Taidekorkeakoulujen tekij\u00e4l\u00e4ht\u00f6iset tohtoriopinnot tulivat Suomessa mahdollisiksi 1980-luvulla \u2013 huomattavan varhain kansainv\u00e4lisen mittapuun mukaan.<\/p>\n\n\n\n Raimo Sariola: Sellonsoiton motoriikkaan liittyvien kognitiivisten prosessien mallintamisesta<\/em>, Sibelius-Akatemia 1990.<\/p>\n\n\n\n P\u00e4ivi Hovi-Wasastjerna, ensimm\u00e4inen taiteen maisterin v\u00e4it\u00f6s: Mainoskuva Suomessa: kehitys ja vaikutteet 1890-luvulta 1930-luvun alkuun<\/em>, Taideteollinen korkeakoulu 1990.<\/p>\n\n\n\n Taneli Eskola, ensimm\u00e4inen taiteellisen osan sis\u00e4lt\u00e4nyt v\u00e4it\u00f6s: Water lilies and wings of steel: interpreting change in the photographic imagery of Aulanko Park<\/em>, Taideteollinen korkeakoulu 1997<\/p>\n\n\n\n Annette Arlander, ensimm\u00e4inen taiteellisen osan sis\u00e4lt\u00e4nyt teatterialan v\u00e4it\u00f6s: Esitys tilana<\/em> Teatterikorkeakoulu 1998<\/p>\n\n\n\n Jyrki Siukonen: Uplifted Sprits, Earthbound Machines: Studies on Artists and the Dream of Flight<\/em>, Kuvataideakatemia 2001<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n Taiteellisen tutkimuksen kehitysvaiheita on esitelty tarkemmin Annette Arlanderin syvent\u00e4v\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa \u201dMoninaistuva taiteellinen tutkimus<\/a>\u201d.<\/p>\n\n\n\n V\u00e4it\u00f6stutkimusten taiteelliset osuudet her\u00e4ttiv\u00e4t pitk\u00e4\u00e4n ep\u00e4luuloja ja kritiikki\u00e4. Osin t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 taiteen alan v\u00e4it\u00f6kset noudattivat aluksi tiedeyliopistojen mallia. Vaikka niihin saatettiin liitt\u00e4\u00e4 esityksi\u00e4, n\u00e4yttelyit\u00e4 tai konsertteja, p\u00e4\u00e4paino oli teoreettisissa keskusteluissa. Tohtorikoulutuksen opettajat ja ensimm\u00e4iset teoreetikot tulivat p\u00e4\u00e4asiassa akateemisesta maailmasta. Sittemmin taiteilija-tutkijat ovat yh\u00e4 enemm\u00e4n ottaneet itse vastuuta teoreettiseen ajattelun kehitt\u00e4misest\u00e4, mutta ala on Suomessa edelleen vahvasti filosofisesti painottunutta. Taiteelliseen tutkimukseen ovat ehk\u00e4 eniten vaikuttaneet mannermaisen filosofian suuntaukset, j\u00e4lkistrukturalistiset teoriat, fenomenologia (ks. Rouhiainen<\/a> ja Bredenberg<\/a>) pragmatismi (ks. Kumpulainen<\/a>), feminismit (ks. Porkola<\/a>), postkolonialismi (ks. J\u00e4rvinen<\/a>), uusmaterialismi ja posthumanismi (ks. Arlander<\/a>).<\/p>\n\n\n\n Taiteellisen tutkimuksen menestyksen taustalla on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 yleisempi ihmistieteiden alalla tapahtunut murros, joka vastusti erityisesti 1970- ja 1980-luvulla vallinnutta positivistista tiedonk\u00e4sityst\u00e4. Positivistisesti asennoitunut tutkija pit\u00e4ytyy havaittaviin tosiasioihin ja pyrkii objektiivisuuteen ulkopuolisen tarkkailijan roolissa. Taiteen alalla t\u00e4llaisen aseman s\u00e4ilytt\u00e4minen on vaikeaa, ellei mahdotonta, koska taiteellinen toiminta saa aina merkityksens\u00e4 ihmisten henkil\u00f6kohtaisissa kokemuksissa. Sek\u00e4 taiteilijat ett\u00e4 tutkijat ovat 1900-luvun lopulta l\u00e4htien korostaneet vastaanottajan aktiivista roolia teoksen kanssatekij\u00e4n\u00e4. Silloin taiteen tutkijakaan ei voi pysytell\u00e4 ulkopuolisena, koska h\u00e4nen kokemuksensa ja toimintansa tulee osaksi tutkimuskohdetta ja siit\u00e4 muodostuvaa tietoa.<\/p>\n\n\n\n Perustavanlaatuinen ero tutkijan ja tekij\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 on h\u00e4m\u00e4rtynyt. V\u00e4hitellen on muun muassa kulttuurintutkimuksen, etnografian ja kasvatustieteiden piiriss\u00e4 alettu hyv\u00e4ksy\u00e4 erilaisia k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 menetelmi\u00e4 (practice-based<\/em>), joissa tutkija osallistuu tutkimaansa toimintaan. Yhteiskuntatieteiss\u00e4 on kehitetty laadullisia menetelmi\u00e4, joiden avulla pyrit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n erilaisia ilmi\u00f6it\u00e4 ja niiden merkityksi\u00e4 kokonaisvaltaisesti m\u00e4\u00e4r\u00e4llisen mittaamisen sijasta tai sen ohessa. Perinteisesti historiaan ja n\u00e4ytelm\u00e4kirjallisuuteen keskittynyt teatterintutkimus laajeni monitieteiseksi esityskulttuurien tutkimukseksi 1980-luvun lopulta alkaen. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teosten ohessa kiinnostuttiin arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja yhteiskunnassa tapahtuvista esityksist\u00e4, jotka tuottivat sosiaalista todellisuutta. Kanssak\u00e4yminen taiteellisten ja tieteellisten tutkijoiden v\u00e4lill\u00e4 on esitt\u00e4vien taiteiden alalla ollut vilkasta.<\/p>\n\n\n\n Erilaisia taiteen tutkimisen tapoja on usein kuvattu kolmijaolla, jonka alun perin esitti Christopher Frayling vuonna 1993: <\/p>\n\n\n\n Taidetta k\u00e4sittelev\u00e4 tutkimus (research on art<\/em>) ottaa taiteen tutkimisen kohteeksi. T\u00e4h\u00e4n lajiin kuuluvat kaikki perinteiset taiteentutkimuksen alat, kuten taide- ja teatterihistoria, estetiikka, kulttuurintutkimus ja taidesosiologia. Tutkija tarkastelee kohdettaan ulkopuolelta ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 humanistisissa tieteiss\u00e4, yhteiskuntatieteiss\u00e4 ja historiantutkimuksessa yleisesti hyv\u00e4ksyttyj\u00e4 menetelmi\u00e4. Suurin osa t\u00e4m\u00e4n tyyppisest\u00e4 tutkimuksesta tehd\u00e4\u00e4n tiedeyliopistoissa, mutta jonkin verran my\u00f6s joissain taideyliopistoissa. Tiedeyliopistoissakin on jo pitk\u00e4\u00e4n tiedostettu, ettei taidetta koskaan voi tarkastella kokonaan ulkopuolelta k\u00e4sin, koska vastaanottajan tulkinta muovaa aina sit\u00e4, miten jokin teos tai prosessi n\u00e4hd\u00e4\u00e4n. Siksi tarkkaa rajaa tieteellisen ja taiteellisen tutkimusasenteen v\u00e4lille ei voi vet\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Tutkimus taidetta varten (research for art<\/em>) on kokeilevaa tutkimusta, joka tuottaa uusia luovan ty\u00f6skentelyn menetelmi\u00e4 ja tekniikoita. Sit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa taideyliopistoissa etenkin soveltavien taiteiden ja taideteollisuuden aloilla, mutta siihen voisi laskea mukaan akateemisen maailman ulkopuolisten teatterilaboratorioiden ja kokeilevan esitystaiteen perinteen. T\u00e4m\u00e4n kaltainen tutkija on er\u00e4\u00e4nlainen luova keksij\u00e4 tai insin\u00f6\u00f6ri, joka haluaa muuttaa ja parantaa olemassa olevia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Tutkimus taiteessa \/ taiteen kautta (research in\/as\/through art<\/em>) eroaa radikaaleimmin aiemmista tutkimusperinteist\u00e4, ja sit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n vain taideyliopistoissa. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 taiteellinen prosessi voi olla yht\u00e4 aikaa tutkimuksen kohde, v\u00e4line ja lopputulos. Taide ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n omanlaisenaan tiet\u00e4misen tapana, joka ei ole arvioitavissa mink\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ulkopuolella olevan alan perusteella. Taiteen avulla voi saada my\u00f6s muusta maailmasta sellaista ymm\u00e4rryst\u00e4, johon mill\u00e4\u00e4n muulla tutkimuskeinolla ei p\u00e4\u00e4se k\u00e4siksi.<\/p>\n\n\n\n Sen lis\u00e4ksi voidaan taidetta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tieteellisen tutkimuksen v\u00e4lineen\u00e4 (Art as research<\/em>). Esimerkiksi yhteiskuntatieteiss\u00e4 on ker\u00e4tty tietoa ihmisten kokemuksista tai ajatuksista taiteellisten ty\u00f6pajojen avulla. Tutkimuksesta on my\u00f6s tehty taidetta (Art about research<\/em>) vaikkapa havainnollistamalla fysiikan teorioita esityksen muotoon.<\/p>\n\n\n\n Taiteellinen tutkimus, jolla p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti tarkoitetaan taiteen kautta teht\u00e4v\u00e4\u00e4 tutkimusta (research in\/as\/through art<\/em>), vakiinnutti asemansa sek\u00e4 suomalaisella ett\u00e4 kansainv\u00e4lisell\u00e4 yliopistokent\u00e4ll\u00e4 2000-luvulla. Alaa k\u00e4sittelevien julkaisujen ja tohtoritutkintojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 on monikertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Taiteelliseen tutkimukseen erikoistuneita akateemisia journaaleja ja konferensseja on jo useita, ja ne toimivat aktiivisesti.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4rkeimpi\u00e4 taiteellisen tutkimuksen konferensseja<\/p>\n\n\n\n Lis\u00e4ksi monet teatterin ja tanssin tutkimuksen tieteelliset foorumit, kuten kansainv\u00e4liset IFTR ja PSI ja suomalainen TeaTS antavat tilaa my\u00f6s taiteellisille tutkijoille<\/p>\n\n\n\n Toistaiseksi ei kuitenkaan ole ilmestynyt teosta, jota pidett\u00e4isiin taiteellisen tutkimuksen yleisen\u00e4 oppikirjana. Sellaiselle ei alan keskusteluissa ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n n\u00e4hty tarvetta. Taiteellinen tutkimus on tietoisesti haluttu s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 monialaisena ja monimuotoisena kehyksen\u00e4, miss\u00e4 kukaan ei voi yksinoikeudella m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksytt\u00e4vi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Ei ole mit\u00e4\u00e4n tietty\u00e4 teoria- tai metodivalikoimaa, jota alalla pit\u00e4isi soveltaa, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n periaatteellista rajausta siit\u00e4, mit\u00e4 taiteilija-tutkija voi k\u00e4sitell\u00e4 ja mill\u00e4 keinoin.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4 johtuu ainakin osin siit\u00e4, ett\u00e4 taiteelliset prosessit ovat nykyk\u00e4sitysten mukaan l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti arvaamattomia, haastavat vallitsevia k\u00e4sityksi\u00e4 ja ylitt\u00e4v\u00e4t rajoja. Taidetta ei voi silloin m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 tai ohjeistaa etuk\u00e4teen. Sit\u00e4 voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vain suostumalla seuraamaan syntym\u00e4ss\u00e4 olevan teoksen tai tapahtuman sis\u00e4ist\u00e4 logiikkaa. Siksi jokaisen taiteilija-tutkijan tai taiteellista tutkimusta tekev\u00e4n tutkijan tulee itse m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 ja perustella omat ty\u00f6tapansa, mik\u00e4 saattaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 olla haasteellista.<\/p>\n\n\n\n Koska taiteellinen tutkimus perustuu tekij\u00e4n omakohtaiseen praktiikkaan, yksitt\u00e4isten tutkimusprojektien l\u00e4hestymistavat, sis\u00e4ll\u00f6t ja menetelm\u00e4t vaihtelevat suuresti sek\u00e4 taiteenalan ett\u00e4 tutkijan henkil\u00f6kohtaisten n\u00e4kemysten mukaan. Taiteelliseen tutkimukseen perustuvan tohtoritutkinnon vaatimukset m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n eri tavoin eri taideyliopistoissa niin Suomessa kuin kansainv\u00e4lisesti. My\u00f6s ala kokonaisuudessaan voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 eri tavoin paikallisista akateemisista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 riippuen.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4rkein taiteellisia tutkimuksia yhdist\u00e4v\u00e4 periaate on, ett\u00e4 taiteilija-tutkija k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaa taiteellista ty\u00f6skentely\u00e4\u00e4n keskeisen\u00e4 ajattelun muotona ja ymm\u00e4rryksen l\u00e4hteen\u00e4. Se voi olla tutkimisen kohde, v\u00e4line tai lopputulos tai kaikkea t\u00e4t\u00e4 yht\u00e4 aikaa. Taiteilija-tutkija tekee taidetta ja tutkii samalla sek\u00e4 tekemist\u00e4\u00e4n ett\u00e4 sen tuottamia kokemuksia, tuntemuksia, ajatuksia ja tapahtumia prosessin sis\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in, ei ulkopuolelta havainnoiden. Sanallisten selitysten lis\u00e4ksi tai niiden sijasta tutkimusprosessin tuloksena syntyv\u00e4t ajatukset voivat olla muodoltaan kokemuksellisia tai toiminnallisia.<\/p>\n\n\n\n Taiteellisessa tutkimuksessa teoksiin ja prosesseihin ei suhtauduta tutkimuksen kohteina, jota pyritt\u00e4isiin selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n muista tiedonaloista k\u00e4sin. Taiteellista toimintaa pidet\u00e4\u00e4n itsess\u00e4\u00e4n merkityksellisen\u00e4 ajatteluna, joka on olemassa vain juuri siin\u00e4 muodossa, kuin se teoksessa tai prosessissa koetaan: esityksin\u00e4, tapahtumina, kuvina, \u00e4\u00e4nin\u00e4, liikkein\u00e4 jne. El\u00e4v\u00e4t esitykset, esille asetetut teokset, harjoitteet, kokeilut tai ty\u00f6pajat ovat osa tutkimusjulkaisua. Ne ovat sek\u00e4 tutkimusmenetelm\u00e4 ett\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 tapa v\u00e4litt\u00e4\u00e4 tutkimustuloksia toisille ihmisille.<\/p>\n\n\n\n Tavoitteena voi olla esimerkiksi kehitt\u00e4\u00e4 uudenlaisia taiteellisia ratkaisuja ja menetelmi\u00e4 tai ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oman alan vallitseviin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin liittyv\u00e4\u00e4 hiljaista tietoa. On my\u00f6s mahdollista taiteen keinoin tutkia jotakin itse\u00e4 askarruttavaa ilmi\u00f6t\u00e4, kuten luonnon ja ihmisen suhdetta, yhteiskunnallista eriarvoisuutta tai vakiintuneita k\u00e4ytt\u00e4ytymisen tapoja. T\u00e4t\u00e4 tietenkin tapahtuu kaikessa taiteellisessa toiminnassa my\u00f6s ilman akateemista tutkimuskehyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Taiteellinen tutkimus on subjektiivista siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 se perustuu yksil\u00f6lliseen toimintaan ja kokemuksiin. Vaikka taiteellisissa prosesseissa syntyy yhteist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4, se ei pyri samanlaiseen yleistett\u00e4vyyteen, kuin tieteellinen tutkimus. Jokaista taiteellista teosta ja prosessia pidet\u00e4\u00e4n ainutlaatuisena, jolloin niit\u00e4 koskevia havaintoja ei voi sellaisenaan automaattisesti soveltaa toisiin teoksiin ja prosesseihin.<\/p>\n\n\n\n K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 taiteellisen tutkimuksen l\u00e4hestymistavat vaihtelevat. Osa taiteilija-tutkijoista ei halua lainkaan erottaa taiteellista ja tutkivaa osuutta toisistaan. Silloin yksi ja sama prosessi tai teos asettaa kysymyksen, tarkastelee sit\u00e4 ja vastaa siihen. Se ilmaisee itsess\u00e4\u00e4n kaiken oleellisen, eik\u00e4 sit\u00e4 tarvitse sen kummemmin selitt\u00e4\u00e4. Tutkimus otetaan vastaan ja ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n moniaistisena kokemuksena, ei k\u00e4sitteellisin\u00e4 ajatuksina.<\/p>\n\n\n\n On my\u00f6s taiteilija-tutkijoita, jotka toimivat hyvinkin l\u00e4hell\u00e4 perinteist\u00e4 akateemista taiteiden, historian, filosofian, estetiikan tai kasvatustieteiden tutkimusta. Monet haluavat reflektoida taiteellista prosessiaan joko sanallisesti tai jollain muulla tavalla, joka eroaa varsinaisesta taiteen tekemisest\u00e4. Silloin tutkija ottaa et\u00e4isyytt\u00e4 omiin kokemuksiinsa ja tarkastelee niit\u00e4 kriittisesti eritellen. Siin\u00e4 voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apuna erilaisia tekstej\u00e4, joissa toiset taiteilijat tai tutkijat ovat k\u00e4sitelleet samankaltaisia asioita. Ne liitt\u00e4v\u00e4t k\u00e4sill\u00e4 olevan prosessin laajempiin yhteyksiin.<\/p>\n\n\n\nTaidekorkeakoulujen ensimm\u00e4iset v\u00e4it\u00f6kset valmistuivat 1990-luvulla<\/summary>\n
\n
T\u00e4rkeimpi\u00e4 taiteellisen tutkimuksen julkaisukanavia esitt\u00e4viss\u00e4 taiteissa<\/summary>\n
\n
\n
\n
Millaista taiteellinen tutkimus k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 on?<\/h2>\n\n\n\n
L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n