{"id":1385,"date":"2017-03-14T15:26:52","date_gmt":"2017-03-14T12:26:52","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/?p=1385"},"modified":"2018-02-12T15:08:42","modified_gmt":"2018-02-12T12:08:42","slug":"liisa-risu-improvisaatiolla-tarkkuuteen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/liisa-risu-improvisaatiolla-tarkkuuteen\/","title":{"rendered":"Liisa Risu<\/em> Improvisaatiolla tarkkuuteen"},"content":{"rendered":"

Teoksessa Hannele Jyrkk\u00e4 (toim.) Nykykoreografin jalanj\u00e4ljiss\u00e4 \u2013 37 tapaa tehd\u00e4 tanssia<\/em>. Helsinki: Like, 199\u2013209 t\u00e4ydennetty versio.<\/p>\n

Liikkeest\u00e4<\/h2>\n

Liike on maailmaan kuuluva ilmi\u00f6, kuten tila, aika tai aine. Liikett\u00e4 ei voi siten \u2013 koreografikaan \u2013 luoda tai keksi\u00e4, mutta sit\u00e4 voi tutkia ja k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u2013 ja siit\u00e4 voi nauttia.<\/p>\n

Liike on etenev\u00e4\u00e4, v\u00e4r\u00e4htelev\u00e4\u00e4 tai py\u00f6riv\u00e4\u00e4.
\nLiike on suhteellista ja havaitaan parhaiten jotain taustaa vasten.
\nJatkuvaan liikkeeseen turtuu.
\nLiike ilmenee muutoksena \u2013 tai tunne siit\u00e4 jo pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n j\u00e4nnittein\u00e4.
\nTilan liike on j\u00e4nnitteiden muutosta ja suuntien rytmi\u00e4.
\nLiikkua voivat oliot, esineet, mielikuvat, tunteet ja tuntemukset, ajatukset, kieli\u2026
\nLiikkumattomuus on liiketaiteen hengityst\u00e4.<\/p>\n

Minua inspiroi koreografina erityisesti klassinen fysiikka \u2013 edistyneempi fysiikka kun menee paljolti yli ymm\u00e4rryksen. Esimerkiksi mekaniikan liikkeen jaottelu \u2013 etenev\u00e4, py\u00f6riv\u00e4 tai v\u00e4r\u00e4htelev\u00e4 \u2013 on vaikuttanut ajatuksiini kompositiosta perusteellisesti. Koin valaistumisen, kun kuulin valssin historiasta. Aluksi kehittyi edestakainen kolmijakoinen askellus (v\u00e4r\u00e4htely). Vasta my\u00f6hemmin alettiin py\u00f6ri\u00e4 parin keskelle muodostuvan akselin ymp\u00e4ri (py\u00f6riminen) ja lopuksi pari alkoi samalla my\u00f6s kiert\u00e4\u00e4 ymp\u00e4ri huonetta (eteneminen ja 2. tason py\u00f6riv\u00e4 liike). Kun t\u00e4m\u00e4n parin rinnalle asettuu toinen valssaava pari p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n liikkeen suhteellisuuksiin ja vuorovaikutuksiin, konkreettisiin ja vaikutelmallisiin. Koko kahden parin muodostama systeemi voi vuorostaan toteuttaa kaikkia liikkeen mahdollisuuksia; v\u00e4r\u00e4htely\u00e4, py\u00f6rimist\u00e4 sek\u00e4 etenemist\u00e4 \u2013 ja toisaalta tanssisali voi sijaita liikkuvassa laivassa. T\u00e4m\u00e4 leikki aukaisi silm\u00e4ni n\u00e4kem\u00e4\u00e4n eri liikemahdollisuuksien sek\u00e4 liikkuvien systeemien luonteita. Se antoi my\u00f6s avaimen tajuta liikkeen vapausasteita eri kokoluokkien systeemeiss\u00e4 sek\u00e4 ajatuksen siit\u00e4, ett\u00e4 liiketasoja voi kerrostaa.<\/p>\n

Mekaniikkaan pohjautuva liikeajattelu on ollut pyrkimyst\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 turhaa koristeellisuutta. Olen hakenut liikkeen toiminnallisuutta ja luonnollisuutta. Minulle luonnollisuutta on esimerkiksi se, ett\u00e4 kun heitt\u00e4\u00e4 esineen ilmaan, sill\u00e4 on tietty alkuimpulssin ja painovoiman muokkaama lentorata sek\u00e4 nopeus kussakin pisteess\u00e4. Massainen esine ei yht\u00e4kki\u00e4 tee kulmia tai kiihdytyksi\u00e4 lent\u00e4ess\u00e4\u00e4n, paitsi jos siihen vaikuttaa joku uusi voima. Luonnollisuus koreografiassa, siis ihmisen tai j\u00e4rjestelmien liikkeess\u00e4, on minulle paljolti oikean matkan ja reitin tai ajoituksen ja keston asia \u2013 jonkinlaista luonnonlakisuutta muistuttavaa luontevuutta.<\/p>\n

Tanssiesitysten lis\u00e4ksi olen koreografina k\u00e4sikirjoittanut ja ohjannut sirkusta sek\u00e4 tehnyt yhteisty\u00f6t\u00e4 teatterissa. Siten on ollut mielek\u00e4st\u00e4 ajatella liike vastaavasti my\u00f6s mentaaliuniversumin mahdollisuudeksi ja tietoisuus siin\u00e4 liikkuvaksi olioksi. Mentaaliuniversumin voisi sanoa olevan vaikka fyysiselle avaruudelle analoginen henkisten asioiden tilallinen ja ajallinen maisema. Toisaalta sit\u00e4 voisi kuvata my\u00f6s kaikkien mahdollisten ajatusten ja tuntemusten joukoksi, niidenkin, joita ei ole koskaan viel\u00e4 ajateltu. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulma on tuonut my\u00f6s muiden kuin fyysisen liikkeen elementtien j\u00e4rjest\u00e4misen liiketaiteen alalajeiksi \u2013 tyyliin dramaturgia on koreografiaa. Nykyisin \u2013 eik\u00e4 v\u00e4hiten rakenteellisen improvisaation luotaamin mahdollisuuksin \u2013 minua on alkanut ik\u00e4\u00e4n kuin uudestaan kiinnostaa liiketaiteen erityisalue nimelt\u00e4 tanssi. Ihminen kun on mit\u00e4 hienoin liikkeen instrumentti: lukemattomia liikkumisen mahdollisuuksia monimuotoisessa rakenteessa.<\/p>\n

Tanssista<\/h2>\n

Koreografisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta tanssiminen on minulle yksitt\u00e4isen liikkujan tason juttu. Pyrin etsim\u00e4\u00e4n tilannetta, jossa tanssiminen esityksess\u00e4 on koreografian esitt\u00e4misen lis\u00e4ksi my\u00f6s aidosti hetkess\u00e4 luova tanssimisen tapahtuma. Minua miellytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s ajatella yksitt\u00e4isen tanssijan kehoa kokonaisena orkesterina tai toisaalta tanssijoiden ryhm\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 kehona.<\/p>\n

Tanssin merkitys itselle on vaihdellut. Nuorena tanssijana korostuivat valmiiksi pakattujen tekniikoiden, tyylien ja \u201dtemppujen\u201d mallien opettelu sek\u00e4 niiden toteuttamisen haasteet, niist\u00e4 sivistyminen ja nautinto fyysisest\u00e4 kykenemisest\u00e4. My\u00f6s tanssin ominaisuus tunne- ja energiatilojen synnytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 purkajana oli t\u00e4rke\u00e4. Tanssiessaan sit\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin syttyi, mit\u00e4 tietenkin mahdollinen katsoja viel\u00e4 vahvisti.<\/p>\n

Tutustuin improvisaatioon vasta yli kolmekymppisen\u00e4 1990-luvun lopussa. Erityisesti kontakti-improvisaatio kolahti. Tanssissa alkoi kiinnostaa my\u00f6s liikkeen kokemuksellisuus ja konkreettisesti fyysinen puoli. Silm\u00e4t aukenivat niin ik\u00e4\u00e4n n\u00e4kem\u00e4\u00e4n \u201djudsonilaisen tanssituoreutuksen\u201d mielt\u00e4 ja kauneutta, esimerkiksi arkiliikett\u00e4 koreografisena materiaalina. T\u00e4st\u00e4 huolimatta minusta on harhaanjohtavaa kutsua kaikkea inhimillist\u00e4k\u00e4\u00e4n liikett\u00e4 tanssiksi. Tanssia on minulle rajatusti vain ihmisen tarkoituksellisesti tanssillinen toiminta. Siten esimerkiksi k\u00e4vely ei ole tanssia, vaikka se sijaitsisikin tanssiesityksess\u00e4. Juuri selke\u00e4 erottelu kirkastaa esiin mielenkiintoisia eroavaisuuksia ja hierarkioita kompositiok\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n

Perinteisemp\u00e4\u00e4 tai selke\u00e4sti tanssimaista esitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tanssia on alettu kutsua tanssitanssiksi. Jos l\u00e4htee t\u00e4m\u00e4n melko hassun korostussanailun kyytiin, voisi muotoilla, ett\u00e4 minua on alkanut ihan viime aikoina kiehtoa alue nimelt\u00e4 tanssitanssitanssi \u2013 niin sanottu arkitanssi tai tanssi, jonka tarkoitus ei liity koreografiaan tai esitystaiteeseen. Tanssi, jonka yleis\u00f6 on tanssiva itse.<\/p>\n

Taiteesta<\/h2>\n

Kaikki taide on henkist\u00e4 \u2013 ajattelua ja oivalluksia sek\u00e4 niiden vastavuoroista jakamista, ihmistenv\u00e4lisyytt\u00e4. Jokainen asia, joka ohjaa tekemisi\u00e4ni ja ajatteluani, on tarttunut jostain kohtaamisesta tai kohtaaminen on johtanut soveltamisen kautta asian l\u00f6ytymiseen. Henkisess\u00e4 mieless\u00e4 olen verkosto. Ehk\u00e4 sit\u00e4 hakee taiteestakin ja itse taidetta tekem\u00e4ll\u00e4 yhteytt\u00e4 toisiin.<\/p>\n

Maailman ja oman alan tarkastelu palaa kuitenkin aina v\u00e4kisinkin itseen. Ihminen huomaa vain sen, mink\u00e4 tunnistaa itsens\u00e4 kautta. Universaalin mahdollisuus on kuitenkin kiehtova ja lohdullinen. Miten kyet\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 tai kokijana ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n subjektin rajat? Jotenkin tuntuu, ett\u00e4 minulle vastaus t\u00e4h\u00e4n on taito; taiteen mahdollisuus taidon avulla houkutella n\u00e4kem\u00e4\u00e4n toista tai toisin. Minulle taide on taitoa antaa muoto sis\u00e4isille kokemuksille, jaetuille ja yksityisille. Ja muodon kokeminen synnytt\u00e4\u00e4 aina uusia sis\u00e4isi\u00e4 kokemuksia.<\/p>\n

Jakamisesta<\/h2>\n

Tuntuu t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 osallistun tanssitaiteeseen sek\u00e4 tekij\u00e4n\u00e4 ett\u00e4 katsojana. Siihen t\u00e4ytyy l\u00f6yty\u00e4 tasapaino. Samoin olisi hyv\u00e4, jos alkaisin itse opettaa sen lis\u00e4ksi ett\u00e4 k\u00e4yn s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti erilaisilla kursseilla. Tosin tanssin uudemmat opetusmallit ovat eritt\u00e4in vastavuoroisia. Improvisaatiota sis\u00e4lt\u00e4viin k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin liittyy konkreettisen tekemisen lis\u00e4ksi usein yhteisten kokemusten ja ajatusten jakamista. Tietoa oletetaan jo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti tulevan ja syntyv\u00e4n monesta suunnasta.<\/p>\n

Kontakti-improvisaatio on malli avoimesta l\u00e4hdekoodista, jossa tieto avataan ik\u00e4\u00e4n kuin yhteisomistukseen ja kollektiivin kehitelt\u00e4v\u00e4ksi. Verkostoksi. El\u00e4mme nopean tiedonsiirron ja lyhyiden maantieteellisten et\u00e4isyyksien aikaa. Jakamiselle on rakenteita ja se on entist\u00e4 helpompaa. My\u00f6s kotimaisen tanssin infrastruktuuri tulisi nostaa pikimmiten muita taidealoja vastaavalle tasolle. Nyt tanssin olisi mahdollista aikuistua muiden taiteenalojen rinnalle. Muilla taidealoilla sek\u00e4 helpompi tallennettavuus ett\u00e4 jaettavuus ovat taanneet aiemman pohjalle rakentamisen tai purkamisen paremmin kuin tanssissa, jossa py\u00f6r\u00e4\u00e4 on jouduttu keksim\u00e4\u00e4n usein uudelleen. Vai onko t\u00e4m\u00e4 juuri hyv\u00e4\u00e4 ja erityist\u00e4 tanssissa: hetkellisyytt\u00e4 ja henkil\u00f6kohtaista jopa paikallisuutta? Minulle ajatus alkuper\u00e4isest\u00e4 tai ainutkertaisesta on kuitenkin harhaanjohtava.<\/p>\n

Rakenteellisesta improvisaatiosta<\/h2>\n

Suuri tyhj\u00e4 valkoinen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6. Takaoikealla olevasta ovesta tulee n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n keskelle nainen valkoisessa hameessa. H\u00e4n alkaa liikkua haparoiden. Intialainen raaga soi. Istun katsomossa ja olen jotenkin pettynyt. Ehdin juuri ja juuri ajatella, ett\u00e4 miten Rosasin tanssija voi olla noin kummallisen taidoton, kun olen jo muualla. En viel\u00e4k\u00e4\u00e4n tied\u00e4 mit\u00e4 tapahtui mutta loppuosan esityksest\u00e4 istun huumaantuneena. Komposition, tanssimisen ja musiikin ihmeellinen orgaanisuus ja keveys \u2013 hallinnan ja vapauden yh\u00e4 muuntuva ketju. Vahva kokemus erityisest\u00e4 \u2013 kenties ihan vaan kauneudesta \u2013 rytmien, massojen ja laatujen soinnista.\u00a0<\/em>Raga for the Rainy Season (2005) \/ kor. Anna Teresa de Keersmaeker ja Salva Sanchis.<\/p>\n

Rakenteellinen improvisaatio koreografian mahdollisuutena l\u00e4j\u00e4hti eteeni el\u00e4v\u00e4n\u00e4 edell\u00e4 kuvaillut teoksen my\u00f6t\u00e4. Esimerkki uteliaisuuttani vapaamman tanssin mutta toisaalta tiukemman komposition mahdollisuuksista. Jo aiemmin olin mietiskellyt perinteisen eteen n\u00e4ytetyn liikekopioinnin tai yhden ainoan t\u00e4ydellisen liikereitin tai -verkoston kopioinnin ja ulkoa opitun toiston mielekkyytt\u00e4 omassa ty\u00f6ss\u00e4ni. My\u00f6s k\u00e4sitykset luonnon j\u00e4rjestelmien yksinkertaisuudesta rakentuvasta kompleksisuudesta tai systeemien itseohjautuvuudesta tuuppivat ajattelua samaan suuntaan. Samasta lienee ammentanut my\u00f6s koko parvi- ja laumataktiikoita k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 tanssigenre \u2013 tietoliikenneverkkojen ja joukkojen matematiikan jalanj\u00e4ljiss\u00e4. Omina vaikuttajina t\u00e4ytyy mainita my\u00f6s instant composition -ty\u00f6skentely improvisaatioryhm\u00e4 RIO \u2013 Real Time Orchestran kanssa, kontakti-improvisaation fysikalistinen l\u00e4hestymistapa sek\u00e4 erilaiset improvisaatiotekniikat muun muassa Ervi Sir\u00e9nin, Thomas Hauertin, Giorgio Convertiton, Jess Curtisin sek\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Iiro Ollilan johdolla.<\/p>\n

Viimeiset kymmenisen vuotta ennalta m\u00e4\u00e4ritetyn koreografian suhde improvisaatioon on ollut minulle keskeinen kysymys. My\u00f6s kerronnallisuuden ja \u201dpuhtaan\u201d liikkeen suhde on askarruttanut. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 miell\u00e4n molemmat edell\u00e4 mainitut suhteet vapaan ja sidotun jatkumoina. Ensimm\u00e4isen janan vastakkaiset \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t ovat t\u00e4ysin vapaa improvisaatio sek\u00e4 t\u00e4ysin m\u00e4\u00e4ritetty koreografia. Kerronnallisuusjanan toisessa p\u00e4\u00e4tepisteess\u00e4 sijaitsee viittaussuhteiltaan t\u00e4ysin tyhj\u00e4 liike ja toisessa t\u00e4ydellinen naturalistinen imitaatio tai t\u00e4ydellinen metafora. \u00c4\u00e4rip\u00e4\u00e4t ovat kuitenkin idealisointeja eik\u00e4 niit\u00e4 todellisuudessa voi saavuttaa tanssimalla. Siksi kiinnostuksen kohteena ovatkin juuri niiden v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4t mahdollisuudet, variaatiot ja sekoituksen asteet. Voisi siis sanoa, ett\u00e4 teen suhteellista improvisaatiota.<\/p>\n

Rakenteellisen improvisaation sovellukseni l\u00e4ht\u00f6kohtana on ollut mietti\u00e4, mik\u00e4 voisi olla vapaata tai toisinp\u00e4in, mit\u00e4 kaikkea koreografiassa on yleens\u00e4k\u00e4\u00e4n mahdollista tai tapana m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 ennalta. Siit\u00e4 on tullut minulle keino n\u00e4hd\u00e4 rakentuvaa teosta sen eri tason rakenteiden ja sopimusten kompositiona. Sen avulla voin ik\u00e4\u00e4n kuin zoomata n\u00e4kym\u00e4\u00e4 ja kerrostaa kokeiluja teoksen eri tasojen v\u00e4lill\u00e4 \u2013 liikkeellisist\u00e4 pienrakenteista yl\u00e4tason hahmoihin. Olen my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4nyt sen mahdollisuuden, ett\u00e4 m\u00e4\u00e4ritt\u00e4minen voi olla ehdollista tai suhteellista. Asioita ik\u00e4\u00e4n kuin sidotaan toisiinsa m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00e4 niit\u00e4 itsen\u00e4isesti tai lopullisesti.<\/p>\n

Rakenteellinen improvisaatio luo my\u00f6s mahdollisuuden vuorovaikutuksen lis\u00e4\u00e4miseen tanssijoiden ja koreografin v\u00e4lill\u00e4. Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 tanssija nousee luovaksi ja suhteellisen itsen\u00e4iseksi taiteilijaksi teoksessa. Ajattelen t\u00e4t\u00e4 aikuistumisena. Toisaalta koreografina voi ohjata tarkemmin tanssijan keskittymisen kohteita. Ajattelen teoksen paikaksi, jossa tanssija voi tanssia. T\u00e4st\u00e4 konkreettinen sovllusvon RIO tulee kyl\u00e4\u00e4n \u2013 konsepti (2006), jossa RIO \u2013 Real Time Orchestran tanssijat vierailevat improvisoimassa toisten teoksissa.<\/p>\n

Kaikki syyt vuorovaikutuksen lis\u00e4\u00e4misen haluun eiv\u00e4t ole kuitenkaan minusta l\u00e4ht\u00f6isin. Tanssijoiden koulutus ja siten suhde omaan ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 on muuttunut. Nykytanssijoilla on laajoja \u201ddance maker\u201d -valmiuksia. Totuuden nimess\u00e4 t\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t syyt omalta osaltani ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n aina pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihanteellisia. \u201dV\u00e4\u00e4rin\u201d tai jotenkin pinnallisesti m\u00e4\u00e4ritetty liike saa minut hyvinkin k\u00e4rttyis\u00e4ksi. K\u00e4sitteellinen jaottelu on auttanut t\u00e4ss\u00e4. Eteen n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4ni liikemateriaalia kutsun jaetuksi ja tanssijal\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 tai vapaata liikemateriaalia henkil\u00f6kohtaiseksi. T\u00e4m\u00e4 jaottelu on auttanut hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4ritetyn materiaalin rajoitteita, mutta samalla my\u00f6s tajuamaan uudelleen sen mahdollisuuksia. Ajatus henkil\u00f6kohtaisesta materiaalista kunnioittaa ja toisaalta auttaa hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n kunkin tanssijan persoonallista motorista k\u00e4sialaa ja taiteilijuutta.<\/p>\n

J\u00e4rjestelmist\u00e4<\/h2>\n

Luovuuttani ruokkii asioiden ja ilmi\u00f6iden erotteleminen ja vertaaminen. Jonkinlainen kotiteoretisointi. Innostun my\u00f6s analogiakokeiluista esimerkiksi luonnontieteiden j\u00e4rjestelmiin tai toisaalta vaikka musiikin, kielen ja kirjallisuuden j\u00e4rjest\u00e4misen tapoihin. Kehittelen mielell\u00e4ni kokeellisia s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6j\u00e4 my\u00f6s koreografian eri tasojen elementeille ja hahmoille.<\/p>\n

J\u00e4rjestelm\u00e4t ovat kiehtovia. Niiden avulla voi n\u00e4hd\u00e4 laajemmin, mik\u00e4 on koko valintojen kentt\u00e4. Ik\u00e4\u00e4n kuin menness\u00e4\u00e4n k\u00e4velylle vieraaseen kaupunkiin tutustuisi ensin sen karttaan, vaikka reitti m\u00e4\u00e4rittyisikin vasta k\u00e4velless\u00e4. Suuri osa tekemisen vieh\u00e4tyksest\u00e4 minulle on juuri mahdollisuusavaruuksien n\u00e4ytt\u00e4ytymisess\u00e4; tuonnekin voisi menn\u00e4, tuollaistakin on. Mit\u00e4 laajemmin tai yksityiskohtaisemmin hahmottaa potentiaalista toimintakentt\u00e4\u00e4 ja sen pohjalta avautuvia uusia valikkoja, sit\u00e4 tihe\u00e4mmin ja useammilla tasoilla voi valita tai j\u00e4tt\u00e4\u00e4 tietoisesti avoimeksi. Vasta valintojen kerroksellisuuden takaama riitt\u00e4v\u00e4 kompleksisuus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 teoksen emergenttisess\u00e4 mieless\u00e4 henkiin; kompleksinen kokonaisuus alkaa ohjata itse itse\u00e4\u00e4n ja saa uusia ominaisuuksia, joita sen alkuper\u00e4isiss\u00e4 osissa ei ole.<\/p>\n

Teoria ja k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 rakentavat toinen toistaan. Harjoituksissa asioita ja j\u00e4rjestelmi\u00e4 kokeillaan kuitenkin melko intuitiivisesti. Tanssijoiden kanssa kokeiltua ja l\u00f6ydetty\u00e4 on aina lopulta t\u00e4rkeint\u00e4 tunnustella itsess\u00e4\u00e4n silt\u00e4 kannalta, mink\u00e4 vaikutelman se synnytt\u00e4\u00e4 \u2013 miten se soi. Teos ja j\u00e4rjestelm\u00e4 ovat kaksi t\u00e4ysin eri asia. Pid\u00e4n kuitenkin siit\u00e4, ett\u00e4 voin tarvittaessa perustella jokaisen tekoni, joko itselleni tai muille. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 mieltymykseni lienee jotenkin my\u00f6s vastakohtainen improvisatoriseen liitetyn spontaaniuden tai tiedostamattomasta nousevan kanssa.<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6st\u00e4<\/h2>\n

Vuonna 2009 valmistuneen Tumma-teoksen koreografisia ja temaattisia l\u00e4ht\u00f6kohtia olivat rakenteellinen improvisaatio ja kuolema \u2013 ei kovin myyv\u00e4 yhdistelm\u00e4 ennakkomarkkinoinnissa. Yrit\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 uskonnollisia konnotaatioita. Siksi Tummankin alueeksi rajautui tiukasti kuoleman el\u00e4m\u00e4npuoleinen osa, kuoleminen. Rakenteellisessa improvisaatiossa minua kiinnostivat nivelten liikemahdollisuudet sek\u00e4 erilaiset tilalliset hahmot, niiden liikkeen kolmiulotteisuus ja vapausasteet frontaalin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, siis n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, jossa katsomo on vain yhdell\u00e4 sivulla. Muita ankkureita olivat intialainen musiikki (raagat ja taalat) sek\u00e4 erityisesti Samuel Beckettin my\u00f6h\u00e4iskauden pienoisromaani Huonosti n\u00e4hty huonosti sanottu (1981). N\u00e4ist\u00e4 kaikista ja niiden suhteesta tanssimiseen l\u00f6ytyiv\u00e4t tekemisen juuriksi vastakohtaparit vapaa \u2013 sidottu, t\u00e4ynn\u00e4 \u2013 tyhj\u00e4 ja musta \u2013 valkoinen.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi tuntui t\u00e4rke\u00e4lt\u00e4 tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 pieness\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n naisille ja pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tanssijoille, jotta prosessi olisi sosiaalisesti ja teknisesti mahdollisimman jaettu. Jotta voisi olla mahdollisimman l\u00e4hell\u00e4 itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Pyrin seuraavaksi hahmottamaan edes karkeasti niit\u00e4 jatkuvien kokeilujen, sattumien ja assosiaatiologiikkojen ketjuja, joiden pohjalta teos syntyy. Olkoon t\u00e4m\u00e4 yhteen esimerkkiin perustuva yritys purkaa n\u00e4kyville sit\u00e4 mit\u00e4 suljettujen ovien takana tapahtuu.<\/p>\n\n\t\t