2.1

Tanssivieraat ja vaikuttajat

Tanssivierailuja 1900-luvun alussa

1906 Nikolai Legat ja Vera Trefilova Aleksanterin teatterissa, joka toimi venäläisenä varuskuntateatterina

1907, 1912 ja 1914 Irene Sanden, Duncan-tyylinen tanssija

1908 Isadora Duncan, kaksi erillistä vierailua helmikuussa ja maaliskuussa.

Suomalainen kulttuuriväki tunsi jo Isadora Duncanin maineen ja suhtautui hänen esityksiinsä innostuneesti, mutta myös kriittisiä kommentteja näkyi. Kirjailija Maila Talvio kuvasi Duncanin tanssia Uudessa Suomettaressa 15.2.1908.

Sormet soittavat huilua, jalat kantavat köykäisesti, vallattomasti, hiukset irtaantuvat ja liehuvat liikkeitten tahtiin, kasvot loistavat kirkkaasta, lapsellisesta ilosta. Hän ikävöi, sillä soitto on täynnä ikävöimistä. Hän oikaisee sorjat käsivarret ikävöityä kohti – liikkeitten varjo kertautuu rauhallisilla seinämillä – hänen huulensa janoavat hänen silmänsä etsivät, anovat, joka jäsen kutsuu ja ikävöitsee, harsot sorjan ruumiin ympärillä väräjävät. Oi kaunis, kaunis on ihminen iloissaan ja ikävissään…!

Tuli ihminen ja tunsi lihassaan ja veressään sävelten tenhon, antautui sävelille, ruumiistutti soiton. Hän eli sydän juuriaan myöten uudelleen säveltäjän riemut ja tuskat ja kaihot. Hän unohti itsensä, hän unohti kuka oli hänen sielunsa ja ruumiinsa, joka hänen solunsa eli sävelistä.

Runoilija Eino Leino puolusti Duncanin paljasjalkaisuutta Helsingin Sanomissa 12.2.1908

Ja mitä on lopuksi sanottava siitä ’paljasjalkaisuudesta’, joka epäilemättä on kaikkialla omiaan porvariyleisön huomiota niin erikoisesti kiinnittämään? Ei mitään. Ei kerrassaan mitään. Se on Isadora Duncanin taiteessa niin luonnollinen ja itsestään selvä asia, ettemme voisi sitä muuksi ajatella. Trikoot, harsohameet ja balettikengät kuuluvat johonkin toiseen alhaisempaan ilmakehään. Täällä niillä ei ole mitään tekemistä.

Nimimerkki Laicus kauhisteli puolestaan Duncanin musiikkivalintoja Uudessa Suomettaressa 14.2.1908.

Että Tshaikowskyn kuolemattoman musiikin kuuleminen samalla kertaa kun näki tanssijattaren jo liian tuttuja tanssiliikehtimisiä, oli omiaan herättämään mitä ristiriitaisimpia tunteita, on sanomattakin selvää. Duncanin taiteelle oma arvonsa. Se on sinänsä erinomaista. Mutta kunnioitusta säveltaiteen suuria ilmestymisiä kohtaan, joita ei jaloilla ja käsivarsilla voi tulkita.

1908 Venäläinen baletti, mukana mm. Anna Pavlova, Ljubov Jegorova, Nikolai Legat, ohjelmistossa Joutsenlampi, Giselle ja Paquita. Venäläisen baletin Euroopan kiertue alkoi Helsingistä ja sen järjestäjänä toimi Edvard Fazer.

1908–1917 useita Olga Preobrazenskajan vierailuja Aleksanterin teatterissa

1912 Anna Pavlova, tanssi mm. Fokinin Kuolevan joutsenen

1913 Pietarin Mariinski-teatterin balettiseurue, esitti Coppelian pääosassa Olga Preobranzhenskaja

1917 Mihail ja Vera Fokin

Ulkomaiset vaikutteet

Varhaisen suomalaisen modernin tanssin kaksi keskeistä vaikuttajaa olivat Isadora Duncan (1878–1927) ja Emile Jaques-Dalcroze (1865–1950).

Isadora Duncan oli kuuluisin modernin tanssin pioneereista. Hänen mukaansa tanssin lähde ja esikuvat ovat luonnossa. Duncan etsi innoitusta tansseihinsa antiikin taiteesta. Duncan oli syntyjään amerikkalainen, mutta vaikutti myös Euroopassa. Hänen läpimurtonsa tapahtui Budapestissa vuonna 1903.

Lisää tietoa Isadora Duncanista.

Emile Jaques-Dalcroze oli tyytymätön ajan musiikkikoulutukseen, joka hänen mielestä tähtäsi ensisijaisesti yksilön taitojen kehittämiseen ilman, että opetuksella oli suoraa yhteyttä opiskelijan sisäiseen todellisuuteen. Koulutus painottui liikaa keinojen hallintaan, eikä niin sen pohtimiseen mitä näillä keinoilla ilmaistaan. Dalcroze huomasi, että musiikkiin yhdistetty liike auttoi parantamaan äänen ja rytmin aistimisen kykyä. Rytmiseksi voimisteluksi kutsutuilla harjoituksilla Dalcroze muutti musiikin liikkeeksi.

Lisää tietoa Emile Jaques-Dalcrozesta.

Jaques-Dalcrozen ajatteluun pohjaava opetus vaikutti suomalaiseen tanssiin seuraavien koulujen kautta.

1911–1914 Jaques-Dalcroze opisto Helleraussa, lähellä Dresdeniä

• Helleraussa opetettiin rytmisen voimistelun lisäksi, rytmitaputuksia, hengitysharjoituksia, pianoimprovisaatiota, voimistelua, laulamista ja musiikin kuuntelua. Koulutuksen ensisijaisena päämääränä ei ollut tekninen taitavuus, vaan itsensä ja maailman kanssa sopusoinnussa elävä harmoninen ihminen.
• Helleraussa järjestettiin vuosittaiset festivaalit ja siellä oli Adolphe Appian suunnittelema esitystila.
• Hellerau oli eri taiteen alojen kohtauspaikka.
• koulu lakkautettiin 1914 ja Dalcroze siirtyy työskentelemään Geneveen.
• Maggie Gripenberg, Hertta Idman ja Ester Naparstok opiskelivat Dalcrozen johdolla.
• Dalcroze-kouluhaaroja myös Pietarissa, Moskovassa, Wienissä, Prahassa, Frankfurtissa, Lontoossa, Varsovassa, tunteja konservatoriossa, tanssikouluissa, tavallisissa kouluissa ja lastentarhoissa.

1919–1925 Hellerau-koulu

• Dalcrozen oppilaat jatkoivat koulun toimintaa
• liikkeen dynaamiset ja tilalliset elementit tärkeiksi musiikin ohella, liikekokeiluja ilman musiikkia
• musiikin tulkitsemisessa liikkeet laajentuvat koko vartaloon
• perustettiin Hellerau-tanssiryhmä
• koulu muutti Wienin lähelle Laxemburgin linnaan vuonna 1925
• suomalaisia opiskelijoina mm. Martta Bröyer, Annsi Berg, Mary Hougberg, Marianne Pontan, Taina Helve

1925–1938 Hellerau–Laxemburg-koulu

• erilliset tanssi-, voimistelu- ja musiikki osastot
• koulun opettajina ja tanssiryhmän jäseninä suomalaisia Marianne Pontan, Mary Hougberg, Annsi Berg, Anna-Maija Kuoppamäki
• opiskelijoina mm. Maija Leppo, Elsa Puolanne, Helvi Salminen, Telma Tuulos