{"id":20,"date":"2022-03-07T11:05:30","date_gmt":"2022-03-07T09:05:30","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/?p=20"},"modified":"2024-12-04T15:22:28","modified_gmt":"2024-12-04T13:22:28","slug":"fenomenologiasta-ja-esittavien-taiteiden-taiteellisesta-tutkimuksesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/fenomenologiasta-ja-esittavien-taiteiden-taiteellisesta-tutkimuksesta\/","title":{"rendered":"Fenomenologiasta ja esitt\u00e4vien taiteiden taiteellisesta tutkimuksesta"},"content":{"rendered":"\n

Fenomenologiaa on tavattu pit\u00e4\u00e4 taiteelle l\u00e4heisen\u00e4 filosofisen ajattelun muotona. Moni fenomenologi onkin ollut kiinnostunut siit\u00e4, miten taiteen tekeminen ja taiteen kohtaaminen auttaa meit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n kokemustamme itsest\u00e4mme ja maailmasta ja muuntaa suhdettamme niihin. (kts. esim. Heidegger 1995; Merleau-Ponty 1993a; Sartre 1967). Etenkin eksistentiaalisen fenomenologian[1]<\/a> piiriss\u00e4 taiteen on katsottu olevan yksi sen filosofisista k\u00e4yt\u00e4nteist\u00e4. Taide on t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ymm\u00e4rretty er\u00e4\u00e4nlaisena fenomenologisena demonstraationa. T\u00e4m\u00e4 siksi, ett\u00e4 taide kykenee suoremmin kuin filosofinen teksti ohjaamaan huomiomme asioihin, joita emme tavanomaisesti havaitse, ja kirkkaammin paljastamaan ilmi\u00f6iden omimman luonteen. (Wrathall 2011, 9\u201310.) Tunnetun esimerkin t\u00e4st\u00e4 ajattelusta antaa ranskalainen ruumiinfenomenologi Maurice Merleau-Ponty. Tarkastelemalla taiteilijan tapaa antautua taiteen tekemisen hetkeen ja kietoutua ruumiillaan maailmaan voi Merleau-Pontyn mukaan my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 perusteita, joiden varassa kulttuurinen maailma ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n avautuu meille. H\u00e4nen mukaansa vain taide voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meille ruumiillisesti avautuvan havaittavan maailman sen kaikessa viattomuudessaan. Kun h\u00e4n pohtii kuvataiteilijoiden tapaa hahmottaa maisemaa, h\u00e4n tulee siihen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ett\u00e4 maalatessaan taiteilijan intentiot, havainnot ja eleet kietoutuvat niin toisiinsa, ett\u00e4 on mahdotonta erottaa, kuka n\u00e4kee ja kuka tulee n\u00e4hdyksi ja kuka maalaa ja mik\u00e4 tulee maalatuksi. N\u00e4in h\u00e4n argumentoi sen puolesta, ett\u00e4 havaintomme ja kokemuksemme saavat alkunsa ruumiimme ja maailman niin intiimiss\u00e4 kontaktissa toisiinsa, ett\u00e4 niiden voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 olevan samaa ainesta. Olemassaolomme on riippuvainen t\u00e4st\u00e4 kontaktista ja sen sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4st\u00e4 myk\u00e4st\u00e4 merkityksellisyydest\u00e4. Tietoisuutemme saa alkunsa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ja on n\u00e4in per\u00e4isin toiseudesta. (Merleau-Ponty 1993b, 123, 129\u2013130.)<\/p>\n\n\n\n

Mutta mit\u00e4 fenomenologia oikein on ja mit\u00e4 annettavaa sill\u00e4 on taiteelliselle tutkimukselle? Esittelen seuraavassa lyhyesti joitakin keskeisi\u00e4 fenomenologisia n\u00e4k\u00f6kantoja. Pohdin niiden merkityst\u00e4 taiteelliselle tutkimukselle esittelem\u00e4ll\u00e4 muutamia fenomenologiaa ja taiteellista tutkimusta edist\u00e4neit\u00e4 tutkijoita. Kerron my\u00f6s konkreettisesta esimerkkist\u00e4 fenomenologisesta taiteellisesta tutkimuksesta, jota olen kehitt\u00e4nyt yhdess\u00e4 kollegani Taideyliopiston yliopistontutkija Kirsi Heimosen[2]<\/a> kanssa. Tekstini pohjaa omiin aikaisempiin fenomenologiaa k\u00e4sitteleviin julkaisuihini (Rouhiainen 2020; 2015; 2014; 2011; 2009; 2008; 2003) sek\u00e4 Heimosen ja minun julkaisemiin artikkeleihin (Heimonen & Rouhiainen 2022; Rouhiainen & Heimonen 2021). Suosittelen my\u00f6s niihin perehtymist\u00e4, mik\u00e4li lukija on kiinnostunut soveltamaan fenomenologiaa omaan taiteelliseen tutkimukseensa.<\/p>\n\n\n\n

*<\/p>\n\n\n\n

Fenomenologialla viitataan ennen kaikkea 1900-luvun alussa Euroopassa alkunsa saaneeseen mannermaiseen filosofiseen suuntaukseen. Yleisemmin sit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4nlaisena ajattelun tyylin\u00e4, joka tarkastelee ihmisen tietoisuutta ja maailmassa olemisen tapaa kokemuksellisen aineksen tai evidenssin varassa. Fenomenologia operoi kokemuksen \u00e4\u00e4rell\u00e4 ja tarkastelee ihmisen ja maailman toteutumista sen varassa, mist\u00e4 voimme ainakin periaatteessa olla tietoisia. Se on kriittist\u00e4 filosofiaa, sill\u00e4 se pyrkii kyseenalaistamaan kritiikitt\u00f6m\u00e4sti hyv\u00e4ksyttyj\u00e4 oletuksia todellisuuden luonteesta. Se pyrkii my\u00f6s tuomaan esiin huomiotta j\u00e4\u00e4neit\u00e4 ehtoja, joiden varassa ilmi\u00f6t tulevat oleviksi sellaisina kuin ovat. N\u00e4in se tavoittelee aina tarkentuvaa ja t\u00e4ydentyv\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4 maailmasta ja sen toteutumisen ehdoista, jossa el\u00e4mme. N\u00e4ist\u00e4 syist\u00e4 fenomenologiaa on my\u00f6s pidetty taiteenkaltaisena uudenlaisia n\u00e4kymi\u00e4 maailmaan avaavana toimintana. (kts. Rouhiainen 2014.)<\/p>\n\n\n\n

Kirjan Phenomenology and the Arts<\/em> (2016) johdannossa Peter R. Costello kiteytt\u00e4\u00e4 hyvin fenomenologisen ajattelun tyylin tai asenteen keskeist\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Vapaasti tulkittuna h\u00e4n kirjoittaa, ett\u00e4 fenomenologia on ensisijaisesti kokemuksen tarkastelun menetelm\u00e4, havainnoinnin tapa. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi se on deskription k\u00e4yt\u00e4nne, jolla kuvaillaan sit\u00e4 mik\u00e4 ilmenee, kun tarkastelemme kokemustamme. Se on siis my\u00f6s filosofisen kirjoittamisen tapa. Fenomenologia yhdist\u00e4\u00e4 ennakko-oletuksia ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ilmi\u00f6iden aiemmin huomaamatta j\u00e4\u00e4neiden piirteiden tarkastelua ja niiden merkityksellisyyden ilment\u00e4mist\u00e4. Ennakko-oletusten huomiotta j\u00e4tt\u00e4misen prosessia kutsutaan fenomenologiassa yleisesti sulkeistamiseksi tai reduktioksi. Havaitsemisen ja kirjoittamisen ohella keskeist\u00e4 fenomenologialle on se, ett\u00e4 siin\u00e4 pohditaan kriittisesti my\u00f6s niit\u00e4 havaitsemisen ja ilment\u00e4misen tapoja, joihin fenomenologiaa tehdess\u00e4 sitoudutaan. Niin tehdess\u00e4\u00e4n fenomenologia problematisoi, kehitt\u00e4\u00e4, korjaa ja kiist\u00e4\u00e4 aiemmin artikuloituja fenomenologisen menetelm\u00e4n piirteit\u00e4 ja muita aiempia fenomenologisia k\u00e4sitteit\u00e4 ja n\u00e4k\u00f6kulmia, joita se hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 luonnehtiessaan kokemusta yh\u00e4 t\u00e4sm\u00e4llisemmin tai monipuolisemmin. (Costello 2016, ix.)<\/p>\n\n\n\n

Vaikka fenomenologia alkoi kehitty\u00e4 toista sataa vuotta sitten ja sen rinnalla ja j\u00e4lkeen on kehittynyt monia muita vahvoja ajattelun ja filosofian suuntauksia, fenomenologia on edelleen dynaaminen ja monipolvinen tutkimusmaasto. Ensimm\u00e4isen aallon fenomenologian[3]<\/a> perinteisist\u00e4 kysymyksenasetteluista, joissa tarkasteltiin muun muassa havaintoa, tietoisuutta, ruumiillisuutta, empatiaa, intersubjektiivisuutta, etiikkaa, kielt\u00e4 ja maailmasuhdettamme on kuljettu kohti uudenlaisia ongelmia. Esimerkiksi postfenomenologia (Rosenberg & Verbeek 2017) tarkastelee teknologiaan liittyvi\u00e4 kysymyksi\u00e4, ekofenomenologia (Brown & Toadvine 2003) luontok\u00e4sityst\u00e4mme ja luontosuhdettamme ja kriittinen fenomenologia (Weiss et al. 2020) puolestaan pohtii monenlaisia valtarakenteita. Filosofisen problematisoinnin ohella fenomenologiaa sovelletaan my\u00f6s erityistieteellisiin kysymyksiin, esimerkiksi hoito- ja kasvatustieteisess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 l\u00e4hestymistapa, jota kutsutaan fenomenologiseksi tutkimukseksi, ei tarkastele kokemuksen sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 tai rakenteita maailmasuhteen hahmottamisessa, vaan on kiinnostunut kokemuksen sis\u00e4ll\u00f6ist\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen johonkin tiettyyn el\u00e4m\u00e4nalueeseen liittyvi\u00e4 konkreettisia merkityksi\u00e4 tarkemmin (Finlay 2011).<\/p>\n\n\n\n

Fenomenologia on tarjonnut kriittisen l\u00e4hestymistavan my\u00f6s esitt\u00e4vien taiteiden kokemuksellisten ulottuvuuksien tarkastelulle. Tanssintutkimus, joka on erityisesti tarkastellut tanssimisen hetke\u00e4 ja ruumiillista kokemusta sek\u00e4 tanssiesitysten toteutumisen ehtoja, on t\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4 esimerkki (esim. Rothfield 2020; Ravn 2016; \u00d8stern 2009, Heimonen 2009; Kozel 2007; Parviainen 2006; Parviainen 1998; Rouhiainen 2003; Sheets-Johnstone 1999; Fraleigh 1987). Niin ik\u00e4\u00e4n esitystutkimuksen ja teatterintutkimuksen alueella on enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin alettu hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n fenomenologista otetta (esim. Kirkkopelto 2022; Grant et al. 2019; Zarrilli 2019; Bredenberg 2017; Johnston 2017; Bleeker et al. 2015; States 1985; Wilshire 1982). Maaike Bleeker, Jon Foley Sherman ja Eirini Nedelkopoulou kirjoittavat toimittamansa antologian Performance and Phenomenology: Traditions and Transformations <\/em>(2015) esipuheessa fenomenologian merkityksest\u00e4 esitt\u00e4ville taiteille seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n

\n

Fenomenologia on tarjonnut nykyesiintyjille kielen, jolla ajatella miten ruumiit toimivat ja luovat merkityksi\u00e4 toistensa kesken. Tarkastellessaan ensisijaisesti kokemuksen ja havainnon rakenteita, fenomenologia k\u00e4sittelee esitysten tekemiseen liittyvi\u00e4 perustavaa laatua olevia asioita, alkaen siit\u00e4 miten yleis\u00f6 kohtaa esitykset. Se on tarjonnut meille tapoja ajatella mit\u00e4 toisen ruumiin koskettaminen merkitsee, mit\u00e4 ruumiiseen painautuminen merkitsee ja millaisia ruumiimme ovat. <\/p>\n(Bleeker et al. 2015, 4, suomennos kirjoittajan)[4]<\/a><\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Fenomenologia tarjoaa keinoja tarkastella ja artikuloida ruumiillisuutta ja ruumiillista kokemusta esitt\u00e4viss\u00e4 taiteissa, koska se on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti sitoutunut havainnon ja kokemuksen problematiikkaan. Sit\u00e4 on sovellettu my\u00f6s taiteellisten prosessien artikuloimiseen ja teosten analysointiin ja samalla sen kielt\u00e4 ja k\u00e4sitteist\u00f6\u00e4 on kehitetty esitt\u00e4ville taiteille soveliaammiksi. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi sen menetelm\u00e4 ja k\u00e4sitteet ovat toimineet inspiraationa taiteen tekemiselle. Itse asiassa, vaikka Stuart Grant, Jodie McNeilly-Renaudie ja Matthew Wagner, toteavat ett\u00e4 esitystutkimus- ja taide sek\u00e4 fenomenologia voivat risteyty\u00e4 monin tavoin, he jakavat antologiansa Performance Phenomenology: To The Thing Itself<\/em> (2019) kolmeen teema-alueeseen: fenomenologia ja esitys (phenomenology and performance<\/em>), esityksen fenomenologia (phenomenology of performance<\/em>) ja fenomenologia esityksens\u00e4\/esitys fenomenologiana (phenomenology as performance\/performance as phenomenology<\/em>). He argumentoivat t\u00e4m\u00e4n jaottelun kuvastavan esitt\u00e4vien taiteiden alueen t\u00e4m\u00e4nhetkisen fenomenologisen keskustelun ja nykyisten fenomenologisten sovellusten kirjoa. Ensimm\u00e4isen teeman alla kirjassa pohditaan fenomenologisin k\u00e4sittein esityksen toteutumisen ehtoja ja rakenteita. Toinen teema k\u00e4sittelee fenomenologisen menetelm\u00e4n soveltamista tiettyjen esitysten tarkastelemisessa ja analysoimisessa. Kolmas teema pohtii ja havainnollistaa yht\u00e4\u00e4lt\u00e4, miten esityksen voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 olevan fenomenologinen, ja toisaalta, miten fenomenologia itsess\u00e4\u00e4n on performatiivista. (Grant et al. 2019, 3.) Vaikka kaikkia n\u00e4it\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia voi soveltaa taiteelliseen tutkimukseen, erityisesti viimeinen teema l\u00e4hentelee sille t\u00e4rke\u00e4\u00e4 painotusta: taiteellisessa tutkimuksessa yhdistet\u00e4\u00e4n teoriaa ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 ja se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 taiteellista toimintaa ja lopputulemia. Tarkemmin fenomenologian ja taiteellisen tutkimuksen yhteyksi\u00e4 ja mahdollisuuksia ovat tarkastelleet muun muassa fenomenologi Susan Kozel ja taiteilija-tutkija Alex Arteaga. Edellinen soveltaa filosofista ajattelua ruumiillisiin ja digitaalisiin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin erityisesti yhteistoiminnallisissa esitysprosesseissa. J\u00e4lkimm\u00e4inen yhdist\u00e4\u00e4 estetiikkaa ja fenomenologisia tutkimusmenetelmi\u00e4 ruumiillisten ymp\u00e4rist\u00f6jen ja esteettisen kognition tutkimiseen. Fenomenologinen k\u00e4sitteist\u00f6 ja menetelm\u00e4 on vaikuttanut heid\u00e4n taiteellisen praktiikkansa muotoutumiseen ja siihen liittyvien prosessien artikuloimiseen.<\/p>\n\n\n\n

Kozel edist\u00e4\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n taiteeseen sovelletusta fenomenologiasta muun muassa artikkeleissaan The Virtual and the Physical: A Phenomenological<\/em> Approach to Performance Research<\/em> (2011) ja Process Phenomenologies <\/em>(2015). Ensimm\u00e4isess\u00e4 h\u00e4n pohtii teorian ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n yhdistymist\u00e4 taiteellisissa prosesseissa erityisesti Maurice Merleau-Pontyn ajatteluun ja k\u00e4\u00e4nnett\u00e4vyyssuhteen k\u00e4sitteeseen nojaten. K\u00e4\u00e4nnett\u00e4vyyssuhde perustuu ruumiimme kahtalaiseen ulottuvuuteen: ruumiimme on niin itsens\u00e4 aistiva samalla kun se on my\u00f6s aistittu ja t\u00e4ten samanlaista aistittavaa ainesta kuin muut oliot. Tietoisuutemme ei kuitenkaan yleens\u00e4 kykene yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tietoisuutta aistivasta toiminnasta ja aistituksi tulemisesta samanaikaisesti vaan n\u00e4m\u00e4 kaksi tietoisuuden tapaa vuorottelevat. T\u00e4m\u00e4n ruumiillisen kokemuksen kaksinaisen luonteen on ymm\u00e4rretty avaavan meille mahdollisuuden olla ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 suhteessa ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6mme. Kozelin l\u00e4ht\u00f6kohtana on kuitenkin se, ett\u00e4 esiintymisen prosesseille keskeisest\u00e4 on kykymme reflektoida toimintaamme samanaikaisesti toimintamme kanssa. Fenomenologialle tyypillisesti h\u00e4n my\u00f6s toteaa, ett\u00e4 tietoa voi tuottaa siten, ett\u00e4 se on uskollinen eletylle kokemukselle, siis kokemukselle sellaisena kuin se ilmenee sit\u00e4 l\u00e4pi elett\u00e4ess\u00e4. Esitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n toiminnallisen fenomenologisen metodin h\u00e4n korostaa fenomenologisen reflektion olevan immersiivist\u00e4 kontemplaatiota. Ruumiilliseen toiminnalliseen tilanteeseen uppoutuneelta se vaatii kysyv\u00e4\u00e4 asennetta ja kyky\u00e4 keskitty\u00e4 kehkeytyv\u00e4\u00e4n tapahtumaan. T\u00e4ss\u00e4 merkityksellist\u00e4 on se, ett\u00e4 toiminta ja havainto ovat toisiinsa kietoutuneita ja esityskokeilulle rakennetun kehyksen suuntaamia. K\u00e4sitteetkin nivoutuvat t\u00e4h\u00e4n toimintaan fenomenologista asennetta suuntaavina dynaamisina asioina, jotka muovaavat my\u00f6s havaintojemme ja kokemustemme luonnetta. Kozelin n\u00e4k\u00f6kulman mukaan improvisatorinen teknologinen esityskokeilu, josta h\u00e4n kirjoittaa, tuotti tietoa, jota parhaiten luonnehtii k\u00e4sitteiden, havaintojen, affektien ja kinesteettisten kokemusten yhdistelm\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on tietoa, joka tulee esiin itse esitystapahtumassa, tanssijan toiminnallisessa ja kokemuksellisessa tilanteen hahmottamisessa, sek\u00e4 h\u00e4nen suhteessaan teknologiseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja sen vaikutukseen tapahtuman muotoutumisessa. H\u00e4n siis alleviivaa ruumiillismateriaalisen toiminnan sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4n k\u00e4sitteelliskokemuksellisen tiedon merkityst\u00e4 ja mahdollisuutta taiteellisessa tutkimuksessa. K\u00e4\u00e4nnett\u00e4vyyssuhteeseen vedoten h\u00e4n uskoo yleis\u00f6n my\u00f6s kykenev\u00e4n sen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n vastaanottamiseen. (Kozel 2011.)<\/p>\n\n\n\n

Toisessa mainitsemassani tekstiss\u00e4 Kozel (2015) tarkastelee fenomenologiaa performativiisena, esitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4. H\u00e4n pohtii, miten esiintyj\u00e4n, koreografin ja yleis\u00f6n esityskokemukset k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t vain raa\u2019asta kokemuksellisesta aineksesta erilaisiin koreografisille prosesseille tunnusomaisiin tekstuaalisiin esitt\u00e4misen tapoihin, joita sanojen ja tekstien ohella ovat my\u00f6s piirretyt kuviot ja ihmishahmot. Yhdist\u00e4ess\u00e4\u00e4n prosessifilosofiaa[5]<\/a> fenomenologiaan h\u00e4n muotoilee t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 n\u00e4kemyksens\u00e4 prosessifenomenologiasta subjektiivisena, ruumiillisena ja situationaalisena[6]<\/a>, mutta my\u00f6s kriittisen\u00e4, prosessuaalisena ja tutkivana toimintaa, joka tunnustelee tai koettelee olemassa olevan reunoja ja totunnaisia kategorioita ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen kokemuksen ainesta aina uudestaan. (Kozel 2015, 56). Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseni h\u00e4n tekee n\u00e4in avatakseen uusia kirjoittamisen mahdollisuuksia taiteelliselle esitystutkimukselle. H\u00e4n toteaakin, ett\u00e4 kirjoittamisen tapahtumassa fenomenologia k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 eletyn kokemuksen k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen, ylitt\u00e4misen ja transponoinnin prosessin. T\u00e4ss\u00e4 fenomenologia saattaa h\u00e4nest\u00e4 ensin olla hapuilevaa ja tuottaa piirustuksia, raaputuksia, muminaa ja eleit\u00e4, jotka kuitenkin ovat merkityksellisi\u00e4 kokemuksen hahmottamisessa ja artikuloinnissa sek\u00e4 taiteellisen ty\u00f6skentelyn syvenev\u00e4lle kululle.<\/p>\n\n\n\n

Alex Arteaga (2020) on jo vuosikymmenen ajan saanut inspiraatiota fenomenologisesta menetelm\u00e4st\u00e4 rakentaessaan taiteellisen tutkimuksen koeasetelmia. H\u00e4nen yhten\u00e4 kiinnostuksensa kohteena on ollut amerikkalaisen fenomenologin Max van Manenin edist\u00e4m\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n fenomenologia (phenomenology of practice<\/em>). T\u00e4m\u00e4n fenomenologisesta psykologiasta ja fenomenologisesta filosofiasta vaikutuksia saaneen tutkimusorientaation tavoitteena on palvella ammatinharjoittajien ty\u00f6t\u00e4 ja arjen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Van Manen kirjoittaa, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n fenomenologia palvelee k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 samalla kun se on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6isin. H\u00e4n toteaa sen viittaavan sellaiseen fenomenologiseen tutkimukseen ja kirjoittamiseen, joka reflektoi erilaisia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 niiden keskelt\u00e4, niiden konkreettisessa tapahtumisessa. N\u00e4in tehdess\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n fenomenologia pyrkii vahvistavamaan ruumiillista ontologiaa[7]<\/a> ja epistemologiaa[8]<\/a> sek\u00e4 harkittua ja hienotunteista toimintaa. (Van Manen 2016, 15). Arteaga johti Through Phenomena Themselves<\/em><\/em> -nimist\u00e4 fenomenologista taiteellisen tutkimuksen projektia Taideyliopiston Venetsian tutkimuspaviljongissa vuonna 2019 (kts. www.researchcatalogue.net\/view\/618752\/618753<\/a>). T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti fenomenologian ajattelemisen sijaan tehd\u00e4 fenomenologiaa ja hahmotella luentoa fenomenologisena k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4. H\u00e4n toteutti kokeellisen luentotilanteen, jossa h\u00e4n v\u00e4litt\u00f6m\u00e4\u00e4n kokemukseensa ja hitaaseen havainnointiprosessiin nojautuen piirsi kaavakuvan tilanteen esiin nostamasta asetelmasta. Prosessin toisessa osassa Arteaga esitti kaavion sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olijoille pyyt\u00e4en heit\u00e4 kommentoimaan ja t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n sen esitt\u00e4mi\u00e4 n\u00e4kemyksi\u00e4. H\u00e4nen tarkastelunsa kohteena on, miten erilaisia k\u00e4sitteit\u00e4 ja havaittuja asiantiloja voi horjuttaa ja kuinka uusia sellaisia voi synty\u00e4. T\u00e4m\u00e4n mahdollistamiseksi h\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 fenomenologista menetelm\u00e4\u00e4, jossa sulkeistetaan tai neutraloidaan k\u00e4sitteen tai asiantilan sitova merkitys. N\u00e4in niit\u00e4 voi h\u00e4nen mukaansa tarkastella tuoreeltaan, ilman ett\u00e4 aikaisemmat kokemukset m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t niit\u00e4. (Arteaga 2020.)<\/p>\n\n\n\n

*<\/p>\n\n\n\n

Edellisten viitoittamalla tiell\u00e4 olemme yhteisty\u00f6ss\u00e4 Kirsi Heimosen kanssa kehitelleet fenomenologista paikkasidonnaista koreografisen yhteiskirjoittamisen menetelm\u00e4\u00e4. Kehitimme l\u00e4hestymistapamme alun perin huomioidaksemme sit\u00e4, mik\u00e4 arkip\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 toiminnassa j\u00e4\u00e4 katveeseen. Pohdimme, miten voisimme ilment\u00e4\u00e4 liikkeellisesti ja tanssien hahmottamaamme paikkasidonnasta katvetta sanoin. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 meille oli ruumiillisesti vaikuttua valitsemistamme kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4 ja niiss\u00e4 lymyilev\u00e4st\u00e4 katveesta ja sallia sen synnytt\u00e4m\u00e4n tunnon suunnata kirjoittamisen prosessiamme. Menetelm\u00e4mme tarkentuessa ja ty\u00f6skentelymme edetess\u00e4 havaitsimme, ett\u00e4 toteutamme er\u00e4\u00e4nlaista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 fenomenologiaa. Olimme muovanneet fenomenologista havaitsemisen ja kirjoittamisen menetelm\u00e4\u00e4 omia tarkoituksiamme varten. Menetelm\u00e4mme yhdist\u00e4\u00e4 yhdenlaista arkip\u00e4iv\u00e4isen asenteen sulkeistamista, ruumiillista aistimista ja havainnointia sek\u00e4 kehkeytyv\u00e4\u00e4 deskriptiivist\u00e4 yhteiskirjoitusta. Sen my\u00f6t\u00e4 syntynyt yhteiskirjoituksemme on toisteisesti muuntuvaa poeettista tekstimassaa, joka toimii fenomenologisena evidenssin\u00e4 tai demonstraationa paikan kohtaamisestamme. Pid\u00e4mme t\u00e4t\u00e4 teksti\u00e4 koreografiana, sill\u00e4 se todentaa, toistaa ja laajentaa affektiivista ja liikkeellist\u00e4 ruumiillista kokemustamme.<\/p>\n\n\n\n

Seuraamme seuraavaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4 tutkiessamme valitsemiamme kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6n tai -paikan katvetta.<\/p>\n\n\n\n

\n

Teht\u00e4v\u00e4 1<\/h3>\n\n\n\n