{"id":1404,"date":"2017-03-15T15:47:05","date_gmt":"2017-03-15T12:47:05","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/?p=1404"},"modified":"2018-02-12T15:08:42","modified_gmt":"2018-02-12T12:08:42","slug":"tarja-ervasti-tiloja-valoja-ja-varjoja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/tarja-ervasti-tiloja-valoja-ja-varjoja\/","title":{"rendered":"Tarja Ervasti<\/em> Tiloja, valoja ja varjoja"},"content":{"rendered":"

Teoksessa Raija Ojala & Kimmo Takala (toim.) Zodiak Uuden tanssin t\u00e4hden<\/em>. Helsinki: Like, 182\u2013190.<\/p>\n

Keskustelua nykytanssin valaisemisesta<\/h2>\n

Suomalaisen tanssin valoilmaisu on vahvaa ja omailmeist\u00e4. Monet vastavalmistuneet valosuunnittelijat ovat vuosien mittaan tehneet Zodiakissa ensimm\u00e4iset ammattimaiset suunnitteluty\u00f6ns\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4neet mahdollisuuden ilmaisunsa kehitt\u00e4miseen. Valosuunnittelijat Jukka Huitila, Tuukka T\u00f6rneblom ja Tarja Ervasti ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t pohtimaan tanssivalaistuksen olemusta ja suhdettaan siihen erityisesti Zodiakissa tehtyjen teosten kautta. Sirje Ruohtula ja Johanna Naalisvaara (ent. Salomaa) osallistuivat keskusteluun s\u00e4hk\u00f6postitse.<\/p>\n

Sinuiksi tanssin ja ammatin kanssa<\/h2>\n

Tuukka: Olen tullut tanssin pariin jo opintojeni alkuvaiheessa. Aloitin opintoni Teatterikorkeakoulun Valo- ja \u00e4\u00e4nisuunnittelun laitoksen ensimm\u00e4isell\u00e4 vuosikurssilla vuonna 1986. Silloin k\u00e4vin my\u00f6s katsomassa Zodiakin esityksi\u00e4. 90-luvun vaihteessa Suurj\u00e4nnitelaboratoriossa tehtiin mieleenpainuvia teoksia. Heti opintojen j\u00e4lkeen aloitin tanssivalojen tekemisen. Ensimm\u00e4iset ty\u00f6ni Zodiakissa olivat Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen Studien \u00fcber Hysterie<\/em> (1991) Suurj\u00e4nnitelaboratoriossa ja Soile Lahdenper\u00e4n Sammakkonaisen iltamat<\/em> (1991), joka tehtiin pienemp\u00e4\u00e4n tilaan Kaapelitehtaalla.<\/p>\n

Jukka: Aloitin valosuunnittelun opinnot vuonna 1998 ja heti aloitusleirill\u00e4 bongasin el\u00e4m\u00e4nkumppanin tanssinopiskelijasta. Tein harjoitust\u00f6it\u00e4 Tanssitaiteen laitoksella ja samalla seurasin ahkerasti esityksi\u00e4. Arja Raatikaisen Enne (1999) oli ensimm\u00e4inen n\u00e4kem\u00e4ni tanssiteos ja se kolahti t\u00e4ysill\u00e4. Vuonna 2002 ensimm\u00e4inen suunnitteluty\u00f6ni oli Islantiin tehty Ismo-Pekka Heikinheimon ja \u00d3l\u00f6f Ing\u00f3lfsd\u00f3ttirin Keski-ik\u00e4isten kapina<\/em>, jonka Suomen esitykset olivat Zodiakissa. Se oli ensimm\u00e4inen kontaktini tekij\u00e4n\u00e4 Zodiakiin ja samalla ensimm\u00e4inen ammattin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 jossa ty\u00f6skentelin Suomessa. N\u00e4in j\u00e4lkeenp\u00e4in voin todeta ett\u00e4 ammattin\u00e4ytt\u00e4m\u00f6it\u00e4 on monenlaisia ja niiss\u00e4 saatetaan toimia toisin kuin Zodiakissa. Tuntui, ett\u00e4 Zodiak oli tanssin olohuone keskell\u00e4 kaupunkia. Kun oli k\u00e4ynyt katsomassa paljon esityksi\u00e4 ja tutustunut ihmisiin, oli my\u00f6s luontevaa alkaa itse ty\u00f6skennell\u00e4 siell\u00e4.<\/p>\n

Vierailevalle suunnittelijalle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Zodiakissa on t\u00f6iss\u00e4 teknisen\u00e4 vastaavana sellaisia ihmisi\u00e4 kuin Tuukka tai Johanna, jotka pystyv\u00e4t my\u00f6s valosuunnittelijoina tarjoamaan vierailijalle referenssipintaa. Etenkin kun oli itse n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4, oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pysty\u00e4 keskustelemaan. Se ett\u00e4 katsomossa istuu toinen designeri, on uniikki tilanne johon ei muualla helposti t\u00f6rm\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Tarja: Liityin Zodiakin j\u00e4seneksi pian sen perustamisen j\u00e4lkeen ja olin pitk\u00e4\u00e4n ainoa ei-tanssiva j\u00e4sen. Olin toiminut valaistusmestarina Studio Juliuksessa, joka oli yksityinen tanssiteatteri Helsingin keskustassa ja tutustunut siell\u00e4 Zodiakin perustajakoreografeihin. Olin tehnyt valoja Soile Lahdenper\u00e4n, Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen, Kirsi Monnin ja Liisa Pentin teoksiin. Halusin liitty\u00e4 j\u00e4seneksi, sill\u00e4 koin ett\u00e4 Zodiakin taiteellinen ilmapiiri oli haastava ja valo oli taiteellisessa kokonaisuudessa voimakkaasti vaikuttava tekij\u00e4. Tunnelma oli, ett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n suurta taidetta v\u00e4h\u00e4isist\u00e4 resursseista huolimatta. Meill\u00e4 oli korkeataiteelliset l\u00e4ht\u00f6kohdat ja harjoittelu oli intensiivist\u00e4. Prosesseihin liittyi syv\u00e4llist\u00e4 pohdintaa ja tuntikausien keskusteluja, joissa valoon liittyv\u00e4 keskustelu oli t\u00e4rke\u00e4 osa sis\u00e4lt\u00f6pohdintaa. Suuri ponnistus ja voimann\u00e4ytt\u00f6 oli Zodiak-festivaali, joka toteutettiin vuodenvaihteessa 1989\u201390 Suurj\u00e4nnitelaboratoriossa. Panostimme markkinointiin ja pyrimme tekem\u00e4\u00e4n uutta tanssia n\u00e4kyv\u00e4ksi.<\/p>\n

Tuukka: Zodiak oli yhteenliittym\u00e4, joka teki tunnetuksi Suomessa v\u00e4h\u00e4n tunnettua taidealuetta. Siin\u00e4 on ollut Zodiakin vahvuus. Nykytaidetanssin kehityksen ja aseman muutoksen parin kymmenen vuoden aikana n\u00e4kee selv\u00e4sti. Ja sen miten yleis\u00f6\u00e4 on kasvatettu ja koulutettu: Alkuun Zodiakin perustajien esityksiss\u00e4 ei ollut paljoa v\u00e4ke\u00e4. Itsekin n\u00e4in hyvin varhaisessa vaiheessa tanssin kent\u00e4ksi, jossa on mielenkiintoista toimia valosuunnittelijana. Zodiakin tekem\u00e4 ty\u00f6 on mahdollistanut paljon asioita.<\/p>\n

Tilan taidetta ja resurssiromantiikkaa<\/h2>\n

Tarja: 80-luvulla vallitsi k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, ett\u00e4 Helsingin kaupunki my\u00f6nsi tuotantoapurahaa, jota voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vain kahden esityksen tilavuokriin. Niinp\u00e4 esityksi\u00e4 oli aina kaksi, ensi-ilta ja viimeinen esitys \u2013 ja kummankin j\u00e4lkeen juhlat. Silti teoksia harjoiteltiin tiiviisti kuukausi tai kaksi. Tekij\u00e4t hankkivat elantonsa muilla t\u00f6ill\u00e4 ja saivat hyvin pienen korvauksen, jos mit\u00e4\u00e4n. Vasta Zodiakin pidempij\u00e4nteisen toiminnan ansiota oli, ett\u00e4 esityksi\u00e4 saattoi olla enemm\u00e4n, nelj\u00e4 tai viisi, my\u00f6hemmin jopa kymmenen. Kaapelista tuli heti hyvin t\u00e4rke\u00e4. Olennaista oli mahdollisuus harjoitella omassa tilassa ja rakentaa teosta kauemmin kuin p\u00e4iv\u00e4. Suurj\u00e4nnitelaboratoriossa olimme vain noin vuoden ja sitten se haluttiin ravintolak\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, vaikka yritimme taistella sit\u00e4 itsellemme. Ensimm\u00e4inen pitk\u00e4aikaisempi oma tila oli Turbiinisali.<\/p>\n

Tuukka: Muistelin Suurj\u00e4nnitelaboratorion juttuja ja realiteetteja: betonisali ja muutama lamppu. Mutta erityislaatuinen tila antoi paljon. Silloin teatteritilojen ulkopuolelle tekeminen oli yleisemp\u00e4\u00e4 kuin nyky\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Tarja: Silloin tanssissakin oltiin kiinnostuneita paikkasidonnaisista esityksist\u00e4, joissa tila on l\u00f6ydetty nimenomaan sit\u00e4 teosta varten. Teimme esityksi\u00e4 esimerkiksi Lallukan juhlasalissa, Annantalon k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4, vanhoissa huviloissa, Teatteri Jurkan pikkuisella n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 ja Vanhan salissa. Osittain se johtui v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, sill\u00e4 meill\u00e4 ei ollut omaa tilaa. Poikkeavissa tiloissa toimiminen oli minusta kiinnostavaa ja tilan luonne oli usein hyvin vaikuttava teoksen sis\u00e4ll\u00f6llinen tekij\u00e4. Siit\u00e4 tuli my\u00f6s oman taiteilijanlaatuni vahva piirre. Monissa t\u00f6iss\u00e4ni valosuunnitelmaan liittyi my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4nvalon k\u00e4ytt\u00f6.<\/p>\n

Vaasa-festivaalille teimme purettavaan teurastamoon koko Zodiakin voimin Taivastalossa<\/em> nimisen kokonaisuuden kes\u00e4ll\u00e4 1991. Rakennuksen kaikissa huoneissa oli tilataideteoksia, joissa tanssiesitykset jatkuivat kolmen tunnin ajan. Yleis\u00f6 vaelsi tilasta toiseen kuin taiden\u00e4yttelyss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 oli paikkasidonnaista tanssitaidetta, sill\u00e4 kokonaisuuden teemana oli teurastamon hengen puhdistaminen. Minulla oli siell\u00e4 useita tilateoksia, joista Musta ja Valkoinen huone olivat Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen tanssin tapahtumapaikkoina. Tiloissa oli mustalla ja valkealla hiekalla peitetyt lattiat. Teurastamokoukkujen varjot hallitsivat mustassa huoneessa ja valkoisessa valokiilat nuolivat h\u00f6yhenill\u00e4 p\u00e4\u00e4llystettyj\u00e4 seini\u00e4. Kahden huoneen kokonaisuus, joissa esiintyiv\u00e4t Kirsi Monni ja Ville Sormunen, oli el\u00e4v\u00e4n tulen ja veden maailma. Tanssi tapahtui toiseen huoneeseen rakennetussa suuressa vesialtaassa. Mia Klemola vaelsi pitk\u00e4\u00e4 reitti\u00e4 tulialttarin ja valtavan j\u00e4\u00e4palan v\u00e4lill\u00e4. Soile Lahdenper\u00e4 ja kuvataiteilija Pirjo Houtsonen esiintyiv\u00e4t omassa tilataideteoksessaan. Sali oli t\u00e4ynn\u00e4 punaista hiekkaa ja esityksen aikana Pirjo maalasi l\u00e4pikuultaville muoviseinille.
\nTuukka: Silloin haettiin tilan ja teoksen yhtym\u00e4kohtaa, ei niink\u00e4\u00e4n vain valon tuottamista n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. Tilan ominaisuuksia k\u00e4ytettiin hyv\u00e4ksi. Muistan esimerkiksi, kuinka joissain teoksissa panostettiin hurjasti Suurj\u00e4nnitelaboratorion korkeiden ikkunoiden kautta saatavaan valoon.<\/p>\n

Usein pienet resurssit tuottivat hyvi\u00e4 oivalluksia. Muistan ulkoa, ett\u00e4 Studien \u00fcber Hysteriess\u00e4 oli vain muutama valonheitin: kolme viisisataista etuvaloa, kaksi televisiota etuvalona ja taustalla kaksi hehkulamppua jalkalampuissa. Lattioita viisti kolme kilowattista fresua osuen samalla esiintyjiin, lis\u00e4ksi oli kaksi profiilia. Ehk\u00e4 heittimi\u00e4 olisi ollut enemm\u00e4nkin k\u00e4ytett\u00e4viksi, mutta suunnitelmaan tarvittiin juuri t\u00e4m\u00e4.<\/p>\n

Tarja: Aineellinen k\u00f6yhyys oli iso tsemppauksen paikka, mutta sill\u00e4 oli sellainen positiivinen vaikutus, ett\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6llinen pohdinta korostui. Mink\u00e4\u00e4nlaiseen kamahulluuteen ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuuksia pudota.<\/p>\n

Tuukka: Ei todellakaan. Kun on ihmisi\u00e4, jotka seisovat ilmaisunsa takana, resurssien v\u00e4hyys v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ter\u00e4v\u00f6itt\u00e4\u00e4 ilmaisua. Minulla ei ty\u00f6historiaa ollut viel\u00e4 kertynyt, joten Zodiak vertautui Teatterikorkeakouluun. V\u00c4S:n fasiliteetitkaan eiv\u00e4t olleet silloin kummoiset, jos vertaa Zodiakin viel\u00e4 pienempiin resursseihin. Kaapelitehtaan tila oli vaikuttava ja v\u00e4hiin resursseihin yritettiin sopeutua. Se oli ajan k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6: mahdollisuudet olivat mit\u00e4 olivat, mutta niill\u00e4 tehtiin. Alkuaikoina Kaapelitehdas oli pime\u00e4mpi ja alkeellisempi paikka. T\u00f6ihin p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen piti tikkaita ja avaimia kerj\u00e4t\u00e4 vahtimestareilta.<\/p>\n

Tarja: Aluksi meill\u00e4 ei ollut juuri mit\u00e4\u00e4n. Yleisradion poistomyynnist\u00e4 saatiin ostettua pari kaksikilowattista omalla jalallaan seisovaa fresnelli\u00e4 ja nelj\u00e4 Strandin kilowattista fresua. Tanssimattoina oli nelj\u00e4 Lainapeitteen poistomyynnist\u00e4 ostettua pressua, joita k\u00e4\u00e4nnettiin uudestaan ja maalattiin eriv\u00e4risiksi maalikauppojen antamilla ep\u00e4kuranteilla maaleilla. Vasta vuosien kuluttua saatiin ostettua valonheittimi\u00e4 ja ensimm\u00e4iset tanssimatot.<\/p>\n

80-luvulla pyrittiin usein siihen, ett\u00e4 lattia olisi jotain muuta kuin tasainen pinta. K\u00e4ytettiin esimerkiksi kumi- tai korkkipurua, lastua ja paperia. Ehk\u00e4 Pina Bauschin neilikkalattiat ja materiaalink\u00e4ytt\u00f6 olivat kansainv\u00e4linen esikuva. Yksi innovatiivinen lattiaratkaisu oli Kirsi Monnin teoksessa Genius Homunculii<\/em> (1989), jonka teimme Stoaan. Lavastuksena oli omenapuu ja lattialla revitty\u00e4 sanomalehte\u00e4, johon valo osui erityisen hienosti.<\/p>\n

V\u00e4h\u00e4iset resurssit vaikuttavat tietenkin taiteelliseen lopputulokseen ja puute aiheuttaa valtavasti lis\u00e4ty\u00f6t\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 oleva v\u00e4lineist\u00f6 mahdollistaa monia l\u00e4hestymistapoja ja tyylivalintoja. Minulle on Zodiakissa k\u00e4ynyt niin, ett\u00e4 olen ollut luomassa resursseja, mutta niit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 onkin ollut seuraava sukupolvi. Olin suunnittelemassa Zodiakin uutta tilaa ja my\u00f6hemmin konsultoin laitehankintoja, mutta sen j\u00e4lkeen olen tehnyt siell\u00e4 vain pari teosta.<\/p>\n

Jukka: Min\u00e4 olen toiminut Zodiakissa sellaisessa vaiheessa, jolloin on ollut hyv\u00e4t ja riitt\u00e4v\u00e4t peruskamat. Vastaavaa k\u00f6yhyytt\u00e4 olen kyll\u00e4 kokenut esimerkiksi Koko-teatterissa sen syntyess\u00e4. Kaikki piti roudata itse, laskea pennej\u00e4 ja rukoilla jokaista lamppua.<\/p>\n

Resurssien puute on pahimmillaan suunnittelua m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4. Viime kes\u00e4n\u00e4 se konkretisoitui Pyh\u00e4j\u00e4rven T\u00e4ydenkuun tanssit -festivaalilla. Olen tehnyt sinne ensi-iltoja viiten\u00e4 kes\u00e4n\u00e4. Suunnittelijalle annetaan kalustolista, jonka perustalle teos pit\u00e4\u00e4 suunnitella ja johon joutuu sitoutumaan ennen kuin teoksesta on edes kovin paljoa selvill\u00e4. Valosuunnittelun pit\u00e4isi mielest\u00e4ni edet\u00e4 teoksen tarpeiden mukaan. Esimerkiksi jos n\u00e4en, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 teos tarvitsisi 30 PAR-kannua, siten sen pit\u00e4isi olla. Samaa j\u00e4lke\u00e4 ei synny kymmenell\u00e4 fresulla ja kymmenell\u00e4 PC:ll\u00e4. Resurssit ovat tietenkin vain m\u00e4\u00e4reit\u00e4, mutta niit\u00e4 pit\u00e4isi ajatella eri l\u00e4ht\u00f6kohdista. Taiteen tekemisen suhteen sellainen on sangen rajoittavaa.<\/p>\n

Valosuunnittelijat ovat alkaneet rakentaa tilaan my\u00f6s konkreettisia asioita, siis lavastaa. Kun py\u00f6rit\u00e4\u00e4n jatkuvasti samoilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4, pelkk\u00e4 valo ei en\u00e4\u00e4 riit\u00e4 estetiikan m\u00e4\u00e4rittelyyn. Abstraktion m\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4hentynyt ja n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 on usein paljon konkretiaa. Ajatellaan, ett\u00e4 jos lavalla on tanssija ja lamppu, se ei kerro tarpeeksi \u2013 jos samassa tilassa on kymmenen teosta, joissa on suunnilleen samanlaiset perustat, eli tanssija ja valo. Nyky\u00e4\u00e4n teosten omaa muotokielt\u00e4 haetaan enemm\u00e4n tilallisilla ja lavastuksellisilla elementeill\u00e4.<\/p>\n

Tuukka: Tila pit\u00e4\u00e4 saada uusiutumaan. 80-luvun vaihteessa Kaapelitehdas oli erilainen ja uusi. Jossain vaiheessa tilan ominaisuudet oli k\u00e4ytetty loppuun ja tuli tarve h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 se. Vuoroin kumpaakin. Esimerkiksi Jenni Kivel\u00e4, joka tekee kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2007 kantaesityksen Pannuhalliin, haluaa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tilan paljaana ja sielt\u00e4 joudutaan poistamaan Kaapelin hankkimat mustat teatteriverhot.<\/p>\n

Valon ja tanssijan kohtaaminen<\/h2>\n

Tarja: Alkuaikoina minulle oli valosuunnittelussa merkityksellist\u00e4 sellainen ilmapiiri, jossa valon henkisyys ja tanssin filosofiset tasot pyrkiv\u00e4t synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4n uutta sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Valon ja tanssijan kohtaamisessa oli senlaatuista energiansiirtoa, jossa my\u00f6s yleis\u00f6lle v\u00e4littyi enemm\u00e4n kuin vain visuaalinen taide-el\u00e4mys. Siin\u00e4 oli jotain liikkeelle panevaa voimaa.<\/p>\n

Tuukka: Tuollaisia ajatuksia on ollut itsell\u00e4nikin, mutta itse asiassa siten ajattelen yh\u00e4 edelleen. Tietenkin aloitellessa oli tarve l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusia tapoja ja kokeilla sellaista, mit\u00e4 ei ollut n\u00e4hnyt muiden tekev\u00e4n. Yleis\u00f6\u00e4k\u00e4\u00e4n ei halunnut p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 helpolla; katsojalla saattoi olla tuskallisia kokemuksia h\u00e4ik\u00e4isyst\u00e4. Ehk\u00e4 nykytanssin kent\u00e4ss\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4n kirjo erilaisia tapoja valaista. Ennen oli v\u00e4hemm\u00e4n tekij\u00f6it\u00e4 ja kentt\u00e4 oli homogeenisempi, vaikka kaikilla olikin omat persoonalliset l\u00e4ht\u00f6kohtansa.<\/p>\n

Jukka: N\u00e4m\u00e4 asiathan kehittyv\u00e4t sykleiss\u00e4. Tietenkin kaikki k\u00e4yv\u00e4t l\u00e4pi oman taiteilijuuden kasvamisen, kaikilla on kokeiluvaihe. Minulla se vaihe oli opiskeluaikana Tanssitaiteen laitoksella Pursimiehenkadulla, tuli kokeiltua kaikki kikkakolmoset. Ensimm\u00e4inen ammattity\u00f6 Keski-ik\u00e4isten kapina olikin sitten hyvin yksinkertainen valon suunta-ajatteluun perustuva teos. Se oli selke\u00e4sti yhden valosuunnan biisi, ihminen loi yhden varjon. Se oli kuitenkin toteutettu kokonaisella valosetill\u00e4, ei vain yhdell\u00e4 suurella valaisimella.<\/p>\n

Minun mielest\u00e4ni valon ja tanssijan suhde ei ole tila- vaan hetkisidonnaista. Teos vaatii tietyn intiimiyden, jotta sen voi hienoaistia. Ja on makuasia miten suhtautuu esimerkiksi valon volyymiin. Suunnittelussa tulee aina my\u00f6s eteen, ett\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4 on tunnelmallista, mutta liian h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4 ei saa olla. Kirkaskin valaistus voi olla intensiivinen.<\/p>\n

Tuukka: Teoksissa joissa ei ole lavastajaa, joka toisi teokseen materiaalisen maailman, tilan muuntaminen on yksinomaan valon teht\u00e4v\u00e4. Zodiakin tila on haasteellinen, koska se on ep\u00e4symmetrinen ja ep\u00e4teatterinomainen. My\u00f6s koreografiat ovat muuttuneet. K\u00e4sitykset siit\u00e4, mit\u00e4 teokset voivat olla, ovat nyky\u00e4\u00e4n monipuolisia. Onneksi valosuunnittelijan ei tarvitse yksin ohjata laivaa.<\/p>\n

Tarja: Minusta tuntuu, ett\u00e4 ty\u00f6skentely tanssin kanssa on tarjonnut paljon sellaista sis\u00e4ll\u00f6n rakentamista, joka on kypsytt\u00e4nyt omaa kehityst\u00e4 taiteilijana. Valon erityislaadun kontakti tanssijaan on antanut paljon.<\/p>\n

Tuukka: Minulla on ollut \u2013 sattumaa tai ei \u2013 sellainen kokemus teatteriesitysten, n\u00e4ytelmien kanssa, ett\u00e4 niiss\u00e4 ei ole ollut sellaisia produktioita ja olosuhteita, jotka olisivat mahdollistaneet oman taiteellisen kasvamisen. On toimittu siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin traditionaalisissa puitteissa, ett\u00e4 valolliset asiat ovat kyll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4neet silt\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen ne tehnyt, mutta valon rooli ja sen perusteet eiv\u00e4t ole olleet selke\u00e4sti m\u00e4\u00e4riteltyj\u00e4. Tanssissa sit\u00e4 vastoin on usein voinut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uutta. Aivan viimeaikoina olen kokenut vastaavaa my\u00f6s draamateatterissa. On voinut huomata uusia ajattelutapoja tai n\u00e4hd\u00e4 valon tekev\u00e4n jonkin asian eri tavalla kuin koskaan ennen.<\/p>\n

Jukka: Minulle muistuu mieleen yksi suuri oivallukseni Simo Kellokummun teoksesta Raw Dog (2005). Siin\u00e4 l\u00f6ysin jotain sellaista, joka py\u00f6r\u00e4hti t\u00e4ysin pois illuusiosta. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kuva sellaisenaan ei luo illuusiota, vaan se pyrkii tuottamaan illuusion ajatuksen tasolle. T\u00e4ss\u00e4 teoksessa oli videolavastus, jossa taustakankaalle projisoitiin Linnunlaulun sillalta kuvattua rautatiepihaa. Tein sen kolmiulotteiseksi tilaan asetetuilla vanerilevyill\u00e4, joten kuva osui eri tasoina pintoihin. Rautatieaihe oli vain mielikuvaa ohjaavaa, ei pyritty luomaan illuusiota rautatiest\u00e4. Tanssin kokonaisuudesta syntyi itselleni ennenn\u00e4kem\u00e4t\u00f6n, kokonainen ajatus. Se ei ollut kaunis, vaan jopa karu, mutta esteettisesti puhdas. T\u00e4m\u00e4n teoksen kautta l\u00f6ysin konkreettisuuden mahdollisuudet omassa valosuunnittelussani. Jutussa oli my\u00f6s vihre\u00e4\u00e4 sivuvaloa, jota en ikip\u00e4ivin\u00e4 ollut kuvitellut k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ni. Samalla kun saavuttaa jotain, osaa p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 jostain muusta irti. Juuri se on taiteellista kasvamista.<\/p>\n

Tarja: Uuden kohtaaminen tuottaa tilanteita, joissa voi n\u00e4hd\u00e4 omaa ajatteluaan rajoittavia konventiota ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 niist\u00e4 irti tunnistamisen kautta. En muista koskaan ajatelleeni ett\u00e4 ainakaan noin en ikin\u00e4 tee. Tosin nuorempana saattoi ajatella, ett\u00e4 t\u00e4ysin etuvaloon perustuvaa biisi\u00e4 ei voi tehd\u00e4.<\/p>\n

Tuukka: Min\u00e4 olen yritt\u00e4nyt tehd\u00e4 senkin, tosin jouduin lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n hiukan muutakin etuvalon lis\u00e4ksi, en kuitenkaan sivu- tai takavaloa. Kovin hyv\u00e4 siit\u00e4 ei tullut. Otin ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n, joka ei ollutkaan samansuuntainen teoksen sis\u00e4ll\u00f6n kanssa.<\/p>\n

Viimeisin valosuunnitteluni Zodiakissa oli Soile Lahdenper\u00e4n Myrskyn ja my\u00f6t\u00e4tuulen terraario<\/em> elokuussa 2006. Se perustui sek\u00e4 tanssijoiden ett\u00e4 \u00e4\u00e4ni- ja valosuunnittelijoiden improvisaatioon. On ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n banaalia sanoa, mutta en olisi voinut toteuttaa sit\u00e4 sellaisena kuin tein, ilman ett\u00e4 olen kulkenut l\u00e4pi kaikki aiemmat oivalluksen paikat. Esimerkiksi ett\u00e4 voin tehd\u00e4 valoratkaisuja, joilla l\u00e4hdin kuljettamaan esityst\u00e4 t\u00e4ysin uuteen suuntaan tai ett\u00e4 valo t\u00f6kkii toisaalle kuin mihin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tapahtumat olisivat viem\u00e4ss\u00e4. Ett\u00e4 saattoi tehd\u00e4 isoja dramaturgisia, selke\u00e4sti n\u00e4kyvi\u00e4 elementtej\u00e4 ja ottaa ohjat k\u00e4siins\u00e4. Toisaalta mielenkiintoista oli my\u00f6s se, kuinka kauan saattoi olla tekem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Oman ilmaisun kehitt\u00e4minen ei ole ollut lainkaan helppoa eik\u00e4 se ole tapahtunut itsest\u00e4\u00e4n. On joutunut tekem\u00e4\u00e4n paljon, ett\u00e4 valon elementin kykenee n\u00e4kem\u00e4\u00e4n oman itsen yli. En\u00e4\u00e4 ei tarvitse mietti\u00e4 sit\u00e4, millainen min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4n ammatin edustajana tai tuleeko teoksesta hyv\u00e4 vai huono, vaan sit\u00e4 mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 teoksessa on kysymys. Kaikenlaisia yl\u00e4- ja alam\u00e4ki\u00e4 on tullut vastaan, mutta eniten lannoitetta on saanut juuri tanssin kanssa ty\u00f6skentelyst\u00e4. Ajatusmateriaalia, joka syntyy keskusteluissa ja teoksen maailman pohdinnassa. Terraariossa minulla oli aika laaja arsenaali k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 ja improvisaatiomateriaalia oli paljon. Jotkin elementit k\u00e4viv\u00e4t vain joskus ja h\u00e4ipyiv\u00e4t sitten.<\/p>\n

Ajan valot itse, jos minulla on siihen mahdollisuus. J\u00e4t\u00e4n usein kiinte\u00e4t valotilanteet ohjelmoimatta ja ajan valot joka kerran eri tavalla ryhmi\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en. Kokemus on ilman muuta kehitt\u00e4nyt taitoa jota tarvittiin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin sille improvisaatiotasolle joka Myrskyn ja my\u00f6t\u00e4tunnon terraariossa oli.<\/p>\n

Jukka: Olen samaa mielt\u00e4 ett\u00e4 on asioita joita voi oppia vain tekem\u00e4ll\u00e4. Mutta koen, ett\u00e4 kaikissa teoksissa on jossain m\u00e4\u00e4rin kyse improvisaatiosta. Oma arsenaalini koostuu historiasta jonka olen k\u00e4ynyt l\u00e4pi. Sitten on teos, jonka tekemiseen valitaan siihen sopiva estetiikka. Kun ajaa esityksi\u00e4, el\u00e4v\u00e4 hetki ja siit\u00e4 aiheutuva interaktio tekee siit\u00e4 improvisaatiota. Minulla on sellainen ty\u00f6tapa, jossa on liikel\u00e4ht\u00f6isi\u00e4 iskuja ja ajoitukset ovat auki. Olen tehnyt my\u00f6s sellaisen teoksen, jossa koreografin kanssa on sovittu, ettei siin\u00e4 ole yht\u00e4\u00e4n tarkasti sovittua valovaihtoa.<\/p>\n

Olen ollut my\u00f6s esiintyj\u00e4n\u00e4 kahdessa jutussa. Kaksoisrooli on tuttu ainakin koreografeille, jotka tanssivat omissa teoksissaan. Ensimm\u00e4inen oli Jyrki Karttusen Human imitations<\/em> (2005). Karttunen on henkil\u00f6 johon luotin niin paljon, ett\u00e4 uskaltauduin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n puolelle. H\u00e4n osasi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 h\u00e4pe\u00e4n hyv\u00e4n maun rajoissa. Siit\u00e4 rohkaistuneena olin esiintym\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s Zodiakin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 esityksess\u00e4 Where is Krishna?<\/em> (2006). Olimme kuukauden Intiassa ja esitys tehtiin niist\u00e4 tunnelmista. Esiintyjien hahmot olivat teoksen tekij\u00f6it\u00e4, roolihahmona olin siis valosuunnittelija.<\/p>\n

Tyylikirjosta pelkistykseen<\/h2>\n

Tarja: Onko ty\u00f6ss\u00e4nne n\u00e4kynyt, ett\u00e4 oma ilmaisu tai tyylilaji kehittyisi erilaiseksi eri koreografien kanssa ty\u00f6skennelless\u00e4?<\/p>\n

Jukka: Ei, kyll\u00e4 min\u00e4 valitsen estetiikan teoksen mukaan. Sill\u00e4 ei ole tekemist\u00e4 koreografin vaan teoksen maailman kanssa. Tietenkin koreografeilla on oma tyylins\u00e4, joka vaikuttaa valovalintoihin, ja oma kielikin varioituu. T\u00e4rkeint\u00e4 siin\u00e4, ett\u00e4 on ty\u00f6skennellyt useamman kerran saman koreografin kanssa, on luottamuksen kehittyminen. Se mahdollistaa ep\u00e4konventionaalistenkin asioiden kokeilun. Keskustelu on helpompaa eik\u00e4 siihen kulu niin paljon aikaa.<\/p>\n

Tuukka: Toisten ihmisten ymm\u00e4rt\u00e4miseen menee aikaa. Luottamus on tietenkin merkitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4. Koen olevani aika tiet\u00e4m\u00e4t\u00f6n mist\u00e4 vaikutteet ja ajatukset tulevat ty\u00f6prosessin aikana. Vasta j\u00e4lkeenp\u00e4in pystyy erittelem\u00e4\u00e4n ja n\u00e4kem\u00e4\u00e4n kehityksen suunnan. Koko teosta tekev\u00e4 porukka el\u00e4\u00e4 samojen vaikutteiden ymp\u00e4r\u00f6imin\u00e4. Voin kokea tekev\u00e4ni jotain uudentyyppist\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mist\u00e4 se on tullut. Vasta my\u00f6hemmin huomaan miten taidekentt\u00e4 muuttuu ja kuinka se on mahdollisesti vaikuttanut esityksiin.<\/p>\n

Tarja: J\u00e4lkiviisaasti n\u00e4en omassa ty\u00f6ss\u00e4ni piirteit\u00e4, joissa ilmaisuni on kehittynyt eri suuntiin ty\u00f6skennelless\u00e4ni eri koreografien kanssa. Soile Lahdenper\u00e4n ja Liisa Pentin teoksissa valoilmaisu tuki monitasoista yleis\u00f6-esiintyj\u00e4suhdetta ja pelkistetty valo antoi tilaa tanssijalle. Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen teoksissa valojen tyylilajiin liittyi symboleja ja merkkej\u00e4 \u2013 elementtej\u00e4, jotka tuottivat \u201dpostmodernia leikittely\u00e4\u201d. Sit\u00e4 vastoin Kirsi Monnin teoksissa valon laadulla ja energialla oli suuri merkitys. T\u00f6iss\u00e4 oli tanssijan ja valon vuorovaikutuksen syv\u00e4luotaamista. T\u00e4m\u00e4 tietenkin liittyi siihen, millainen n\u00e4iden henkil\u00f6iden koreografinlaatu tuolloin oli ja mitk\u00e4 tasot meiss\u00e4 kohtasivat. Omat kiinnostukseni n\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t eri yhteisty\u00f6suhteissa erilaisten tyylilajien pulpahduksina.<\/p>\n

Tuukka: Joskus kun katson esityst\u00e4, jonka valot on suunnitellut joku toinen, huomaan ajattelevani, ett\u00e4 olisin ratkaissut jonkin tilanteen prikulleen samoin. Ratkaisu tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Silloin alkaa pohtia mist\u00e4 ideat oikeastaan tulevat. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vi\u00e4 ovat my\u00f6s kokemukset, joissa toisentyyppinen valosuunnittelija on ratkaissut asian aivan eri tavalla ja huomata etten olisi osannut kuvitellakaan kyseist\u00e4 ratkaisua.<\/p>\n

Tarja: Katsojana ihastelen usein valosuunnittelijan ty\u00f6n loksahtamista paikalleen. Osittain se johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 teoksesta pystyy erottamaan valosuunnittelijan kokeman oivalluksen, osittain siit\u00e4, ett\u00e4 ratkaisussa on jonkinlaista tunnistettavuutta, siin\u00e4 on jotain oikein.<\/p>\n

Jukka: Usein olen katsomossa miettinyt, miksi valot oikein vaihtuivat. Kun valo sopii tilanteeseen, sit\u00e4 ei tarvitse ajatella, se ei pomppaa eik\u00e4 sit\u00e4 tarvitse eritell\u00e4. Valo saa toki ottaa my\u00f6s aktiivisen roolin.<\/p>\n

Tarja: Min\u00e4 en osaa olla puhdas katsoja. Vaikka el\u00e4ydynkin esitykseen, osa minusta aina tarkkailee ja erittelee valoilmaisua.<\/p>\n

Tuukka: Olen samaa mielt\u00e4 Jukan kanssa siit\u00e4, ett\u00e4 usein esityksiss\u00e4 joutuu ihmettelem\u00e4\u00e4n mink\u00e4 takia t\u00e4h\u00e4n on pantu vaihto. Muutos irrottaa analysoimaan juuri kun on el\u00e4ytym\u00e4ss\u00e4, juuri kun olen l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 puhdasta katsojaa. Ehk\u00e4 t\u00e4lle ajalle on tyypillist\u00e4 ett\u00e4 valoilla tehd\u00e4\u00e4n liikaa. Olen itse alusta alkaen pyrkinyt karsimaan ja v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n turhaa, en ole maksimalisti. Saattaa olla ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tyyppist\u00e4 pohdintaa ei n\u00e4ytelm\u00e4n valosuunnittelun kohdalla edes syntyisi. Ehk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kysymykset ovat olennaisia juuri tanssitaiteen valaisussa.<\/p>\n

Tarja: Perinteisesti draamassa teksti m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tilaa ja aikaa, ja my\u00f6s lavastus saattaa olla konkreettisempi ja m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4mpi. Valo lomittuu t\u00e4h\u00e4n kudelmaan siten, ett\u00e4 se ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 erotu katsojalle itsen\u00e4isen\u00e4 tasona, vaikka se siell\u00e4 olisikin. Tanssille on ollut tyypillist\u00e4 ett\u00e4 valo luo k\u00e4sityksen tilasta ja ajasta. Siksi ajan tarpeeton p\u00e4tkiminen, virtaavuuden katkaisu voi tuntua v\u00e4kivaltaiselta.<\/p>\n

Tuukka: Tanssitaide on herkempi suhteessaan valoon.<\/p>\n

Jukka: Ehk\u00e4 80- ja 90-luvun tanssiteoksille oli tyypillist\u00e4 ett\u00e4 niiss\u00e4 oli valollinen taikatemppu, wau-el\u00e4mys. Nyt valaistus on aika karua, tosin estetisoitua. Valon rooli on aika neutraali.<\/p>\n

Tarja: T\u00e4ss\u00e4 ajassa el\u00e4\u00e4 rinnakkain tuhat tapaa olla ja tehd\u00e4. Karun rinnalla on paljon muutakin. Ehk\u00e4 on totta, ett\u00e4 yleisilme on pelkistetympi, valo on yksinkertaisempaa ja arkkitehtonisempaa. Valoilmaisu on jollain tavalla tilan hengityst\u00e4.<\/p>\n

Tuukka: Totta, t\u00e4llaiset kuvaukset sopivat hyvin; yh\u00e4 useampi tekij\u00e4 varmaan n\u00e4kee asian n\u00e4in. Ulkoiset, kuvittavat tekij\u00e4t alkavat rapista ilmaisusta pois. Mist\u00e4 esitys alkaa ja mihin se loppuu. Esityksen laajenemista ulosp\u00e4in on tapahtunut.<\/p>\n

Tarja: 80-luvulla oli enemm\u00e4n ilmaisua, jossa valo kirjoittaa omaa tarinaansa esiin \u2013 itsekin koin tekev\u00e4ni sellaista. My\u00f6s minun ilmaisuni on yksinkertaistunut. J\u00e4lkik\u00e4teen katsottuna joissakin teoksissa valon yksityiskohtakerrostumat her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t miettim\u00e4\u00e4n, oliko kaikki tarpeellista. Silloin ne olivat kuitenkin oikeita ratkaisuja, koska teokseen syntyi kommentoiva taso ja my\u00f6s tietynlaista huumoria.<\/p>\n

Tuukka: Suunnittelin 2000-luvun alkupuolella Zodiakissa valot Ulla Koiviston sooloteokseen Mirja Tukiaiselle. Se oli minulle taitekohta. Enin osa teoksen valomaailmaa oli kahdeksan PAR-kannua. Ne muodostivat valkoiselle tanssimatolle ik\u00e4\u00e4n kuin kukan ter\u00e4lehdet, lis\u00e4ksi oli l\u00e4hinn\u00e4 tukivaloa. T\u00e4m\u00e4 oli ensimm\u00e4inen juttu jossa mietin muitakin ratkaisuja, mutta totesin ettei mit\u00e4\u00e4n muuta tarvita. Tilaa ei juuri tarvinnut ottaa huomioon, lattia oli valkoinen ja esitys oli soolo. Aiemmin oli tarve ottaa huomioon kaikenlaisia tekij\u00f6it\u00e4. Nyt aika oli kyps\u00e4 pelkistetyille ratkaisuille.<\/p>\n

Jukka: Minusta tuntuu, ett\u00e4 esityksen tekeminen on tuollainen prosessi. Sen aikana pystyy kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kymmeni\u00e4 erilaisia ideoita, joita pyrkii pit\u00e4m\u00e4\u00e4n auki mahdollisimman pitk\u00e4\u00e4n. Viel\u00e4 loppusuoralla voi karsia idean pois, jos se ei sovikaan. Parhaillaan teen Vuotaloon Carl Knifin koreografioimaa duettoa, johon olen miettinyt useita ratkaisuja ja miten kolmion muotoinen tila otetaan haltuun. Olen p\u00e4\u00e4tynyt siihen, ett\u00e4 sali yksinkertaisesti on sen muotoinen ja tanssi tapahtuu siin\u00e4 paikassa. Siit\u00e4 tulee hyvin yksinkertainen, valoa on jotta n\u00e4kyy, kuitenkin jotenkin estetisoituna. Etuvaloa olen miettinyt l\u00e4hinn\u00e4 tehokeinona. Omaan historiaani liittyy, ett\u00e4 uskaltaa valita yksinkertaisen valonsuunnan. Esityksen valoa ei tarvitse vied\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n mielikuvitusosastoon. Ei tarvita sinist\u00e4 takapesua. En ole ikin\u00e4 kokenut sinisen takapesun her\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ajatusta ett\u00e4 n\u00e4in min\u00e4kin tekisin. Olen n\u00e4hnyt useita esityksi\u00e4 joissa olisi riitt\u00e4nyt yksi hehkulamppu. Itse en ole rohjennut tehd\u00e4 yhden hehkulampun teosta, sill\u00e4 sellaista koreografiaa ei ole onneksi tullut viel\u00e4 vastaan.<\/p>\n

Sirje Ruohtula \u2013 Muistikuvia<\/h2>\n

Tulin Zodiakiin vuonna 1991 Tarja Ervastin suosituksella tekem\u00e4\u00e4n valot Annika Tudeerin teokseen Damm \u2013 P\u00f6ly<\/em> ja Sanna Kek\u00e4l\u00e4isen teokseen Onnellinen<\/em>. V\u00e4h\u00e4n my\u00f6hemmin tein t\u00f6it\u00e4 my\u00f6s Kirsi Monnin, Paula Tuovisen ja Susanna Veijalaisen kanssa. Vasta valmistuneena minulla ei olisi ollut mahdollisuuksia p\u00e4\u00e4st\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n omia valosuunnitelmia mihink\u00e4\u00e4n kaupunginteattereihin, eik\u00e4 vapaata kentt\u00e4\u00e4 ollut nykyisess\u00e4 mittakaavassa. Zodiakissa tilanne oli toinen.<\/p>\n

Valokalustoa ei juuri ollut, mutta muut valoihmiset auttoivat. Lainasin melkein joka juttuun jotakin, heittimi\u00e4, himmentimi\u00e4, roikkaa, projektoreita. P\u00e4\u00e4sin sis\u00e4\u00e4n teoksiin, joissa valon merkitys oli aivan toista kuin se, ovatko kasvot valossa vai eiv\u00e4t. Edes valon kerronnallinen tai kuvaileva teht\u00e4v\u00e4 ei ollut p\u00e4\u00e4asia, saati sen tunnelma. Kysymys oli \u2013 ja on edelleenkin \u2013 kokonaisuudesta, jossa my\u00f6s valotapahtuma on sis\u00e4ll\u00f6llinen elementti. Painotan sanaa tapahtuma, koska kyseess\u00e4 on ajallinen, kuvallinen, tilallinen ja mihink\u00e4\u00e4n muuhun mediaan tallentumaton ilmaisu.<\/p>\n

Esiintyj\u00e4, \u00e4\u00e4ni, puku ja valo. Lavastus ei p\u00e4\u00e4ssyt dominoimaan visualisointia, mik\u00e4 olisi ollut v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6n kohtalo puheteatterissa. Lavastuksen v\u00e4h\u00e4isyydest\u00e4 johtuen valon k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 oli huomattava merkitys, ja se my\u00f6s oli \u2013 ja on edelleenkin \u2013 erityisen vapaata. Tanssijat kykenev\u00e4t yleens\u00e4 olemaan valoissa fyysisemmin ja tarkemmin kuin n\u00e4yttelij\u00e4t, mik\u00e4 mahdollistaa valon tiukemman rajaamisen. Teoksilla vallattiin my\u00f6s ep\u00e4teatteritiloja, jolloin valon suhde tilan muihin merkityksiin oli ajateltava erikseen. Esityspaikaksi rakennetun tilan ja tehtaan tai aution huvilan eroa on muukin kuin tekniikan puute. Koko tekninen j\u00e4rjestelm\u00e4 ja my\u00f6s yleis\u00f6valot pit\u00e4\u00e4 rakentaa ja mietti\u00e4 teoksen ja yleis\u00f6n suhdetta sit\u00e4kin kautta. Mitk\u00e4 ovat esitt\u00e4misen ainekset? Mik\u00e4 on esityksen illuusio ja konkretia tai leikki realismin eri tasoilla? T\u00e4ss\u00e4 \u2013 ehk\u00e4 klassisesti \u2013 puute opetti tekij\u00f6it\u00e4 ja tuotti ilmaisua.<\/p>\n

Suhtaudun itse teoksiin aika tunneper\u00e4isesti, joten minusta on rauhoittavaa ja hienoa, kun saan katsoa pikku hiljaa ja monena toistona, miten teos muotoutuu. Minulle k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 ilmaisusta syntyy tajuttava kokonaisuus, jota ei tarvitse verbalisoida kuoliaaksi. On \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen hienoa ett\u00e4 olen ollut osana erilaisissa prosesseissa. Tuohon aikaan se ei olisi ollut kohdallani mahdollista miss\u00e4\u00e4n muualla sill\u00e4 kokemuksella mit\u00e4 minulla oli.<\/p>\n

Minusta on vaikeaa perustella tietty\u00e4 valoa johonkin tilanteeseen. Valoilmaisu ei ole kieli, joka tuottaisi takuuvarmasti tiettyj\u00e4 merkityksi\u00e4. Sill\u00e4 on totta kai joitain s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisuuksia, mutta loppujen lopuksi ratkaisevaa on valon suhde esityksen kaikkiin muihin osatekij\u00f6ihin. Yksi mieleenpainuvimpia kokemuksiani oli kohtaus Kirsi Monnin teoksesta Mysteries in my Mind<\/em> (1991), jossa oli Tarja Ervastin valosuunnittelu. Siin\u00e4 oli hetki jossa Monni ja Tiina Helisten tulivat v\u00e4hitellen kohti katsojia erillisiss\u00e4 valotunneleissa. Ajattelen heit\u00e4 yh\u00e4 joinain olevaisen tiivistymin\u00e4, jotka tunkeutuvat aikatunneleissa l\u00e4pi ihmiskunnan historian. Ei kai sellaista ajatusta voi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ll\u00e4 valotilanteella, vaan se saattaa synty\u00e4 vain kokonaisuudesta, jossa on oikeanlaiset valot.<\/p>\n

Minun kokemukseni Kirsi Monnin kanssa tehdyist\u00e4 valoista on, ett\u00e4 niiden piti olla riitt\u00e4v\u00e4n abstrakteja, jotta kokemus olisi puhdas. Kliinisyydest\u00e4 ei silti ollut kyse. Esimerkiksi Ki-ai<\/em>-teosta (1997) varten hain erityisesti v\u00e4ri\u00e4, joka ei kuvailisi mit\u00e4\u00e4n valmista mutta olisi intensiivinen. Teoksen yhdest\u00e4 osasta tuli aniliininpunainen. Kirsi itse ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 valoista enemm\u00e4n kuin min\u00e4. Sama teos alkoi jaksolla, jonka valoa ajattelin mustavalkoisen television Yle-testikuvana, jossa on eriasteisia harmaita suorakaiteita ja kontrastiviivoja. Ajattelin, miten rytminen ja puhtaasti tekninen kuva alkaa leikki\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n ja muodostaa uusia harmaas\u00e4vypalkkeja. Valot vaihtuivat jatkuvasti seuraten v\u00e4lj\u00e4sti tanssijoiden liikett\u00e4 ja improvisoiden samalla kuvioita valkokankaaseen. Ajoin valot aina eri tavalla, ja se oli vaikeaa.<\/p>\n

Mutta miksi teokseen piti tehd\u00e4 juuri sellaiset valot, siihen en osaa vastata.<\/p>\n

Johanna Naalisvaara \u2013\u00a0Tekninen selk\u00e4ranka<\/h2>\n

Olen toiminut Zodiakissa teknisen\u00e4 vastaavana vuosina 1996\u20132000 ja uudelleen vuodesta 2004 l\u00e4htien sek\u00e4 valosuunnittelijana.<\/p>\n

Aloitin teknisen\u00e4 vastaavana kun Zodiak toimi viel\u00e4 Turbiinisalissa ja olin mukana ideoimassa, kalustamassa ja toteuttamassa uutta esitystilaa entiseen Kirjakaapeliin. Uusi esitystila toi mukanaan suuren muutoksen. Tilaan tuli ripustustangot kattoon, rakennusteline, turvam\u00e4\u00e4r\u00e4ysten mukainen katsomo, verhoja, sivuvalojalustoja ja uutta laitteistoa. Valopuolelle ostimme aluksi k\u00e4ytettyj\u00e4 heittimi\u00e4 ja saimme k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Helsingin kaupungin hankkimaa uutta valo- ja \u00e4\u00e4nikalustoa. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6tekninen hankintaohjelma, joka toteutettiin vuosina 2002\u20132004 uudisti ja monipuolisti teknisen varustuksen pienen teatteritilan peruslaitteistoksi. Zodiak ei ole koskaan pyrkinyt eik\u00e4 pystynyt hankkimaan t\u00e4ysin modernia tekniikkaa. Melkein kaikki produktiot tehd\u00e4\u00e4n edelleen pienill\u00e4 budjeteilla ja perinteisell\u00e4 kalustolla.<\/p>\n

Suunnittelijoiden luovuuden varassa on kuinka pienehk\u00f6, ep\u00e4symmetrinen ja haastava tila onnistuu n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jotenkin uudelta ja mielenkiintoiselta produktiosta toiseen. Jossakin vaiheessa l\u00e4hes kaikki toivoivat esityspaikaksi jotakin muuta kuin Zodiakin omaa salia. Harvoin teoksissa on vahva lavastus ja salia on py\u00f6ritelty ja katseltu jo joka suunnasta. Pannuhalli varsinkin oli kovin haluttu. Onkin aina haaste hyp\u00e4t\u00e4 pieneen tilaan varatulla kalustolla isoon halliin.<\/p>\n

Zodiak on py\u00f6rinyt pitk\u00e4\u00e4n yhden teknisen henkil\u00f6n varassa. Apuk\u00e4si\u00e4 on saanut tiukan paikan tullen esimerkiksi festivaaleille ja katsomon siirtoihin, mutta vain yhden vakituisen teknisen henkil\u00f6n voimavarat eiv\u00e4t ole riitt\u00e4neet teatterin py\u00f6ritt\u00e4miseen. Vuoden 2006 alusta saatiin vihdoin toinen tekninen henkil\u00f6, puolip\u00e4iv\u00e4iseksi palkattu \u00e4\u00e4niammattilainen.<\/p>\n

Olen suunnitellut valot ainakin kahteenkymmeneen Zodiak tuotantoon. Niist\u00e4 suuri osa on toteutettu Kaapelitehtaan esityssalissa. Haastavaa on ollut yritt\u00e4\u00e4 saada sama tila el\u00e4m\u00e4\u00e4n eri tavoin joka kerran. Eniten pid\u00e4n soolojen valaisemisesta. Ehk\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n pienen koon takia \u2013 j\u00e4\u00e4 my\u00f6s tyhj\u00e4\u00e4 tilaa?<\/p>\n

Teknisen\u00e4 vastaavana jaksaminen on haastavaa, jos itsell\u00e4\u00e4n on my\u00f6s taiteellisia intressej\u00e4. Onneksi Zodiak on antanut mahdollisuuden silloin t\u00e4ll\u00f6in ottaa “taiteilijalomaa”. Nyt olen alkanut py\u00f6ritt\u00e4\u00e4 Sirje Ruohtulan kanssa Galleria Kandelaa harjoitussali B2:ssa. Tilaan kutsutaan valotaiteilijoita ja tarjotaan mahdollisuus tehd\u00e4 taidetta ilman esityksen paineita. Olen innoissani ja ylpe\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Zodiak panostaa my\u00f6s t\u00e4llaiseen toimintaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teoksessa Raija Ojala & Kimmo Takala (toim.) Zodiak Uuden tanssin t\u00e4hden. Helsinki: Like, 182\u2013190. Keskustelua nykytanssin valaisemisesta Suomalaisen tanssin valoilmaisu […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[30],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1404"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1404"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1404\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1406,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1404\/revisions\/1406"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1404"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1404"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1404"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}