Viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan on suomalaiselle taiteilijakoulutukselle asetettu aiempaa enemm\u00e4n tutkimuksellisia vaatimuksia. My\u00f6s opiskelijoiden kiinnostus alansa teoreettiseen pohdintaan sek\u00e4 taiteelliseen tutkimukseen perustuviin tohtorintutkintoihin on lis\u00e4\u00e4ntynyt. Samalla on aiheellisesti kysytty, mink\u00e4laisia akateemisia valmiuksia k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n suuntautuneille taiteilijoille olisi mielek\u00e4st\u00e4 opettaa \u2013 ja onko se ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollista tai tarpeellista. Tiedeyliopistojen tarjoama malli ei useinkaan anna vastauksia taiteen tekemisen prosesseista nouseviin kysymyksiin, eik\u00e4 taideyliopistojen opinn\u00e4ytteit\u00e4 voi arvioida toisilta aloilta lainatuilla mittareilla. Taiteellisen tutkimuksen piiriss\u00e4 ei kuitenkaan ole haluttu luoda omaa kanonisoitua metodiikkaa tai yhten\u00e4ist\u00e4 teoreettista viitekehyst\u00e4. Miten siis tutkimuksesta kiinnostunut taiteen opiskelija tai ammattilainen p\u00e4\u00e4see edes alkuun? <\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4n oppimateriaalin tarkoitus on tarjota lukijalle mahdollisia malleja ja metodeja sek\u00e4 osoittaa taiteellisen tutkimuksen keskeisi\u00e4 kysymyksi\u00e4 ja suuntauksia. Se on kirjoitettu ensisijaisesti Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun maisteriopetuksen tarpeisiin 2020-luvulla, mutta toivottavasti se auttaa my\u00f6s jatko-opintoihin hakeutumisessa sek\u00e4 palvelee aiheesta yleisell\u00e4 tasolla kiinnostunutta yleis\u00f6\u00e4. Teksteist\u00e4 on pyritty tekem\u00e4\u00e4n mahdollisimman helposti avautuvia, eik\u00e4 niiden lukeminen edellyt\u00e4 aiempaa perehtyneisyytt\u00e4 aiheeseen. Ennen kaikkea oppimateriaalin toivotaan innostavan sek\u00e4 kent\u00e4ll\u00e4 olevia taiteilijoita ett\u00e4 alan opiskelijoita l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n uusia n\u00e4k\u00f6kulmia taiteelliseen toimintaansa ja itsen\u00e4isesti syvent\u00e4m\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rryst\u00e4 omasta alastaan. <\/p>\n\n\n\n
Oppimateriaali rakentuu kahdesta kokonaisuudesta. Laura Gr\u00f6ndahl on laatinut perusosion useissa taideyliopistoissa eri tasoilla pit\u00e4m\u00e4ns\u00e4 monivuotisen opetuksen ja ohjauksen pohjalta. Sen tavoitteena on antaa yleisk\u00e4sitys taiteellisen tutkimuksen nykyisist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista, periaatteista ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. Eri alojen asiantuntemusta edustavien taiteilija-tutkijoiden kirjoittamissa syvent\u00e4viss\u00e4 artikkeleista perehdyt\u00e4\u00e4n yksityiskohtaisemmin taiteellisen tutkimuksen ajankohtaisiin aiheisiin, yleisimpiin l\u00e4hestymistapoihin ja taustateorioihin ja kriittisiin n\u00e4k\u00f6kulmiin. Lis\u00e4ksi niiss\u00e4 esitell\u00e4\u00e4n alan suomalaista l\u00e4hihistoriaa ja yksitt\u00e4isi\u00e4 taiteellisia tutkimusprojekteja. <\/p>\n\n\n\n
Artikkelissaan \u201dMoninaistuva taiteellinen tutkimus<\/a>\u201d alan uranuurtaja Annette Arlander esittelee tohtorikoulutuksen kehityst\u00e4 1990-luvulta l\u00e4htien sek\u00e4 omakohtaisesta perspektiivist\u00e4 ett\u00e4 yliopistojen tutkinnonuudistuksista k\u00e4sin. Lopussa kuvattu taiteellisten tutkimushankkeiden jaottelu osoittaa l\u00e4hestymistapojen monimuotoisuuden samalla kun niit\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4ksi tekij\u00e4ksi erottuu spekulatiivinen tai kokeellinen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6.<\/p>\n\n\n\n Toisessa artikkelissaan, \u201dTaiteellinen tutkimus tohtorinopintojen tuolla puolen \u2013 kasveista, puista ja prosessin tallentamisesta<\/a>\u201d Arlander kirjoittaa viimeaikaisista tutkimushankkeistaan, joissa h\u00e4n on hakeutunut yhteysty\u00f6h\u00f6n kasvien ja puiden kanssa tutkien kriittisesti ymp\u00e4rist\u00f6suhdettamme ja siihen liittyvi\u00e4 tottumuksia. <\/p>\n\n\n\n Mikko Bredenbergin artikkeli \u201dN\u00e4ytteleminen taiteellisen tutkimuksen mediumina<\/a>\u201d k\u00e4sittelee h\u00e4nen v\u00e4it\u00f6stutkimuksessaan kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisen kuvittelun menetelm\u00e4\u00e4. Sen ohessa h\u00e4n avaa l\u00e4ht\u00f6kohtanaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 fenomenologisen filosofian perusteita ja osoittaa esimerkin kautta, kuinka niit\u00e4 voi soveltaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisten mielikuvien ymm\u00e4rt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n Hanna J\u00e4rvinen nostaa esiin ajankohtaisen vaatimuksen vakiintuneiden taidek\u00e4sitysten uudelleenarvioinnista artikkelissaan \u201dTaiteellisen tutkimuksen dekolonialisoinnista eli miksi mietti\u00e4 taidetta muutenkin kuin Eurooppa-keskeisesti?<\/a>\u201d H\u00e4n osoittaa kriittisesti taidetta koskevan keskustelun sokeita pisteit\u00e4 laajentaen artikkelia kolonialismin historiaan ja nykyisyyteen my\u00f6s yleisemmin. <\/p>\n\n\n\n Seppo Kumpulaisen artikkeli \u201dPragmatistinen filosofia taiteellisen tutkimuksen tukena<\/a>\u201d esittelee toimintaan ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin perustuvaa naturalistisen filosofian suuntausta, joka n\u00e4kee ihmisen ja kulttuurin luonnon osana erottamatta taidetta ruumiillisista ja evolutiivisista l\u00e4ht\u00f6kohdista. Kumpulainen soveltaa pragmatismia erityisesti n\u00e4yttelij\u00e4n taiteeseen ja tulkitsee lopussa lyhyesti Stanislavskin ty\u00f6skentelytekniikkaa t\u00e4lt\u00e4 pohjalta. <\/p>\n\n\n\n Pilvi Porkolan artikkeli \u201dOmakohtaisuus taiteellisessa tutkimuksessa<\/a>\u201d k\u00e4sittelee omael\u00e4m\u00e4kerrallisuutta, autoetnografiaa ja autofiktiota tutkimuksellisina ja taiteellisina metodeina. Tutkijan henkil\u00f6kohtaisten kokemusten ottaminen ty\u00f6n materiaaliksi ei merkitse kapeaa min\u00e4-keskeisyytt\u00e4, vaan kertojan asemoimista osaksi ihmisryhmien laajempia kokemuksia tietyss\u00e4 ajassa ja ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n