Taiteellista tutkimusta tehd\u00e4\u00e4n taiteen avulla, ja syntyv\u00e4t tulokset ovat osin taiteellisessa muodossa. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Esitt\u00e4vien taiteiden tutkimuskeskus Tutken visiossa ja missiossa todetaan, ett\u00e4 akateemisen taiteellisen tutkimuksen tulee \u201dtuottaa akateemisin kriteerein perusteltavissa ja arvioitavissa olevaa tietoa\u201d, joka \u201dt\u00e4ht\u00e4\u00e4 muutoksiin taiteen piiriin kuuluvissa asioissa ja j\u00e4rjestelyiss\u00e4\u201d:<\/p>\n\n\n\n
\nTaiteellisessa tutkimuksessa tulee my\u00f6s osoittaa, millaista sanallisen artikuloinnin ulkopuolelle j\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4, taiteeseen ja taiteen tekemiseen sis\u00e4ltyv\u00e4\u00e4 kokemusper\u00e4ist\u00e4 tietoa se k\u00e4sittelee. Tuo tieto voi olla esimerkiksi taiteilijan ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n tai ammatissaan hankkimaa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kokemusta tai taiteellista aisti- ja havaintokokemusta, jonka taide tapahtuessaan tarjoaa tekij\u00e4lleen ja vastaanottajalleen.<\/p>\nwww.uniarts.fi\/yleistieto\/tutken-missio-ja-visio\/<\/a> (haettu 9.12.2021)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n
Voiko siis taiteellinen toiminta, joka yleens\u00e4 yhdistet\u00e4\u00e4n subjektiivisiin tuntemuksiin ja kokonaisvaltaisiin aistikokemuksiin, tuottaa my\u00f6s tutkittua tietoa? Jos voi, mink\u00e4laisesta tiedosta on kyse? Taiteilija-tutkijat sanovat usein olevansa ei-tiet\u00e4misen \u00e4\u00e4rell\u00e4, mik\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ettei pyrit\u00e4 selityksiin tai vastauksiin, vaan asetutaan olemaan yhdess\u00e4 tutkittavan ilmi\u00f6n kanssa ja kohdataan sen perimm\u00e4inen vieraus. Taiteen tekij\u00e4 on aina jonkin uuden ja tuntemattoman \u00e4\u00e4rell\u00e4, koska muotoutumassa olevaa teosta ei voi t\u00e4ysin tuntea ennalta. Tutkimusv\u00e4lineen\u00e4 taiteellinen prosessi avaa kysymyksi\u00e4, ehdottaa mahdollisia n\u00e4k\u00f6kulmia ja tuottaa keskustelua pikemmin kuin antaa selityksi\u00e4, m\u00e4\u00e4ritelmi\u00e4 tai vastauksia.<\/p>\n\n\n\n
Filosofi Dieter Merschin mukaan taideteos ei pyri selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tai tulkitsemaan, vaan n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja paljastamaan ilmi\u00f6it\u00e4. Siin\u00e4 tulee esiin jotain sellaista, jota ei aikaisemmin tunneta, vaan joka syntyy vasta teoksen mukana. Taideteos on olemassa vain siin\u00e4 muodossa, joka voidaan havaita aistien avulla, n\u00e4kem\u00e4ll\u00e4, kuulemalla, tuntemalla. Siit\u00e4 syntyv\u00e4\u00e4 ajattelua ei voi ilmaista mill\u00e4\u00e4n muulla tavalla kuin juuri kyseisen muodon avulla, eik\u00e4 sen oikeellisuutta voi arvioida mink\u00e4\u00e4n muun tiedonalan periaatteilla. Taideteos muodostaa ik\u00e4\u00e4n kuin oman maailmansa ja m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 itse sen, mik\u00e4 sen piiriss\u00e4 on totta niill\u00e4 kriteereill\u00e4, jotka se asettaa (Mersch 2017; 2015).<\/p>\n\n\n\n
Taiteellinen tutkimus asetetaan usein vastakkain tieteellisten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen kanssa, koska sit\u00e4 ei voi arvioida objektiivisin perustein. T\u00e4ll\u00f6in on hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 my\u00f6s eri tieteenaloilla tietoon ja sen hankkimiseen voidaan suhtautua hyvinkin eri tavoin, eik\u00e4 kukaan tutkija kykene t\u00e4ydelliseen objektiivisuuteen. Luonnontieteiss\u00e4 korostetaan, ett\u00e4 samanlaisissa olosuhteissa toteutetun koej\u00e4rjestelyn on oltava toistettavissa, eli sen tulee tuottaa samoista l\u00e4ht\u00f6kohdista samalla menetelm\u00e4ll\u00e4 sama tulos. Matematiikka ja logiikka perustuvat systemaattiseen p\u00e4\u00e4ttelyyn annettujen ehtojen pohjalta. Insin\u00f6\u00f6ritieteiss\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 on saada kehitteill\u00e4 oleva laite toimimaan. Kulttuurin, yhteiskunnan tai historian tutkija tulkitsee aineistojaan sen hetkisten k\u00e4sitysten, aiemman tiedon ja vallitsevien arvojen n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n\n\n\n
Kaikille tieteellisille menetelmille on kuitenkin yhteist\u00e4 pyrkimys mahdollisimman luotettavaan ja todennettavissa olevaan tietoon. T\u00e4m\u00e4 ei suinkaan tarkoita ehdottomien totuuksien rakennelmaa, vaan p\u00e4invastoin jatkuvaa kriittisyytt\u00e4 ja itsest\u00e4\u00e4n selvilt\u00e4 vaikuttavien oletusten kyseenalaistamista.<\/p>\n\n\n\n
Kaikki tieteellinen tieto on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ep\u00e4varmaa ja muuttuvaa<\/summary>\n
\n\n\n\nEdes luonnontieteiss\u00e4 ei uskota p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4n absoluuttisiin totuuksiin, vaan ainoastaan mahdollisimman suuriin todenn\u00e4k\u00f6isyyksiin tai k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sovelluksiin. Vaikka esimerkiksi painovoiman tosiolemusta ei pystyt\u00e4 tyhjent\u00e4v\u00e4sti selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, insin\u00f6\u00f6rit pystyv\u00e4t havaintojen ja teorioiden pohjalta ennakoimaan tulevia tapahtumia riitt\u00e4v\u00e4n hyvin saadakseen lentokoneen pysym\u00e4\u00e4n ilmassa. Teorioita ja hypoteeseja testataan ja niist\u00e4 kiistell\u00e4\u00e4n tutkijayhteis\u00f6n konferensseissa ja tiedejulkaisuissa. Kun joku esitt\u00e4\u00e4 uuden teorian, toisten teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on etsi\u00e4 siit\u00e4 mahdollisia aukkoja, puutteita, virhep\u00e4\u00e4telmi\u00e4 tai ristiriitoja. Jos niit\u00e4 ei l\u00f6ydy, hypoteesi voidaan hyv\u00e4ksy\u00e4 siihen asti, kunnes joku kehitt\u00e4\u00e4 paremman. Yleens\u00e4 n\u00e4in tapahtuu ennemmin tai my\u00f6hemmin. Mit\u00e4\u00e4n teoriaa ei pidet\u00e4 lopullisena, mutta jatkuvien korjausten kautta uskotaan p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4n v\u00e4hitellen l\u00e4hemm\u00e4s sellaista k\u00e4sityst\u00e4, joka vastaa todellisuutta.<\/p>\n\n\n\n
Ihmistieteiss\u00e4, kuten historian, kulttuurien ja taiteiden tutkimuksessa ei yleens\u00e4 muodosteta samanlaisia todennettavissa olevia hypoteeseja kuin luonnontieteiss\u00e4, koska v\u00e4itteit\u00e4 voi harvoin varmentaa kokeiden tai kentt\u00e4tutkimuksen avulla. Aineistot ja havainnot ovat aina valikoituneita ja puutteellisia. Tutkijat tulkitsevat niit\u00e4 eri tavoin, eik\u00e4 oikeita tai v\u00e4\u00e4ri\u00e4 vastauksia aina ole.<\/p>\n\n\n\n
Mink\u00e4\u00e4n alan tieteentekij\u00e4t eiv\u00e4t ole aina yksimielisi\u00e4, eik\u00e4 heid\u00e4n ole tarkoituskaan olla. Kun useat eri mielt\u00e4 olevat tutkijat selitt\u00e4v\u00e4t n\u00e4k\u00f6kantojaan, syntyy er\u00e4\u00e4nlainen kartta siit\u00e4, mit\u00e4 jostakin asiasta voidaan ajatella vallitsevan tiet\u00e4myksen puitteissa. Ihanteellisessa tapauksessa t\u00e4m\u00e4 lis\u00e4\u00e4 yhteist\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 t\u00e4st\u00e4 asiasta, vaikka ei antaisi lopullisia vastauksia.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n
My\u00f6s taiteellisen tutkijan on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kriittisyys oman tutkimuksensa tuotoksia kohtaan, vaikka niiden luotettavuutta ei pyrit\u00e4 tieteellisesti todentamaan. Ehk\u00e4 selkein ohjenuora t\u00e4ss\u00e4 on se, ett\u00e4 toisen tutkijan on pystytt\u00e4v\u00e4 seuraamaan tutkimuksen kulkua voidakseen arvioida, mihin esitetyt asiat perustuvat ja voiko niit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n uskottavina. Tieteelliset menetelm\u00e4t eiv\u00e4t tavoita kaikkia taiteellisia ilmi\u00f6it\u00e4, mutta ei taiteilija-tutkijakaan voi esitt\u00e4\u00e4 tiedollisia v\u00e4itteit\u00e4 osoittamatta, kuinka on niihin p\u00e4\u00e4tynyt. T\u00e4m\u00e4 ei ole helppoa, koska taiteellinen tieto ei ole ilmaistavissa sanallisesti. (ks. Taiteilijan taito tutkimisen kohteena ja v\u00e4lineen\u00e4<\/a>)<\/p>\n\n\n\n
Antiikista l\u00e4htien eurooppalaisessa filosofiassa on pohdittu, mit\u00e4 tieto perustavimmalta luonteeltaan on, ja miten ihminen voisi varmistua tiedon totuudellisuudesta. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 kukaan ei ole pystynyt tyhjent\u00e4v\u00e4sti vastaamaan siihen. Esimerkiksi Platonin tunnetun m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Mutta millainen perustelu on hyv\u00e4, ja kuka p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, onko se tosi? Tied\u00e4mme, ett\u00e4 meill\u00e4 on runsaasti tietoa kaiken maailman asioista, mutta emme aina osaa selitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 meill\u00e4 silloin oikeastaan on, mist\u00e4 olemme sen saaneet, ja miten osaamme sit\u00e4 arvioida.<\/p>\n\n\n\n
Tietoa ei nykyisin ajatella pysyv\u00e4n\u00e4 asiana, jonka voisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 valmiina jostakin. Usein on mielekk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 puhua tiet\u00e4misest\u00e4 ja ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4 p\u00e4\u00e4ttym\u00e4tt\u00f6min\u00e4 prosesseina. Taiteellisessa tutkimuksessa saattaa synty\u00e4 enemm\u00e4n uusia kysymyksi\u00e4 kuin vastauksia vanhoihin. Selkeiden tulosten sijasta tutkijalle kuitenkin voi kehitty\u00e4 v\u00e4hitellen laajeneva ymm\u00e4rrys tutkittavasta aiheesta. T\u00e4m\u00e4 muistuttaa hermeneuttisen tiedonfilosofian mukaista ymm\u00e4rt\u00e4misen keh\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Hermeneutiikka ja ymm\u00e4rt\u00e4misen keh\u00e4<\/summary>\n
\n\n\n\nHermeneutiikka tarkoittaa oppia, joka pyrkii ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja tulkitsemaan erilaisten tekstien merkityksi\u00e4. Se on antiikista periytyv\u00e4 k\u00e4site, joka alun perin on liitetty pyhien kirjoitusten tai lakien tulkintaan. Oleellista on, ett\u00e4 sama teksti voi saada erilaisia merkityksi\u00e4 riippuen aikakaudesta ja tilanteesta, jossa sit\u00e4 tulkitaan.<\/p>\n\n\n\n
1800-luvulla el\u00e4nyt filosofi Wilhelm Dilthey (1833\u20131911) sovelsi hermeneutiikkaa inhimillisen toiminnan ja historian tutkimiseen. H\u00e4n erotti toisistaan selitt\u00e4miseen pyrkiv\u00e4t luonnontieteet ja ihmisen toimintaan keskittyv\u00e4t hengentieteet, joissa pyrit\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n tutkimuskohteen ajattelutapaa. Hermeneuttisen historiank\u00e4sityksen mukaan menneisyys ei voi koskaan olla sellaisenaan tavoitettavissa, vaan sit\u00e4 tutkitaan aina kunkin ajankohdan nykyisyydest\u00e4 k\u00e4sin. Historioitsijan on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oma rajallisuutensa, mutta siit\u00e4 k\u00e4sin h\u00e4nen tulee pyrki\u00e4 el\u00e4ytym\u00e4\u00e4n kohteensa sis\u00e4iseen maailmaan.<\/p>\n\n\n\n
Filosofi Hans-Georg Gadamer (1900\u20132002) on ehk\u00e4 tunnetuin nykyajan hermeneutikko. H\u00e4n on kuvannut tiedon muodostusta spiraalina, jossa se mit\u00e4 tied\u00e4mme, muuttuu jatkuvasti. Kaikki se, mit\u00e4 ihminen tiet\u00e4\u00e4 ja kykenee ajattelemaan, muodostaa er\u00e4\u00e4nlaisen mielen horisontin samalla tavalla, kuin taivaanranta on raja sille, mit\u00e4 pystymme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Vastaavasti, jos jokin asia j\u00e4\u00e4 ajattelun horisontin taakse, emme pysty ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, koska meill\u00e4 ei ole sit\u00e4 vastaavia k\u00e4sitteit\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4mme. Kun saamme uutta tietoa, tulkitsemme sit\u00e4 aiemman tietomme ja ajattelukykymme perusteella. Uusi tieto laajentaa horisonttia. Ymm\u00e4rrys syvenee ja uusia asioita tulee mielen ulottuville. Niiden ansiosta ihminen voi nyt arvioida my\u00f6s aiempaa tietoaan uudelleen, mik\u00e4 sek\u00e4 laajentaa horisonttia edelleen, ett\u00e4 muuttaa k\u00e4sityksi\u00e4 jo tunnetuista asioista.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4llaista jatkuvaa liikett\u00e4 tiedon kokonaisuuden ja sen osien v\u00e4lill\u00e4 sanotaan ymm\u00e4rt\u00e4misen keh\u00e4ksi eli hermeneuttiseksi keh\u00e4ksi. Kokonaisuus ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isest\u00e4 k\u00e4sin, yksitt\u00e4inen kokonaisuudesta k\u00e4sin. Kun jokin k\u00e4sitys muuttuu, se vaikuttaa kaikkeen, ja vaikutuksen seuraukset heijastuvat taas takaisin. Ajattelu etenee spiraalimaista keh\u00e4\u00e4 kohti syvenev\u00e4\u00e4 tietoa saavuttamatta koskaan lopullista p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4ns\u00e4 (Gadamer 2005).<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n
Jotta asiat eiv\u00e4t olisi liian yksinkertaisia, on syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 kukaan ei oikeastaan tied\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sit\u00e4, mit\u00e4 taide on. Nykyaikainen taidek\u00e4sitys muotoutui vasta 1700-luvun Euroopassa. Siihen asti maalauksen, runouden ja musiikin kaltaisia el\u00e4m\u00e4naloja oli pidetty toisistaan erillisin\u00e4 taitoina ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isammatteina. Kenellek\u00e4\u00e4n ei ollut juolahtanut mieleen, ett\u00e4 ne voisi niputtaa samaan kategoriaan. Kun taiteellinen toiminta vapautui kirkon tai hallitsijoiden palveluksesta, sit\u00e4 alettiin pit\u00e4\u00e4 itsen\u00e4isen\u00e4 kulttuurin alana. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 se eriytyi muusta yhteiskunnasta omalakiseksi sf\u00e4\u00e4rikseen, mik\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 n\u00e4kyi museoiden, konserttisalien, kansallisteattereiden ja muiden julkisten taidelaitosten perustamisena. Toisaalta esimerkiksi maalauksista tuli yh\u00e4 enemm\u00e4n taidekaupan ja sijoittamisen kohteita. Taide ei siis ole ikuinen, muuttumaton olio, vaan historiallisesti ja paikallisesti rakentunut k\u00e4site ja toimintatapa, joka voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 monilla tavoilla.<\/p>\n\n\n\n
Kun modernin taiteen ei en\u00e4\u00e4 ajateltu palvelevan itsens\u00e4 ulkopuolelta asetettuja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4, syntyi kiinnostus tutkia taiteellisen kokemuksen luonnetta itsess\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 merkitsi nykyaikaisen estetiikan kehittymist\u00e4 filosofian yhten\u00e4 haarana.<\/p>\n\n\n\n
Mit\u00e4 taide on?<\/summary>\n
\n\n\n\nFilosofi Dieter Merschin mukaan moderni taide kytkettiin alusta asti kysymykseen tiedosta ja totuudesta. Muun muassa Alexander Baumgarten (1714\u20131762) ehdotti, ett\u00e4 aistimellinen tieto (Cognitio sensitiva) muodostaa omanlaisensa tiet\u00e4misen tavan, joka eroaa rationaalisesta ajattelusta, ja jolle olisi asetettava omat kriteerins\u00e4 itsen\u00e4isen\u00e4 tiet\u00e4misen muotona (Mersch 2015; Kj\u00f8rup 2006).<\/p>\n\n\n\n
Osin vastakkaista mielt\u00e4 oli Immanuel Kant (1724\u20131804), jonka mielest\u00e4 esteettinen mielihyv\u00e4 syntyi siit\u00e4, kun ihminen tuntee mielenkykyjens\u00e4 toiminnan. Arvostelukyky ei ole palautettavissa tietoon, mutta se toimii ymm\u00e4rryksen ja moraalin v\u00e4liss\u00e4 arvioiden niiden toimintaa. Kant pyrki ratkaisemaan 1700-luvun filosofeja vaivanneen ongelman makuasioiden subjektiivisuudesta v\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 ihmismieli voi havaita maailmaa vain mielenkykyjens\u00e4 kautta eik\u00e4 koskaan \u201dasioita itsess\u00e4\u00e4n\u201d sellaisena kuin se on. Siksi arvostelman yleisp\u00e4tevyys perustuu kaikille ihmisille yhteisiin mielenkykyihin, ei taide-esineiden ominaisuuksiin sin\u00e4ns\u00e4. Saksalaiset varhaisromantikot 1800-luvun alussa pitiv\u00e4t taidetta ajattelun korkeimpana muotona, koska se kykeni yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n aistimellisen ja henkisen, subjektiivisen ja objektiivisen, \u00e4\u00e4rellisen ja \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n. Hegel (1770\u20131831) piti taidetta yhten\u00e4 hengen ilmenemismuotona, joka toteutuu aistimellisen kokemuksen kautta. T\u00e4m\u00e4 perusidea \u2013 sielun todellisuuden ilmeneminen n\u00e4kyv\u00e4ss\u00e4, materiaalisessa teoksessa \u2013 periytyi romantiikasta symbolismin kautta my\u00f6s 1900-luvun modernismin yhdeksi keskeiseksi johtoajatukseksi.<\/p>\n\n\n\n
Nykykeskusteluissa taide ja filosofia linkittyv\u00e4t toisiinsa monin tavoin. Taiteellista toimintaa ei pidet\u00e4 vain analyysin kohteena, vaan omanlaisenaan ajatteluna, jonka kautta voi k\u00e4sitell\u00e4 filosofisia kysymyksi\u00e4. Keskeiseen asemaan nousseessa fenomenologisessa traditiossa taiteen ajatellaan paljastavan kokijalleen jotain oleellista olemassaolon ja ihmisen maailmansuhteen luonteesta tavalla, joka ylitt\u00e4\u00e4 normaalin ajattelun rajat. (mm. Merleau-Ponty 2012; Heidegger 1998; Rouhiainen: Fenomenologiasta ja esitt\u00e4vien taiteiden taiteellisesta tutkimuksesta<\/a>) Pragmatistisessa perinteess\u00e4 taidetta ei eroteta muusta el\u00e4m\u00e4st\u00e4, vaan ajatellaan sit\u00e4 kokemuksena, joka n\u00e4ytt\u00e4ytyy itsess\u00e4\u00e4n merkityksellisen\u00e4. (mm. Dewey 2005 ja Kumpulainen: Pragmatistinen filosofia taiteellisen tutkimuksen tukena<\/a>) My\u00f6s vastaanottajan tulkintaa korostavassa hermeneutiikassa l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 taide ei ole olemassa esinein\u00e4 vaan aina uudelleen toistuvina kokemuksina (Gadamer 1960).<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n
Esineiden tai ilmi\u00f6iden luokitteleminen taiteeksi ja ei-taiteeksi tuntuu nykyn\u00e4k\u00f6kulmasta vanhentuneelta. Ongelmia tuottaa my\u00f6s se, ett\u00e4 eri taiteenalat ovat luonteeltaan hyvinkin erilaisia. Yhten\u00e4 keskeisen\u00e4 k\u00e4sityksen\u00e4 nykyisen taiteellisen tutkimuksen taustalla tuntuu olevan ajatus taiteellisista prosesseista rajakokemuksina, jotka ylitt\u00e4v\u00e4t normaalin arkiajattelun ja haastavat sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Er\u00e4it\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia nykytaiteeseen<\/summary>\n
\n\n\n\nT\u00e4t\u00e4 listaa saa jatkaa ja kyseenalaistaa:<\/p>\n\n\n\n
Taide kykenee horjuttamaan ja h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n vakiintuneita asenteita. Se pakottaa katsomaan toisin, miettim\u00e4\u00e4n asioita uusista n\u00e4k\u00f6kulmista, kohtaamaan vieraita ja tuntemattomia ilmi\u00f6it\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Taide on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti arvaamatonta ja outoa. Taideteoksen tuottama kokemus ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 yhdisty loogisesti mihink\u00e4\u00e4n aiempaan tiet\u00e4mykseen, vaan muodostaa oman maailmansa.<\/p>\n\n\n\n
Taide k\u00e4sittelee sellaisia ilmi\u00f6it\u00e4, joita ei pysty tavoittamaan sen paremmin arkiajattelun kuin tieteellisten kokeiden tai rationaalisten teorioiden avulla. Siksi se voi paljastaa piiloon j\u00e4\u00e4neit\u00e4 asioita tai osoittaa tuttuihin ilmi\u00f6ihin k\u00e4tkeytyv\u00e4\u00e4 vierautta.<\/p>\n\n\n\n
Taideteokset her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t mielikuvia, joita ei voi selitt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 tulkita, mutta jotka silti tuntuvat merkityksellisilt\u00e4. T\u00e4t\u00e4 sanotaan taiteen ylij\u00e4\u00e4m\u00e4ksi tai lis\u00e4arvoksi. Vastaanottaja kokee jotain hyvin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, mutta ei oikein tied\u00e4, mit\u00e4 se on. Siksi taideteos ei koskaan kulu loppuun tai tyhjene: siihen j\u00e4\u00e4 aina jotain enemm\u00e4n, kuin kokija pystyy ottamaan vastaan.<\/p>\n\n\n\n
Taiteen tekemiseen ja vastaanottamiseen liittyy monesti tunne siit\u00e4, ett\u00e4 on kosketuksissa johonkin vieraaseen ja tuntemattomaan ilmi\u00f6\u00f6n. Jos pystyisimme selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mist\u00e4 siin\u00e4 on kyse, ja tekisimme oudon ilmi\u00f6n itsellemme tutuksi, se kadottaisi oman luonteensa. Vieraan kohtaamisessa on kyse t\u00e4ydellisest\u00e4 kohtaamattomuudesta, kyvytt\u00f6myydest\u00e4 koskettaa tuntematonta. T\u00e4m\u00e4 koskemattomuus on arvokas asia, koska se turvaa vieraan vierauden. Jos yrit\u00e4mme ottaa vieraan haltuun ajattelumme avulla, tuomme sen oman k\u00e4sitej\u00e4rjestelm\u00e4mme piiriin ja samalla suljemme pois juuri ne asiat, joita emme entuudestaan tunne, ja jotka tekev\u00e4t vieraasta vieraan.<\/p>\n\n\n\n
Taide tuottaa ihmiselle er\u00e4\u00e4nlaisia raja-aistimuksia altistamalla t\u00e4m\u00e4n jollekin sellaiselle, joka ei ole esitett\u00e4viss\u00e4 tai ilmaistavissa. Mieli tuntee oman kyvytt\u00f6myytens\u00e4 ajatella kohtaamaansa ilmi\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Taiteelle on voitu my\u00f6s osoittaa erilaisia teht\u00e4vi\u00e4 muilla el\u00e4m\u00e4naloilla, esimerkiksi yhteiskunnallinen vaikuttaminen, erilaisten ongelmien tunnistaminen ja ratkaisumahdollisuuksien etsiminen, ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen, yhteis\u00f6llisyyden vahvistaminen, syrj\u00e4ytymisen ehk\u00e4iseminen, terapeuttiset toimintamuodot ja niin edelleen.<\/p>\n\n\n\n<\/div><\/details>\n\n\n\n
L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n
Dewey, John. 2005. Art as Experience<\/em>. New York & London: Perigee; Penguin Books.<\/p>\n\n\n\n
Gadamer, Hans-Georg, 2005. Hermeneutiikka. Ymm\u00e4rt\u00e4minen tieteiss\u00e4 ja filosofiassa.<\/em> Valikoinut ja suomentanut Ismo Nikander. Tampere: Vastapaino.<\/p>\n\n\n\n
Gadamer, Hans-Georg. 2013 (1960). Truth and Method<\/em>. Toinen, uusittu painos. Englanniksi k\u00e4\u00e4nt\u00e4neet Joel Weinsheimer & Donald G. Marshall. London: Bloomsbury Academic.<\/p>\n\n\n\n
Heidegger, Martin. 1998. Taideteoksen Alkuper\u00e4. <\/em>suom. Hannu Sivenius. Helsinki: Taide.<\/p>\n\n\n\n
Kj\u00f8rup, S\u00f8ren. 2006. Another way of Knowing: Baumgarten, Aesthetics, and the Concept of Sensous Cognition. <\/em>Bergen: Kunsth\u00f8gskolen i Bergen.<\/p>\n\n\n\n
Merleau-Ponty, Maurice. 2012. Filosofisia Kirjoituksia<\/em>. suom. Miika Luoto ja Tarja Roinila. Helsinki: Nemo.<\/p>\n\n\n\n
Mersch, Dieter. 2017. \u201d<\/strong>Taide ja ei-propositionaalinen ajattelu.\u201d Tiede & Edistys<\/em> 4\/2017, 347\u2013354.<\/p>\n\n\n\n
Mersch, Dieter. 2015. Epistemologies of Aesthetics<\/em>. Transl. Laura Radosh. Z\u00fcrich: Diaphanes.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Taiteellista tutkimusta tehd\u00e4\u00e4n taiteen avulla, ja syntyv\u00e4t tulokset ovat osin taiteellisessa muodossa. Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Esitt\u00e4vien […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-6","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized-fi"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6"}],"version-history":[{"count":27,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1598,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6\/revisions\/1598"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/taiteellinen-tutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}