{"id":1381,"date":"2017-03-14T14:19:18","date_gmt":"2017-03-14T11:19:18","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/?p=1381"},"modified":"2018-02-12T15:08:42","modified_gmt":"2018-02-12T12:08:42","slug":"ervi-siren-olen-aina-loytanyt-etsimani","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/ervi-siren-olen-aina-loytanyt-etsimani\/","title":{"rendered":"Ervi Siren<\/em> Olen aina l\u00f6yt\u00e4nyt etsim\u00e4ni"},"content":{"rendered":"

Kaikki vuosikymmenten tanssikokemukset ovat kehossani. Jollain tasolla ne pulpahtelevat esiin teoksissani, ja ainakin j\u00e4lkik\u00e4teen pystyn tunnistamaan v\u00e4l\u00e4hdyksen kulloisestakin ryylilajista ja vuosikymmenest\u00e4.<\/p>\n

Tanssi t\u00e4ytti el\u00e4m\u00e4n aamusta iltaan<\/h2>\n

Minulla on ollut monia hienoja opettajia. Vuonna 1954 aloitin baletti tunnit kotikaupungissani Riihim\u00e4ell\u00e4. Opettajani oli Varpu Heimolainen, silloinen Suomen Kansallisoopperan balettikoululainen ja my\u00f6hemmin ryhm\u00e4\u00e4n kiinnitetty tanssija. Tunteja s\u00e4esti aina neiti Varmanen, joka oli mielest\u00e4ni niin hieno, ett\u00e4 sinnikk\u00e4\u00e4sti kutsuin h\u00e4nt\u00e4 neiti Farmaseksi. Tunteja k\u00e4vi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti seuraamassa ja valvomassa balettimestari Alexander Saxelin. Silloin opin, kuinka vakavasti tanssiin ja opetukseen tuli suhtautua.<\/p>\n

Mieleenpainuvinta t\u00e4lt\u00e4 ajalta oli tunnin aloitus, keskittyminen ja ihana tunnelma. Neiti Varmasen ensimm\u00e4iset tahdit, pehme\u00e4 k\u00e4den liike \u2013 tanssi tunti oli alkanut. T\u00e4llaisia ikimuistoisia tuokioita muistan paljon eri opettajien tunneilta. Oivaltamisen hetki\u00e4, jolloin minulla on ollut tunne, ett\u00e4 olen juuri l\u00f6yt\u00e4nyt etsim\u00e4ni.<\/p>\n

My\u00f6hemmin balettiopettajanani oli balettitanssija Kari Karnakoski Hyvink\u00e4\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n piti my\u00f6s kes\u00e4kursseja \u00d6stersundomin Karhusaaressa. Hyvink\u00e4\u00e4ll\u00e4 aloin harrastaa niin ik\u00e4\u00e4n suomalaista naisvoimistelua. Voimistelunopettajani Pirkko Tommila oli taiteellinen ja teki tanssillisia ohjelmia. H\u00e4n k\u00e4ytti harjoituksissa my\u00f6s improvisaatiota, mik\u00e4 oli minulle baletin” oikeat” liikkeet oppineelle h\u00e4mment\u00e4v\u00e4 kokemus. Lukioaikana liityin Riihim\u00e4en kansantanssijoihin. Pienell\u00e4 paikkakunnalla tartuin kaikkeen, mit\u00e4 oli tarjolla. 1950- ja 60-luvuilla ei ollut kovinkaan yleist\u00e4, ett\u00e4 sai harrastaa. Minun vanhempani tukivat ja arvostivat tanssiharrastustani. Opin jo nuorena opettajiltani kunnioituksen taiteen tekemiseen ja harjoitteluun.<\/p>\n

Melkoinen r\u00e4j\u00e4ytys oli hetki, jolloin Riitta Vainio tuli pit\u00e4m\u00e4\u00e4n tanssikutssia Riihim\u00e4elle vuonna 1967. Energinen Riitta muusikoineen ja tulenpalavine puheineen tanssista sai minut kirjoittamaan hurmioituneita aineita koulussa. Sadepisaran putoaminen ja syksyn lehden leijuminenkin voi olla tanssia. Tanssia oli kaikkialla.<\/p>\n

Koulun j\u00e4lkeen aloin opiskella Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella. Se oli jotenkin l\u00e4hinn\u00e4 tanssia. Kansallisbaletin koulu oli tuolloin ainoa paikka, jossa pystyi kouluttautumaan tanssijaksi. Elna Kopponen oli minulle voimistelulaitoksen sielu, monipuolisesti sivistynyt, laajakatseinen ja humaani opettaja. H\u00e4n oli opiskellut saksalaista vapaata tanssia ja perehdytti meid\u00e4t my\u00f6s Rudolf von Labanin ajatteluun. Olin melko huono urheilija, mutta opin juoksemaan ja uimaan, mist\u00e4 olen iloinen. N\u00e4it\u00e4kin taitoja k\u00e4yt\u00e4n yh\u00e4.<\/p>\n

Voimistelulaitoksen opintojen ohella k\u00e4vin tanssitunneilla Leila Sillantakan ja G\u00f6ran L\u00f6fstr\u00f6min juuri perustetussa Helsingin Modernin tanssin studiossa (nykyinen Helsingin Tanssiopisto). T\u00e4st\u00e4 alkoi modernien tanssitekniikoiden opiskelu. Voimistelulaitokselta valmistumisen j\u00e4lkeen valitsin tanssin. Sain opettaa alkeistunteja studiolla, ja muutaman vuoden kuluttua perustettiin tanssistudion ammattiryhm\u00e4. Siit\u00e4 tuli my\u00f6hemmin Tanssiteatteri Rollo, joka nimettiin Jorma Uotisen ryhm\u00e4lle tekem\u00e4n koreografian mukaan. Tanssi t\u00e4ytti el\u00e4m\u00e4ni \u2013 opetusta ja harjoituksia viikolla ja esiintymisi\u00e4 viikonloppuisin. Kes\u00e4lomalla opiskelin uutta kes\u00e4kursseilla Ruotsissa ja Saksassa. Intomielinen pioneerihenki toii voimia.<\/p>\n

Innokas opiskelu jatkui Rollon tanssijana: Graham-, Horton- ja Lim\u00f3n-tekniikkaa, jazzia Ja yh\u00e4 balettia. 1970-luvun lopulla Jorma Uotinen ty\u00f6skenteli Pariisissa Carolyn Carlsonin ryhm\u00e4ss\u00e4 ja teki muutamien lomakuukausien aikana koreografioita Rollon tanssijoille. Jorma loi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle n\u00e4yn, tunnelman, kokonaisteoksen. Tanssi, l\u00e4sn\u00e4olo, lavastus, puvustus ja musiikki rakensivat yhdess\u00e4 teoksen maailman. Jorma oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen pikkutarkka kaikkien osaalueiden suhteen mutta samalla kuitenkin kannustava ja innostllva. Kaikki t\u00e4m\u00e4 loi tunnun vahvasta ammattimaisuudesta. Olimme mukana taiteessa.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n asti teokset olivat olleet usein lyhyit\u00e4. Yhteen iltaan mahtui monia pieni\u00e4 tansseja. Ulla Koivisto oli meist\u00e4 ensimm\u00e4inen, joka Ruotsin Balettakademienin kes\u00e4kurssien ja Cunningham-tekniikan innostamana l\u00e4hti New Yorkiin ja k\u00e4vi v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s tekem\u00e4ss\u00e4 Rollolle kokonaisia, pitki\u00e4 teoksia. Meree Cunninghamin ajattelu, tilan- ja liikkeenk\u00e4ytt\u00f6, ajoitus ja musiikki vaativat taas uudenlaista ajattelua, l\u00e4sn\u00e4oloa, tekniikkaa ja tarkkuutta.<\/p>\n

Vuonna 1977 alkusyksyll\u00e4 l\u00e4hdin itse New Yorkiin. Olin opiskellut huolella kaupungin kartan ja merkinnyt muistiin t\u00e4rke\u00e4t studiot. Niinp\u00e4 tiesin heti liikkeelle l\u00e4htiess\u00e4ni, miss\u00e4 liikuin. Jonkinlainen ihana vapauden tunne valtasi minut, kun aistin kaupungin tunnelmaa, hajuja ja alkusyksyn kuumuutta. Viola Farberin, entisen Cunnighamin ryhm\u00e4n tanssijan, olin tavannut K\u00f6lnin kansainv\u00e4lisill\u00e4 tanssikursseilla edellisen\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 ja tiesin heti, ett\u00e4 h\u00e4n on minun opettajani. Cunninghamin liikeajattelu tietenkin n\u00e4kyi selv\u00e4sti, mutta Farber oli dramaattisempi ja erityisen musikaalinen tanssija, itsekin konsertti tason pianisti. Niinp\u00e4 tuntien s\u00e4est\u00e4j\u00e4t oli valittu erityisell\u00e4 huolella. Kaikki odottivat lauantaitunteja upean pianistin takia, ja my\u00f6s Viola n\u00e4ytti nauttivan silminn\u00e4hden yhteisty\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Tunnit olivat teknisesti haastavia. Kaikki harjoitukset olivat kuin pieni\u00e4 tansseja, t\u00e4ynn\u00e4 eri suuntia, muuttuvaa ajoitusta ja tilank\u00e4ytt\u00f6\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 Viola saattoi lis\u00e4ksi kysy\u00e4: “Mit\u00e4h\u00e4n sinun el\u00e4m\u00e4ss\u00e4si on mahtanut tapahtua?” \u2013 eli kuinka kaiken muun, liikkeen ja suuntien, melskeess\u00e4 voisi viel\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 oman olemuksensa vapaaksi. Toinen ihana opettaja oli Dan Wagoner. Paul Taylorin ja my\u00f6s Cunninghamin ryhm\u00e4ss\u00e4 esiintynyt nallemainen Wagoner toi tunneille haastavaa teknisyytt\u00e4, mutta my\u00f6s leikkisyytt\u00e4 ja iloa. N\u00e4ilt\u00e4 molemmilta opettajilta olen oppinut paljon. Oli my\u00f6s vapauttavaa el\u00e4\u00e4 poissa Suomesta, ei kenenk\u00e4\u00e4n maalla. Opiskelijoita tuli ymp\u00e4ri Yhdysvaltoja ja Eurooppaa.<\/p>\n

New Yorkissa opiskelin kahteen otteeseen, yhteens\u00e4 noin vuoden. Sen j\u00e4lkeen tein ensimm\u00e4isen koreografiani Kymmenen tikkua laudalla seitsem\u00e4lle Railon tanssijalle. Musiikin s\u00e4velsi Sakari Kukko, ja teos esitetriin Suomen Kansallisteatterin pienell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Se oli upea alku koreografin uralleni, joka sitten onkin jatkunut monipolvisena ja niin yl\u00e4- kuin alam\u00e4keen kulkevina tunnelmina.<\/p>\n

Opin luottamaan hetkeen<\/h2>\n

Vuonna 1981 syntyi tytt\u00e4reni Ilta-Maria. Tanssiteatteri Rollo, jossa ty\u00f6skentelin vuodet 1974\u20131980, oli hajonnut edellisen\u00e4 vuonna. Olin tehnyt kaksi omaa koreografiaa. Monet ajatukset py\u00f6riv\u00e4t p\u00e4\u00e4ss\u00e4ni: Mit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tekniikan j\u00e4lkeen? Voisiko tanssia tehd\u00e4 helpommin? Ja miss\u00e4 itse asiassa on tanssi ja ilo? Olin v\u00e4synyt ja etsin jotain. En vain tiennyt, mit\u00e4.<\/p>\n

Olin juuri aloittanut tuntiopettajana Teatterikorkeakoulun n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n laitoksella. Aloin mietti\u00e4 opettamista uudelleen. Miten voisin auttaa n\u00e4yttelij\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nt\u00e4? Miten n\u00e4yttelij\u00e4 voisi tanssia tai luoda tanssia? Samaan aikaan luin lehdest\u00e4 henkil\u00f6st\u00e4, joka ty\u00f6skenteli hengityksen, \u00e4\u00e4nen ja kehon kanssa. N\u00e4in l\u00f6ysin bioenergetiikan ja reichilaisen kehoterapian. Taas kerran tiesin, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 oli etsim\u00e4ni. L\u00f6ysin uuden opettajan Matti Matilaisen ja my\u00f6hemmin Meri Lehtisen, joka on tuonut bioenergetiikan Suomeen.<\/p>\n

Alkoi uudenlainen tutkiminen. Uppouduttiin kehon sis\u00e4lle, hiljaisuuteen, meluamiseen, tunteisiin, mieleen, ihmiseen kokonaisuutena. Opin paljon kehon energioista, kehon sis\u00e4isist\u00e4 yhteyksist\u00e4 ja itsest\u00e4ni. Ensimm\u00e4inen reaktioni oli, ett\u00e4 olin l\u00f6yt\u00e4nyt kultasuonen \u2013 ja niin varmaan l\u00f6ysinkin. Jos olisin tiennyt, kuinka kauan tie jatkuu ja mit\u00e4 se toi tullessaan, tuskin olisin uskaltautunut t\u00e4lle matkalle. Onneksi en tiennyt.<\/p>\n

Tanssitekniikat olivat yht\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja kehoterapia toisaalla. En halunnut palata vanhaan tekemisen tapaani, mutta en viel\u00e4 hallinnut uutta. Muutama vuosi oli melkoista suossa tarpomista. Aloin kuitenkin v\u00e4hitellen kehitell\u00e4 harjoituksia, hitaasti yksi kerrallaan: syksyll\u00e4 yksi, kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 toinen. Olisin halunnut kiirehti\u00e4, mutta en voinut. Kaikki, mit\u00e4 kehoni ja mieleni oli k\u00e4ynyt l\u00e4pi bioenergetiikan harjoituksissa, vaati my\u00f6s sulattelua. Oli hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 verkkaisuus. Ty\u00f6n alla oli kysymys, mill\u00e4 harjoituksilla voisin saada tanssijan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kehoaan taitavasti niin, ett\u00e4 samalla oma persoonallisuus voisi avautua monimuotoisesti esiin.<\/p>\n

Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitos perustettiin vuonna 1983. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin siirryin kouluun opettamaan. Olin jo ehtinyt v\u00e4h\u00e4n kypsytell\u00e4 oppimaani. Olen ikuisesti kiitollinen niille ennakkoluulottomille oppilaille, jotka silloin ja my\u00f6s my\u00f6hemmin ovat ty\u00f6skennelleet kanssani. Koko ajan lain uusia harjoituksia, vaikka en aina tiennyt, mihin ne johtavat. Opin v\u00e4hitellen luottamaan hetkeen.<\/p>\n

Toinen lapseni Juho-Kalle syntyi vuonna 1994. Taas her\u00e4si kysymys, mit\u00e4 nyt. Meri Lehtisen avulla tutustuin continuum-ty\u00f6skentelyyn, Susan Harperiin sek\u00e4 Emilie Conradiin, continuumin perustajaan. Continuum-metodi perustuu \u00e4\u00e4nity\u00f6skentelyyn ja ajatukseen siit\u00e4, ett\u00e4 kehomme on suurimmaksi osaksi vett\u00e4. Ajatus vedest\u00e4 vie ty\u00f6skentelyn ohi reichilaisen kehonmuistiajatuksen. Kehon muisti on paljolti lihaksissa. Veden muisti on kuitenkin universaalimpaa tietoa.<\/p>\n

En osaa opettaa continuum-metodia, sill\u00e4 en ole opiskellut sit\u00e4 tarpeeksi pitk\u00e4lle. Vesiajarus ja Masaru Emoton kirjat kuitenkin innostivat minua. Aloin saada ty\u00f6skentelyyn helppouden tunnetta. Teinkin vesiajatuksesta oman versioni. Mielikuva siit\u00e4, ett\u00e4 luut ja nivelet kelluvat vedess\u00e4 ja neste voi virrata vapaasti, mahdollistaa my\u00f6s kehon sis\u00e4isen spiraalin aukeamisen. Vesimielikuva toi siis paitsi liikkumiseen helppoutta my\u00f6s hengitt\u00e4vyytt\u00e4 ja tarvittaessa hienovaraista aistivaa liikett\u00e4 ja nopeutta \u2013 kuin itsest\u00e4\u00e4n syntyv\u00e4\u00e4 liikett\u00e4 ja ajoitusta.<\/p>\n

Meiss\u00e4 on jo kaikki<\/h2>\n

Olin jossain vaiheessa toivonut voivani pyyhki\u00e4 tanssitekniikat pois kehostani ja aloittavani uudestaan puhtaalta p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4. Hauskaa, ett\u00e4 uudenlaisen ty\u00f6skentelyn avulla l\u00f6ysinkin tanssitekniikat uudelleen \u2013 niiden ytimen ja hienouden uudella tavalla. En edelleenk\u00e4\u00e4n halua palata vanhaan opettamisen tapaani, mutta arvostan kaikkea aiemmin tekem\u00e4\u00e4ni ja opiskelemaani.<\/p>\n

Ihmiskuvani alkoi muuttua n\u00e4iden vuosien aikana. Aloin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 itse asiassa meiss\u00e4 on jo kaikki. Aiemmin toivoin tanssijan jotenkin ylitt\u00e4v\u00e4n rajansa. Nyt haluan harjoitusten avulla houkutella tanssijan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n oman rajattomuutensa. Sietokykyni on kehittynyt. Jaksan odottaa ja antaa tanssijan edet\u00e4 omaan tahtiinsa. Toisaalta voin tarttua hetkeen, jolloin n\u00e4en uusia asioita ja oivalluksia tapahtuvan, ja innostaa vauhdilla eteenp\u00e4in. Itselleni esit\u00e4n aina kysymyksen opettaessani ja tehdess\u00e4ni koreografiaa: mik\u00e4 harjoitus olisi juuri t\u00e4h\u00e4n hetkeen oikea ja veisi tanssijaa eteenp\u00e4in?<\/p>\n

Nyt noin 30 vuotta my\u00f6hemmin tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 olen saanut monet asiat yhdistym\u00e4\u00e4n ty\u00f6ss\u00e4ni. Harjoitukset, tanssi ja koreografia el\u00e4v\u00e4t vuorovaikutuksessa kesken\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Opetustunnin ja harjoitukset olen jotenkin j\u00e4sennellyt etuk\u00e4teen, mutta usein kysymykseni muuttaa suuntaa. Olen oppinut luottamaan siihen, ett\u00e4 saan hetkeen oikean vastauksen tai oivalluksen. Tanssijan toivon antautuvan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n senhetkisen olotilansa mukaan ja luottavan tietoon omasta kehostaan.<\/p>\n

Opetuksestani on muodostunut kehoa aistivaa ty\u00f6skentely\u00e4. Sen tarkoituksena on avata kehon energioita ja tietoisuutta, tuoda ty\u00f6skentelyyn helppoutta, luoda liikett\u00e4 ja liikkeen tarkkuutta, vapautta ja iloa. Ehdottomasti haluan painottaa my\u00f6s taitoa, kehon tietoista taitoa ja harjoittelua. Nykyinen tapani opettaa on tuottanut paitsi paljon uusia harjoituksia my\u00f6s suuren muutoksen suhtautumisessani tanssijaan ja tanssiin.<\/p>\n

Tapani opettaa on niin ik\u00e4\u00e4n koreografisen ty\u00f6skentelyni perusta. Samalla tunnilla voin n\u00e4hd\u00e4 harjoituksia, tanssia, liikkeen l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4 ohi tavanomaisen ja koreografisia aihioita. Harjoitus voi edet\u00e4 esimerkiksi seuraavasti: “Vie huomiosi olkaniveleen. Olkanivel on pallonivel. Anna sen mieless\u00e4si kellua kuopassaan vapaasti. Voit v\u00e4hitellen liikuttaa nivelt\u00e4, liikuttaa koko k\u00e4sivartta alhaalla. Voit my\u00f6s nostaa k\u00e4sivartta ylemm\u00e4ksi ja yl\u00f6s oman tuntemuksesi mukaan. Anna hengityksesi virrata vapaasti. Huomioi v\u00e4lill\u00e4 tietoisesti hengityst\u00e4si. Voit kiert\u00e4\u00e4 pehme\u00e4sti olkanivelt\u00e4. Voit huomioida olkanivelen, kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4n, ranteen, sormet ja antaa kaikkien luiden kellua vapaasti.” Tavallisesti ehdottelen eteenp\u00e4in \u2013 esimerkiksi yhteys lapaluuhun, lonkkaniveleen, kylkeen, polviin ja jalkoihin. Olkanivelest\u00e4 voi v\u00e4hitellen alkaa kasvaa spiraaliliike, joka avaa kehoa omalla tavallaan. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa liike on viel\u00e4 hyvin hienovaraista. Voin ehk\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 yl\u00e4vartalon avautuvan jo voimakkaasti eri suuntiin. Voin my\u00f6s n\u00e4hd\u00e4 tanssijan liikkuvan tilassa ja leikkiv\u00e4n vapaasti eri kehonosilla. Tanssija voi siis seurata ehdotuksiani, kuinka liike voisi edet\u00e4, tai seurata sit\u00e4, mit\u00e4 olkap\u00e4\u00e4n huomioiminen ja liike h\u00e4nen kehossaan aiheuttaa.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 yhteydet kehossa \u2013 t\u00e4m\u00e4 tanssi \u2013 ovat aina tanssijan muistissa, koska keho on ne itse l\u00f6yt\u00e4nyt.<\/p>\n

Siin\u00e4 se on<\/h2>\n

Harjoitukset ovat pitki\u00e4. Esimerkin harjoitus voi kest\u00e4\u00e4 45 minuuttia, usein tunninkin. Ohjailen sit\u00e4 koko ajan sen mukaan, mit\u00e4 n\u00e4en. Kyselen itselt\u00e4nikin:<\/p>\n

“Mit\u00e4h\u00e4n nyt kannattaisi sanoa?” Usein kannattaa olla hiljaa. N\u00e4in alkaa synty\u00e4 niin ik\u00e4\u00e4n koreografiani. Valitsen joitakin harjoituksia ja teemoja, joiden kanssa haluan ty\u00f6skennell\u00e4. Teet\u00e4n harjoituksia pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Harjoituksista alkaa avautua jonkinlainen sis\u00e4inen tarina ja teoksen maailma. Se avautuu siit\u00e4, mit\u00e4 alan n\u00e4hd\u00e4 tanssijassa ja miten h\u00e4n kuljettaa teemaa eteenp\u00e4in. Valitsen suunnan, ja usein samasta teemasta l\u00f6ytyy hyvinkin monenlaisia mahdollisuuksia. Harjoittelen yhdess\u00e4 kaikkien tanssijoiden kanssa ja usein my\u00f6s yksitellen kunkin kanssa.<\/p>\n

Alan olla sellaisessa vaiheessa, ett\u00e4 ty\u00f6skentely on innostavaa ja hauskaa. N\u00e4en harjoituksissa loistavia tansseja ja keskittymist\u00e4. Siin\u00e4 se on. T\u00e4m\u00e4n lauseen voin sanoa monesti.<\/p>\n

Melkoinen pudotus tulee alkaessani p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 voin ottaa mukaan teokseen. Harkitsen kohtausten pituuksia ja j\u00e4rjestyst\u00e4. Musiikkia suunnitellaan. Hauskuus on tipotiess\u00e4\u00e4n, ihana lennokkuus h\u00e4vi\u00e4\u00e4. Miksi olen t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6n tehnyt? Miss\u00e4 ovat alkuper\u00e4iset ajatukset, joita l\u00e4hdin toteuttamaan?<\/p>\n

Jollakin tapaa prosessi tekee aina ympyr\u00e4n. Viel\u00e4 kerran palataan perusharjoituksiin, joista l\u00e4hdettiin liikkeelle. Jollain kummalla tavalla n\u00e4en taas alkuper\u00e4isen n\u00e4kyni \u2013 en ehk\u00e4 sellaisena, kuin aluksi ajattelin, mutta ydin on tallella.<\/p>\n

Harjoittelen mielell\u00e4ni pitk\u00e4\u00e4n, v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kolme kuukautta. Haluan, ett\u00e4 prosessi etenee hitaasti ja tanssijat voivat asettua teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Askelia ei ole annettu, vaan liikemateriaali luodaan teeman pohjalta. Jotta liikemateriaali olisi vapaata teht\u00e4v\u00e4n seuraamista ja kuitenkin toistettavissa, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 perustuu siihen, ett\u00e4 kaikkea vain harjoitellaan paljon. Niinp\u00e4 tanssija on joka kerta kuin uuden \u00e4\u00e4rell\u00e4. Kaikenlaista ohjeistusta rakennetaan jossain vaiheessa, kuin turvaverkoksi. Usein ohjeista voi ainakin osaksi luopua ennen teoksen valmistumista.<\/p>\n

Olen aina sanonut, ett\u00e4 jos ep\u00e4onnistumme, otan kaiken vastuun. Nautin kuitenkin ty\u00f6skentely tavastani suunnattomasti. Matkan varrella jokaisella tanssijalla on my\u00f6s niin huikeita hetki\u00e4, ett\u00e4 harjoittelun avulla yrit\u00e4mme jotenkin saavuttaa l\u00e4hes sen hienoimman hetken.<\/p>\n

Olen onnellinen siit\u00e4 rohkeudesta, jota tanssijat ovat osoittaneet hypp\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mukaan ty\u00f6skentelytapaani. Koreografiani ovat aina tanssijal\u00e4ht\u00f6isi\u00e4, eli tanssijoista ja heid\u00e4n persoonallisuudestaan ty\u00f6 l\u00e4htee k\u00e4yntiin ja rakentuu v\u00e4hitellen teokseksi.<\/p>\n

Koko ty\u00f6ryhm\u00e4 on minulle t\u00e4rke\u00e4. On kiinnostava n\u00e4hd\u00e4, miten muut suunnittelijat kokevat ty\u00f6ni. Jokainen suunnittelija cuo aina ty\u00f6h\u00f6n uutta assosiaatiopintaa ja nostaa esiin asioita oman n\u00e4kemyksens\u00e4 mukaan. N\u00e4in teos saa taas uuden ilmeen.<\/p>\n

Muutamien viimeisten t\u00f6iden ajan ty\u00f6ryhm\u00e4ni on pysynyt samana. Olenkin iloinen, ett\u00e4 minulla on ty\u00f6ryhm\u00e4, jossa ei tarvitse analysoida ja pit\u00e4\u00e4 pitki\u00e4 keskusteluja. On tunne, ett\u00e4 he ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 olen tekem\u00e4ss\u00e4 ja tuovat mukaan oman osaamisensa ja luovuutensa.<\/p>\n

Hengitys ja henkisyys<\/h2>\n

Hengityksen v\u00e4lityksell\u00e4 olemme yhteydess\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan. Sis\u00e4\u00e4nhengityksell\u00e4 otamme sis\u00e4\u00e4n ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 energiaa ja uloshengityksell\u00e4 annamme ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6mme jotain itsest\u00e4mme. L\u00f6ysin hengityksen moninaisuudessaan bioenergetiikan avulla. Tulihengityst\u00e4, l\u00e4\u00e4h\u00e4tyst\u00e4, hengityksen ohjailemista kehon eri osiin sek\u00e4 vain hengityksen kuuntelemista \u2013 olen kokeillut kaikkia. Tietoinen hengitys on tuonut el\u00e4m\u00e4\u00e4ni jonkinlainen henkisyyden; kokemuksen siit\u00e4, ett\u00e4 olemme paljon enemm\u00e4n ja laajempia kuin kehomme ja ajatuksemme.<\/p>\n

Hengitys palauttaa minut aina el\u00e4m\u00e4n ytimeen ja yksikertaisuuteen. My\u00f6s ty\u00f6ss\u00e4ni se ohjailee ja muistuttaa perusasioista.<\/p>\n

Tietoinen hengitys tuo joustavuutta tietoisuuteemme. Se tuo meid\u00e4t nyt-hetkeen ja muistuttelee siit\u00e4, miten helppoa pit\u00e4isi olla. El\u00e4m\u00e4ni on mennyt niin, ett\u00e4 olen tarvinnut mainitun tietoisuuden arkeeni, tukemaan itse\u00e4ni ja my\u00f6s ty\u00f6t\u00e4ni tanssin parissa. Tarvitsen rauhallisia, hiljaisia p\u00e4ivi\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 moninaisessa maailmassa, jotta muistaisin, mik\u00e4 minulle el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni ja taiteen tekemisess\u00e4 on t\u00e4rkeint\u00e4.<\/p>\n

Hengityksen suhteen olen palannut kaikenlaisten kokeilujen j\u00e4lkeen yksikertaiseen hengityksen seuraamiseen ja l\u00f6yt\u00e4nyt my\u00f6s uuden opettajan Tiina Nurmen, joka kysyy: “Milt\u00e4 tuntuisi hengitt\u00e4\u00e4 koko kehoosi puhtainta, korkeinta valoa?” Minulle kysymys toi heti mieleen sanat parantuminen, virtaavuus, vuorovaikutus, laajeneminen, helppous, ilo, leikkisyys ja tiet\u00e4minen.<\/p>\n

Tekem\u00e4ni ty\u00f6 itseni kanssa tuo kaiken aikaa uusia oivalluksia. Toivon sen my\u00f6s koko ajan herkist\u00e4v\u00e4n minua olemaan hereill\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n, kuuntelemaan itse\u00e4ni ja tanssijaa sek\u00e4 toimimaan rohkeasti.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4<\/h2>\n

Tanssija ottaa suuren riskin esiintyess\u00e4\u00e4n teoksissani. H\u00e4n joutuu uskaltautumaan hetken ja teht\u00e4v\u00e4n seuraamiseen tiet\u00e4en, ett\u00e4 tanssi ja ajoitus eiv\u00e4t koskaan toistu samanlaisena. Pitk\u00e4n harjoitusajan kuluessa n\u00e4en huikeita tansseja, jotka toteutuvat hetkess\u00e4 ja saman teeman pitk\u00e4n kehittelyn tuloksena, kehon energian avautuessa. Upeaa taituruutta ja tarkkuutta, loputonta kehon kekseli\u00e4isyytt\u00e4, t\u00e4ydellist\u00e4 ajoitusta, vapaa keho sek\u00e4 t\u00e4ysi tietoisuus liikkeest\u00e4 ja tilasta \u2013 mik\u00e4 koreografin unelma! Usein t\u00e4llaista hetke\u00e4 on edelt\u00e4nyt jonkinlainen luovuttaminen, antautuminen. Pitk\u00e4n harjoituksen aikana kyll\u00e4styminen valtaa mielen. Tuntuu, kuin keho olisi jo keksinyt kaiken. Silloin voi palata alkuun, aistimiseen, hengitt\u00e4miseen ja teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Usein sanon tanssijoille: “Juuri nyt ei mit\u00e4\u00e4n.” T\u00e4st\u00e4 l\u00e4htee usein uusi vaihe -liike l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia hienovireisempi\u00e4 ja tarkempia reittej\u00e4. Mieli ja kehon luovuus vapautuu.<\/p>\n

Miten saan t\u00e4m\u00e4n kaiken esitykseen? Miten yh\u00e4 kehityn ohjaamaan tanssijaa, muistan oikeat harjoitukset tai keksin uusia? Miten voin luoda luottamusta tanssijaan, joka suostuu avaamaan kehonsa ja itsens\u00e4? Miten tanssija on valmiissa koreografiassa aina ja yh\u00e4 uudestaan valmis l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n kaiken heti?<\/p>\n

Harjoitusten aikana muistutan tanssijoita huomioimaan, miten koko kehon rakenne vapautuu ja avautuu, vaikka teht\u00e4v\u00e4t olisivatkin rajattuja. En tietenk\u00e4\u00e4n anna kaikkia ohjeita yhdell\u00e4 kerralla, mutta leikittelen harjoitusten edetess\u00e4 lis\u00e4ten aina jotakin. Samoin seurailen, kuinka tanssija itse vie ty\u00f6skentely\u00e4 eteenp\u00e4in. Yh\u00e4 tarkentuvana ja rajatumpana ty\u00f6skentelyn\u00e4 etenemme, mutta tanssija itse kuitenkin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oman materiaalinsa \u2013 avautuu ehk\u00e4 johonkin uuteen.<\/p>\n

Luulen, ett\u00e4 ty\u00f6skentelyni tulee jatkumaan samansuuntaisena ja ty\u00f6ni tanssijakeskeisen\u00e4. Tanssija, ihminen, on aina kiinnostava. Toivon, ett\u00e4 edelleen voin kehitt\u00e4\u00e4 omaa ty\u00f6skentely\u00e4ni. Toivon itselleni kyky\u00e4 pysy\u00e4 valppaana. Toivon avartavani yh\u00e4 ajatteluani oman kehoty\u00f6skentelyni avulla. Meill\u00e4 on aina mahdollisuus liikkua korkeampaan v\u00e4r\u00e4htelyyn, korkeampiin ulottuvuuksiin ja mielikuvitusmaailmaan. Meill\u00e4 on mahdollisuus tuoda kuvittelemamme t\u00e4h\u00e4n todellisuuteen ja n\u00e4in luoda uutta.<\/p>\n

Omilta opettajiltani olen aina oppinut jotakin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja ajankohtaista. Joskus vain yksi lause on riitt\u00e4nyt. Usein on tuntunut silt\u00e4, ett\u00e4 olen aina tarvitessani saanut uuden opettajan. Jokin muutos on l\u00e4htenyt k\u00e4yntiin. Olen ottanut opetuksista vapaasti kaiken tarvitsemani ja vienyt niit\u00e4 omaan suuntaani. Toivon, ett\u00e4 samoin tekev\u00e4t my\u00f6s kaikki minun kanssani ty\u00f6skentelev\u00e4t taiteilijat. Ei muistellen, mit\u00e4 olen sanonut, vaan ottaen kehoonsa kokemuksen ja viev\u00e4n sen omaan maailmaansa. Siit\u00e4 syntyy aina jotain uutta.<\/p>\n

Helsingiss\u00e4 huhtikuussa 2011<\/p>\n

Ervi Siren (s. 1948) on opiskellut tanssia Suomessa, Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Tanssi on kuulunut h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kuusivuotiaasta l\u00e4htien \u2013 baletti, modernin tanssin ja nyky tanssin tekniikat sek\u00e4 erilaiset kehoterapiat. Siren valmistui voimistelunopettajaksi Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta 1973, ty\u00f6skenteli tanssijana Tanssiteatteri Rollossa 1970-luvun lopulla ja my\u00f6hemmin freelancerina. Omia koreografioita on valmistunut noin 35 \u2013 ensimm\u00e4inen vuonna 1978. 1980-luvulla h\u00e4n ty\u00f6skenteli Teatterikorkeakoulun n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n ja tanssitaiteen laitoksen tanssin lehtorina ja vuodet 1998\u20132007 tanssitaiteen professorina. 1980-luvulla alkoi uudenlainen ty\u00f6 tanssin parissa Sirenin pohtiessa, miss\u00e4 on tanssin ydin, ilo ja luovuus. “Kutsun ty\u00f6skentely\u00e4 kehon aistimiseksi harjoitukseen ja tanssiin” Siren on palkittu Pro Finlandia -mitaliIla 2000 ja tanssitaiteen valtionpalkinnolla 2001.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kaikki vuosikymmenten tanssikokemukset ovat kehossani. Jollain tasolla ne pulpahtelevat esiin teoksissani, ja ainakin j\u00e4lkik\u00e4teen pystyn tunnistamaan v\u00e4l\u00e4hdyksen kulloisestakin ryylilajista ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,30],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1381"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1381"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1381\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1382,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1381\/revisions\/1382"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1381"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1381"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1381"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}