Yksi taiteellisen tutkimuksen keskeisi\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelmi\u00e4 on, ett\u00e4 taiteilija tekee tutkimusta omasta, taiteilijan n\u00e4k\u00f6kulmastaan, ja tekij\u00e4n oma taiteellinen praktiikka on keskeinen osa tutkimusta. Pohdin t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 taitelijan omakohtaisuutta sek\u00e4 omael\u00e4m\u00e4kerrallisuuden ett\u00e4 autoetnografian n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n\n\n\n
Taiteellisella tutkimuksella on aina suhde k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, taiteen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliseen tekemiseen, riippumatta siit\u00e4, miten teoreettisesti tekij\u00e4 p\u00e4\u00e4tyy ty\u00f6t\u00e4\u00e4n reflektoimaan. Taiteellisen ty\u00f6n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat aina \u201densimm\u00e4isen persoonan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4: ne ovat minun k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4ni\u201d, kuten Juha Varto toteaa (Varto 2017, 37). Varto n\u00e4kee tekij\u00e4n ja t\u00e4m\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n yhteen kietoutuneisuuden my\u00f6s taiteellisen tutkimuksen haasteena; oman ty\u00f6n reflektointi tai arvioinnin vastaanottaminen ei ole aina yksinkertaista.<\/p>\n\n\n\n
Tutkijan omia kokemuksia ja tutkijan position n\u00e4kyv\u00e4ksi tekemist\u00e4 hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n muillakin kuin taiteellisen tutkimuksen alalla, esimerkiksi feministisess\u00e4 tutkimuksessa, antropologiassa tai autoetnografisessa tutkimuksessa.<\/p>\n\n\n\n
Omael\u00e4m\u00e4kerrallisuudella<\/em> (autobiography<\/em>) tarkoitetaan omasta historiasta, el\u00e4m\u00e4ntarinasta tai arjesta ammentavaa tekemist\u00e4. Toisin sanoen sit\u00e4, miten tekij\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4tarinaansa osana taiteellista prosessia. K\u00e4sitteen l\u00e4ht\u00f6kohta on kirjallisuudessa, ja sit\u00e4 kautta siihen liittyy narratiivinen<\/em> painotus, vaikka omael\u00e4m\u00e4kerrallisuus on levitt\u00e4ytynyt koskemaan taiteen tekemist\u00e4 my\u00f6s laajemmin, ja narratiivisuuden voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 monella tapaa taiteen alan mukaan. Taiteessa omael\u00e4m\u00e4kerrallisuus ei siis ole yksi yhten\u00e4inen lajityyppi tai tekemisen tapa, vaan se miten henkil\u00f6kohtaisen historian ajatellaan tulevan esiin teoksessa, tai miten sen ajatellaan olevan osa taiteen tekemisen prosessia, riippuu paitsi tekij\u00e4st\u00e4, my\u00f6s taiteen lajista; muusikolle, tanssijalle tai n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijalle jo tarinallisuus <\/em>tarkoittaa eri asioita.<\/p>\n\n\n\n Omael\u00e4m\u00e4kerrallisuutta voi ajatella kulttuurisena k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6n\u00e4, jonka rajoitteet, intressit ja ilmenemisen tavat vaihtelevat riippuen historiallisesta ajasta ja siit\u00e4 mediumista, miss\u00e4 sit\u00e4 toteutetaan (Smith & Watson 2002, 8; ks. my\u00f6s Porkola 2014). Feministisess\u00e4 taiteen traditiossa omael\u00e4m\u00e4kerrallisuudella on ollut merkitt\u00e4v\u00e4 rooli, koska sen kautta on tuotu n\u00e4kyv\u00e4ksi sek\u00e4 naisten ett\u00e4 muuten marginalisoiduiksi m\u00e4\u00e4riteltyjen ihmisryhmien kokemusta. Taustalla on 1960-luvulla alkanut ajattelutapa henkil\u00f6kohtaisuuden poliittisuudesta.<\/p>\n\n\n\n Omael\u00e4m\u00e4kerrallisuutta ja esityst\u00e4 tutkinut Deirdre Heddon on todennut, ett\u00e4 erityisesti performanssitaide syntym\u00e4ns\u00e4 aikoihin tarjosi mahdollisuuden tuoda esiin v\u00e4hemmist\u00f6jen tarinoita sek\u00e4 kysymyksi\u00e4 siit\u00e4, kuka puhuu, kuka saa kertoa ja keiden tarinoita kerrotaan (Heddon 2008). Omael\u00e4m\u00e4kerralliset ty\u00f6skentelytavat mahdollistavat identiteetin pohdintaa (ks. my\u00f6s Hall 2005). Omael\u00e4m\u00e4kerrallisuuden suhde siihen, mit\u00e4 tapahtui<\/em> ei aina ole yksiselitteinen, vaan Heddon korostaa omael\u00e4m\u00e4kerrallisten esitysten rakentuneisuutta. Taiteellisessa ty\u00f6ss\u00e4 esitetyt fragmentit, n\u00e4k\u00f6kulmat ja tyyli ovat aina tekij\u00e4ns\u00e4 valitsemia, ja siten esitykset ovat rakennettuja. Usein kysymys ei niink\u00e4\u00e4n ole relevanssista suhteessa tapahtuneeseen, kuin siit\u00e4, miten esityksell\u00e4 voi vahvistaa omaa identiteetti\u00e4\u00e4n ja kuulumista tiettyihin ryhmiin.<\/p>\n\n\n\n Omael\u00e4m\u00e4kerrallisuus ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n usein narratiivisesti, siihen liittyy aina konteksti miss\u00e4 tuodaan esiin sek\u00e4 rajaus ja n\u00e4k\u00f6kulma. Omael\u00e4m\u00e4kerrallisen esityksen tavoitteena ei ole niink\u00e4\u00e4n kertoa tarinaa itsest\u00e4, kuin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yksityiskohtia omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 tutkiakseen jotain universaalimpaa (Heddon 2008, 5). Tarinat, joita ihmiset kertovat, on usein jo kerrottu. Esimerkiksi LHBTIQ+[1]<\/a>-yhteis\u00f6iss\u00e4 tietyt identiteettitarinamallit ovat jo olemassa, niiden kertomisen tarkoitus ei ole niink\u00e4\u00e4n esitt\u00e4\u00e4 tai tuottaa yksil\u00f6subjektia, vaan vahvistaa identiteetti\u00e4 vahvistamalla kuulumista yhteis\u00f6\u00f6n (Heddon 2008, 33\u201334). Kysymyksess\u00e4 identiteetin narratiivisuudesta ei siten ole kysymys vain individualismista, vaan usein my\u00f6s yhteis\u00f6st\u00e4 ja yhteis\u00f6llisyydest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Omael\u00e4m\u00e4kerrallisuuteen kuuluu siis monenlaisia itsen esitt\u00e4misen ja esiintymisen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 se usein miellet\u00e4\u00e4n kapeasti el\u00e4m\u00e4nkerrasta tarinoimiseksi tai retrospektiiviseksi kerronnaksi suurhenkil\u00f6iden el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Omael\u00e4m\u00e4kerrallisuus on keskustelua menneest\u00e4 ja dialogin k\u00e4ymist\u00e4 historian kanssa. Menneisyys ei t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ole pysyv\u00e4 kokemusten s\u00e4ili\u00f6, saati yhten\u00e4inen johdonmukainen tarina, vaan ennemminkin kasa fragmentteja, joita taiteen tekoprosessissa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n. Siten omael\u00e4m\u00e4kerralliset teokset ennemminkin rakentavat ja uudelleenkirjoittavat menneisyytt\u00e4, kuin toistavat jo ollutta. Oman el\u00e4m\u00e4ntarinan hy\u00f6dynt\u00e4minen ei useinkaan ole yksil\u00f6tarina, vaan subjekti on aina v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 dialogissa kulttuurisesti m\u00e4\u00e4riteltyjen erojen kanssa, jotka m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t identiteetti\u00e4 ja omael\u00e4m\u00e4nkerrallisia esitt\u00e4misen tapoja (Smith & Watson 2002). Siten se on paitsi oman, my\u00f6s yhteisten identiteettien, kulttuuristen normien ja kertomusten reflektointia (Porkola 2014).<\/p>\n\n\n\n Omassa ty\u00f6ss\u00e4ni omael\u00e4m\u00e4kerrallisuus on tullut luontevasti osaksi taiteellista tutkimusta, koska iso osa esityksist\u00e4ni perustuu omael\u00e4m\u00e4kerrallisen materiaalin ty\u00f6st\u00e4miselle ja olen opettanut aihetta useita vuosia. Omissa esityksiss\u00e4ni olen usein k\u00e4ytt\u00e4nyt omia kokemuksiani materiaalina ja \u201desitt\u00e4nyt itse\u00e4ni\u201d[2]<\/a>. Taiteilijana minusta on ollut mielek\u00e4st\u00e4 ajatella, ett\u00e4 en \u201detsi\u201d aihetta tai teemaa vaan ty\u00f6skentelen sellaisten asioiden kanssa, jotka \u201dminulla jo on\u201d. Minua on kiinnostanut henkil\u00f6kohtaisuus ja intiimiys tyylin\u00e4 ja esitt\u00e4misen tapana, arkisen tuominen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle ja erilaiset variaatiot arkiel\u00e4m\u00e4n ja taiteen sekoittumisesta. Omael\u00e4m\u00e4kerrallisuuden kautta olen pohtinut mm. henkil\u00f6kohtaista suhdetta instituutioihin, ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4, arkip\u00e4iv\u00e4n materiaalisuutta ja kulttuurisia traditioita ja niiden performatiivisuutta. Omael\u00e4m\u00e4kerrallisuus menetelm\u00e4n\u00e4 ei siis v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarkoita, ett\u00e4 esityksen aiheena olisi tekij\u00e4 itse tai h\u00e4nen henkil\u00f6historiansa.<\/p>\n\n\n\n Taiteellista tutkimusta kirjoittaessa olen my\u00f6s kokenut mielekk\u00e4\u00e4ksi kirjoittaa min\u00e4-muodossa. Sen my\u00f6t\u00e4 on mahdollista nostaa omia kokemuksellisia ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 huomioita osaksi teoreettisempaa pohdintaa. Min\u00e4-muodossa kirjoittaminen muistuttaa my\u00f6s tiedon paikantumisesta, siit\u00e4 ettei tieto koskaan synny tyhji\u00f6ss\u00e4 vaan on aina paikantunutta.<\/p>\n\n\n\n Ajattelen, ett\u00e4 omael\u00e4m\u00e4kerralliset menetelm\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t eri aikoina eri tavoin ja niiden poliittisuus on suhteessa kunkin ajan yhteiskunnallisiin kysymyksiin. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 omael\u00e4m\u00e4kerrallisuus otsikon alla voi tarkastella esimerkiksi laajempia kysymyksi\u00e4 siit\u00e4, kuinka ihmiset esitt\u00e4v\u00e4t itse\u00e4\u00e4n vaikkapa sosiaalisessa mediassa, miten median usein henkil\u00f6kohtaisia narratiiveja korostavat keinot vaikuttavat kulttuuriin ja taiteeseen, millaiset henkil\u00f6kohtaiset, kuten esimerkiksi identiteettiin liittyv\u00e4t kysymykset ovat t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 poliittisia ja miten.<\/p>\n\n\n\n Autoetnografia<\/em> on yksi etnografisen tutkimuksen muoto. Siin\u00e4 miss\u00e4 perinteisess\u00e4 etnografiassa tutkija kiinnitt\u00e4\u00e4 huomionsa tutkimiinsa asioihin ja ihmisiin, autoetnografiassa tutkija sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 omat kokemuksensa ja huomionsa avoimesti osaksi tutkimustaan. Autoetnografia on siis tutkimusmenetelm\u00e4, joka yhdist\u00e4\u00e4 tekij\u00e4n henkil\u00f6kohtaisia kokemuksia ja huomioita sosiaaliseen ja kulttuurisen kontekstiinsa (Uotinen 2010; Ellis et al. 2011, Spry 2011).<\/p>\n\n\n\n Autoetnografisia menetelmi\u00e4 hy\u00f6dynt\u00e4nyt Johanna Uotinen on todennut, ett\u00e4 autoetnografia tarjoaa v\u00e4lineit\u00e4 sellaisten aiheiden tutkimukseen, joita olisi vaikea tutkia muiden menetelmien avulla. Autoetnografia sopii hyvin esimerkiksi arjen tutkimukseen ja sellaisten kulttuuristen k\u00e4yt\u00e4nteiden tutkimukseen, jotka ovat tavallisuudessaan muuttuneet n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miksi. (Uotinen 2010.)<\/p>\n\n\n\n Yksityiseen kokemukseen nojaavan tiedon yleistett\u00e4vyyden ja vakuuttavuuden rakentamisessa auttaa kaksi asiaa: kontekstualisointi ja tarinallistaminen. Tuotettu tieto asetetaan kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin konteksteihinsa kuvaamalla kokemukseen vaikuttaneita yleisempi\u00e4 kulttuurisia ja yhteiskunnallisia olosuhteita siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin se on mahdollista. Samalla avataan tutkimuksellista kontekstia sis\u00e4llytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kokemuksen kuvauksen rinnalle teoreettis-metodologista pohdintaa (Uotinen 2014, 231\u2013232).<\/p>\n\n\n\n Siin\u00e4 miss\u00e4 omael\u00e4m\u00e4kerrallisuuden juuret ovat kirjallisuudessa ja sit\u00e4 kautta taiteessa ja taiteen tutkimuksessa, autoetnografiaa<\/em> on menetelm\u00e4n\u00e4 kehitetty nimenomaan humanistisen tutkimuksen ty\u00f6kaluksi. Viime aikoina ollut paljon esill\u00e4 my\u00f6s autofiktiivisyyden<\/em> k\u00e4site, joka sekin tulee kirjallisuudesta ja tarkoittaa omael\u00e4m\u00e4kerrallisten kokemusten ja fiktion sekoittamista ja viittaa kirjallisuuden traditioon, jossa fiktio (fiction<\/em>) on perinteisesti erotettu tietokirjallisuudesta (non-fiction<\/em>). Eri aloilla puhutaan my\u00f6s taiteen historiasta ammentavasta autoteoriasta, <\/em>jolla tarkoitetaan henkil\u00f6kohtaisten kokemusten ja ruumiillisuuden huomioimista osana teoreettista, usein filosofista l\u00e4hestymistapaa (Vaneycken 2020; Wiegman 2020; Fournier 2021). Taiteellisessa tutkimuksessa omakohtaisuus on jo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti kirjoitettu osaksi taiteellisen tutkimuksen menetelm\u00e4\u00e4 (Borgdorff 2006; Hannula, Suoranta & Vad\u00e9n 2003; Varto 2017), joten taiteellinen tutkimus ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvitse rinnalleen esimerkiksi autoetnografisuuden k\u00e4sitett\u00e4 oikeuttaakseen tutkimukseen liittyv\u00e4n henkil\u00f6kohtaisuuden. Omakohtaisuuteen liittyv\u00e4t k\u00e4sitteet ja menetelm\u00e4t siis varioituvat alasta riippuen.<\/p>\n\n\n\n 1<\/a> LHBTIQ+ on seksuaali- ja sukupuoliv\u00e4hemmist\u00f6ist\u00e4 k\u00e4ytetty lyhenne, joka tulee englanninkielisist\u00e4 sanoista lesbot, homot, biseksuaalit\/bi-ihmiset, transihmiset, intersukupuoliset ja queerit.<\/p>\n\n\n\n 2<\/a> Itsens\u00e4 esitt\u00e4misell\u00e4 viittaan t\u00e4ss\u00e4 sosiologi Erwin Goffmaniin n\u00e4kemykseen arkiel\u00e4m\u00e4n rooleista ja kontekstisisonnaisesta kommunikaatiosta. Olen kirjoittanut aiheesta laajemmin v\u00e4it\u00f6sty\u00f6ss\u00e4ni Esitys tutkimuksena N\u00e4k\u00f6kulmia poliittiseen dokumentaariseen ja henkil\u00f6kohtaiseen esitystaiteessa<\/em> (Taideyliopisto 2014).<\/p>\n\n\n\n Borgdorff, Henk. 2006. The Debate on Research in the Arts<\/em>. Bergen: Kunsth\u00f8gskolen.<\/p>\n\n\n\n Ellis, Carolyn & Adams, Tony E. & Bochner, Arthur B. 2011. \u201dAutoethnography: An Overview.\u201d Forum Qualitative Social Research <\/em>12(1) Art. 10 \u2013 January 2011 www.qualitative-research.net\/index.php\/fqs\/article\/view\/1589\/3095<\/a> 6.4.2022.<\/p>\n\n\n\n Etorre, Elizabeth. 2017. Autoethnography as feminist method. Sensitising the feminist \u201cI\u201d<\/em>. London: Routledge.<\/p>\n\n\n\n Fournier, Lauren. 2021. Autotheory as Feminist Practice in Art, Writing and Criticism<\/em>. Cambridge Massachusetts, London England: The MIT Press.<\/p>\n\n\n\n Hall, Stuart. 2005. Identiteetti<\/em>. Tampere: Vastapaino.<\/p>\n\n\n\n Hannula, Mika, Juha Suoranta & Tere Vad\u00e9n. 2003. Otsikko Uusiksi: Taiteellisen Tutkimuksen Suuntaviivat<\/em>. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura.<\/p>\n\n\n\n Heddon, Deidre. 2008. Autobiography and Performance.<\/em> Basingstoke: Palgrave MacMillan.<\/p>\n\n\n\n Porkola, Pilvi. 2014. Esitys tutkimuksena \u2013 n\u00e4k\u00f6kulmia poliittiseen, dokumentaariseen ja henkil\u00f6kohtaiseen esitystaiteessa.<\/em> Acta Scenica 40. Helsinki: Taideyliopisto. urn.fi\/URN:ISBN:978-952-6670-44-7<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Smith, Sidonie & Julia Watson (toim.) 2002. Interfaces. Women\/autobiography\/Image\/Performance<\/em>. Ann Arbor: The University of Michigan Press.<\/p>\n\n\n\n Spry, Tami. 2011. Body, paper, stage. Writing and performing Autoethnography.<\/em> London: Routledge.<\/p>\n\n\n\n Uotinen, Johanna. 2014. \u201dAutoetnografia.\u201d Laadullisen tutkimuksen verkkok\u00e4sikirja<\/em>, toim. Jaana Vuori. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4 ja tuottaja]. www.fsd.tuni.fi\/fi\/palvelut\/menetelmaopetus\/kvali\/teoreettis-metodologiset-viitekehykset\/autoetnografia\/<\/a>. 7.11.2021.<\/p>\n\n\n\n Uotinen, Johanna. 2010. \u201dAistimuksellisuus, autoetnografia ja ruumiillinen tiet\u00e4minen.\u201d Elore<\/em> 17(1). Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry.\u00a0doi.org\/10.30666\/elore.78851<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Vaneycken, Annelies. 2020. \u201dCollectiveness as a form of autotheory.\u201d PARSE<\/em> 12 autumn 2020. parsejournal.com\/article\/collectiveness-as-a-form-of-autotheory\/<\/a> 6.4.2022.<\/p>\n\n\n\n Varto, Juha. 2017. Taiteellinen tutkimus. Mit\u00e4 se on? Kuka sit\u00e4 tekee? Miksi?<\/em> Helsinki: Aalto-yliopisto. time.com\/5786710\/kimberle-crenshaw-intersectionality\/<\/a> 6.11.2021.<\/p>\n\n\n\nViitteet<\/h2>\n\n\n\n
L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n