Filosofi Hamid Dabashia mukaillen aloitan kysymyksell\u00e4 \u201dosaavatko ei-eurooppalaiset tehd\u00e4 taidetta?\u201d (Dabashi 2019 [2015]) Kysymys voi kuulostaa suorastaan loukkaavalta \u2013 totta kai osaavat! Kysymyksen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on kuitenkin paljastaa, miten Eurooppa-keskeisi\u00e4 ovat tavat, joilla jokin lopulta m\u00e4\u00e4rittyy taiteeksi eik\u00e4 esimerkiksi k\u00e4sity\u00f6ksi, rituaaliksi tai kulttuuriksi yleens\u00e4. Kuka voi kutsua itse\u00e4\u00e4n taiteilijaksi, taiteen tekij\u00e4ksi, taidealan ammattilaiseksi ja miksi? Keiden taiteesta taiteellisessa tutkimuksessa tai taiteen tutkimuksessa yleens\u00e4 puhutaan? Keiden teoreettisiin viitekehyksiin tai taiteelliseen ajatteluun viitataan? Keiden taide on keski\u00f6ss\u00e4 ja ketk\u00e4 kaikki j\u00e4tet\u00e4\u00e4n marginaaliin tai nostetaan poikkeuksiksi, jotka vahvistavat s\u00e4\u00e4nn\u00f6n?<\/p>\n\n\n\n
Niin taiteen tutkimus kuin taiteellinenkin tutkimus jatkavat kuin huomaamatta Eurooppa-keskeisen ajattelun kolonialisoivaa m\u00e4\u00e4rittely\u00e4, joissa tietynlaiset kulttuurin tuotteet ovat esimerkiksi \u201dmusiikkia\u201d ja toiset \u201dtanssia\u201d ja kolmannet \u201dteatteria\u201d. My\u00f6s \u201dteoksen\u201d ja \u201dtekij\u00e4n\u201d identiteettien on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti osallistuttava n\u00e4iden laajempien kategorioiden yll\u00e4pitoon. Sellaisetkin yleisesti k\u00e4ytetyt k\u00e4sitteet kuin \u201dnykytaide\u201d tai \u201desitys\u201d tai laadulliset m\u00e4\u00e4reet kuten \u201domaper\u00e4isyys\u201d tai \u201duutuus\u201d eiv\u00e4t lopulta ole neutraaleja, koska ne sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t Eurooppa-keskeisen olettaman siit\u00e4, mik\u00e4 \u201dtaiteeksi\u201d lasketaan. Dekolonialisaatio \u2013 siirtomaavallan tuottamien rakenteiden purkaminen \u2013 vaatii aina my\u00f6s syv\u00e4llist\u00e4 k\u00e4sitteellist\u00e4 pohdintaa. Kieli, jolla maailmaa kuvaamme ja m\u00e4\u00e4rit\u00e4mme, sek\u00e4 toisintaa ett\u00e4 tuottaa valtarakenteita, mukaan lukien k\u00e4sityst\u00e4 \u201dmeist\u00e4\u201d ja \u201dmuista\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Taiteellisen tutkimuksen taidel\u00e4ht\u00f6isyys mahdollistaa perustavanlaatuisen kysymyksenasettelun ei vain taiteen ja tutkimuksen suhteesta vaan \u201dtaiteen\u201d ja \u201dtutkimuksen\u201d (itse)m\u00e4\u00e4rittelyst\u00e4. Siten juuri taiteen ja tutkimuksen yhteen saattamisessa piilee erityinen mahdollisuus my\u00f6s sek\u00e4 taiteen ett\u00e4 tutkimuksen dekolonialisoimiseen eli edell\u00e4 mainitun kaltaisen Eurooppa-keskeisyyden purkamiseen. Taiteellinen tutkimus haastaa kysym\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 kaikkea taide oikeastaan on, keiden mukaan, millaisin perustein ja kenelle.<\/p>\n\n\n\n
Eri filosofian haaroissa kysymyksiin taiteen ominaislaadusta on vastattu eri tavoin. Yleens\u00e4 vastaukset l\u00e4htev\u00e4t olettamasta, ett\u00e4 tiedon tieteen\u00e4 filosofialla on lopulta oikeus m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 taide on. Filosofi siis tiet\u00e4\u00e4 taiteilijaa paremmin, miten t\u00e4m\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4 saa aikaan, ja mik\u00e4 on aikaansaannoksen arvo. Tavallaan kyse on ty\u00f6njaosta: filosofin teht\u00e4v\u00e4 on ajatella ja taiteilijan teht\u00e4v\u00e4 taas tehd\u00e4 taidetta. Taide on kuitenkin ollut alisteinen filosofian vallank\u00e4yt\u00f6lle: filosofia on humanistisessa tutkimuksessa samaan tapaan keskeisess\u00e4 asemassa kuin matematiikka luonnontieteiss\u00e4. Taiteellisessa tutkimuksessa taiteilija kuitenkin anastaa oikeuden artikuloida omaa taidettaan suhteessa muihin, luoda taideteoriaa ja ajattelua taiteessa ja siten taiteesta sek\u00e4 muille taiteilijoille ett\u00e4 laajemmalle yleis\u00f6lle.<\/p>\n\n\n\n
Monissa globaalin pohjoisen yliopistoissa filosofiaksi kuitenkin ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n ainoastaan kreikkalais-roomalaisesta antiikista nouseva perinne, jonka jatkona eri suuntausten (p\u00e4\u00e4asiassa eurooppalaiset) ajattelijat n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 filosofia referoi aina aiempaa filosofiaa. Tuhatvuotiset kiinalaiset tai vaikkapa persialaiset filosofiset traditiot on Eurooppa-keskeisess\u00e4 yliopistoinstituutiossa sijoitettu filosofian itsens\u00e4 ulkopuolelle, esimerkiksi uskontotieteen tai antropologian alle. Lis\u00e4ksi filosofia on voimakkaan tekstiorientoitunutta eli ajattelu m\u00e4\u00e4rittyy kirjoitetun tekstin ja sen kommentoinnin kautta, mik\u00e4 korostaa nimenomaan kirjoitusj\u00e4rjestelmien ja kielten merkityst\u00e4 muun tyyppisen tiedon ja ajattelun kustannuksella (Dabashi 2019 [2015]; Mignolo 2019 [2015]).<\/p>\n\n\n\n
Taiteissa ja taiteen tutkimuksessa Eurooppa-keskeinen ajattelu asettaa samalla tavoin Eurooppaan juurensa juontavan perinteen taiteilijat sek\u00e4 tiet\u00e4misen ett\u00e4 tekemisen keski\u00f6\u00f6n. Jos mietit hetken omaa taidesuuntaasi ja nime\u00e4t itsellesi merkityksellisi\u00e4 esikuvia sen alalta \u2013 millaisista taustoista n\u00e4m\u00e4 esikuvasi tulevat? Montako teosta, tekij\u00e4\u00e4 tai instituutiota osaat nimet\u00e4 vaikkapa Ghanasta tai Filippiineilt\u00e4, ja kuka sinulle on n\u00e4ist\u00e4 kertonut \u2013 perheesi, yst\u00e4v\u00e4si, opettajasi vaiko kenties kollegasi? Mitk\u00e4 festivaalit tai tapahtumat ovat sinulle t\u00e4rkeit\u00e4 ja keit\u00e4 niill\u00e4 esiintyy? Tai kenties olennaisemmin: kuka n\u00e4it\u00e4 tapahtumia kuratoi ja kenelle? Ent\u00e4 tyylisuunnat, tekniikat tai taidemuotojen historiat: kun kuljet suuressa taidemuseossa, miten esineet on j\u00e4rjestetty? Valitettavan usein taiteen diskurssi ja erityisesti sen kaanon \u2013 esikuvalliset teokset, tekij\u00e4t, ilmi\u00f6t, tyylisuunnat, ajattelumallit, instituutiot, jne. \u2013 on yht\u00e4 kapea-alaista ja yht\u00e4 voimakkaasti eurooppalaisen kulttuuriperinn\u00f6n m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4 kuin filosofia. Taiteen piiriin ei ole tulemista ilman viitteit\u00e4 valkoisiin edelt\u00e4jiin, sill\u00e4 taidetta arvotetaan Eurooppa-keskeisesti. Uutuus, merkityksellisyys, tai omaper\u00e4isyys n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t ainoastaan suhteessa menneeseen, mutta menneest\u00e4 tunnetaan ja toisinnetaan ainoastaan valkoinen, Eurooppa-keskeinen kaanon ja sen toimintatavat.<\/p>\n\n\n\n
Kuten Dabashi toteaa, t\u00e4ss\u00e4 Eurooppa-keskeisyydess\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4: kukin maa ja manner on oikeutettu itsekeskeisyyteens\u00e4, l\u00e4hell\u00e4 on aina l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 itse\u00e4, tunnistettavampaa ja siksi helpommin my\u00f6s relevantilta tuntuvaa (Dabashi 2019 [2015], 71). Siirtomaavalta kuitenkin heijastuu niin filosofian kuin taiteenkin oletuksessa, ett\u00e4 vain ja ainoastaan<\/em> eurooppalaiset ajattelumallit tai m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t ovat tosia, aidosti universaaleja, koko ihmiskuntaa koskevia, ja ett\u00e4 keskusteluun ihmiskunnan tilasta tai tulevaisuudesta ei voi osallistua ilman niiden syv\u00e4llist\u00e4 tuntemista. Filosofi Emmanuel Chukwudi Eze johtaa t\u00e4m\u00e4n universaalisuuden olettaman nimenomaan Valistuksen ajan filosofiaan ja rooliin niin kutsutun tieteellisen maailmankuvan muodostumisessa (Eze 2008, erit. 6\u20137). Eze itse haastaa \u201dpuhtaan j\u00e4rjen\u201d ajatuksen ja osoittaa afrikkalaisen filosofian kautta, kuinka toiminnan tai ajattelun rationaalisuus on aina historia- ja kulttuurisidonnaista \u2013 erityisesti silloin, kun se v\u00e4itt\u00e4\u00e4 koskevansa kaikkia aina ja kaikkialla (Eze 2008, erit. 178\u2013180).<\/p>\n\n\n\n Vanhaa karttametaforaa k\u00e4ytt\u00e4en voisikin sanoa, ett\u00e4 taiteen portinvartijat m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t taiteen kartalle rajoja eri taiteenlajeille, tyyleille, perinteille ja lopulta yksitt\u00e4isten tekij\u00f6iden ja ryhmien sijoittumiselle eri puolille, erilaisten rajojen sis\u00e4\u00e4n. Vaikka portinvartijat vaihtuvat ja rajoja piirret\u00e4\u00e4n jatkuvasti uudelleen, itse ajatusta kartasta tai kartoittamisen tarpeesta ei kyseenalaisteta. Aivan kuten kartta ei vastaa taiteen monipuolista maailmaa vaan ainoastaan esitt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 yksinkertaistuksen, taiteen dekolonialisaatioon tarvitaan enemm\u00e4n kuin vain aiemmin kartalta puuttuneiden taiteilijoiden sullomista vanhoihin rajoihin tai edes rajojen muuttamista tai kartan mittakaavan tarkentamista. Itse kartoittaminen, siin\u00e4 tapahtuva vallank\u00e4ytt\u00f6, tulee kyseenalaistaa \u2013 kysy\u00e4, miksi karttaa piirret\u00e4\u00e4n, kenen toimesta ja kenen etujen mukaan. Mill\u00e4 periaatteilla karttaa ja kartoittamista oikeutetaan ja mit\u00e4 kartoittaminen prosessina est\u00e4\u00e4, hajottaa tai v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4?<\/p>\n\n\n\n Erilaiset taiteelliset appropriaatiot, joiden kautta valkoiset taiteilijat ovat omassa kulttuurissaan n\u00e4ytt\u00e4ytyneet rohkeina uudistajina, ovat postkolonialistisen taideteorian n\u00e4k\u00f6kulmasta monin eri tavoin kyseenalaisia. Nykytaiteen ja -esityksen kohdalla kysymykset k\u00e4rjistyv\u00e4t entisest\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 monen taiteilijan ura jatkuu l\u00e4pi useiden vuosikymmenten, enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n matkalla muuttuen. Kuten tanssintekij\u00e4 ja -tutkija Thomas F. DeFrantz on todennut, nykyhetkisyydeksi kelpaavat yleens\u00e4 vain tiettyjen gallerioiden ja festivaalien markkina-alue, tiettyjen taidekoulujen kasvatit \u2013 aivan kuten ajatteluksi kelpaa ainoastaan tietyss\u00e4 eurooppalaisessa perinteess\u00e4 rakennetut ajattelun tavat, joita kutsutaan \u201dl\u00e4nsimaiseksi filosofiaksi\u201d. DeFrantz huomioi, miten t\u00e4llainen nykytanssin m\u00e4\u00e4rittely sulkee ulkopuolelleen esimerkiksi v\u00e4hemmist\u00f6ryhmien poliittisesti merkitt\u00e4v\u00e4t praktiikat ja n\u00e4in rakentaa erikseen valkoiseksi merkitsem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, mutta juuri siten normatiivisen taiteilijuuden standardin (DeFrantz 2007). <\/p>\n\n\n\n Keskustellessamme t\u00e4st\u00e4 aiheesta nyt jo edesmennyt trinidadilainen n\u00e4ytelm\u00e4kirjailija ja tutkija Tony Hall, huomautti minulle ter\u00e4v\u00e4sti, ett\u00e4 k\u00e4sitteiden \u201dpostkolonialismi\u201d ja \u201ddekolonialisaatio\u201d ongelma on, ett\u00e4 ne asettavat siirtomaavallan ja siirtomaan ik\u00e4\u00e4n kuin alkukohdaksi, joksikin v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi<\/em>, milteip\u00e4 luonnonlaiksi. Siirtomaa-aikaa edelt\u00e4nytt\u00e4 aikaa ei ik\u00e4\u00e4n kuin ole lainkaan olemassa, eik\u00e4 siten my\u00f6sk\u00e4\u00e4n siirtomaata edelt\u00e4neit\u00e4 ihmisyhteis\u00f6j\u00e4. Pahimmillaan t\u00e4llaisen unohtamisen politiikan seuraus on, ett\u00e4 siirtomaa-ajasta, siit\u00e4 kirjoitetusta historiasta ja sen aikana muodostuneista instituutioista tulee eurooppalaisuuden \u201dansioita\u201d \u2013 ne oikeuttavat itse itsess\u00e4\u00e4n siirtomaavaltaa. Lopulta kolonialisaatioon keskittyminen k\u00e4sitteellisell\u00e4 tasolla tarkoittaa, ett\u00e4 siirtomaa ei koskaan voi olla mit\u00e4\u00e4n muuta<\/em> kuin \u201dentinen siirtomaa\u201d.<\/p>\n\n\n\n Kolonialismi \u2013 siirtomaavalta ja sen seuraukset \u2013 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole kadonnut maailmasta, vaikka erin\u00e4iset siirtomaavaltojen rakentamat imperiumit murentuivatkin jo viime vuosisadan puoliv\u00e4liss\u00e4. Yhdistyneet Kansakunnat pit\u00e4\u00e4 yh\u00e4 kirjaa siirtomaavallan purkamisesta ja maailman eri alueiden itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeudesta, mutta 2000-luvulla kovin moni itsen\u00e4isyytt\u00e4 kaipaava alue ei silti ole t\u00e4m\u00e4n kansainv\u00e4lisen yhteis\u00f6n silmiss\u00e4 itsen\u00e4iseksi kelvannut (Yhdistyneet Kansakunnat 2022). T\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2022 Ison Britannian kuningatar Elizabeth II on yh\u00e4 esimerkiksi Kanadan ja Australian virallinen hallitsija siirtomaa-aikaa jatkaneen Kansainyhteis\u00f6-j\u00e4rjestelyn t\u00e4hden. Barbados erosi Kansainyhteis\u00f6st\u00e4 55. itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00e4n 30.11.2021, mutta esimerkiksi Euroopan Unioniin kuuluu koko joukko siirtomaavallan rippeit\u00e4. Unionilla on yhdeks\u00e4n ns. ulkoaluetta, joilla ovat voimassa unionin lait (Kanarian saaret [osa Espanjaa], Azorit ja Madeira [osa Portugalia], Ranskan Guyana, Guadeloupe, Martinique, Saint Martin, Mayette ja La R\u00e9union [osa Ranskaa]); 13 merentakaista maata ja aluetta, jotka eiv\u00e4t ole osa vapaakauppasopimusta; sek\u00e4 kymmenen erityistapausta, joista yksi on Ahvenanmaa. Siirtomaavalta ei ole jotain kaukana ja toisaalla, vaan se on my\u00f6s Suomen valtion historiaa ja siten my\u00f6s nykyisyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeus on vain yksi siirtomaavallan murentumisen merkki. Postkolonialistinen tutkimus on osoittanut, ettei itsen\u00e4istyminen siirtomaavallasta tarkoita entisen siirtomaa-aseman v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 katoamista. Aivan kuten aikanaan orjuuden p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 valkoinen valta maksoi korvauksia ei suinkaan orjuutetuille vaan n\u00e4iden orjuuttajille \u2013 siis rikkaille valkoisille \u2013 useimmat entiset siirtomaat ovat j\u00e4\u00e4neet sidoksiin entisiin is\u00e4nt\u00e4valtioihin n\u00e4iden kiskottua itselleen erin\u00e4isi\u00e4 taloudellisia ja turvallisuuspoliittisia etuja ja my\u00f6nnytyksi\u00e4 ehtona itsen\u00e4istymiselle. Esimerkiksi Survie<\/em>-j\u00e4rjest\u00f6n johtaja Fran\u00e7ois-Xavier Verschave kutsui Ranskan ranskankielisess\u00e4 Afrikassa harjoittamaa uuskolonialistista politiikkaa nimell\u00e4 \u201dFran\u00e7afrique\u201d. T\u00e4m\u00e4n uuskolonialismin piirteit\u00e4 ovat valtioiden virallista asemaa murentavat henkil\u00f6kohtaisiin suhteisiin perustuva korruptio, Ranskaan sidottu rahaliitto, sek\u00e4 sotilasoperaatiot, joilla entinen siirtomaais\u00e4nt\u00e4 ajaa omaa etuaan kaikkien demokraattisten prosessien ohi (ks. esim. Diop 2018).<\/p>\n\n\n\n Huhtikuussa 2022 Ison Britannian hallitus ilmoitti sopineensa Ruandan valtion kanssa l\u00e4hett\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Britanniaan luvatta saapuvat turvapaikanhakijat jatkossa Ruandaan. Boris Johnsonin hallitus maksoi Ruandan hallitukselle 120 miljoonaa puntaa oikeudesta lenn\u00e4tt\u00e4\u00e4 Isoon Britanniaan pyrkij\u00e4t 6500 kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n l\u00e4nsiafrikkalaiseen valtioon, jonka se v\u00e4itti kykenev\u00e4n my\u00f6s asuttaa \u201dkymmeni\u00e4 tuhansia\u201d turvapaikanhakijoita (Boris Johnson Barry 2022 mukaan.) 1990-luvun sis\u00e4llissodan ja 1994 kansanmurhan j\u00e4lkeen Ruanda on panostanut infrastruktuuriin, kansalaisten hyvinvointiin ja kauppasuhteisiin, mutta maan hallitsija on diktaattori, ja se on jo nyt riippuvainen elintarvikkeiden tuonnista. Ison Britannian p\u00e4\u00e4t\u00f6s seuraa Australian tapaa ulkoistaa pakolaispolitiikkansa Nauru-saarille miljoonan Australian dollarin vuosikustannuksilla sek\u00e4 maan omaa aiempaa tapaa k\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 turvapaikanhakijat Euroopan Unionin vastuulle. Vaikka kansainv\u00e4liset ihmisoikeusj\u00e4rjest\u00f6t ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin tuomitsivat Britannian toimet ihmiskauppana eik\u00e4 toimilla voida osoittaa olevan mit\u00e4\u00e4n vaikutusta maahan saapuvien pakolaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, deportaatiolennot jatkuvat ja Ison Britannian korkein oikeus pit\u00e4\u00e4 j\u00e4rjestely\u00e4 laillisena (ks. esim. NPR 2022a ja NPR 2022b).<\/p>\n\n\n\n Postkolonialismista puhumalla on haluttu kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota t\u00e4llaisiin suuriin samankaltaisuuksiin eri siirtomaavallasta itsen\u00e4istyneiden valtioiden ja alueiden kesken sek\u00e4 rakentaa solidaarisuutta n\u00e4iden valtioiden v\u00e4lille. Taiteeksi m\u00e4\u00e4ritellyll\u00e4 kulttuurin alueella postkolonialismi on korostanut tarvetta ajatella taiteen roolia ja maailmasuhdetta Eurooppa-keskeist\u00e4 filosofiaa monipuolisemmin. Valitettavasti siirtomaavallan perinn\u00f6n purkamisesta eli dekolonialisaatiosta on kuitenkin my\u00f6s tullut iskusana, jolla ei aina suinkaan tarkoiteta siirtomaavallan konkreettista purkamista.<\/p>\n\n\n\n Kun dekolonialisaatiosta sanana on tullut yh\u00e4 muodikkaampi yh\u00e4 p\u00e4\u00e4asiassa valkoisten yliopistojen dominoimassa, erin\u00e4isi\u00e4 \u201dhuippuja\u201d ja keskuksia korostavassa maailmassa, dekolonialisaatioon aktiivisesti pyrkiv\u00e4t tutkijat ovat aivan syyst\u00e4 huolestuneet sanan metaforisoitumisesta. Jo vuonna 2012, Eve Tuck ja K. Wayne Yang kirjoittivat t\u00e4st\u00e4 kehityksest\u00e4 artikkelissaan \u201dDecolonisation is not a metaphor,\u201d jossa he tunnistavat kuusi \u201dviattomuuden liikett\u00e4\u201d, joilla valkoinen asuttajakolonialismi v\u00e4ist\u00e4\u00e4 alkuper\u00e4iskansojen vaatimukset esimerkiksi oikeudesta maahan tai tasa-arvoiseen kohteluun. Viimeisen vuosikymmenen aikana metaforisointi on ainoastaan pahentunut. V\u00e4lill\u00e4 vaikuttaa, ett\u00e4 joka toisella euro-amerikkalaisella instituutiolla on nettisivuillaan jonkinlainen mainostoimiston laatima julistus, jossa instituutio esitet\u00e4\u00e4n rodullistettujen ihmisten tai alkuper\u00e4iskansojen \u201dliittolaisena\u201d, vaikka instituution vallanpit\u00e4j\u00e4t ovat s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti valkoisia.<\/p>\n\n\n\n Suomessa, mukaan lukien Taideyliopistossa, on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 vallalla vahva kolonialistinen v\u00e4ist\u00f6liike, jossa Suomen menneisyytt\u00e4 Ruotsin ja Ven\u00e4j\u00e4n alusmaana korostetaan ja suomalaisia uhriutetaan korostamalla t\u00e4t\u00e4 alisteista asemaa entisiin valtiaisiin. \u201dMutta Suomikin oli siirtomaa!\u201d -v\u00e4ist\u00f6liike tapahtuu usein puhuttaessa Suomen yh\u00e4 jatkuvasta ja aggressiivisesti kolonialisoivasta suhteesta saamelaisiin. Tuck ja Yang kutsuvat t\u00e4t\u00e4 kolonialistiseksi harhautukseksi, joka vet\u00e4\u00e4 yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 sellaisten alisteisuuden muotojen v\u00e4lille, jotka eiv\u00e4t ole yht\u00e4l\u00e4isi\u00e4 tai samam\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 (Tuck & Yang 2012, 17\u201319).<\/p>\n\n\n\n Uhriutumiskeskustelussa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n avoimesti Suomen itsen\u00e4isyyden ajan alun oikeistolaista narratiivia ”sortokausista” puhuttaessa Ven\u00e4j\u00e4n keisarikunnan loppuvaiheen poliittisista pyrkimyksist\u00e4 autonomisen Suomen suhteen. T\u00e4ll\u00f6in j\u00e4\u00e4 havaitsematta, ett\u00e4 kyseisen narratiivin loivat nimenomaan t\u00e4m\u00e4n Ven\u00e4j\u00e4n sis\u00e4llissodan luoteisrintaman 1918 voittajaosapuolen edustajat. Kaikki tuntevat Eetu Iston Hy\u00f6kk\u00e4ys-maalauksen, muistavat kouluhistoriasta kenraalikuvern\u00f6\u00f6ri Bobrikovin murhan, mutta eiv\u00e4t kuinka Suomen itsen\u00e4isyyden rakennuspalikat tulivat kuin palkintoina keisarilta aina, kun keisarikunnan muissa osissa alistetut taistelivat siirtomaavaltaa vastaan. Autonomian aikana Suomi oli kuin luokan \u201dopen lellikki\u201d: melkein-itsen\u00e4inen, korkean koulutuksen ja teollisuuden mallimaa. T\u00e4st\u00e4 valtaj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 hy\u00f6tyiv\u00e4t Suomea Ven\u00e4j\u00e4n puolesta hallinneet, sittemmin kansallissankareiksi nostetut hahmot, jotka tulivat p\u00e4\u00e4asiassa ruotsinkielisest\u00e4 keskiluokasta.<\/p>\n\n\n\n Saman kertomuksen osana Ruotsin vallan ajasta rakennettiin myyttinen \u201dRuotsi\u2013Suomi\u201d, valtio, joka on olemassa ainoastaan 1900-luvun suomenkielisess\u00e4 oikeistolaisessa historiankirjoituksessa. Ruotsin historian kautta Suomi ja suomenkieliset kirjaimellisesti valkopestiin: siirrettiin ”it\u00e4maasta\u201d osaksi l\u00e4ntt\u00e4 ja pseudotieteellisten rotuteorioiden \u201dkeltaisesta rodusta\u201d valkoisiksi eurooppalaisiksi. T\u00e4t\u00e4 kansallista, etnonationalistista historiaa Suomesta valkoisena, eurooppalaisena maana rakennetaan yh\u00e4. Kuten kaikki kuvitellut yhteis\u00f6t, Benedict Andersonin k\u00e4sitett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni (Anderson 1983\/2006), se rakentuu vahvasti my\u00f6s toiseuttamiselle, \u201dmeist\u00e4\u201d ulos sulkemiselle \u2013 ei vain suhteessa Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n vaan suhteessa muihin kuin kristittyihin uskontoihin ja muihin kuin valkoisiksi n\u00e4htyihin ihmisiin. T\u00e4ss\u00e4 vallank\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 kritiikki\u00e4 esimerkiksi suomalaisten kolonialismista ei kiellet\u00e4, vaan se sulautetaan<\/em> jo olemassa olevaan kertomukseen itsest\u00e4, jossa itse ei ikin\u00e4 ole tehnyt mit\u00e4\u00e4n tuomittavaa tai v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Juuri t\u00e4ss\u00e4 sulauttamisessa on kolonialistisen harhautuksen ydin. Kun \u201dme\u201d tied\u00e4mme, mit\u00e4 \u201dhe\u201d tarvitsevat \u2013 vaikka sitten siksi, ett\u00e4 \u201donhan meit\u00e4kin sorrettu\u201d \u2013 valkoinen pelastaja-sankari nousee j\u00e4lleen kerran kaiken keski\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n Antirasistisessa keskustelussa t\u00e4llaiseen kolonialistiseen harhaan uskova taho julistautuu tyypillisesti \u201dliittolaiseksi\u201d kysym\u00e4tt\u00e4, halutaanko t\u00e4llaista liittolaisuutta, saati ett\u00e4 liittoa oltaisiin solmimassa kenenk\u00e4\u00e4n muun kuin sen hegemonisen \u201dmeid\u00e4n\u201d ehdoilla. Kuitenkin \u201dliittolainen\u201d (engl. ally)<\/em> on v\u00e4h\u00e4n niin kuin arvonimi, jonka voi saada vain ansioistaan \u2013 ei jotain, jonka voi vain ottaa itselleen. Esimerkkin\u00e4 t\u00e4llaisesta ongelmallisesta toiminnasta olkoon vaikka Taideyliopiston tapa osallistua Oikeusministeri\u00f6n Olen antirasisti -kampanjaan 2021 (Oikeusministeri\u00f6 2021; Yhdenvertaisuus.fi 2021). Kampanjan aluksi Taideyliopisto nimenomaan julistautui<\/em> antirasistiseksi (ks. V\u00e4kev\u00e4 2021), vaikka julistautuminen oli kampanjan ohjeissa mainittu riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi ja annettu esimerkkin\u00e4 toimintatavasta, josta kampanjalla haluttiin eroon. Taideyliopiston pyrkimys siis oli hyv\u00e4 ja kannatettava, mutta vetoaminen ohjeisiin ja suunnitelmiin l\u00e4hinn\u00e4 osoitti vajavaista oman roolin ja aiempien virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen muutoksen aikaansaamiseksi. Konkreettiset teot ovat aina sanoja paljon vaikeampia ja tulevat kalliimmaksi kukkarolle.<\/p>\n\n\n\n Hyv\u00e4st\u00e4 aikeesta huolimatta seuraavan vuoden aikana Taideyliopiston sosiaalisessa mediassa l\u00e4hinn\u00e4 yksitt\u00e4iset valkoiset toimijat julistivat olevansa antirasisteja. Koska kampanja ei tuonut opetuksen ruohonjuuritasolle konkreettisia lis\u00e4resursseja, henkil\u00f6st\u00f6n jo useissa aiemmissa yhteyksiss\u00e4 esitt\u00e4m\u00e4t toiveet lis\u00e4koulutuksesta, mentoroinnista tai tuesta vaikeiden tunteiden k\u00e4sittelyyn ovat yh\u00e4 j\u00e4\u00e4neet koulutusohjelmien oman harkinnan varaan. Opiskelijan n\u00e4k\u00f6kulmasta on eriarvoistavaa, ett\u00e4 joissain koulutusohjelmissa rodullistamisen ja syrjinn\u00e4n kysymyksi\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4t sis\u00e4ll\u00f6t ovat osa pakollista opetusta, toisissa taas vapaasti valittavia ja siten riippuvat opiskelijan omasta kiinnostuneisuudesta. Antirasismi ei siis viel\u00e4 l\u00e4vist\u00e4 Taideyliopiston toimintaa Oikeusministeri\u00f6n kampanjan toivomalla tavalla, vaan ty\u00f6sarkaa on paljon. Taideyliopisto voi pyrki\u00e4 kohti liittolaisuutta, mutta liittolaiseksi se ei voi itse itse\u00e4\u00e4n kutsua, ja liittolaisuudestakin on viel\u00e4 pitk\u00e4 matka dekolonialisoivaan ymm\u00e4rrykseen instituution rakenteista, arvoista ja erilaisista rooleista (vrt. esim. Smith 2020; Gopal 2021).<\/p>\n\n\n\n Taiteellinen tutkimus julistaa usein kyseenalaistavansa valtarakenteita tavalla, joka n\u00e4ytt\u00e4ytyy pinnallisesti samankaltaiselta kuin dekolonialisaation pyrkimykset kyseenalaistaa siirtomaa-ajan rakenteita. Esimerkiksi taiteellisen tutkimuksen akateemista tutkimusta kohtaan esitt\u00e4m\u00e4 epistemologinen kritiikki n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kyseenalaistavan tiedonmuodostuksen tapoja samalla lailla kuin dekolonialisaation kritiikki eurooppalaista tiedett\u00e4 kohtaan: molemmissa kritiikeiss\u00e4 korostuu erityisesti Eurooppa-keskeist\u00e4 tiedett\u00e4 holistisempi k\u00e4sitys maailmasta, ihmisest\u00e4 osana luontoa ja maailmankaikkeutta. Taiteellisen tutkimuksen esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 (taide)filosofian kritiikiss\u00e4 \u201dajattelu\u201d itsess\u00e4\u00e4n kuitenkin osoittautuu nopeasti vallank\u00e4yt\u00f6ksi.<\/p>\n\n\n\n Dekolonialistinen filosofia suhtautuu kriittisesti filosofian oppialalla yleiseen tarpeeseen viitata aina ja vain Eurooppa-keskeiseen filosofian perinteeseen (ks. esim. Dabashi 2019 [2015]). Taiteellisessa tutkimuksessa taas kritisoidaan taiteen tutkimuksen ja taidekritiikin vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 suhteessa taiteilijan tietoon: siin\u00e4 miss\u00e4 taiteilijalta vaaditaan, ett\u00e4 h\u00e4nen on tunnettava filosofiaa artikuloidakseen ajattelunsa, filosofi voi selitt\u00e4\u00e4 taidemuodon luonteen tuntematta edes taidemuodon keskeisi\u00e4 ajattelijoita, so. taiteilijoita, joiden taiteeseen suuri joukko taiteilijoita ty\u00f6skentelyss\u00e4\u00e4n jollain tavoin (usein kriittisesti) viittaa.<\/p>\n\n\n\n On kuitenkin sek\u00e4 virheellist\u00e4 ett\u00e4 vaarallista rakentaa analogiaa taidefilosofiasta taiteilijoiden kustannuksella tehtyn\u00e4 taiteen \u201dkolonialisointina\u201d. Ensinn\u00e4kin t\u00e4llainen analogia piilottaa tavat, joilla koko \u201dtaiteen\u201d k\u00e4site ja taideinstituutiot pohjaa kolonialismille \u2013 siis tavat, joilla Eurooppa-keskeinen taidek\u00e4sitys pakottaa muun maailman m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n joitain kulttuurituotteita taiteeksi ja toisia ei, yleens\u00e4 Eurooppa-keskeisin ja eurooppalaisen taiteen historian kriteerein. Toiseksi se glorifioi taiteilijaa jonkinlaisena sankarina, joka on \u201dhyvisten puolella\u201d vain siksi, ett\u00e4 tekee taidetta. T\u00e4m\u00e4 homogenisoi \u201dtaiteilijuuden\u201d yksipuoliseksi blokiksi, josta on h\u00e4ivytetty taiteen kent\u00e4n toimijoiden hyvin erilaiset poliittiset ja sosiaaliset taustat ja mielipiteet.<\/p>\n\n\n\n Pahimmillaan homogeeninen ajatus taiteilijuudesta antaa yksitt\u00e4iselle taiteilijalle ik\u00e4\u00e4n kuin oikeuden puhua toiseuden ohi ja yli \u2013 osaahan h\u00e4n samastua oman taiteilijuutensa tuoman herkkyyden kautta aivan kaikkiin<\/em> ihmisiin, jopa luontoon ja koko universumiin. T\u00e4ll\u00f6in taiteellisen herkkyyden nimiss\u00e4 tuotetaan sokeutta valtapositioille, joita siirtomaavallan pitk\u00e4 perinne yh\u00e4 toisintaa taiteen itsens\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 ja kautta<\/em>. Esimerkiksi kun vieraileva valkoinen amerikkalainen koreografi selitt\u00e4\u00e4 Teatterikorkeakoulun opiskelijoille, kuinka h\u00e4nen tanssiin tuomaansa energiaa ei arvosteta taidetanssin puolella mutta kiitet\u00e4\u00e4n afrodiasporisen hiphopin cypheriss\u00e4 h\u00e4n asettaa itsens\u00e4 kertomukseen, jota Tuck ja Yang kutsuvat \u201dadoptiofantasiaksi\u201d (Tuck & Yang 2012, 13\u201317). Adoptiofantasiassa valkoinen henkil\u00f6 esitt\u00e4\u00e4 omaavansa toisessa ja vieraassa n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 positiiviset piirteet niin luontevasti, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei oikeastaan voi edes erottaa t\u00e4st\u00e4 toiseudesta. Samalla h\u00e4n s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kuitenkin valkoiset etuoikeutensa ja pahimmillaan omii lupaa kysym\u00e4tt\u00e4 nyt \u201domanaan\u201d n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 toisen kulttuurin itselleen.<\/p>\n\n\n\n Toisin kuin kolonialismi, taiteenfilosofian valta-asema taiteen diskurssissa on my\u00f6s historiallisesti varsin uusi, sill\u00e4 taiteessa ajattelulla on pitk\u00e4 perinne. Viel\u00e4 1900-luvun alun eurooppalaisen modernismin yhteydess\u00e4 valtaosa uutta taidetta avaavista teorioista oli nimenomaan taiteilijoiden ja taideryhmien <\/em>toisilleen ja yleis\u00f6illeen luomaa, puhumaa ja kirjoittamaa teoretisointia taiteen maailmasuhteesta, p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rist\u00e4 ja estetiikasta. Kriitikoiden ja teoreetikoiden panos taideteoriaan oli varsin pieni, eik\u00e4 taiteilija-teoreetikoiden k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6l\u00e4hteinen ajattelu tarvinnut my\u00f6sk\u00e4\u00e4n viitteit\u00e4 filosofian teorioihin \u2013 ei edes estetiikan tai fenomenologian saati ontologian, epistemologian tai etiikan osalta. Samaan aikaan t\u00e4m\u00e4kin taiteen sis\u00e4inen puhe toisinsi ja tuotti taiteen kaanonia, jossa taiteilija oli aina oletusarvoisesti valkoinen valkoisten joukossa. Muiden maanosien taiteiden perinteet toki toivat lis\u00e4v\u00e4ri\u00e4 tai ainesosia t\u00e4h\u00e4n valkoisuuden monumenttiin \u2013 elementtej\u00e4, joista valkoiset taiteilijat saattoivat luoda uutta taidetta l\u00e4hteit\u00e4\u00e4n sen kummemmin mainitsematta. Modernismin uutuuden ehtona tavallaan oli, ett\u00e4 taiteen oletusarvoisesti valkoinen kokija ei havainnut, mist\u00e4 sen uudelta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t muodot oli kaapattu.<\/p>\n\n\n\n Viel\u00e4 nykyisinkin tasapuolisuudesta ollaan kovin kaukana, kun puhutaan nimenomaan taiteellisesta tutkimuksesta<\/em>. Taiteellisen tutkimuksen julkaisut n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t kovin Eurooppa-keskeisin\u00e4, Euroopassa sijaitsevien instituutioiden n\u00e4yteikkunana, joka avautuu kohti nykytaiteen biennaaleja ja festivaaleja, ja jonka rajoina toimivat valkoisen filosofian merkkinimet (t\u00e4st\u00e4 biennalej\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4 ks. esim. Hansen 2013). Vaikkapa afrikkalaiseen kontekstiin viet\u00e4ess\u00e4 taiteellisen tutkimuksen pit\u00e4isi siis alkaa keskustella afrikkalaisten tiedon muodostuksen tapojen kanssa, ei jatkaa viittaamista valkoiseen<\/em> tutkimukseen. (Johannesburgin Witwatersrand-yliopiston toinen taiteellisen tutkimuksen konferenssi j\u00e4rjestettiin 14.\u201316.9.2022 otsikolla \u201dMiten taiteellinen tutkimus muuttaa pedagogiaa ja taiteen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 Afrikassa?\u201d Arts Research Africa 2022) Vaarana taiteellisen tutkimuksen kritiikitt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 markkinoinnissa onkin kulttuuri-imperialismi, jossa tutkimusalan sis\u00e4iset olettamat valkoisuudesta p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n laatustandardeja my\u00f6s Euroopan ulkopuolella kuten esimerkiksi esitystutkimuksessa (engl. performance studies<\/em>) on k\u00e4ynyt. (McKenzie 2006; my\u00f6s Bala 2017, 336\u2013342) Tai, kiinalaista kollegaa siteeratakseni: miksi tutkiessani kiinalaisen tanssin perinnett\u00e4 minua kehotetaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Deleuzen filosofiaa eik\u00e4 Kungfutsea, jonka filosofia on keskeinen kyseisen perinteen muodostumisessa? Siksik\u00f6, ett\u00e4 Kungfutse \u2013 tai kiinalainen filosofian traditio laajemmin \u2013 ei sijoitu \u201dfilosofian\u201d pakolliseen oppim\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n tai taiteen tutkimuksen metodologiakursseille, eik\u00e4 siten tule edes ohjaajan mieleen ja osaksi keskustelua edes silloin, kun puhutaan taiteesta, joka jo k\u00e4sitteist\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n filosofian mukaisesti<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Taiteellisen tutkimuksen dekolonialisaation aste n\u00e4kyy siis siin\u00e4, mihin diskursseihin taide, tutkimus tai taiteellinen tutkimus l\u00e4ht\u00f6kohtinaan viittaa: ajattelun dekolonialisaatio vaatii valkoisen ylivallan purkamista my\u00f6s siin\u00e4, keiden taide, praktiikat tai ajattelu asetetaan tutkimuksen keski\u00f6\u00f6n. Keihin k\u00e4yt\u00e4nteiss\u00e4 viitataan, miten ja miksi? Mit\u00e4 otetaan annettuna ja mill\u00e4 perusteella? Keille annetaan tilaa tai valtaa tutkimuksen keski\u00f6ss\u00e4 ja miksi? Toisin sanoen: siin\u00e4 miss\u00e4 postkolonialismi aina l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti rikastuttaa taiteen tapoja ajatella taiteessa osoittamalla erilaisia taiteeksi ymm\u00e4rt\u00e4misen tapoja ja historioita eri puolilta maailmaa, dekolonialisaatio osoittaa pikemminkin konkreettisia kipupisteit\u00e4 tavoissamme m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 on tai ei ole taidetta ja millaiset rajapinnat n\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t kiinnostavina tai ajankohtaisina taiteen valkoisille vallanpit\u00e4jille. Boaventura de Sousa Santos sanookin, ett\u00e4 dekolonialisaatio vaatii \u201depistemologista mielikuvitusta\u201d, joka v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 eurooppalaisessa filosofiassa tyypillisi\u00e4 vastakkainasetteluita ja erottelua esimerkiksi el\u00e4m\u00e4n ja taiteen v\u00e4lill\u00e4; uudenlaisia oppimisk\u00e4sityksi\u00e4 ja suhdetta aikaan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan; ja ennen kaikkea subjektin, toimijan aseman antamista aiemmin niin taiteessa kuin tieteess\u00e4kin toiseutetuille (de Sousa Santos 2018, 126\u2013129).<\/p>\n\n\n\n Vaikka dekolonialisaatio tarkoittaa hyvin eri asioita eri maanosien eri osissa, Tuck ja Yang (2012) korostavat, ett\u00e4 dekolonisaation tulee aina tuottaa konkreettisia muutoksia kolonialistisissa rakenteissa (Tuck & Yang 2012). Taiteellisen tutkimuksen dekolonialisointi siis vaatii todella paljon: oppialarajojen murtamista, instituutioiden uudelleen j\u00e4rjest\u00e4ytymist\u00e4, irrottautumista valkoisuudesta ainoana oikeana historiana ja taiteellisen ajattelun ja toiminnan arvon m\u00e4\u00e4ritt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Dekolonialisointi vaatii, ett\u00e4 taiteen portinvartijat luopuvat vallastaan ja halustaan n\u00e4hd\u00e4 oma ajattelutapansa ja arvomaailmansa universaalina totuutena. Siksi kolonialististen v\u00e4ist\u00f6liikkeiden tunnistaminen on ensimm\u00e4inen askel metaforisesta kohti konkreettista dekolonialisointia.<\/p>\n\n\n\n Suomen ei edes tarvitse olla entinen siirtomaa \u2013 saati uhriutua t\u00e4llaisesta historiasta \u2013 sill\u00e4 siirtomaavallan rakenteiden ja valkoisen ylivallan purkamisesta hy\u00f6tyv\u00e4t kaikki<\/em>, eiv\u00e4t vain entisiss\u00e4 siirtomaissa alistetut. Monimuotoisuus, erilaisten maailman ymm\u00e4rt\u00e4misen tapojen rikkaus saa my\u00f6s sen tutun ja oman n\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n hienolta ja erilaiselta (Dabashi 2019 [2015], 76). Tutustakin tavallaan tulee uusi ja vieras kun sit\u00e4 tarkastelee uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta, ja t\u00e4llainen toisin ajattelu, epistemologinen mielikuvitus, on keskeist\u00e4 juuri taiteelliselle ajattelulle. Taide voi luoda siltoja, vaikka yksitt\u00e4inen taiteilija ei voikaan koskaan samastua kaikkeen tai ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 toisen toiseutta. Taiteen instituutioihin on kuitenkin ensin sovellettava samaa mielikuvitusta, jossa itse taiteen rajat, arvon ja arvovallan m\u00e4\u00e4rittelyt puretaan. T\u00e4llaiseen taiteen itsens\u00e4 dekolonialisointiin on yh\u00e4 matkaa.<\/p>\n\n\n\n Anderson, Benedict. 1983\/2006. Imagined Communities: Reflections on the Origin and Spread of Nationalism. <\/em>Korjattu laitos. Lontoo: Verso.<\/p>\n\n\n\n Arts Research Africa. 2022. \u201d2nd<\/sup> International Conference: How Does Artistic Research Transform Pedagogy and Art Practice in Africa?\u201d Konferenssin verkkosivu. ara2022.witsevents.co.za\/<\/a> Haettu 10.11.2022.<\/p>\n\n\n\n Bala, Sruti. 2017. \u201dDecolonising Theatre and Performance Studies: Tales from the Classroom.\u201d Tijdschrift voor Genderstudies<\/em> 20(3): 333\u2013345.<\/p>\n\n\n\n Barry, Eloise. 2022. \u201dBritain Is Sending Asylum-Seekers to Rwanda. It Sets a Dangerous Precedent.\u201d Time <\/em>14.6.2022. time.com\/6187390\/uk-rwanda-asylum-seekers-deportation\/<\/a> Haettu 24.6.2022.<\/p>\n\n\n\n Chatterjea, Ananya. 2020. Heat and Alterity in Contemporary Dance: South-South Choreographies.<\/em> Basingstoke: Palgrave Macmillan.<\/p>\n\n\n\n Dabashi, Hamid. 2015\/2019. \u201dOsaavatko ei-eurooppalaiset ajatella?\u201d Suom. Hanna J\u00e4rvinen. Tero Nauha, Annette Arlander, Hanna J\u00e4rvinen & Pilvi Porkola, toim. Performanssifilosofiaa: esitysten, esiintymisten ja performanssien filosofiasta performanssiajatteluun<\/em>. Nivel 12. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 67\u201376. nivel.teak.fi\/performanssifilosofiaa\/osaavatko-ei-eurooppalaiset-ajatella<\/a><\/p>\n\n\n\n DeFrantz, Thomas F. 2007. \u201dReview of Exhausting Dance: Performance and the Politics of Movement by Andr\u00e9 Lepecki.\u201d TDR: The Drama Review<\/em> 51(3): 189\u2013191.<\/p>\n\n\n\n Diop, Boubacar Boris. 2018. \u201dFran\u00e7afrique: A brief history of a scandalous word.\u201d New African <\/em>23.3.2018. newafricanmagazine.com\/16585\/<\/a><\/p>\n\n\n\n Eze, Emmanuel Chukwudi. 2008. On Reason: Rationality in a World of Cultural Conflict and Racism.<\/em> Durham, NC: Duke University Press.<\/p>\n\n\n\n Gopal, Priyamvada. 2021. \u201dOn Decolonisation and the University.\u201d Textual Practice<\/em> 35:6, 873\u2013899.<\/p>\n\n\n\n Hansen, Malene Vest. 2013. \u201dRemembering Istanbul: What, How & for Whom: Canons and Archives in Contemporary Art Biennalization.\u201d Borggren, Gunhild & Gade, Rune, toim. 2013. Performing Archives: Archives of Performance<\/em>. K\u00f6\u00f6penhamina: Museum Tusculanum Press, University of Copenhagen, 221\u2013237.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4rvinen, Hanna. 2021. \u201dDecolonize Nordic Dance.\u201d Solveig Styve Holte, Ann-Christin Kongsness & Venke Marie Sortland, toim. Koreografi\/Choreography 2021<\/em>, 84\/86\u2013118. [Oslo]: Kopa\/Arts Council Norway.<\/p>\n\n\n\n J\u00e4rvinen, Hanna. 2019. \u201dPerformanssifilosofia ja postkolonialismi: taiteen dekolonialisoinnista.\u201d Tero Nauha, Annette Arlander, Hanna J\u00e4rvinen & Pilvi Porkola, toim. Performanssifilosofiaa: esitysten, esiintymisten ja performanssien filosofiasta performanssiajatteluun<\/em>. Nivel 12. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 35\u201340. nivel.teak.fi\/performanssifilosofiaa\/performanssifilosofia-ja-postkolonialismi-taiteen-dekolonialisoinnista<\/a><\/p>\n\n\n\n McKenzie, Jon. 2006. \u201dIs Performance Studies Imperialist?\u201d TDR: The Drama Review <\/em>50(4): 5\u20138.<\/p>\n\n\n\n Mignolo, Walter. 2015\/2019. \u201dKyll\u00e4 osaamme.\u201d Suom. Hanna J\u00e4rvinen. Tero Nauha, Annette Arlander, Hanna J\u00e4rvinen & Pilvi Porkola, toim. Performanssifilosofiaa: esitysten, esiintymisten ja performanssien filosofiasta performanssiajatteluun<\/em>. Nivel 12. Helsinki: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu, 41\u201366. nivel.teak.fi\/performanssifilosofiaa\/kylla-osaamme<\/a><\/p>\n\n\n\n NPR. 2022a. \u201dU.K. vows more Rwanda deportation flights after legal setback.\u201d Uutinen 22.6.2022. www.npr.org\/2022\/06\/15\/1105161913\/u-k-cancels-first-flight-to-deport-asylum-seekers-to-rwanda<\/a>. Haettu 24.6.2022.<\/p>\n\n\n\n NPR. 2022b. ”U.K. court upholds plan to deport refugees to Rwanda.\u201d Uutinen 19.12.2022. www.npr.org\/2022\/12\/19\/1144230134\/u-k-court-upholds-plan-to-deport-refugees-to-rwanda<\/a>. Haettu 20.12.2022.<\/p>\n\n\n\n Oikeusministeri\u00f6. 2021. \u201dOlen Antirasisti -kampanja haastaa rakentamaan rasismista vapaata Suomea.\u201d Tiedote 13.9.2021. oikeusministerio.fi\/-\/olen-antirasisti-kampanja-haastaa-rakentamaan-rasismista-vapaata-suomea<\/a>. Haettu 24.6.2022.<\/p>\n\n\n\n Smith, Marquard, toim. 2020. Decolonizing: The Curriculum, the Museum, the Mind. <\/em>Vilna: Vilnius Academy of the Arts Press.<\/p>\n\n\n\n de Sousa Santos, Boaventura. 2018. The End of the Cognitive Empire: The Coming of Age of Epistemologies of the South<\/em>. Durham, NC: Duke University Press.<\/p>\n\n\n\n Tuck, Eve & Yang, K. Wayne. 2012. \u201dDecolonization is not a metaphor.\u201d Decolonization: Indigeneity, Education & Society 1(1): 1\u201340.<\/p>\n\n\n\n V\u00e4kev\u00e4, Lauri. 2021. \u201d Vararehtori Lauri V\u00e4kev\u00e4: Taideyliopisto sanoutuu irti rasismista.\u201d Puheenvuoro 13.9.2021. www.uniarts.fi\/artikkelit\/puheenvuorot\/vararehtori-lauri-vakeva-taideyliopisto-sanoutuu-irti-rasismista\/<\/a> Haettu 24.6.2022.<\/p>\n\n\n\n Yhdistyneet Kansakunnat. 2022. \u201dThe United Nations and Decolonization.\u201d Verkkosivu. www.un.org\/dppa\/decolonization\/en<\/a> Haettu 10.11.2022.<\/p>\n\n\n\nPost(?)kolonialismista<\/h2>\n\n\n\n
Metaforiseksi j\u00e4\u00e4v\u00e4 dekolonialisointi<\/h2>\n\n\n\n
Taiteellinen tutkimus<\/h2>\n\n\n\n
L\u00e4hteet<\/h2>\n\n\n\n