\u201316).<\/p>\n\n\n\n Monet taiteilijat ovat praktiikkansa kautta aistimellisen ajattelun asiantuntijoita. Aistimellisuudella tarkoitetaan maailmassa olevien ilmi\u00f6iden kohtaamista sellaisina, kuin ne aisteille ilmenev\u00e4t. Taideteos puhuttelee \u00e4\u00e4nien, v\u00e4rien, muotojen, materiaalien, ihmiskehojen, liikkeiden ja muiden ruumiillisesti koettavien asioiden avulla. Perinteisell\u00e4 tieteellisell\u00e4 taiteentutkimuksella on vain niukasti v\u00e4lineit\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkaltaisten ilmi\u00f6iden k\u00e4sittelemiseen.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4rke\u00e4 osa inhimillist\u00e4 tiet\u00e4mist\u00e4 on luonteeltaan taitamista, jossa taitaja on tiet\u00e4misen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Taiteen tekemisess\u00e4, kuten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 yleens\u00e4kin, pyrit\u00e4\u00e4n usein siihen, ett\u00e4 tekniset ja muut taitamiseen liittyv\u00e4t suoritukset sujuisivat mahdollisimman vaivattomasti. Taidosta pit\u00e4\u00e4 tulee osa itse\u00e4, vaistomainen tapa toimia, johon ei kiinnit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 huomiota kuin k\u00e4velemiseen tai hengitt\u00e4miseen. Silloin voi keskitt\u00e4\u00e4 kaiken energian luovaan ilmaisuun. Kuitenkin samat tiedot ja taidot, jotka mahdollistavat taiteen tekemisen, asettavat sille my\u00f6s rajat. Jos emme osaa tehd\u00e4 jotain, se j\u00e4\u00e4 tekem\u00e4tt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 j\u00e4\u00e4 helposti huomaamatta. Emme useinkaan ole tietoisia taitojen olemassaolosta, ennen kuin tarvitsemme jotain sellaista osaamista, joka meilt\u00e4 puuttuu. Emme my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tunnista taitojemme rajoja emmek\u00e4 osaa kokeilla niiden ylitt\u00e4mist\u00e4, jos ne palvelevat tarkoitustaan sujuvasti.<\/p>\n\n\n\n Jokainen taiteilija on hankkinut ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n tarvitsemansa taidot ja tekniikat jonkin perinteen puitteissa. My\u00f6s itseoppineet harrastajat ovat saaneet vaikutteita ja ottaneet mallia toisilta tekij\u00f6ilt\u00e4. Kukaan ei synny valmiina taitajana. Kun tietyt k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ja ty\u00f6tavat todetaan toimiviksi, niist\u00e4 muodostuu tekemisen perinne, joka opitaan kokeneemmilta tekij\u00f6ilt\u00e4 yhdess\u00e4 ty\u00f6skennellen, harjoittelemalla, esimerkki\u00e4 seuraamalla tai taidekoulussa opiskellen. Ilman perinnett\u00e4 taidot eiv\u00e4t kehittyisi. Perinne ohjaa k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4ksytty\u00e4, arvostettua ja sopivaa. Monet perinteiset k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t voisivat kuitenkin olla my\u00f6s toisenlaisia.<\/p>\n\n\n\n Kun taiteilija alkaa tietoisesti tutkia ja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 taitojensa rakentumista, h\u00e4n voi my\u00f6s etsi\u00e4 uusia vaihtoehtoja ja laajentaa toimintansa rajoja. Tekniikoiden ja taitojen asettamia rajoja ei voi kokonaan poistaa, koska samalla h\u00e4vi\u00e4isiv\u00e4t my\u00f6s itse tekniikat ja taidot. Taidon \u2013 kuten kaikkien v\u00e4lineiden \u2013 luonteeseen kuuluu se, ett\u00e4 se yht\u00e4 aikaa mahdollistaa ilmaisua ja est\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Kaikki inhimillinen ilmaisu ja viestint\u00e4 on riippuvaista niist\u00e4 v\u00e4lineist\u00e4, materiaaleista ja kanavista, joilla se tapahtuu. Jos avaamme uusia mahdollisuuksia yhteen suuntaan, rakennamme usein huomaamattamme uusia rajoja toisaanne. Ilman kielt\u00e4 emme voisi puhua, mutta pystymme puhumaan vain niist\u00e4 asioista, joille kieli antaa sanat. Osaamme kuitenkin keksi\u00e4 jatkuvasti uusia sanoja ja yhdistell\u00e4 vanhoja \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n monilla tavoilla.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s taiteen uudistaminen perustuu perinteeseen, koska uusi on uutta vain suhteessa vanhaan. Nykytaiteilijan oleellisimpiin taitoihin kuuluu kyky luoda jotain uutta, joka ei sis\u00e4lly aikaisempaan osaamiseen. Siin\u00e4 taiteilija eroaa k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isest\u00e4, vaikka taiteen ja k\u00e4sity\u00f6n v\u00e4lille on vaikea vet\u00e4\u00e4 rajaa. Taideteos sellaisena, kuin se nykyaikaisessa l\u00e4nsimaisessa kulttuurissa ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n, ilmaisee jotain uutta ja ainutkertaista, joka ei tule havaittavaksi mill\u00e4\u00e4n muulla keinolla. Se synnytt\u00e4\u00e4 jotain, jota perinteess\u00e4 ei viel\u00e4 ole ainakaan juuri sellaisena. Voisi ehk\u00e4 sanoa, ett\u00e4 modernin taiteen perinne on jatkuvaa uudistumisen ja uudistamisen taitoa, kyky\u00e4 ylitt\u00e4\u00e4 vallitsevat perinteet ja tarkastella niit\u00e4 kriittisesti. T\u00e4t\u00e4 tapahtuu my\u00f6s taiteellisessa tutkimuksessa.<\/p>\n\n\n\n Suhteessa maailmaan ja toisiin ihmisiin olemme aina jonkin v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n tekniikan varassa, mutta useimmiten se on niin jokap\u00e4iv\u00e4inen ja itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4, niin l\u00e4hell\u00e4 itse\u00e4mme, ettemme havaitse sen olemassaoloa. Kun taiteellisten taitojen, v\u00e4lineiden ja materiaalien rajat muuttuvat, paljastuu uusia ja erilaisia mahdollisuuksia kommunikaatioon ja maailman kohtaamiseen. Kaikkein yksinkertaisimpienkin taitojen tutkiminen voi siten avata isoja kysymyksi\u00e4 siit\u00e4, miten olemme, toimimme ja viestimme. Sen kautta taiteellinen tutkimus voi avata n\u00e4k\u00f6kulmia kaikkeen inhimilliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Vain osa inhimillisest\u00e4 tiedosta on propositionaalista eli voidaan muotoilla johdonmukaisiksi v\u00e4itelauseiksi, joita tieteellisess\u00e4 keskustelussa p\u00e4\u00e4asiassa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n. K\u00e4sity\u00f6tieteen professori emerita Pirkko Anttila tunnistaa erilaisina tiedonlajeina muun muassa viisauden, tiet\u00e4myksen, datan, informaation, havaintotiedon, kokemustiedon, intuition, muistitiedon, tietotaidon, taitotiedon, hiljaisen tiedon ja v\u00e4lineellisen tiedon (Anttila 2006, 50\u201353). Se, millaista tietoa kulloinkin pidet\u00e4\u00e4n merkityksellisen\u00e4, riippuu siit\u00e4, millaisia asioita tutkitaan, ja mihin tietoa tarvitaan. Useimmiten erilaiset tiet\u00e4misen tavat sekoittuvat toisiinsa, emmek\u00e4 aina osaa selitt\u00e4\u00e4, millaisen prosessin kautta olemme jostakin asiasta p\u00e4\u00e4sseet selville.<\/p>\n\n\n\n Useimpia taiteilijoiden taitoja ei voi oppia kirjoista lukemalla tai luentoja kuuntelemalla, vaan toiminnan ja ruumiillisen kokemuksen kautta: harjoittelemalla, toistamalla ja kokeilemalla erilaisia tekemisen tapoja. Tanssija osaa hyp\u00e4t\u00e4 oikealla tavalla tuntematta painovoiman teoriaa. Kuvanveist\u00e4j\u00e4n k\u00e4det l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t vaistomaisesti oikean muodon. Fyysiseen tekemiseen sis\u00e4ltyv\u00e4\u00e4 tiet\u00e4mist\u00e4 sanotaan usein hiljaiseksi tiedoksi.<\/p>\n\n\n\n Hiljaisen tiedon k\u00e4sitteen lanseerasi unkarilainen tutkija Michael Polanyi 1960-luvun j\u00e4lkipuoliskolla. Se tarkoittaa kokemusper\u00e4ist\u00e4, intuitiivista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 tietoa, jota ei voi pukea sanoiksi. Taitaja tiet\u00e4\u00e4, miten jokin asia tehd\u00e4\u00e4n, vaikka ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 osaa sit\u00e4 selitt\u00e4\u00e4. H\u00e4n osaa toteuttaa ty\u00f6n, mutta ei tied\u00e4, mihin h\u00e4nen osaamisensa perustuu. Melkein kaikkiin arkisiin el\u00e4m\u00e4nalueisiin liittyy hiljaista tietoa, jota emme tule normaalisti ajatelleeksi. Tyypillinen esimerkki on polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 ajaminen. Jos yrit\u00e4mme tietoisesti ajatella jokaista liikett\u00e4mme, saatamme jopa hetkellisesti menett\u00e4\u00e4 taitomme. Unohdamme, kuinka pysyt\u00e4\u00e4n pystyss\u00e4, jos j\u00e4\u00e4mme ihmettelem\u00e4\u00e4n, miten se on mahdollista. Osaaminen on lihaksissa ja fyysisiss\u00e4 tuntemuksissa, jotka ohjaavat liikkeit\u00e4 ennen ajateltuja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Voisi ajatella, ett\u00e4 keho \u201dtiet\u00e4\u00e4\u201d valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4 asioita nivelten mekaniikasta, tasapainon s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4 ja voimansiirrosta, vaikka tietoisella mielell\u00e4 ei ole niist\u00e4 aavistustakaan.<\/p>\n\n\n\n Suomeksi aiheesta on kirjoittanut mm. uskontotieteen dosentti Hannele Koivunen 1997.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Hiljainen tieto on keskeinen tekij\u00e4 taiteellisen toiminnan ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4. Ongelmana on, ett\u00e4 se toimii juuri siksi, ett\u00e4 se on hiljaista ja ik\u00e4\u00e4n kuin katoaa sanallisiin selityksiin. Taiteellisen tutkimuksen yhten\u00e4 tavoitteena on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia keinoja sellaisten ilmi\u00f6iden esitt\u00e4miseksi, jotka j\u00e4\u00e4v\u00e4t normaalisti n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin. T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 paitsi taitojen tallentamiseksi ja opettamiseksi, my\u00f6s niiden uudistamiseksi. Jos emme tiedosta taitoihin sis\u00e4ltyv\u00e4n tiedon olemassaoloa, suhtaudumme siihen helposti itsest\u00e4\u00e4n selvyyten\u00e4, joka ei voisi olla toisin.<\/p>\n\n\n\n Toinen luovalle toiminnalle ominainen tiet\u00e4misen muoto on intuitio, vaistomainen varmuus jostakin asiasta ilman ett\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 miten siihen on p\u00e4\u00e4tynyt. Siin\u00e4 miss\u00e4 hiljainen tieto kuvaa sis\u00e4istetty\u00e4 taitoa, intuitiivinen oivallus on v\u00e4l\u00e4hdyksenomainen hetki, jolloin jokin asia valkenee yht\u00e4kki\u00e4 kuin taikaiskusta, olipa kyse matemaattisista yht\u00e4l\u00f6ist\u00e4, teknisist\u00e4 keksinn\u00f6ist\u00e4 tai maalauksen sommittelusta. Tieteen piiriss\u00e4 on suhtauduttu varauksellisesti intuition tuottamaan tietoon, koska sen syntymekanismi ei ole n\u00e4kyviss\u00e4, eik\u00e4 sen p\u00e4tevyytt\u00e4 pysty arvioimaan. Ihmisell\u00e4 on kuitenkin ilmeinen kyky yhdist\u00e4\u00e4 asioita toisiinsa ja vet\u00e4\u00e4 johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 my\u00f6s ilman tietoista j\u00e4rkeily\u00e4. Luovassa ajattelussa intuitiolla on t\u00e4rke\u00e4 merkitys, jota ei v\u00e4henn\u00e4 kriittinen suhtautuminen sen kautta syntyneisiin v\u00e4itteisiin. \u00c4killinen oivallus voi monesti osoittautua oikeaksi my\u00f6s l\u00e4hemmin tarkasteltuna, mutta sokea luottaminen vaistomaisiin tuntemuksiin saattaa vahvistaa esimerkiksi vieraan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 ihmisi\u00e4 kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja.<\/p>\n\n\n\n Tieteen termipankissa intuitio m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n \u201dkyvyksi kokea asioiden todellinen laita ilman, ett\u00e4 kykenee selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tai perustelemaan kokemustaan\u201d. Intuitiolla on filosofian perinteiss\u00e4 voitu tarkoittaa my\u00f6s ulkoista maailmaa koskevia aistihavaintoja, jotka eiv\u00e4t ole viel\u00e4 saaneet k\u00e4sitteellist\u00e4 muotoa. Koska intuitio on n\u00e4hty puhtaasti kokemuksellisena ilmi\u00f6n\u00e4, sit\u00e4 on ollut vaikea k\u00e4sitell\u00e4 tieteen keinoin. Viime vuosina aihetta on k\u00e4sitellyt taiteentutkimuksen l\u00e4ht\u00f6kohdista mm. Asta Raami (2015, 2016 ja 2020).<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Monille taiteilija-tutkijoille aistimellinen havaintokokemus tai toiminta ei ole empiirinen tutkimusv\u00e4line (keino saada tietoa maailmasta) vaan filosofisen ajattelun muoto, jonka avulla voi k\u00e4sitell\u00e4 maailman ja ihmisen olemisen tapaa. Seppo Kumpulaisen syvent\u00e4v\u00e4 artikkeli<\/a> avaa toiminnan merkityst\u00e4 tiet\u00e4misen\u00e4 pragmatistismin kehyksess\u00e4. Mikko Bredenbergin kirjoitus \u201dN\u00e4ytteleminen taiteellisen tutkimuksen mediumina<\/a>\u201d on esimerkki fenomenologiseen filosofiaan perustuvasta taiteellisesta tutkimuksesta. Annette Arlander on k\u00e4sitellyt ei-inhimillisen toimijuutta ja suhdetta ihmiseen esiintym\u00e4ll\u00e4 kasvien kanssa. (ks. Taiteellinen tutkimus tohtoriopintojen tuolla puolen \u2013 kasveista, puista ja prosessin tallentamisesta<\/a>)<\/p>\n\n\n\n Joskus taiteellisessa tutkimuksessa syntyy kokonaan uudenlaisia teoksia ja ty\u00f6tapoja, jotka eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 liity tekij\u00e4n alkuper\u00e4iseen praktiikkaan taidekent\u00e4ll\u00e4, vaikka ne olisivat saaneet alkunsa sen piirist\u00e4. Esimerkiksi harjoitteet voivat alkaa el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja tuottaa uusia tutkimuskysymyksi\u00e4, joita tarkastellaan taas uusissa harjoitteissa. N\u00e4in tutkimus voi tuottaa my\u00f6s kokonaan uusia taiteen tekemisen muotoja, jotka l\u00e4htev\u00e4t tutkivasta kysymyksenasettelusta k\u00e4sin.<\/p>\n\n\n\n Vaikka taiteellista tutkimusj\u00e4rjestely\u00e4 voi verrata tieteelliseen laboratorioon, taiteellinen teos, esitys tai prosessi antaa harvoin selkeit\u00e4 vastauksia t\u00e4sm\u00e4llisiin kysymyksiin. Koska taiteelliseen ty\u00f6h\u00f6n vaikuttaa niin monta arvaamatonta tekij\u00e4\u00e4, koej\u00e4rjestelyj\u00e4 ei useinkaan voi toistaa t\u00e4sm\u00e4lleen samanlaisina, eik\u00e4 tuloksia voi yleist\u00e4\u00e4 tieteellisten teorioiden tavoin. Taiteellisissa prosesseissa my\u00f6s syntyy paljon ennakoimattomia ilmi\u00f6it\u00e4, joita tekij\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n ei t\u00e4ysin ymm\u00e4rr\u00e4 eik\u00e4 osaa sanallisesti selitt\u00e4\u00e4. Niit\u00e4 voi ainoastaan kuvata uudella taiteellisella ty\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kun tutkimuksen kohde ja v\u00e4line on sama, lopputulos karkaa koko ajan k\u00e4sist\u00e4, koska tutkiminen muuttaa kohdetta jatkuvasti ja taiteilija-tutkija on osa tutkimaansa ilmi\u00f6t\u00e4. Vaikka teht\u00e4v\u00e4 on tavallaan mahdoton, jo pelkk\u00e4 yritys voi tuottaa ymm\u00e4rryst\u00e4 sek\u00e4 taiteellisesta ty\u00f6st\u00e4 ett\u00e4 itse ymm\u00e4rt\u00e4misyrityksest\u00e4. Voisi ajatella, ettei taiteellinen tutkimus koskaan lopullisesti tavoita kohdettaan, mutta sen per\u00e4ss\u00e4 juokseminen on itsess\u00e4\u00e4n omanlaistaan tiet\u00e4mist\u00e4. Siksi taiteellinen tutkimusprosessi ei lopu koskaan vaan tuottaa aina uuden ilmi\u00f6n ihmetelt\u00e4v\u00e4ksi. Ty\u00f6t\u00e4\u00e4n reflektoiva taiteilija muistuttaa filosofia, joka yritt\u00e4\u00e4 ajatella ajattelua oman ajattelunsa avulla. H\u00e4n ajattelee taidetta tekem\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Anttila, Pirkko. 2006. Tutkiva Toiminta Ja Ilmaisu, Teos, Tekeminen<\/em>. Hamina: Akatiimi.<\/p>\n\n\n\n Borgdorff, Henk. 2012. The Conflict of the Faculties. Perspectives on Artistic Research and Academia<\/em>. Leiden: Leiden University Press. https:\/\/library.oapen.org\/handle\/20.500.12657\/32887<\/a> Haettu 4.10.2022.<\/p>\n\n\n\n Borgdorff, Henk. 2009. Artistic Research within the Fields of Science<\/em>. Bergen: Kunsth\u00f8gskolen. <\/p>\n\n\n\n Elo, Mika ja Ziegler, Denise. 2021. Yh\u00e4 Osuvammin<\/em>. Helsinki: Taideyliopiston Kuvataideakatemia. URN:ISBN:978-952-353-414-8<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Koivunen, Hannele. 1997. Hiljainen tieto<\/em>. Helsinki: Otava.<\/p>\n\n\n\n Raami, Asta. 2020. Intuitio3<\/sup>: #intuitio3, #kolmeintuitiota, #superintuitio, #yhteys.<\/em> Helsinki: Otava.<\/p>\n\n\n\n Raami, Asta. 2016. \u00c4lyk\u00e4s intuitio<\/em>. Helsinki: S&S.<\/p>\n\n\n\nTaiteilijan taito tutkimisen kohteena ja v\u00e4lineen\u00e4<\/h2>\n\n\n\n
Taiteilijan tieto<\/h2>\n\n\n\n
Hiljainen tieto<\/summary>\n
Intuitio<\/summary>\n
L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n