Taiteellisen tutkimuksen ohjenuorana pidet\u00e4\u00e4n tutkijan taiteelliseen praktiikkaan perustuvaa ymm\u00e4rryst\u00e4, jota syvennet\u00e4\u00e4n taiteellisten prosessien avulla. Tutkimuksen v\u00e4lineet ja muoto riippuvat sek\u00e4 praktiikan luonteesta ett\u00e4 tutkijan asettamista kysymyksist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tieteellisell\u00e4 tutkijalla on tukenaan oman oppialansa tietovarasto ja metodiikka, jota usein on ker\u00e4tty vuosisatojen ajan, koottu oppikirjoihin, tarkistettu, t\u00e4smennetty ja paranneltu systemaattisesti. Taiteellisessa tutkimuksessa ei ole yht\u00e4 tietty\u00e4, yleisesti hyv\u00e4ksytty\u00e4 ja valmiina annettua teoreettista ja metodologista ty\u00f6kalupakkia, johon esimerkiksi opinn\u00e4ytteiden tulisi perustua. Tieteelliseen kolleegaansa verrattuna taiteellisen tutkijan on teht\u00e4v\u00e4 paljon ty\u00f6t\u00e4 omaan praktiikkaansa sitoutuneen tiedon tunnistamiseksi ja sanallistamiseksi. T\u00e4m\u00e4 voi olla vaikeaa, koska taiteilijan tieto kulkee ihmisten mukana, siirtyy tekij\u00e4lt\u00e4 toiselle ja muokkautuu aina uudelleen eri tilanteisiin. Kun k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t uudistuvat, vanhentuneet tiedot ja taidot unohtuvat ja katoavat. Kukaan ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kirjoita mit\u00e4\u00e4n muistiin, eik\u00e4 kaikkea osaamista aina edes haluta jakaa toisten kanssa. Kyse on osin hiljaisesta tiedosta, osin itsest\u00e4\u00e4n selvin\u00e4 pidetyist\u00e4 tavoista ja tottumuksista. (ks. taiteilijan taito ja tieto<\/a>) Niiden \u00e4\u00e4relle voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 esimerkiksi omaa praktiikkaansa reflektoimalla, saman alan taiteilijoita haastattelemalla tai perinteit\u00e4 ja historiaa tutkimalla. Aloittavan tutkijan kannattaa ennen kaikkea tutustua aiempiin taiteellisen tutkimuksen julkaisuihin, joita alasta riippuen on viime vuosina ilmestynyt jo huomattaviakin m\u00e4\u00e4ri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Taiteeseen liittyviin kysymyksiin ei ole yksiselitteisi\u00e4 vastauksia, jotka voisivat olla oikein tai v\u00e4\u00e4rin. Kyse on tulkinnoista, n\u00e4kemyksist\u00e4, mielipiteist\u00e4kin. Tutkimuksissa esitettyj\u00e4 ajatuksia ja taiteellisia ratkaisuja ei voi arvioida ennalta annettujen s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen pohjalta vaan ainoastaan moni\u00e4\u00e4nisen keskustelun avulla. Lopullisia vastauksia ei siin\u00e4 ehk\u00e4 koskaan l\u00f6ydy, mutta ongelmakentt\u00e4\u00e4 koskeva kokonaisvaltainen ymm\u00e4rrys voi lis\u00e4\u00e4nty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Siksi tutkijan t\u00e4rkeimpi\u00e4 taitoja on osata v\u00e4litt\u00e4\u00e4 omat ajatuksensa toisille ihmisille. Jos tavoitteena on tiet\u00e4misen, taitamisen ja ymm\u00e4rt\u00e4misen lis\u00e4\u00e4minen, on tutkijan esitett\u00e4v\u00e4 selke\u00e4 kysymys ja vastattava siihen niin, ett\u00e4 muut saavat k\u00e4sityksen, kuinka tutkimuksen tulokset on saavutettu. Vain silloin on mahdollista arvioida tehtyjen ratkaisujen ja niiss\u00e4 esiin tulleen ymm\u00e4rryksen uskottavuutta ja merkityst\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ei tarvitse tapahtua ainoastaan sanallisesti. Taiteilija-tutkijat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t paljon esimerkiksi kuvia, \u00e4\u00e4ni- ja videotallenteita, esityksi\u00e4 ja muita tapahtumia. Oleellisinta on, ett\u00e4 tutkimuksen vastaanottaja pystyy seuraamaan tutkijan ajatuksenkulkua: mit\u00e4 h\u00e4n kysyy, kuinka k\u00e4sittelee kysymyst\u00e4\u00e4n, millaisia havaintoja syntyy ja miten ne vastaavat kysymyksiin.<\/p>\n\n\n\n Taiteilija-tutkijan on hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 tietoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4 kommunikoidaan eri tavoin sen luonteesta riippuen. Jotain voidaan tallentaa kirjoihin, kuviin tai esineisiin. Vaikka niiden sis\u00e4lt\u00f6 viime k\u00e4dess\u00e4 riippuu kulloisenkin vastaanottajan tulkinnasta, kommunikaation fyysinen muoto muuttuu vain v\u00e4h\u00e4n ajan kuluessa. Taitoja ja hiljaista tietoa voi sen sijaan oppia vain katsomalla ja toistamalla toisten ihmisten toimintaa, jolloin ne helposti muuttuvat tilanteen mukaan. Jos t\u00e4llainen suoraan ihmiselt\u00e4 toiselle siirtyv\u00e4 tiedonkulku jostain syyst\u00e4 katkeaa, sen sis\u00e4ll\u00f6t saattavat kokonaan kadota. Siksi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4, tekemiseen perustuvaa tietoa on ollut vaikea tutkia j\u00e4lkik\u00e4teen. Teatterihistorioitsijat ovat perinteisesti keskittyneet sellaisiin ilmi\u00f6ihin, joista on s\u00e4ilynyt konkreettisia dokumentteja, kuten n\u00e4ytelm\u00e4tekstej\u00e4, teatterirakennuksia tai valokuvia. Esitystapahtumista ja niihin liittyv\u00e4st\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toiminnasta tiedet\u00e4\u00e4n paljon v\u00e4hemm\u00e4n. Perinteisess\u00e4 akateemisessa tutkimuksessa on jopa usein unohdettu sellaiset tiedon muodot, joita ei pysty tallentamaan ja siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in, koska niit\u00e4 ei osata k\u00e4sitell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Taiteelliset prosessit eiv\u00e4t ehk\u00e4 koskaan kokonaan avaudu muille kuin tekij\u00f6ille. Siksi niihin sis\u00e4ltyv\u00e4\u00e4 tietoa on haasteellista selitt\u00e4\u00e4 ulkopuoliselle vastaanottajalle, jolla ei ole omakohtaista kokemusta taiteilija-tutkijan praktiikasta. Miten kuvata esimerkiksi n\u00e4yttelemist\u00e4 henkil\u00f6lle, joka ei itse esiinny? Yksi mahdollisuus on antaa ohjeita helppoihin harjoitteisiin, joita voi tehd\u00e4 tutkimusta lukiessa. N\u00e4in on tehnyt esimerkiksi Esa Kirkkopelto ekspositiossa \u201dVirtuaalisen materiaalin j\u00e4ljill\u00e4\u201d, Ruukku<\/em> 3, 2015<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Toisaalta lienee hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 taiteelliseen tutkimukseen j\u00e4\u00e4 v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 katkoja, moniselitteisyyksi\u00e4 ja arvoituksia, jotka my\u00f6s tekev\u00e4t siit\u00e4 kiinnostavaa, koska ne kutsuvat lukijan jatkamaan pohdintaa.<\/p>\n\n\n\n Teoreettisella viitekehyksell\u00e4 tarkoitetaan toisten tutkijoiden julkaisuja, joita tutkija tietoisesti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtinaan sek\u00e4 analyysin tai tulkinnan apuna. Tutkijan ei tarvitse olla samaa mielt\u00e4 l\u00e4hteidens\u00e4 kanssa. H\u00e4n voi pyrki\u00e4 osoittamaan aikaisemmat k\u00e4sitykset v\u00e4\u00e4riksi, mutta silloinkin h\u00e4n asettuu tietoiseen suhteeseen niiden kanssa. Lukijan on hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, mink\u00e4 perinteen kanssa kirjoittaja k\u00e4y keskustelua, ja mihin traditioon h\u00e4n sijoittaa itsens\u00e4. Siksi tutkijan tulee osoittaa ja perustella oma viitekehyksens\u00e4, avata sen keskeinen sis\u00e4lt\u00f6 sek\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 l\u00e4hdeviitteit\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Sen lis\u00e4ksi on hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 kaikki k\u00e4sitteellinen ja tietoinen ajattelu perustuu suurelta osin kulttuurisiin malleihin, jotka on omaksuttu itsest\u00e4\u00e4n selviksi l\u00e4ht\u00f6oletuksiksi. Hanna J\u00e4rvisen syvent\u00e4v\u00e4ss\u00e4 artikkelissa<\/a> muistutetaan l\u00e4nsimaisen tutkimusperinteen yksipuolisuudesta ja kolonialisoivasta asenteesta.<\/p>\n\n\n\n Vaikka taiteilija-tutkija perustaisi ty\u00f6ns\u00e4 henkil\u00f6kohtaiselle kokemukselleen ja taiteellisille tutkimusosioille, h\u00e4n useimmiten hy\u00f6tyy oman alansa ja sen l\u00e4hialojen teoriakirjallisuuden tuntemisesta. Sen lis\u00e4ksi h\u00e4n voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 toisten taiteilijoiden tekemi\u00e4 teoksia viitekehyksen\u00e4\u00e4n. Ketk\u00e4 historialliset tai nykyaikaiset taiteilijat ovat k\u00e4sitelleet samankaltaisia ilmi\u00f6it\u00e4, joiden \u00e4\u00e4rell\u00e4 h\u00e4n on? Miss\u00e4 yhteydess\u00e4? Mill\u00e4 keinoin? Millaisia teoksia tai esityksi\u00e4 he ovat tehneet? Mit\u00e4 he ovat ajatelleet? Mit\u00e4 tutkija niist\u00e4 voi oppia? Mist\u00e4 niiden kanssa voi olla samaa tai eri mielt\u00e4? Miten niit\u00e4 voisi kehitt\u00e4\u00e4 eteenp\u00e4in? Toisten taideteosten kanssa voi keskustella my\u00f6s niiden omalla kielell\u00e4, taidetta tekem\u00e4ll\u00e4. Kuvaan voi vastata kuvalla, tanssiin tanssilla, kuvaan tanssilla, tanssiin kuvalla.<\/p>\n\n\n\n Taiteilija-tutkijat saattavat tarvita my\u00f6s ei-taiteellisten tiedonalojen l\u00e4hdekirjallisuutta, koska taiteen avulla voi periaatteessa k\u00e4sitell\u00e4 mit\u00e4 tahansa inhimillisen el\u00e4m\u00e4n aluetta. Kannattaa tapauskohtaisesti harkita, kuinka syv\u00e4llisesti niihin pit\u00e4\u00e4 tutustua omaa tutkimusta varten. Useimmiten tutkijan on hyv\u00e4 keskitty\u00e4 omaan asiantuntemusalaansa, koska h\u00e4nell\u00e4 luultavasti on siit\u00e4 eniten kiinnostavaa sanottavaa.<\/p>\n\n\n\n Menetelm\u00e4t ovat niit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 keinoja, joiden avulla tutkimuskysymyksiin pyrit\u00e4\u00e4n vastaamaan. Eri tieteiss\u00e4 ja filosofiassa saattaa olla hyvinkin selke\u00e4sti nimettyj\u00e4 metodeja, joita on kehitetty vastaamaan tietynlaisiin kysymyksiin. Taiteellisessa tutkimuksessa sellaisia ei kuitenkaan ole, koska jokainen taiteellinen prosessi avaa omat tiet\u00e4misen periaatteet. (ks. Taiteella tutkiminen<\/a>) Tutkimusmenetelm\u00e4n valinta riippuu siit\u00e4, millaista tietoa tai ymm\u00e4rryst\u00e4 ollaan etsim\u00e4ss\u00e4. Se ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen kysymys. Jokaisen metodin taustalla on metodologia eli jonkinlainen k\u00e4sitys siit\u00e4, millaista tieto on ja kuinka sit\u00e4 saadaan. T\u00e4m\u00e4 taas johtaa tietoteoreettiseen keskusteluun tiedon perimm\u00e4isest\u00e4 olemassaolon tavasta.<\/p>\n\n\n\n Metodi tarkoittaa konkreettista tapaa, jolla tietty teht\u00e4v\u00e4 suoritetaan. Tieteess\u00e4 ja filosofiassa metodilla tarkoitetaan luotettaviin tuloksiin t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 systemaattista ja tietoista menettely\u00e4. Se pit\u00e4\u00e4 voida kirjata n\u00e4kyviin vaihe vaiheelta niin, ett\u00e4 toinen tutkija pystyy sit\u00e4 seuraamaan ja arvioimaan johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4. Jokaisella tieteenalalla on omat metodinsa, joiden valinta riippuu siit\u00e4, mink\u00e4laista ilmi\u00f6t\u00e4 ollaan kulloinkin tutkimassa.<\/p>\n\n\n\n Metodologia on metatason pohdintaa siit\u00e4, miten metodit toimivat ja tuottavat tuloksia. Metataso tarkoittaa jonkin toiminnan tarkastelemista toiselta tasolta, mik\u00e4 mahdollistaa vieraannuttavan n\u00e4k\u00f6kulman. Esimerkiksi metateksti k\u00e4sittelee tekstin itsens\u00e4 ominaisuuksia, antaa lukuohjeita tai kommentoi kirjoittamisen tapaa. Metodologia on siis er\u00e4\u00e4nlaista metodien teoriaa, johon liittyy filosofista pohdintaa tiedon luonteesta ja siit\u00e4, miten tutkija voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 tietoon k\u00e4siksi.<\/p>\n\n\n\n Metodiikka on harvinaisempi sana, jolla tarkoitetaan tietyn tieteenalan metodien kokoelmaa.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Taiteilija-tutkija on metodia valitessaan aina my\u00f6s metodologisten kysymysten \u00e4\u00e4rell\u00e4, eli joutuu miettim\u00e4\u00e4n tutkimuksessa k\u00e4ytett\u00e4vien menetelmien taustalla olevaa teoriaa. Joskus h\u00e4n voi lainata toisten tieteenalojen metodeja, esimerkiksi osallistuvaa havainnointia, introspektiota eli itsens\u00e4 tarkkailua, laadullisen tutkimuksen haastatteluk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 tai erilaisia taidefilosofisia l\u00e4hestymistapoja. Silloin on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kysy\u00e4, miten ne soveltuvat taiteellisten ilmi\u00f6iden k\u00e4sittelyyn: millaista tietoa ne tuottavat ja kuinka se liittyy varsinaiseen tutkimukseen? <\/p>\n\n\n\n Usein taiteilija-tutkija joutuu kuitenkin itse kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n oman, taiteelliseen osaamiseensa perustuvan tutkimusmenetelm\u00e4n. Silloin kannattaa kysy\u00e4, millaisia tutkimisen v\u00e4lineit\u00e4 voisi l\u00f6yty\u00e4 taiteellisista prosesseista. Tutkimisen ei tarvitse tapahtua lukemalla ja kirjoittamalla, vaan tekem\u00e4ll\u00e4, kokeilemalla, havainnoimalla ja tallentamalla erilaisia materiaaleja. Silloin kannattaa selostaa mahdollisimman selke\u00e4sti ja konkreettisesti, mit\u00e4 on tekem\u00e4ss\u00e4 ja miksi, niin ett\u00e4 my\u00f6s alan ulkopuolinen lukija sen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Menetelm\u00e4 voi usein muuttua matkan varrella. Siit\u00e4 ei pid\u00e4 huolestua, koska se saattaa olla merkki ymm\u00e4rryksen lis\u00e4\u00e4ntymisest\u00e4. Kun tutkija etenee ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n, h\u00e4n ei ainoastaan tied\u00e4 enemm\u00e4n kohteestaan, vaan alkaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 my\u00f6s itse tiet\u00e4misen uudella tavalla. Omasta tutkimusprosessista on hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjaa tai muutoin reflektoida oman ajattelun kehityst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Jokainen tutkija tarvitsee ymp\u00e4rilleen yhteis\u00f6n, joka koostuu alan asiantuntijoista ja toisista tutkijoista. Tutkijayhteis\u00f6n j\u00e4senet k\u00e4yv\u00e4t keskusteluja toistensa ty\u00f6st\u00e4, arvioivat tutkimuksia, tarkastavat opinn\u00e4ytteit\u00e4, opettavat, toimittavat ja kirjoittavat tutkimusjulkaisuja. Toisin sanoen, he yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4t oppialan tasoa ja huolehtivat siit\u00e4, ett\u00e4 se vastaa tutkimustoiminnan yleisi\u00e4 kriteerej\u00e4. Se tarkoittaa esimerkiksi sit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4ytetyt tiedonl\u00e4hteet ovat luotettavia ja esitetyt v\u00e4itteet on perusteltu johdonmukaisesti.<\/p>\n\n\n\n Hyv\u00e4 tutkijayhteis\u00f6 on moni\u00e4\u00e4ninen, vastaanottavainen uusille ajatuksille ja suhtautuu rakentavan kriittisesti sek\u00e4 vallitseviin teorioihin ett\u00e4 niit\u00e4 haastaviin k\u00e4sityksiin. Sen tulee jatkuvasti p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 ja t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 asiantuntemustaan sit\u00e4 mukaa, kun uutta tutkimusta tehd\u00e4\u00e4n. J\u00e4senten v\u00e4liset erimielisyydet, kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaiset teoriat ja niit\u00e4 koskevat v\u00e4ittelyt kuuluvat asiaan. Tiedeyhteis\u00f6 koostuu kuitenkin ihmisist\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole erehtym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Siksi heid\u00e4n toimintansa tulee olla avointa ja perusteltua, ja my\u00f6s siihen pit\u00e4\u00e4 aina suhtautua my\u00f6s kriittisesti.<\/p>\n\n\n\n Kun tutkimus on tehty, se tulee jakaa tutkijayhteis\u00f6lle, jotta siit\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n keskustelemaan. Taiteilija-tutkija voi kirjoittaa perinteisen artikkelin, joka muistuttaa humanististen tai yhteiskuntatieteellisten alojen julkaisuja. H\u00e4n voi my\u00f6s k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kokeellisia tai esityksellisi\u00e4 kirjoittamisen tyylej\u00e4 ilment\u00e4\u00e4kseen tutkimuksensa taiteellisia laatuja. Silloin voi usein hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 digitaalisen teknologian ja verkkoalustojen tarjoamia mahdollisuuksia ja kokonaan uudenlaisia julkaisumuotoja. Kuva-, \u00e4\u00e4ni- ja videotiedostoja kannattaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niiss\u00e4 mahdollisimman rikkaasti. Esimerkiksi Research Catalogue -julkaisualustalla<\/a> materiaalia voi j\u00e4sent\u00e4\u00e4 ja sommitella luovasti. Lukijaa voi ohjata etsim\u00e4\u00e4n erilaisia polkuja esille asetettuun aineistoon. Kirjallisen tekstin ei tarvitse olla ainoa eik\u00e4 edes ensisijainen viestint\u00e4v\u00e4line. Annette Arlanderin syvent\u00e4v\u00e4n artikkelin ”Taiteellista tutkimusta tohtorinopintojen tuolla puolen<\/a>” lopussa on erinomainen kuvaus Research Catalogue -alustan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Oleellisinta ei kuitenkaan ole julkaisun tekninen muoto, vaan se ett\u00e4 tutkimus avautuu vastaanottajalle kiinnostavana ja k\u00e4sitett\u00e4v\u00e4n\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 tutkimus antaisi tyhjent\u00e4vi\u00e4 vastauksia tai selitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 poistaisi taiteellisiin prosesseihin liittyv\u00e4t h\u00e4m\u00e4ryydet ja ristiriitaisuudet. Kyse on siit\u00e4, ett\u00e4 lukija pystyy seuraamaan tutkijan ajatuksenkulkua silloinkin, kun se etenee oudoille teille. Julkaisussa k\u00e4ytetty kieli ja muut ilmaisutavat m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s sit\u00e4, kuka siit\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kiinnostuu. Kuta enemm\u00e4n tutkija nojaa ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n oman alansa sis\u00e4iseen keskusteluun, sit\u00e4 harvempi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen julkaisuaan. Tutkijan tuleekin aina mietti\u00e4, kenelle h\u00e4n haluaa ty\u00f6ns\u00e4 suunnata. Pitk\u00e4lle erikoistuneella tutkimuksella on aina pieni yleis\u00f6, eik\u00e4 se v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole ongelma. Syv\u00e4llinen keskustelu saattaa edellytt\u00e4\u00e4 asiantuntemusta, jota on vain harvoilla. Toisaalta kaikilla aloilla tarvitaan kansantajuisia julkaisuja tekem\u00e4\u00e4n tutkimuksia tunnetuksi ja her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n yleist\u00e4 kiinnostusta alaa kohtaan.<\/p>\n\n\n\n Kun tutkija suunnittelee ty\u00f6ns\u00e4 julkaisemista, h\u00e4nen kannattaa valita sopiva alusta oletetun vastaanottajan mukaan. Onko julkaisun kohderyhm\u00e4 oman alan taiteilijat, toiset taiteilija-tutkijat, kaikki taiteen\/teatterintutkijat, alan harrastajat vai suuri yleis\u00f6? Kannattaa muistaa, ett\u00e4 taiteilija-tutkija voi my\u00f6s asettaa t\u00f6it\u00e4\u00e4n esille akateemisista yhteyksist\u00e4 riippumattomilla foorumeilla, kuten teattereissa, gallerioissa, vapaissa tuotannoissa. Ty\u00f6n alla olevia keskener\u00e4isi\u00e4 tutkimuksia esitell\u00e4\u00e4n paljon erilaisissa konferensseissa ja seminaareissa. Parhaimmillaan ne tarjoavat erinomaisen tilaisuuden rakentavaan palautteeseen ja kontaktien solmimiseen. Etenkin taiteellisen tutkimuksen konferensseissa on usein mahdollista j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 monimuotoisia alustuksia, esityksi\u00e4, ty\u00f6pajoja, luentoperformansseja tai muuta taiteellista toimintaa.<\/p>\n\n\n\n Suuri osa tutkimusjulkaisuista on tohtorintutkinnon opinn\u00e4ytteit\u00e4, joilla on omat, akatemiakohtaiset pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6ns\u00e4. Sen lis\u00e4ksi taiteilija-tutkija voi tarjota itsen\u00e4ist\u00e4 artikkelia tai ekspositiota erilaisiin tutkimusjulkaisuihin. Kokonaan taiteelliseen tutkimukseen keskittyvi\u00e4 vertaisarvioituja journaaleja ovat mm. JAR<\/a><\/em> ja RUUKKU<\/a><\/em>, jotka julkaisevat monimediaisia ekspositioita. Ekspositio-nimitys viittaa esille asettamiseen ja moniaistiseen viestint\u00e4\u00e4n. Toisin kuin kirjoitettu artikkeli, ekspositio voi koostua monimuotoisesta materiaalista, joka voidaan j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 vapaasti julkaisualustalle.<\/p>\n\n\n\n Vertaisarviointi tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 kaksi alan asiantuntijaa arvioi julkaistavaksi tarjotun artikkelin tai eksposition ennen julkaisup\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4. He voivat samalla ehdottaa tai vaatia siihen korjauksia ja muutoksia. Arvioitava julkaisu sijoitetaan yleens\u00e4 viisiportaiselle asteikolle, joka etenee varauksetta hyv\u00e4ksytyst\u00e4 pienin korjauksin hyv\u00e4ksyttyyn, merkitt\u00e4vin korjauksin hyv\u00e4ksyttyyn, uutta arviointia edellytt\u00e4v\u00e4\u00e4n ja hyl\u00e4ttyyn.<\/p>\n\n\n\n Vertaisarviointi tehd\u00e4\u00e4n perinteiseen tapaan anonyymisti joko niin, ett\u00e4 kumpikaan ei saa tiet\u00e4\u00e4 toisen henkil\u00f6llisyytt\u00e4 (double blind<\/em>), tai siten ett\u00e4 ainoastaan arvioija j\u00e4\u00e4 nimett\u00f6m\u00e4ksi (single blind<\/em>). Nyky\u00e4\u00e4n tarjotaan yh\u00e4 useammin muitakin vaihtoehtoja, esim. open peer-review<\/em> ja collaborative peer-review<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Useimmiten kirjoittajat joutuvat tekem\u00e4\u00e4n pienempi\u00e4 tai isompia muutoksia, joten vertaisarvioijan palautteesta ei pid\u00e4 lannistua. Hyv\u00e4n arvioijan tulisi aina antaa my\u00f6s ohjeita kirjoituksen tai eksposition kehitt\u00e4miseksi. On kuitenkin varauduttava siihen, ett\u00e4 journaalin julkaisuprosessi on hidas, koska kaikkien artikkelien vertaisarviointi korjauksineen voi kest\u00e4\u00e4 jopa pari vuotta kirjoituskutsusta julkaisuhetkeen.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Nykytutkijalla on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n paljon hyvi\u00e4 tallennusv\u00e4lineit\u00e4, kuten videot. Niit\u00e4 kannattaa hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4. Esityksen, kollektiivisen prosessin tai ty\u00f6pajan dokumentoiminen on kuitenkin haastavaa, koska tapahtuma on sidottu tiettyyn hetkeen eik\u00e4 koskaan tallennu t\u00e4ysin. Videoitu esitys ei ole sama kuin el\u00e4v\u00e4 tapahtuma, vaan teos ik\u00e4\u00e4n kuin siirtyy toiseen v\u00e4lineeseen, joka muuttaa sen vastaanottamisen tapaa. Vaikka tutkija reflektoisi omaa toimintaansa heti seuraavassa hetkess\u00e4, h\u00e4n ei voi palata siihen juuri sellaisena kuin se \u00e4sken tapahtui. Etenkin esitt\u00e4viss\u00e4 taiteissa katsomiskokemukset ovat kokonaisvaltaisia. Vastaanottaja ei ainoastaan n\u00e4e, kuule ja lue esityst\u00e4, vaan tuntee sen kaikilla aisteillaan, joita ei voi selke\u00e4sti erottaa toisistaan, eik\u00e4 t\u00e4llaisille kokemuksille ole selkeit\u00e4 sanoja. Havainto ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole koskaan puhdas, vaan aina jo ennalta suunnattu ja tulkittu. N\u00e4emme tai kuulemme sit\u00e4, mit\u00e4 odotamme n\u00e4kev\u00e4mme tai kuulevamme. <\/p>\n\n\n\n Mik\u00e4\u00e4n tallennusv\u00e4line ei s\u00e4il\u00f6 autenttista todellisuutta sellaisenaan. Kun tutkija dokumentoi taiteellista ty\u00f6t\u00e4, h\u00e4n tekee valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n valintoja siit\u00e4, mit\u00e4 otetaan mukaan tallenteeseen ja mill\u00e4 keinoin. N\u00e4m\u00e4 valinnat vaikuttavat siihen k\u00e4sitykseen, joka esityksest\u00e4 j\u00e4lkik\u00e4teen muodostuu. Dokumentti ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n itsess\u00e4\u00e4n kerro mit\u00e4\u00e4n, ennen kuin tutkija antaa sille merkityksi\u00e4 omassa tulkinnassaan. Siksi tutkijan tulee avoimesti pohtia, miten ja mill\u00e4 perusteilla h\u00e4n on ty\u00f6t\u00e4\u00e4n tallentanut, miten tallennustekniikat ovat vaikuttaneet tutkimukseen, ja mit\u00e4 ne ovat j\u00e4tt\u00e4neet sen ulkopuolelle. <\/p>\n\n\n\n K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 taiteilija-tutkijan ongelmana ei yleens\u00e4 ole aineiston tai tiedon puute vaan sen suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4. Kun tallenteita on liian paljon, tutkijan on vaikea hahmottaa, mik\u00e4 siin\u00e4 on tutkimuksen kannalta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja miksi. Periaatteessa tutkijan pit\u00e4isi rajata dokumentointia jo etuk\u00e4teen p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, millaisia asioita h\u00e4n haluaa havainnoida, ja mill\u00e4 v\u00e4lineell\u00e4 se parhaiten tapahtuu. Taiteellisissa prosesseissa kukaan ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ennalta tied\u00e4, mik\u00e4 osoittautuu t\u00e4rke\u00e4ksi my\u00f6hemmin. Siksi materiaalia yleens\u00e4 kertyy yli tarpeen. V\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen sotkeutumasta aineistoihinsa lopullisesti tutkijan on hyv\u00e4 jo alkuvaiheessa tehd\u00e4 systemaattinen suunnitelma dokumenttiensa s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4, hallitsemisesta ja k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4. Apua ja ohjeita saa muun muassa yliopistojen kirjastoista<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Akateemisen tutkimuksen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin kuuluu, ett\u00e4 tutkija osoittaa mist\u00e4 h\u00e4n on tietonsa ja k\u00e4sityksens\u00e4 saanut, ja keiden aikaisempien tutkijoiden kanssa h\u00e4n haluaa ty\u00f6ll\u00e4\u00e4n keskustella. Sit\u00e4 varten tekstiss\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n l\u00e4hdeviitteit\u00e4, eli ilmoitetaan l\u00e4hteen\u00e4 k\u00e4ytetyn julkaisun nimi, tekij\u00e4 ja julkaisutiedot. Viitteiden merkitsemiseen on useita yleisesti hyv\u00e4ksyttyj\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Tutkimusjulkaisujen toimittajat tai kustantajat antavat usein yksityiskohtaiset ohjeet. Mik\u00e4li kirjoittaja voi itse valita oman viitesysteemins\u00e4, ainoa ehdottomasti noudatettava periaate on johdonmukaisuus: kaikki viitteet on merkitt\u00e4v\u00e4 yhdenmukaisesti. T\u00e4ss\u00e4kin saa apua kirjastoista. libguides.aalto.fi\/tieteellinen_viittaaminen<\/a><\/p>\n\n\n\n Viitteiden tarkka kirjaaminen voi tuntua turhauttavalta, mutta ne ovat t\u00e4rkeit\u00e4 tutkimuksen arvioimisessa. Ne osoittavat, mihin teoreettiseen tai taiteelliseen viitekehykseen tutkimus sijoittuu, ja mihin aikaisempiin keskusteluihin se tulee suhteuttaa. T\u00e4m\u00e4 on erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 opinn\u00e4ytteiden arvioimisessa. Kriteerit ovat hyvin erilaisia, jos ty\u00f6t\u00e4 tarkastellaan esimerkiksi yleisen teatterihistorian tai tekij\u00e4n omakohtaisen prosessin kannalta. Viitteiden avulla my\u00f6s varmistetaan, ett\u00e4 tutkimus rakentuu luotettavien l\u00e4hteiden varaan, eik\u00e4 kirjoittaja ole keksinyt faktoja omasta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Tutkimusetiikka koskee sek\u00e4 tiedonhankinnan keinojen luotettavuutta ja rehellisyytt\u00e4, ett\u00e4 tutkimukseen mahdollisesti osallistuvien koehenkil\u00f6iden kohtelua. Eettinen ennakkoarviointi on tarpeellinen varsinkin, jos taiteellisissa tai pedagogisissa tutkimusj\u00e4rjestelyiss\u00e4 on mukana alaik\u00e4isi\u00e4 lapsia tai nuoria. Samalla on aina varmistettava, ett\u00e4 heid\u00e4n henkil\u00f6tietojaan k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n asianmukaisesti. tenk.fi\/fi\/ohjeet-ja-aineistot<\/a><\/p>\n\n\n\n Sek\u00e4 taide ett\u00e4 tutkimus ovat kriittisi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, jotka tarkastelevat aiempia perinteit\u00e4 uusista n\u00e4k\u00f6kulmista, kyseenalaistavat itsest\u00e4\u00e4n selvyyksi\u00e4 ja etsiv\u00e4t vaihtoehtoja yleisesti hyv\u00e4ksytyille oletuksille ja normeille. Pilvi Porkolan ja Hanna J\u00e4rvisen syvent\u00e4v\u00e4t artikkelit feminismeist\u00e4<\/a> ja dekolonisaatiosta<\/a> esittelev\u00e4t kahta kriittist\u00e4 tutkimusperinnett\u00e4, jotka viime vuosina ovat olleet keskeisi\u00e4 my\u00f6s taiteellisessa tutkimuksessa.<\/p>\n\n\n\n Kriittisyys t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ei tarkoita yksiselitteisesti sit\u00e4, ett\u00e4 tutkija arvioisi kohteensa laatua kysym\u00e4ll\u00e4, onko se sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 tai huono, ja miten sit\u00e4 pit\u00e4isi korjata. Toki t\u00e4llaisia tuloksia voi joskus synty\u00e4, ja niist\u00e4 voi olla paljon hy\u00f6ty\u00e4. Kriittisyys merkitsee ennen kaikkea sit\u00e4, ett\u00e4 tutkija kysyy herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4, mihin h\u00e4nen oletuksensa ja v\u00e4itteens\u00e4 perustuvat, ja voisiko asioita katsoa my\u00f6s muista n\u00e4k\u00f6kulmista. Se ei tarkoita my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vallitsevien k\u00e4sitysten automaattista hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4, vaan niiden monipuolista tarkastelua ja vaihtoehtojen pohtimista. Uudetkin ratkaisut ovat kuitenkin aina kytk\u00f6ksiss\u00e4 vallitseviin kulttuurisiin ja sosiaalisiin konventioihin.<\/p>\n\n\n\n Kriittisen tutkijan tuleekin ep\u00e4ill\u00e4 eniten omia ennakkok\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n ja sit\u00e4, mik\u00e4 tuntuu itsest\u00e4 kaikkein oikeimmalta ja t\u00e4rkeimm\u00e4lt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 voi olla vaikeaa etenkin taidetta tehdess\u00e4, koska kriittisyys sammuttaa nopeasti luovan intuition, eik\u00e4 taiteellisille ratkaisuille ole useinkaan muuta perustelua kuin omakohtainen tunne. Kriittisyys edellytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tutkija pystyy hetkeksi erottautumaan omasta luomisprosessistaan ja tarkastelemaan sit\u00e4 et\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4st\u00e4. (Kritiikki-sana juontuu muinaiskreikan sanasta krinein [\u03ba\u03c1\u03af\u03bd\u03c9],<\/em> jonka yksi merkitys on erottuminen.) Taiteilija-tutkijan ty\u00f6 on usein jatkuvaa liikett\u00e4 spontaanien sis\u00e4isten prosessien ja et\u00e4\u00e4nnytetyn reflektion v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hdekritiikin k\u00e4site liitet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa historiantutkimukseen tai journalismiin. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 tutkimuksessa k\u00e4ytettyihin aineistoihin ja teorioihin suhtaudutaan kriittisesti ottamalla huomioon niiden syntyhistoria, tarkoitusper\u00e4, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n rajoitukset ja muut sis\u00e4lt\u00f6ihin vaikuttaneet tekij\u00e4t. Tiedot varmistetaan useammasta, toisistaan riippumattomasta l\u00e4hteest\u00e4 ja tiedostetaan, ettei mik\u00e4\u00e4n l\u00e4hde kerro suoraan totuutta mist\u00e4\u00e4n asiasta, vaan ainoastaan tekij\u00e4ns\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulman. Niin taideteoksilla kuin asiateksteill\u00e4 on omat tavoitteensa ja ne on suunnattu tietynlaisille vastaanottajille. Historialliset l\u00e4hteet saattavat olla per\u00e4isin aikakaudelta, jolla on vallinnut erilaiset kirjoittamisen normit, arvot ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t, kuin nykyisin. L\u00e4hdekriittinen tutkija kysyy, millaisissa olosuhteissa h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aineisto tai teoria on syntynyt, ja kuinka luotettavana sit\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4. Kuka sen on tehnyt, miss\u00e4, milloin, miksi ja kenelle? Mit\u00e4 aineiston perusteella lopulta voi tiet\u00e4\u00e4? Lis\u00e4ksi on muistettava, ett\u00e4 tutkija itse tulkitsee aineistoa omien ennakko-oletustensa ja arvojensa perusteella.<\/p>\n\n\n\n L\u00e4hdekriittinen asenne on t\u00e4rke\u00e4 my\u00f6s taiteilija-tutkijalle. Mik\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rrys ei ole neutraalia eik\u00e4 kukaan pysty havainnoimaan maailmaa sellaisena kuin se ”todellisuudessa” on. Jokaisella tutkijalla alasta riippumatta on aina jo ty\u00f6t\u00e4\u00e4n aloittaessaan v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jonkinlainen k\u00e4sitys kohteestaan. Se voi perustua esimerkiksi oppikirjoihin, omakohtaisiin kokemuksiin, huhupuheisiin, ennakkoluuloihin tai taidekent\u00e4ll\u00e4 valitseviin asenteisiin. On hyv\u00e4 tiedostaa, millainen t\u00e4m\u00e4 k\u00e4sitys on, kuinka se on syntynyt, ja kuinka se vaikuttaa tutkimusongelman ja -v\u00e4lineiden valitsemiseen, tiedon k\u00e4sittelyyn ja johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin. Muutoin tutkija saattaa huomaamattaan valikoida havaintojaan siten, ett\u00e4 ne vahvistavat h\u00e4nen omia n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 uutta ymm\u00e4rryst\u00e4 p\u00e4\u00e4se syntym\u00e4\u00e4n. Voisi sanoa, ett\u00e4 tutkimus on onnistunut vain, jos se jollain lailla muuttaa tutkijan aikaisempaa ajattelua.<\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4 paras keino omien ajatustottumusten paljastamiseen on keskustella sellaisten ihmisten kanssa, jotka n\u00e4kev\u00e4t asiat eri tavalla kuin itse. He voivat esimerkiksi tulla toisenlaisista taustoista, edustaa eri tiedonaloja, suuntauksia ja traditioita. Tutkijan ei silti tarvitse luopua omista mielipiteist\u00e4\u00e4n, mutta h\u00e4nen olisi osattava erottaa, miten ne vaikuttavat tutkimuksessa syntyv\u00e4\u00e4n tietoon. T\u00e4m\u00e4 ei liene koskaan t\u00e4ysin mahdollista. Siksi tarvitaankin jatkuvasti monenlaisia tutkijoita, jotka rakentavalla tavalla kyseenalaistavat omaa ja toistensa tekemisi\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Taiteellinen praktiikka l\u00e4ht\u00f6kohtana Taiteellisen tutkimuksen ohjenuorana pidet\u00e4\u00e4n tutkijan taiteelliseen praktiikkaan perustuvaa ymm\u00e4rryst\u00e4, jota syvennet\u00e4\u00e4n taiteellisten […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-16","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized-fi"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=16"}],"version-history":[{"count":27,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1092,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/16\/revisions\/1092"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=16"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=16"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=16"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Kommunikaation taito<\/h2>\n\n\n\n
Teoreettinen viitekehys<\/h2>\n\n\n\n
Taiteellisen tutkimuksen menetelm\u00e4t<\/h2>\n\n\n\n
Metodi \u2013 metodologia \u2013 metodiikka<\/summary>\n
Tutkijayhteis\u00f6<\/h2>\n\n\n\n
Tutkimuksen esille asettaminen<\/h2>\n\n\n\n
Vertaisarviointi<\/summary>\n
Taiteellisten prosessien dokumentointi<\/h2>\n\n\n\n
L\u00e4hdeviitteet<\/h2>\n\n\n\n
Tutkimusetiikka ja tietosuoja<\/h2>\n\n\n\n
Tutkijan kriittinen asenne<\/h2>\n\n\n\n