{"id":189,"date":"2014-09-24T17:15:08","date_gmt":"2014-09-24T14:15:08","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/?p=189"},"modified":"2018-02-12T15:10:10","modified_gmt":"2018-02-12T12:10:10","slug":"raisa-rauhamaa-moderni-tanssi-tulee-suomeen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/raisa-rauhamaa-moderni-tanssi-tulee-suomeen\/","title":{"rendered":"Raisa Rauhamaa<\/em> Moderni tanssi tulee Suomeen"},"content":{"rendered":"
Moni\u00e4\u00e4ninen 60-luku, Raisa Rauhamaa<\/pre>\n
1960-luvun alussa taidetanssin kentt\u00e4 oli Suomessa selke\u00e4. Taidetanssia edusti Suomen Kansallisoopperan baletti, joka vuonna 1962 juhli nelj\u00e4kymment\u00e4vuotista olemassaoloaan. Nuoret balettilaiset (kuten Doris Laine<\/strong>, Heikki V\u00e4rtsi<\/strong> ja Fred<\/strong> Negendanck<\/strong>) muodostivat hyv\u00e4ss\u00e4 iskussa olevan ryhm\u00e4n, joka niitti kyps\u00e4n keski-i\u00e4n satoa uupumatta. Baletti teki onnistuneita Etel\u00e4 \u2013 Euroopan \u2013 ja Amerikankiertueita.<\/p>\n
Kansallisoopperan baletin ohjelmistossa oli 1960-luvulla huomattava m\u00e4\u00e4r\u00e4 sek\u00e4 baletin perushelmi\u00e4 ett\u00e4 uusklassisia pienoisbaletteja kuten Sergei Lifarin<\/strong> suomalaisille harjoittama Suite en blanc<\/em> vuonna 1960. Samana vuonna ohjelmistossa oli nelj\u00e4toista eri balettia ja n\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4 oli satakunta. Tiuhaa tanssiohjelmistoa t\u00e4ydensiv\u00e4t tanssin juhlaillat, joissa esimerkiksi vuonna 1960 vierailivat ensitanssijat Margot Fonteyn<\/strong> Iso-Britanniasta ja Maya Plisetskaja<\/strong> Neuvostoliitosta.<\/p>\n
Mutta vuosikymmenen alussa ylivoimaisen baletin rinnalle alkoi ilmaantua my\u00f6s toisenlaista tanssia. Riitta Vainio<\/strong> palasi vuonna 1961 modernin tanssin opintomatkaltaan Yhdysvalloista ja perusti Modernin tanssin koulun. My\u00f6s jazz-tanssi teki tuloaan Suomeen. Vaikutteita toivat ulkomaiset tummaihoiset opettajat.<\/p>\n
West Side Storyn<\/em> ensiesitys Tampereen Teatterissa vuonna 1963 levitti maaseutuyhteiskunnalle urbaania sanomaa, jossa baletin ajattomat joutsenet, keijukaiset ja satuprinssit korvattiin jazzin sykkeest\u00e4 tempoilevilla katujen jengeill\u00e4.<\/p>\n
Uutta ja outoa<\/h3>\n
1960-luvun alussa suomalaiset n\u00e4kiv\u00e4t ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa amerikkalaista modernia tanssia ja \u201dprimitiivist\u00e4 jazz-tanssia\u201d. Amerikanherkku ei ollut ainoastaan helsinkil\u00e4isten etuoikeus, sill\u00e4 vastaperustettu Suomen televisio tarvitsi viihdeohjelmiinsa esiintyji\u00e4. Four Catsien<\/strong> ja Laila Kinnusen<\/strong> joukossa tanssivat suomalaiset paljasjalkaiset, mustissa trikoissaan kummallisesti liikehtiv\u00e4t miehet ja naiset.<\/p>\n
Eksoottiset modernit tanssijat kiinnostivat. Tanssista kirjoitettiin tuolloin p\u00e4iv\u00e4- ja aikakauslehdiss\u00e4 paljon, mutta kirjoittelun taso vaihteli huimasti. Kun esimerkiksi Seuralehdess\u00e4 esiteltiin yksityiskohtaisen pikkutarkasti monen aukeaman laajuudelta modernin tanssin tekniikkaa, niin Ilta Sanomien <\/strong>P\u00e4ivyriss\u00e4 vahvistettiin ennakkoluuloja:\u201dP\u00e4ivyri ehdottelee turvallisen v\u00e4limatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 ehk\u00e4 innokkaimmat vapaan jalan tanssijattaret meill\u00e4 ovat vaikka v\u00e4h\u00e4n saman hengen tytt\u00f6j\u00e4 kuin entiset riivaajien valtaamat nunnat ja varmastihan tanssin avulla p\u00e4\u00e4see kyll\u00e4 irti monen lajin latautuneesta pahastakin, kun noin perusteellisesti tyt\u00f6t itse\u00e4\u00e4n kurittelevat.\u201d (P\u00e4ivyri 62).<\/p>\n
Tanssityylien monenkirjavuus h\u00e4mmensi tekij\u00f6it\u00e4, kirjoittajia ja yleis\u00f6\u00e4. Tanssin kentt\u00e4 jaksoi koko vuosikymmenen kiistell\u00e4 modernin, jazzin ja baletin keskin\u00e4isest\u00e4 paremmuudesta. Tekij\u00f6iden linnoittautuessa omiin leireihins\u00e4 ja kriitikkojen kirjoitellessa arvioitaan klassisen baletin kontekstista k\u00e4sin v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrykset rehottivat.<\/p>\n
Yhteisten asioiden hoito j\u00e4i keskin\u00e4isen kateuden tukahduttamana vaille kokoavaa foorumia, ja julkisuutta k\u00e4ytettiin lyhytn\u00e4k\u00f6isesti vastapuolen ly\u00f6miseen.<\/p>\n
\u201dKeikarointi est\u00e4\u00e4 jatkuvasti klassisen baletin harrastajia suhtautumasta oikein moderniin tanssiin. Tanssissa ei ole otettu huomioon nykyaikaa niin kuin muilla aloilla. Uusi aika on kuitenkin alkamassa my\u00f6s tanssitaiteessa. West Side Story toi sen koko maailman tietoisuuteen\u201d, totesi Suomessa vieraillut etel\u00e4afrikkalais-englantilainen jazzopettaja Rikki Septimus<\/strong> viel\u00e4 niinkin my\u00f6h\u00e4\u00e4n kuin vuonna 1967.<\/p>\n
Huippuvierailuja<\/h3>\n
Suomalaisia pidettiin hyvin perill\u00e4 alan kansainv\u00e4lisest\u00e4 kehityksest\u00e4. Yleis\u00f6 sai tilaisuuden tutustua hyvin kattavasti tanssin senhetkisiin eri suuntauksiin. Oopperan baletin vierailujen lis\u00e4ksi vuosina 1962\u201365 Suomessa vieraili kolme merkitt\u00e4vint\u00e4 modernin tanssin ryhm\u00e4\u00e4. N\u00e4m\u00e4 amerikkalaiset ryhm\u00e4t edustivat jokainen oman suuntauksensa huippua.<\/p>\n
Martha Graham<\/strong> vieraili Svenska Teaternissa vuonna 1962. Graham vaali pitk\u00e4lle hiotulla tanssiteatterillaan tinkim\u00e4t\u00f6nt\u00e4 muodon ja sis\u00e4ll\u00f6n ykseytt\u00e4. H\u00e4n loi viel\u00e4kin toimivan ja voimaa vaativan modernin tanssin graham-tekniikan. Grahamin dramaattisten teosten sankarit olivat yleens\u00e4 voimakkaita naisia, jotka kamppailivat oman sis\u00e4isen velvollisuudentuntonsa ja intohimojensa ohjaamina.<\/p>\n
Kun Merce Cunningham<\/strong> saapui vuonna 1964 Yleisradion kutsumana Suomen vierailulle, h\u00e4nt\u00e4 luonnehdittiin \u201datomiajan tanssijaksi\u201d. \u201dSe eri taidemuotojen piiriss\u00e4 tapahtuva k\u00e4ymistila, joka ilmenee Euroopassa, havaitaan viel\u00e4kin selvemmin nykyhetken USA:ssa. Joskus on ep\u00e4selv\u00e4\u00e4, mist\u00e4 taide loppuu ja mist\u00e4 eksperimentti alkaa. Tanssitaide ei luonnollisesti muodosta t\u00e4ss\u00e4 suhteessa poikkeusta.\u201d, totesi Riitta Vainio (HS 19.9.64).<\/p>\n
Cunningham halusi luopua Grahamin emotionaalisesta ja tanssin keinoin kertovasta tyylist\u00e4. Cunningham edusti abstraktia puhtaan liikkeen (pure dance) ideaa. Liike itsess\u00e4\u00e4n kertoo kaiken, siihen ei ole syyt\u00e4 lis\u00e4t\u00e4 kerronnallista emotionaalista painolastia. Esityksiss\u00e4 Cunningham k\u00e4ytti sattumametodiaan: kullakin liikesarjalla oli omat numeronsa, joita tanssijat toteuttivat umpim\u00e4hk\u00e4isess\u00e4, tilanteesta syntyv\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4.<\/p>\n
Vuonna 1965 Suomessa vieraili viel\u00e4 amerikkalainen johtava jazz-tanssiryhm\u00e4. Alwin Aileyn<\/strong> musta afro- amerikkalainen American Dance Theatre<\/strong>, joka yhdisti teoksissaan mustan gospelperinteen, klassisen baletin ja jazztekniikan iskev\u00e4ksi ilmaisuksi.<\/p>\n
On yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, miten paljon p\u00e4iv\u00e4lehdet antoivat palstatilaa ulkomaisille tanssivierailuille. Suomalaiset tanssikirjoittajat suhtautuivat teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 hyvin vakavasti. Artikkelit olivat pitki\u00e4, huomattavan perusteellisia, sek\u00e4 tanssihistoriaa valaisevia. Ne analysoivat uusia tyylej\u00e4 ter\u00e4v\u00e4sti. Asiallisen ja ennakkoluulottoman pohjustuksen ansiosta esitykset olivat loppuunmyytyj\u00e4 ja keskustelu n\u00e4hdyst\u00e4 jatkui tapahtuman j\u00e4lkeen vilkkaana. Vierailujen merkityst\u00e4 suomalaisille uudenlaisen tanssin tekij\u00f6ille voi tuskin yliarvioida.<\/p>\n
Lajien synty<\/h3>\n
Tanssimaailman balettijohtoisten etupiirijakojen saumat alkoivat murtuilla uusien tanssisuuntausten rantauduttua Suomeen. Mahdollisuus tutustua uusiin tyyleihin jakoi tanssia vakavasti harrastavat oppilaat balettiin, moderniin ja jazziin. Eri tanssisuuntausten opetus, lukuunottamatta Oopperan baletin ammattikoulutusta, tapahtui harrastajille suunnatuissa liikunta- ja balettikouluissa, joita enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n itseopiskelleet tanssinopettajat johtivat. Koulujen lahjakkaimmat harrastajat siivil\u00f6ityiv\u00e4t herk\u00e4sti Oopperan baletin riveihin. Kussakin leiriss\u00e4 tanssity\u00f6t\u00e4 tehtiin l\u00e4hes ammattimaisesti. Muutaman ulkomailla oppinsa saaneen edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n johdolla syntyi vakavasti tanssijuuteen suuntautuvia tanssiryhmi\u00e4.<\/p>\n
Ritva Arvelon<\/strong> ja Raija Riikkalan<\/strong> Praesens-ryhm<\/strong>\u00e4 perustettiin vuonna 1961. Se sai vaikutteensa jo 1920-luvulla Maggie Gripenbergin Saksan opintomatkojen tuomisina syntyneest\u00e4 vapaasta tanssista ja naisvoimistelusta, jotka olivat 1940\u201350-luvuilla suomalaisen modernin tanssin edelt\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n
Riitta Vainio toi vuonna 1962 uutena suuntauksena amerikkalaisen modernin tanssin Suomeen. Opiskeltuaan Yhdysvalloissa kaksi vuotta Nadja Chilkovskyn<\/strong> johdolla h\u00e4n alkoi palattuaan ker\u00e4t\u00e4 taitavia tanssijoita uuteen modernin tanssin kouluunsa. Kun viel\u00e4 Tamara Rasmussen<\/strong> loikkasi baletin puolelta jazz-tanssin opettajaksi perustaen oman koulunsa, olivat kaikki uudet suuntaukset muuttamassa tanssin kent\u00e4n painotuksia.<\/p>\n
Kuusikymment\u00e4luvun pioneerit rahoittivat ammattiaan opetustoiminnan ja satunnaisten keikkatulojen avulla. Omaa esiintymistilaa tanssilla ei ollut silloinkaan.<\/p>\n
Valtiovallan taloudellista tukea uusille tanssiryhmille tavoiteltiin kiihke\u00e4sti, mutta siin\u00e4 onnistuttiin vasta seuraavalla vuosikymmenell\u00e4, kun Tanssiteatteri Raatikko<\/strong> perustettiin.<\/p>\n
N\u00e4yt\u00f6stoiminta<\/h3>\n
Suomen Tanssitaiteilijain Liitto j\u00e4rjesti vuosittain koreografikilpailuja, joissa uraansa aloittelevat koreografit ja tanssijat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n taitojaan. Teoksien kesto oli yleens\u00e4 muutamasta minuutista pariinkymmeneen minuuttiin, joten koko illan n\u00e4yt\u00f6kseen teoksia tarvittiin useammilta tekij\u00f6ilt\u00e4. Yksitt\u00e4isten koreografien teosten lis\u00e4ksi kilpailuihin osallistui Oopperan baletista yksitt\u00e4isi\u00e4 tanssijoita klassisilla variaatioilla. Liiton kilpailuissa baletin kuorolaiset saivat tilaisuuden p\u00e4\u00e4st\u00e4 kerrankin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n taitojaan solistina.<\/p>\n
Keskin\u00e4inen kilpailu oli kovaa. Kun samassa sarjassa taisteltiin klassisen baletin variaatioilla, moderneilla ja jazzesityksill\u00e4, tuomareiden teht\u00e4v\u00e4 oli monimutkainen. Yhteisi\u00e4 kriteerej\u00e4 eri l\u00e4ht\u00f6kohdista rakentuville tyyleille oli mahdoton luoda, joten kilpailut yllyttiv\u00e4t tunteenomaisiin purkauksiin, joissa ly\u00f6m\u00e4aseena k\u00e4ytettiin klassisen baletin tekniikan ylivoimaisuutta.<\/p>\n
Vuonna 1962 Ritva Arvelon koreografia Poljento<\/em> voitti liiton 25-vuotisjuhlakilpailun. Nimimerkill\u00e4 kirjoitettu p\u00e4iv\u00e4lehtikritiikki tulkitsee teosta: \u201dfreudilaista taikinaa, jossa mausteena on neekerirytmien tyylittely\u00e4 ja Berliiniss\u00e4 muotiin tullutta \u201delektronista\u201d modernismia. Kaunista tanssi ei suinkaan ollut, pikemminkin hieman vastenmielist\u00e4, mutta tyylilt\u00e4\u00e4n erinomaisen yhten\u00e4ist\u00e4 ja meill\u00e4 ultra uutta. Esiintyj\u00e4t olivat loistavan notkeita ja taitavia.\u201d J\u00e4lkipolvien on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miten ryhm\u00e4 tanssi freudilaista taikinaa neekerirytmeill\u00e4 maustettuna. Ajatus on villi ja on harmillista, ett\u00e4 teoksen merkitykset painunevat autenttisten dokumenttien puuttuessa ajan mukana historian unholaan.<\/p>\n
Muita kilpailun koreografinimi\u00e4 olivat kolmanneksi tullut toista sijaa ei jaettu) Ritva Kasurinen<\/strong> tanssiteatterimaisella teoksella Poromiehen kuolema<\/em> Ahti Sonnisen<\/strong> musiikkiin. Klassisen koulutuksen saaneista tanssijoista (mm. Saga Eriksson<\/strong>, Arja<\/strong> Nieminen<\/strong>, Asta Rask<\/strong>, Mirja Tervamaa<\/strong>) sanottiin ett\u00e4 he olivat \u201dep\u00e4varmoja honteluudessaan, mutta sommitelma liukumisineen oli heille eduksi\u201d. Muita kilpailuun osallistuneita olivat mm. Leena Ortola<\/strong> jazztanssillaan ja Elsa Sylverstersson<\/strong> abstraktilla klassisella baletilla. Riitta Vainion Kotka<\/em>, joka on my\u00f6hemmin nimetty yhdeksi modernin tanssin avainteokseksi, oli my\u00f6s kilpailussa mukana saavuttamatta kriitikoilta oikein mink\u00e4\u00e4nlaista huomiota.<\/p>\n
Kilpailut paljastivat ajanhengen ytimen. Niiss\u00e4 modernismin uusi aalto sekoittui vain yhten\u00e4 suuntauksena vuosikymmenen muuhun tanssin moni\u00e4\u00e4nisyyteen.<\/p>\n
Uuden Suomen kriitikko Antti Halonen <\/strong>kuvaa: \u201dPitk\u00e4n ohjelman monipuolisuus ilmeni t\u00e4ll\u00e4 kertaa varsinkin sen kirjavuudessa. T\u00e4ytetavarana n\u00e4htiin maaseututeatterien operettiliikuntaa, haudanvakavaa klassillisuutta huojahtelevan tekniikan varassa ja oppilassuorituksia, paikoin erinomaisia ja huolella harjoiteltuja v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 ja edelleen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon l\u00f6yt\u00f6retkeily\u00e4 ns. modernismia kohti. Kunpa vain West Side Story<\/em> viiv\u00e4ht\u00e4isi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 muutamankin kuukauden k\u00e4visi varmaan monelle provinsiaalisesti ajattelevalle yritt\u00e4j\u00e4lle selv\u00e4ksi, ett\u00e4 modernismi \u2013 varsinkin liikuntataiteessa on kaikkea muuta kuin helppoa ja pelkin \u201dtulkintakeinoin\u201d hankittua musiikin my\u00f6t\u00e4olemista.\u201d (US 16.4.62).<\/p>\n
Samat koreografit osallistuivat jatkossakin liiton vuosittain j\u00e4rjest\u00e4miin kilpailuihin. Kukin koreografi oli tyylilleen ja sen oikeellisuudelle uskollinen. Tanssijoina toimivat yh\u00e4 paremmin treenatut puoliammattilaiset. Parhaimmat heist\u00e4 tarvittiin tanssijoiksi kesken\u00e4\u00e4n kilpaileviin teoksiin.<\/p>\n
Riitta Vainion Modernin tanssin koulusta lehtien sivuille nousivat esimerkiksi Pirjo Viitanen<\/strong>, Liisa Priha<\/strong> ja Sinikka Gripenberg<\/strong>.<\/p>\n
Entinen balettitanssija ja Ilta Sanomien kriitikko Elisabeth Valto<\/strong> tuskaili vuonna 1968 tilanteen staattisuutta: \u201dN\u00e4iss\u00e4 vuosittaisissa kavalkadeissa esiintyv\u00e4t samat koreorafiyritt\u00e4j\u00e4t yh\u00e4 uudelleen varovaisin, vaatimattomin sommitelmin, usein vaihtelevalla menestyksell\u00e4. Mit\u00e4\u00e4n tosi kest\u00e4v\u00e4\u00e4 ei synny, tosin heill\u00e4 ei ole tarpeellista pohjaa, siis j\u00e4rkiper\u00e4ist\u00e4 koulutusta takanaan. T\u00e4m\u00e4 miniatyyrien parissa ty\u00f6skentely j\u00e4\u00e4kin heid\u00e4n ainoaksi mahdollisuudekseen opin tiell\u00e4 Suomessa, kokeiluksi t\u00e4ll\u00e4 vaikealla alalla. Nyt onneksi osallistujia oli vain muutama ja taso aikaisempiin verrattuna parempi.\u201d (IS 7.3.1968).<\/p>\n
J\u00e4rkiper\u00e4isell\u00e4 koulutuksella tarkoitettiin balettitekniikkaa. Useista tanssipoliittisista aloitteista huolimatta taidetanssilta, Kansallisbalettia lukuunottamatta, puuttui kokonaan valtiollinen tuki viel\u00e4 1960-luvun lopullakin. Muu tanssialan koulutus oli yksityiskoulujen varassa. Vaatimattomuus ja miniatyyrim\u00e4isyys ei ollut syy, vaan paremminkin automaattinen seuraus tuotantorakenteiden vaatimattomuudesta. Asenteellinen, tekij\u00f6iden kehnoista olosuhteista piittaamaton kirjoittelu hidasti uusien tanssisuuntausten kehityst\u00e4 entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Mieskin alkaa tanssia<\/h3>\n
Huomattavan kansainv\u00e4lisen karri\u00e4\u00e4rin 1970-luvula luonut balettitanssija Matti Tikkanen<\/strong> edustaa miestanssijan tavallista tarinaa. H\u00e4n ryhtyi balettitanssijan uralle \u00e4idin houkuttelemana kuin vahingossa. Kannustin koetanssitilaisuuteen oli tarpeeksi suuri: onnistuessaan Matti saisi farkut ja calypsotakin. Elettiin West Side Storyn <\/em>maailmanvalloituksen aikaa. Liikunnallisille pojille ajankohtainen elokuva antoi aivan uudenlaisen esikuvan: raflaavan, aggressiivisen vahvan ja taidoissaan suvereenin.<\/p>\n
Riitta Vainio oli ensimm\u00e4isi\u00e4, jonka onnistui houkutella miestelinevoimistelijoita esiintyv\u00e4\u00e4n tanssiryhm\u00e4\u00e4ns\u00e4. Liiton syyskavalkadissa vuonna 1962 esitettiin Vainion koreografia Kehi\u00e4 \u201djossa ryhm\u00e4 n\u00e4kyi saaneen jopa kuusi poikaa riveihins\u00e4. Vaateliaantuntuinen sommitelma sijoittui jonnekin beepopin ja voimistelun v\u00e4limaille ja sis\u00e4lsi venytyksineen ja verryttelyineen osanottajien kannalta ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 terveellist\u00e4, mutta katsojalle per\u00e4ti sulotonta liikuntaa. Luja poljennollisuus ei parantanut n\u00e4k\u00f6kuvaa.\u201d<\/p>\n
Suomeen saatiin samaan aikaan ulkomaalaisia miesopettajia: ensimm\u00e4isen\u00e4 Joseph Gifford<\/strong>. Mustan viihdetaiteilijan ja jazzopettajan Ted Shorterin<\/strong> my\u00f6t\u00e4 Tamara Rasmussenin koulu t\u00e4yttyi innokkaista harrastajista. Modernin tanssin koulussa Vainion Yhdysvaltain aikojen kollega Dayne Gray<\/strong> opetti vaativaa Horton-tekniikkaa my\u00f6s erilliselle miesryhm\u00e4lle.<\/p>\n
Naisvaltaiselle alalle ennakkoluulottomien miesten mukaantulo oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4: tanssien sis\u00e4ll\u00f6t rikastuivat ja koko taiteenala saavutti lis\u00e4\u00e4 yhteiskunnallista uskottavuutta.<\/p>\n
Lehdist\u00f6ss\u00e4 miesten tekemisiin reagoitiin kerke\u00e4sti. Kun Heikki V\u00e4rtsi<\/strong> loukkasi Kansallisoopperan baletin Espanjan kiertueella jalkansa, asia uutisoitiin isosti.<\/p>\n
Vaikka miehi\u00e4 onnistuttiin joskus saamaan tanssiin, vain harvat heist\u00e4 jaksoivat jatkaa armotonta uuden alan raivausty\u00f6t\u00e4 vuosikausia. G\u00f6ran L\u00f6fstr\u00f6m<\/strong> oli ainoa Vainion ryhm\u00e4ss\u00e4 pisimp\u00e4\u00e4n tanssineista miehist\u00e4. Vainion j\u00e4tt\u00e4ess\u00e4 tanssin vuosikymmenen lopulla L\u00f6fstr\u00f6m otti Modernin tanssin opiston asiat hoitaakseen ja laajensi toiminnan kaupallisesti toimivaksi Modernin tanssin studioksi.<\/p>\n
Vasta 1980-luvulta l\u00e4htien miesten n\u00e4kyvyys tanssissa kasvoi huomattavasti. Naisvaltaisella alalla naiset raivasivat kivist\u00e4 peltoa parikymment\u00e4 vuotta tanssin taloudellisen aseman parantamiseksi. Olosuhteiden parantuessa miesten oli kevyempi hyp\u00e4t\u00e4 estradeille. Nyky\u00e4\u00e4n tanssity\u00f6l\u00e4isten palkkakehitys noudattelee yhteiskuntael\u00e4m\u00e4n rakenteita: miestanssijoiden palkkataso on kolmanneksen naistanssijoita korkeampi ja miehet toimivat n\u00e4kyv\u00e4sti alan johtopaikoilla.<\/p>\n
Uuden ajan naiset<\/h3>\n
Vaikka tanssitaide 1960-luvulla koostui monenlaisista suuntauksista, v\u00e4yl\u00e4\u00e4 murroksen vuosikymment\u00e4 my\u00f6s uuteen aikaan reagoiva ter\u00e4v\u00e4 aura. Sen ajajat el\u00e4v\u00e4t 1960-luvun rakennemuutokseen reagoiden. He ovat kaupunkilaisia, viisikymment\u00e4luvun maalaisliiton ja porvarillisen taustan hyl\u00e4nneit\u00e4 nuoria ihmisi\u00e4. Tanssissa he ovat p\u00e4\u00e4osin naisia, joiden el\u00e4m\u00e4 muuttui vuosikymmenen my\u00f6t\u00e4 ratkaisevasti: oma ammatti mahdollisti itsen\u00e4isen toimeentulon. Se lis\u00e4si valtaa omaan ruumiiseen. Omalla rahalla saattoi ostaa sukkahousuja, koulutusta, e-pillereit\u00e4, Mary Quantin meikkej\u00e4 ja Marimekon op-kuoseja. Muutos oli rakenteellinen, asenteellinen, taloudellinen ja peruuttamaton.<\/p>\n
Modernin tanssin keulahahmot olivat uuden naiskuvan ikoneja. He esiintyiv\u00e4t 1960-luvun kuohuvien kulttuurip\u00e4ivien vetonauloina. Heid\u00e4n kuviaan oli paljon aikakauslehtien mainoksissa, joissa heid\u00e4n vet\u00e4vill\u00e4 figuureillaan myytiin tuotteita muodista Union-bensiiniin.<\/p>\n
\u201dSe oli musta, ohut ja valtavan voimakas, kuin Tarzanin Jane. Se oli kuin ideaalinainen, kuin jumalankuva.\u201d, muisteli Riitta Vainio oman naiskuvansa ihannetta noilta vuosilta. Mutta moderni tanssi ei ollut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ulkoista trendien seuraamista. Riitta Vainion tanssijahahmo Kotkassa oli mustaan, tiukkaan kokotrikooseen p\u00e4\u00e4t\u00e4 ja k\u00e4mmeni\u00e4 my\u00f6ten verhottu hahmo, jonka tuimuutta korostivat vahvasti tummalla rajatut silm\u00e4t. Kotkan liikkeet olivat kulmikkaita, nopeasti aksentoituja ja voimakkaita. P\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00f6kset, kasvojen tuimat ilmeet lis\u00e4siv\u00e4t jo liikkeen\u00e4 oma voimaa korostavaa ilmaisua. Kotka v\u00e4litti kuvan uudenlaisesta liikkeest\u00e4 ja uudenlaisesta tanssijasta.<\/p>\n
\u201dModerni tanssi etsii ihmisen minuutta ja on psykologinen. Voihan jazzkin olla sit\u00e4, mutta se on mv\u00f6s kaupallinen, hauska ja seksuaalinen. Moderni menee yli seksuaalisuuden. Se hakee vastausta kysymykseen, kuka min\u00e4 olen ja minne olen menossa\u201d, sanoo nyt 60 vuotta t\u00e4ytt\u00e4nyt Vainio.<\/p>\n
1960-luvun rakennemuutoksessa kysymykset ovat suuria: naiset alkoivat m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 yhteiskunnallista asemaansa uudelta pohjalla. Tanssissa tuo oman aseman uudelleenm\u00e4\u00e4rittely ja oman identiteetin etsint\u00e4 n\u00e4kyi uutena tapana l\u00e4hesty\u00e4 omaa ruumista. Moderni tanssi haki syvyytt\u00e4, joka saattoi tuntua my\u00f6s pelottavalta.<\/p>\n
Tanssijoiden asuna olivat tiukat mustat trikoot ja paljaat jalat. Varsinkin naisen paljas jalka ilmensi pelottavan omavoimaista emansipaatiota. Mink\u00e4 kohahduksen Cindy Shawn<\/strong> paljaat jalat saivatkaan aikaan Eurovision laulukilpailuissa vuosikymmenen puoliv\u00e4liss\u00e4. Paljaan jalan symboliikka on riisuutumista, paljastamista, mutta se on my\u00f6s pyhitt\u00e4ytymist\u00e4: pyh\u00e4\u00e4n paikkaan tultaessa riisutaan keng\u00e4t, ollaan paljaita ja avoimia. Paljaaseen jalkaan k\u00e4tkeytyv\u00e4n viestin vastaanotto oli usein avoimen kielteist\u00e4. Merkki ei j\u00e4\u00e4nyt vaille havaintoa: enemm\u00e4n kuin itse tanssista, kriitikot saattoivat kirjoitella juuri tanssijoiden likaisista jalkapohjista. H\u00e4p\u00e4isyyn keksittiin paljon synonyymej\u00e4: paljasjalkatanssijat, kanta-astujat ja lattajalkatanssijat.<\/p>\n
Uuden tanssin pioneerity\u00f6 asetti naisten el\u00e4m\u00e4lle uudenlaisia paineita. Oikeutuksen uudelle omap\u00e4iselle el\u00e4m\u00e4ntavalle saattoi saada vain kovan ty\u00f6nteon avulla, on Riitta Vainio todennut.<\/p>\n
Moderni tanssi oli my\u00f6s suomalaisen homogeenisen kulttuurin kyseenalaistaja ja rotuennakkoluulojen paljastaja. Ulkomaiset tanssinopettajat olivat usein mustia.<\/p>\n
Liian pitk\u00e4lle vapautuminen meni Kulttuuritalolla vuonna 1962 j\u00e4rjestetyss\u00e4 jazz-tanssin illassa Dialogues for jazz<\/em>. Ted Shorter ja Tamara Rasmussen esittiv\u00e4t dueton Mood of expression<\/em>. Siin\u00e4 Rasmussen tanssi pienen pieneen verkkopukuun pukeutuneena ja Shorterilla oli iso hattu ja pieni lannevaate p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Nya Pressenin Eila Pajastie<\/strong> oli tanssihistoriallisesti huomattavan illan ainoa kommentoija, joka totesi t\u00e4st\u00e4 tyylipuhtaasta jazz-tanssin avauksesta Suomessa, ett\u00e4 se olisi sopinut paremmin Pariisin Lidon lavalle tai Moulin Rougeen.<\/p>\n
Rajojen kaatoa<\/h3>\n
Ei ole mik\u00e4\u00e4n ihme, ett\u00e4 kauniit, taipuisat ja uudenaikaiset tanssijat olivat haluttuja uuden viihdekulttuurin tarpeisiin. Hy\u00f6ty oli molemminpuolinen, Sek\u00e4 Riitta Vainio ett\u00e4 Tamara Rasmussen saivat tarpeellista julkisuutta ja lis\u00e4ansioita televisiokeikoista. Television musiikkipitoiset viihdeohjelmat suunniteltiin huolella ja niihin tarvittiin monenlaista uutta osaamista.<\/p>\n
Tanssityt\u00f6t kuvittivat lauluja milloin tinasotilaina stepaten, milloin taas tanssien humppaa studioon lavastetussa ladossa.<\/p>\n
Varsinkin Riitta Vainio ymm\u00e4rsi kameran vaatimukset. Er\u00e4\u00e4n improvisoidun dueton, Sweet Georgie Brownin Vainio muistaa tehneens\u00e4 Ted Shorterin kanssa mustaihoiseksi maskeerattuna. Hyvien televisiosuhteidensa ansiosta h\u00e4n sai my\u00f6s tehd\u00e4 tanssitaltiointeja omista teoksistaan.<\/p>\n
Kun Jukka Virtanen<\/strong> n\u00e4ki Vainion tanssivan Kotka-teoksensa kauppakorkeakoulun salissa, h\u00e4n halusi oitis esityksen televisio-ohjelmaansa, jossa studio kakkonen vihittiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 1962. Muista Vainion televisiotaltioinneista on j\u00e4\u00e4nyt j\u00e4ljelle Hummerit ja hummarit ja Toiseen potenssiin. Suurin osa taltioinneista on h\u00e4vitetty, mm. Tamara Rasmussenin t\u00f6ist\u00e4 ei ole j\u00e4ljell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Riitta Vainio teki my\u00f6s Lenita Airiston legendaaristen tanssivien mannekiinien koreografioita muotiesityksiin ja televisioon.<\/p>\n
Poikkitaiteellinen 1960-luku<\/h3>\n
Niin sanotun viihteen ja taiteen rajanylitysten ohella 1960-luvun tanssille oli ominaista kiinte\u00e4t yhteydet eri taiteenlajien kesken. Yhteisty\u00f6 rikastutti ilmaisua.<\/p>\n
Irtopalasista kootun nauhamusiikin sijasta Vainio alkoi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esityksiss\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4\u00e4 jazz- ja ly\u00f6m\u00e4soitinmusiikkia Heikki<\/strong> ja Pekka Sarmannon<\/strong> ja Matti Koskialan<\/strong> kanssa. Eino Ruutasalo<\/strong> kuvasi Vainion Kotkan tehden siit\u00e4 geometrisen, rikotun ja rytmisesti hyvin avantgardistisen elokuvatulkinnan. Tanssijat esiintyiv\u00e4t my\u00f6s ensimm\u00e4isiss\u00e4 happeningeiss\u00e4. Jyv\u00e4skyl\u00e4n, Vaasan ja Iisalmen kulttuurip\u00e4iv\u00e4t olivat nuoren taiteen n\u00e4kyvi\u00e4 foorumeita, joissa kulttuuriporukka erottui pikkukaupunkien v\u00e4est\u00e4 lyhyimpien minihameitten, kirjavampien polvisukkien, pitempien hiuksiensa ja suurempien aurinkolasiensa ansiosta.<\/p>\n
Kulttuurip\u00e4ivien, joilla esimerkiksi Hannu Salama<\/strong> ja Pentti Saarikoski<\/strong> j\u00e4rjestiv\u00e4t omia pikku skandaalejaan, suosituimpia tilaisuuksia olivat modernin tanssin esitykset: \u201d…modernin tanssin n\u00e4yt\u00f6ksiin lippuja rukoiltiin kassasta jatkuvasti, vaikka kyltti ‘loppuunmyyty’ komeili jo pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen torstain my\u00f6h\u00e4isohjelman kohdalla.\u201d (Viikkosanomat 14.7.67).<\/p>\n
Julkinen tuki ja koulutus laahasivat j\u00e4ljess\u00e4. Vainio siirtyi muihin teht\u00e4viin. Praesens-ryhm\u00e4 pystyi vakinaistamaan toimintansa vasta vuonna 1971. Seuraavana vuonna Praesensist\u00e4 erosivat Marjo Kuusela<\/strong> ja Maria Wolska<\/strong> ja perustivat Tanssiteatteri Raatikon<\/strong>. Praesens hajosi ja vasta Raatikko onnistui p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n valtion tuen piiriin ammattimaisesti toimivaksi tanssiryhm\u00e4ksi.<\/p>\n
Ammatillisen korkeakoulutasoisen koulutuksen synnytt\u00e4minen vaati viel\u00e4 toiset kymmenen vuotta. Vuonna 1983 perustettiin Teatterikorkeakoulun yhteyteen Tanssitaiteen laitos<\/strong>, joka keskittyy modernin ja nykytanssin opetukseen.<\/p>\n
Vaikka tanssitaiteen asema ei yhteiskunnallisesti kuusikymment\u00e4luvulla helpottunut, sen sis\u00e4ll\u00f6llinen merkitys juurtui tanssin kentt\u00e4\u00e4n pysyv\u00e4sti. Suomessa moderni tanssi vaikutti uudenlaisen maailmankuvan aukaisijana ja naiskuvan uusintajana keskeisemmin kuin mik\u00e4\u00e4n muu taiteenlaji samaan aikaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Moni\u00e4\u00e4ninen 60-luku, Raisa Rauhamaa 1960-luvun alussa taidetanssin kentt\u00e4 oli Suomessa selke\u00e4. Taidetanssia edusti Suomen Kansallisoopperan baletti, joka vuonna 1962 juhli […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,20],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/189"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=189"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/189\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1706,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/189\/revisions\/1706"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=189"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=189"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=189"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}