{"id":1383,"date":"2017-03-14T14:54:42","date_gmt":"2017-03-14T11:54:42","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/?p=1383"},"modified":"2018-02-12T15:08:42","modified_gmt":"2018-02-12T12:08:42","slug":"tiina-suhonen-koreografisen-tyon-tukikaaret-kehityksesta-viime-vuosikymmenina","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/tiina-suhonen-koreografisen-tyon-tukikaaret-kehityksesta-viime-vuosikymmenina\/","title":{"rendered":"Tiina Suhonen<\/em> Koreografisen ty\u00f6n tukikaaret\u00a0\u2013 kehityksest\u00e4 viime vuosikymmenin\u00e4"},"content":{"rendered":"

Teoksessa Hannele Jyrkk\u00e4 (toim.) Nykykoreografin jalanj\u00e4ljiss\u00e4 \u2013 37 tapaa tehd\u00e4 tanssia<\/em>. Helsinki: Like, 15\u201321.<\/p>\n

Kun laskee yhteen t\u00e4m\u00e4n kirjan ja viisi vuotta sitten julkaistun Tanssintekij\u00e4t-kirjan (1 koreografien tekstit, saa summaksi 72. Kuudessa vuodessa t\u00e4llainen m\u00e4\u00e4r\u00e4 koreografeja ja tanssitaiteilijoita on saanut n\u00e4kemyksens\u00e4 julkisuuteen koreograflkirjoissa. Eiv\u00e4tk\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n ole kaikki, jotka tekev\u00e4t koreografista ty\u00f6t\u00e4 Suomessa tai suomalaisina ulkomailla. 72 koreografi puheenvuoroa on kuitenkin paljon. Kuinka t\u00e4h\u00e4n on tultu? Mik\u00e4 tanssin kehi,yksess\u00e4 on tehnyt t\u00e4m\u00e4n mahdolliseksi?<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n kirjan 37 kirjoittajan taiteellinen toiminta ulottuu ajallisesti 1960-luvulra 2010-luvulle. N\u00e4it\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n modernin ja nyky tanssin vakiintumisen aikana. Siihen on eniten vaikuttanut kaksi kehityskulkua: tanssin koulutusj\u00e4rjestelm\u00e4n kasvu, joka on lis\u00e4nnyt ammattilaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, sek\u00e4 taiteellisen ty\u00f6n mahdollisuuksien lis\u00e4\u00e4ntyminen. Molemmat prosessit ovat muuttaneet tanssin kent\u00e4n toimintatapoja sek\u00e4 haastaneet alan edustajat keskusteluun siit\u00e4, mink\u00e4laista tanssia halutaan ja voidaan tehd\u00e4. N\u00e4k\u00f6kulmien runsaus k\u00e4y ilmi t\u00e4m\u00e4n. kirjan teksteist\u00e4. K\u00e4yt\u00e4n omassa puheenvuorossani l\u00e4htein\u00e4 tehty\u00e4 tutkimusta ja julkaisuja, mutta v\u00e4ist:im\u00e4tt\u00e4 h\u00f6ysteen\u00e4 on my\u00f6s pitk\u00e4aikainen tarkkailuasemani ja my\u00f6t\u00e4el\u00e4miseni suomalaisen tanssin katsomossa 1960-luvulta alkaen. Aluksi viivyn hetken muutamissa menneisyyden tulkintoihin liittyviss\u00e4 kysymyksiss\u00e4.<\/p>\n

Tanssin historian hahmottamisesta<\/h2>\n

T\u00e4m\u00e4n kirjan tekstit ovat henkil\u00f6kohtaista taiteilijapuhetta mutta dokumentoivat samalla eri aikakausia, erilaisia toimintaymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4 ja taiden\u00e4kemyksi\u00e4. Tekstit kertovat kirjoittajistaan, ja omalla tavallaan ne t\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t yleiskuvaa suomalaisen taidetanssin historiasta. Onko t\u00e4llaista yleiskuvaa edes olemassa, muutoin kuin ehk\u00e4 alan opiskelijoiden ja ammattilais ten mieliss\u00e4? N\u00e4kemys Suomen tanssin historiasta ei edes p\u00e4\u00e4piirteiss\u00e4\u00e4n ole samalla tavoin vakiintunut kuin vaikkapa kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen kohdalla. Tanssin menneisyytt\u00e4 on tutkittu ja siit\u00e4 on kirjoitettu niin paljon v\u00e4hemm\u00e4n, ja monet tanssiteokset el\u00e4v\u00e4t vain nimiens\u00e4 varassa. On kuitenkin olemassa sen verran artikkeleita, opinn\u00e4ytteit\u00e4, tanssifestivaalien ja -ryhmien sek\u00e4 alan j\u00e4rjest\u00f6jen historiikkeja, tanssikritiikki\u00e4, muistelmia ja opintokokonaisuuksia, ett\u00e4 yleiskuvaa voi muodostaa.(2<\/p>\n

Tanssitaiteemme historia on lyhyt tai pitk\u00e4 riippuen siit\u00e4, mihin sen suhteutamme. Meid\u00e4n hovimme olivat Tukholmassa ja Pietarissa, joten osallisuutta klassisen baletin varhaiseen kehitykseen ei suomalaisilla ole. Toisaalta olimme heti mukana, kun uudet tanssin\u00e4kemykset alkoivat muotoutua muun muassa Isadora Duncanin v\u00e4lityksell\u00e4 1900-luvun alussa. Marraskuussa 1911 Maggie Gripenberg antoi ensimm\u00e4isen julkisen tanssi n\u00e4yt\u00f6ksens\u00e4 Suomen Kansallisteatterissa. Gripenberg edusti plastillis-rytmilliseksi kutsuttua suuntausta, jonka taustalla Duncanin taiteen ohella oli sveitsil\u00e4isen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n Emile Jaques-Dalcrozen kehitt\u00e4m\u00e4 liikuntarytmiikan opetus. Saman vuoden maaliskuussa Pitk\u00e4nsillan toisella puolella Kansantalossa, eli nykyisess\u00e4 Paasitornissa, oli debytoinut Toivo Niskanen. H\u00e4n oli harjoittanut yksityisesti baletin ja karakreritanssin opintoja muun muassa Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ja oli ensimm\u00e4inen klassisen suunnan miestanssijamme. Gripenberg ja Niskanen eiv\u00e4t olleet t\u00e4hdenlentoja vaan loivat pitk\u00e4n uran tanssijoina, opettajina ja koreografeina aina 1950-luvulle saakka.(3 Moderni ja klassinen tanssi alkoivat taidemuotoina kehitty\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yht\u00e4 aikaa, rinnakkain. Voisimme hyvin viett\u00e4\u00e4 nyt suomalaisen koreografisen taiteen satavuotisjuhlavuotta.<\/p>\n

Gripenberg ja Niskanen eiv\u00e4t ehk\u00e4 kuitenkaan merkitse juuri mit\u00e4\u00e4n nuorille tanssintekij\u00e4ille, koska heist\u00e4 ei saa vedetty\u00e4 taiteellis-pedagogista jatkumoa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Tuntuma siihen, miten joskus liikuttiin, miten tanssista ja esiintymisest\u00e4 ajateltiin, on joko tyystin kadonnut tai l\u00f6ytyy en\u00e4\u00e4 paperilta ja valokuvista. Tanssin muisti on niin tekij\u00f6ill\u00e4 kuin kokijoilla usein enemm\u00e4n kokemuksellinen ja kehollinen kuin tiedollinen, ja historiak\u00e4sitys on t\u00e4st\u00e4 johtuen katkonainen. (En toki tarkoita, ett\u00e4 se voisi koskaan olla ihan saumaton.) Muistan, miten h\u00e4mmentynyt olin ostaessani vuonna 1971 antikvariaatista Hans Brandenburgin kirjan Der Moderne Tanz<\/em> vuodelta 1921. Ensinn\u00e4kin moderni tanssi tarkoitti minulle tuolloin yksinomaan amerikkalaista modernia tanssia, jonka tekniikoita olin sent\u00e4\u00e4n opiskellut miltei kymmenen vuoden ajan ja jonka maineikkaimpien edustajien el\u00e4m\u00e4kertoja olin ahminut. Toiseksi kirjassa oli satasivuinen valokuvaliite, kymmenitt\u00e4in tuntemattomia naisia ja muutama mieskin tanssimassa. Ihmeellist\u00e4. Minulla ei siis ollut juuri mit\u00e4\u00e4n k\u00e4sityst\u00e4 eurooppalaisesta tanssin modernismista, jota meill\u00e4 kutsuttiin vapaaksi tanssiksi, koska olin tullut “sis\u00e4\u00e4n” tanssiin amerikkalaisen modernin tanssin vahvassa invaasiossa. Enk\u00e4 tajunnut, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 vapaan tanssin edustajia oli tuolloin yh\u00e4 keskuudessamme, vaikkapa Suomen Tanssitaiteilijain Liiton kokouksissa.<\/p>\n

Tuon kokemuksen avulla ymm\u00e4rr\u00e4n, miksi tanssitaiteen “huippukaudet” ja “uudet alut” voivat kerrojasta riippuen asettua eri vuosikymmenille. Tapahtumat voi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kronologiaksi, joka on helppo jakaa kymmenlukuihin ja luonnehtia kutakin muutamalla avainsanalla, kuten kokeileva 1960-luku, politisoitunut 1970-luku ja 1980-luku tanssin vuosikymmenen\u00e4. Kymmenlukujen luonnehtiminen on ryypillist\u00e4 nopealle tiedonjaolle, jota tapahtuu sek\u00e4 internetin tietoteksteiss\u00e4, journalismissa ett\u00e4 luokkahuoneissa. Tekij\u00e4t ja taide eiv\u00e4t kuitenkaan vaihdu kymmenluvuittain, eik\u00e4 1970-luvulla aloittanut tee samann\u00e4k\u00f6ist\u00e4 koreografiaa 2010-luvulla. Tanssin historian toiminnallisesta ja esteettisest\u00e4 monikerroksisuudesta voi aina muistuttaa itse\u00e4\u00e4n. Samanaikaisten mutta erilaisten kehityskulkujen tunnistaminen on haaste. Miten hahmottaa mennytt\u00e4 sek\u00e4 diakronisesti, eli pitki\u00e4 ajanjaksoja seuraten, ett\u00e4 synkronisesti, eli samanaikaisesti tapahtuneita ilmi\u00f6it\u00e4 huomaten?<\/p>\n

Luulen, ett\u00e4 eri vuosikymmenien nostaminen esiin erityisin\u00e4 tanssin uudistumisen ajanjaksoina saa vahvistusta tanssijoiden kehollisista kokemuksista, heid\u00e4n tanssivan kehonsa historiasta. Tanssivan kehon muistiin viittaavat. kirjoituksissaan Leena Gustavson ja Ervi Siren. Suuri tyylin ja harjoittelun murros koettiin Suomessa 1960-luvulla, kun amerikkalaiset modernin tanssin ja jazztanssin tekniikat alkoivat syrj\u00e4ytt\u00e4\u00e4 eurooppalaisen vapaan tanssin opetusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Toinen murros alkoi 1980-luvulla, kun amerikkalaiset ja keskieurooppalaiset postmodernin tanssin ty\u00f6 tavat ja koreografiset menetelm\u00e4t tulivat siihen menness\u00e4 muotouruneiden k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen rinnalle. N\u00e4it\u00e4 murroskohtia voi taiteilijan kannalta ajatella kuin uuden kielen opetteluna. Muutos on kokonaisvaltaista ja tapahtuu tanssijan kehossa, lihasten reagointi tottumuksissa ja suhtautumisessa kehoa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n tilaan. Sill\u00e4 on v\u00e4lit\u00f6n vaikutus liikkumiseen ja esitt\u00e4misen tapaan. Jos osuu aloittamaan uransa murrosvaiheen alussa, on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4tevin sana kuvaamaan omaa tanssia on “uusi”. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 meill\u00e4 on monia vaiheita, jolloin tanssia kutsuttiin uudeksi. Tanssija ja koreografi Irja Hagfors kirjoitti uudesta tanssista 1929 Tulenkantajat-lehdess\u00e4 selvitelless\u00e4\u00e4n k\u00e4sitett\u00e4 balettikriitikko Antti Haloselle.(4 Zodiak Presentsin nuoret koreografit nimesiv\u00e4t 1980-luvulla oman tanssinsa ep\u00e4r\u00f6im\u00e4tt\u00e4 uudeksi, olihan uuden tanssin k\u00e4site k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 Englannissa ja Hollannissa, mist\u00e4 suuri osa heid\u00e4n vaikutteitaan tuli. Uuden tanssin v\u00e4ite j\u00e4i el\u00e4m\u00e4\u00e4n 1997 perustetun Zodiak \u2013 Uuden tanssin keskuksen nimess\u00e4.(5<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4lehtiarviot ovat \u2013 kaikessa lyhyk\u00e4isyydess\u00e4\u00e4nkin \u2013 arvokasta ja haastavaa l\u00e4hdeaineistoa tanssin historiaa tutkivalle. Tutkija joutuu kaksinkertaisen arvoituksen \u00e4\u00e4relle; h\u00e4nen on yritett\u00e4v\u00e4 hahmottaa tekstin perusteella jotakin esitetyst\u00e4 tanssiteoksesta mutta lis\u00e4ksi huomattava arvostelijan n\u00e4k\u00f6kulma ja ihanteet. Meill\u00e4 suurin osa kriitikoista on 1990-luvulle saakka arvioinut modernia ja nykytanssia baletin viitekehyksest\u00e4 k\u00e4sin. Kriitikko ei ole tunnistanut, mink\u00e4laisesta ajattelutavasta tai tekemisen perinteist\u00e4 uusi teos nousee. T\u00e4st\u00e4 on usein seurannur koreografin ja esityksen t\u00e4ydellinen mit\u00e4t\u00f6inti. Esimerkkej\u00e4 l\u00f6ytyy 1960-luvulta 1990-luvun alkupuolelle saakka. Suurta lukijakuntaa ajatellen negatiivinen ja v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4 kritiikki on valitettavasti vahvistanut k\u00e4sityksi\u00e4 nykytanssin outoudesta ja vaikeaselkoisuudesta.(6<\/p>\n

Tanssintutkijoiden teht\u00e4v\u00e4 on tuoda uutta tietoa ja uusia n\u00e4k\u00f6kulmia sek\u00e4 suur~lle yleis\u00f6lle ett\u00e4 tanssin alan kollektiiviseen historiatietoisuuteen. Muuten yleiskuva ohenee. K\u00e4sitys menneisyyden tapahtumista ohi oman kokemushorisontin voi muuttua. Otan esimerkiksi eurooppalaisen modernin tanssin vaikutuksen amerikkalaiseen moderniin tanssiin 1920\u20131930-luvuilla. Viel\u00e4 1960\u20131970-luvuilla amerikkalaiset tanssin historioitsijat j\u00e4ttiv\u00e4t k\u00e4sittelem\u00e4tt\u00e4 eurooppalaiset vaikutteet, tai ainakin niill\u00e4 tuntui olevan h\u00e4vi\u00e4v\u00e4n pieni merkitys amerikkalaisen tanssin “tienraivaajien”, kuten Martha Grahamin taiteessa. Nyt tutkijat tuovat esiin uutta tietoa vuorovaikutuksesta ja eurooppalaisista esikuvista, ja amerikkalaisen tanssin kokonaiskuva rikastuu. Samalla tavoin my\u00f6s Suomen tanssin historia odottaa uutta tietoa ja uusia tulkintoja.<\/p>\n

Koulutus ammattilaisuuden m\u00e4\u00e4ritt\u00e4j\u00e4n\u00e4<\/h2>\n

Tuntuu ehk\u00e4 erikoiselta muihin esitt\u00e4viin taiteisiin n\u00e4hden, ett\u00e4 tanssijoiden arkipuheessa moderni ja nykytanssi liittyv\u00e4t vahvasti siihen, mill\u00e4 tavoin kehoa koulitaan ja harjoitetaan, eiv\u00e4tk\u00e4 niink\u00e4\u00e4n siihen, mink\u00e4laista taidetta tehd\u00e4\u00e4n. Toisaalta viimeisen 15 vuoden aikana yhteys studiossa tapahtuvan perusharjoittelun ja esitystilanteen v\u00e4lill\u00e4 on haurastunut siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ettei osaa nykytanssiesityksist\u00e4 voi en\u00e4\u00e4 palauttaa tanssitekniikoihin tai ryyleihin. Pikemminkin ne assosioituvat performanssin tai nykyteatterin suuntaan. T\u00e4t\u00e4 kehityst\u00e4 sivuaa kirjoituksessaan muun muassa Mammu Rankanen.<\/p>\n

Tanssiv\u00e4ki k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sujuvasti eri lajityyppien nimikkeit\u00e4, mutta maallikolle ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t helposti ep\u00e4selviksi. Moderni viittaa yleens\u00e4 amerikkalaiseen moderniin tanssiin ja nimenomaan sen tekniikoihin, esimerkiksi Martha Grahamin, Merce Cunninghamin tai Jose Limanin kehitt\u00e4miin tanssitekniikoihin. Ajallisesti n\u00e4m\u00e4 tekniikat vaikuttivat meill\u00e4 n\u00e4kyvimmin 1960\u20131980-luvuilla. Nyky tanssin tai edell\u00e4 mainitun uuden tanssin harjoitusmenetelmiin kuuluvat muun muassa release- ja alignment-tekniikat, kontakti-improvisaatio, somaattiset menetelm\u00e4t, kuten Alexandertai Feldenkrais-tekniikat, sek\u00e4 laaja kirjo erilaisia joogan lajeja ja aasialaisista taistelutaidoista jalostuneita liikuntamuotoja, kuten kiinalainen t’ ai ehi ehu’ an eli taiji. Kyseisi\u00e4 menetelmi\u00e4 tanssijat alkoivat harjoittaa meill\u00e4 1980-luvulla. Ne ovat koko ajan yleistyneet ja 2010-luvulla ne liittyv\u00e4t jo olennaisesti tanssin koulutukseen. Soile Lahdenper\u00e4n ja Raisa Vennamon teksteiss\u00e4 kerrotaan edell\u00e4 mainitun kaltaisista ajattelun ja tekemisen muutoksista. Esitt\u00e4v\u00e4 tanssi on aina sulauttanut itseens\u00e4 elementtej\u00e4 muista tanssimisen ja liikkumisen tyyleist\u00e4 ja tekniikoista; t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voi tanssiesityksess\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 katutanssin eri muotoja, akrobatiaa, parkouria ja eapoeiraa. Tiina Huezkowski on luonut tanssia trapetsilla, Petri Kauppinen ty\u00f6st\u00e4nyt kansantanssin aineksia nykykoreografiaan.<\/p>\n

Koulutus oli modernien tanssisuuntausten edustajille t\u00e4rkein ammatti-identiteetin muodostaja ja ammatillisen itsearvostuksen perusta 1910-luvulta 1980-luvulle saakka. Oppia ker\u00e4ttiin kurssi kurssilta, Suomessa ja ulkomailla. Balettitanssijoiden tilanne on ollut hieman toisenlainen. Heill\u00e4 oli ty\u00f6paikka ja koulu 1920-luvun alusta alkaen. Vaikka balettiryhm\u00e4ll\u00e4 on ollut omat kasvukipunsa, oopperassa on kuitenkin ollut mahdollista kehitt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 tanssin ammattilaisuutta ett\u00e4 ammattikoulutusta. Suomen Kansallisoopperan budjetista alettiin vuodesta 1956 suunnata m\u00e4\u00e4r\u00e4rahaa balettikoululIe, joka n\u00e4in saatiin maksuttomaksi, julkisin varoin tuetuksi ja ammattiin valmentavaksi tanssikouluksi.<\/p>\n

Moderneilla tanssijoilla ei ollut julkisin varoin tuettua koulutusta eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4sti esiintymistilaisuuksia, joissa ammattitaidon olisi voinut osoittaa. Varsinaisista modernistien ty\u00f6paikoista on hankala puhua ennen 1970-lukua. Laadukkaasta koulutuksesta tuli yksi ammattitaidon kriteeri, varsinkin kun sek\u00e4 teatterialan j\u00e4rjest\u00f6jen ett\u00e4 baletin edustajien taholta saatiin tavan takaa kuulla modernistien harrastajamaisuudesta. Vanha sitke\u00e4 v\u00e4ite siit\u00e4, ett\u00e4 vain balettikoulutusta saaneesta voi tulla tanssin ammattilainen, haluttiin kumota. “Modernistille ovat kaikenlaiset liikkeet olemassa; jokaisen liikkeen, jonka ihmisruumis pystyy suorittamaan, on periaatteessa kelvattava taiteilijan materiaaliksi, kysymys on vain kulloisestakin taiteellisesta valinnasta”, kirjoitti teatteriohjaaja ja koreografi Ritva Arvelo vuonna 1966, aivan New Yorkissa kehkeyryv\u00e4n postmodernin tanssin hengess\u00e4 vaikkei ehk\u00e4 siit\u00e4 niin tietoisena. H\u00e4n jatkoi, ett\u00e4 “nyt odottelemme, milloin kriitikkomme uskovat, ett\u00e4 on mahdollista olla loistava moderni tanssija my\u00f6s ilman<\/em> klassista tekniikkaa”.(7<\/p>\n

P\u00e4\u00e4vastuuta tanssijoiden ja tanssinopettajien ammattitaidosta ennen 1980-lukua kantoi Suomen Tanssitaiteilijain Liitto useampiviikkoisilla kes\u00e4kursseillaan, joilla opetti ulkomaisia opettajia. Vuonna 1969 liitto aloitti ammattitanssijakurssin, joka toimi jaksoittain aina vuoteen 1971. Liiton j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4t n\u00e4yt\u00f6kset ja koreografiakilpailut antoivat koreografeille mahdollisuuden harjaantua ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4. Konkreettinen yritys rakentaa moderneille tanssijoille ammattikoulutusta oli Modernin Tanssitaiteen Opisto, jonka Riitta Vainio perusti tanssi koulunsa rinnalle vuonna 1966. Vainio oli p\u00e4tev\u00f6itynyt modernin tanssin opettajaksi Yhdysvalloissa. Opiston toiminta tyrehtyi julkisen tuen puutteeseen ja, kuten Pirjo Viitanen kirjoituksessaan tuo esille, ammattikateuteen.<\/p>\n

1970-luku oli kokonaisuudessaan teatterikoulutuksen yhteyteen kaavaillun tanssikoulutuksen suunnitteluvaihetta. Kaikissa teatterikoulutuksen uudistukseen liittyviss\u00e4 mietinn\u00f6iss\u00e4 vuosina 1965\u20131972 otettiin kantaa tanssitaiteen koulutukseen eik\u00e4 yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n esitetty tanssille muuta varteenotettavaa sijoituspaikkaa kuin juuri Suomen Teatterikoulu, my\u00f6hemmin Teatterikorkeakoulu. Vuosina 1981\u20131983 Teatterikorkeakoulussa toimi tanssitaiteen opetusta suunnitteleva ty\u00f6ryhm\u00e4, joka pohti muun muassa sit\u00e4, mihin tanssin ammatteihin koulutusta pit\u00e4isi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4. Koreografien ja tanssinopettajien koulutus n\u00e4htiin korkeakouluun sopivaksi. Tanssijoiden koulutuksessa emmittiin, mutta siihen kuitenkin p\u00e4\u00e4dyttiin. Kansallisoopperan balettikoulua pidettiin edelleen ainoana mahdollisena koulutuspaikkana baletti tanssijoille.(8<\/p>\n

Kun tanssitaiteen laitos vihdoin aloitti toimintansa Teatterikorkeakoulussa syksyll\u00e4 1983, tanssi nousi kertaheitolla harrastajakoulujen kent\u00e4lt\u00e4 taidekoulutuksen korkeimmalle partaalle. Olemassaolollaan se ik\u00e4\u00e4n kuin avasi portit kaikelle muulle yhteiskunnan varoin tuetulle tanssin koulutukselle. Nyt meill\u00e4 on per\u00e4ti kuusi toisen asteen ammatillista tanssijan tutkintoa, kolme ammattikorkeakoulutason tanssinopettajan tutkintoa ja Teatterikorkeakoulussa tanssitaiteen kandidaatin tutkinto sek\u00e4 kolme maisteriohjelmaa, joista yksi on koreografeille. Teatterikorkeakoulussa on my\u00f6s mahdollisuus tanssitaiteen jatko-opintoihin, ja t\u00e4m\u00e4nkin kirjan sivuilla puhuvat sek\u00e4 tohtorit ett\u00e4 v\u00e4it\u00f6sty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4t taiteilijat. Onko yhdell\u00e4k\u00e4\u00e4n muulla taiteenalalla koettu n\u00e4in nopeaa koulutuksen kasvua?<\/p>\n

Riitta Revon tutkimus Tanssien tulevaisuuteen<\/em> on toistaiseksi ainoa kokonaiskartoitus tanssin koulutusj\u00e4rjestelm\u00e4n kehityksest\u00e4 Suomessa, ja sekin p\u00e4\u00e4ttyy vuoteen 1989. Revon tutkimus perustuu taiteen sosiologian teorioihin, jotka avaavat tanssin rakenteisiin yhteiskunnallista ja sosiaalista n\u00e4k\u00f6kulmaa. Repo selvitt\u00e4\u00e4 taidemaailman k\u00e4sitett\u00e4, johon sis\u00e4ltyv\u00e4t tuotannon lis\u00e4ksi taiteen rahoitus, jakelu, vastaanotto sek\u00e4 koulutus. Koulutuksella on Revon mukaan “keskeinen asema taiteen ammattiin rekrytoijana ja taiteilija-ammattikunnan rakenteen ja luonteen muovaajana”. Niin kauan kuin tanssilla ei ollut virallista ja muuhun taiteen ammattikoulutukseen rinnastettavaa opetusta, j\u00e4i my\u00f6s raja harrastaja- ja ammattikoulutuksen v\u00e4lill\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4ksi.(9 Repo referoi sosiologi Pierre Bourdieun ajatuksia taiteen kent\u00e4n kamppailuista vallasta sek\u00e4 oikeudesta m\u00e4\u00e4ritell\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4 taidetta. Sosiaalisten verkostojen luomisella ja koulutuksella on erityinen merkityksens\u00e4 kent\u00e4lle pyrkiv\u00e4lle taiteilijalle niin sanotun erityisp\u00e4\u00e4oman antajina. 1o Monissa t\u00e4m\u00e4n kirjan teksteiss\u00e4 tuodaan esiin uuden ja vanhan tanssin\u00e4kemyksen tai koulutusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6jen “kamppailua”. Tanssiin on aina saatu vaikutteita ja ammattitaitoa ulkomailta. Nyt kuitenkin omassa maassa alkoi toimia instituutio, johon sek\u00e4 tanssin “konservatiivit” ett\u00e4 “kapinalliset” saattoivat suhtautua kriittisesti. Teatterikorkeakoulu ei tietenk\u00e4\u00e4n imenyt tai voinut omia kaikkea nuorta tanssin potentiaalia itselleen, mutta hakeutumisesta ulkomaisiin opintoihin tuli entist\u00e4 painokkaampi linjanveto.<\/p>\n

Ty\u00f6n mahdollisuudet ja muutokset<\/h2>\n

Toinen suuri kuvio suomalaisen tanssin kehityksess\u00e4 on ollut taiteellisen ty\u00f6n mahdollisuuksien kasvaminen, joka alkoi 1970-luvulla tanssiteattereiden perustamisella ja ensimm\u00e4isten ty\u00f6paikkojen luomisella moderneille tanssijoille ja koreografeille. Ratkaisevaa kehityksess\u00e4 on ollut valtion tanssitaidetoimikunnan perustaminen vuonna 1983. Se tarkoitti tanssitaiteen hyv\u00e4ksymist\u00e4 itsen\u00e4iseksi taiteenalaksi valtion taidehallinnossa, omaa tanssitaiteen budjettia, taiteilija-apurahojen ja muun apurahoituksen m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvua. Yksil\u00f6tasoita tarkasteltuna tai tanssitaiteen edist\u00e4misen ja edunvalvonnan n\u00e4k\u00f6kulmasta tanssitaiteellisen ty\u00f6n mahdollisuudet eiv\u00e4t ole viime vuosikymmenin\u00e4 kasvaneet riitt\u00e4v\u00e4sti. Onko silti paljon, ett\u00e4 meill\u00e4 toimii nyt eri puolilla Suomea kahdeksan tanssiteatteria ja kaksi tuotantokeskusta teatteri- ja orkesterilain valtionosuuden piiriss\u00e4 ja ett\u00e4 yhdess\u00e4 puheteatterissa on my\u00f6s tanssiryhm\u00e4? Onko paljon, ett\u00e4 meill\u00e4 on kolmisenkymment\u00e4 vapaata tanssiryhm\u00e4\u00e4 ja kymmeni\u00e4 freelancerkoreografeja eri puolilla maata? Onko paljon, ett\u00e4 meill\u00e4 on nyt kuusi tanssin aluekeskusta, kun niit\u00e4 alettiin perustaa vasta 2004? Onko paljon, ett\u00e4 meill\u00e4 on noin tuhat tanssitaiteilijaa?(11<\/p>\n

Reittej\u00e4\u00e4n hakevan tanssitaiteellisen luovuuden kannalta t\u00e4m\u00e4 infrastruktuuri ei riit\u00e4, ja se joutuu my\u00f6s toimimaan kohtuuttoman tiukoissa ja niukoissa olosuhteissa. Mutta jos vertaa nelj\u00e4n viime vuosikymmenen kasvuvauhtia taidetanssimme hentoiseen alkuvaiheeseen 1910-luvulla, paljon on tapahtunut. Nyky tilanteesta on kuitenkin hyvin vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in. Valtion tanssitaidetoimikunnan laatimassa tanssin strategiassa todetaan, ett\u00e4 “alalla ei ole suuriin ja keskisuuriin puheteattereihin verrattavia ty\u00f6nantajia: vuonna 2008 VOS-tanssiteattereissa ja -tuotantokeskuksissa ty\u00f6skenteli vakituisessa ty\u00f6suhteessa ainoastaan 14 tanssijaa ja koreografia. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 l\u00e4hes kaikki alalle valmistuvat tanssinopettajia lukuun ottamatta ty\u00f6skentelev\u00e4t freelancereina” .(12 Poikkeus t\u00e4ss\u00e4 kuviossa on Suomen Kansallisoopperan balettiryhm\u00e4, joka yli 70 tanssijan joukollaan on varsinainen megaryhm\u00e4 eik\u00e4 juuri mill\u00e4\u00e4n tavoin verrattavissa nykytanssin kent\u00e4n toimintaymp\u00e4rist\u00f6ihin.<\/p>\n

1970- ja 80-luvuilla perustettujen ryhmien nimiss\u00e4 on useimmiten sana tanssiteatteri, siis teatterin kaltainen ty\u00f6paikka. Suuri osa n\u00e4ist\u00e4 p\u00e4\u00e4si vuonna 1993 teatteri- ja orkesterilain piiriin, eli pois vuotuisesta harkinnanvaraisen tuen j\u00e4nnitt\u00e4misest\u00e4. 1990-luvun alussa iski talouslama. Samaan aikaan 1980-luvulla opiskelleet hakivat paikkaansa ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Seurasi mahdoton yht\u00e4l\u00f6: vain harva sai ty\u00f6t\u00e4 tanssiteattereista ja vapaa kentt\u00e4 alkoi nopeasti kasvaa ja kokeilla toisenlaisia ty\u00f6tapoja. Vapaiden ryhmien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on kymmenen viime vuoden aikana kaksinkertaistunut, mutta halukkaiden on entist\u00e4 vaikeampi p\u00e4\u00e4st\u00e4 teatteri- ja orkesterilain piiriin. Useimmat vapaat ryhm\u00e4t eiv\u00e4t sinne t\u00e4ht\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Vapaa ryhm\u00e4 tarkoittaa usein koreografin ja tuottajan ty\u00f6paria, joka t\u00e4ydentyy tuotantokohtaisella tanssijakokoonpanolla. Ryhm\u00e4n jatkuvuutta takaamassa on yleens\u00e4 kannatusyhdistys. Tanssin vapaa kentt\u00e4 tuntuu olevan jatkuvassa liikkeess\u00e4, jostain kohtaa lujittumassa, jostain murtumassa. Tanssijat eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 en\u00e4\u00e4 halua sitoutua vain yhden koreografin ty\u00f6h\u00f6n tai yhteen ryhm\u00e4\u00e4n, ja ehk\u00e4 my\u00f6s p\u00e4invastoin, koreografit haluavat vaihdella tanssijoita. Yksil\u00f6llisyytt\u00e4 korostavassa ajassa kiinte\u00e4\u00e4 ensemblea ei ehk\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 taiteellisena haasteena. Vai onko kuitenkin syyn\u00e4 se, ett\u00e4 taloudelliset resurssit eiv\u00e4t riit\u00e4 pienenk\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4n yll\u00e4pit\u00e4miseen? Teosten elinkaari j\u00e4\u00e4 kovin lyhyeksi \u2013 ehk\u00e4 vain kymmenkuntaan esityskertaan \u2013 muun muassa koska tanssin esitystiloista on puute ja kiertuemahdollisuudet ovat Suomessa t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 l\u00e4hes olemattomat. Synkkin\u00e4 hetkin\u00e4 n\u00e4kee tanssitaiteen kehityksess\u00e4 kertak\u00e4ytt\u00f6isyyden uhkan ja siit\u00e4 syntyv\u00e4n historiattomuuden illuusion. Valoisasti ajatellen voi kuitenkin iloita tanssitaiteellisen luovuuden monenlaisista hedelmist\u00e4 ja tanssin n\u00e4kyvyydest\u00e4 omassa ajassamme.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n kirjan tekstit valottavat monella tavoin sit\u00e4, mit\u00e4 koreografit ajattelevat liikkeest\u00e4 ja tanssista ja miten ideasta rakent.uu esitys. Ne kertovat samalla, ehk\u00e4 ohimennen, erilaisista toimintaymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4, tiloista, ajank\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ja yhteisty\u00f6st\u00e4 muiden taiteilijoiden kanssa. Favela Vera Ortiz listaa, mit\u00e4 kaikkea muuta kuin taiteellista ty\u00f6t\u00e4 freelancerkoreografin on osattava tehd\u00e4. Jorma Elolla kansainv\u00e4listen balettiryhmien suomat puitteet ovat valmiit ja ty\u00f6tahti kiivas. Anniina Kumpuniemen, Raija Lehmussaaren, Tiina Lindforsin ja Arja Petterssonin kirjoituksissa valottuu jotakin valtionosuustanssiteattereissa ty\u00f6skentelyst\u00e4. Vapaiden ryhmien ongelmista saa kuvaa muun muassa Susanna Leinosen ja Kirsi T\u00f6rmin kirjoituksista. Maantieteellisesti avarampiin maisemiin, pois p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulta, viev\u00e4t Titta Courtin, Pia Lindyn, Pirjo Viitasen ja Pirjo Yli-Maunulan tekstit.<\/p>\n

Olen ujuttanut taustoittavaan tekstiini noin puolet kirjaan jalanj\u00e4lkens\u00e4 j\u00e4tt\u00e4neist\u00e4. Kaikki kirjoitukset luettuaan lukijalla on monipuolinen kuva siit\u00e4, mit\u00e4 koreografin ty\u00f6 voi olla. Katsojana ajattelen, ett\u00e4 parasta tanssissa on sen n\u00e4keminen, mutta seuraavaksi parasta on kyll\u00e4 tanssista lukeminen. Sekin saa mielen liikkeeseen.<\/p>\n

Viitteet ja l\u00e4hteet:<\/h3>\n

1 Jyrkk\u00e4, Hannele (toim.): Tanssintekij\u00e4t \u2013 35 n\u00e4k\u00f6kulmaa koreografin ty\u00f6h\u00f6n<\/em>. Like 2005.<\/p>\n

2 Yleiskatsauksia l\u00f6ytyy mm. seuraavista teoksista: Arvelo, Ritva & Auli R\u00e4s\u00e4nen: Tanssitaiteen vuosikymmenet, Suomen Tanssitaiteilijoiden Liitto 50 vuotta. 1987. Helavuori\u2013Kukkonen\u2013Raatikainen\u2013Vuorenmaa (toim.): Valokuvan tanssi. Suomalaisen tanssin kuvat 1890\u20131997. Pohjoinen 1997. Paavolainen, Pentti & Aino Kukkonen: N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Teatterihistoriaa Suomesta<\/em>. WSOY 2005.<\/p>\n

3 Gripenbergist\u00e4 ja Niskasesta ks. www.kansallisbiografia.fi<\/a><\/p>\n

4 Hagfors, Irja: “Uuden ajan tanssi ja klassillinen tanssi. K\u00e4sitteiden selvittely\u00e4.” Tulenkantajat<\/em> 18.3.1929 nro 6\u20137.<\/p>\n

5 Zodiakin 20\u00b7vuotishistoria on kirjattu teokseen Ojala, Raija & Kimmo Takala: Zodiak. Uuden tanssin t\u00e4hden<\/em>. Like 2007.<\/p>\n

6 Ks. emt. 42\u201359, Aino Kukkosen artikkeli “Zodiak ja kritiikin suodatin. Aikalaistanssi p\u00e4iv\u00e4kehtikritiikeiss\u00e4” .<\/p>\n

7 Arvelo, Ritva: “Tanssien kohti uutta ilmaisua.” Sivut 126\u2013132 teoksessa Linnil\u00e4, Kai (toim.). Kiila 30. Kiilan albumi. Tammi 1966.<\/p>\n

8 Ks. Suhonen, Tiina: “Miksi tanssi tuli Teatterikorkeakouluun?” Teatterikorkeakoulu 3:1993, sek\u00e4 Kallinen, Timo: Teatterikorkeakoulun synty. Ammattikoulusta akatemiaksi 1971\u20131991. Like 2004.<\/p>\n

9 Sivut 29, 155\u2013159 teoksessa Repo, Riitta: Tanssien tulevaisuuteen<\/em>. Tutkimus suomalaisen tanssitaiteen legitimaatiosta ja tanssin koulutusj\u00e4rjestelm\u00e4n vakiintumisesta. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro Valtion painatuskeskus 1989.<\/p>\n

10 Emt, 26\u201330.<\/p>\n

11 Hyv\u00e4n k\u00e4sityksen tanssin kent\u00e4n nykytilasta ja tavoitteista saa valtion tanssitaidetoimikunnan julkaisusta Tanssissa on tulevaisuus. Tanssin visio ja strategia 2010\u20132020. 2009. Luettavissa my\u00f6s www.taiteenkeskustoimikunta.fi\/tanssitaide<\/a><\/p>\n

12 Emt, 17.<\/p>\n

Tiina Suhonen<\/strong> on tanssin historian ja teorian opettaja ja tanssintutkija. H\u00e4n on seurannut suomalaisen taidetanssin kehityst\u00e4 1960-luvulta alkaen ja julkaissut l\u00e4hes yht\u00e4 kauan artikkeleita ja arvioita tanssista. H\u00e4n on opettanut tanssin historiaa ja teoriaa Teatterikorkeakoulussa vuodesta 1983 alkaen ja Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitoksessa vuodesta 1997 alkaen. Suhonen on hoitanut monia luottamustoimia tanssin alan j\u00e4rjest\u00f6iss\u00e4 sek\u00e4 valtion taidetoimikuntalaitoksessa. H\u00e4n sai tanssitaiteen valtion palkinnon 2003.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teoksessa Hannele Jyrkk\u00e4 (toim.) Nykykoreografin jalanj\u00e4ljiss\u00e4 \u2013 37 tapaa tehd\u00e4 tanssia. Helsinki: Like, 15\u201321. Kun laskee yhteen t\u00e4m\u00e4n kirjan ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,30],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1383"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1383"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1383\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1451,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1383\/revisions\/1451"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1383"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1383"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1383"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}