{"id":65,"date":"2014-09-23T16:13:31","date_gmt":"2014-09-23T13:13:31","guid":{"rendered":"http:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/?p=65"},"modified":"2026-05-15T14:06:02","modified_gmt":"2026-05-15T11:06:02","slug":"5-1-ohjelmisto-ja-tanssijat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/5-1-ohjelmisto-ja-tanssijat\/","title":{"rendered":"5.1<\/span> Ohjelmisto ja tanssijat"},"content":{"rendered":"\n

Oopperan baletin ohjelmisto<\/h2>\n\n\n\n

Sodan j\u00e4lkeen Oopperan baletin ohjelmistossa oli Saxelinin koreografioiden lis\u00e4ksi joitakin ulkomaalaisia koreografivierailuja. Vierailijat tulivat Ruotsista, joka Neuvostoliitolle h\u00e4vityn sodan j\u00e4lkeen toimi Suomen ikkunana l\u00e4nteen.<\/p>\n\n\n\n

Saksalais-ruotsalainen Julien Algo<\/strong> oli ensimm\u00e4isen vierailija teoksillaan Faunin iltap\u00e4iv\u00e4<\/em> ja N\u00e4kyj\u00e4<\/em> vuonna 1946. Algon koreografivierailua seurasivat 1950-luvulla Birgit Cullbergin ja Mary Skeapingin vierailut.<\/p>\n\n\n\n

Birgit Cullberg<\/strong> harjoitutti kuuluisimman balettinsa Neiti Julien<\/em> Suomalaisen Oopperan baletille 1952, vain kaksi vuotta sen kantaesityksen j\u00e4lkeen. August Strindbergin n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n perustuvassa esityksess\u00e4 n\u00e4htiin balettitekniikan avulla toteutettua ekspressiivisyytt\u00e4 ja psykologista realismia, jotka olivat uutta suomalaiselle yleis\u00f6lle. Samoin teoksen avoin erotiikka poikkesi satubalettien k\u00e4tketyst\u00e4 ja symbolistisesta seksuaalisuudesta.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"
Neiti Julie; Klaus Salin ja Margaretha von Bahr, koreografia Birgit Cullberg, ensi-ilta Oopperassa 1952 Finlandia kuva, Suomen Kansallisoopperan arkisto<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"
Joutsenlampi, Mary Skeaping harjoituttaa Margaretha von Bahria ja Klaus Salinia, ensi-ilta Oopperassa 1953 Tv-Kuva, Suomen Kansallisoopperan arkisto<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Englantilainen, Tukholman Opperassa balettimestarina ty\u00f6skentelev\u00e4, Mary Skeaping<\/strong> puolestaan tarjoili suomalaiselle yleis\u00f6lle maistiaisia menneisyydest\u00e4. H\u00e4n harjoitutti Oopperan baletille kaksi Tshaikovski-klassikkoa: Joutsenlammen<\/em> (1953) ja Prinsessa Ruususen<\/em> (1958). Niiden koreografiat perustuivat Stepanov-tanssikirjoituksella muistiinmerkittyihin tanssiaskeliin. Teokset olivat my\u00f6s Tukholman Kansallisbaletin ohjelmistossa.<\/p>\n\n\n\n

Artikkeli<\/strong> Maija Paavilainen: Joutsenlammen esitysperinne Suomessa<\/a>, Tanssi 1\/94<\/p>\n\n\n\n

Lyhytfilmi <\/strong>Kansallisoopperassa ennen P\u00e4hkin\u00e4ns\u00e4rkij\u00e4n ensi-iltaa 1947.<\/a><\/p>\n\n\n\n

Vaihtuvat balettimestarit ja koreografit<\/h2>\n\n\n\n

George G\u00e9 valittiin toisen kerran Suomalaisen Oopperan balettimestariksi vuonna 1955. Valinta oli j\u00e4lleen kuten vuonna 1921 pienoinen yll\u00e4tys. G\u00e9 oli ollut poissa Suomen tanssikuvioista jo miltei kaksikymment\u00e4 vuotta, ja oli 62-vuotias aloittaessaan toisen balettimestarikautensa. Ehk\u00e4 baletti ja aika eiv\u00e4t olleet viel\u00e4 kypsi\u00e4 lupauksia her\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 suomalaisille naiskoreografeille, Irja Koskiselle ja Elsa Sylvesterssonille. Tosin Elsa Sylvestersson palkattiin jo vuonna 1958 apulaisbalettimestariksi, mutta h\u00e4nt\u00e4 ei kuitenkaan nimetty G\u00e9n seuraajaksi t\u00e4m\u00e4n j\u00e4\u00e4ty\u00e4 el\u00e4kkeelle vuonna 1962.<\/p>\n\n\n\n

Kansallisbaletin johtaminen j\u00e4i l\u00e4hes kahdeksikymmeneksi vuodeksi vaihtuvien, enimm\u00e4kseen ulkomaalaisten balettimestarien ja koreografien harteille. Vaikka Elsa Sylvestersson ei saanutkaan 1960- ja 70-luvuilla virallista baletinjohtajan asemaa, h\u00e4nt\u00e4 voi kuitenkin pit\u00e4\u00e4 Saxelin ja G\u00e9n ty\u00f6n p\u00e4\u00e4asiallisena jatkajana.<\/p>\n\n\n\n

Ohessa lista Oopperan monista balettimestari-, koreografi- ja johtajavalinnoista 1960- ja 70-luvuilla.<\/p>\n\n\n\n

Birger Bartholin balettimestari 1962\u20131963<\/p>\n\n\n\n

Into L\u00e4tti balettimestari 1963\u20131964<\/p>\n\n\n\n

Dimiter Parlic balettimestari 1968\u20131969<\/p>\n\n\n\n

Elsa Sylvestersson balettimestari 1969\u20131972<\/p>\n\n\n\n

Alan Carter baletin taiteellinen johtaja 1971\u20131972<\/p>\n\n\n\n

Irina Hudova baletinjohtaja 1972\u20131973<\/p>\n\n\n\n

Elsa Sylvestersson balettimestari-koreografi 1973\u20131976 ja koreografi 1977\u20131984<\/p>\n\n\n\n

Konstantin Damianov balettimestari 1974\u20131979<\/p>\n\n\n\n

Derek Westlake baletinjohtaja 1980\u20131981<\/p>\n\n\n\n

Balettia YYA-sopimuksen hengess\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Neuvostobaletin jatkama ven\u00e4l\u00e4isen baletin perinne vaikutti hallitsevasti Kansallisbaletin ohjelmistoon ja opetukseen 1950-luvulta aina 1980-luvulle asti. Suomalaisen baletin painopiste siirtyi selke\u00e4sti l\u00e4nteen ja erityisesti Pariisin Oopperan vasta Jorma Uotisen baletinjohtajakaudella 1992\u20132001.<\/p>\n\n\n\n

Tsaarin suojeluksessa ollut ven\u00e4l\u00e4inen baletti selviytyi vuoden 1917 vallankumouksesta. Neuvostoliitossa 1920-luvun kokeellista balettia seurasi sosialistisen realismin aika, joka jatkui aina 1980-luvulle asti. Baletin ja sen aiheiden oli palveltava Neuvostoliiton aatteita ja ihanteita, mutta liikekielen\u00e4 toimi klassinen baletti akrobatialla ja karakteritanssilla maustettuna. Uusien, sosialistista yhteiskuntaa ylist\u00e4vien spektaakkelibalettien rinnalla esitettiin runsaasti vanhoja klassikkoja. Mutta niit\u00e4kin pyrittiin tulkitsemaan yhteiskuntaluokkien v\u00e4lill\u00e4 tapahtuvina konflikteina. Ensimm\u00e4isen vierailun l\u00e4nteen, Lontooseen, neuvostobaletti teki vuonna 1956.<\/p>\n\n\n\n

Suomen Kansallisbaletin merkitt\u00e4vimm\u00e4t koreografi- ja pedagogivierailijat tulivat 1950-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 l\u00e4htien Neuvostoliitosta. Sodan j\u00e4lkeen my\u00f6s taiteella oli oma asemansa keskin\u00e4isen yst\u00e4vyyden, yhteisty\u00f6n ja avunannon yll\u00e4pit\u00e4misess\u00e4 Suomen ja Neuvostoliiton v\u00e4lill\u00e4. Jo vuonna 1945 Suomea kiersiv\u00e4t kansantanssiyhtye Moisejev<\/strong>, Punaisen armeijan tanssiryhm\u00e4<\/strong> ja Leningradin Akateemisen Teatterin baletti- ja kansantanssiryhm\u00e4<\/strong>.<\/p>\n\n\n\n

Neuvostobaletin vierailut ja suomalaisten tanssijoiden vastavierailut tulivat merkitt\u00e4v\u00e4ksi osaksi Kansallisbaletin toimintaa. Neuvostobaletin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4llinen Vaganova-metodi<\/strong> otettiin Kansallisoopperan balettikoulun opetuksen pohjaksi. Vaganova-koulutuksessa yhdistyi ranskalaisen balettikoulutuksen esitt\u00e4misen pehmeys ja viehkeys italialaisen koulukunnan fyysisen suorittamisen voimaan ja dynaamisuuteen. Oopperassa vieraili useita tanssipedagogeja Neuvostoliitosta, mm. Tamara Nikitina (1956\u20131958, 1963\u20131964), Marina Semjonova (1958\u20131959) ja Naima Baltatshejeva (1960\u20131963).<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Joutsenlampi, 1966 Lehtikuva, Suomen Kansallisoopperan arkisto<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

1950-luvun loppupuolelta l\u00e4htien l\u00e4hes kaikki suurimmat ja eniten esitetyt baletit olivat neuvostoper\u00e4isi\u00e4, mm. Bahtshirain suihkul\u00e4hde<\/em> (1956, kor. Rostislav Zaharov), Tuhkimo<\/em> (1957, kor. Rostislav Zaharov), Giselle<\/em> (1958, kor. Leonid Lavrovski) Kivinen kukka<\/em> (1961, kor. Leonid Lavrovski).<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Bahtshisarain suihkul\u00e4hde, keskell\u00e4 Margaretha von Bahr, koreografia Rostislav Zaharov, ensi-ilta Oopperassa 1956 Tv-Kuva\/Tuomi, Suomen Kansallisoopperan arkisto<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Uusien 1950-luvulla aloittaneiden kotimaisten koreografien, Irja Koskisen ja Elsa Sylvesterssonin teosten esitysm\u00e4\u00e4r\u00e4t j\u00e4iv\u00e4t pieniksi. Poikkeuksena oli Irja Koskisen Pessi ja Illusia<\/em> (1952) , joka on edelleen eniten esitetty kotimainen baletti kautta aikojen. 1960-luvulla keskeiseksi kotimaiseksi balettikoreografiksi nousi Elsa Sylvestersson. (ks. luku 5.2 Kaksi baletin merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 naiskoreografia Irja Koskinen ja Elsa Sylvestersson<\/a>)<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4ntisi\u00e4 balettivaikutteita Suomeen saapui melko v\u00e4h\u00e4n. ehk\u00e4 merkitt\u00e4vin oli ranskalaisen koreografin Sergei Lifarin<\/strong> vierailu vuonna 1960. Suit en blanc<\/em> oli ensimm\u00e4inen juoneton uusklassinen baletti Kansallisbaletin ohjelmistossa. Uusklassisismin kuuluisimman edustajan, George Balanchinen, koreografia esitettiin Kansallisbaletissa ensimm\u00e4isen kerran vasta vuonna 1984. Teos oli Concerto Barocco<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

1960-luvun nuorisokulttuurin tuulet puhalsivat Oopperassa West Side Story<\/em> musikaalin my\u00f6t\u00e4. West Side Storyn lontoolaisversio vieraili kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1962 Svenska Teaternissa. Suosittu nuorisomusikaali sai Suomen ja manner-Euroopan ensi-iltansa Tampereen Teatterissa vuonna 1963. Jazztanssin syke valloitti my\u00f6s oopperan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6n vuonna 1965, ja t\u00e4ytti hetkeksi katsomot uudella nuorella yleis\u00f6ll\u00e4. Heikki V\u00e4rtsi teki koreografiat sek\u00e4 Tampereen ett\u00e4 Helsingin esityksiin.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
West Side Story k\u00e4siohjelma 1965 Suomen Kansallisoopperan arkisto<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
West Side Story, Seija Silfverberg ja Heikki V\u00e4rtsi, ensi-ilta Oopperassa 1965 Taisto Tuomi, Suomen Kansallisoopperan arkisto<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

Sirpaleinen 1970-luku<\/h2>\n\n\n\n

1970-luvun keskeinen neuvostobaletti oli Ottar Dadishkilian<\/strong> koreografioima suomalaisesta orjakapinasta kertova Spartacus<\/em> vuodelta 1971. Spartacus oli tyypillinen neuvostoajan spektaakkelibaletti suurine joukkokohtauksineen, joille ei ollut tilaa t\u00e4ydess\u00e4 mitassaan Oopperan pienell\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4. Silti baletin ylt\u00e4kyll\u00e4inen kiepunta, py\u00f6rint\u00e4, taistelu ja rakastamisen moninaisuus vy\u00f6ryiv\u00e4t katsomoon. Suvantokohtia tarjosivat lukuisat soolo- ja paritanssit.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Spartacus , Martti Valtonen ja Doris Laine, koreografia Ottar Dadiskiliani, ensi-ilta Oopperassa 1971 Lehtikuva Jarmo Hietaranta, Suomen Kansallisoopperan arkisto<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

1970-luvulla Kansallisbaletin ohjelmiston vaihtelevuutta lis\u00e4siv\u00e4t tanssijoiden omat koreografiat. Kykyj\u00e4\u00e4n kokeilivat mm. Heikki V\u00e4rtsi, Margaretha von Bahr, Tuula K\u00e4llstr\u00f6m, Seppo Koski, Jorma Uotinen ja Doris Laine. Musiikkina k\u00e4ytettiin usein kotimaisia s\u00e4velt\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Narutus, koreografia ja tanssi Erja Asikainen, Aarne M\u00e4ntyl\u00e4, Maria Kivilahti ja Leena Gustavson, 1978 Kari Hakli, Suomen Kansallisoopperan arkisto<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Unkarilainen Imre Eck<\/strong> vieraili koreografina useaan otteeseen 1970-luvulla. H\u00e4nen kuuluisin balettinsa oli Lemmink\u00e4inen<\/em> (1976), ja erityisesti sen osa Tuonelan joutsen<\/em>, joka henkil\u00f6ityi Ulrika Hallbergiin. H\u00e4n esitti sit\u00e4 useilla Kansallisbaletin koti- ja ulkomaanvierailuilla. Hallbergista tuli 1970-luvulla Kansallisbaletin keskeisin naissolisti.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Lemmink\u00e4inen, osa Tuonelan joutsen, Ulrika Hallberg ja Jarmo Rastas, ensi-ilta Oopperassa 1976 Kari Hakli, Suomen Kansallisoopperan arkisto<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

1976 sai ensi-iltansa Kansallisbaletin kuudes Joutsenlampi, joka harjoitti neuvostoliittolainen balettimestari Alla Selest<\/strong>. Samana vuonna sai ensi-iltansa my\u00f6s Carolyn Carlson<\/strong> harjoittama Kaiku<\/em>, jota voidaan pit\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 modernin tanssin teoksena Kansallisbaletin ohjelmistossa.<\/p>\n\n\n\n

\n
\"\"<\/a>
Joutsenlampi , Ulrika Hallberg ja Jarmo Rastas, ensi-ilta Oopperassa 1976 Kari Hakli, Suomen Kansallisoopperan arkisto<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Joutsenlampi, Doris Laine ja Seppo Koski, ensi-ilta Oopperassa 1976 Kari Hakli, Suomen Kansallisoopperan arkisto<\/em><\/figcaption><\/figure>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n

1970-luvun lopulla moderni tanssi alkoi kiinnostaa my\u00f6s Oopperan tanssijoita. Jorma Uotinen l\u00e4hti Carolyn Carlsonin<\/strong> matkaan, Erja Asikainen ja Aarne M\u00e4ntyl\u00e4 j\u00e4ttiv\u00e4t Kansallisbaletin ja liittyiv\u00e4t Tanssiteatteri Raatikkoon ja Leena Gustavson Tanssiteatteri Rolloon.<\/p>\n\n\n\n

Taulukko<\/strong> Kansallisbaletin ohjelmisto 1945\u20131979<\/a><\/p>\n\n\n\n

Oopperan baletin tanssijat<\/h2>\n\n\n\n

Kiinnitettyjen tanssijoiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kasvoi sodan j\u00e4lkeen vuosi vuodelta. My\u00f6s palkat nousivat, mutta hitaasti ja erilaisten riitojen s\u00e4estyksell\u00e4. Lis\u00e4\u00e4 asian mukaista harjoitustilaa saatiin kun Oopperan lis\u00e4rakennus valmistui 1956.<\/p>\n\n\n\n

Merkitt\u00e4vimm\u00e4t sodan j\u00e4lkeisi\u00e4 tanssijoita olivat<\/p>\n\n\n\n

Margaretha von Bahr <\/strong> 1938\u20131942, 1946\u20131964<\/p>\n\n\n\n

Doris Laine<\/a> 1947\u20131975<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Lisa Taxell 1947\u20131949, 1950\u20131964<\/p>\n\n\n\n

Maj-Lis Rajala<\/strong> 1948\u20131971<\/p>\n\n\n\n

Irina Hudova 1949\u20131955<\/p>\n\n\n\n

Seija Silfverberg<\/strong> 1952\u20131977<\/p>\n\n\n\n

Virpi Laristo<\/a><\/strong> 1954\u20131977<\/p>\n\n\n\n

Sonja Tammela 1954\u20131968<\/p>\n\n\n\n

Saga Eriksson 1955\u20131981<\/p>\n\n\n\n

Marianne Rumjantseva <\/strong>1956\u20131978<\/p>\n\n\n\n

Arja Nieminen<\/a><\/strong> 1961\u20131985<\/p>\n\n\n\n

Tuula K\u00e4llstr\u00f6m 1962\u20131974<\/p>\n\n\n\n

Tarja Ranta 1965\u20131973, 1975\u20131988<\/p>\n\n\n\n

Ulrika Hallberg<\/strong> 1968\u20131994<\/p>\n\n\n\n

Klaus Salin 1945\u20131946, 1949\u20131967<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Jaakko L\u00e4tti 1945\u20131967<\/p>\n\n\n\n

Uno Onkinen 1945\u20131969<\/p>\n\n\n\n

Oiva Ollikkala 1946\u20131969<\/p>\n\n\n\n

Helmer Salmi 1951\u20131960, 1961\u20131964<\/p>\n\n\n\n

Erkki Kunttu 1952\u20131958, 1960\u20131964<\/p>\n\n\n\n

Heikki V\u00e4rtsi <\/strong>1953\u20131956, 1958\u20131978<\/p>\n\n\n\n

Leo Ahonen 1954\u20131965<\/p>\n\n\n\n

Martti Valtonen<\/strong> 1959\u20131987<\/p>\n\n\n\n

Aku Ahjolinna 1963\u20131992<\/p>\n\n\n\n

Rastas Jarmo<\/strong> 1969\u20131996<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Oopperan baletin ohjelmisto Sodan j\u00e4lkeen Oopperan baletin ohjelmistossa oli Saxelinin koreografioiden lis\u00e4ksi joitakin ulkomaalaisia koreografivierailuja. […]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[6],"tags":[],"class_list":["post-65","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-luku-5"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/65","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=65"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/65\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2247,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/65\/revisions\/2247"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=65"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=65"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/disco.teak.fi\/tanssi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=65"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}