{"id":204,"date":"2014-09-24T17:28:02","date_gmt":"2014-09-24T14:28:02","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/?p=204"},"modified":"2018-02-12T15:08:54","modified_gmt":"2018-02-12T12:08:54","slug":"raisa-rauhamaa-uotinen-jattaa-pikkuhiljaa-kansallisbaletin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/raisa-rauhamaa-uotinen-jattaa-pikkuhiljaa-kansallisbaletin\/","title":{"rendered":"Raisa Rauhamaa<\/em> Uotinen j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pikkuhiljaa Kansallisbaletin"},"content":{"rendered":"
Tanssi 1\/01, Raisa Rauhamaa<\/pre>\n
Uotinen avaa oven Etu-T\u00f6\u00f6l\u00f6n tyylikk\u00e4\u00e4seen asuntoonsa. Korkean hallin p\u00e4\u00e4st\u00e4 katse kiinnittyy olohuoneen takan edess\u00e4 olevaan r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4n tulipunaiseen mattoon, sitten takan reunalle, jota hallitsee kaksi ylv\u00e4st\u00e4 maljakkoa, jossa kummassakin on yksi hehkuvan punainen flamingokukka.<\/h5>\n
Uotisen ykstyinen reviiri<\/h3>\n
on dramaattisen tyylikk\u00e4\u00e4sti sisustettu tila jonka linjoja ei voi rikkoa yksik\u00e4\u00e4n lojumaan unohtunut sukka tai puoliksi juotu kahvikuppi.<\/p>\n
Ainoa poikkeus sisustuksen harkitussa mahtipontisuudessa on is\u00e4nt\u00e4 itse. Farkuissa ja harmaassa villapaidassa sukkasillaan parkettilattialla hilpe\u00e4sti hiippaileva Uotinen muistuttaa paremminkin muotitietoista parikymppist\u00e4 kuin viisikymppist\u00e4 baletinjohtajaa.<\/p>\n
Sama ristiriita l\u00f6ytyy Uotisen koko tuotannosta. Se syntyy kuoren ja sis\u00e4ll\u00f6n v\u00e4lisest\u00e4 j\u00e4nnitteest\u00e4. Usein Uotisen teoksissa \u00e4\u00e4rimmilleen paisuteltu ulkokuori kuvittaa lapsenomaisen ep\u00e4ananalyyttista ja selityksi\u00e4 pakenevaa kokemusmaailmaa.<\/p>\n
Mutta Uotinen ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n solistinen visualisti, vaan h\u00e4ness\u00e4 on yht\u00e4 vahvana ihan tavallinen Jorma vaan. Se on se Jorma, jonka tarkka psykologinen silm\u00e4 ja tunne\u00e4ly on ker\u00e4nnyt uran varrella monia oikeita taiteellisia apuja eri joukkueisiin. Uotinen on uransa eri vaiheissa l\u00f6yt\u00e4nyt ja motivoinut sek\u00e4 yksitt\u00e4isi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4 ett\u00e4 isoja ryhmi\u00e4 pist\u00e4m\u00e4\u00e4n parastaan. Uotisen sosiaalinen ty\u00f6tapa onkin perustunut suuresti my\u00f6s siihen, ett\u00e4 h\u00e4nelle tarjotaan materiaalia, jonka paras osa l\u00e4p\u00e4isee koreografin seulan.<\/p>\n
Nyt t\u00e4m\u00e4 sosiaalinen solisti on el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n ihan uudessa vaiheessa. Keitelless\u00e4\u00e4n kahvia h\u00e4n kertoilee tunnelmistaan nyt, kun j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ensi elokuussa Kansallisoopperan baletinjohtajan paikan:<\/p>\n
\u2013 Nyky\u00e4\u00e4n rakastan kotona olemista. Kaipaan rauhaa ja tapaan vieraanikin mieluiten kotona. Olen jo aloittanut ty\u00f6huoneeni tyhjennyksen oopperassa. Teen sit\u00e4 pikkuhiljaa niin, ett\u00e4 viimeisen\u00e4 ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 minulla on en\u00e4\u00e4 yksi p\u00f6yd\u00e4lle j\u00e4\u00e4nyt kuppi poisviet\u00e4v\u00e4ksi muuten tyhj\u00e4st\u00e4 huoneesta.<\/p>\n
Mit\u00e4 nyt?<\/h3>\n
Omiin oloihinsa vet\u00e4ytyminen on tuonut Uotisen olemukseen iloa ja vapautuneisuutta. Jos yrit\u00e4n urkkia liikaa, h\u00e4n ei \u00e4rsyynny, vaan vet\u00e4\u00e4 villapaidan poolokauluksen p\u00e4\u00e4ns\u00e4 yli kuin viaton lapsi ja purskahtaa sen alla hillitt\u00f6m\u00e4\u00e4n nauruun. Vaikka valtava tarve olla esill\u00e4 on pit\u00e4nyt h\u00e4net maan ykk\u00f6sjulkkisketjussa jo pari-kolmekymment\u00e4 vuotta, h\u00e4n on aina piirt\u00e4nyt tarkasti sanomisiensa rajat niin t\u00f6iden kuin yksityisel\u00e4m\u00e4ns\u00e4kin suhteen. Niin h\u00e4n tekee nytkin, vain hiukan eri tyylill\u00e4.<\/p>\n
Luulen, ett\u00e4 kielt\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n pohtimasta taiteellista uraansa sen syvemm\u00e4lt\u00e4, Uotinen haluaa vahvistaa k\u00e4sityst\u00e4 romanttisen taiteen perimm\u00e4isest\u00e4 salaisuudesta. Salaper\u00e4isyys antaa my\u00f6s reilut kehykset kunnon taiteilijamyytin yll\u00e4pitoon, joka puolestaan kiihottaa julkisuuden ruokahalua. \u2013 Tai sitten Uotinen ei viel\u00e4k\u00e4\u00e4n yksinkertaisesti tied\u00e4, mist\u00e4 villoista koko oma tuotanto on loppujen lopuksi tehty ja varoo pohtimasta sit\u00e4 itsek\u00e4\u00e4n liikaa. Haastattelun loppuvaiheessa Uotinen itse siteeraa Andy Warholia: Pinnan alla ei ole mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Omaper\u00e4isyys, tuuri, juuri oikeat ty\u00f6toverit ja kyky tehd\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4, kasvava asema ja valta ovat kaikki tekij\u00f6it\u00e4, joilla on taipumus lis\u00e4\u00e4nty\u00e4 eksponentiaalisesti. Aseman my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s teosten taloudelliset resurssit suurenevat huimaavasti. Viime k\u00e4dess\u00e4 suurella rahalla saa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n komean n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 j\u00e4lke\u00e4.<\/p>\n
Tied\u00e4n, ett\u00e4 minun on turha tehd\u00e4 sit\u00e4 yht\u00e4, koko tanssimaailmaa kiinnostavaa kysymyst\u00e4, sill\u00e4 se voi pilata koko tunnelman. Puhukaamme siis turvallisesti menneist\u00e4, milt\u00e4 el\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4 taaksep\u00e4in.<\/p>\n
Alku<\/h3>\n
1970-luku oli Uotiselle Carolyn Carlsonin<\/strong> oppien ja suuren henkil\u00f6kohtaisen l\u00e4pimurron aikaa, 1980-luku synnytti h\u00e4nen johdollaan hienon Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhm\u00e4n ja 1990-luku vei Uotisen Kansallisbaletin johtajaksi. Mik\u00e4 oli mukavaa, mik\u00e4 ik\u00e4v\u00e4\u00e4, mik\u00e4 sy\u00f6 miest\u00e4, mit\u00e4 vastuiden ja ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n alle uhrataan?<\/p>\n
Uotinen kuittaa n\u00e4m\u00e4 liian vahvat sanat ja k\u00e4sitteet muistelemalla mielummin uransa yksityiskohtia. Syv\u00e4luotaukset eiv\u00e4t selv\u00e4stik\u00e4\u00e4n miellyt\u00e4 h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n
\u2013 M\u00e4 vaan tein, h\u00e4n toteaa ja saa sen kuulostamaan sarjalta luonnollisia onnenpotkuja, joita el\u00e4m\u00e4 on tuhlailevasti jaellut, kuin keijup\u00f6ly\u00e4.<\/p>\n
\u2013 Kun Carolyn Carlson vei minut mukanaan Pariisiin, kutsuisin sit\u00e4 her\u00e4\u00e4misen ja p\u00e4llistelyn kaudeksi. Maailma oli viel\u00e4 tuolloin todella Big World minulle ja sit\u00e4 kuvasi hyvin Jojo<\/em>-teoksen (1976) naiivi hokema \u2019yksi, kaksi, lapsi, tytt\u00f6 vai poika, yksi, kaksi.\u2019<\/p>\n
Oppimisen aika 1976\u20131981<\/h3>\n
\u2013 Carolynilta opin tilan t\u00e4rkeyden liikkeess\u00e4. Opin sek\u00e4 sis\u00e4isen tilan, ett\u00e4 sen, mink\u00e4 liike luo ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n tilaan.<\/p>\n
Carlsonin teoksia seuraamalla minulle syntyi my\u00f6s ymm\u00e4rrys siit\u00e4, miten esitys laitettiin lavalle. Sain oppia, miten teos syntyy ja mit\u00e4 se vaatii toimiakseen, sanoo Uotinen.<\/p>\n
Tekotavassa ei nojattu musiikin mukaan tekemiseen, eiv\u00e4tk\u00e4 Carlsonin teokset vaatineet kirjallista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Abstrakti ote tuki Uotisen maailmankuvaa ja omaa k\u00e4sityst\u00e4 taiteen mahdollisuuksista viel\u00e4 tuolloin niin ahdistavassa 1970-luvun suomalaisessa naturalistisessa taide-todellisuudessa.<\/p>\n
\u2013 My\u00f6s oleskelu todella suurilla n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ill\u00e4 sopi minulle. En ole koskaan tuntenut oloani ep\u00e4mukavaksi tai pelokkaaksi tilan suuruuden vuoksi, p\u00e4invastoin. Luotan helpommin suureen n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6\u00f6n, vaikka siell\u00e4 ei olisi kuin yksi tyyppi ja yksi ainoa valopiste, h\u00e4n sanoo. Uotinen muistelee jopa opastaneensa itse\u00e4\u00e4n Kalle Holmbergia tilan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Holmberg tuppasi er\u00e4\u00e4n ohjauksensa joulukohtauksessa koko porukan eturamppiin, jolloin Uotinen kysyi, ett\u00e4 miksi? Eik\u00f6 edes yksi \u00e4ij\u00e4 voisi olla viisi metri\u00e4 taaempana, jolloin kuvaan tulisi syvyytt\u00e4? Siihen Holmberg kiljaisi, ett\u00e4 taas sin\u00e4 osuit t\u00e4h\u00e4n meid\u00e4n (lue: teatterilaisten) naturalismin perseeseen!<\/p>\n
\u2013 Vaikka opin paljon Carolynilta, olen kyll\u00e4 maksanut siit\u00e4 my\u00f6s kovan hinnan, jatkaa Uotinen.<\/p>\n
\u2013 Suomeen tuloni j\u00e4lkeen minusta ei julkaistu l\u00e4hes kymmeneen vuoteen yht\u00e4k\u00e4\u00e4n kritiikki\u00e4 tai juttua, jossa ei olisi muistutettu, kuinka kaikki on ik\u00e4\u00e4n kuin lainaa Carolyn Carlsonilta, Uotinen paljastaa hivenen kitker\u00e4sti.<\/p>\n
\u2013 Suomeen paluuseeni liittyi kuitenkin aivan erityist\u00e4 hehkua. Kun esiinnyin kes\u00e4ll\u00e4 1980 Espan lavalla, paikalla oli 2000 katsojaa ja esitys televisioitiin Tv 1:n uutisiin. Ja oli sekin hassua, ett\u00e4 kun Jojoa esitettiin jossain Haagan yhteiskoulun lavalla kahtena sunnuntaina, niin t\u00e4mm\u00f6inenkin tuntematon sali tuli tupaten t\u00e4yteen. Viel\u00e4 tuolloin se oli aivan uutta, ett\u00e4 mies saattoi tehd\u00e4 oman sooloillan, muistelee Uotinen tyytyv\u00e4isen\u00e4.<\/p>\n
Keskikohta<\/h3>\n
Varmin tapa tehd\u00e4 taiteellinen l\u00e4pimurto Suomessa on tehd\u00e4 se ulkomailla. Mutta Suomeen paluun onnistumisessa Uotista auttoivat taiteellisesti ensiarvoisen t\u00e4rke\u00e4t kontaktit, kuten Matti <\/strong>ja Pirjo Bergstr\u00f6m<\/strong>, jotka s\u00e4velsiv\u00e4t musiikin Uotisen 1980-luvun teoksiin.<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen pesti Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhm\u00e4n koreografina ei huimannut Uotista laisinkaan. Solistisen nousunsa j\u00e4lkeen Uotinen n\u00e4ytti kyntens\u00e4 melkoisena tulosjohtajana, joka osasi sparrata ryhm\u00e4ns\u00e4 parhaaseen tuotokseen ilman ulkopuolisia ryhm\u00e4ty\u00f6konsultteja tai luovuusluentoja.<\/p>\n
Juhlaviikkojen tilausteoksen Unohdetun horisontin<\/em> (1980) onnistumisen j\u00e4lkeen Loputon arvoitus Helsingin Kaupunginteatterissa oli ensimm\u00e4inen aivan uudella lailla tehty teos innostuneille nuorille tanssijoille. Tuula Hyyryl\u00e4inen<\/strong>,Mirja Tukiainen<\/strong>, Marjatta Jaatinen<\/strong>, Jens Walentinson<\/strong>, Tarja Tuominen<\/strong>, Pauli P\u00f6ll\u00e4nen<\/strong>, Riikka Korppi-Tommola<\/strong> ja Harri Heikkinen<\/strong> olivat ensimm\u00e4isess\u00e4 porukassa toteuttamassa Uotisen kymmenen vuotta kest\u00e4v\u00e4\u00e4 itsevaltiain koreografin aikaa Helsingin Kaupunginteatterissa.<\/p>\n
Johtamisessaan Uotinen yhdisti sosiaalisen v\u00e4litt\u00f6myytens\u00e4 ja usein visuaalisiin ratkaisuihin perustuvan intuitionsa.<\/p>\n
\u2013 T\u00e4llainen isompi instituutio antoi luovuudelleni paremmat mahdollisuudet. Jos tarvitsin vaikka viisi avainnippua ne tuotiin minulle saman tien kostyymivarastosta, eik\u00e4 aikaa kulunut avainten hakemiseen kaupungilta. Sitten kokeiltiin toimiiko idea ja lopulta p\u00e4\u00e4dyttiin mahdollisesti johonkin aivan muuhun, h\u00e4n kertoo.<\/p>\n
\u2013 Koska en tarjoa valmista ratkaisua harjoituksissa, my\u00f6s tanssija joutuu tuottamaan materiaalia, sanoo Uotinen.<\/p>\n
\u2013 lhastuin Helsingin Kaupunginteatterin aikoihin tanssijoissa aina johonkin heid\u00e4n ominaisuuteensa, vaikka kaikilla taytyy sen lis\u00e4ksi olla kyky\u00e4 heitt\u00e4yty\u00e4 ja antautua. Riikka Korppi-Tommolan silhuetti oli ter\u00e4v\u00e4 kuin puska, Maijeli Liikasen<\/strong> pitk\u00e4t j\u00e4senet ja Pauli P\u00f6ll\u00e4sen hullunrohkea heitt\u00e4ytyminen tulevat viel\u00e4kin mieleen. Harjoitustilanteessa en ollut kaveri, mutta en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ilkimys. Pelko t\u00e4ytyy saada harjoitusvaiheesta kokonaan pois. Vaikka joskus n\u00e4en, kuinka hukassa joku tanssija on, en voi paljastaa sit\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 tavalla. V\u00e4\u00e4r\u00e4nlainen paljastaminen saattaa juuri siin\u00e4 harjoitusten vaiheessa saada suuremman tuhon aikaan. Tanssijalle t\u00e4ytyy antaa aikaa, jotta jotain alkaisi kuoriutua, h\u00e4n pohtii.<\/p>\n
Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhm\u00e4 oli pieni. Parhaimmillaankin Uotisella oli yksitoista tanssijaa.<\/p>\n
\u2013 Minulla oli kaikkiin tunnesuhde, h\u00e4n sanoo.<\/p>\n
Se loi pohjan iloisille l\u00f6yt\u00e4misen hetkille, joita Uotinen muistelee esimerkiksi musikaalissa Piaf, Piaf<\/em> ja Pateettisen baletin <\/em>harjoitussessiossa syntyneen.<\/p>\n
Ison talon haasteet<\/h3>\n
Kun ty\u00f6 vaihtui Kansallisoopperan baletin johtajaksi vuonna 1991, koko mittakaava muuttui. Tanssijoita oli yhdentoista l\u00e4heisen sijasta kuusikymment\u00e4nelj\u00e4. Uutta johtajaa vastassa oli uuden, ison talon suuri koneisto, jonka oli pakko toimia.<\/p>\n
\u2013 Uuteen taloon muuttaminen meni vy\u00f6ryn lailla, taiteellinen vaatimus kasvoi isosta rakennuksesta, h\u00e4n sanoo.<\/p>\n
Ep\u00e4ilyist\u00e4 huolimatta Uotisen kis\u00e4llity\u00f6 kansainv\u00e4liset mitat t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n repertoaarin ja balettilaadun luomisessa onnistui. Yksitt\u00e4isten henkil\u00f6kohtaisten muistojen sijasta Uotinen mainitsee t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4, ett\u00e4 suuren n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n t\u00e4ytt\u00f6aste oli se, mik\u00e4 pitikin: noin kahdeksankymment\u00e4 prosenttia tuhannesta kolmestasadastakuudestakymmenest\u00e4 kahdesta istumapaikasta.<\/p>\n
Baletin ohjelmistopolitiikan onnistumista Uotinen on joutunut vakuuttamaan vuodesta toiseen. H\u00e4n halusi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, mihin balettiryhm\u00e4 pystyy: kansainv\u00e4lisesti verraten pieni Kansallisoopperan balettiryhm\u00e4 halusi 1990-luvulla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sisunsa tuomalla ohjelmistoon jopa yhdeks\u00e4n suurta kokoillan klassikkoa. Nykytanssiteoksilla h\u00f6ystettyn\u00e4 ohjelmisto oli raju haaste tanssijoille, jotka seikkailivat ilta toisensa j\u00e4lkeen eri tekniikoiden ristiaallokossa.<\/p>\n
\u2013 On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 harva balettitanssija selvi\u00e4\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 t\u00e4ysin vammoitta yli kahdenkymmenen viiden ik\u00e4vuoden, toteaa Uotinen.<\/p>\n
Samalla ison tuotantokoneen py\u00f6ritt\u00e4minen maksatti korkean henkil\u00f6kohtaisen luovuuslaskun.<\/p>\n
\u2013 Yht\u2019\u00e4kki\u00e4 tunsin, ett\u00e4 olin aivan tyhj\u00e4, sanoo Uotinen. 1990-luvulla tein ylip\u00e4\u00e4t\u00e4ns\u00e4 aika v\u00e4h\u00e4n omia koreografioita verrattuna 1980-luvun laajaan koreografiseen tuotantoon. T\u00e4ysin ep\u00e4onnistunut Tulilintu<\/em> pys\u00e4ytti minut. Ensi-illan j\u00e4lkeen kiitin tanssijoitani ja sanoin, ett\u00e4 he olivat tehneet parhaansa. Minulta se oli t\u00e4ydellinen taiteellinen floppi, Uotinen linjaa uransa ehk\u00e4 raskainta vaihetta.<\/p>\n
\u2013 Minusta tuntui ett\u00e4 luovuuteni ehtyi kokonaan ja ihmettelin, teenk\u00f6 en\u00e4\u00e4 koskaan mit\u00e4\u00e4n. Sen j\u00e4lkeen pidin yli vuoden tauon ja etsin Kolmas y\u00f6<\/em> -teokseen uutta liikett\u00e4, pehme\u00e4mp\u00e4\u00e4 ja orgaanisempaa, h\u00e4n sanoo.<\/p>\n
Ent\u00e4 sitten?<\/h3>\n
Nyt Uotinen on aloittanut s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen treenaamisen uudestaan, sill\u00e4 ainakin esiintymisen halu on tallella. Tulevaisuudesta h\u00e4n v\u00e4l\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ajatusta avainteoksensa Huudon<\/strong> kolmannesta tulemisesta. Ensimm\u00e4inen Huuto (1984) kuvasi Uotista aikansa kiihke\u00e4n seksuaalisen etsinn\u00e4n maailmassa. Kymmenen vuotta my\u00f6hemmin saman miehen linjat olivat muuttuneet Huudossa v\u00e4hemm\u00e4n kireiksi, hurjimmat hypyt hauraammiksi pyr\u00e4hdyksiksi.<\/p>\n
\u2013 Nyt tutkin vertikaalia suuntaa ja minua kiinnostaa offbalance kaikella tavalla. Olisi kiinnostavaa tehd\u00e4 uudesta n\u00e4k\u00f6kulmasta 2000-luvun Huuto viet\u00e4 kerran, h\u00e4n pohtii.<\/p>\n
Uotista askarruttaa erityisesti kuvataiteiden vaikutus omaan tuotantoonsa. Sen tutkiminen voisi antaa tarkemman n\u00e4k\u00f6kulman teosten teemoihin.<\/p>\n
\u2013 Riitta Nelimarkan omasta tuotannosta k\u00e4sin tehty v\u00e4it\u00f6skirjaty\u00f6 on kiinnostava vaihtoehto, josta innostuin ja ajattelin, ett\u00e4 pit\u00e4isik\u00f6 v\u00e4itell\u00e4, h\u00e4n pohtii v\u00e4h\u00e4n naureskellen.<\/p>\n
Vaikka kaikki tuntuu palaavan viime k\u00e4dess\u00e4 abstraktion ja intuition voimaan, tivaan viel\u00e4 kerran jotain linjaa, teemaa, sanomaa tai muuta vakaamusta Uotisen taiteellisen ty\u00f6n perustaksi ja lopulliseksi motiiviksi.<\/p>\n
\u2013 Ei sellaista ole, mutta viime aikoina olen viihtynyt korkeissa paikoissa ja tiloissa. Baldurin<\/em> ty\u00f6prosessi Islannissa viime kes\u00e4n\u00e4 oli ihmeellinen, sill\u00e4 siell\u00e4 ei ollut puita laisinkaan. Koko ajan yl\u00e4puolellani oli vain korkea avara taivas, joka tuotti korkeita vertikaaleja ajatuksia, sanoo abstraktin assosiaation piiloon pujahtava koreografi.<\/p>\n
Uotisen uusin haaste on 16. helmikuuta Arnheimissa, Hollannissa. Introdans j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 Viva ja pasi\u00f3n! -illan, jossa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n Nacho Duaton<\/strong> Cor perdut<\/em> ja No Floresto<\/em> sek\u00e4 Uotisen maailman ensi-ilta So Called Carmen<\/em>.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tanssi 1\/01, Raisa Rauhamaa Uotinen avaa oven Etu-T\u00f6\u00f6l\u00f6n tyylikk\u00e4\u00e4seen asuntoonsa. Korkean hallin p\u00e4\u00e4st\u00e4 katse kiinnittyy olohuoneen takan edess\u00e4 olevaan r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4n […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[13,22,21],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/204"}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=204"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/204\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1702,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/204\/revisions\/1702"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=204"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=204"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=204"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}