4.2

Tanssikoulut ja tanssiopetus

Suomalaisen varhaisen modernin tanssin opetus vilkastui 1920-luvulla. Useat Maggie Gripenbergin oppilaat jatkoivat tanssiopintojaan Saksan tanssi- ja voimistelukouluissa. Emile Jaques-Dalcrozen rytmisen voimistelun lisäksi vaikutteita haettiin mm. Mary Wigmanilta, Rudolf Labanilta, Kurt Joossilta ja Gret Paluccalta.

Vuosina 1917–1939 Helsingissä toimivat seuraavat tanssikoulut, jotka antoivat opetusta modernin tanssin eri suuntauksissa. Tiedot on kerätty Uuden Suomen tanssikouluilmoituksista ja saattavat sisältää virheitä. Keskeisiä kouluja olivat Maggie Gripenbergin, Helvi Salmisen ja Ester Suontaan koulut.

Maggie Gripenberg koulu

• 1930-luvun lopulla myös balettiharjoituksia

Hertta Idman koulu (toimi vuoteen 1932)

• opetusta myös seuratansseissa

Hilma Liiman koulu (toimi vuoteen 1928)

• opetusta myös baletissa ja seuratansseissa

Taina Helve koulu (1921–1930)

• opetusta myös seuratansseissa
• muutti Kokkolaan 1930 ja avasi koulun siellä

Toini Gustafsson-Karto koulu (perustettu 1924)

• myös voimistelua

Martta Bröyer koulu (perustettu 1925)

• myös voimistelua

Helvi Salminen koulu (1925–1939)

• myös voimistelua

Esteri Suontaa koulu (perustettu 1926)

• myös voimistelua

Sage Gundborg koulu (1929–1931)

• myös balettia ja voimistelua

Irja Vilagós koulu (perustettu 1931)

• myös voimistelua

Elna Tamminen koulu (perustettu 1930)

• myös voimistelua

Maija Leppo – Mary Hougberg koulu (1931–1932)

• myös voimistelua

Sari Jankelow koulu (perustettu 1931)

• myös voimistelua

Maija Leppo koulu (1932–1933)

• myös voimistelua

Mary Hougberg koulu (perustettu 1932)

• myös voimistelua

Telma Tuulos – Lempi Eskelinen koulu (1933–1938)

• myös voimistelua ja steppiä
• Telma Tuulos avasi koulun myöhemmin Turussa

Irja Hagfors koulu (perustettu 1939)

• myös voimistelua ja balettia

Useimpien koulujen opetusohjelmassa oli tanssin lisäksi runsaasti voimistelua, ja 1930-luvulla kouluista alettiin käyttää nimitystä liikuntakoulu. Baletin ja modernin tanssin raja ei ollut aivan ehdoton, sillä muutamissa kouluissa opetettiin myös balettia. Liikunta- ja tanssikouluja perustettiin 1930-luvulta alkaen myös Helsingin ulkopuolelle, mm. Turkuun (Telma Tuulos), Tampereelle (Ester Naparstok), Lahteen (Mirjam Viippola), Kokkolaan (Taina Helve) ja Vaasaan (Mirjam Lehtikanto). Suurin osa oppilaista oli lapsia ja harastajia. Esim. virkanaisten aamutunnit olivat suosittuja. Monilla kouluilla oli edistyneistä oppilaista koottu esiintyvä ryhmä, mutta varsinaista tanssijan ammattiin tähtäävää opetusta ei annettu.

Serp eli näytelmäkirjailija Seere Salminen kuvailee Uudessa Suomessa 20.9.1931 Helvi Salmisen liikuntakoulun tanssitunnin kulkua seuraavasti:

Nyt juoksette eteenpäin, oikeassa kädessänne on motiivi, vasen säestää – hop! kuuluu hänen matala äänensä. Pam! Tamburiini kumahtaa ja lauma lähtee liikkeelle. Määrätyllä tahdilla heidän oikea kätensä tulkitsee motiivin. Tämä motiivi on tosin erilainen: toisella se tulkitsee vapautusta, toisella uhmaa, toisella hurmioitumista, toisella torjuntaa. Mutta olipa se mitä hyvänsä, näki ja tunsi, että liike kasvoi sisältä päin… Ruumiinharjoitus sinänsä on vain välikappale. Päämäärä johon sen avulla pyritään, on yhteyden solmiminen ruumiissa olevine luonnonvoimien ja tunne-elämän välille.

Opetus ei painottanut tekniikkaa – päämääränä ei ollut teknisesti oikea oppinen suoritus, vaan monesti puhuttiin henkisen tulemisesta näkyväksi. Keskeisiä osa alueita tunneilla olivat voimistelu, rytmiikka ja improvisaatio.

Vappu Kitti (Tommi Kitin äiti) kertoi kesällä 1990 Puolanne–Karpio-koulun opetuksesta 1940-luvulla seuraavaa:

Treenaustuntikin pidettiin improvisatorisesti, samoja asioita ei toistettu systemaattisesti, eri liikkeille ei nimiä ettei suorituksesta tulisi mekaanista. Aluksi oli lämmittelyosa, jossa juostiin ja suoritettiin erilaisia heilahduksia, sitten seurasi usein venyttelyliikkeitä pareittain. Seuraavaksi tehtiin erilaisia rytmisiä askel, hyppy ja pyörähdysliikkeitä ja sarjoja sekä piirissä että diagonaalissa. Lisäksi tunti sisälsi improvisointia rytmiin, eri aiheisiin tai ruumiin osiin liittyen. Tunnit säestettiin pianolla.

Samankaltainen kolmivaiheinen tuntirakenne kuvataan myös Uudessa Suomessa 18.1.1931.

Alkuosa tunnista käytetään verryttelyyn ja muokkaukseen eli ruumiin kunnossa pitämiseen ja kehittämiseen. Toisen osan muodostavat rytmiharjoitukset voimakkaina liikkeinä, hyppelyinä ja käyntilajeina. Kolmas osa on tanssiin johtavaa, usein improvisoinnin luontaista ilmaisuliikkeiden harjoitusta, jossa tulee kysymykseen koko ruumiin työskentely.

Liikunta- ja tanssikoulut järjestivät tanssinäytöksiä, jotka jakautuivat kahteen osaan. Ensimmäisenä oli voimisteluharjoituksia ja toisena lyhyitä tanssinumeroita, jotka olivat joko oppilaiden tai opettajan sommittelemia.