{"id":1398,"date":"2017-03-15T15:14:34","date_gmt":"2017-03-15T12:14:34","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/?p=1398"},"modified":"2018-02-12T15:08:42","modified_gmt":"2018-02-12T12:08:42","slug":"kimmo-takala-zodiakin-aikaan-tanssikollektiivin-synty","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/kimmo-takala-zodiakin-aikaan-tanssikollektiivin-synty\/","title":{"rendered":"Kimmo Takala<\/em> Zodiakin aikaan \u2013 tanssikollektiivin synty"},"content":{"rendered":"

Teoksessa Raija Ojala & Kimmo Takala (toim.) Zodiak Uuden tanssin t\u00e4hden<\/em>. Helsinki: Like, 10\u201330.<\/p>\n

Zodiak Presentsin ensimm\u00e4iset kymmenen vuotta<\/h2>\n

Zodiak \u2013 tanssitaivaan El\u00e4inrata \u2013 perustettiin 1986. Millaiseen universumiin se ilmaantui? Mitk\u00e4 planeetat jo kiersiv\u00e4t avaruudessamme ja mit\u00e4 muutokseen yllytt\u00e4vi\u00e4 komeettoja Suomen taivaalla oli vieraillut ennen sen syntym\u00e4\u00e4? Kun t\u00e4n\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseensa menneeseen yritt\u00e4en palauttaa mieleens\u00e4 ajan ja tilanteen l\u00e4hes kolmekymment\u00e4 vuotta sitten, ei voi olla h\u00e4mm\u00e4stym\u00e4tt\u00e4 muutoksen mittavuutta ja kokonaisvaltaisuutta. Nykyinen tanssimaailmankaikkeus oli alkanut vasta muotoutua.<\/p>\n

Tanssitaide itsen\u00e4istyi hallinnollisesti ja taloudellisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taidetoimikunnan alaisuudesta vuonna 1983, jolloin ensimm\u00e4inen valtion tanssitaidetoimikunta perustettiin. Samana vuonna alkoi korkeakoulutasoinen opetus Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella. Maisema oli tuolloin autio, miltei tyhj\u00e4 ja sen yll\u00e4 leijui Kansallisoopperan baletin henki. Vuonna 1972 perustettu Tanssiteatteri Raatikko kiersi Ty\u00f6l\u00e4isvaimonsa<\/em> j\u00e4lkel\u00e4isten kanssa uupumatta ymp\u00e4ri Suomennient\u00e4. Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhm\u00e4 oli onnistunut lopulta vakinaistamaan asemansa osana suurempaa instituutiota ja saanut Jorma Uotisen luotsikseen. Tanssistudion ryhm\u00e4st\u00e4 syntynyt Tanssiteatteri Rollo sek\u00e4 Jazz Point ja tamperelainen Tanssiteatteri Mobita olivat jo olemassa.Tanssiteatteri Hurjaruuth ja turkulainen Aurinkobaletti perustettiin vuonna 1981.<\/p>\n

Syntyess\u00e4\u00e4n Zodiak Presents ilmestyi uloimmalle kiertoradalle. Se oli outo, h\u00e4mmennyst\u00e4 ja ristiriitojakin her\u00e4tt\u00e4nyt tulokas, koska se ei ollut yksi kiinte\u00e4 taivaankappale, vaan joukko keskin\u00e4isen vetovoiman yhteen saattamia ja toistensa ymp\u00e4ri kieppuvia asteroideja. Zodiak oli nimens\u00e4 mukaisesti t\u00e4htikuvio. V\u00e4hitellen tulokkaan massan ja vetovoiman kasvaessa se sai tanssitaivaankappaleet liikkeeseen ja j\u00e4rjest\u00e4ytym\u00e4\u00e4n uudelleen. Kymmenen vuoden kuluttua Zodiak Presents muuttikin muotoaan. Vanhan rakenteen luhistuessa 1997 syntyi laajempi ja avoimempi: Zodiak \u2013 Uuden tanssin keskus.<\/p>\n

Erityisesti tanssin vakioyleis\u00f6 ja puhtauden vartijat kavahtivat Zodiakin varhaisia esityksi\u00e4. Niiss\u00e4 ei n\u00e4hty tekniikkaa eik\u00e4 niit\u00e4 haluttu lukea tanssitaiteen piiriin kuuluviksi. Esitykset eiv\u00e4t alistuneet tuolloin vallinneeseen kolmijakoon klassinen baletti, moderni- tai jazztanssi. Kuvataidekriitikko Markku Valkonen oli ensimm\u00e4isi\u00e4 kirjoittajia, joka yhdisti n\u00e4kem\u00e4ns\u00e4 muihin ajan ilmi\u00f6ihin, kuvataiteeseen ja performanssiin. Mit\u00e4 tapahtuikaan taiteissamme 80-luvun alkuvuosina? Millainen oli kulttuurinen Suomi ja Helsinki? Yht\u00e4 hyvin voisi kysy\u00e4 mit\u00e4 Suomi-rock oli ennen Eppu Normaalia tai Sielun Velji\u00e4 tai nykymusiikki ennen Kaija Saariahoa, Magnus Lindbergi\u00e4 tai Esa-Pekka Salosta.<\/p>\n

Sukupolvet seuraavat toisiaan, uudet astuvat estradeille, mutta 80-luvun vaihteessa mullistukset olivat melkoisia. Postmoderni hy\u00f6kyi Suomeen. Uudet energiat ja ilmi\u00f6t valtasivat alaa niin jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kuin kulttuurissa. Zodiakin juuret ovat syv\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 80-luvun alun kulttuurimaiseman mullassa. Tuolloin politiikkak\u00e4sitys laajeni puoluepolitiikasta arkiel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Yksityinen alettiin mielt\u00e4\u00e4 poliittisena \u2013 minulla on oikeus olla min\u00e4, taiteilijana ja min\u00e4n\u00e4. Naiseus, feministinen ajattelu ja tasa-arvon vaatimukset korostuivat. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n lupaa el\u00e4\u00e4 avoimesti homona ei en\u00e4\u00e4 aneltu, mik\u00e4li itse oli valmis astumaan esiin. Filosofian renessanssi alkoi. Ajan ilmi\u00f6ihin kuului my\u00f6s juppiuden eli nuoruuden, kaupunkilaisuuden ja ammatillisen erikoistumisen korostaminen: aloittelevassa City-lehdess\u00e4 oli ihan oma cappuccino-kriitikkonsakin. Einstein Go Go -klubissa tanssittiin Nina Hagen nirvanassa. Ruumiillisuus nosti p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kuntosalivillityksen lis\u00e4ksi my\u00f6s taiteissa.<\/p>\n

Ruumiillisuus teatterissa<\/h2>\n

Uuden teatteritaiteen voimamies oli Jouko Turkka. H\u00e4nen ohjauksensa Helsingin kaupunginteatterissa \u2013 esimerkiksi Maiju Lassilan Viisas neitsyt<\/em> (1979) ja Minna Canthin Murtovarkaus<\/em> (1981) \u2013 edustivat uutta n\u00e4ytelm\u00e4n lukutapaa ja niiss\u00e4 toteutettiin simultaanisuutta hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4\u00e4 dramaturgiaa sek\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvan sis\u00e4ist\u00e4 koreografiaa rakentavaa ohjausta. Turkka oli aloittanut kautensa Teatterikoulun n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n professorina 1981 ja oppilaidensa kanssa h\u00e4n saattoi kehitt\u00e4\u00e4 ilmaisuaan pitemm\u00e4lle. Teatterikoululaisille tehdyiss\u00e4 esityksiss\u00e4 Puotilaa hengilt\u00e4<\/em> (1982) ja Tuhat ja yksi y\u00f6t\u00e4<\/em> (1983) psykologinen realismi korvattiin psykofyysisell\u00e4 surrealismilla. Turkan voimakkaasti tyylitelty fyysis-toiminnallinen metodi ja esiintyjien ilmaisun tinkim\u00e4tt\u00f6myys kiehtoivat tulevia Zodiakin koreografeja.<\/p>\n

Nousukauttaan el\u00e4v\u00e4n Ryhm\u00e4teatterin Jumalan rakastajassa<\/em> (1983), juppikulttuurin nousua ja tuhoa ennakoineessa Jussi Parviaisen n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4, ahdistuksen psykofysiikka ja narsistinen itser\u00e4\u00e4kki eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olleet vain symbolisia, sill\u00e4 lavalle oli vinssattu kaikki mahdolliset levytangot ja punnerrusvehkeet. Muutamaa vuotta my\u00f6hemmin Zodiakin tulevista perustajaj\u00e4senist\u00e4 l\u00e4hes kaikki tanssivat Arto af H\u00e4llstr\u00f6min ohjaamassa groteskissa ja r\u00e4\u00e4vitt\u00f6m\u00e4n hauskassa Zloty-burleskissa<\/em> (1985), jonka pohjalta tehty tv-sarja Tabu<\/em> nosti ryhm\u00e4teatterilaiset koko kansan suosikeiksi, lauantaisen saunan j\u00e4lkeiseksi ratoksi.<\/p>\n

Fyysiseen ilmaisuun, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvalliseen kekseli\u00e4isyyteen ja mimiikkaan perustuvaa sanatonta teatteria edusti Porquettas, Ida-Lotta Backmanin ja Ana-Yrsa Faleniuksen ymp\u00e4ri Eurooppaa reissannut matkalaukkuteatteri esityksill\u00e4\u00e4n Girls Life<\/em> (1978) ja Walze Macabre<\/em> (1982).<\/p>\n

Nykytanssin ituja<\/h2>\n

K\u00e4sityksi\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6teoksen mahdollisesta olemuksesta laajensi teoksillaan my\u00f6s Jorma Uotinen. H\u00e4nen soolodebyyttins\u00e4 Jojon<\/em> (1979) ja varhaisten ryhm\u00e4koreografioidensa my\u00f6t\u00e4 tanssiteoksen rima nousi monta astetta korkeammalle. Tanssiteatteri Rollon Paljastusten aakkoset<\/em> (1979), Helsingin Juhlaviikkojen tilausteos Unohdettu horisontti<\/em> (1980) ja Helsingin kaupunginteatterin Loputon arvoitus<\/em> (1982) olivat vaikuttavia kokonaistaideteoksia, joissa korostui koko tekij\u00e4ryhm\u00e4n luova panos. Musiikin, \u00e4\u00e4nen ja valon merkitys nousivat dramaturgiassa liikkeen rinnalle. Uotinen n\u00e4ytti meille luvan varastella historian aarreaitoista ja leikki\u00e4 esityksen elementeill\u00e4, luoda yll\u00e4tyksellisi\u00e4 hahmoja ja rinnastuksia sek\u00e4 surrealistisen kerroksisia n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuvia, jotka toimivat alitajunnan ja unien logiikalla. Teosten tulkinnallinen avoimuus oli osoitus tekij\u00f6iden luottamuksesta katsojan \u00e4lyyn ja kykyyn assosioida. Uotisen karismaa ja h\u00e4nen visioidensa voimaa oli ihailtava, mutta samalla esitysten korostunut symbolismi ja dekadentti ylenpalttisuus lienee yllytt\u00e4nyt ja pakottanut nuoria tekij\u00f6it\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n ja luomaan oman estetiikkansa, joka olisi yht\u00e4 tinkim\u00e4t\u00f6nt\u00e4, mutta toteutettavissa ilman laitosten siunaamia resursseja, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekniikkaa ja rahaa.<\/p>\n

Tanssinopiskelijoiden juhlahetkiin kuuluivat Kansallisoopperan ulkomaiset vierailut. Voin kuvitella pikkuballerinat seuraamassa Cullberg-baletin vierailua vuonna 1978. Mats Ekin voimakkaat koreografiat Bernarda Alban talo<\/em> ja apartheidin vastainen Soweto mursivat klassisen baletti-ilmaisun hegemoniaa tradition sis\u00e4lt\u00e4. Ei n\u00e4hty prinsessoita ja prinssej\u00e4, vaan teosten kuvamaailma ja maailmankuva liittiv\u00e4t ne nykytaiteen piiriin. Tunteiden ja esteettisten el\u00e4mysten lis\u00e4ksi tanssi synnytti ajatuksia. Baletti voi vastustaa sortoa niin perheess\u00e4 kuin maailmalla. Sukupuolen vaihtamisella ei tuolloin viel\u00e4 leikitelty, siksikin miehen esitt\u00e4m\u00e4n \u00e4iti-Bernardan uskonnollista hurmosta ja seksuaalisuutta risteytt\u00e4nyt duetto krusifiksin kanssa on sy\u00f6pynyt mieleeni. Tuolloin 70 vuotiaan Birgit Cullbergin esiintyminen \u00e4iti maana Sowetossa osoitti, ett\u00e4 ihminen voi tanssia l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Oma modernin tanssin uranuurtajamme Riitta Vainio oli vet\u00e4ytynyt estradeilta pommisuojaan Diagonissalaitoksen alle keskittyen opettamiseen Luovan kasvun keskuksessaan. Suomessa tuolloin viel\u00e4 vierasta koreografista ajattelua edustivat Cunninghamin studiolla New Yorkissa opiskelleen Ulla Koiviston teokset. Tanssiteatteri Rollolle 1980 tehdyss\u00e4 koreografiassa Vaikka kuinka monta y\u00f6t\u00e4 sitten<\/em> luovuttiin keskeisperspektiivist\u00e4. Tanssia ei seurattu vain yhdest\u00e4 suunnasta, vaan katsojat istuivat areenan reunoilla ymp\u00e4r\u00f6iden esityksen. Magnus Lindbergin s\u00e4vellykseen toteutettu, puhtaaseen liikkeeseen perustunut Kraft<\/em> (1986) taas merkitsi uutta avausta Raatikon ohjelmistossa.<\/p>\n

Kuva liikkeeseen<\/h2>\n

Merkkein\u00e4 kuvantekemisen uusista tuulista n\u00e4htiin vuoden 1981 Nuorten n\u00e4yttelyss\u00e4 ensi kertaa valokuvia ja jopa el\u00e4v\u00e4 ihminen. My\u00f6hemminkin kuvataiteiden puolella loikkinut Reijo Kela esiintyi n\u00e4yttelyss\u00e4 osana installaatiotaan He tapaavat toisensa p\u00e4ivitt\u00e4in kello kaksitoista<\/em>. Fyysinen ilmaisu korostui my\u00f6s maalaustaiteessa, se villiintyi. V\u00e4rit sin\u00e4ns\u00e4 saattoivat riitt\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6ksi ja ty\u00f6prosessi, siveltimenliikkeet saivat taas n\u00e4ky\u00e4. Ilmaisussaan vimmaiset naismaalarit, muun muassa Marika M\u00e4kel\u00e4, Leena Luostarinen, Marjatta Tapiola ja heit\u00e4 tyynempi Silja Rantanen nousivat eturiviin miesten rinnalle. Kuvanveisto laajeni tiloiksi ja installaatioiksi ymp\u00e4r\u00f6iden katsojansa.Tietotekniikan kehitys ja viihde-elektroniikan halpeneminen toivat tietokoneet ja videokamerat my\u00f6s tavallisen kansan ja taiteilijoiden ulottuville, videotaide astui kuvaan.<\/p>\n

Yhdysvalloissa ja Euroopassa jo 70-luvulla kukoistanut performance-taide rantautui Suomeen. Taiteidenv\u00e4lisyys korostui n\u00e4iden toisistaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 syntyneiden mutta omaleimaisten ryhmien ty\u00f6skentelyss\u00e4. Teatterikoulussa hedelm\u00f6ittynyt Homo $ kyseenalaisti teatterintekemisen uurtumia ja itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4 ainutkertaisissa rep\u00e4isyiss\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi Pakkomielle on uhrilahja<\/em> Lepakossa (24.\u201330.5.1983) ja Family Kitchen<\/em> Taidemaalariliiton galleriassa (28.2.\u20134.3.1984) olivat el\u00e4vi\u00e4 n\u00e4yttelyit\u00e4. Jack Helen Brut loi esityksiss\u00e4\u00e4n Valokopio<\/em> (1982\u201385) ja Illumination<\/em> (1984\u201385) el\u00e4vi\u00e4 maalauksia, liikkuvaa, todella kineettist\u00e4 taidetta laajentaen n\u00e4in kuvataiteen kehyksi\u00e4. J\u00e4lkikoij\u00e4rvel\u00e4inen \u00d6-ryhm\u00e4 taas vastusti installaatioissaan ja aktioissaan luonnonvarojen haaskausta sek\u00e4 markkinatalouden ja rahan ylivaltaa. Tulevat zodiaklaiset seurasivat kuvataiteen ilmi\u00f6it\u00e4 ja olivat mukana muun muassa Homo $ -ryhm\u00e4n vulg\u00e4\u00e4rifeministisiss\u00e4 aktioissa, kaitafilmeiss\u00e4 ja el\u00e4viss\u00e4 n\u00e4yttelyiss\u00e4, mik\u00e4 lienee muokannut heid\u00e4n k\u00e4sityksi\u00e4\u00e4n esityksen mahdollisista muodoista, sis\u00e4ll\u00f6ist\u00e4 sek\u00e4 ilmaisukeinoista. Monipuolisen ja intensiivisen tanssinopiskelun lis\u00e4ksi n\u00e4m\u00e4 aloittelevat koreografit olivat taiteidenv\u00e4lisyydell\u00e4 ravitut.<\/p>\n

Performanssin motiiveihin kuului my\u00f6s taiteen esineellisyyden ja korostuvan kaupallisuuden vastustaminen \u2013 ajatusta tai el\u00e4myst\u00e4 ei voi omistaa. Yksil\u00f6llisen tekemisen itseisarvoisuutta ja taiteilijamyytti\u00e4 kyseenalaistettiin. Kuvataiteen kent\u00e4lle ilmestyi luovia pareja ja taiteilijaryhmi\u00e4. Esimerkiksi tamperelainen Rodshenko-seura, Eija-Liisa Ahtila ja Maria Ruotsala sek\u00e4 Tarja Ervasti ja Marita Liulia ty\u00f6skenteliv\u00e4t n\u00e4kyv\u00e4sti 80-luvulla.<\/p>\n

Uusi viihtyi Vanhalla<\/h2>\n

Tuhoisan palon j\u00e4lkeen marraskuussa 1979 restauroituna avattu Vanha Ylioppilastalo kuppiloineen oli varmaankin koko 80-luvun t\u00e4rkein kulttuurikeskus, nuorison omalle kulttuurilleen valtaaman Lepakon lis\u00e4ksi. Vanhalla kokoontuivat ja tapasivat kaikki. Muusikot laidasta laitaan, kirjoittajat samoin, kuvataiteilijat akatemialaisista konkareihin. Ylioppilasteatterilaiset ja teatterikoululaiset. Esteetikot ja kyynikot, intellektuellit sek\u00e4 h\u00f6rh\u00f6t ja hullut, kaikki istuivat Vanhalla, mik\u00e4li vallallaan hekumoinut, Haudankaivajaksi nimetty portsari oli sattunut p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4n. Vanhalla elettiin. Spontaania keskustelua virisi eri tekij\u00e4ryhmien ja ik\u00e4polvien v\u00e4lille. Siell\u00e4 siittyi ja syntyi lukemattomia teoksia.<\/p>\n

Uuden taiteen mesenaattina toimi Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta, joka kaupungin keskustan keskeisimm\u00e4n liikekorttelin omistajana viel\u00e4 tuolloin piti t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 kanavoida liiketaloudellisia voittojaan kulttuurity\u00f6h\u00f6n. HYY:n kulttuurikeskus tarvitsi ja tuotti monipuolista ohjelmaa, musiikkia ja esityksi\u00e4 klubi-iltoihinsa, keskusteluja ja tapahtumia tiloihinsa ja n\u00e4yttelyit\u00e4 galleriaansa. Uutta taidetta pyrittiin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n koko kansalle ja murtamaan akateemista nurkkakuntaisuutta. 80-luvun alussa HYY:n kulttuurikeskuksen toiminnanjohtajana ty\u00f6skennellyt Raisa Rauhamaa vainusi tanssin kehitysmahdollisuudet ja tarjosi nuorille, aloitteleville ja totaalisen tuntemattomille koreografeille puitteet harjoitella ja esiinty\u00e4. Vanhan tanssitunteja j\u00e4rjestettiin aluksi Ylioppilastalon toisen kerroksen Valkoisessa salissa ja kiinnostuksen kasvaessa my\u00f6hemmin my\u00f6s juhlasalissa. HYY:n kulttuurikeskus k\u00e4til\u00f6i tulevien Zodiakin koreografien esikoisteoksia, ensimm\u00e4isen\u00e4 Ulla Mirschin, Kirsi Monnin ja Leena Porrin teoksen Enkeleit\u00e4 onko heit\u00e4<\/em> syksyll\u00e4 1981. Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen Unfair Situation<\/em> (1983), Ladies<\/em> (1984) ja Rocaby<\/em> (1985) sek\u00e4 Kirsi Monnin This Heat<\/em> (1984) n\u00e4kiv\u00e4t p\u00e4iv\u00e4nvalonsa Vanhalla. My\u00f6s Amsterdamin Teatterikoulun modernin tanssin osastolla opiskelleet Riitta Pasanen, Soile Lahdenper\u00e4 ja Liisa Pentti debytoivat siell\u00e4 koreografeina.<\/p>\n

Vanhalla ylioppilastalolla j\u00e4rjestettiin my\u00f6s ensimm\u00e4inen nykytanssikatselmus Turha Joukko<\/em> toukokuussa 1984. Muistan itsenikin nahkahousuisena ja hevosh\u00e4nt\u00e4isen\u00e4 naulaamassa peilinsirpalemekkoista Annette Arlanderia mustista trikoistaan kiinni sein\u00e4\u00e4n. Sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n monipuolinen, useamman p\u00e4iv\u00e4n kest\u00e4nyt tapahtuma ennakoi Liikkeell\u00e4 marraskuussa -festivaaleja.<\/p>\n

HYY:n kulttuurikeskus v\u00e4litti Suomeen my\u00f6s kansainv\u00e4lisi\u00e4 vaikutteita tuottamalla merkitt\u00e4vi\u00e4 vierailuja. Muistan el\u00e4v\u00e4sti vuoden 1985 tapaukset: Jan Fabren viisituntisen peformance-spektaakkelin The Power of Thearical Madness<\/em> sek\u00e4 Tadeus Kantorin pakahduttavan, henkil\u00f6kohtaisiin muistoihin Puolan historiasta perustuneen esityksen Vielopole! Vielopole!<\/em>. Vanhalla n\u00e4htiin my\u00f6s yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 buto-esityksist\u00e4 Suomessa. Vaikka Eiko ja Koma esiintyiv\u00e4t \u2013 toiveensa mukaisesti \u2013 keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4, oli paikalle saapuneita niin paljon etteiv\u00e4t kaikki halukkaat mahtuneet saliin. Kulttuurikeskus organisoi my\u00f6s uuden tanssin koulutusta: Julyen Hamilton ja Kirstie Simson pitiv\u00e4t kontakti-improvisaatiokurssin joulukuussa 1985. My\u00f6s afrikkalaisen tanssin kursseja j\u00e4rjestettiin jo ennen kuin siit\u00e4 tuli kansanliike.<\/p>\n

Perusteet pohdinnan alla<\/h2>\n

Zodiak Presents r.y. perustettiin 7.3.1986. Kokous pidettiin Leena Porrin asunnossa kello kuuden ja kahdeksan v\u00e4lill\u00e4 illalla ja l\u00e4sn\u00e4 olivat puhetta johtaneen Porrin lis\u00e4ksi Sanna Kek\u00e4l\u00e4inen, Ulla Mirsch, Kirsi Monni ja Taina Nystr\u00f6m. Kokous hyv\u00e4ksyi yhdistykselle s\u00e4\u00e4nn\u00f6t, joissa sen tarkoitus ja toiminnan laatu m\u00e4\u00e4riteltiin, varmaankin tahattoman 70-lukulaisin sanavalinnoin, seuraavasti: \u201dYhdistyksen tarkoitus on tukea edistyksellist\u00e4 tanssiteatterity\u00f6t\u00e4 ja huolehtia tanssiteatteriesitysten saattamisesta lasten, nuorten ja aikuisten saataville kotimaassa ja ulkomailla sek\u00e4 lis\u00e4t\u00e4 asiantuntemusta uuden tanssin alueella.\u201d Hupaisaa on, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6iss\u00e4 toimialaksi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n tanssiteatteri, vaikka jo toteutetuissa teoksissa oli irtisanouduttu kerronnallisesta muodosta ja juonirakenteesta. Onneksi mainituksi tulee my\u00f6s uusi tanssi, joten toiminta on yh\u00e4 edelleen mahdollista s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 muuttamatta. Yhdistyksen ensimm\u00e4iseksi puheenjohtajaksi valittiin Kirsi Monni. Yhdistysrekisteriin Zodiak Presents hyv\u00e4ksyttiin 19.11.1986 ja Teatterikeskuksen j\u00e4senkummajainen siit\u00e4 tuli heti seuraavana vuonna. Tuolloin Zodiakin j\u00e4senet liittyiv\u00e4t my\u00f6s vastaperustettuun monitaiteelliseen Muu ry:hyn.<\/p>\n

Zodiakin varhaishistorian kartoittaminen on ongelmallista, koska p\u00f6yt\u00e4kirjat ja l\u00e4hes kaikki kertynyt dokumenttimateriaali tuhoutui vanhoista s\u00e4hk\u00f6johdoista alkunsa saaneessa Teatterikeskuksen toimiston \u00f6isess\u00e4 palossa 23. maaliskuuta 1990 Yrj\u00f6nkatu 11:ssa. Hallituksen j\u00e4senten arkistoista on kuitenkin saatu ker\u00e4tty\u00e4 toimintasuunnitelmat ja -kertomukset sek\u00e4 vuosikokousp\u00f6yt\u00e4kirjat. Vain vuoden 1988 toimintakertomus on haihtunut peruuttamattomasti savuna ilmaan.<\/p>\n

S\u00e4ilyneist\u00e4 dokumenteista k\u00e4y hyvin ilmi se, ett\u00e4 ilmaisussaan uusia uria l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n pyrkineet nuoret koreografit joutuivat samalla harjoittelemaan j\u00e4rjest\u00f6toiminnan askelkuvioita ja opettelemaan byrokratian liikekielt\u00e4 selvit\u00e4kseen taidehallinnon kiemuroista. Ensimm\u00e4isten vuosien toimintakertomuksista v\u00e4littyy vilpit\u00f6n innostus omaan ty\u00f6skentelyyn ja lannistumaton toivo siit\u00e4, ett\u00e4 jatkuva kodittomuus ja alituinen puute v\u00e4istyv\u00e4t ehk\u00e4 seuraavan vuoden kuluessa. Vuoden 1987 toimintakertomus kuvaa: \u201dToimikauden aikana j\u00e4senten toiminta on entisest\u00e4\u00e4n j\u00e4ntev\u00f6itynyt. Ty\u00f6skentelyn taiteelliset ja filosofiset perusteet ovat olleet ankaran pohdinnan alla. J\u00e4senet ovat ty\u00f6skennelleet jatkuvasti pit\u00e4\u00e4kseen henkil\u00f6kohtaisen uudistumisprosessinsa k\u00e4ynniss\u00e4. Tuloksena on selkiytyneemp\u00e4\u00e4 ajattelua ja kirkkaampia taiteellisia tavoitteita.\u201d<\/p>\n

Taina Nystr\u00f6m toimi Zodiak Presentsiss\u00e4 vain vuoden ja teki Vanhalle koreografian 20th Century Scitsoid Man<\/em>. H\u00e4n erosi yhdistyksest\u00e4 sen ensimm\u00e4isess\u00e4 vuosikokouksessa, koska h\u00e4nt\u00e4 kiinnosti ty\u00f6skentely tanssin sijasta toisilla aloilla. Koreografit Soile Lahdenper\u00e4 ja Liisa Pentti sek\u00e4 valosuunnittelija Tarja Ervasti liittyiv\u00e4t yhdistykseen vuonna 1987.<\/p>\n

Koreografien edustuksen lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 yhdistyksen toiminnan tavoitteet ter\u00e4v\u00f6ityiv\u00e4t, ajatus sateenvarjo-organisaatiosta selkiytyi. Vuoden 1987 toimintakertomuksessa todetaan: \u201d — Zodiak Presents ry:n tavoitteena on olla yhdistys, joka toimii j\u00e4sentens\u00e4 produktioiden tuottajana, sek\u00e4 niiden yhteisen\u00e4 myynti- ja toimisto-organisaationa. — ZP ei pyri instituutioksi itsess\u00e4\u00e4n; se tuottaa vain kulloinkin suunnitteilla olevia produktioita. N\u00e4in pyrit\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n laitostuminen ja turvaamaan joustavuus sek\u00e4 j\u00e4senten henkinen riippumattomuus.\u201d Koska koreografit saivat valita tanssijansa ja muun ty\u00f6ryhm\u00e4n n\u00e4kemyksens\u00e4 mukaan, tulivat Leena Porri ja Ulla Mirsch v\u00e4hitellen siihen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ettei heid\u00e4n kannattanut uhrata voimavarojaan ja sitoutua toimintaan, joka ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ty\u00f6llist\u00e4 heit\u00e4 tanssijoina. Ensimm\u00e4isen kymmenen vuoden aikana ydinryhm\u00e4n lis\u00e4ksi Zodiakin j\u00e4senist\u00f6\u00f6n lukeutuivat vaihtelevan pituisia jaksoja my\u00f6s Riitta Pasanen-Willberg, Ari Tenhula, Tiina Helisten, Annika Tudeer sek\u00e4 Jaana Turunen ja Jaap Klevering.<\/p>\n

Manifestin paikka<\/h2>\n

Koska oman harjoitus- ja esitystilan puute oli ongelmista keskeisin, p\u00e4\u00e4tettiin Kulttuurirahastolta hakea apurahaa oman tilan vuokraamiseksi ja kunnostamiseksi. Marraskuussa 1988 laaditussa, loppusummaltaan tasan miljoonan markan hakemuksessa todetaan: \u201dT\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 toimimme l\u00e4hes kest\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 noidankeh\u00e4ss\u00e4. Harjoitustilojen saanti on ep\u00e4varmaa, sill\u00e4 se perustuu satunnaisiin apurahoihin tai tilojen varsinaisilta k\u00e4ytt\u00e4jilt\u00e4 mahdollisesti ylij\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4n aikaan. Kun uutta produktiota valmistellaan keskim\u00e4\u00e4rin viisi kuukautta ja sit\u00e4 voidaan esitt\u00e4\u00e4 1\u20135 kertaa, on tilanne l\u00e4hinn\u00e4 turhauttavaa kommunikointia itsens\u00e4 kanssa. Zodiak on vuosittain valmistanut vastaavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n ensi-iltoja kuin monet yhteiskunnan tuella toimivat laitosteatterit. Oman esitystilan puuttuessa on ainoa mahdollisuutemme j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 omakustannusesityksi\u00e4 tiloissa, jotka eiv\u00e4t puitteiltaan vastaa ammattimaisuuden vaatimuksia, tai kalliissa vierailuteattereissa, joihin my\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 apuraha on rajoitettu kahteen esityskertaan. — T\u00e4st\u00e4 kierteest\u00e4 p\u00e4\u00e4semiseksi tarvitsemme oman harjoitus- ja esitystilan. Ammattimainen ty\u00f6skentely vaatii pitk\u00e4j\u00e4nnitteist\u00e4 ja keskittynytt\u00e4 ty\u00f6prosessia, ellei taiteellisesta tasosta tingit\u00e4. Kokonaisvaltaisen esityksen idea j\u00e4\u00e4 haaveeksi, mik\u00e4li sen rakennusaineet \u2014 tila, valo ja musiikki \u2014 eiv\u00e4t ole konkreettisina l\u00e4sn\u00e4 jo harjoitusvaiheessa. Oppivuodet ovat takanap\u00e4in. Zodiak on antanut n\u00e4ytt\u00f6ns\u00e4 ty\u00f6teli\u00e4isyydest\u00e4\u00e4n, ammattitaidostaan ja taiteellisesta kunnianhimostaan. Nyt on se aika, jolloin ty\u00f6skentelylle t\u00e4ytyy saada konkreettiset edellytykset.\u201d<\/p>\n

Kulttuurirahasto ei heltynyt avaamaan kukkaronsa ny\u00f6rej\u00e4, mutta vuonna 1989 Zodiak p\u00e4\u00e4si opetusministeri\u00f6n tuen piiriin saadessaan 20 000 markan toimintatukea ja 50 000 markkaa ammattiteatterikokeiluihin osoitetuista varoista.<\/p>\n

Kyseinen Suomen Kulttuurirahastolle laadittu hakemus on s\u00e4ilyneist\u00e4 dokumenteista erityisen arvokas, koska siin\u00e4 m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n laajasti Zodiakin taiteellisia tavoitteita. N\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen sit\u00e4 voi lukea hengelt\u00e4\u00e4n miltei futuristisena julkilausumana, uuden tanssin runollisena manifestina:<\/p>\n

\u201dPerinteisen l\u00e4nsimaisen tanssin tekniikoissa tanssija pyrkii hallitsemaan tilaa yl\u00f6s- ja eteenp\u00e4in, kun taas me haluamme kulkea kohti omaa sieluamme, kohti sis\u00e4isen tyhj\u00e4n valloittamatonta tilaa.<\/p>\n

Mahdollisimman suuren yksil\u00f6llisen kokemisen kautta v\u00e4lit\u00e4mme ihmisest\u00e4 jotain totuudellista, lohdullista ja el\u00e4m\u00e4\u00e4 puolustavaa.<\/p>\n

Perinteiseen tanssitaiteeseen on muodostunut oma rajoittava s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6ns\u00e4, estetiikkansa ja aikansa. T\u00e4st\u00e4 tyylist\u00e4 on tullut kieli, joka on vieraantunut l\u00e4ht\u00f6kohdistaan, ihmisen sis\u00e4isest\u00e4 todellisuudesta ja kohtaamisesta kulttuurinsa kanssa.<\/p>\n

Keho on keho. Meille ei ole olemassa valmista kielt\u00e4 eik\u00e4 ohjeistoa, jonka mukaan ajatuksemme ja tunteemme j\u00e4rjestelisimme.<\/p>\n

Haluamme kuunnella kehon muistia, l\u00e4sn\u00e4olon ja tapahtuman taikaa, havainnoida mielen liikett\u00e4. T\u00e4st\u00e4 syntyv\u00e4 fyysinen tapahtuma luo esityksen perustan. T\u00e4m\u00e4n tapahtuman intensiteetti ja ilmaisullinen syvyys on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 esitt\u00e4misen ja esityksen kokemisen l\u00e4ht\u00f6kohdaksi.<\/p>\n

Tanssitaide ei voi rajoittua eik\u00e4 alistua sen kehittymist\u00e4 est\u00e4viin koreografian, liike- ja askelkuvioiden, vaatimuksiin.<\/p>\n

T\u00e4llainen tiukka m\u00e4\u00e4rittely vaarantaa tanssitaiteen kehityksen ja est\u00e4\u00e4 yleis\u00f6\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4st\u00e4 uuden fyysisen ilmaisun kielt\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kehityst\u00e4 ja arvostusta suuntaa kritiikin mielipide eik\u00e4 tekij\u00f6iden ja yleis\u00f6n v\u00e4linen vuorovaikutus.<\/p>\n

Tarvitsemme esitystilan, jotta voimme kommunikoida suoraan yleis\u00f6n kanssa.
\nPuheenvuoromme suomalaiseen kulttuuriin:<\/p>\n

Yksil\u00f6llisyyden ja yhteiskunnan kohtaamisen ristiriidat ja ongelmat ovat ty\u00f6skentelymme materiaalia.<\/p>\n

Olemme oppineet useita modernin tanssin tekniikoita, mutta pysty\u00e4ksemme kehittym\u00e4\u00e4n sis\u00e4isesti meid\u00e4n on hyl\u00e4tt\u00e4v\u00e4 tyylin kahleet, kehomme v\u00e4lineellist\u00e4minen.<\/p>\n

Ihmisen esineellist\u00e4minen on johtanut vieraantumiseen itsest\u00e4 ja luonnosta. T\u00e4t\u00e4 skitsofreniaa ja pahoinvointia emme kiell\u00e4.<\/p>\n

Esityksemme on tarkoitettu ihmisille, suomalaiselle yleis\u00f6lle eik\u00e4 tanssitaiteen sis\u00e4isiksi kommenteiksi.\u201d<\/p>\n

Klassisen baletin rajoittuneen liikesanaston lis\u00e4ksi kirjoituksessa irtisanoudutaan my\u00f6s modernin tanssin tekniikoista tanssitaidetta kahlitsevina s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6in\u00e4, joiden opiskelu perustuu mallioppimiseen ja liikeratojen ty\u00f6st\u00e4miseen tavoitteenaan tekninen virtuositeetti. Niiss\u00e4 taiteellinen ilmaisu on mahdollista vasta \u00e4\u00e4rimmilleen hiotun ruumiinhallinnan ja ulkopuolelta m\u00e4\u00e4ritellyn sanaston kautta. Liikett\u00e4 ei haluttu my\u00f6sk\u00e4\u00e4n alistaa tarinoinnin v\u00e4lineeksi, vaan pyrkimykseksi nostettiin mielen sis\u00e4isen avaruuden ilmi\u00f6iden v\u00e4litt\u00e4minen.<\/p>\n

Kaikilla Zodiakin j\u00e4senill\u00e4 oli takanaan klassisen baletin ja modernin tanssin tekniikoiden opintoja. Kirsi Monni oli opiskellut Oopperan balettikoulussa yhdeks\u00e4n vuotta. Soile Lahdenper\u00e4 oli esiintynyt Tanssistudion ryhm\u00e4ss\u00e4 jo 70-luvulla ja opiskellut sen j\u00e4lkeen Amsterdamin lis\u00e4ksi mm. New Yorkissa Merce Cunninghamin studiolla. Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen opinahjo oli London Contemporary Dance School. Vaihtoehtoista l\u00e4hestymistapaa kehoon ja liikkeeseen etsittiin joogasta ja it\u00e4maisista taistelulajeista kuten taj chista ja aikidosta.<\/p>\n

Sanoista ensiteoiksi<\/h2>\n

Rahattomuuden ohella tilattomuus oli ongelmista polttavin. Harjoitella saattoi milloin miss\u00e4kin, Vanhalla, Annantalossa ja tanssikoulujen saleissa tuntien p\u00e4\u00e4tytty\u00e4. Pelastukseksi koituivat Teatterikorkeakoulun tilat Apollossa. K\u00e4ytt\u00f6p\u00e4\u00e4llik\u00f6n siunauksella siell\u00e4 sai ty\u00f6skennell\u00e4 opetuksen j\u00e4lkeen iltaisin ja my\u00f6s viikonloppuisin. Monet 80-luvun teokset olisivat ehk\u00e4 j\u00e4\u00e4neet toteutumatta ilman t\u00e4t\u00e4 mahdollisuutta.<\/p>\n

Alusta l\u00e4htien oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Zodiakin koreografit ovat omanlaisiaan. Monni ja Kek\u00e4l\u00e4inen tekiv\u00e4t t\u00f6iss\u00e4\u00e4n rankimmin pes\u00e4eron sek\u00e4 klassisen baletin tyty- ett\u00e4 modernin tanssin trikooestetiikkoihin. Somaattisia metodeita, release- ja alignment-tekniikoita Amsterdamissa opiskelleiden Soile Lahdenper\u00e4n, Riitta Pasasen ja Liisa Pentin irtisanoutuminen perinteist\u00e4 ei n\u00e4ytt\u00e4nyt yht\u00e4 provokatiiviselta, mutta liikekielellisesti heid\u00e4n ilmaisunsa oli yht\u00e4 uudistavaa. Maan painovoimaa ei pyritty kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n, vaan se pantiin palvelemaan liikkeen dynamiikkaa. \u201dJos esiinnyit lappuhaalarit p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja ilman meikki\u00e4, niin ei sit\u00e4 pidetty min\u00e4\u00e4n\u201d, on Lahdenper\u00e4 kommentoinut varhaisten kontakti-improvisaatioesitystens\u00e4 vastaanottoa.<\/p>\n

Perustamisen j\u00e4lkeinen ensimm\u00e4inen ponnistus oli osallistuminen Marikki Hakolan ohjaamaan multimediaspektaakkeliin Vanhalla. Piip\u00e4\u00e4<\/em>-teoksen (1987) valmistuminen vei ennakkosuunnitteluineen pitk\u00e4lti toista vuotta. Inhimillisen kommunikaation muotoja ja niiss\u00e4 piilevi\u00e4 vallan v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6n mahdollisuuksia k\u00e4sitelleen teoksen koreografian laativat yhteisty\u00f6n\u00e4 sen esitt\u00e4neet Sanna Kek\u00e4l\u00e4inen, Kirsi Monni, Tiina Helisten ja Ari Tenhula. Piip\u00e4\u00e4 vieraili Tukholmassa Finland mot 90-talet -festivaaleilla, jossa esitettiin my\u00f6s Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen teos Der Raum Zwei<\/em>.<\/p>\n

Der Raum<\/em> (1987) kumpusi performanssista yhdistelless\u00e4\u00e4n estoitta runoutta, tanssia, elokuvaa ja retuper\u00e4ist\u00e4 naistorvisoittoa Homo $ -tyyliseksi kokonaisuudeksi. Lallukan taiteilijakotiin rakennettu esitys aloitti my\u00f6s Zodiakin alkutaipaleelle ominaisen tavan etsiyty\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4viin tiloihin. Linjaa jatkoi Lilit Lins<\/em> (1988), joka alkoi n\u00e4yttelyst\u00e4 Bulevardin Taidesalongissa ja jatkui bussikuljetuksen j\u00e4lkeen It\u00e4keskuksen monitoimitalon n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Lilit Lins sis\u00e4lsi my\u00f6s unohtumatonta el\u00e4v\u00e4\u00e4 musiikkia: kaksintaistelun viululle ja s\u00e4rkyville lautasille.<\/p>\n

T\u00e4ysin toisenlaista l\u00e4hestymistapaa liikkeeseen ja esiintymiseen edusti Genius Homunculii \u2013 piruparan hengenveto<\/em> (1989). Monnin, Helistenin ja Tenhulan koreografioima puhdistautumisriitti perustui hengitykseen el\u00e4m\u00e4n ja siis kaiken liikkeen perustana. Pitk\u00e4\u00e4n harjoiteltu ja visuaaliselta toteutukseltaankin suurit\u00f6inen piruparka ei voinut vet\u00e4\u00e4 henk\u00e4yksi\u00e4\u00e4n It\u00e4keskuksen monitoimitalossa kahta kertaa enemp\u00e4\u00e4.\u2013 kaupungin vuokratukea my\u00f6nnettiin vain n\u00e4ihin esitysksiin.<\/p>\n

Noidankeh\u00e4st\u00e4 Kaapelille<\/h2>\n

Ratkaiseva nytk\u00e4hdys eteenp\u00e4in tapahtui joulukuussa 1989 kun Zodiak onnistui vuokraamaan ammattiteatterikokeilutuella Kaapelitehtaalta korkean Suurj\u00e4nnitelaboratorion kolmen kuukauden ajaksi. Taiteilijakansainvaellus Salmisaaren kolossaaliseen tehdasrakennukseen oli alkanut elokuussa Nokian kaapelin ryhdytty\u00e4 siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n tuotantoaan muualle. Ty\u00f6tilakurjuudesta k\u00e4rsineet kuvataiteilijat, valokuvaajat ja k\u00e4sity\u00f6l\u00e4iset t\u00e4yttiv\u00e4t tyhjenev\u00e4n tehtaan. Saneeraamaton rakennus valtavine tavarahisseineen houkutti paikalle my\u00f6s esiintyvi\u00e4 taiteilijoita. Jo syyskuussa Kaapelilla sai ensi-iltansa Annette Arlanderin ohjaama Heiner M\u00fcller tulkinta Hydra<\/em>.<\/p>\n

Nyt, kun vihdoinkin oli hetkeksi saatu oma tila ja mahdollisuus toimia, haluttiin my\u00f6s n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mihin uusissa puitteissa kyet\u00e4\u00e4n. Ensit\u00f6iksi p\u00e4\u00e4tettiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 Zodiak Presentsin Uuden tanssin tekij\u00e4t -festivaali. Kahden ja puolen kuukauden aikana 10.12.1989\u201328.2.1990 Suurj\u00e4nnitelaboratoriossa, nykyisess\u00e4 ravintolasalissa, esitettiin viitt\u00e4 eri teosta: kantaesityksin\u00e4 Soile Lahdenper\u00e4n soolo Siivet<\/em>, Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen Santa-Maria della Grazia<\/em>, Kirsi Monnin Mysteries in My Mind<\/em>, Liisa Pentin Eve & Dave \u2013 kuvitelmia maanpakolaisuudesta<\/em> sek\u00e4 uusintana Kek\u00e4l\u00e4isen Valkoisia ja \u00e4\u00e4nett\u00f6mi\u00e4 raivoja<\/em>.<\/p>\n

P\u00e4iv\u00e4lehtien, erityisesti Helsingin Sanomien kielteiseen ja asiantuntemattomaan \u2013 riman ali kontaten -tyyliseen \u2013 kirjoitteluun kyll\u00e4styneen\u00e4 Zodiak organisoi samaan aikaan kent\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hes varauksettoman kannatuksen saaneen adressin, joka luovutettiin Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen p\u00e4\u00e4llik\u00f6lle Heikki Hellmanille. Adressissa vaadittiin asiantuntevaa kriitikkoa kirjoittamaan nykytanssista. Nyt p\u00e4\u00e4tettiin lis\u00e4ksi panostaa siihen, ett\u00e4 tekij\u00f6iden oma \u00e4\u00e4ni p\u00e4\u00e4sisi kerrankin v\u00e4\u00e4ristym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 esiin. Festivaalille julkaistiin Raija Ojalan ja Anna-Mari Karjalaisen toimitettama n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 julkaisu Zodiak \u2013 Uuden tanssin tekij\u00e4t<\/em>. Kiilt\u00e4v\u00e4lle paperille neliv\u00e4risen\u00e4 painetussa \u2013 varattomalle yhdistykselle siis tolkuttoman kalliissa \u2013 painotuotteessa esiteltiin uuden tanssin l\u00e4ht\u00f6kohtia ja filosofiaa, pohdittiin tanssin opetusta ja osoitettiin teosluettelolla my\u00f6s, ett\u00e4 festivaalin tekij\u00f6ill\u00e4 oli koreografeina jo kymmenen vuoden historia takanaan.<\/p>\n

Kaapelin festivaalista tuli menestys. Vastakohdat, vanhojen tehdashallien kolho runous ja paljaan kehon raju hauraus, puhuttelivat esityksen kanssa samassa tilassa istuvia katsojia. Kahden kuukauden kuluessa yleis\u00f6 oppi l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n tiens\u00e4 Kaapelille ja viidakkorumpukin toimi, viimeisiin esityksiin eiv\u00e4t kaikki halukkaat mahtuneet mukaan. Kaapelitehdas oli nyt vihitty tansille \u2013 t\u00e4stedes siell\u00e4 uurastaisi tanssijoita muiden taidety\u00f6l\u00e4isten rinnalla.<\/p>\n

Suuria ponnistuksia vaatineen festivaalin onnistuminen ja sen saama huomio vaikuttivat varmaankin siihen, ett\u00e4 syksyll\u00e4 1990 toista kertaa jaettu valtion tanssitaidepalkinto, 45 000 markkaa, my\u00f6nnettiin Zodiakille. Palkintorahoilla toimistoon p\u00e4\u00e4tettiin hankkia muun muassa automaattinen puhelinvastaaja helpottamaan viestien j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 sek\u00e4 kirjasinkiekkoja ja korjausnauhaa kirjoituskoneeseen.<\/p>\n

Vaikka Zodiak olikin onnistunut tunkemaan jalkansa Kaapelitehtaan oven v\u00e4liin, jouduttiin ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n my\u00f6s muualla. Kes\u00e4ll\u00e4 1991 saatiin kutsu Vaasa-festivaaleille, jonne toteutettiin laajamittainen ja moniosainen tilatanssiteos Taivastalossa<\/em> k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 poistettuun Vaasan Elin -teurastamoon. Rituaalinomaisen teoksen teemana oli tuon kuolemalle pyhitetyn rakennuksen hengen puhdistaminen. Katedraalistaan, Suurj\u00e4nnitelaboratoriosta Zodiak ei saanut pitk\u00e4\u00e4n iloita. Esityksille poikkeuksellisia tilaratkaisuja mahdollistanut korkea sali remontoitaisiinkin ravintolaksi. Syksyll\u00e4 1991 siell\u00e4 j\u00e4rjestettiin Teatteri Venuksen kanssa viel\u00e4 Lokakuu projekti<\/em>, teatteria, tanssia ja performanssia yhdistellyt esityskokonaisuus. Suurj\u00e4nnitelaboratorion viimeiseksi esitykseksi j\u00e4i Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen paljas kahden naisen kuva Sudien \u00fcber Hysterie<\/em> joulukuussa 1991.<\/p>\n

J\u00e4lleen oltiin vailla kunnon tilaa. Korvaavaksi paikaksi j\u00e4i pienehk\u00f6 sali F-portaan kolmannessa kerroksessa, Teatterimuseon nykyisiss\u00e4 tiloissa. F3:ssa tehtiin sen mataluudesta piittaamatta vaikuttavaa j\u00e4lke\u00e4. Siell\u00e4 n\u00e4htiin muun muassa Kirsi Monnin Heiner M\u00fcllerin tekstist\u00e4 innoituksensa saanut duetto Tellus 1991 \u2013 Auringonkukkia<\/em> ja Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen soolo Onnellinen<\/em>, jonka visualisoivat Teemu M\u00e4ki ja Sirje Ruohtula. Soile Lahdenper\u00e4n Iltamat \u2013 Sammakkonainen ja h\u00e4nen vieraansa<\/em> oli ilta illalta ainutkertainen tapahtuma, sill\u00e4 esiintyneet vierailijat olivat aina uusia. Niukoista resursseista huolimatta n\u00e4m\u00e4kin teokset olivat tilan, valon, \u00e4\u00e4nen ja liikkeen mietittyjen suhteiden muodostamia kokonaisuuksia.<\/p>\n

Seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 ja kes\u00e4n\u00e4 1992 Zodiak ty\u00f6skenteli Suomenlinnassa. Hamiltonin kurttiinin kaksi puulattiaista suurehkoa huonetta soveltuivat hyvin harjoituksiin, mutta ne olivat esitysk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 hankalammat. Lauttayhteyksien ja ei-koskaan-julkaistujen arvostelujen vuoksi kes\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rjestetty tanssifestivaali j\u00e4i l\u00e4hes yleis\u00f6tt\u00e4.<\/p>\n

Turbiinisalin kausi<\/h2>\n

Kaapelitehtaalta alkujaan vain puoleksitoista vuodeksi elokuussa 1992 vuokratun Turbiinisalin kunnostaminen tanssille soveltuvaksi esitystilaksi merkitsi j\u00e4lleen raakaa ty\u00f6t\u00e4, lattian remontoimista. Massiivisen, kettingeist\u00e4 vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 liikuteltavan ja valojen rakentamista helpottavan nosturin lis\u00e4ksi sali oli osittain suojeltua tehdasmilj\u00f6\u00f6t\u00e4, joten punavalkoruutuisen klinkkerilattian p\u00e4\u00e4lle oli rakennettava joustava tanssilattia alkuper\u00e4ist\u00e4 tuhoamatta. Nykyist\u00e4 Zodiakin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 korkeampana ja muutamaa metri\u00e4 sit\u00e4 leve\u00e4mp\u00e4n\u00e4 Turbiinisali oli mittasuhteiltaan kaunis ja oiva esitystila. Suoraan pihalle avautuva korkea ovi helpotti tavaroiden kuljetusta, mutta heikensi \u00e4\u00e4nieristyst\u00e4 ja teki paikasta talvella j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4n. L\u00e4mpi\u00f6t\u00e4 ei ollut, joten yleis\u00f6 ja lipunmyyj\u00e4 saivat v\u00e4rj\u00f6tell\u00e4 viereisess\u00e4 porrashuoneessa odotellessaan esityksen alkua. C-portaan ylimm\u00e4ss\u00e4 kerroksessa tuolloin sijainneesta harjoitustilasta avautui n\u00e4kym\u00e4 J\u00e4tk\u00e4saaren yli merelle ja Lauttasaareen.<\/p>\n

Riitta Pasanen-Willbergin koreografia Hermo<\/em> vihki Turbiinisalin esitysk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n lokakuussa 1992 ja sit\u00e4 seurasi Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen raivoisa soolo Miekassani on kolme ter\u00e4\u00e4 ja seitsem\u00e4n solmua<\/em> (1992). Saatuaan kunnollisen esitystilan Zodiak alkoi raottaa oveaan my\u00f6s vieraileville koreografeille. Ensimm\u00e4isen\u00e4 kyl\u00e4ilem\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4si Paula Tuovinen perheen\u00e4idin painajaista kuvaavalla esityksell\u00e4\u00e4n Umpikuja<\/em>.(1992) Syksyn 1993 kuluessa n\u00e4htiin useiden muiden koreografien esityksi\u00e4, Alpo Aaltokosken Kuppien kuningatar<\/em>, Mammu Rankasen esikoinen Zone Ajar<\/em>, Ville Sormusen Rosorinki<\/em>, Paula Tuovisen soolo Triangeli<\/em> ja Leena Rouhiaisen Tanssiteos kolmelle naiselle<\/em> sek\u00e4 Ismo-Pekka Heikinheimon ja pantomiimikko Pierre S\u00e9raphinin El\u00e4m\u00e4 on upeeta, kun ei k\u00e4yt\u00e4 tupeeta!<\/em><\/p>\n

Johtuneeko betonia joustavammasta lattiamateriaalista vai tilan muista ominaisuuksista, mutta Turbiinisalissa Zodiakin peruskoreografit ryhtyiv\u00e4t ty\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n ryhm\u00e4teoksia. Liisa Pentti toteutti sinne Labyrintti<\/em>-trilogiansa (1993\u20131996), jossa h\u00e4n ty\u00f6skenteli sek\u00e4 tanssijoiden ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00f6iden kanssa, sek\u00e4 ryhtyi liitt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4\u00e4 kuvaa teoksiinsa. Brigtonista Aleksander-tekniikan opintojensa j\u00e4lkeen kotiin palannut Soile Lahdenper\u00e4 laati teoksensa Valoa \u2013 Valoa!<\/em> (1996) per\u00e4ti yhdeks\u00e4lle tanssijalle ja kahdelle \u00e4\u00e4ntelev\u00e4lle muusikolle. F\u00fcr Valeskan<\/em> (1994), saksalaiselle kabareetaiteilijalle ja tanssijalle Valeska Gertille omistetun duettonsa, j\u00e4lkeen Kirsi Monnikin ryhtyi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n koreografioissaan useampia tanssijoita. H\u00e4n jatkoi Aasian kulttuureista vaikutteita saaneen liikekielens\u00e4 tutkimusta teoksissa Noname<\/em> (1994) ja 10 000 oliota<\/em> (1996). Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen ryhm\u00e4koreografiat Kuuhullut<\/em> (1994) ja Requiem<\/em> (1996) esitteliv\u00e4t joukon Tanssitaiteen laitokselta valmistuneita monipuolisia tanssijoita. Danten Jumalaiseen n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n pohjautunut mittava Autuaiden lauluja<\/em> (1994) t\u00e4ytti Kaapelitehtaan kolme vierekk\u00e4ist\u00e4 salia, joihin kuvataiteilija Marja Kanervo oli installoinut Kiirastulen, Helvetin ja Taivaan.<\/p>\n

Ollako vai eik\u00f6 olla?<\/h2>\n

Ensimm\u00e4isen julkisen tunnustuksen, valtionpalkinnon j\u00e4lkeenkin Zodiakin taloudellinen tilanne jatkui vaikeana. Miltei kaikki varat hupenivat vuokriin. Osa-aikainen sihteeri oli voitu palkata ty\u00f6llist\u00e4mistuella aina puoleksi vuodeksi kerrallaan. Turbiinisalin tekniikasta vastannut Marko Kettunen oli Zodiakissa ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n aluksi oppisopimuskoulutuksessa. Talouden tiukkuutta kuvaa hyvin, ett\u00e4 viel\u00e4 vuonna 1993 valtiolta ja kaupungilta saadusta kokonaisavustuksesta 262 000 markasta esitysten tuotantokustannuksiin voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain 20 000 markkaa. Zodiak ei kyennyt edelleenk\u00e4\u00e4n maksamaan taiteilijoilleen penni\u00e4k\u00e4\u00e4n palkkaa, vaan korvaukset olivat t\u00e4ysin riippuvaisia kullekin produktiolle my\u00f6nnettyjen apurahojen suuruudesta. Opetusministeri\u00f6n ja Helsingin kaupungin avustukset s\u00e4ilyiv\u00e4t ennallaan aina vuoteen 1997, Uuden tanssin keskuksen perustamiseen saakka.<\/p>\n

Teatterilain voimaantulo vuoden 1993 alusta huolestutti Zodiakin j\u00e4seni\u00e4: \u201d —Henkil\u00f6ty\u00f6vuosien puuttuminen Zodiakin toiminnasta on osoitus \u00e4\u00e4rimm\u00e4isest\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyydest\u00e4 ja pienin resurssein tuotetuista esityksist\u00e4. Zodiakilla on vuodesta -86 l\u00e4htien ollut vuosittain 4\u20138 ensi-iltaa, mik\u00e4 vastaa hyvinkin suurempien teatteri- ja tanssiryhmien toimintaa. Toiminnan vakinaisuus ja kyky tuottaa esityksi\u00e4 on todistettu jo moneen kertaan. Tuleva tilanne vaikuttaa julmalta kiitokselta s\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4isyydest\u00e4 —\u201d, todetaan vuoden 1992 toimintakertomuksessa toivoen, ett\u00e4 ty\u00f6skentelyn edellytykset voitaisiin turvata.<\/p>\n

V\u00e4synein\u00e4 jatkuvaan ponnisteluun ja ainaiseen ep\u00e4varmuuteen jopa esitys- ja harjoitustilojen pysyvyydest\u00e4 Zodiakin j\u00e4senist\u00e4 alkoi tuntua silt\u00e4, ett\u00e4 oltiin p\u00e4\u00e4tym\u00e4ss\u00e4 umpikujaan. Teatterilain ulkopuolelle j\u00e4\u00e4minen ei helpottanut tilannetta lainkaan. Haaveet siit\u00e4, ett\u00e4 yhteiseen hiileen puhaltamalla voitaisiin turvata mahdollisuudet taiteelliseen ty\u00f6skentelyyn, elannosta puhumattakaan, tuntuivat pakenevilta kangastuksilta. Oli harkittava uusia ratkaisuja. Onneksi Helsingin kaupungin kulttuurijohdossa oli my\u00f6s tanssille my\u00f6nteisi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, jotka olivat ymm\u00e4rt\u00e4neet Zodiakin profiloivan roolin Kaapelin taiteilijayhteis\u00f6ss\u00e4. My\u00f6s opetusministeri\u00f6ss\u00e4 ja valtion tanssitaidetoimikunnassa oli ryhdytty miettim\u00e4\u00e4n keinoja Zodiakin saamiseksi teatterilain piiriin vakinaisen henkil\u00f6kunnan puuttumisesta huolimatta. Ehdoksi asetettiin organisaation uudistaminen, sen avaaminen ja laajentaminen. Muutoksen moottori oli kuitenkin Zodiak Presentsin hallitus. Se merkitsi j\u00e4lleen tavoitteiden, sis\u00e4lt\u00f6jen ja rakenteiden ankaraa pohdintaa \u2013 aivoriihi\u00e4, suunnitelmia ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4jien vakuuttelua opetusministeri\u00f6ss\u00e4 ja kaupungin johdossa.<\/p>\n

Zodiakin laatimassa kolmen vuoden kehitt\u00e4missuunnitelmassa 1977\u20131999 esiteltiin ajatus toiminnan laajentamisesta koskemaan koko tanssin freelance-kentt\u00e4\u00e4 kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Zodiakista uudenlainen, avoin esitys-, tuotanto- ja tapahtumakeskus. Hallintomallissa ylin p\u00e4\u00e4t\u00f6svalta olisi p\u00e4\u00e4asiassa tanssitaiteilijoista muodostettavalla, yhdistyksen vuosikokouksen nimitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hallituksella. Taiteellisesta linjanvedosta, esimerkiksi ohjelmistovalinnoista, p\u00e4\u00e4tett\u00e4ess\u00e4 apuna toimisi taiteellinen toimikunta. Tanssikeskuksen toimintaa koordinoisi toiminnanjohtaja. Koska n\u00e4htiin tarpeelliseksi ty\u00f6llist\u00e4\u00e4, edes osa-aikaisesti, mahdollisimman monia tanssijoita ja suunnittelijoita, tuotantomallina olisi osatuottajuus. Zodiak tarjoaisi ohjelmistoon valituille esityksille harjoitus- ja esitystilat sek\u00e4 markkinoinnin. Lis\u00e4ksi tanssijoille ja osalle suunnittelijoista voitaisiin maksaa kuukauden palkka. Osa palkoista ja teoksen muut tuotantokustannukset j\u00e4isiv\u00e4t edelleen riippuvaisiksi apurahoja my\u00f6nt\u00e4vien tahojen suosiollisuudesta.<\/p>\n

Opetusministeri\u00f6 tekikin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen Zodiak Presentsin ottamisesta valtion teatteri- ja orkesterilain piiriin vuonna 1997. Valtionapu m\u00e4\u00e4r\u00e4ytyi 10 henkil\u00f6ty\u00f6vuoden perusteella, mik\u00e4 merkitsi 604 000 markan tukea. Helsingin kaupungin avusta nostettiin 200 000 markkaan. Kiinteist\u00f6 Oy Kaapelitalon kanssa oli p\u00e4\u00e4sty my\u00f6s sopimukseen mediakirjasto Kirjakaapelin vapautuneiden tilojen vuokraamisesta ja remontoinnista.<\/p>\n

Perustettavan keskuksen nimeksi p\u00e4\u00e4tettiin ottaa Zodiak \u2013 Uuden tanssin keskus. Toiminnanjohtajaksi pyydettiin koko Zodiak Presentsin olemassaolon ajan sen haltiatarkummina toiminutta ja vapaa-aikanaan tanssin \u00e4\u00e4rell\u00e4 viihtynytt\u00e4 Teatteri-lehden p\u00e4\u00e4toimittaja Raija Ojalaa. H\u00e4n oli auttanut zodiaklaisia tanssikeskuksen hankesuunnitelman laadinnassa ja osallistunut sen esittelyyn p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4tahoille. Toiminnan rahoituksen varmistuttua Raija Ojala suostui ottamaan haasteen vastaan 10.2.1997 alkaen. My\u00f6s ensimm\u00e4isen taiteellisen toimikunnan kokoonpano p\u00e4\u00e4tettiin loppuvuodesta 1996. Siihen valitut tanssitaiteilijat Ismo-Pekka Heikinheimo, Sanna Kek\u00e4l\u00e4inen, Ulla Koivisto, Soile Lahdenper\u00e4, Katarina McAlester, Kirsi Monni, Liisa Pentti, Tuomo Railo, Paula Tuovinen ja Katariina V\u00e4h\u00e4kallio suunnittelivat kev\u00e4\u00e4n 1997 ohjelmiston ja tuotantoaikataulun. Vaikka Sanna Kek\u00e4l\u00e4inen jatkoikin toimintaansa Zodiakin uusituissa ympyr\u00f6iss\u00e4, h\u00e4n n\u00e4ki tarpeelliseksi turvata ty\u00f6rauhansa perustamalla oman ryhm\u00e4n, Ruumiillisen taiteen teatterin.<\/p>\n

Sivuaskelia<\/h2>\n

Vanhan Zodiak Presentsin viimeinen kauaskantoinen teko oli varmaankin osallistuminen ensimm\u00e4isen Sivuaskel\/ Side Step -festivaalin toteuttamiseen. Festivaalialoite aloite tuli Amsterdamin koulun k\u00e4yneilt\u00e4 tanssitaiteilijoilta ja sen j\u00e4rjest\u00e4miseen tammikuussa 1996 osallistui my\u00f6s Teatterikoulun T\u00e4ydennyskoulutuskeskus. Suuren yleis\u00f6n tanssitiet\u00e4myksen syvent\u00e4misen lis\u00e4ksi ammattikent\u00e4n koulutus n\u00e4htiin t\u00e4rke\u00e4n\u00e4. Ensimm\u00e4isill\u00e4 festivaaleilla keskityttiin pohtimaan uuden tanssin koulutusta ja sen kehitt\u00e4mist\u00e4. Festivaalin p\u00e4\u00e4vieras oli Amsterdamin teatterikoulun modernin tanssin laitosta ja Arnheimin European Dance Development Centeri\u00e4 perustamassa ollut Aat Houg\u00e9e. Luennossaan Uusi tanssi nyt ja tulevaisuudessa<\/em> h\u00e4n totesi muun muassa: \u201dJos tanssi on taidetta, opetus ei voi perustua kopioimiselle. Jos tanssija on taiteilija niin h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 on pohjauduttava etsimiseen ja l\u00f6yt\u00e4miseen. L\u00f6yt\u00e4minen ei voi olla ennakkoon m\u00e4\u00e4ritetty, vaan itse tanssin k\u00e4sitteen on oltava perimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n avoin. Kokemuksen kautta hankittu taito ja tieto ovat yksil\u00f6llisi\u00e4 asioita\u201d. N\u00e4m\u00e4 n\u00e4kemykset tanssin perimm\u00e4isest\u00e4 olemuksesta kuvaavat mielest\u00e4ni hyvin my\u00f6s nyt jo kymmenen vuotta toimineen Zodiak \u2013 Uuden tanssin keskuksen toiminnan l\u00e4ht\u00f6kohtia.<\/p>\n

Nyt tammikuussa 2007 Zodiakin j\u00e4rjest\u00e4mill\u00e4 kuudensilla Sivuaskel\/ Side Step -festivaaleilla esitettiin Charles Atlasin elokuva Rainer Variations<\/em>, muotokuva Yvonne Rainerista, yhdest\u00e4 USA:ssa 60-luvulla kehittyneen postmodernin tanssin uranuurtajasta. Elokuvan sepitteellisess\u00e4 kohtauksessa Yvonne Rainer opettaa avainteostaan Trio A<\/em> modernin tanssin ylipapittarelle Martha Grahamille. Opettaja ja oppilas ovat kuin eri planeetoilta. Graham ylev\u00f6itt\u00e4\u00e4 jokaisen Rainerin arkieleen, h\u00e4n on koko ajan tietoisesti katseen kohteena, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Sukupolvien ero kiteytyy kun pit\u00e4isi py\u00f6r\u00e4ht\u00e4\u00e4 ymp\u00e4ri kasvot takan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle k\u00e4\u00e4nnettyin\u00e4. \u201dKatse takan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle? Sit\u00e4 en tee el\u00e4ess\u00e4ni!\u201d, puuskahtaa Grahamia esitt\u00e4v\u00e4 drag-artisti.<\/p>\n

Syntyess\u00e4\u00e4n 20-vuotta sitten Zodiak Presents her\u00e4tti kuohua ja torjuntaa. Mik\u00e4 oli se takan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 jonne se tahtoi meid\u00e4n katseemme k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4n? Naiseus? Seksuaalisuus ja aggressio? Ajatteleva nainen?<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teoksessa Raija Ojala & Kimmo Takala (toim.) Zodiak Uuden tanssin t\u00e4hden. Helsinki: Like, 10\u201330. Zodiak Presentsin ensimm\u00e4iset kymmenen vuotta Zodiak […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[30],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1398"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1398"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1398\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1402,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1398\/revisions\/1402"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1398"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1398"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1398"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}