Suomalaisen tanssin kenttä monipuolistui 1970-luvulla. Suomen Kansallisbaletti sai rinnalleen muutamia pienempiä modernin tanssin ammattilaisryhmiä. Keskeisenä ryhmien perustamisen motiivina oli työpaikkojen luominen tanssijoille. Merkittävimpiä 1970-luvulla perustetuista tanssiryhmistä olivat Tanssiteatteri Raatikko ja Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmä. 1980-luvun lopussa ryhmiä toimi pääkaupunkiseudun lisäksi mm. Tampereella, Turussa, Oulussa ja Porissa.
Valtion taloudellinen tuki tanssiryhmille kasvoi vähitellen, mutta vasta vuonna 1983. 1980-luvulla uusia ryhmiä pääsi tanssitaidetoimikunnan tuen piiriin, ja hetken tanssilla oli oma tila, Studio Julius, Helsingissä. 1990-luvun alun lama keskeytti tanssin julkisen tuen kasvun.
Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitos aloitti modernin tanssin koulutuksen vuonna 1983. Sen ja myöhemmin muualla käynnistyneen tanssikoulutuksen myötä tanssijoiden ja tanssinopettajien määrä alkoi kasvaa ripeästi. Olemassa olevat ryhmät pystyivät työllistämään vain harvoja. Tämä johti laajenevaan freelancer-tanssijoiden kentän muodostumiseen ja yksittäisten produktioiden tuottamiseen vähäisellä rahoituksella.
Keskeisiä tanssintekijöitä 1980-luvulla olivat mm. Jorma Uotinen, Reijo Kela, Ulla Koivisto, Leena Gustavson ja Sanna Kekäläinen. Uotisen voimakas esiintyjäpersoona ja visuaalisesti sävyttynyt tanssi hallitsivat suomalaisen tanssin julkisuutta, mutta uusia tuulia tuli myös muualta.
Perinteisten amerikkalaisten modernin tanssin tekniikkojen (graham, cunningham, nikolais ja limon) rinnalle tulivat uuden tanssin pehmeät, tanssijoiden oman ruumiin kokemusta korostavat lähestymistavat. Uuden tanssin keskeiseksi foorumiksi muodostui vuonna 1986 perustettu Zodiak Presents. Reijo Kela puolestaan toimi teatterin esitystilasta irtautuneen, improvisaatiota ja suoraa lähikontaktia käyttävän tanssin airuena jo 1980-luvulla.
Otteita Anne Makkosen pro gradu -tutkielmasta: Kurt Jooss – Pina Bausch – Marjo Kuusela tanssiteatterin ja sen kehityksen edustajina
Marjo Kuusela: Ulkomaisten tanssivaikutteiden ja oman käsialan paradoksi (s.113–128) osa Teatterimuseon nettijulkaisua WEIMARISTA VALTOIHIN – kansainvälisyys suomalaisessa tanssissa.
Paneelikeskustelu (Jorma Uotinen, Leena Gustavson, Jyri Pulkkinen, Jyrki Karttunen, Tero Saarinen): Carolyn Carlsonin vaikutus suomalaiseen tanssiin (s. 139–158) osa Teatterimuseon nettijulkaisua WEIMARISTA VALTOIHIN – kansainvälisyys suomalaisessa tanssissa.
Aino Kukkonen: Huomioita suomalaisesta 1980-luvun uudesta tanssista kansainvälisessä kontekstissa (s. 128–138) osa Teatterimuseon nettijulkaisua WEIMARISTA VALTOIHIN – kansainvälisyys suomalaisessa tanssissa.
Aino Kukkosen väitöskirja (2014) Postmoderni liikkeessä – tulkintoja 1980-luvun suomalaisesta tanssista. Keskiössä Reijo Kela, Jorma Uotinen ja Sanna Kekäläinen.