{"id":1446,"date":"2017-03-16T14:39:06","date_gmt":"2017-03-16T11:39:06","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/?p=1446"},"modified":"2018-02-12T15:08:42","modified_gmt":"2018-02-12T12:08:42","slug":"tarja-ervasti-dance-with-northern-light","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/tarja-ervasti-dance-with-northern-light\/","title":{"rendered":"Tarja Ervasti<\/em>\u00a0Dance with Northern Light"},"content":{"rendered":"

Artikkeli Dance with Northern Light (Tarja Ervasti, Tanssi-lehti 3\/97) luo kuvan 1980- ja 1990-lukujen valosuunnittelukulttuurista Suomessa:<\/p>\n

Valoilmaisun tietoisuuden her\u00e4\u00e4minen tapahtui samaan aikaan, kun modernin tanssin ammattimainen esitt\u00e4minen alkoi uudelleen virit\u00e4 Suomessa. New Yorkista Merce Cunninghamin ryhm\u00e4st\u00e4 v. 1979 palannut koreografi Ulla Koivisto loi omaper\u00e4ist\u00e4 visuaalisesti rikasta tanssiaan, jossa tanssiliikkeell\u00e4 oli keskeinen merkitys. Visuaaliset tehokeinot kuten lavastus, puvustus ja valaistus eiv\u00e4t saaneet varastaa huomiota liikkeelt\u00e4, joten lavastusta ei yleens\u00e4 ollut ja pukujen ja valojen tuli olla hyvin yksinkertaisia. Cunninghamilaiseen tapaan esityksen paikka voi olla mik\u00e4 tahansa, ja koska tilan luonteella oli keskeinen merkitys, se oli usein jokin muu kuin teatteritila.\u00a0Suomeen palattuaan Koivisto teki useita teoksia, joissa oli vain tilan omat valot p\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta 1980-luvun alusta l\u00e4htien h\u00e4n ty\u00f6skenteli pitk\u00e4j\u00e4nteisesti valosuunnittelijoiden kuten Ilkka Volasen ja H\u00e4my Salomaan kanssa.<\/p>\n

Koiviston visuaaliseen estetiikkaan kuuluu cunninghamilaiseen tapaan pelkistetty, puhdas, \u201dvalkoinen\u201d valo. H\u00e4nen teoksissaan voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tahansa valonl\u00e4htein\u00e4, taskulampuista alkaen, joskin teatterivalonheittimet ovat olleet yleisimmin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Koiviston t\u00f6iss\u00e4 on k\u00e4ytetty usein my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4nvalon ja keinovalon yhdistelmi\u00e4. Joidenkin teosten valo on ollut miltei minimalistinen, siten ett\u00e4 yksinkertainen tiivis muutaman heittimen perusratkaisu varioituu teoksen keston aikana. Vaikka Ulla Koivistolla itsell\u00e4\u00e4n on selke\u00e4 visuaalinen estetiikkansa, ovat kunkin valosuunnittelijan ratkaisut silti teosten valoilmaisussa hallitsevia.<\/p>\n

1980-luvun alussa Koivisto ja Volanen toimivat yhdess\u00e4 my\u00f6s poikkitaiteellisen toiminnan moottoreina perustamalla Poikkitaiteen yhdistyksen (Potta) ja j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Poikkitaiteen festivaalit Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingiss\u00e4. Vanhan Kulttuurikeskus oli t\u00e4rke\u00e4 kokeellisen taiteen ja my\u00f6s tanssin mesenaatti. Koiviston poikkitaiteellinen toiminta jatkui performanssiryhmiss\u00e4 Homo $ ja Jack Helen Brut.<\/p>\n

Koivisto ja Volanen j\u00e4rjestiv\u00e4t ensimm\u00e4iset pohjoismaiset koreografeille ja tanssijoille tarkoitetut valaistuskurssit, joissa tehdyt tila-valo-harjoitukset loivat er\u00e4\u00e4nlaisen systemaattisen tarkastelutavan valon ja liikkeen yhteyksist\u00e4. Kursseilla solmitut kontaktit johtivat siihen, ett\u00e4 Volanen toimi tanssin valosuunnittelijana p\u00e4\u00e4asiassa Ruotsissa, etenkin Vindh\u00e4xor-ryhm\u00e4n koreografi Eva Lundqvistin kanssa. H\u00e4n on kehitt\u00e4nyt Vindh\u00e4xoreille tekemiss\u00e4\u00e4n kymmenkunnassa ty\u00f6ss\u00e4 oman ilmaisullisen tyylins\u00e4, jossa tanssin ja valoilmaisun tasot ovat ik\u00e4\u00e4nkuin p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isin\u00e4 kerrostumina. Valoymp\u00e4rist\u00f6 muuntuu ja kehittyy omien lainalaisuuksiensa mukaan, tanssi omiensa. Usein tasot kohtaavat kuin sattumalta tiivist\u00e4en jatkumosta huipentumia. Halutessaan tutkia, toimiiko valoilmaisu itsen\u00e4isen\u00e4, koreografisesta yhteydest\u00e4 irrotettuna taideteoksena, Volanen teki Vanhan Galleriaan 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 Long Run -tilataideteoksen, jossa h\u00e4n reflektoi Vindh\u00e4xor-t\u00f6iden valokehityst\u00e4. H\u00e4nen ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n oli n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 koreografiasta riippumaton tyylikeinojen kehittyminen: aluksi voimakas perusv\u00e4ri-ilmaisu, jossa tanssijat valaistiin erikseen sivuvaloilla ja lattia voimakasv\u00e4risill\u00e4 v\u00e4ripesuilla. (V\u00e4ripesulla tarkoitetaan yhdenv\u00e4rist\u00e4, laajalti n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00e4 tai sen osaa kattavaa valoaluetta.) Sitten tapahtui valon suunnan merkityksen korostuminen ja rikottujen valomuotojen yhdistyminen hillitymp\u00e4\u00e4n v\u00e4riskaalaan. Hyvin yksil\u00f6llisen abstraktin tyylin kautena Volanen k\u00e4ytti geometrisia, v\u00e4rillisi\u00e4 valomuotoja, jolloin tila oli ehk\u00e4 selvimmin ik\u00e4\u00e4n kuin puhdas maalauspohja, johon valokuviot tekiv\u00e4t vaihtuvia kompositioitaan. H\u00e4n k\u00e4ytti my\u00f6s liikkuvia valokuvioita k\u00e4ytt\u00e4en hyv\u00e4kseen mm. piirtoheitint\u00e4. Seuraavaksi tapahtui v\u00e4riskaalan pelkistyminen ja vaaleneminen, ruskehtavien ja viileiden v\u00e4rien k\u00e4ytt\u00f6 (mm. korjausv\u00e4rit) ja muodon liukeneminen kohti v\u00e4h\u00e4eleisyytt\u00e4. Long Run oli mielenkiintoinen osoitus valoilmaisun itsen\u00e4isest\u00e4 voimasta, ja se vaikutti melko laajasti suomalaisten valosuunnittelijoiden harvalukuisessa joukossa.<\/p>\n

Jos Ulla Koiviston cunninghamilainen tilak\u00e4sitys edustaa toista \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t\u00e4, on toisessa \u00e4\u00e4ress\u00e4 Jorma Uotisen ja Claude Navillen suosima musta laatikko, joka mahdollistaa maksimaalisen valon manipulaation ja teatterinomaisen tilan luomisen. Edell\u00e4 mainitusta syyst\u00e4 perinteinen tanssiteatteritila mustine taustoineen ja symmetrisi\u00e4 sivuvalok\u00e4yt\u00e4vi\u00e4 verhoavine mustine katteineen on ollut Uotisen teosten tilan perusratkaisuna. 1980-luvun vaihteessa, palatessaan Suomeen Carolyn Carlsonin ryhm\u00e4st\u00e4, Uotinen toi mukanaan keski- ja etel\u00e4eurooppalaisen tanssiteatterin rikkaan vaikutuksen, sek\u00e4 Carlsonin ryhm\u00e4ss\u00e4 vaikuttaneen ranskalaisen valosuunnittelijan Claude Navillen. Uotisen \u201dvision\u00e4\u00e4risess\u00e4 tai totaalisessa teatterissa\u201d mielikuvituksellisilla puvuilla, lavastuksella ja valoilla oli suuri merkitys.<\/p>\n

Uotisen merkitys suomalaisen valosuunnittelun kehittymisess\u00e4 on merkitt\u00e4v\u00e4 tuotannollisessakin mieless\u00e4. Kansainv\u00e4liseen taidetuottamiseen itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4sti kuuluva k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 valita valosuunnittelija persoonallisten ja taiteellisten vaikuttimien perusteella on v\u00e4hitellen, vaikkakin hitaasti, vakiintumassa Suomeen. Uotisen toimiessa tanssiryhm\u00e4n johtajana Helsingin Kaupunginteatterissa Naville vieraili s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti valosuunnittelijana h\u00e4nen teoksissaan, ja h\u00e4nen kautensa j\u00e4lkeenkin siell\u00e4 on usein n\u00e4hty vierailevien valosuunnittelijoiden t\u00f6it\u00e4. Kenneth Kvarnstr\u00f6min kauden teoksissa on taas n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 vahva visuaalinen panostus. Uotinen on tuonut my\u00f6s Kansallisbalettin vierailevia suunnittelijoita. Navillen lis\u00e4ksi mm. Juha Westman on toiminut usein Kansallisoopperan ja -baletin tuotannoissa.
\nNaville toimi valosuunnittelijana Jorma Uotisen lukuisissa koreografioissa pitk\u00e4lle 1990-luvulle. Uotinen ja Naville useimmiten lavastivat tilan yhdess\u00e4. Uotisen oma panos teosten puvustuksessa on my\u00f6s ollut merkitt\u00e4v\u00e4. H\u00e4nen tanssiteatterinsa on totaalisen teatterin idean mukaisesti ilmaisua, jossa merkitys v\u00e4littyy eri elementtien yhteisvaikutuksena; teoksissa kerrotaan persoonallisille tulkinnoille avoimia tarinoita liikkeen, musiikin, roolihenkil\u00f6iden ja kuvien kautta. Luodut kuvat eiv\u00e4t ole kirjallisia tai naturalistisia, vaan usein lavastuksen ja valaistuksen keinoilla luodaan abstrakti mielikuvaymp\u00e4rist\u00f6, jossa puvustuksen ja rekvisiitan yksityiskohdat saattavat olla realistisempia. Tilan rytmi ja v\u00e4ritys muuntuvat tyylikk\u00e4in\u00e4 kompositioiden sarjoina. Navillen valaistus on paljon enemm\u00e4n kuin vain tunnelman luontia, josta yleis\u00f6- ja kriitikkokommentit usein kertovat, sill\u00e4 se on aina alisteinen kurinalaiselle ja johdonmukaiselle kokonaisuuden suunnittelulle. \u201dTunnelmavalaistus\u201d on usein ensimm\u00e4isten ja helpoimpien mielikuvien v\u00e4ripursotusta.<\/p>\n

Navillen valaistusratkaisujen perustana on yleens\u00e4 ollut modernin tanssin tyypillinen valaistusratkaisu monikerroksisine sivuvaloineen ja v\u00e4ripesuineen, jonka p\u00e4\u00e4lle rakentuvat teoskohtaiset yksityiskohdat ja valomuodot. H\u00e4n on soveltanut tanssiin alunperin elokuvasta vaikutteita ammentanutta ranskalaista valaistustyyli\u00e4, jossa on voimakkaasti suuntaava, yhden valon ja yhden varjon kompositio. T\u00e4m\u00e4 perusvalo on usein takavalo, koko n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n kattava v\u00e4ripesu tai diagonaalinen suunta. 1980-luvulla yleisesti Euroopassa levinnyt suuntaus edellytti entist\u00e4 suurempitehoisten heittimien k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, joita suomalaisiinkin teattereihin on v\u00e4hitellen hankittu.<\/p>\n

Naville on toiminut Uotisen lis\u00e4ksi valosuunnittelijana monella muullakin tanssitaholla, kuten mm. Kansallisoopperassa, Raatikossa Marja Korholan teoksissa ja Helsingin Kaupunginteatterissa Carolyn Carlsonin kaudella.<\/p>\n

Teatteri- ja tanssialan lehdiss\u00e4 on joskus annettu sellainen vaikutelma, kuin vasta Naville olisi tuonut Suomeen valosuunnittelun tai -suunnittelijuuden. Samoihin aikoihin kun h\u00e4n alkoi toimia Suomessa, oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jo alkutaipaleellaan vire\u00e4 valosuunnittelijoiden ammattikunta. Mutta Navillen toiminta tapahtui sellaisissa tuotannollisissa olosuhteissa, joissa saavutettiin tanssille laajoja uusia yleis\u00f6piirej\u00e4 sek\u00e4 runsaasti julkisuutta, kun taas suomalaiset valosuunnittelijat toimivat l\u00e4hinn\u00e4 teatteri- ja tanssitaiteen kokeellisessa marginaalissa. 1980-luvun Suomi oli suunnittelijoiden laitosteatterivierailujen kannalta t\u00e4ydellinen takapajula. Lukuunottamatta joitakin harvoja teattereita valosuunnittelijat toimivat kertaluonteisissa produktioty\u00f6ryhmiss\u00e4 ja pienryhmiss\u00e4, joten heid\u00e4n ty\u00f6ns\u00e4 ei tullut niin laajasti tunnetuksi.<\/p>\n

Sek\u00e4 Volasen ett\u00e4 Navillen ilmaisun kehityksess\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 my\u00f6s joitakin yleisi\u00e4 kansainv\u00e4lisi\u00e4 tendenssej\u00e4. Modernin tanssin tyypillinen perusratkaisu, tilan v\u00e4ripesujen ja sivuvalojen k\u00e4ytt\u00f6 mahdollistaa sek\u00e4 liikkeen plastisuuden ja tanssijan esiintuomisen ett\u00e4 suggestiivisen v\u00e4ri-ilmaisun. Modernin tanssin muotojen uusiutuessa perusratkaisusta irrottautuminen on johtanut tyylikeinojen rikkauteen ja persoonallisiin ilmaisutapoihin. Voimakkaampien heittimien k\u00e4ytt\u00f6 puhdaslinjaisten yhden valon ja varjon vaikutelmien aikaansaamiseksi on yleistynyt koko Euroopassa. Samoin v\u00e4riskaalan muuntuminen miedommaksi on ollut yleist\u00e4, mik\u00e4 suureksi osaksi johtuu filtterivalikoimien laajenemisesta. 1990-luvulla hy\u00f6dynnettiin uutta valaistustekniikkaa dynaamisessa kuvanrakentamisessa, esimerkiksi voimakkaita purkauslamppuja ja liikkuvia valonheittimi\u00e4.<\/p>\n

Tanssiryhmi\u00e4 ja poikkitaidetta<\/h2>\n

Hyv\u00e4\u00e4 valaistusta on totuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n my\u00f6s eritt\u00e4in vaikeissa olosuhteissa. Paljon kiert\u00e4neet ryhm\u00e4t kuten Raatikko ja Hurjaruuth ovat panostaneet my\u00f6s valoilmaisuun, vaikka on luonnollista, ett\u00e4 kiert\u00e4vien esitysten valaistuksen t\u00e4ytyy olla yksinkertainen ja helposti pystytett\u00e4v\u00e4. \u2026 Kiert\u00e4viss\u00e4 ryhmiss\u00e4 ty\u00f6skentelev\u00e4t tanssijat ja koreografit ovat my\u00f6s itse osanneet pystytt\u00e4\u00e4 valot ja tarvittaessa ajaakin esityksen. T\u00e4m\u00e4 luonnonvara alkaa olla ehtym\u00e4ss\u00e4 nuoren tanssijapolven piiriss\u00e4, jotka ovat tottuneet tiukempaan eri ammattiryhmien v\u00e4liseen ty\u00f6njakoon jo koulutusvaiheessa.<\/p>\n

Performanssiryhm\u00e4 Jack Helen Brut, voimahahmoinaan kuvataiteilijat Satu Kiljunen ja Risto Heikinheimo, kuului ennen kaikkea kuvataiteen piiriin. Silti sit\u00e4 voi tarkastella my\u00f6s tanssin kontekstissa \u2013 esiintyjien toiminta oli l\u00e4hinn\u00e4 tanssiliikett\u00e4. Puhtaasti visuaalisten sis\u00e4lt\u00f6jen kautta etenev\u00e4t kuvalliset ja tilalliset tapahtumat k\u00e4yttiv\u00e4t valoa yhten\u00e4 t\u00e4rkeimmist\u00e4 kuvan rakentamisen elementtin\u00e4, usein kaksiulotteisessa muodossa diaprojektorin tai piirtoheittimen tuottamana pintana. Kolmiulotteisen kuvan luomisessa k\u00e4ytettiin lukuisien valonl\u00e4hteiden joukossa my\u00f6s teatterivalaistuksen keinoja, valosuunnittelijana toimi mm. Jari Haanper\u00e4. Kansainv\u00e4lisestikin tunnetun ryhm\u00e4n visuaalisessa ilmaisussa esiintyj\u00e4n keho ja liike on abstrahoitu tasa-arvoiseksi kuvan rakentamisen elementiksi siin\u00e4 kuin muutkin visuaaliset keinot. Kehon muotoa voidaan jatkaa tai pilkkoa, kuten tehtiin esimerkiksi soveltamalla UV-valoa ja fluoresoivia v\u00e4rej\u00e4. Jack Helen Brutin innovatiivinen ja viimeistelty valoty\u00f6skentely oli piristysruiske sen vaikuttaessa my\u00f6s teatteri- ja tanssimaailmaan.<\/p>\n

Tanssija-koreografi Leena Gustavson ja kuvataiteilija Annikki Luukela ty\u00f6skenteliv\u00e4t pitk\u00e4\u00e4n parina luoden mielenkiintoisen sarjan soolotanssiteoksia, joissa tanssi ja valo olivat herk\u00e4ss\u00e4 vuorovaikutuksessa. Luukela, yksi suomalaisista kineettisen taiteen pioneereista, k\u00e4ytti valoilmaisussaan usein diaprojektoreita ja piirtoheittimi\u00e4 projisoiden tilaan liikkuvia kaksiulotteisia valokuvioita. Itselleni on j\u00e4\u00e4nyt erityisesti mieleen 1980-luvun alkuvuosina Studio Juliukseen tehty varjotanssiteos. Siin\u00e4 yksinkertaiset keinot kuten tanssijan dialogi varjonsa kanssa, tupla- ja v\u00e4rilliset varjot, piirtoheittimell\u00e4 toteutettu vesiheijastus, pienet laservalopisteet loivat moniulotteisen ja hengitt\u00e4v\u00e4n kokonaisuuden.<\/p>\n

Rea Pihlasviita ja Kimmo Koskela ovat ansiokkaasti kehitt\u00e4neet tanssin ja videotaiteen yhteist\u00e4 esitysmuotoa. Videotaiteilija Koskela vastaa videototeutuksesta ja Rea Pihlasviita koreografiasta ja esiintyy itse teoksissa. Komplisoitu tekninen toteutus asettaa erityisvaatimuksia valoilmaisulle ja he kutsuvatkin ty\u00f6ryhmiins\u00e4 yleens\u00e4 valosuunnittelijan. Heid\u00e4n teoksissaan on monin tavoin yhdistetty taltiodun kuvan ja el\u00e4v\u00e4n valon ja esitt\u00e4misen tasoja. Video ei ole vain tausta, vaan videokuvan ja kolmiulotteisen tilan visualisointi lomittuvat toisiinsa. Toiset teokset painottuvat el\u00e4v\u00e4\u00e4n esitystapahtumaan, toiset ovat olemassa videotaiteen muodossa.<\/p>\n

Zodiak Presents aloitti toimintansa 1980-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 valmistaen teoksia lukuisiin eri esitystiloihin Helsingiss\u00e4, kuten Vanhalle Ylioppilastalolle, Studio Juliukseen, It\u00e4keskuksen Stoaan ja Annantaloon, mutta jatkuvan esitystoiminnan kannalta erikseen vuokratut tilat tulivat liian kalliiksi. Niinp\u00e4 Zodiak on toiminut Kaapelitehtaalla heti vanhan tehtaan vapautuessa taiteilijoiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, useassa eri tilassa joiden ominaislaatu on vaikuttanut sek\u00e4 koreografisiin ett\u00e4 tila- ja valoratkaisuihin. Tilojen omaa luonnetta on korostettu ja muokattu valikoidusti sek\u00e4 lavastuksen ett\u00e4 valaistuksen keinoin. Yleens\u00e4 teatteritiloissa tila otetaan haltuun peitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja verhoamalla se mustaksi, mit\u00e4 tehdashalliolosuhteissa ei yleens\u00e4 voida tai haluta tehd\u00e4. P\u00e4invastoin, tilojen sein\u00e4t, ikkunat, ovet ja pylv\u00e4\u00e4t saavat usein roolin koreografiassa. Tilan poikkeuksellinen korkeus, kuten oli Zodiakin Suurj\u00e4nnitehallissa, oli erityisen antoisa valon ja tanssijan kohottuneelle kohtaamiselle. Turbiinihallia on voitu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esimerkiksi siten, ett\u00e4 tanssijan matka tilan halki kohti valoa muuttuu valtavan pitk\u00e4ksi tai tilan sein\u00e4t saavat valon v\u00e4lkkeest\u00e4 erityisen hohteen. Zodiakissa on tehty vaatimattomissa puitteissa taiteellisesti ja teknisesti kokonaisvaltaisia teoksia, joiden visualisoijina ovat toimineet lukuisat eri henkil\u00f6t. Toistuvasti Zodiakin piiriss\u00e4 ovat toimineet itseni ohella mm. valosuunnittelijat Pasi Pehkonen, Sirje Ruohtula, Johanna Salomaa, Tuukka T\u00f6rneblom ja Juha Westman sek\u00e4 lavastaja Kimmo Takala. Zodiakin koreografit Sanna Kek\u00e4l\u00e4inen, Soile Lahdenper\u00e4, Kirsi Monni ja Liisa Pentti ovat tehneet sek\u00e4 suurimuotoisia teatterinomaisia teoksia, ett\u00e4 yksityisi\u00e4, sis\u00e4isen keskittyneit\u00e4 sooloja. Vaikka toiminta Kaapelitehtaalla on ollut jatkuvaa jo kymmenisen vuotta, on jatkuvasti tehty esityksi\u00e4 my\u00f6s varsinaisiin teatteritiloihin teoksen luonteen niin vaatiessa. Monia teoksia on tehty keinovaloa ja luonnonvaloa yhdist\u00e4viin tiloihin. Omassa ty\u00f6skentelyss\u00e4ni Zodiakin koreografien kanssa olen tutkinut tilan, valon ja tanssijan vuorovaikutusta, erityisesti energian suunnan ja virtaavuuden aspekteja.<\/p>\n

Tilataideteosten tekeminen on ollut yksi oman toimintani haara Zodiakissa, niit\u00e4 ovat tehneet my\u00f6s mm. kuvataiteilijat Marja Kanervo ja Pirjo Houtsonen. Koreografit ovat valmistaneet tilateosmuodon sis\u00e4\u00e4n tanssiteoksia, mutta my\u00f6s itse luoneet tilateoksia tai niiden osia. Erona lavastuksen ja tilataideteoksen v\u00e4lill\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 esityksen ajan ja esitys-katsoja suhteen poikkeavuuden yleisest\u00e4, sek\u00e4 tilataideteoksen ulottumisen koko tilaan eik\u00e4 vain esitt\u00e4misalueeseen. Tilateos on itsen\u00e4inen kuvataiteellinen teos, jonka sis\u00e4\u00e4n sek\u00e4 esitt\u00e4j\u00e4t ett\u00e4 katsojat sijoittuvat ilman erottavaa rajaa. Valo ei sitoudu ainoastaan esitt\u00e4misen rytmiin ja tilaan, vaan se on kokonaisteoksen hengen ja ajan rakentaja. Valon ilmaisu t\u00e4llaisissa teoksissa on usein poikkeuksellisten valonl\u00e4hteiden, el\u00e4v\u00e4n valon ja tulen, heijastusten ja teoksen materiaalien valaisevien ominaisuuksien hy\u00f6dynt\u00e4mist\u00e4. Zodiakin piiriss\u00e4 tehdyiss\u00e4 teoksissa esitys on voinut olla jatkuva tapahtuma teoksen eri tiloissa, joita yleis\u00f6 kiert\u00e4\u00e4 oman tahtonsa ja aikak\u00e4sityksens\u00e4 mukaan katsomassa, tai esitys johdattaa yleis\u00f6\u00e4 tilan huoneesta toiseen, jolloin esitykselle muodostuu aikarakenne eri osien mukaan.<\/p>\n

Tuotannolliset voimavarat<\/h2>\n

1980-luvulla eri sektoreilla toimivat valosuunnittelijat toimivat uranuurtajan asemassa. Ammattimaiseen valaistukseen tarvittavat tuotannolliset resurssit, kuten v\u00e4lineist\u00f6, henkil\u00f6kunta ja rakennusaika, olivat teoksia tuottaville tahoille jokseenkin tuntemattomia. Kun valaistusta teattereiden johtoportaissa yleens\u00e4 pidettiin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 pahana, joutui valosuunnittelija taistelemaan parempien olosuhteiden puolesta heitin heittimelt\u00e4 ja tunti tunnilta. Hyv\u00e4t valot vaativat paljon muutakin kuin lahjakkuutta, ja valo on luonteeltaan sellainen ilmaisuelementti, ett\u00e4 viimeistellyn lopputuloksen aikaansaamiseksi tarvitaan paljon aikaa ja kunnolliset v\u00e4lineet. My\u00f6s teatteritekninen henkil\u00f6kunta oli tottunut tekem\u00e4\u00e4n valoja teknisen\u00e4 toteuttamisena ohjaajan, koreografin tai lavastajan ohjauksessa, joten valosuunnittelijoiden yksityiskohtaisia ja entist\u00e4 paljon ty\u00f6l\u00e4\u00e4mpi\u00e4 suunnitelmia harattiin vastaan. Kuvaava esimerkki valaistuksen aliarvioimisesta ja toisaalta Navillen taiteellisesta per\u00e4\u00e4nantamattomuudesta oli h\u00e4nen ensimm\u00e4inen ty\u00f6ns\u00e4 Helsingin Kaupunginteatterissa. Navillen kertoman mukaan teatterin tekninen henkil\u00f6kunta kielt\u00e4ytyi suuntaamasta ja pystytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 n\u00e4yt\u00f6ksiin sivuvaloja, koska teatterissa ei sellaisia oltu aikaisemminkaan tarvittu. Niinp\u00e4 h\u00e4n k\u00e4vi itse tekem\u00e4ss\u00e4 sen jokaiseen esitykseen.<\/p>\n

Suomalaiselle tanssikent\u00e4lle on tyypillist\u00e4 ett\u00e4 korkeatasoista valosuunnittelua n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kaikenlaisissa tuotannoissa, ei vain suurilla ja varakkailla ryhmill\u00e4, vaan my\u00f6s koulutusproduktioissa, kertaluonteisissa apurahatuotannoissa ja hyvinkin pienill\u00e4 vuosibudjeteilla toimivissa tanssiteattereissa. T\u00e4h\u00e4n on useita syit\u00e4. Ensinn\u00e4kin suomalaisten valosuunnittelijoiden taiteilijaidentiteetti on vahva, ja on tapana, ett\u00e4 valosuunnittelija osallistuu ryhm\u00e4n toimintaan tasa-arvoisena j\u00e4senen\u00e4. Toinen syy on valosuunnittelijoiden koulutus, joka on kansainv\u00e4lisesti katsoen korkeatasoinen. \u2026 Koulutetun valosuunnittelijoiden sukupolven piiriss\u00e4 ymm\u00e4rrys valon estetiikasta on syventynyt, ja on selv\u00e4\u00e4 ett\u00e4 valaistuksen keinovarat ovat vapaasti hy\u00f6dynnett\u00e4viss\u00e4 teoksen tarpeiden ja suunnittelijan oman taiteilijanlaadun mukaisesti. Tietoisuus tanssivalaistuksen tyylilajeista mahdollistaa my\u00f6s tietoiset viittaukset traditioon, leikittelyn ja lajin sis\u00e4isen diskurssin.<\/p>\n

Onko tanssivalaistus antoisampaa?<\/h2>\n

Valosuunnittelijoiden voi usein kuulla sanovan, ett\u00e4 tanssin valosuunnittelu on mielenkiintoisempaa tai antoisampaa kuin draaman. \u2026 Tanssiteoksen kokonaisvisualisointi, lukuunottamatta pukusuunnittelua, on usein valosuunnittelijan vastuulla, ja jos teosta onkin tekem\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s lavastaja, on visuaalinen dramaturgia kuitenkin valosta riippuvainen lavastuksen ollessa melko viitteellinen. Suurempi kokonaisvastuu on ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 itsen\u00e4isempi ja haastavampi, ja monet valosuunnittelijat toimivatkin mielell\u00e4\u00e4n my\u00f6s tanssiteosten lavastajina. T\u00e4ll\u00f6in lavastus ja valaistus ovat yleens\u00e4 pitk\u00e4lti nivoutuneet toisiinsa. Valo tarvitsee reflektointipintaa n\u00e4ky\u00e4kseen, lavastus voi toimia valon heijastajana, rikkojana tai kuvan rajauksena.<\/p>\n

Tanssiteoksen muodosta riippuvaiset sis\u00e4ll\u00f6lliset ja esteettiset tekij\u00e4t vaihtelevat luonnollisesti jokaisen teoksen kohdalla, mutta yleist\u00e4en on mahdollista vertailla tanssia draamaan ja todeta ett\u00e4 tanssissa aika ja tila eiv\u00e4t ole yht\u00e4 m\u00e4\u00e4riteltyj\u00e4, muoto on abstraktimpi, kerronta tapahtuu kuvin eik\u00e4 tarinan kautta. T\u00e4st\u00e4 aiheutuu, ett\u00e4 tanssin valaistus muistuttaa enemm\u00e4nkin musiikillista rytmiikkaa ja kerrontatapaa. Visuaalinen maailma voi kehitty\u00e4 hyvin itsen\u00e4isten kuvallisten p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4rien perusteella ja luoda teokselle oman ajan ja tilan, jota teksti tai tarina ei m\u00e4\u00e4rittele. Valokerronta on m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 asemassa luomassa dramaturgista rakennetta.<\/p>\n

Suomalaisissa tanssituotannoissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n huomattavan paljon hyv\u00e4\u00e4, viimeistelty\u00e4 valaistusta. Monilla suunnittelijoilla on kyky rohkeaan ja omaleimaiseen ty\u00f6skentelyyn, jossa ilmaisu on visuaalisesti ja dramaturgisesti vahvaa. Valo ei tyydy vain my\u00f6t\u00e4ilem\u00e4\u00e4n tanssia, vaan elementtien informaatio ja energia summautuvat. Valo ei useinkaan ole tanssin sis\u00e4ll\u00f6n tai muodon kanssa yhdensuuntainen tai yhteismitallinen, vaan se luo laajemman assosiatiivisen kehyksen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Artikkeli Dance with Northern Light (Tarja Ervasti, Tanssi-lehti 3\/97) luo kuvan 1980- ja 1990-lukujen valosuunnittelukulttuurista Suomessa: Valoilmaisun tietoisuuden her\u00e4\u00e4minen tapahtui […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[30],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1446"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1446"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1446\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1447,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1446\/revisions\/1447"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1446"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1446"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1446"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}