{"id":34,"date":"2022-03-07T13:19:17","date_gmt":"2022-03-07T11:19:17","guid":{"rendered":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/?p=34"},"modified":"2025-10-27T15:45:49","modified_gmt":"2025-10-27T13:45:49","slug":"naytteleminen-taiteellisen-tutkimuksen-mediumina","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/naytteleminen-taiteellisen-tutkimuksen-mediumina\/","title":{"rendered":"N\u00e4ytteleminen taiteellisen tutkimuksen mediumina"},"content":{"rendered":"\n
\n

Olin omaksunut n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6t\u00e4 koskevia k\u00e4sityksi\u00e4, jotka vaikuttivat ajatteluuni ideoitteni luonteesta. Koin, ett\u00e4 ideani eiv\u00e4t todellakaan olleet tyypillisi\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n ideoita. Neh\u00e4n olivat n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisi\u00e4 kuvia, \u201dn\u00e4kyj\u00e4\u201d, tunnelmia, jotka eiv\u00e4t oikeastaan sis\u00e4lt\u00e4neet tavoitteellisesti toimivaa henkil\u00f6hahmoa. En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kuullut ideoitteni \u201dpuhuvan dialogia\u201d \u2013 ne olivat suurelta osin mykki\u00e4 tapahtumia. Ideat olivat luonteeltaan sellaisia, ett\u00e4 koin olevani v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 ammatissa. T\u00e4llaiset ideat kuuluivat k\u00e4sityksiss\u00e4ni ohjaajalle tai kirjailijalle \u2013 kenties kuvataiteilijalle \u2013 mutta eiv\u00e4t n\u00e4yttelij\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

[–] Koin, ett\u00e4 haaste ideoitteni suhteen oli todellakin se, ett\u00e4 olin n\u00e4yttelij\u00e4. Koin, ett\u00e4 jos olisin ollut ammatiltani ohjaaja, mit\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ongelmaa ei olisi noussut \u2013 tai ainakin ongelmat olisivat olleet merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin eri suunnalla. Yksinkertaistaen: ohjaajana olisin voinut koota ymp\u00e4rilleni ty\u00f6ryhm\u00e4n ja rakentaa esiintyjist\u00e4 ja lavastuksesta ideaani vastaavan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisen konstruktion \u2013 s\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4 sit\u00e4 niin kauan, ett\u00e4 se vastaisi kokemuksestani nousevaa tunnelmaa. \u201dN\u00e4kyni\u201d olisi er\u00e4\u00e4nlainen kartta tai rakennuspiirros ohjaajana.<\/p>\n\n\n\n

Miten sitten k\u00e4ytt\u00e4isin t\u00e4llaisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aihioita n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4? Miten, millaisin keinoin, n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 voisin l\u00e4hesty\u00e4 t\u00e4llaista \u201drakennuspiirrosta\u201d?<\/p>\nTy\u00f6p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00e4ni vuodelta 2008.<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

\"\"
Kaislat vartioivat minua (2017). Visuaalinen teatteriesitys. K\u00e4sikirjoitus, lavastus ja n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 Mikko Bredenberg. Ohjaus yhdess\u00e4 nukketeatteritaiteilija Mira Taussin kanssa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kirjoitelmani alkaa kuvalla vuonna 2017 tekem\u00e4st\u00e4ni visuaalisesta teatteriesityksest\u00e4 Kaislat vartioivat minua<\/em>. Kuva on kohtauksesta, jossa vaalea harsomainen olento l\u00e4hestyy maassa lojuvaa perhoskoteloa muistuttavaa kuorta. Edellisess\u00e4 kohtauksessa yleis\u00f6 on n\u00e4hnyt, miten h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 y\u00f6llisess\u00e4 valossa kotelosta on kuoriutunut jotakin \u2013 ilmeisesti t\u00e4m\u00e4 samainen olento, joka nyt t\u00e4ss\u00e4 kuvan kohtauksessa palaa syntym\u00e4paikalleen.<\/p>\n\n\n\n

Esityst\u00e4 tehdess\u00e4ni taiteellisen v\u00e4it\u00f6stutkimukseni kirjallinen osa oli esitarkastuksessa ja odotin v\u00e4ittelyn osalta prosessin etenemist\u00e4 v\u00e4it\u00f6stilaisuuteen. V\u00e4it\u00f6stutkimukseni osalta prosessi oli loppusuoralla.[1]<\/a> Esityst\u00e4 tehdess\u00e4ni totesin, ett\u00e4 jatko-opintojeni ja toteuttamani taiteellisen tutkimuksen my\u00f6t\u00e4 moni asia ty\u00f6skentelyss\u00e4ni oli muuttunut sen yhdeks\u00e4n vuoden aikana, jona lopulta v\u00e4it\u00f6stutkimustani tein.[2]<\/a> Kaislat vartioivat minua<\/em> -esityksess\u00e4 vein siihenastista taiteellista ty\u00f6t\u00e4ni ajatellen pisimm\u00e4lle ty\u00f6skentelytavan, jota olin l\u00e4htenyt taiteellisessa tutkimuksessani etsim\u00e4\u00e4n ja kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Esityskuvaa edelt\u00e4v\u00e4 ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00e4ni puolestaan on aivan jatko-opintojeni ja v\u00e4it\u00f6stutkimusprosessini alusta. Katkelmassa kiteytyy hyvin jotakin siit\u00e4 taiteellisesta murroksesta, jota k\u00e4vin l\u00e4pi jo vuosina 2004\u20132006, hyvinkin pian n\u00e4yttelij\u00e4ksi valmistumiseni (2002) j\u00e4lkeen. Katkelmassa tulee hyvin esiin jotakin tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, neuvottomuutta ja ehk\u00e4 my\u00f6s jonkinlaista kamppailua suhteessa niihin n\u00e4yttelij\u00e4ntaidetta koskeviin k\u00e4sityksiin, joihin olin Teatterikorkeakoulussa vuosina 1998\u20132002 saamani n\u00e4yttelij\u00e4nkoulutuksen kautta kasvanut.[3]<\/a><\/p>\n\n\n\n

Katkelmasta voi ehk\u00e4 my\u00f6s aistia, miten viel\u00e4 itse haen sanoja jollekin sellaiselle, mist\u00e4 en tuolloin viel\u00e4 saa oikein otetta. Kuvitteluuni nousee mielikuvia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisist\u00e4 asetelmista, mutta jokin mielikuvissa vaikuttaisi aiheuttavan ep\u00e4tietoisuutta. N\u00e4in et\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4st\u00e4 on jo helpompi n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 kyse on yhdelt\u00e4 osalta tavasta, jolla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llinen mielikuva ilmenee minulle. Kuten kirjoitelmani aloittava esityskuva, my\u00f6s katkelmassa tarkoittamani n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lliset \u201dideat\u201d avautuvat ik\u00e4\u00e4n kuin katsojan tai ohjaajan n\u00e4k\u00f6kulmasta k\u00e4sin. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lliset mielikuvani my\u00f6s sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t tietoa useista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6komposition osatekij\u00f6ist\u00e4: lavastuksesta, valosta, \u00e4\u00e4nest\u00e4 \u2013 sek\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n ruumiillisuudesta yhten\u00e4 komposition osatekij\u00e4n\u00e4. Ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4kirjan katkelmassa esiin tulevat alustavat kysymykseni tuntuvat pen\u00e4\u00e4v\u00e4n uudenlaista tekijyytt\u00e4: n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kompositioita luovaa ja niiss\u00e4 itse my\u00f6s esiintyv\u00e4\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4.[4]<\/a> Taiteellisen praktiikan kannalta kyse on etsinn\u00e4st\u00e4 kohti ty\u00f6tapoja, joilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6komposition tekij\u00e4-esiintyj\u00e4n\u00e4 voisi hahmottaa esityst\u00e4 komposition sis\u00e4lt\u00e4 ja ulkoa \u2013 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4 ja katsomosta. Miten n\u00e4yttelij\u00e4 voi olla oman n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisen kuvittelunsa \u201dstagettaja\u201d \u2013 ja t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 my\u00f6s ohjaaja?<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n kirjoitelman tarkoitus ei ole seikkaper\u00e4isesti avata, miten sitten edell\u00e4 esiintuomistani kysymyksist\u00e4 k\u00e4sin kehitin taiteellisessa v\u00e4it\u00f6stutkimuksessani ty\u00f6skentelymenetelmi\u00e4ni paremmin vastaamaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisten mielikuvieni asettamia tarpeita. Tarkoitukseni oli luonnostella kirjoitelmani aluksi itse\u00e4ni tapausesimerkkin\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en, miten taiteellinen \u201dongelma\u201d, h\u00e4mmennys ja osaamattomuuskin uuden edess\u00e4 voivat itse asiassa olla tutkimuksen kannalta<\/em> hyvinkin hedelm\u00e4llisi\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohtia<\/em>. Omalla kohdallani tutkimustani kannatteli viime k\u00e4dess\u00e4 voimakas motivaatio ottaa selv\u00e4\u00e4, miten voisin ty\u00f6skennell\u00e4 suhteessa hyvin tietyntyyppisin\u00e4 mielikuvina ilmeneviin esitysaihioihin. Selvitt\u00e4misen arvoiseksi asian teki my\u00f6s se, ett\u00e4 en l\u00f6yt\u00e4nyt soveltuvia toimintamalleja saamastani draaman\u00e4yttelemiseen keskittyv\u00e4st\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4nkoulutuksestani. V\u00e4it\u00f6stutkimukseni edetess\u00e4 prosessin liikkeelle ajaneet, taiteellista ty\u00f6skentely\u00e4 koskeneet kysymykset saivat my\u00f6s rinnalleen uusia kysymyksi\u00e4 kuvittelun, mielikuvien ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n olemuksesta. Kun arvioin nyt \u2013 jo pienen et\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4st\u00e4 \u2013 oman v\u00e4it\u00f6kseni antia teatterin tekij\u00f6ille, painottuukin omassa kokemuksessani juuri tutkimukseni kuvittelun, mielikuvien ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n olemuksellisuutta pohtiva osuus.<\/p>\n\n\n\n

On oleellista huomata, ett\u00e4 taiteellisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen tutkimuksessa taiteilijan omalla kokemuksella ja taiteelliseen toimintaan liittyvien kokemusten tarkastelulla on erityinen asemansa. Omassa tapauksessani tutkimuksen ajoi liikkeelle tarve selvent\u00e4\u00e4 mielikuvien luonnetta ja niiden paikkaa omassa taiteellisessa ty\u00f6ss\u00e4ni. Alussa l\u00e4hdin liikkeelle kuvittelukokemusteni selvent\u00e4misest\u00e4: miten juuri n\u00e4m\u00e4 kyseiset mielikuvat ovat minulle l\u00e4sn\u00e4 eli miten ne todellistuvat minulle<\/em>?<\/p>\n\n\n\n

Pyrkimykseni vastata mielikuvieni ilmenemisen tapoja koskeviin kysymyksiin kutsui antamaan omaa kokemusta kuvailevia vastauksia<\/em>. Omassa kokemuksellisuudessa v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla l\u00e4sn\u00e4 oleva oli nyt jollain tavalla saatava kuvatuksi. Tutkimusprosessini alussa kirjoitinkin usein mielikuviani ja kuvittelukokemuksiani kuvailevia tekstej\u00e4. Oli my\u00f6s hyv\u00e4 huomata, ett\u00e4 aina kokemuksensa sanallistaminen ei ollut kovin helppoa. Mielikuvieni reflektoimisen ja ajattelun aukikirjoittamisen kautta aloin my\u00f6s oivaltaa, ett\u00e4 kokemusten tutkimisessa tietynlainen suostuvaisuus oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4: jos kokemus itsess\u00e4\u00e4n oli esimerkiksi jollain lailla tai joiltain osin ep\u00e4selv\u00e4, sit\u00e4 ei pit\u00e4nyt yritt\u00e4\u00e4 muuttaa muuksi \u2013 silloinhan tarkasteltava kokemus omalakisuudessaan olisi jo menetetty! Oman kokemuksen tarkasteleminen harjaannutti v\u00e4hitellen my\u00f6s tietynlaista mielen taipuisuutta. Kun ajattelu alkoi pohtia oman toimintansa rakentumista, alkoi tiet\u00e4misen sijaan ihmettely \u2013 kokemuksen rakentumisen ihmettely.<\/p>\n\n\n\n

Muutamia ajatuksia kokemuksen fenomenologisesta tarkastelusta ja fenomenologian merkityksest\u00e4 taiteelliselle tutkimukselleni<\/h2>\n\n\n\n

Ihmisen mielen toiminnalle luonteenomaista on tajunnallisen toiminnan suuntautuneisuus.[5]<\/a> Kun mieli valitsee kohteensa, ilmenee kohde aina jonkinlaisena. Voisi sanoa, ett\u00e4 kun olen ruumiillisena ja huomiotani suuntaavana olentona maailmassa, minulle syntyy jatkuvasti vaikutelmia \u2013 tai voi my\u00f6s sanoa: el\u00e4myksi\u00e4<\/em>. Kokemus on siis jotakin, jossa tajuava mieli on aina suhteessa johonkin. On tajuava mieli, sit\u00e4 vastassa oleva kohde ja se tapa, jolla tajuava mieli ja kohde ovat suhteessa toisiinsa. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 kokemuksessa tuntuu olevan (ehk\u00e4 aina) joiltain osin jotakin ylitsepursuavan runsasta. Kokemuksessa tuntuu usein olevan l\u00e4sn\u00e4 paljon enemm\u00e4n kuin mitenk\u00e4\u00e4n voimme tietoisesti tavoittaa ja sanallisesti kuvata. Vaikka kokemus olisi rikkaudessaan ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4inenkin, on el\u00e4mys itsess\u00e4\u00e4n silti todellinen.<\/p>\n\n\n\n

Saksalainen filosofi ja fenomenologian perustaja Edmund Husserl (1859\u20131938) oli kiinnostunut siit\u00e4, miten asiat ja asiaintilat muodostuvat meille juuri siksi mit\u00e4 ne ovat \u2013 miten todellisuus todellistuu.[6]<\/a> Husserl oivalsi, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4ksemme k\u00e4siksi siihen el\u00e4v\u00e4\u00e4n todellisuuteen, jossa asiat ja asiaintilat ovat meille l\u00e4sn\u00e4 sellaisinaan, meid\u00e4n t\u00e4ytyisi osata tehd\u00e4 er\u00e4\u00e4nlainen asennemuutos. Teorioiden ja uskomusten kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4 luonnollinen asenne<\/em> tulisi osata laittaa syrj\u00e4\u00e4n. Fenomenologisen metodin toteuttamisessa juuri ihmettelyll\u00e4<\/em> onkin keskeinen sija. Er\u00e4\u00e4nlaisena ensimm\u00e4isen\u00e4 askeleena ihmettelyyn ja fenomenologisen tarkastelun aloittamiseen Husserl ehdottaa seuraavaa:<\/p>\n\n\n\n

\n

En saa langettaa arvostelmaa tai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 voimaan sellaista, jota en ole ammentanut ilmeisyydest\u00e4, kokemuksista<\/em>, joissa kyseess\u00e4 olevat asiat ja asiaintilat ovat minulle l\u00e4sn\u00e4 sellaisinaan.<\/p>\n(Husserl 1963, 54, ks. von Herrmann 1998)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa? Otetaanpa esimerkiksemme juuri kuvittelukokemus. Meille on ehk\u00e4 iskostunut tapa ajatella, ett\u00e4 kuvittelu tapahtuu aivoissamme. Ainakin saatamme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kielellist\u00e4 ilmaisua, ett\u00e4 kuvitelmat ovat \u201dp\u00e4\u00e4mme sis\u00e4ss\u00e4\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Kun nyt luon t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani mielikuvan edess\u00e4ni kukoistavasta auringonkukasta, ei mielikuvani tarkalleen ottaen ilmene kokemuksessani \u201dp\u00e4\u00e4ni sis\u00e4ss\u00e4\u201d. Kuvittelemani auringonkukkahan on ennemminkin ik\u00e4\u00e4n kuin<\/em> edess\u00e4ni<\/em>. T\u00e4m\u00e4 \u201dik\u00e4\u00e4n kuin edess\u00e4ni\u201d on nyt t\u00e4lle kyseiselle kuvittelukokemukselle(ni) ominainen tapa ilmet\u00e4 eli olla l\u00e4sn\u00e4. Siksi kuvittelukokemuksen kuvailulle on my\u00f6s yritett\u00e4v\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 soveltuvia sanoja, koska muuten en puhu (tai kirjoita) en\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 kyseisest\u00e4 kokemuksesta. Kun tarkastelen viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kuvittelukokemustani, en itse asiassa l\u00f6yd\u00e4 kokemuksestani ollenkaan aivojani<\/em>. Minulle on kokemuksellisesti l\u00e4sn\u00e4 jotakin aivan muuta. Koska aivot eiv\u00e4t ole kokemuksellisesti minulle l\u00e4sn\u00e4 kuvitellessani, en saa \u2013 Husserlin ohjeen mukaan \u2013 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 voimaan kokemukseni ulkopuolelta omaksumiani k\u00e4sityksi\u00e4 (teorioita) \u201dp\u00e4\u00e4n sis\u00e4isyydest\u00e4\u201d ja\/tai aivoistani. Minun on siis sulkeistettava<\/em> eli j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 huomiotta<\/em> k\u00e4sitykseni aivoista kuvittelun tapahtumapaikkana. Fenomenologina en sin\u00e4ns\u00e4 kiist\u00e4, etteik\u00f6 aivoillani varmaankin ole jotakin tekemist\u00e4 kuvittelukykyni kanssa \u2013 en toisaalta my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vahvista t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4. Olennaisempaa onkin nyt se, ett\u00e4 pyrin saamaan otteen siit\u00e4, miten itse asia \u2013 t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa siis kuvittelemani auringonkukka \u2013 minulle ilmenee eli miten se on minulle l\u00e4sn\u00e4 eli miten kuvitelma todellistuu minulle. Kokemustani tarkasteltuani olen my\u00f6s vakuuttunut, kokemukseni tarjoamaan ilmeisyyteen perustuen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 \u201dauringonkukkakeissi\u201d on yksi niist\u00e4 perustavista tavoista, joilla min\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 todella el\u00e4n suhdetta mielikuvaani<\/em>. Koska en rohkene olettaa itse\u00e4ni t\u00e4ysin ainutlaatuiseksi tapaukseksi t\u00e4ss\u00e4 suhteessa, oletan, ett\u00e4 n\u00e4in asia ilmenee muillekin \u2013 tai ainakin se voi ilmet\u00e4 n\u00e4in, niin halutessamme.<\/p>\n\n\n\n

Fenomenologinen tarkastelemisen tapa ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ihan helppo pala nielt\u00e4v\u00e4ksi. T\u00e4m\u00e4 johtunee osaltaan luonnollisen asenteemme luonnollisuudesta. Kun toistamme jotakin ajatusmallia useasti, emme lopulta en\u00e4\u00e4 huomaa, ett\u00e4 itse asiassa teemme jotakin hyvin erityist\u00e4. Asennoitumisemme ratkaiseva vaikutus on alkanut peitty\u00e4 meilt\u00e4 itselt\u00e4mme. N\u00e4in saatamme p\u00e4\u00e4ty\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n asioista omaksumiamme k\u00e4sityksi\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n selvin\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 astuukin kuvaan fenomenologia harjoituksena<\/em> \u2013 ihmettely\u00e4 pit\u00e4\u00e4 harjoitella. Ihmettelev\u00e4 asenne ei voi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pysy\u00e4 jatkuvasti yll\u00e4 \u2013 eik\u00e4 n\u00e4in ole tarkoituskaan.<\/p>\n\n\n\n

Koska olen omassa taiteellisessa tutkimuksessani k\u00e4ytt\u00e4nyt fenomenologista tarkastelemisen tapaa kuvittelu- ja n\u00e4yttelemiskokemusteni selvent\u00e4misess\u00e4,[7]<\/a> on ollut my\u00f6s pohdittava fenomenologian ja taiteellisen tutkimuksen suhdetta. Ensinn\u00e4kin ajattelen, ett\u00e4 taiteellisella tutkimuksella ei ole yht\u00e4 metodia \u2013 ja siksi kunkin taiteellisen tutkimuksen on perusteltava oma metodinsa, tutkimisen tapansa. Omaa tapaani olen kutsunut fenomenologiasta ammentavaksi taiteellisen tutkimuksen tekemisperustaiseksi metodiksi. Tutkimusmetodini on my\u00f6s oma kehitelm\u00e4ni ja tekemisperustainen metodini itsess\u00e4\u00e4n on my\u00f6s v\u00e4it\u00f6stutkimukseni yksi keskeinen tutkimustulos. Mit\u00e4 \u201dtekemisperustainen\u201d tarkoittaa t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Olen p\u00e4\u00e4tynyt ajattelemaan, ett\u00e4 n\u00e4ytteleminen ruumiillisena toimintana muuttaa, n\u00e4yttelemiseen liittyvien ruumiintekniikkojen harjoittamisenkin vuoksi, ruumiillisten kokemusten luonnetta. Harjoitettu ruumis saattaa olla esimerkiksi eri tavalla herkistynyt aistimaan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 maailmaa kuin harjoittamaton ruumis.[8]<\/a> N\u00e4in n\u00e4yttelemiseen liittyv\u00e4t kokemukset ovat taiteellisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen synnytt\u00e4mi\u00e4. Olennaista on my\u00f6s huomata, ett\u00e4 juuri n\u00e4iden kyseess\u00e4 olevien ilmi\u00f6iden \u00e4\u00e4relle p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n vain<\/em> n\u00e4yttelem\u00e4ll\u00e4<\/em>. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoita, etteik\u00f6 periaatteessa kuka tahansa voisi p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi kokemukseen. Kokemuksen \u00e4\u00e4relle on kuitenkin jollain lailla ment\u00e4v\u00e4 \u2013 ja t\u00e4t\u00e4 kokemuksen \u00e4\u00e4relle menemist\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n on mielek\u00e4st\u00e4 kutsua n\u00e4yttelemiseksi<\/em>. Kokemusten sanallisen erittelyn lis\u00e4ksi olenkin omassa tutkimuksessani pit\u00e4nyt mahdollisena rakentaa er\u00e4\u00e4nlaisia n\u00e4yttelem\u00e4ll\u00e4 toteutettavia askelmia, joita seuraamalla periaatteessa jokainen voi ryhty\u00e4 n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 tarkoittamani ruumiinkokemukset voivat ilmet\u00e4. N\u00e4in n\u00e4ytteleminen itsess\u00e4\u00e4n on my\u00f6s ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4 tutkimuksen teon tapahtumapaikkana \u2013 n\u00e4ytteleminen on tutkimuksen teon mediumi. Jotta asia olisi ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4mpi, ehdotankin seuraavaksi kokeilua.<\/p>\n\n\n\n

Kuvitteellinen keho reaalisesta ruumiista<\/h2>\n\n\n\n

Seuraavaksi voit halutessasi kokeilla kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4ni n\u00e4yttelemistekniikkaa, jossa ruumiinkokemuksessa saadaan aikaan er\u00e4\u00e4nlainen kahdentuminen. Asia avautunee my\u00f6s ohjeet lukemalla ja kuvittelemalla ehdottamani toiminta. Kokemus kuitenkin syvenee, mik\u00e4li sinulla on mahdollisuus toteuttaa ohjeistus my\u00f6s tilallisesti:<\/p>\n\n\n\n

    \n
  1. Valitse jokin paikka, esimerkiksi huoneen kohta, siin\u00e4 reaalisessa[9]<\/a> tilassa,
    jossa olet. Aseta sitten reaalinen ruumiisi    [10]<\/a> valitsemallesi paikalle. Valitse sellainen asento, jossa pystyt olemaan hetken. Jatkon kannalta on oleellista, ett\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n toinen k\u00e4tesi on valitsemassasi asennossa vapaana.<\/li>\n\n\n\n
  2. Pysy nyt hetki t\u00e4ss\u00e4 valitsemassasi asennossa. K\u00e4y l\u00e4pi seuraava ajatus, joka valmistaa sinut seuraavaan vaiheeseen: mitk\u00e4 alueet reaalisesta ruumiistasi pystyisiv\u00e4t olemaan mahdollisimman liikkumattomina, jos haluaisit k\u00e4sill\u00e4si (tai vain toisella k\u00e4dell\u00e4) kevyesti painellen k\u00e4yd\u00e4 reaalisen ruumiisi pinnan mahdollisimman kattavasti l\u00e4pi? Kun olet mielest\u00e4si hahmottanut n\u00e4m\u00e4 alueet reaalisen ruumiisi pinnasta, voit siirty\u00e4 harjoitteen seuraavaan vaiheeseen.<\/li>\n\n\n\n
  3. Alat seuraavaksi k\u00e4yd\u00e4 reaalisen ruumiisi pintaa l\u00e4pi k\u00e4sill\u00e4 kevyesti painellen. Aloita niist\u00e4 alueista, jotka pystyv\u00e4t olemaan valitsemassasi asennossa liikkumattomina. Painele kevyesti k\u00e4sill\u00e4si niin, ett\u00e4 saat vaatteittesi l\u00e4pi kontaktin ihosi pintaan<\/em>. T\u00e4ss\u00e4 harjoituksessa on olennaista, ett\u00e4 k\u00e4sien painallusten avulla pyrit\u00e4\u00e4n herkist\u00e4m\u00e4\u00e4n iho ja siten tulemaan tietoiseksi reaalisen ruumiin muodosta ihon pintatuntemusten avulla.[11]<\/a> Pystyt luultavasti helposti k\u00e4ym\u00e4\u00e4n l\u00e4pi ruumiin pinnan jotkin alueet \u2013 joillekin alueille puolestaan et yll\u00e4, ainakaan jos pyrit pit\u00e4m\u00e4\u00e4n suhteellisesta liikkumattomuudesta kiinni. Ihon pintatuntemuksen herkist\u00e4misess\u00e4 k\u00e4sill\u00e4 manipuloiden ei tarvitse kokemukseni mukaan olla kovin pikkutarkka. Ne alueet reaalisen ruumiisi ihopinnasta, joille et helposti yll\u00e4, aktivoituvat luultavasti muiden ihoalueiden vaikutuksesta. Olennaista on, ett\u00e4 k\u00e4sill\u00e4 kevyesti painelemalla saadaan huomio viety\u00e4 ihon pintaan, jolloin ihon pinta saattaa alkaa tunnistua hieman kihelm\u00f6iv\u00e4n\u00e4. Harjoitteen tekij\u00e4 voi ajatella siten, ett\u00e4 kun kihelm\u00f6inti k\u00e4ynnistyy kosketetuilla ihoalueilla, tuon aktivoituneen tuntemuksen annetaan edet\u00e4 niille alueille reaalisen ruumiin pinnassa, joita ei k\u00e4sin pysty itse tavoittamaan. Kun kihelm\u00f6iv\u00e4 tuntemus aktivoituu, voidaan k\u00e4sill\u00e4 painelu lopettaa ja siirty\u00e4 havainnoimaan koko reaalisen ruumiin ihopintaa, jolle kihelm\u00f6iv\u00e4 tuntemus nyt etenee.<\/li>\n\n\n\n
  4. Nyt luodaan herkistyneen ihopinnan avulla mielikuva kuvitteellisesta kehosta. Kuvitteellinen keho ja reaalinen ruumis ovat t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa t\u00e4sm\u00e4lleen samalla paikalla, ne ovat ik\u00e4\u00e4n kuin p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in. Nyt voidaan kuvitella, ett\u00e4 reaalisen ruumiin ihopinnan avulla muodostettu kuvitteellisen kehon pinta erottuu kihelm\u00f6iv\u00e4st\u00e4 ihosta ja alkaa kovettua. Kun mielikuva kuvitteellisen kehon pinnan kovettumisesta saadaan juuri ja juuri aktivoitua, siirret\u00e4\u00e4n reaalinen ruumis pois kuvitteellisen kehon paikalta. Ik\u00e4\u00e4n kuin astutaan ulos, tai poistutaan, kuvitteellisesta kehosta. N\u00e4in reaalinen ruumis ja kuvitteellinen keho ovat nyt reaalisen tilan eri kohdissa.<\/li>\n\n\n\n
  5. Nyt voidaan k\u00e4\u00e4nty\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin katsomaan<\/em> liikkumattomaan asentoon j\u00e4tetty\u00e4 kuvitteellista kehoa. Edellisen vaiheen pohjalta on n\u00e4in siirrytty projisoimaan<\/em> kuvitteellista kehoa \u2013 kuvitteellinen keho ilmenee reaalisen ruumiin ulkopuolella. Nyt voidaan havainnoida kuvitteellisen kehon asentoa ja asemaa reaalisessa tilassa. Voidaan esitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kysymys: jos t\u00e4m\u00e4 tila kokonaisuudessaan olisi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6, millainen olisi kuvitteellisen kehon asema t\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kompositiossa. Voidaan esimerkiksi pyrki\u00e4 hahmottamaan, mit\u00e4 kehon sijoittuneisuus tilassa jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n asemansa puolesta mahdollisesti ilmaisee. Voidaan my\u00f6s pyrki\u00e4 hahmottamaan kuvitteellisen kehon asennon avaamia merkityksi\u00e4. Kuvitteellista kehoa voidaan my\u00f6s ik\u00e4\u00e4n-kuin-katsella eri suunnista. Voidaan j\u00e4lleen hahmottaa kehon asemaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6komposition osana edellisten huomioiden kautta \u2013 nyt n\u00e4ist\u00e4 uusista n\u00e4k\u00f6kulmista k\u00e4sin.<\/li>\n\n\n\n
  6. Seuraavaksi p\u00e4\u00e4t\u00e4 jokin uusi kohta tilassa, jossa haluaisit kuvitteellisen kehon n\u00e4hd\u00e4. P\u00e4\u00e4t\u00e4 ensin paikka ja sen j\u00e4lkeen asento, johon kuvitteellinen keho tuolla p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4si paikalla asettuu. L\u00e4hde nyt kuvittelemalla liikuttamaan kuvitteellista kehoa sen alkuper\u00e4iselt\u00e4 paikalta tuohon uuteen, ennalta p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4si asemaan ja asentoon. T\u00e4m\u00e4n liikeradan kuvitteellisella keholla tehty\u00e4si, palauta kuvitteellinen keho takaisin alkuper\u00e4iselle paikalleen.<\/li>\n\n\n\n
  7. Aseta seuraavaksi reaalinen ruumiisi taas kuvitteellisen kehon kanssa samalle paikalle \u2013 t\u00e4t\u00e4 kutsun kuvitteelliseen kehoon sisentymiseksi<\/em>. Pyri s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4\u00e4n reaalisen ruumiisi asento mahdollisimman uskollisesti kuvitteellisen kehon pinnan mukaan. Anna sitten kuvitteellisen kehon alkaa liikuttaa reaalista ruumistasi. Kuvitteellinen keho tekee nyt edellisess\u00e4 vaiheessa suunnittelemasi paikan- ja asennonvaihdoksen ja pyrit reaalisella ruumiillasi ilment\u00e4m\u00e4\u00e4n \u2013 mahdollisimman tarkasti kuvitteellisen kehon liikuttamana \u2013 t\u00e4m\u00e4n saman paikan- ja asennonvaihdoksen.<\/li>\n\n\n\n
  8. Voit poistua kohdassa nelj\u00e4 ehdottamallani tavalla my\u00f6s t\u00e4st\u00e4 kuvitteellisen kehon uudesta asennosta ja olet j\u00e4lleen siirtynyt projisoimaan kuvitteellista kehoa. Voit jatkaa n\u00e4in sisentymisten ja projisoimisten vuorotteluna t\u00e4t\u00e4 harjoittelua haluamasi ajan.<\/li>\n\n\n\n
  9. On mahdollista, ett\u00e4 harjoittelusi aikana tavoitat kuvitteelliseen kehoon sisentymisen aikana kokemuslaadun, jossa koet hahmottavasi reaalisen ruumiisi tilassa reaalisen ruumiisi ulkopuolelta. T\u00e4llaista kokemuslaatua kutsun kuvitteelliseksi katsojakehoksi<\/em>. Omassa havainnossani kokemuslaatu pysyy voimassa kerrallaan vain hyvin pienen hetken. Havaitsen itse t\u00e4llaisen kahdentumisen useissa n\u00e4yttelemiskokemuksissani.<\/li>\n\n\n\n
  10. Kun haluat lopettaa harjoittelun, voit kevyesti taputella reaalisen ruumiisi pinnan kauttaaltaan. Joskus harjoittelussa kuvitteelliseen kehoon sisentyminen tuottaa reaaliseen ruumiiseen lievi\u00e4 lihasj\u00e4nnityksi\u00e4, jotka eiv\u00e4t purkaudu pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n taputtelun avulla. Harjoittelun voi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s ravistelemalla kevyesti reaalista ruumistaan.
    <\/li>\n<\/ol>\n\n\n\n

    Edell\u00e4 antamassani ohjeistuksessa tulee esiin kaksi taiteelliselle tutkimukselleni ominaista piirrett\u00e4 suhteessa n\u00e4yttelemiseen:<\/p>\n\n\n\n

      \n
    1. yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 ohjeistuksessa esittelem\u00e4ni toimintatapa on itsess\u00e4\u00e4n taiteellinen tekniikka ja sit\u00e4 voidaan soveltaa esityksenteossa<\/li>\n\n\n\n
    2. lis\u00e4ksi n\u00e4ytteleminen ohjeistuksen johdattamalla tavalla on v\u00e4yl\u00e4 ruumiinkokemusten tutkimiseen. Tutkimuksellisesti tietysti tarvitaan lis\u00e4ksi taiteellisen toiminnan synnytt\u00e4m\u00e4n kokemuksen reflektoimista.<\/li>\n<\/ol>\n\n\n\n

      Kuvitteellinen keho reaalisesta ruumiista -tekniikka on yksi esimerkki tavasta, jolla olen pyrkinyt tekem\u00e4\u00e4n omassa kokemuksessani ilmenev\u00e4\u00e4 ja tutkimusaiheeseeni liitt\u00e4m\u00e4\u00e4ni kokemuksellisuutta jaetuksi. Juha Himanka onkin tuonut esiin, ett\u00e4 fenomenologia sanassa yhdistyv\u00e4t juuri ilmi\u00f6 ja sen ilmeneminen (fain\u00f3menon<\/em>) ja yhteinen keskusteltava tila (l\u00f3gos<\/em>). Fenomenologia onkin juuri sit\u00e4, ett\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 tuodaan ilmenemisess\u00e4\u00e4n yhteisen selvent\u00e4misen piiriin. (Himanka 2002, 11) Koska n\u00e4yttelemiseen ja kuvittelutekniikoihin liittyv\u00e4t kokemukset ovat monisyisi\u00e4 ja monelta osin omassa kokemuksessani my\u00f6s sanallistamisen ulottumattomissa, on tuntunut perustellulta avata kokemuksia antamalla ohjeet, joilla p\u00e4\u00e4st\u00e4 itse kokemusten \u00e4\u00e4relle. Nyt n\u00e4yttelemiskokemukseni ja sen reflektion kautta tekem\u00e4ni p\u00e4\u00e4telm\u00e4t on my\u00f6s altistettu tutkimukselliselle kritiikille: periaatteessa kenen tahansa pit\u00e4isi pysty\u00e4 antamiani askelmia seuraamalla tavoittamaan ainakin jotakin<\/em> tarkoittamastani kokemuksesta.<\/p>\n\n\n\n

      T\u00e4ss\u00e4 avautuu n\u00e4hd\u00e4kseni my\u00f6s mahdollisuus kokemusten tutkimiseen yhteis\u00f6llisesti. Oletukseni on, ett\u00e4 tutkimani ilmi\u00f6t itsess\u00e4\u00e4n ovat niin monisyisi\u00e4, ett\u00e4 niiden tarkastelu syvenee ja rikastuu oikeastaan vain useiden eri ihmisten tutkimuksellisten l\u00e4hestymisten kautta. Husserlin fenomenologista iskulausetta \u201dAsioihin itseens\u00e4!\u201d seuraten, jokainen on velvollinen pysytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n uskollisena omalle kokemukselleen ja esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4telm\u00e4ns\u00e4 oman kokemuksensa ilmeisyyteen tukeutuen. Tekemieni kokeiluiden valossa on selv\u00e4stikin mahdollista, ett\u00e4 n\u00e4yttelem\u00e4ll\u00e4 toteutetuin keinoin voidaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 samojen ilmi\u00f6iden \u00e4\u00e4relle, mink\u00e4 j\u00e4lkeen ilmi\u00f6it\u00e4 on my\u00f6s mahdollista reflektoida. N\u00e4in taiteellisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kautta tavoitettu tieto voi palvella my\u00f6s pedagogisia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

      Viitteet<\/h2>\n\n\n\n

      1<\/a> Kaislat vartioivat minua<\/em> -esitys ei kuulunut en\u00e4\u00e4 taiteelliseen v\u00e4it\u00f6stutkimukseeni sis\u00e4ltyviin tarkastettaviin t\u00f6ihin. Taiteellisen tutkimukseni aihe on n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llinen kuvittelu. Ks. Bredenberg 2017.<\/p>\n\n\n\n

      2<\/a> Toteutin v\u00e4it\u00f6stutkimukseni ja jatko-opintoni suurelta osin ansiot\u00f6itteni ohella ja t\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 my\u00f6s tutkimusprosessini laajeni kestonsa puolesta.<\/p>\n\n\n\n

      3<\/a> En kritisoi sin\u00e4ns\u00e4 draaman\u00e4yttelemiseen keskittynytt\u00e4 koulutustani. Mik\u00e4\u00e4n taidekoulutus tuskin vastaa kaikkiin kuviteltavissa oleviin taiteellisiin vaatimuksiin. Omalla kohdallani oli kyse etsinn\u00e4st\u00e4 suhteessa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6aihioihin, jotka vaativat (itselleni) uudenlaisia tekniikoita ja tekotapoja, joihin ei koulutukseni kautta l\u00f6ytynyt riitt\u00e4vi\u00e4 valmiuksia, toimintatapoja ja vastauksia.<\/p>\n\n\n\n

      4<\/a> Kaksituhattaluvun alussa prosessity\u00f6tavat \u2013 joissa (teatteri)esityst\u00e4 voidaan rakentaa my\u00f6s tiukoista ammattiroolijaoista (\u201dtonteista\u201d) piittaamatta \u2013 tekiv\u00e4t vasta tuloaan suomalaiselle teatterikent\u00e4lle. Taiteellisen v\u00e4it\u00f6stutkimukseni voi my\u00f6s n\u00e4hd\u00e4 ottavan osaa prosessity\u00f6tapoihin liittyv\u00e4\u00e4n keskusteluun ja kehittelyyn.<\/p>\n\n\n\n

      5<\/a> Tajunnallisen toiminnan suuntautuneisuus eli intentionaalisuus on fenomenologiselle erityistieteelle keskeinen n\u00e4kemys, ks. esim. Perttula 2008, 116.<\/p>\n\n\n\n

      6<\/a> Todellisuuden todellistumisesta ks. Himanka 2002, 11\u201314.<\/p>\n\n\n\n

      7<\/a> Toisinaan juuri kokemuksen outouden paljastuminen ja p\u00e4\u00e4seminen esiin on t\u00e4t\u00e4 tarkoittamaani \u201dselvent\u00e4mist\u00e4\u201d.<\/p>\n\n\n\n

      8<\/a> Harjoitetun ruumiin ruumiinfenomenologista analyysia on toteutettu Suomessa aiemminkin esimerkiksi liikunnan kontekstissa, ks. esim. Klemola 1998.<\/p>\n\n\n\n

      9<\/a> Reaalisella<\/em> tarkoitan ajallis-avaruudellista, havainnossa annettua, ks. tarkemmin Bredenberg 2017, 69.<\/p>\n\n\n\n

      10<\/a> T\u00e4m\u00e4n kirjoitelman laajuuden puitteissa kaikkien k\u00e4sitteiden avaaminen ei ole mahdollista. Toivon, ett\u00e4 lukijani perehtyisi lis\u00e4\u00e4 ruumiillisuuden pohdintaani tutustumalla v\u00e4it\u00f6skirjani lukuun 3, Bredenberg 2017, 51\u201364.<\/p>\n\n\n\n

      11<\/a> K\u00e4sin painelu on apukeino. Jos koet itse, ett\u00e4 saat suunnattua huomiosi ihopintaan ilman k\u00e4sin painelua, niin suuntaa huomiosi parhaaksi katsomallasi tavalla.<\/p>\n\n\n\n

      L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n

      Bredenberg, Mikko. 2017. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llinen kuvittelu<\/em>. Acta Scenica 49. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, esitt\u00e4vien taiteiden tutkimuskeskus. urn.fi\/URN:ISBN:978-952-7218-05-1<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

      von Herrmann, Friedrich-Wilhelm. 1998. \u201dFenomenologian k\u00e4site Heideggerilla ja Husserlilla.\u201d Suomentanut Miika Luoto teokseen Arto Haapala (toim.). Heidegger \u2013 ristiriitojen filosofi<\/em>. Helsinki: Gaudeamus, 105\u2013135.<\/p>\n\n\n\n

      Himanka, Juha. 2002. Se ei sittenk\u00e4\u00e4n py\u00f6ri. Johdatus mannermaiseen filosofiaan<\/em>. Helsinki: Tammi.<\/p>\n\n\n\n

      Husserl, Edmund. 1963. Cartesianische Meditationen und Pariser Vortr\u00e4ge<\/em>. Toimittanut Stephan Strasser. Haag: Martinus Nijhoff.<\/p>\n\n\n\n

      Klemola, Timo. 1998. Ruumis liikkuu \u2013 liikkuuko henki? Fenomenologinen tutkimus liikunnan projekteista.<\/em> Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta VOL 66. Tampere: Tampereen yliopiston j\u00e4ljennepalvelu.<\/p>\n\n\n\n

      Perttula, Juha. 2008. \u201dKokemus ja kokemuksen tutkimus: fenomenologisen erityistieteen tieteenteoria.\u201d Juha Perttula & Timo Latomaa (toim.) Kokemuksen tutkimus: merkitys \u2013 tulkinta \u2013 ymm\u00e4rt\u00e4minen<\/em>. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 115\u2013162.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

      Olin omaksunut n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6t\u00e4 koskevia k\u00e4sityksi\u00e4, jotka vaikuttivat ajatteluuni ideoitteni luonteesta. Koin, ett\u00e4 ideani eiv\u00e4t todellakaan […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[3],"tags":[],"class_list":["post-34","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-artikkeli"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/34","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=34"}],"version-history":[{"count":21,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/34\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1615,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/34\/revisions\/1615"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=34"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=34"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=34"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}