Kuvaan t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 pragmatistista ajattelua ja esittelen sen p\u00e4\u00e4periaatteita mahdollisina avauksina taiteellisen tutkimuksen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Pragmatismi vaikuttaa usein h\u00e4m\u00e4\u00e4v\u00e4sti arkiajattelulta tutun kuuloisine termeineen kuten vuorovaikutus, toiminta, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6<\/em>, tai esteettinen kokemus<\/em>. Se onkin monin osin selke\u00e4\u00e4 \u201dterveen j\u00e4rjen\u201d filosofiaa, kuten Pentti M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen Toiminta ja kokemus<\/em> teoksensa alaotsikossa m\u00e4\u00e4ritteli (M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen 2009). Kun kaivaudutaan syv\u00e4lle ilmi\u00f6iden vuorovaikutukselliseen ja toiminnalliseen luonteeseen, avautuu kuitenkin my\u00f6s arkiajattelulle yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 ja kypsyttely\u00e4 vaativia ajatuksen kulkuja. Lis\u00e4ksi pragmatistisen ajattelun omaksumista vaikeuttanee antiikista periytyv\u00e4 dualistinen, asiat kahteen kategoriaan k\u00e4rjist\u00e4v\u00e4 ajattelun perinne. Se heijastuu my\u00f6s arkiseen ajatteluun ja kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Vaatii vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4 muuttaa omia ajatustottumuksiaan uuteen kulmaan.<\/p>\n\n\n\n Poukkoileva tutkimusprosessi tohtorin tutkintoon p\u00e4\u00e4tyneess\u00e4 tutkimuksessani oli jo pitk\u00e4ll\u00e4, kun menin dosentti Pentti M\u00e4\u00e4tt\u00e4sen pragmatistisen filosofian kurssille 1990-luvun lopulla. Sen my\u00f6t\u00e4 tutkimus alkoi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pit\u00e4v\u00e4\u00e4 pohjaa ja kest\u00e4v\u00e4\u00e4 rakennetta. Niin kutsutun naturalistisen pragmatismin (naturalismi) periaatteisiin nojaten sain v\u00e4hitellen sidottua yhteen kaiken k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni teoreettisen ja tutkimusmenetelmiin liittyv\u00e4n pohdinnan. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6liikunnan opetusta k\u00e4sittelev\u00e4 v\u00e4it\u00f6skirjani Hike\u00e4 ja harmoniaa <\/em>(2011) on sitoutunut tieteelliseen tutkimusperinteeseen. Taustani liikunnan ja fyysisen ilmaisun opettajana ohjasi minut tutustumaan erityisesti pragmatistisen filosofian evolutiivisiin ruumiillisuutta ja mielen ruumiillista l\u00e4ht\u00f6kohtaa k\u00e4sitteleviin puoliin. Pragmatismi on vahvistanut ja syvent\u00e4nyt ymm\u00e4rryst\u00e4ni sek\u00e4 liikunnan ett\u00e4 teatterin tekemisen ruumiillisuuteen sidotuista ehdoista ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. Se on my\u00f6s laajentanut ratkaisevasti ymm\u00e4rryst\u00e4ni ihmisen ja h\u00e4nen saavutustensa suhteesta luontoon.<\/p>\n\n\n\n Pragmatistiset ajattelijat ja tutkijat ovat olleet kiinnostuneita ihmisest\u00e4 laaja-alaisesti osana luontoa, yhteis\u00f6llisen\u00e4 ja yhteiskunnallisena olentona. Nykyisin ehk\u00e4 tunnetuin pragmatistinen filosofi John Dewey (1859\u20131952) pohti valtavan laajassa ja edelleen \u00e4llistytt\u00e4v\u00e4n tuoreen tuntuisessa tuotannossaan laajoja ilmi\u00f6it\u00e4 kuten demokratiaa, politiikkaa, kasvatusta, uskontoa, tutkimusta ja taiteen olemusta. Uskon, ett\u00e4 pragmatistinen ajattelu, vaikkapa John Deweyn esteettiseen kokemukseen ja taiteen olemukseen liittyv\u00e4t pohdinnat, resonoivat my\u00f6s taiteellisen tutkimuksen prosesseissa. Pragmatismi kutoo kulttuurin kiinnostavasti osaksi luontoa ja ihmisen ruumiillisuuden asettamia ehtoja samalla, kun se ylist\u00e4\u00e4 taiteen saavutuksia ja luovaa mielikuvitusta ihmiskunnan ehk\u00e4 t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4omana.<\/p>\n\n\n\n Minua pragmatismissa vet\u00e4\u00e4 puoleensa sen tutkimuksellinen tieteest\u00e4 per\u00e4isin oleva asenne. Sen filosofiset periaatteet ja ajatustavat tarkentuvat lis\u00e4\u00e4ntyneen tutkimustiedon vaikutuksesta. T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 esiin tulevat esimerkit tutkimuksesta ovat usein pragmatismin alkuaikojen kehitt\u00e4jien ajatteluun vaikuttaneita 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tehtyj\u00e4 mullistavia l\u00f6yt\u00f6j\u00e4 kuten Darwinin tutkimukset evoluution olemuksesta tai Jamesin tunneteoriat. Niiden t\u00e4rkein viesti t\u00e4ss\u00e4 on, ett\u00e4 ne osoittavat pragmatistisen filosofian kehittyneen alusta saakka yht\u00e4 jalkaa tieteess\u00e4 tehtyjen l\u00f6yt\u00f6jen kanssa. Uusimmat k\u00e4\u00e4nteet tutkimuksessa on siis yh\u00e4 p\u00e4ivitett\u00e4v\u00e4 tarvittaessa eri tutkimusalojen tutkimusraporteista.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4rke\u00e4 yleinen periaate pragmatismissa on tarkastella asioita ongelmakeskeisesti. M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen kiteytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ongelman ratkaisemiseksi voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kaikkia metodeja, joiden voi arvella tuottavan sen ratkaisemisessa k\u00e4ytt\u00f6kelpoista tietoa. (M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen 2009, 19) Pragmatismille on tyypillist\u00e4, ett\u00e4 tiedonhankintaa samoin kuin kokemusta, jonka kautta tiedonhankinta tapahtuu, tarkastellaan toiminnan l\u00e4ht\u00f6kohdasta. Tieto ei synny havaintokokemuksena kohteen ulkopuolelta tapahtuvan tarkkailun avulla vaan toiminnan tuloksena. (M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen 2009, 16)<\/p>\n\n\n\n Seuraavassa keskityt\u00e4\u00e4n muutaman t\u00e4rkeimm\u00e4n k\u00e4sitteen kautta p\u00e4\u00e4osin naturalistiseen pragmatismiin, josta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s nime\u00e4 pehme\u00e4 naturalismi. (En k\u00e4sittele t\u00e4ss\u00e4 ns. kovaa naturalismia, joka palauttaa ihmisen olemuksen vain biologiaan, aivotoimintoihin jne.) Pragmatistisen ajattelun pohjana on Darwinin evoluutioteorian avaama ymm\u00e4rrys ihmisen ja luonnon suhteesta. Pehme\u00e4 naturalismi l\u00e4htee siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen on osa luontoa, mukaan lukien ihmisen kehitt\u00e4m\u00e4 kulttuuri. Pragmatismin perustajiin kuulunut filosofi John Dewey kritisoi voimakkaasti sellaista filosofista ajattelua, jossa unohdetaan, ett\u00e4 my\u00f6s inhimillinen ajattelu on erottamattomasti osa luontoa, luonnontapahtumaa, jonka oleellinen piirre on ep\u00e4varmuus. H\u00e4nen mukaansa pyrkimys teoreettiseen varmuuteen on filosofiassa johtanut siihen, ett\u00e4 k\u00e4sitellyt asiat jaetaan varsinaiseen<\/em> ja n\u00e4enn\u00e4iseen <\/em>todellisuuteen. Jyrkk\u00e4 jako subjektiin<\/em> ja objektiin<\/em>, fysikaaliseen<\/em> ja mentaaliseen<\/em>, ideaaliseen<\/em> ja aktuaaliseen<\/em> on keinotekoisuudessaan johtanut ajattelussa ratkaisemattomiin ongelmiin. (Dewey 1929, 244; Dewey 1999, 211\u2013214)<\/p>\n\n\n\n Teoksessaan The Quest for Certainty (1929<\/em>), Pyrkimys varmuuteen<\/em> (1999), Dewey kuvaa, kuinka antiikin ajan yhteiskuntien rakenne vaikutti ratkaisevasti my\u00f6s filosofisen ajattelun muotoutumiseen. Ylimp\u00e4n\u00e4 yhteiskunnan hierarkiassa olivat vapaat miehet, jotka eiv\u00e4t tehneet ruumiillista ty\u00f6t\u00e4. Heid\u00e4n joukostaan nousseet filosofit p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t sijoittamaan ajattelun avulla saavutetut \u201dvarmat totuudet\u201d tiedon hierarkiassa korkeimmalle ja erillisiksi ruumiillisuudesta, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n taidoista ja arkiel\u00e4m\u00e4st\u00e4. Filosofiset ajatusrakennelmat, kuten Platonin ideoiden maailma, tai yht\u00e4 hyvin matematiikka ja geometria paljastivat tuon ajattelun mukaan maailmasta jotain varmaa ja pysyv\u00e4\u00e4 ep\u00e4varman ja muuttuvaisen arkiel\u00e4m\u00e4n vastapainoksi. Syntyi k\u00e4sitys siit\u00e4, ett\u00e4 varmaa tietoa voitiin saada vain ajatuksen voimalla. \u201dIt is not to be inferred that Creek Philosophy separated activity from knowing. It connected them. But it distinguished activity from action \u2013 that is, from making and doing (Dewey 1929, 17)\u201d. L\u00e4hes kaiken ruumiillisen ty\u00f6n tekiv\u00e4t orjat ja ty\u00f6n vaatimia taitoja pidettiin tekij\u00f6idens\u00e4 tavoin alempiarvoisina ja vapaille miehille sopimattomina. Deweyn mukaan t\u00e4m\u00e4 kahtiajako varmaan ja ep\u00e4varmaan tietoon siirtyi mm. kristinuskon rakenteeseen korostamalla esimerkiksi taivaallisen pysyvyytt\u00e4 ja maallisen ep\u00e4varmuutta, ruumiin katoavaisuutta. (Dewey 1929, 3\u201325; Dewey 1999, 11\u201329) Mielest\u00e4ni my\u00f6s nykyinen koulutusrakenne peruskoulusta yliopistoon heijastaa hierarkkisena mallina t\u00e4t\u00e4 historiallista asetelmaa taidon ja tiedon erottamisesta, vaikka siihen toki ovat vaikuttaneet monet muutkin seikat.<\/p>\n\n\n\n Pragmatismissa edell\u00e4 kuvattu dualistinen, kaksinapainen ajattelu, n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ongelmana todellisuuden hahmottamisessa. Monet dualismeihin pohjaavat rakenteet filosofiassa ja vaikkapa kristinuskossa ovat juurruttaneet my\u00f6s arkisiin ajattelurakennelmiin ja kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n k\u00e4sitepareja kuten sis\u00e4inen \u2013 ulkoinen, sielu \u2013 ruumis<\/em> tai mieli \u2013 ruumis, aivot \u2013<\/em> ruumis, j\u00e4rki \u2013 tunteet, luonto \u2013 kulttuuri, tieteellinen \u2013 ep\u00e4tieteellinen<\/em>. Dualismit ovat olleet my\u00f6s voimakkaasti sukupuolittuneita kuten mies <\/em>\u2013 nainen, miehinen j\u00e4rki<\/em> vastaan naisellinen tunne<\/em>. (kirj. huom.) Pihlst\u00f6min mukaan dualismit ovat johtaneet ja voivat johtaa monen tason ongelmiin, kun niill\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 todellisuutta, joka kuten sanottua on huomattavasti kompleksisempi ja monitasoisempi kuin kaksinapaiset k\u00e4siteparit ehdottavat. Pihlstr\u00f6min toteaa, ett\u00e4 pragmatistinen tutkimuksen, tiedon, taidon ja oppimisen teoria <\/em>pyrkii kumoamaan esimerkiksi vastaparien ajattelu\u2013toiminta<\/em>, tieto\u2013taito<\/em>, oppiminen\u2013tekeminen<\/em> tai teoria\u2013k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6<\/em> tapaisia jyrkki\u00e4 kahtiajakoja. Niiden k\u00e4ytt\u00e4minen on h\u00e4nen mukaansa silti mahdollista, kunhan pidet\u00e4\u00e4n mieless\u00e4, ett\u00e4 erottelut eiv\u00e4t ole veitsenter\u00e4vi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 termit ovat aina kontekstisidonnaisia ja jossain m\u00e4\u00e4rin ep\u00e4t\u00e4sm\u00e4llisi\u00e4. Lis\u00e4ksi ajattelua esiintyy Pihlstr\u00f6min sanoin vain toiminnallisissa konteksteissa siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 \u201dtiedon hankkiminen edellytt\u00e4\u00e4 taitojen s\u00e4\u00e4telem\u00e4\u00e4 tutkimuksellista toimintaa\u201d. (Pihlstr\u00f6m 2014) Yksinkertaisesti kyse on siis siit\u00e4, ett\u00e4 toiminta on ihmisen tapa hankkia tietoa maailmasta. My\u00f6s ajattelu kuuluu samalle jatkumolle toiminnan kanssa.<\/p>\n\n\n\n Seuraavassa selvit\u00e4n, kuinka pragmatismin nelj\u00e4 oleellista k\u00e4sitett\u00e4, vuorovaikutus, toiminta<\/em>, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ja ajattelu <\/em>liittyv\u00e4t toisiinsa. Deweyn mukaan my\u00f6s ajattelua t\u00e4ytyy kuvata toimintana. Ajattelu on liitett\u00e4v\u00e4 laajemmin pragmatistiseen k\u00e4sitykseen ihmisen mielest\u00e4 toimintana, ei erillisen\u00e4 ihmisen ominaisuutena. Niinp\u00e4 mielekkyys on pikemminkin sellaisen toiminnan ominaisuus, jossa k\u00e4sill\u00e4 olevia keinoja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n \u00e4lykk\u00e4\u00e4sti ja harkitusti tarkoituksena saada aikaan toimijan haluamia seurauksia. Dewey puhuu my\u00f6s asioiden mielt\u00e4misest\u00e4, ja tarkastelee tapoja, joilla mielt\u00e4minen ilmenee toiminnassamme. H\u00e4n erittelee englanninkielisen verbin to<\/em> mind <\/em>merkityksi\u00e4 todeten, ett\u00e4 \u00e4lyllisesti kyse voi olla jonkin asian huomaamisesta ja tunteiden kannalta esimerkiksi v\u00e4litt\u00e4misest\u00e4 ja merkityksellisen\u00e4 pit\u00e4misest\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa kyse on tarkoituksenmukaisten valintojen tekemisest\u00e4. (Kivinen & Ristel\u00e4 2000, 79)<\/p>\n\n\n\n Yksinkertaisimmillaan ajattelun tarve Deweyn mukaan syntyy, kun joku primaaritoiminta tuottaa ongelmallisia tilanteita. Sek\u00e4 ajattelun synty ett\u00e4 sen kehittyminen edellytt\u00e4v\u00e4t n\u00e4it\u00e4 ongelmallisia tilanteita. Jos toiminta, jota on kokeiltu ja sen j\u00e4lkeen tietoisesti reflektoitu (ajateltu j\u00e4lkeenp\u00e4in), ei toteudu uudellakaan yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 oletetulla tavalla, syntyy h\u00e4mmennyst\u00e4 her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 tilanne. Se puolestaan saa aikaan uuden reflektion ja n\u00e4in edist\u00e4\u00e4 ajattelun kehittymist\u00e4 toiminnallisessa yhteydess\u00e4. (Dewey 1981, 29, 61) Ajattelun sitominen toimintaan est\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4tym\u00e4st\u00e4 ajatukseen reflektion reflektiosta eli absurdiin jatkumoon, jossa olisi loputon m\u00e4\u00e4r\u00e4 ajattelun tasoja, ja jossa ylempi ajattelun taso kontrolloisi edellist\u00e4 alempaa ajattelun tasoa.<\/p>\n\n\n\n Dewey ehdotti filosofisen ajattelun pohjaksi kokeellisen empiirisen tutkimuksen tarjoamaa mallia, jonka mukaan toiminta on keino, jolla ongelmallinen tilanne ratkaistaan. Toiminta puolestaan on er\u00e4s luonnossa esiintyv\u00e4n yleisen piirteen, vuorovaikutuksen, muoto. Vuorovaikutusta tapahtuu koko ajan kaikilla tasoilla solutason reaktioista sosiaaliseen vuorovaikutukseen (transaction<\/em>). My\u00f6s tiedostaminen, ajattelu, on Deweyn mukaan todellisuutta muuttavaa toimintaa, jonka arvo on t\u00e4m\u00e4n muuttamisen seurauksissa. H\u00e4n korosti lis\u00e4ksi, ett\u00e4 tieteen saavutusten tuloksena olemme tietoisia ruumiintoimintojen osuudesta kaikissa mentaalisissa tapahtumissa. (Dewey 1929, 244\u2013245; Dewey 1999, 211\u2013214)<\/p>\n\n\n\n Esimerkiksi n\u00e4ytteleminen, n\u00e4yttelij\u00e4nkoulutus ja sen yhteydess\u00e4 annettu liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetus voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 pragmatistisen otteen kautta ihmisen vuorovaikutuksellisena toimintana, laajoina vakiintuneiden toiminnantapojen keskittymin\u00e4 ja kerrostumina eli k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6in\u00e4, joiden olemusta erilaisilla tutkimuksellisilla l\u00e4hestymistavoilla selvitet\u00e4\u00e4n. (Kumpulainen 2011, 27\u201349) Sama p\u00e4tee luonnollisesti esimerkiksi tanssiin, lavastukseen tai valo- ja \u00e4\u00e4nisuunnitteluun, mutta my\u00f6s kirjallisuuteen ja musiikkiin tai esitystaiteeseen. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 tuomalla k\u00e4sitteet pragmatistisesta ajattelusta on mahdollista ylitt\u00e4\u00e4 rajoja, joita on syntynyt sin\u00e4ns\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4vist\u00e4 syist\u00e4 esimerkiksi tanssitaiteen, urheilun tai liikunnan alueita puolustettaessa.<\/p>\n\n\n\n Prosessin toistuvuus, puhutaanpa solutason reaktioista tai tietoisesti tapahtuvasta toiminnasta, synnytt\u00e4\u00e4 edell\u00e4 kuvatusti vakiintuneita toiminnan tapoja eli k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 (habit, habit of action<\/em>). Vakiintunutta toiminnan tapaa voi ajatella my\u00f6s uskomuksena (belief<\/em>). Tavalle syntyy merkitys, siit\u00e4, ett\u00e4 se toistettuna toteuttaa yleens\u00e4 tietyn pyrkimyksen. Esimerkiksi oven avaaminen painamalla ovenkahvasta ennen oven ty\u00f6nt\u00e4mist\u00e4 auki on vakiintunut toiminnan tapa. Sen voi ajatella olevan my\u00f6s uskomus (belief)<\/em>. Voi olettaa aiempien yritysten perusteella, ett\u00e4 yleens\u00e4 ovi aukeaa kahvaa painamalla, vaikka poikkeuksiakin on. Voi siis my\u00f6s sanoa, ett\u00e4 vakiintuneet toiminnan tavat ovat itsess\u00e4\u00e4n uskomuksia. Toiminnan tavat uskomuksina ovat n\u00e4in vuorovaikutuksen, eiv\u00e4t yksil\u00f6n ominaisuuksia.<\/p>\n\n\n\n Yll\u00e4 oleva kuvaus on esimerkki pragmatistisesta ajattelusta. K\u00e4sitteiden k\u00e4yt\u00f6n tarkkuudesta toimikoon esimerkkin\u00e4 se, ett\u00e4 Kivinen ja Ristel\u00e4 (2000) k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t habit<\/em>-sanan luontumukseksi. M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen sen sijaan puolustaa habit<\/em>-sanan k\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4 tavaksi, koska luontumuksen voi h\u00e4nen mukaansa liian helposti k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 ihmisen ominaisuudeksi. T\u00e4ll\u00f6in h\u00e4m\u00e4rtyy se, ett\u00e4 toiminnan tapa voi olla olemassa vain yksil\u00f6n ja ymp\u00e4rist\u00f6n vuorovaikutuksena. (M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen 2008, 234\u2013237)<\/p>\n\n\n\n Edellinen pohdinta lienee hyv\u00e4 esimerkki my\u00f6s siit\u00e4, kuinka pragmatismi kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion ihmisen ja ymp\u00e4rist\u00f6n vuorovaikutukseen olemisen perustana. Sadun tynnyriss\u00e4 kasvaneelle tyt\u00f6lle ei tynnyriin suljettuna kehittyisi juuri mit\u00e4\u00e4n fyysisi\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 kuin mielellisi\u00e4k\u00e4\u00e4n valmiuksia. Ihminen kehittyy ihmiseksi vain vuorovaikutuksessa ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 kanssa. Siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 my\u00f6s mieli ja kokemukset t\u00e4ytyy sijoittaa t\u00e4m\u00e4n vuorovaikutuksen ominaisuuksiksi.<\/p>\n\n\n\n Deweyn mukaan kokemukset v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t toimivan ihmisen suhdetta maailmaan. Alhanen (2013, 14) kutsuukin Deweyt\u00e4 ekologiseksi kokemusfilosofiksi. Ihminen on kokonaisvaltaisessa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa ja erottamaton osa sit\u00e4. Dewey n\u00e4kee, ihmisen ja kaiken, mit\u00e4 ihminen on evoluution tuloksena kehitt\u00e4nyt, osana luontoa. T\u00e4m\u00e4 p\u00e4tee my\u00f6s uskontoon, taiteeseen ja koko kulttuuriin. Kokemus on Deweyn ajattelussa ihmisen ja maailman v\u00e4liss\u00e4 oleva mekanismi, joka v\u00e4litt\u00e4\u00e4 maailmaa yksil\u00f6lle. Deweyn tutkimuksen kohteena oli laajasti ottaen kokemuksen kehittyminen el\u00e4vien olentojen n\u00e4k\u00f6kulmasta (Alhanen 2013, 14).<\/p>\n\n\n\n On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oivaltaa, ett\u00e4 kokemus ei sijaitse p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 aivoissa vaan kokemus syntyy ihmisen ja maailman v\u00e4liin toiminnan kautta ja n\u00e4in kokemus v\u00e4litt\u00e4\u00e4 maailmaa yksil\u00f6lle. Ihminen toimii kokonaisuutena aivoineen, raajoineen ja aistinelimineen. Kokemus on tuossa toimintatilanteessa tapahtuvan vuorovaikutuksen ominaisuus, jonka ihminen mielt\u00e4\u00e4 joko tiedostettuna tai tiedostamattomana. Ihmisen (muidenkin elollisten) kokemus kehittyy, kun tietty toiminta toistuu. Toisin ilmaistuna voi sanoa, ett\u00e4 kyse on oppimisprosessista. Oppiminen tapahtuu Deweyn mukaan vakiintuneiden toiminnan tapojen avulla (habit, habit of action<\/em>). Tietty\u00e4 toimintaa toistettaessa syntyneet vakiintuneet tavat eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t, ovat ihmisen tapoja toimia vuorovaikutuksessa ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 kanssa. Viime k\u00e4dess\u00e4 oppimisen tapahtuessa koko el\u00e4misen tapa muuttuu. Lis\u00e4ksi Dewey ajattelee, ett\u00e4 my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6 muuttuu toiminnan vaikutuksesta. Oppiminen on n\u00e4in k\u00e4sitettyn\u00e4 muutos toiminnassa. (Kivinen & Ristel\u00e4 2000, 155\u2013158)<\/p>\n\n\n\n Arkiajattelulle samaan aikaan sek\u00e4 tuttu ett\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 toteamus on ehk\u00e4 se, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, vakiintunut toiminnan tapa (habit)<\/em>, on my\u00f6s yht\u00e4 kuin merkitys, joka muotoutuu toiminnassa, kokemisen prosessissa. M\u00e4\u00e4tt\u00e4sen mukaan niin sanotun laajan merkityksen teorian m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan merkitys voi olla sek\u00e4 kielellinen ett\u00e4 kielest\u00e4 riippumaton. Yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 molemmille usein erillisiksi ajatelluille alueille on ajatella merkityst\u00e4 toiminnan tapana, kuten edell\u00e4 mainittiin. Asian tai esineen merkitys on siin\u00e4, millaisia vakiintuneita toiminnantapoja siihen liittyy. \u201dMerkityksen perusteht\u00e4v\u00e4 on, ett\u00e4 sen liitt\u00e4minen johonkin merkkiv\u00e4lineen\u00e4 toimivaan havainnon kohteeseen mahdollistaa irtautumisen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4st\u00e4 suhteesta havaittuun todellisuuteen. Merkitys tuo kognitiivista et\u00e4isyytt\u00e4 vallitsevaan tilanteeseen.\u201d (M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen 2009, 116\u2013117) Ymm\u00e4rr\u00e4n t\u00e4m\u00e4n niin, ett\u00e4 merkityksen avulla tietty\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4 voi k\u00e4sitell\u00e4 ajattelun tasolla reflektiona j\u00e4lkeenp\u00e4in tai suunnitellessa tulevaa ennen koetun perusteella. Esimerkiksi vasaran n\u00e4keminen tuo mieleen, mit\u00e4 sill\u00e4 tarvittaessa voi tehd\u00e4 joskus muulloin, jossain muualla, mik\u00e4li on hakannut vasaralla tai n\u00e4hnyt sill\u00e4 hakattavan nauloja puuhun aikaisemmin.<\/p>\n\n\n\n M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen tiivist\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sek\u00e4 pragmatistina tunnettu Peirce ett\u00e4 kielifilosofina tunnettu Wittgenstein olivat yht\u00e4 mielt\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4isen tunnetuksi tekem\u00e4st\u00e4 periaatteesta: Merkitys on k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Dewey kuvaa asian niin, ett\u00e4 sek\u00e4 hattu esineen\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 merkitsev\u00e4 sana saavat merkityksens\u00e4 siten, ett\u00e4 niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n tietyll\u00e4 tavalla. Hattua pidet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja sanaa eli aakkosjonoa tai \u00e4\u00e4nneyhdistelm\u00e4\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, kun hattua tai siihen liittyv\u00e4\u00e4 toimintaa kuvataan tekstiss\u00e4 tai puheessa. Voi siis sanoa, ett\u00e4 sek\u00e4 sanoilla ett\u00e4 esineill\u00e4 on merkityksens\u00e4. (M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen 2009, 116\u2013117) Merkitykset ovat vakiintuneita toiminnan tapoja, joilla esineit\u00e4 tai sanoja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n. Laajemmin ajateltuna merkityksen kantaja voi olla, mik\u00e4 tahansa havainnon kohde: sana, esine, v\u00e4ri, \u00e4\u00e4nens\u00e4vy, asento. T\u00e4m\u00e4 ajatus tekee helposti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi my\u00f6s sen, kuinka sama sana yhteydest\u00e4 riippuen voi toimia lukuisten merkitysten kantajana, kun merkitys liitet\u00e4\u00e4n toimintaan, jonka osatekij\u00e4n\u00e4, v\u00e4lineen\u00e4, sanaa eri tilanteissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Pragmatistisen estetiikan l\u00e4ht\u00f6kohta on se, ett\u00e4 ihmisen oleminen, kokemus ja tietoisuus on ruumiiseen sidottua. (M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen 2012, 6) Deweyn my\u00f6h\u00e4isess\u00e4 filosofiassa esteettisen kokemuksen k\u00e4site muodostui keskeiseksi k\u00e4sitteeksi. Deweyn tapaan ymm\u00e4rrettyn\u00e4 se toimii v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 vaikkapa taiteen tekemisen ja tutkimuksen v\u00e4lill\u00e4. (Dewey 2010, 26) Oleellista Deweylle on, ett\u00e4 my\u00f6s kulttuuri ja taiteen lajien monimuotoinen rikkaus ovat osa luontoa. Luonnossa tapahtuvat ilmi\u00f6t sek\u00e4 ihmisen kehittyminen ja el\u00e4m\u00e4 osana luontoa on Deweyn mukaan pohjana sille, ett\u00e4 ihmiselle on kehittynyt kyky esteettisiin kokemuksiin, joita ei pid\u00e4 rajata pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n taiteen sis\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n Esteettisen kokemuksen alkuper\u00e4 on se, ett\u00e4 eli\u00f6 on alkanut hahmottaa positiivisena tasapainotilan, jonka se on tietyksi hetkeksi saavuttanut ymp\u00e4rist\u00f6n kanssa vallitsevassa vuorovaikutuksessa, tapahtumisen jatkuvassa virrassa. Ihminen on lopulta tullut tietoiseksi t\u00e4st\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n kanssa vallitsevan yhteyden katkeamisen (eli ep\u00e4j\u00e4rjestykseen ajautumisen) ja tasapainon saavuttamisen vuorottelusta. Luonnossa tapahtuva jatkuva muutos j\u00e4sentyy eri elementtien v\u00e4lisin\u00e4 j\u00e4nnittein\u00e4 ja ep\u00e4j\u00e4rjestyksen\u00e4 sek\u00e4 elementtien v\u00e4listen j\u00e4nnitteiden asettumisena tasapainotilaan. T\u00e4m\u00e4 tasapainotila tarkoittaa aina jonkinlaisen j\u00e4rjestymisen ilmenemist\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 aiemmin vallinneen ep\u00e4j\u00e4rjestyksen j\u00e4lkeen. (Dewey 2010, 27)<\/p>\n\n\n\n Organismi saavuttaa el\u00e4m\u00e4lle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n tasapainotilan vain vakaassa vuorovaikutuksessa ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 kanssa. Kun vakaa vuorovaikutus saavutetaan h\u00e4iri\u00f6iden ja ristiriitaisten tilanteiden j\u00e4lkeen, syntyy esteettist\u00e4 kokemusta muistuttavia ituja t\u00e4yttymyksen tunteesta. Evoluution my\u00f6t\u00e4 ihmiselle kehittyneet tunnetilat ovat osa prosessia. Tunnetilat eiv\u00e4t pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n riit\u00e4, vaan ihminen oppii erilaisia tunnetiloja tuottavien tasapainoisten ja ristiriitaisten tilanteiden vaihtelun avulla pohtimaan, ajattelemaan tilannettaan ja muodostamaan merkityksi\u00e4. Halu palauttaa tasapainoinen yhteys ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n saa ihmisen kiinnostumaan kohteista, joiden avulla harmonia on mahdollista saavuttaa. Tasapainon saavuttamisesta seuraa, ett\u00e4 reflektion tuloksena syntynyt pohdinta liitet\u00e4\u00e4n esimerkiksi k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleisiin esineisiin niiden merkityksin\u00e4.<\/p>\n(Suomennos Kumpulainen) (Dewey 2005, 14, 15.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n Yleist\u00e4en Dewey toteaa, ett\u00e4 kaikki vuorovaikutukset, jotka tuovat vakautta ja j\u00e4rjestyst\u00e4 muutoksen myllert\u00e4v\u00e4\u00e4n virtaan, ovat rytmej\u00e4. T\u00e4m\u00e4 koskee ajallista j\u00e4rjestymist\u00e4, kuten syd\u00e4men ly\u00f6ntej\u00e4 levon ja sykkeen j\u00e4rjestymisen\u00e4 tai yht\u00e4 hyvin avaruudellisia tilan rytmej\u00e4, kuten hiekkalaineita, jotka meren vellominen on muovannut rannalle. Maailmassa el\u00e4v\u00e4 olento menett\u00e4\u00e4 ja saavuttaa toistuvasti tasapainon ymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 kanssa ja kokee samalla el\u00e4m\u00e4n ponnekkaimmillaan siirtyess\u00e4\u00e4n h\u00e4iri\u00f6tilasta harmoniaan. Esteettisyyden kokemus syntyy juuri t\u00e4st\u00e4 todellisen maailman liikkeen ja huipennusten, katkosten ja uusien yhtymisten yhdistelm\u00e4st\u00e4. My\u00f6s harmonia saavutetaan t\u00e4lt\u00e4 \u201dobjektiiviselta\u201d perustalta. Sis\u00e4inen sopusointu saavutetaan vain, kun ymp\u00e4rist\u00f6n kanssa tullaan jollain keinoin toimeen. (Dewey 2010, 24\u201327)<\/p>\n\n\n\n Dewey n\u00e4kee sek\u00e4 taiteilijan, ett\u00e4 tieteellisesti suuntautuneen ihmisen prosessin samankaltaisena niin, ett\u00e4 molemmilla ovat olemassa my\u00f6s esteettisen kokemuksen (ja sen v\u00e4litt\u00e4misen) edellytykset. Erona h\u00e4n n\u00e4kee prosessiin suhtautumisen. Taiteilijalle on Deweyn mukaan erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 se kokemuksen vaihe, jossa yhteys \u2013 tasapaino \u2013 saavutetaan. Toisaalta taiteilija ei v\u00e4istele vastarinnan ja j\u00e4nnittyneisyyden hetki\u00e4 vaan pikemminkin vaalii niit\u00e4, koska niihin sis\u00e4ltyy kehitysmahdollisuuksia. N\u00e4in h\u00e4n tekee meid\u00e4t el\u00e4v\u00e4n tietoisiksi jostakin yhten\u00e4isest\u00e4 ja kokonaisvaltaisesta kokemuksesta. Tieteellisess\u00e4 ponnistelussa kiinnostuksen kohde sen sijaan on tilanteissa, joissa j\u00e4nnite havainnon ja ajattelun aineksen v\u00e4lill\u00e4 on huomattava. Ongelman ratkaisu toimii tutkimuksessa kuitenkin vain jalansijana my\u00f6hemmille tutkimuksille. (Dewey 2010, 25)<\/p>\n\n\n\n M\u00e4\u00e4tt\u00e4sen mukaan arkiajattelussa lienee yleist\u00e4 ajatella emootioita ruumiin tiloina esimerkiksi niin, ett\u00e4 pelko tuntuu vatsassa. T\u00e4m\u00e4 on seurausta jo aiemmin esiin tulleesta dualistisesta sis\u00e4isen ja ulkoisen jyrk\u00e4st\u00e4 erottelusta. Pragmatistisessa ajattelussa emootiot ovat oleellinen osa yksil\u00f6n ja ymp\u00e4rist\u00f6n vuorovaikutusta. (M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen 2012, 87). Emootiot ovat Deweylle oleellinen osa my\u00f6s ymp\u00e4rist\u00f6n kanssa vuorovaikutuksessa koettua esteettist\u00e4 kokemusta. Vuorovaikutuksessa koettu emotionaalinen nautinto tukee ja vahvistaa evoluutiossa kehittynytt\u00e4 tavoitetta saavuttaa vuorovaikutuksen tasapaino ja sopusointu. On huomattava, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 esimerkki on pelkistys. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tasapainon voi saavuttaa vain hetkellisesti, eik\u00e4 kaikkia tarpeita voi tyydytt\u00e4\u00e4 samaan aikaan. (M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen 2012, 101) <\/p>\n\n\n\n M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tunnettua Jamesin esimerkki\u00e4 emootioiden luonteesta. Sen mukaan emme juokse pakoon siksi, ett\u00e4 pelk\u00e4\u00e4mme, vaan pelk\u00e4\u00e4mme siksi, ett\u00e4 juoksemme pakoon. Kuvaus k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 totutun mielikuvan emootioiden \u201dsis\u00e4isyydest\u00e4\u201d p\u00e4\u00e4laelleen. Juoksemisen syy ei ole sis\u00e4inen tunne vaan ulkoinen uhka. Emootio liitet\u00e4\u00e4n samaan vuorovaikutusprosessiin kuin kokemus tai merkitykset. Ne ovat saman toiminnallisen vuorovaikutuskokonaisuuden osatekij\u00f6it\u00e4. Jamesin sanoin emootiot ovat toiminnan laatum\u00e4\u00e4reit\u00e4. Pelko m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 yksil\u00f6n ja uhkaavan tilanteen suhdetta. T\u00e4m\u00e4 johtaa pakenemiseen, vaikka pelko koetaankin sis\u00e4isen\u00e4 tunteena. (M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen 2012, 87)<\/p>\n\n\n\n Dewey k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuvataiteilijan ty\u00f6t\u00e4 esimerkkin\u00e4 siit\u00e4, kuinka ajattelu sitoutuu toimintaan ja ruumiillisuuteen. H\u00e4n toteaa, ett\u00e4 taiteilija, ajattelee samoilla v\u00e4liaineilla, joilla ty\u00f6skentelee. Taiteilijan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t ilmaisukeinot ovat niin l\u00e4hell\u00e4 objektia, jonka h\u00e4n tuottaa, ett\u00e4 ne sulautuvat siihen suoraan. (Dewey 2010, 26). Voidaan my\u00f6s sanoa, ett\u00e4 emootiot, tunnelataukset, tuntemukset, osoittavat laajasti ottaen arvoja, joita taiteilijalla esimerkiksi taulun maalaamisen vuorovaikutustilanteeseen liittyy. H\u00e4n hyv\u00e4ksyy ja hylk\u00e4\u00e4, ahdistuu ja ilahtuu tekemist\u00e4\u00e4n siveltimen vedoista, kun pyrkii toimillaan kohti hetke\u00e4, jolloin kokee, ett\u00e4 teos on valmis n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi muille.<\/p>\n\n\n\n T\u00e4m\u00e4n voi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 mielest\u00e4ni my\u00f6s kuvaukseksi n\u00e4yttelij\u00e4n harjoittelusta. N\u00e4yttelij\u00e4 harjoittelee roolihenkil\u00f6n toimintaa lavastetussa tilassa rekvisiittoineen yhdess\u00e4 mahdollisen ohjaajan ja vastan\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa ja n\u00e4in harjoittelun tuloksena lopulta tulee n\u00e4kyviksi toimintaan ja vuorovaikutukseen liittyvi\u00e4 emotionaalisia latauksia ja niiden muutoksia. Tuloksena on esitys, vuorovaikutustilanne, jossa my\u00f6s esityksen vastaanottaja (katsoja) kokee harjoittelun tulokset ja saa kokemuksen kokonaisuudesta. Voinee sanoa, ett\u00e4 my\u00f6s t\u00e4llaisessa teatteriteoksessa k\u00e4ytetyt ilmaisukeinot ovat niin l\u00e4hell\u00e4 objektia, tuotosta, jonka esityksen toteuttajat tuottavat, ett\u00e4 ne sulautuvat siihen suoraan, jopa tekij\u00e4t itse ruumiillisuudellaan, n\u00e4yttelij\u00e4t, sulautuvat teokseen.<\/p>\n\n\n\n Pragmatismin ydint\u00e4 on johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s kaikesta siit\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 aiemmin on tullut esiin. Taideteos on yht\u00e4 kuin se erityinen kokemus, joka syntyy sek\u00e4 teoksen tekij\u00e4n tai tekij\u00f6iden ett\u00e4 teoksen jokaisen yksitt\u00e4isen vastaanottajan ja teoksen v\u00e4lille. Kokonaisuus sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 koko evoluution ja kulttuurin ihmiselle tuottaman ilmaisupotentiaalin, kyvyn synnytt\u00e4\u00e4, v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ja ottaa vastaan merkityksi\u00e4 vuorovaikutustilanteessa. T\u00e4ss\u00e4 on tiivistetysti kuvattuna my\u00f6s l\u00e4ht\u00f6kohdat pragmatismin tukemalle taiteelliselle tutkimiselle.<\/p>\n\n\n\n Kuvataiteilija Mika Karhu sitoutuu v\u00e4it\u00f6stutkimuksessaan (2012, 7) pragmatismin l\u00e4ht\u00f6kohtiin. H\u00e4n toteaa, ett\u00e4 vain kun syntyy ongelmia ja vakiintuneet tavat, rutiinit, eiv\u00e4t toimikaan, voi synty\u00e4 uutta tietoa ja taidetta. Ongelmia kohdatessaan sek\u00e4 ihmiset ett\u00e4 yhteis\u00f6t joutuvat kokeilemaan parempia toimintamalleja. N\u00e4m\u00e4 kokeilut puolestaan samalla muuttavat ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, johon kokeilu kohdistuu. Muuttuva maailma tuo eteen jatkuvasti uusia ongelmia ja saattaa \u00e4lyllisen el\u00e4m\u00e4n muodot jatkuvaan muutoksen ja kehittymisen tilaan. Karhu m\u00e4\u00e4rittelee taiteen keskeiseksi teht\u00e4v\u00e4ksi \u201dtoimia sosiaalisten kokemusten ilmaisijana\u201d. Taiteilija tuo h\u00e4nen mukaansa \u201doman sosiaalisen kokemuksensa ilmaisun, tulkinnan ja k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi ja koettavaksi ilman pakottavaa sosiaalisuuden kontrolloimaa ilmaisun rituaalisuutta ja seremoniallisuutta, joka peitt\u00e4\u00e4 alleen kaiken t\u00e4rke\u00e4n ja mielenkiintoisen.\u201d (Karhu 2012, 7)<\/p>\n\n\n\n Omassa tutkimuksessani minulle oli hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pohtia tutkimuksella saavutetun tiedon p\u00e4tevyysaluetta. Mielest\u00e4ni onnistuin kuvaamaan, mill\u00e4 edellytyksill\u00e4 ja varauksilla tutkimusaineistosta tekemi\u00e4ni havaintoja ja p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 luotettavina. Tietoa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6liikunnan opetuksesta oli saatavissa suurelta osin vain erilaisin haastatteluin, koska esimerkiksi kirjallisia opetuksen suunnittelusta kertovia tekstej\u00e4 oli hyvin v\u00e4h\u00e4n. Olin lis\u00e4ksi itse t\u00e4rke\u00e4 tiedon kantaja Teakin pitk\u00e4aikaisena opettajana. Erityist\u00e4 p\u00e4\u00e4nvaivaa aiheutti ns. Turkan aika 1980-luvun alusta vuoteen 1988. Se oli repiv\u00e4 ja voimakkaita tunteita aiheuttanut aika, josta luotettavan tiedon saantia vaikeutti esimerkiksi se, ett\u00e4 kiistojen osapuolet (olin monessa kohtaa yksi heist\u00e4) eiv\u00e4t ajoittain olleet juuri lainkaan tekemisiss\u00e4 toistensa kanssa. Samasta tilanteesta saattoi olla l\u00e4hes vastakkaisia k\u00e4sityksi\u00e4. Pragmatistinen ajattelu oli pohjalla, kun kuvasin ja m\u00e4\u00e4rittelin, tutkimuksen rakentumisen kuluessa, millaista tietoa ja mill\u00e4 ehdoilla t\u00e4st\u00e4 asetelmasta oli saavutettavissa. Tein parhaani, jotta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni filosofiset k\u00e4sitteet ja lukuisat tutkimusmetodiin ja k\u00e4ytt\u00e4miini tutkimustapoihin liittyneet k\u00e4sitteet ja m\u00e4\u00e4rittelyt olivat kesken\u00e4\u00e4n loogisia. (Kumpulainen 2011)<\/p>\n\n\n\n Aiemmin todettiin, ett\u00e4 saavutettu tieto, se mit\u00e4 tutkimuksessa tehtyjen kokeiden tuloksista analysoidaan tiedetyksi, on riippuvaista kaikista tutkimusprosessin osatekij\u00f6ist\u00e4, niin fyysisist\u00e4 objekteista kuin teoreettisesta tiedostakin. Koej\u00e4rjestely ja tutkimusprosessi kokonaisuudessaan m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t sen, mik\u00e4 on saavutetun tiedon p\u00e4tevyysalue ja samalla, millaisessa yhteydess\u00e4 saavutettua tietoa voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Yhteiskuntatieteiss\u00e4 ja erityisesti historian tutkimuksessa tiedon p\u00e4tevyytt\u00e4 arvioidaan mm. l\u00e4hdekritiikin tarkkuudella. My\u00f6s tutkijayhteis\u00f6n kriittisell\u00e4 vuorovaikutuksella on t\u00e4rke\u00e4 osuus tiedon p\u00e4tevyysalueen arvioinnissa. Yhteist\u00e4 edell\u00e4 kuvatuissa tieteen alueiden piirteiss\u00e4 on pragmatismin n\u00e4k\u00f6kulmasta se, ett\u00e4 saavutetun tiedon p\u00e4tevyytt\u00e4 voidaan arvioida suhteessa kaikkeen sen tuottamiseksi tapahtuneeseen toimintaan ja vuorovaikutusten suhteisiin.<\/p>\n\n\n\n Pohdin viel\u00e4 Deweyn esteettisen kokemuksen k\u00e4sitett\u00e4 tutkimukseni l\u00e4p\u00e4isev\u00e4n\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4. Deweyn ajattelu, josta esteettisen kokemuksen k\u00e4sitt\u00e4minen laajasti on yksi esimerkki, dualismien v\u00e4ltt\u00e4minen ajattelussa toinen, auttoi ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n lukuisia tutkimuksen aineistossa olleita rajoja kuten urheilu, liikunta, fyysinen ilmaisu, n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6, n\u00e4yttelij\u00e4ntaide, opettaminen. Dewey ehdottaa, ett\u00e4 esteettisen kokemuksen kehittymisell\u00e4 on evoluution mittaiset juuret, jotka liittyv\u00e4t sek\u00e4 ihmisen fysiologiseen mm. aistinelinten kehittymiseen ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n kanssa tapahtuvan vuorovaikutuksen tuloksena kehittyneeseen kykyyn aistia tietyt kokemukset ik\u00e4\u00e4n kuin t\u00e4yttymyksellisin\u00e4, t\u00e4ysin\u00e4. Kyse on siis paljon laajemmasta kokonaisuudesta kuin kyvyst\u00e4 nauttia kauniista taide-esineest\u00e4 tai harmonisesta musiikista. (Kumpulainen 2011, 27\u201335) Laajimmillaan pohdittavana on koko el\u00e4m\u00e4n kulkua koskeva inhimillinen kokemuksen kehittyminen jatkuvassa eheytymisen ja pirstaloitumisen sykliss\u00e4. Kyky esteettiseen kokemukseen eheytymisten hetkell\u00e4 ja sitkeys tasapainon tavoitteluun ja ongelmien ratkaisuun pirstaloituneessa vaiheessa on el\u00e4m\u00e4n prosessia eteenp\u00e4in viev\u00e4 perustava ominaisuus. (Alhanen 2013)<\/p>\n\n\n\n Pragmatismin ehdottama tiedon hankinnan ja tutkimuksen malli tuntuisi sopivan my\u00f6s taiteellisen tutkimuksen l\u00e4ht\u00f6kohdaksi, kun taiteellisen prosessin avulla aletaan tutkia jotain alustavasti hahmoteltua kiinnostuksen kohdetta. Lopulliset johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset voidaan kuitenkin tehd\u00e4 vasta, kun prosessi on saatettu loppuun ja reflektoimalla pohditaan, millaista tietoa tavoitettiin. Pohditaan my\u00f6s, mit\u00e4 etuja tai puutteita tutkimusprosessin osatekij\u00f6ist\u00e4 voidaan havaita ja millaiset rajat t\u00e4m\u00e4n tutkimusprosessin kokonaisarvion perusteella tutkimuksella saavutetuille johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksille voidaan asettaa. Kokonaisuus koostuu etuk\u00e4teisoletusten, tutkimusprosessin ja johtop\u00e4\u00e4t\u00f6sten tuottamasta kokonaisuudesta. Voi ajatella, ett\u00e4 teoria ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ovat n\u00e4in jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Ei pyrit\u00e4 saavuttamaan varmaa tietoa vaan tietoa, jonka voidaan katsoa olevan p\u00e4tev\u00e4\u00e4 tiedon hankinnassa vallinneiden ehtojen puitteissa. On kyse aiemmin saavutetun tutkimustiedon ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tutkimusprosessin prosessinomaisesta kietoutumisesta toisiinsa.<\/p>\n\n\n\n Esittelen lopuksi lyhyesti ja vapaasti tulkiten Konstantin Stanislavskin er\u00e4\u00e4nlaisena taiteellisen tutkimuksen kaukaisena edelt\u00e4j\u00e4n\u00e4 teatterin alueelta. Stanislavski kehitti n\u00e4yttelemisen tekniikkaa ja harjoittelutapoja suuren osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Nuorena kehitettyjen tunnemuistitekniikoiden j\u00e4lkeen Stanislavski p\u00e4\u00e4tyi vanhemmalla i\u00e4ll\u00e4 kokeilujensa seurauksena fyysisten toimintojen painottamiseen roolin omaksumisessa. T\u00e4m\u00e4 kehitys pohjautui sek\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n havaintoihin teatteristudiossa ett\u00e4 tuon ajan uusimpaan tutkimukseen koetun tunteen fysiologisesta pohjasta. Stanislavskin tekem\u00e4ss\u00e4 muutoksessa n\u00e4yttelij\u00e4n harjoitteluun ja esitt\u00e4miseen n\u00e4kyy kiinnostavasti se, ett\u00e4 sis\u00e4iseksi ajatellun tunteen k\u00e4ytt\u00e4minen harjoittelussa (tunnemuistity\u00f6skentely) muuttui roolihenkil\u00f6n fyysisten toimintojen hakemiseen harjoitteluprosessissa (fyysisten toimintojen metodi). (Roach 1985, 119\u2013217) Tunnemuistin k\u00e4site perustuu ajatukseen yksil\u00f6n (tunne)kokemusten sis\u00e4isest\u00e4 varastosta, josta tunnemuistoja voidaan kaivaa harjoittelun avulla ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 roolihenkil\u00f6n tunteina. Fyysisten toimintojen metodissa taas pyrit\u00e4\u00e4n siihen, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4 pyrkii tuottamaan harjoittelemalla roolihenkil\u00f6lle vakiintuneita toiminnan tapoja, jotka kantavat mukanaan tai itseasiassa ovat merkityksi\u00e4. N\u00e4yttelij\u00e4 pystyy n\u00e4in harjoittelun tuloksena toteuttamaan psykologisesti uskottavan roolihenkil\u00f6n aidon tuntuisine tunteineen uudelleen ja uudelleen my\u00f6s n\u00e4yt\u00f6ksiss\u00e4. Molemmista edell\u00e4 mainituista kehityksen vaiheista on Carnicken mukaan tehty Stanislavskin seuraajien toimesta versioita, joihin on ly\u00f6ty ik\u00e4\u00e4n kuin valmiiksi saatetun j\u00e4rjestelm\u00e4n leima kanteen, USA:ssa The Method ja entisess\u00e4 Neuvostoliitossa Fyysisten toimintojen metodi. Samalla on ehk\u00e4 h\u00e4m\u00e4rtynyt se oleellinen piirre Stanislavskissa, ett\u00e4 h\u00e4n koetti koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 perille n\u00e4yttelemiseen liittyvist\u00e4 ihmisen toimintaa koskevista periaatteista ja tutkia niit\u00e4. (Carnicke 2003, 1\u20132, 66\u201369) Haluan korostaa my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 Stanislavski ik\u00e4\u00e4n kuin siivil\u00f6i teorian ja tekniikat esiin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokeilujen pohjalta vuosikymmenien ty\u00f6n tuloksena. H\u00e4nelle syntyi kokemusta n\u00e4yttelemisest\u00e4, ohjaamisesta ja opettamisesta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toiminnassa, mutta sen lis\u00e4ksi h\u00e4n oli utelias aikansa uusimman tutkimustiedon suhteen. Stanislavski tunsi perusteellisesti aikansa uusinta tutkimusta, ja h\u00e4nen ajattelunsa oli jatkuvasti prosessissa. Teoria ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 olivat jatkuvassa dynaamisessa suhteessa kietoutuneina toisiinsa. (Kumpulainen 2011, 35\u201342) <\/p>\n\n\n\n Alhanen, Kai. 2013. John Deweyn kokemusfilosofia<\/em>. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n\n\n\n Carnicke, Sharon Marie. (1998) 2003. Stanislavsky in focus<\/em>. London: Harwood Academic Publishers.<\/p>\n\n\n\n Dewey, John. (1934) 2010. Taide kokemuksena<\/em>. Tallinna: Tallinnan kirjapaino-osakeyhti\u00f6.<\/p>\n\n\n\n Dewey, John. (1934) 2005. Art as Experience<\/em>. New York: Penguin Group.<\/p>\n\n\n\n Dewey, John. (1929) 1999. Pyrkimys varmuuteen<\/em>. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n\n\n\n Dewey, John. 1929. Quest for Certainty<\/em>. New York: Minton, Balch & Company.<\/p>\n\n\n\n Dewey, John. (1925) 1981 (LW1). Experience and Nature. The Later Works<\/em> Vol. 1. 25\u201353, ed. Jo Ann Boydston. Carbondale: Southern Illinois University Press.<\/p>\n\n\n\n Karhu, Mika. 2012. Taide sosiaalisen kokemuksen ilmaisuna. <\/em>Taiteellis-teoreettinen tutkielma taiteen tekemisen l\u00e4ht\u00f6kohtiin. V\u00e4it\u00f6skirja. Aalto-yliopisto. Helsinki: Unigrafia. urn.fi\/URN:NBN:fi:aalto-201604121731<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Kivinen, Osmo & Ristel\u00e4, Pekka. 2000. Totuus, kieli ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6<\/em>. Helsinki: WSOY.<\/p>\n\n\n\n Kumpulainen, Seppo. 2011. Hike\u00e4 ja harmoniaa: liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetus Suomen teatterikoulussa ja Teatterikorkeakoulussa vuosina 1943\u20132005<\/em>. Acta Scenica 26. Helsinki: Edita Prima Oy. Haettu 28.5. 2022. urn.fi\/URN:ISBN:978-952-9765-68-3<\/a>.<\/p>\n\n\n\n M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen, Pentti. 2012. Taide maailmassa<\/em>. Pragmatistisen estetiikan l\u00e4ht\u00f6kohtia. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n\n\n\n M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen, Pentti. 2009. Toiminta ja kokemus. Pragmatistista terveen j\u00e4rjen filosofiaa<\/em>. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n\n\n\n M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen, Pentti. 2008. \u201dPragmatismin n\u00e4k\u00f6kulma taiteen tutkimiseen.\u201d Teoksessa Kilpinen, Erkki, Kivinen, Osmo & Pihlstr\u00f6m, Sami (toim.). Pragmatismi filosofiassa ja yhteiskuntatieteiss\u00e4<\/em>. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n\n\n\nNaturalistinen pragmatismi<\/h2>\n\n\n\n
Dualismien ongelma<\/h2>\n\n\n\n
Vuorovaikutus, toiminta, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, ajattelu<\/h2>\n\n\n\n
Kokemus, kokemuksen kehittyminen, oppiminen<\/h2>\n\n\n\n
Merkitys<\/h2>\n\n\n\n
Esteettisest\u00e4 kokemuksesta<\/h2>\n\n\n\n
\n
Rytmi esteettisen kokemuksen rakenteessa<\/h3>\n\n\n\n
Emootiot vuorovaikutuksen ja esteettisen kokemuksen osana<\/h3>\n\n\n\n
Taiteellisesta tutkimuksesta<\/h2>\n\n\n\n
Stanislavski taiteellisen tutkimuksen edelt\u00e4j\u00e4n\u00e4<\/h2>\n\n\n\n
L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n