Helsingin Sanomat 24.12.1965, otteita Sven Hirnin lehtiartikkelista
Helmikuun 3. päivänä 1850 Topelius julkaisi lehdessään Helsingfors Tidningar ensimmäisen tunnetuista Leopoldiner-kirjeistään… Sen lopuksi hän (Topelius) kertoi, että Alina Frasa oli järjestänyt oppilailleen onnistuneet lopettajaistanssiaiset. ”Koskaan oppilaat eivät ole enemmän rakastaneet opettajatartaan ja itsekin hän on turvaton lapsi, johon kaikkien hyväntahtoisuus ja myötätunto kohdistuvat”.
Tämä ei suinkaan ollut ensimmäisen kerta, jolloin Topelius kohdisti huomionsa nuoreen tanssijattareen Alina Frasaan. Jo parin vuoden ajan hän oli kiinteästi ja ihailevasti seurannut Alinan esityksiä ja kohtaloa…
Topeliuksen vilpitön, setämäinen kiintymys Alinaan antaisi sinänsä ehkä hieman erityistä aihetta käsitellä tanssijattaren elämäntarinaa. Hänellä oli kuitenkin toinen, vieläkin kuuluisampi ihailija. Aleksis Kiven tiedetään palvoneen tanssijatarta hänelle ominaisella surunvoittoisalla ja etäisellä tavalla. Kiven runoudesta tavattavat eteeriset, valkealiinaiset naishahmot kuvastavat kirjailijan tuntemaa kaipuuta ja Alina Frasan huntutanssin jättämää syvää, kipeätä vaikutusta. Viehkeän olennon esiintyminen Töölön ulkoravintolan ja muiden huvittelupaikkojen keskinkertaiselle yleisölle sisälsi ristiriitaisen elementin, joka kenties erityisen voimakkaasti vetosi Kiven omaan rikkinäiseen sielun elämään.
Kertomukset Alinan hämärästä ja vaikeasta lapsuudesta tarjosivat kaupunkilaisille kiitollisen puheenaiheen ja lisäsivät epäilemättä hänen suosiotaan. Aineksista kehittyi vähitellen todellinen Tuhkimotaru, joka sisälsi yllin kyllin romanttisia ja tunteellisia piirteitä. Anders Ramsay on muistelmissaan kertonut oman versionsa Alina Frasan vaiheista, joka todennäköisesti vastaa helsinkiläisten yleistä käsitystä…
Ramsay muistelee Helsingissä vuoden 1850 paikkeilla levinneen huhun siitä. että Alina Frasa ei suinkaan olisi sveitsiläisen herra Frasan oma tytär, vaan rikkaitten vanhempien kotoa ryöstetty lapsukainen. Julmien maasta toiseen kiertävien Frasojen toimesta hänet oli opetettu ansaitsemaan elatuksensa yhdessä toisten kovaosaisten, perheen lapsibalettiin kuuluvien pienokaisten kanssa…
Tämän kiehtovan tarinan todenperäisyyttä on J.V. Lehtonen on tutkinut asiakirjojen valossa ja selostanut tuloksen suuressa Kivi-elämänkerrassaan Nurmijärven poika. Oikoen monia harhakäsityksiä hän on todennut, että Alina Frasan oikea nimi oli Helena Anderle ja että hän oli syntynyt tammikuun 25. päivänä 1834 Reichenhallissa Baijerin kuningaskunnassa. Äiti oli yksinkertainen kirvesmiehentytär Josepha Anderle ja Alinan holhooja, nahkatavarain kauppias Wolfgang Haller oli aikoinaan antanut suostumuksensa tytön siirtymiselle Frasan perheen huostaan. Tausta ei siis tässä suhteessa ollut sen kummallisempi kuin monen muun sirkus- ym. seurueissa esiintyvien taiteilijoiden kohdalla: köyhä äiti oli keventänyt elatushuoliaan luovuttamalla lapsensa kiertäville tanssitaiteilijoille…Kiertävän taiteilijan osa ei ollut helppo ja poikkeuksellista oli vain se, että Alina omasi harvinaisen viehkeän olemuksen ja todellista tanssijattaren lahjakkuutta…
Varsin pian nuori Alina Frasa – oikeaa nimeään Helena Anderle hän ei ryhtynyt käyttämään – kykeni elättämään itsensä opettamalla tanssia sekä helsinkiläisille että myös muiden kaupunkiemme nuorisolle. 1852 hän kävi Pietarissa saamassa jatko-opetusta balettimestari Pichot’n johdolla…
Elokuussa 1952 hän tanssi Edvard Sternströmin näytösten väliajoilla ja vuotta myöhemmin hän Hilda Sällströmin musikaalisen matinean yhteydessä – tuolloin häntä täysin oikeutetusti kutsuttiin ”tanssitaiteen ainoaksi edustajaksi maassamme”. Siitä huolimatta ei tullut kysymykseen näytösten järjestäminen, jotka yksinomaan olisivat perustuneet Alinan omiin esityksiin. Osittain tämä perustui hänen omaan vaatimattomuuteensa, osittain siihen tosiseikkaan, ettei yleisöä ollut riittävästi näin harvinaista ohjelmistoa varten. Katkeraan sävyyn Morgonbladet 10.10.1853 huomauttikin, että tässä maassa itsekukin osaa antaa arvoa tanssille omakohtaisena huvituksena, mutta silloin kun on kysymys tanssin katselemisesta, silloin ovat vain harvat valmiit lunastamaan lippunsa. Tämä siitä huolimatta, että Frasan esitysten seuraaminen tuotti todellista nautintoa, sillä ”hän on meillä ainut, joka kykeni osoittamaan tanssitaiteeseen sisältyvät suuret kauneusarvot”.
Rohkenemme tämän johdosta todeta, että Alina Frasa oli oloissamme eräänlainen uranuurtaja omalla alallaan. Tehtävä oli epäkiitollinen ja menestys jäi vaatimattomaksi. Sitä parempi tulos oli kuitenkin Alinan toimiessa kaupallisemmalla linjalla, tanssikurssien ammattimaisena järjestäjänä. Useita viikkoja kestävä opetus huipentui aina päättäjäistansseihin, joissa sekä nuorilla oppilailla että vanhemmilla oli tilaisuus näyttää taitojaan.
… Miehensä, Johan Robert Ahreniuksen, Alina Frasa löysi Viipurista…Johan Robert Ahrenius ryhtyi kauppiaaksi ja keksi varsin tuotteliaan elinkeinon ryhtyessään vuonna 1870, viipurilaisten oluenpanijoiden rajattomaksi harmiksi, tuottamaan valmiiksi pullotettua olutta ja simaa. Liiketoimien laajetessa hän muutti Helsinkiin, joten Alina Frasa-Ahrenius vietti loppuosan elämästään täällä – jollemme ota lukuun niitä kiertueita, joiden yhteydessä hän jatkuvasti pyrki istuttamaan kepeän tanssin jaloa taitoa toivottoman kankeisiin suomalaisiin.